Mänty hyvä, rakas mänty, arvoisa mänty, tarkoitukseni on istua tässä juurillasi, en tosin juurtesi päällä vaan kivellä vierelläsi ja äänittää jonkinlaisia mietteitä männyn alla. Tänään on 3. elokuuta 2022 ja istun tässä allasi Jaakobin ladon lähellä Saaren kartanon mailla. Olen tullut tänne In Light of Plants -ryhmän tai hankkeen kanssa eilen ja ajattelin äänittää joitakin mietteitä sinun kanssasi, jos sopii? Sinä olit ensimmäinen mänty joka osui silmiini koska kartanon puutarhassa on etupäässä tammia ja lehmuksia. Sinä kasvat tässä tien varrella ja näyttää siltä, että tähän on ikäänkuin, kuin tänne olisi rakennettu paikka pohdiskelua varten tai miettimiselle koska tässä on iso kivipaasi, joka on nostettu tähän kalliolle sinun allesi ja se on selvästi paasi, joka ei ole ollut tässä luonnostaan. Luulen että se on jopa ihmisen hakkaama paasi. Kun istun tässä paadella ja käännän selkäni maantielle ja katson runkoasi huomaan että se on täynnä muurahaisia. Elikä jossakin tässä oikealla puolellasi on ilmeisesti jonkinlainen pesä. Siinä kasvaa myös pieni pihlajan taimi, joka jotenkin näyttää kasvavan melkein samasta juuresta, mutta ehkä se ei haittaa sinua. Alimmat oksasi kutittavat päälakeani aina välillä kun tuuli niitä heiluttaa. En vielä tiedä mitä nämä melkein kaksi viikkoa, jotka vietämme täällä yhdessä tuovat tullessaan, mutta ajattelin että yksi tapa ikään kuin tallentaa jotakin kokemuksia on tulla tänne juttelemaan sinun kanssasi vaikka en ehkä nyt suoraan suuntaakaan kaikkea puhettani sinulle vaan kysymyksessä on nimenomaan mietteet männyn alla. Mutta olet siinä sikäli tärkeässä osassa, että muodostat kytköksen omaan hankkeeseeni Miettii mäntyjen kanssa ja samalla tarjoat varjoa ja ikään kuin sopivan paikan. En ole vielä päättänyt mitä oikeastaan tarkoitukseni on tehdä täällä vaan toivon kovasti saavani impulsseja muilta osallistujilta. Sonya Schönbergeriltä, Anna Souterilta, Fiona MacDonaldilta ja Soko Hwangilta ja Egle Oddolta, jonka jo tunnenkin ennestään, jotka kaikki jollakin tavalla työskentelevät asioiden kanssa, joista ainakin osa liittyy kasveihin. Ja kuvittelen, että jos he kertovat omasta työstään niin saan siitä jonkinlaisia ideoita siihen, miten voisin uudistaa omaa työskentelytapaani, joka toistaiseksi on ollut aika rajoittunutta. Mutta... ja nämä mietteethän ovat omalta osaltaan jatkoa edelliselle. Mutta aiemmin olen miettinyt, äänittänyt mietteitäni tai kenttämuistiinpanoja, tai päiväkirjamerkintöjä, sellaisiksi kai näitä voisi kutsua, lähinnä englanniksi ja nyt kesällä myös Ruotsissa Bodaforssissa ollessani ruotsin kielellä, joten nyt nämä mietteet männyn alla Saaressa ovat ensimmäiset suomenkieliset mietteet. Se riittänee alkajaisiksi eli kiitos siitä, että saan olla tässä. Kiitos kaikille kanssa residenssiläisilleni, kiitos Saaren henkilökunnalle, mutta ennen kaikkea sinulle. Kiitos mänty että saan istua tässä. Yes.
