Kotini joki – Betoniin piirtyvä hiljainen vastarinta ja vastarinnan performatiiviset ulottuvuudet
(2021)
author(s): Mari Mäkiranta
published in: RUUKKU - Studies in Artistic Research
Tutkimusekspositioni keskiössä ovat pohjoisen jokialueilla toimivan aktivistiryhmän voimalaitoksen betonisiin ja alumiinisiin seiniin vuosina 2019–2020 maalamat, joen valjastamista kritikoivat kirjoitukset ja kuvat sekä erityisesti niiden poistamiseen liittyvä prosessi. Maalausten – erityisesti niiden jättämien tahrojen ja poistojälkien – pohjalta rakentamissani valokuva- ja videoteoksissa vuorottelevat melu ja merkityksistä tiheä hiljaisuus. Voimalaitosmiljööseen tehdyt maalaukset kehottavat ja vaativat, kamppailevat alisteisten tai marginaaliin jäävien ryhmien, luonnonsuojelijoiden ja kala-aktivistien rinnalla pohjoisen jokien käyttötarkoituksista ja luontoarvoista. Maalausten signaali asettuu poikkiteloin hallitsevien sääntöjen, energiayhtiöiden intressien ja yhteiskunnallisten järjestysten kanssa. Myös valokuva- ja videoteokseni kantavat mukanaan kamppailuja – ironisia kannanottoja ja merkitseviä muotoja siitä materiaalisesta semiosiksesta, jossa kuvat ja kirjoitukset muokkaantuvat kerroksiksi, pinnoiksi, umpeen maalatuiksi ja poispestyiksi, hauraiksi ja huokoisiksi vastarinnan signaaleiksi.
Valokuvateokseni (Virtaavaa 2020; Sulava maali 1-8 2020; (Epäonnistunut)) Lohitapetti 2020) ovat merkitsevän muodon näkemistä siinä, missä toinen näkee töhryn, lian tai sotkun. Videoteokseni (Siivouspäivä 1–3, 2020) ovat saaneet inspiraationsa jokiaktivisteille annetusta kehotuksesta siivota jälkensä. Siivoaminen – kuten myös taideaktivismin harjoittelu – on videoteoksissani osa performatiivista prosessia, jossa sitoudun kulttuurisiin toistokäytänteisiin, kuten ”oikein” tekemiseen, mutta jossa jää tilaa myös toistokäytänteiden ironiselle haltuunotolle, leikille ja liioittelulle.
Luonnonympäristö, valjastettu joki, on täynnä ristiriitaisia merkityksiä: hiljaisuutta ja melua, ihmisen rakentamaa infrastruktuuria ja ”koskematonta” luontoa. Betoniin maalatut kirjoitukset ja kuvat ovat nekin konfliktisia – huokoisia ja hauraita, metelöiviä, hiljaisia. Hiljainen vastarinta ei kuitenkaan taivu kahtiajakoihin, aivan kuten ympäröivä pohjoinen luontokaan ei näyttäydy vastakohtaisuuksina. Kuten Veli-Pekka Lehtola ja Outi Autti (2019) kirjoittavat, hiljaisen vastarinnan tekojen motiivit vaihtelevat. Paikoin vastarinta jää pimentoon, ja aika ajoin sen signaalit on määrä tulla kuulluiksi ja nähdyiksi.
Coming Slowly to Writing with the Earth, as an Earthling
(2021)
author(s): Hanna Guttorm
published in: RUUKKU - Studies in Artistic Research
This article illustrates the slow coming to writing with the Earth inspired by both Indigenous ontologies and artistic research as well as post humanist, poststructural and new materialist theories. How does my thinking-feeling-sensing-moving body-mind-language become, or always already is, an Earthling, a habitant of this planet, in the era of super-complexity, in the need of turning the gaze towards the more-than-human(ist)? And were does this becoming/being (conscious) take this “me”? And how does writing and thinking emerge, when one has been waiting long enough?
A Diary on Slowness at Örö Fortress Island
(2021)
author(s): Francisco Beltrame Trento
published in: RUUKKU - Studies in Artistic Research
This exposition emerges from the field notes diary of the researcher during their stay in the Ores residency program at Örö Fortress Island. Örö, previously a military fortress, dates from the Russian Empire era and it was closed to visitation until 2015. The piece focuses on the temporalities enacted outside the city, in connection with more-than-human materialities, and, in contrast, discusses the neurotypical constraints of academic spaces. I criticise the (lack of) approach to neurodiversity in educational settings, and the temporalities implied in the required tasks in such settings, even when the subject is physically distant from the academic space. There is a growing interest in Slow scholarship (Ulmer, 2017; 2018). At Örö, I proposed experiments in video, photography and writing, by thinking with slowness in ontological terms. In this diary, slowness is approached conceptually and anecdotally, in a humorous autoethnographic fashion. The residence period coincided with the initial quarantine to neutralise the coronavirus pandemic, which resonated with the text, always existing in between a personal narrative and a conceptual discussion. The exposition features a photographic essay and several video clips.
falling like a monster
(2021)
author(s): Susanna Hast, Maryam Bagheri Nesami
published in: RUUKKU - Studies in Artistic Research
Falling Like a Monster is a collaborative and creative practice of writing and embodying inter-textuality and multi-modality in order to experiment a non-representational archive known as a two-sided article. This heterogenous crafted piece of writing resists the hegemony of academic and artistic narratives and suggests a transformative knowledge and an alternative practice of political freedom. In our writing, crafting, recording, and failing, we are playing with exhaustion, silence and stillness as monstrous counter-strategies.
The Sound of Software Tranquillity
(2021)
author(s): Erik Natanael Gustafsson, Baudry Benoit
published in: RUUKKU - Studies in Artistic Research
This exposition is an investigation into software tranquillity through sound. One second of activity on a laptop was recorded by tracing the function calls within the Linux kernel. Can software be wild or calm? If so, what would calm software be like? Imagining that the software could experience its own existence, is the nature of its tranquillity or activity apparent to it? Can we as humans experience the tranquillity of software, if it indeed exists, and can we experience it as tranquil? Listen to fragments of one second worth of real software (in)activity while we present and reflect on the outcomes of this investigation.
Pienenergia, arkisto ja uusi aktivismi
(2021)
author(s): Marjatta H Oja
published in: RUUKKU - Studies in Artistic Research
Pienenergia, arkisto ja uusi aktivismi
Tilanne -Tasapainoinen suhde ympäristöön - Kuvataiteellinen työskentely - Hitaat linjat - Pienenergia - Arkisto - Aktivismi / Ilmastonmuutos ja Covid-19
Minkälaisia ovat uudet taiteen tekemisen tavat jos meillä on mahdollisuus keskittyä kuulemaan omaa hidasta ja usein huomaamatonta rytmiämme?
Tilanne
Tällä hetkellä kun elämme eristyksissä pandemian takia, katseemme ja ajatuksemme suuntautuu elämäämme ja siihen onko se tasapainoisessa suhteessa ympäristöönsä. Ympäristönä voidaan nähdä asuinympäristö ja toiset ihmiset, mutta myös elollinen sekä eloton luonto ja loppujen lopuksi koko maapallo. Miten voisimme avautua korona-ajan eristyksen jälkeen ympäristöömme niin että olisimme valmiita muutokseen uusin tasapainoisemmin ajatuksin?
