Research Catalogue

The subject matter of this research is the method with which I have approached my video archives. I have developed it together with Lea Kantonen, and it is a method of filming, watching and commenting that we have named Generational Filming. We watch and comment our home videos with people from different age groups, different specialists, and other viewers with different cultural and ethnic backgrounds. These discussions are filmed, and then added to the next edition as a new generation of the video to be shown to other audiences. Viewers help us conceptualise both the interpretations and the theorisation of our footage. We have arranged more than fifty screenings in order to analyse the data in a collaborative way. Generational Filming takes reflexivity to exhaustion or to a kind of saturation point. The chain of watching and commenting changes the meaning of the first shot, of the first generation of the chain. The focus of watching gradually changes from the viewed to the viewer. While listening to the interpretations made by previous viewers the subsequent viewers start to make comparisons between different cultural positions, and self-reflexivity begins to govern the experience of watching. My study concentrates on epistemological issues connected to the documentary approach. My research interest could be distilled into the following questions: What happens when an event is recorded (on film, video, etc.) and the recording is subsequently viewed? What are the truths, meanings and interpretations that emerge in the process of filming, editing, viewing and discussing a video diary? How does the spectator’s experience of watching change when watching filmed comments of that which has just been shown? In every chapter I concentrate on a special phase of the Generational Filming process: the birth of the idea, filming, performing for camera, arranging and indexing the material, editing, screening, commenting, and making new versions of the case study. My research consists of eight case studies. I borrow the term case study from sociology as it corresponds well to the manner in which I have both delimited and approached the areas of study. These eight case studies present an overall view of Generational Filming. With the term case study I refer both to the video and to the writings on it, which have been assembled as chapters in this book. The videos and texts are also case studies in themselves. In five case studies the first generation of video is a home video clip filmed in our home. One case study is based on a filmed song sang by Seto songmothers. One is a dialogical art project made together with a third artist about her summer identity. The eight case study is a museum project with Mexican indigenous people, Wixaritari, in which the method is used for planning a community museum. I recount the results of each case study and attempt to understand the significance of the method and its position in different academic and artistic discussions. I have categorised these discussions under four headings: Generational Filming in the tradition of moving images, Generational Filming as ethnography, Generational Filming as socially engaged art, and Generational Filming as artistic research. Doctoral thesis in fine arts includes three exhibitions made with Lea Kantonen: Favourite Place (2004) in the project space of the Museum of Photography Helsinki, Most Important in Life (2005) in Helsinki City Art Museum Meilahti, and Ripples at Home (2011) at Helsinki Kunsthalle. My part in these exhibitions has mostly consisted of the video documentation. In this book I write only about the works presented in the Ripples at Home exhibition.