Tervehdys mänty. Hyvää päivää. Tänään onkin hyvä päivä 4. elokuuta 2022 ja päivä on hyvä muun muassa sen takia että aurinko paistaa. Mutta se on hyvä myös koska tuulee, vaikka tuuli ei ole hyväksi tälle äänitykselle tuuli on ihanaa kun se pitää hyttyset loitolla. Tänään olen juuri kokenut eräänlaisen mielikuvitusharjoituksen tai suggestioharjoituksen tai miksihän sitä sanoisi, mutta eräänlaisen rentoutusharjoituksen myös, jossa Fiona MacDonaldin johdolla kuvittelimme itsellemme juuret. Seisoimme puutarhassa silmät suljettuina ja kuuntelimme hänen ohjeistustaan, jonka kautta kuvittelimme itsellemme juuret ja niiden yhteyden sekä toisiimme että muihin olioihin siinä puutarhassa. Se kuulostaa yksinkertaiselta tai jos ei yksinkertaiselta niin tavallaan simppeliltäkin näin sanottuna, mutta se oli itseasiassa kiinnostava prosessi. Ja sen aikana tajusin, miten pystyssä pysyminen vaatii kuitenkin työtä, vaikka ihmisen lihakset tavallaan rentoinakin pitävät meidät pystyssä, mutta silti tasapainoilu on vaativaa eikä sitä aina tule ajatelleeksi. Eilen meillä oli ensimmäinen yhteinen tapaaminen, tämä harjoitus oli meidän toinen yhteinen harjoituksemme. Ensimmäisessä harjoituksessa minä vedin eräänlaisen työpajan, joka oli sovellus työpajasta, jonka olen pitänyt aikaisemmin Weimarissa SAR konferenssissa ja joka perustuu siihen, että ihmiset saattoivat kukin kohdata itse oman valitsemansa puun haluamallaan tavalla ja sitten tuoda siitä jonkinlaisen representaation jaettavaksi yhdessä. Mutta lisäsimme siihen aloitukseksi joogaharjoituksen, tasapainoharjoituksen "olla puu" eli kaksijalkaisen puuasanan, jota olen tehnyt niin monissa yhteyksissä. Ja tämä tämänpäiväinen meditaatio tai rentoutus-kuvitteluharjoittelu oli hyvä jatko sille. Ja jotakin muutakin on vielä seuraamassa. Mutta eilen oli puhetta myös siitä, miten itse asiassa yksi keskeinen keino, jolla monet alkuperäiskansat ottavat kasveja opettajikseen on syömällä. Ei ainoastaan hallusinogeeneja kuten tiettyjä kasveja vaan yleensäkin syömällä jonkun tietyn kasvin osia ja sitten kiinnittämällä huomio uniin, joita näkee voi saada viestejä niiltä kasveilta. No, minähän en ole koskaan sellaista kokeillut mutta Egle ehdotti että maistaisin männyn pihkaa, koska pihkahan on tietysti... sitä voi syödä tai käyttää purukumina, se on tavallaan lääkinnällinen aine. En ole nähnyt täällä olevissa männyissä pihkaa, mutta otan sen tehtäväkseni löytää männyn pihkaa jostakin. Mutta muuten tämä valinta että valitsin sinut pohdiskelukumppanikseni tai tekisi melkein mieli sanoa kirjetoverikseni, vaikka enhän kirjoita, minä puhun sinulle tässä istuessani juurellasi, tai kivipaadella juurellasi. Niin, sinut valitsin jo eilen, ja se oli ehkä tärkein valinta. Mutta tänä aamuna valitsin toisen männyn aamu- ja ilta- harjoituksia varten, harjoituksia, jotka pikemminkin kuvaan kuin äänitän, ja se on kaunis mänty toisella puolella tätä aluetta, lähempänä päärakennusta. Ja ajattelin mennä sinne toistamaan osan samoista asennoista vielä tänä iltana. Eli nyt minulla on periaatteessa kaksi eri rutiinia, joiden varaan voin rakentaa työskentelyni täällä. Mutta sen lisäksi toivon saavani impulsseja kaikilta yhteistyökumppaneilta niinkuin varmaan saankin, ja kokemuksia ja opetuksia. Mietin tänä aamuna, että sen sijaan, että ajattelisin tätä periodia nimenomaan työperiodina, jossa minun pitää tuottaa tietty määrä taiteellista tuotosta, teoksia tai ideoita teokseksi tai vastaavaa, niin voisin ajatella tätä aikaa eräänlaisena opiskeluaikana, jolloin tehtäväni on pikemminkin ottaa vastaan uutta tietoa ja uusia ideoita, ja niiden toteuttaminen teoksiksi on sitten vasta myöhemmän vaiheen tehtävä. Huomaan, että kun istun tässä ja katselen runkoasi niin se mikä eniten kiinnittää huomioni muurahaiset, jotka sankoin joukoin liikkuvat ylös ja alas runkoasi pitkin. Ihmettelen mitä ne oikeastaan etsivät ylhäältä sinun rungoltasi. Mutta jotakin ne ilmeisesti sieltä haluavat löytää. Oli miten oli, ehkä tämä riittää nyt mietteiksi tälle päivälle. Kiitos että jaksat kuunnella minua ja kaikkea hyvää sitten taas loppupäiväksi.
