Kuva: Jen Lewinin teos The Pool, SXSW Interactive -tapahtumassa vuonna 2013. (Innovation & Tech Today 2025).
Lukuisilla eri aloilla, niin taiteellisena työvälineenä, osana kaupunkitilaa, ympäristöä, sää-ilmiönä, sisustuselementtinä tai vaikka terapian ja hyvinvoinnin työkaluna on, valolla meille paljon tarjottavaa. Siksi koen valon äärimmäisen kiinnostavana ja erityisesti monipuolisena välineenä, jota voimme valjastaa vilpittömän mielenkiinnon ja tutkimuksen keinoin jatkuvasti uusiin käyttötarkoituksiin.
Ajatus valon leikillisestä potentiaalista ei suinkaan ole uusi. Mielestäni esimerkiksi interaktiivisissa valotaideteoksissa on usein taitavasti hyödynnetty valon leikillisiä mahdollisuuksia. Oivallisia esimerkkejä ovat puolalaisen taiteilijan Ksawery Kirklewskin(Ksawery Komputery) valotaideteokset.
Joulukuussa 2024 Tukholmassa järjestetyillä Nobel Week Lights -festivaaleilla pääsin näkemään Kirklewskin teoksen FLUX. Kokijat teoksen ympärillä, itseni mukaan lukien, heittäytyivät avoimesti tutkimaan teosta irvistellen sen kameroille, heiluen ja tanssien sen ympärillä. Vallitseva ilmapiiri teoksen läheisyydessä todella oli leikkisä ja riemukas. Teoksen läsnäolo toi kaupunkitilaan uuden tavan olla, ympäristön joka kannustaa leikkisyyteen.
Myös esimerkiksi yhdysvaltalaisen taiteilijan Jen Lewinin valotaideteokset ovat tunnettuja niiden leikillisestä ja osallistavasta laadusta. Lewinin teokset kehottavat kokijaa kulkemaan, tanssimaan, hyppimään ja leikkimään teosten parissa, valon reagoiden näin kokijan tapaan olla teoksen äärellä. Innovation & Tech Today’n haastattelussa Lewin kertoo, kuinka muiden kokijoiden läsnäolon vaikutus, se kuinka teoksesta voi tulla myös yhteisöllinen kokemus, on hänen työskentelyssään merkityksellistä.
I’m always drawn back to making the piece really directly interactive, bringing people to participate in the piece in a lot of ways. It’s not just one person touching a button or one person interacting with the screen, but engagement that involves that person also realizing that someone next to them is doing that, too. It’s not just an interaction with the art piece, but an interaction with people around who are also interacting. It sort of becomes a community experience in the artwork. (Peter Gietl, 2025.)
Video: Ksawery Komputeryn teos FLUX, Tukholman Nobel Week Lights -festivaaleilla vuonna 2024
(Siri Haapanen 2024).
Tällaisten leikin äärelle kutsuvien valollisten olosuhteiden luominen on siis mahdollista. Myös havainto siitä, kuinka erilaisten valo(taide)tapahtumien kysyntä on niin suomessa kuin kansainvälisesti jatkuvasti nousussa, kertoo siitä, että valo todella innostaa, kiehtoo ja tuottaa iloa. Kuten leikkikin.
Vuonna 2020 julkaistussa Oulun Yliopistossa Arkkitehtuurin laitoksella tehdyssä tutkimuksessa Playful and Playable Lighting in Smart Cities: Towards a Holistic Framework of Design tekniikan tohtori Henrika Pihlajaniemi sekä arkkitehtuurin tohtori Aale Luusua tarkastelevat kaupunkitilan leikillistämisestä valon avulla. He määrittelevät leikkisän ja leikittävän valon tekstissään seuraavasti:
...we could define ‘playful and playable lighting’ as lighting, which, firstly, supports play in cities and playful behaviour of people; secondly, behaves itself playfully; and/or thirdly, allows citizens to modify and use it themselves in a playful way (Pihlajalinna & Luusua 2020, 2).
Tämä määritelmä valon leikillisistä ominaisuuksista voisi olla pätevä sellaisenaan ja/tai sovellettavissa myös muihinkin tiloihin kuin artikkelissa keskityttyyn julkiseen kaupunkitilaan. Määrittelyä tukemaan he ovat laatineet kaavion valon leikillisistä ominaisuuksista.
Tutkimukseni kokeellisessa osiossa pyrin tähtäämään kaavion keskiössä korostuvaan interaktiiviseen sekä erityisesti osallistavaan valon käyttöön, mahdollisimman leikillisten ja luovien tulosten sekä kokemusten saavuttamiseksi. Leikkisät lopputulemat eivät kuitenkaan välttämättä vaadi tietoista panosta ‘’leikkijältä’’, vaan leikkiminen voi olla myös alitajuntainen toiminto, jonka esimerkiksi juurikin ympäristö laukaisee.
Pihlajalinnan ja Luusuan artikkelissa esitellään neljä tapausesimerkkiä joissa leikkisää valoa on toteutettu kaupunkitilassa. Vastaanotto kaupunkilaisten puolelta oli lähtökohtaisesti ollut positiivista, ja vain harvoja negatiivisia palautteita oli mahtunut joukkoon. Ilon ja kauneuden lisäksi positiivissa palautteissa nousi esille turvan tunne, jota itse en ollut ennen artikkelin lukemista ajatellut leikin ominaisuudeksi. Negatiivisissa palautteissa ilmeni se, ettei kohteet välttämättä olleet vastanneet kokijoiden odotuksia.
Näiden palautteiden ja havaintojen pohjalta haluaisin ajatella, että merkityksellisintä valollisen leikin onnistumisen kannalta on se, onko kokija valmis vastaanottamaan ja osallistumaan ennakkoluulottomasti.