Miten voimme antaa museoesineiden puhua? Abstrakti: Meksikossa läntisessä Sierra Madren vuoristossa asuville wirrarikoille esineillä on erityistä voimaa. Joidenkin wirrarikojen mielestä voimakkaimpien esineiden ja niistä kuvattujen videoiden näkeminen voi kuitenkin olla vaarallista sellaisille ihmisille, jotka eivät ole saaneet erityistä näkemisen kykyä, nierikaa. Tässä esityksessä kysymme, miten me wirrarikakulttuurin ulkopuoliset osallistujat, tutkijat ja taiteilija-tutkijat katsomme wirrarikojen esineitä. Puhuvatko ne meille? Miten voimme antaa niiden puhua? Onko niillä oma ääni ja jos on, onko se poliittinen? Ovatko ne meille vaarallisia? Pohdimme näitä kysymyksiä toimintatutkijoina, taiteellisen ja etnografisen kenttätyön tekijöinä ja yhteisömuseoiden suunnitteluun osallistuvina kehitysyhteistyötekijöinä. Pyrimme rakentamaan dialogia erilaisten taidekäsitysten välillä. Wirrarikayhteisöjen vanhimmat ovat alkaneet suunnitella ja rakentaa yhteisömuseoita, jotta esineiden valmistamisen taito säilyisi tuleville sukupolville. He haluavat, että esineiden valmistusprosesseja kuvataan videolle ja että museoihin kootaan sekä esineitä että niiden valmistusprosesseista kertovia videoita. He osallistuvat aktiivisesti globaaliin alkuperäiskansadiskurssiin ja keskusteluihin museoiden dekolonisaatiosta. Museon suunnittelussa on tärkeä kysyä kriittisiä kysymyksiä, esimerkiksi: Kuka saa valita museossa esiteltävät esineet? Kuka saa katsoa niitä? Kuka saa kertoa niiden tarinan? Tämä ekspositio on wirrarikojen esineitä esittelevän esityksen käsikirjoitus ja dramatisointi, jossa esineistä kerrotaan tarinoita monella äänellä.Videolle kuvatut wirrarikojen puheenvuorot, heidän tarinoissaan esiintyvien inhimillisten ja ei-inhimillisten henkilöiden puheenvuorot, meidän kolmen tutkijan puheenvuorot ja yleisölle esittämämme kysymykset vuorottelevat. Videolla esitettyjen tarinoiden puheenvuorot on käännetty suomeksi. Erilaiset puheenvuorot erotetaan toisistaan typografisin keinoin. Kehotamme lukijaa pysymään valppaana ja kiinnittämään erityistä huomiota siihen, kuka esityksessä puhuu ja kenen ääni kuuluu.

Vaikuttamisen festivaali oli vuosina 2016–2018 Baltic Circle -teatterifestivaalin osakokonaisuus, jossa etsittiin ja tutkittiin taiteen mahdollisuuksia vaikuttaa ja luoda vaikuttavuuden tiloja. Tämä ekspositio käsittelee taiteen vaikuttavuutta käsittelevää taiteellista tutkimustani, jonka toteutin festivaalin osana. Sovelsin tutkimuksessa tohtorintyöni metodia, videokuvan sukupolvittelua (Generational filming). Haastatteluissa tiedustelin festivaalin tekijöiden ja osallistujien näkemyksiä festivaalin vaikuttavuudesta. Haastattelin heitä sekä ennen tapahtumaa että sen jälkeen. Jälkimmäisessä haastattelussa kukin haastateltava näki koosteen edellisestä kerrasta ja reflektoi aiempia kommenttejaan. Projektin lopussa järjestimme työpajan, jossa keskusteltiin taiteen vaikuttavuudesta kuvaamieni videoiden pohjalta. Tutkimuskysymykseni nousevat saamastani työtehtävästä: Mitä videokuvan sukupolvittelun avulla voi kertoa festivaaliin osallistuvien näkemyksistä taiteen vaikuttavuudesta? Mitä metodi tuo esiin taiteen vaikutuksesta festivaalin osallistujiin? Millä tavalla metodi tuo esiin osallistujien näkemyksiä taiteen yhteiskunnallisesta merkityksestä? Millaista itsereflektiota metodi synnyttää? Vaikuttavatko videoidut haastattelut kokemukseen taiteesta? Mitä metodi tuo esiin taiteen mitattavuudesta? Mitä taiteellinen lähestymistapa tuo taiteen vaikuttavuuden tutkimiseen?

In collaboration with Wixárika teachers and community museum planners we have planned and carried out performance art events in which video footage on pedagogical situations is screened and the teachers explain and practically demonstrate to the audience what happens in the footage – in Dwight Conquergood´s words the teachers "perform their own experience". They present and contextualize the knowledge we have recorded together with them in a fieldwork situation. It is important that our Wixarika co-performers themselves perform as the experts and teachers of the knowledge both in the live event and in the video footage. They have studied both formally in a university and non-formally as apprentices in the shamanistic institution of rukuri+kate that can be dated back to pre-colonial times. We artists-researchers function as documentarists and translators, often hesitating between different translation options. The significations vary from one language to another, from one translation to another. The translation is performed as a hesitant act, open for different meanings.