Tervehdys mänty, hauska nähdä taas. Nyt on iltapäivä, vähän yli kolmen. Ajattelin tulla juttelemaan vaikka nyt on vielä kaikki kesken. Tänään osa meistä oli markkinoilla ja kaupassa Mynämäellä tai mikä sen lähikaupungin nimi nyt onkaan ja minäkin kuvittelin meneväni mukaan, mutta sitten siinä tapahtui joku sekaannus, että he onnistuivat lähtemään ilman minua, niin että minä kävelinkin sitten rantaan katsomaan miltä siellä näyttää. Ja se on paljon lähempänä kuin mitä luulin, kun lähdin siihen suuntaan ensimmäisenä iltana. Muuten en ole lukenut mitään uutta, mutta olen yrittänyt päivittää blogiani niin, että siitä käy ilmi, että olen täällä, sekä Miettii mäntyjen kanssa blogia että omaa normaalia sivustoani. Ja tietysti aamulla tein kokeet männyn kanssa, jonka kanssa nyt olen päättänyt esiintyä aamuin illoin. Päivän päätapahtuma oli oikeastaan aikaisin, tai ei aikaisin mutta aamulla otettu ryhmäkuva, täällä Jaakopin ladossa. Ja odotan nyt miten nyt sanoisin innolla vai, odotan jokatapauksessa kiinnostuksella, milloin se tulee näkyviin Saaren kartanon verkkosivuille, koska haluaisin mielelläni sitten viestittää siitä ja liittää sen omille sivuilleni ja niin edespäin. Tänään Soko valmisti lounaan ja se oli todella herkullista keittoa, jonkinlaista purjo-peruna keittoa, mutta joka maistui vähän erilaiselta kuin tavallisesti. Ihania öljyssä paistettuja porkkanasuikaleita ja vihreää parsaa ja sitten jonkinlaista Baba Ganoush -tyyppistä hummusta munakoisoista. Työläitä ruokia tehdä mutta ihania syödä. Täällä taitavien kokkikollegojen kanssa aikaa viettäessä syntyy tietysti alemmuudentunne että mitä ihmettä, osaanko edes salaattia tehdä enää. Mutta jos minulle tulee vuoro niin kai minä jotakin saan tehtyä. Se mikä on uutta tälle päivälle joka oikeastaan niinkuin ideana syntyi jo eilen, jossakin mielessä, on sembramännyn kävyt. Minun esiintymiskumppanini, siis mänty joka kasvaa saaren kartanon päärakennuksen oikealla puolella kun sitä lähestyy sisääntuloreittiä, sen vieressä, itse asiassa vielä lähempänä päärakennusta, kasvaa sembramänty, tai mitä luulen, että se on sembramänty. Se voi olla joku muukin harvinaislaatuinen mänty, mutta se muistuttaa sembramäntyjä koska sillä on paksut pitkät neulastukot, toisin kuin tavallisilla männyillä, joilla on aina kaksi neulasta kerrallaan ja ne ovat paljon pienempiä, siis lyhyempiä. Mutta sen kävyt ovat huikean kokoisia, pitkulaisia kuin kuusen kävyt mutta muuten männynkäpyjen kaltaisia ja isompia. Ja niitä on paljon kuivina makaamassa sen alla, olen poiminut niitä muutamia. Ja sitten puussa vaikka kuinka paljon. Jos sitä hiukan ravistelisi niin ne varmaan tippuisivat. Mutta sitä ei ole tarvis tehdä koska niitä on jo pudonnut. Ja ajattelin, että niistä voisi saada jonkinlaisen seppeleen tai kruunun tai kaulanauhan. Ajattelen lähinnä, ajattelin ensin näitä dagens Nyheterissä lähes päivittäin esiintyviä "Sommarprat" kukkakransseja, koska kaikenlaiset julkkikset puhuvat ilmeisesti radiossa tai jossakin jostakin henkilökohtaisista aiheista ja heistä on kuva jossa heillä on päässään kukkaseppel. Ja nehän näyttävät tavallaan hauskoilta, mutta omalla tavallaan täysin anakronistisilta. Ja ajattelin että jonkinlaisen sellaisen seppeleen saisin rakennettua männyistä [kävyistä] ehkä. Mutta siitä tuli heti mieleeni, että jos ne kövyt saisi pysymään pystyssä niin siitähän tulisi Lucia kruunu. Ja ihan samalla tavalla kuin Bodaforsissa paanyuista tekemäni kultakutriperuukki on kompensaatiota siitä, että nuorena minulla ei koskaan ollut pitkää, ihanaa, kiharaa, valeeaa tukkaa, tai yleensä mitään ihanaa pitkää tukkaa, eikä ole ollut sen jälkeenkään. Niin vastaavasti en ole koskaan saanut olla Lucia neito. Se ei sinänsä tuottanut minulle mitään traumoja lapsena, mutta tajuan sen, että se ei oskaan edes käynyt mielessäni. Ja nyt alkaa olla viimeiset hetket käsillä, kun on jo yli kuuiskymmentäkuusi vuotias, neito kylläkin, ainakin juridisessa mielessä, niin Lucia kruunu - tosin en missään tapauksessa halua sytyttää niitä soihduiksi. Mutta koska nyt en päässyt käymään siellä kaupungissa, niin minulla ei ole oikein sopivaa lankaa tai naura sitä tarkoitusta varten. Ellei sitten tuolla ladossa jotakin sellaista löytyisi. Ehkä minun on käytävä siellä katsomassa. Mutta vielä ehtii. Eli ei tämän kuymmempia kuulumisia tältä päivältä. En ole vielä lukenut suunnittelemaani lukua kirjasta The Mind of Plants. Eilen luin John Rhyanin kirjoittaman luvun, joka käsitteli Bodhipuuta tai sen erilaisia Ficus puun variantteja, joista siis Ficus religiosa, eli se puu jonka alla Buddha koki valaisuksen on yksi, ja sitten itse asiassa puu jonka alla kirjoitin Alicantessa, joka oli yksi ensimmäisiä puita joille yleensä kirjoitin, 2019, joka oli Ficus macrophylla, niin se on aivan samaa sukua. Enkä sitä silloin tietenkään tiennyt. No, tämä artikkeli joka pohtii siis eri ulottuvuuksia tämän, pohdinnan aihe. Mutta tämänpäiväinen pohdinnan aihe on siis vielä lukematta. Joten ehkäpä tämä riittää tältä päivältä. Kiitos. Ja hyvää päivän jatkoa sinulle taas.
Lauantaina 6.8.2022. Tänään iltapäivä on niin tuulinen, etten voinutkaan istua pohdiskelimassa männyn alla vaan tulin tänne Jaakopin latoon sisälle. Varmaan taustalla kuuluva humina paljastaa että tuuli on voimakas, yllättävän voimakas. Aamulla oli vielä tyyntä. Tuulella on tietysti myös hyviä puolia. Se on ravistellut alas suuren määrän sembramännyn käpyjä, jotka kävin poimimassa. Ja tänään selvisi että kyseessä ei olekaan sembramänty vaan Makedonian mänty, Pinus peuce, eikä Pinus cembra, nimenomaan käpyjen perusteella. Aamulla kävelin myös rantaan ja muistelin reittiä jota kuljimme kun olin täällä ensimmäistä kertaa Kaisa Salmen kutsumana, ja Leena Kela, talon johtaja, näytti meille näköalapaikan joka siis on nimeltään Silakkari, jos kylttiin on uskomista. Hieno kallio, jonne pääsee pellon yli polkua pitkin ja pitkospuita pitkin. Ja siellähän oli kuin olikin ihana mänty kuusimetsän perällä, kalliolla, mänty tai oikeastaan kaksi mäntyä, jotka kasvavat siinä aivan kallion kielekkeellä ja toisella on juurakko, joka noudattelee kallion pintaa niin että siihen pääse istumaan. Että seuraavina päivinä, jos tuuli tyyntyy, menen sitten juttelemaan sille männylle. Meillä oli tänään myös Sonja Schönbergerin vetämä sessio. Istuimme nurmikolla ja ihastelimme ensin valtavaa pikkulintulaumaa, ei tervapääskyjä, ei pääskyjä, en tiedä mitä lintuja, mutta niitä oli valtava määrä ja suurin osa niistä laskeutui välillä kuuseen, mutta sitten ne lentelivät ympäriinsä huikeissa muodostelmissa ja häipyivät näköpiiristä. Ilmeisesti ne suunnittelevat syysmuuttoa. Paitsi että keräsin tuulen alas ryöpyttämiä käpyjä ja tein normaalit aamukuviot mäntypartnerini kanssa, jonka luokse tarkoitukseni on mennä vielä illemmalla kunhan aurinko tästä vähän laskee, ellei tuuli ole niin voimakas että se tekee kuvaamisen mahdottomaksi, mutta tuskin. No joka tapauksessa, tänään kirjoitin kirjeen englannin kielellä sembramännylle, ei sembramännylle vaan Makedonian männylle, siis sille kauniille, oudolle, istutetulle männylle, jonka käpyjä olen kerännyt tehdäkseni niistä jotakin. Nyt minulla on niin paljon käpyjä että niistä tulee enemmänkin kuin kruunu, niistä voi tulla iso peruukki. Mutta kirjoitinkin joka tapauksessa sille kirjeen ja kuvasin kirjoittamiseni tämän puhelimen kameralla, joten kuvakulma on vähän outo koska minulla on vain pieni jalusta, joka siis, jos sen laittaa maahan niin se kuvakulma on tietysti hiukan outo, mutta joka tapauksessa siitä editoin nyt videon, joka tällä hetkellä on kopioitumassa tai tulostumassa tai miksi sitä nyt sitten suomeksi sanotaankaan. Ja vielä on siis tarkoitus tehdä normaalit poseeraukset männyn kanssa mutta sitten meillä on lauantain kunniaksi jonkinlainen grillijuhla yhdessä toisen täällä tällä hetkellä työskentelevän ryhmän kanssa, joka on siis tanssiprojekti. Ja, niin siinäpä kaikki tältä päivältä. Sen voisin tietysti sanoa, en ole kerinnyt lukemaan mitään, mutta oli kiinnostavaa kuulla ihmisten elämäntarinoita tai lapsuuden tarinoita, koska Sonya esitteli työtapaansa, joka perustuu haastatteluihin ja me teimme siitä yhteisen version, toisin sanoen ei yksittäisiä haastatteluja vaan kerroimme toisillemme. Ja tässä on tietysti hyvä myös mainita että eilen, sen jälkeen kuin istuin männyn alla ja äänitin mietteitäni niin minulla oli vielä yksityissessio Egle Oddon kanssa joka halusi esitellä työtapaansa, tai ei työtapaansa yleensä vaan tiettyä ideaansa ihmisille yksitellen ja täällä ladossa nimenomaan. Ja sekin oli kiinnostava, eli joka päivä jotakin. Mutta nyt siis palaan takaisin ja odotan että tuuli tyyntyisi, jotta pääsisin hoitamaan kuvaukset pois alta ennen illanistujaisia. Kiitos minun puolestani.
Hyvää iltaa mänty. Tulin kuitenkin juttelemaan hetkeksi, vaihtamaan muutaman sanan päivän päätteeksi. Kello on jo 10 sunnuntaina 7.elokuuta. Ja päivä on ollut työntäyteinen jos näin voi sanoa, etten oikein ole ehtinyt tänne aikaisemmin vaikka nyt illalla kyllä tietysti olisin ehtinyt mutta meillä oli ihana pizzanpaistosessio sisilialaisen Eglen johdolla. Super herkullista toki. Tänään tein kyllä molemmat kuvaukset päärakennuksen lähellä kasvavan männyn kanssa mutta sen lisäksi, ja sitten kävin myös kaupassa parin kilometrin päässä, mutta näiden peruskuvioiden lisäksi kuvasin ja äänitin yhden session Silakkarin männyn kanssa näköalapaikan kalliolla. Ja se ei ollutkaan niin helppo juttu kuin olin kuvitellut koska en sitten halunnut irrottaa jalustaa paikaltaan, mutta kameran pystyi laittamaan siellä näköalapaikalla olevan pöydän päälle. Ja se oli suhteellisen helppoa vaikka siinä mielessä se on ehkä hiukan turhan lähellä mäntyä, siis sitä mäntyä joka on kallion huipulla ja jonka juuren päällä sitten istuin. Mutta sen lisäksi oli aikamoinen tuuli, joten ajattelin ensin luopua kokonaan mutta sitten päädyin siihen, että istuin selkä tuulen eli kasvot vinosti kameraan päin, joka on vastoin tapojani yleensä. Varsin kun sitten oli kyseessä aikamoinen lähikuva, mutta onnistuin kuitenkin äänittämään melko pitkänkin juttutuokion ja editoimaankin sen. Eikä se ehkä ole niin hullumpi loppujen lopuksi. Ja tuulikin hiukan tyyntyi niin että jotakin siitä saa selvää. Ja siinä nyt tällä kertaa puhuin siis suomeksi ja tarkoituksena on tehdä siitä myös episodi podiin tai podijakso. Ihannetapauksessa ehtisin äänittämään ainakin kaksi juttutuokioita saman männyn kanssa siellä näköalapaikalla vielä, mutta saa nähdä. Nyt on jo residenssiaika puolessa välissä. Ja ensi perjantaina teemme retken Seilin saarelle ja sitten osa lähteekin jo lauantaina vaikka minä lähden vasta sunnuntaina. Että ei tässä niin kovin montaa päivää enää olekaan jäljellä. Mutta nyt on myöhäinen ilta ja nukkumaanmenoaika niinku sanotaan mutta halusin kuitenkin tulla tervehtimään ja kirjaamaan päivän saldon. Tänään teimme lisäksi iltapäivällä uudestaan Fionan meditaation mutta niin että Anna luki tekstin. Ja minä tein sen niin että mä istuin tuolilla ja se oli kyllä helpompi niin. Mutta se oli muutenkin ihan kiinnostavaa tehdä se uudestaan. Siis eräänlainen johdettu kuvitteluharjoitus siitä, miten voisi kasvattaa juuret ja löytää yhteyden muihin ihmisiin mutta myös muihin olentoihin ikään kuin niiden juurten, kuvitteellisten juurten avulla. Eipä tässä sitten muuta tähän hätään. Huomenna lisää. Kiitos ja hyvää yötä.
Tervehdys mänty, hauska nähdä taas. Nyt on vähän aikaisempi ilta, vähän vailla, seitsemän minuuttia vailla seitsemän suurin piirtein, ja vielä on ikään kuin iltapäivän oloista. Tänään out rauhallinen päivä, pääasiallinen ohjelmanumero oli Anna Souterin luento kasvi feminismistä, vegetal feminism, luento jonka hän oli pitänyt ikään kuin yleisöluentona jossakin aiemmassa yhteydessä ja se oli kiinnostava. Siinä hän nosti esiin tuttuja nimiä kuten Suzanne Simard, Robin Wall Kimmerer ja Monica Gagliano sekä Prudence Gibson ja nyt jo unohdinkin kuka oli Gibsonin kumppanina. Mutta ajatus siitä, että miten, mitä feminismi voi ottaa oppia kasveilta oli tietysti hieno. Esimerkiksi murtaa patriarkaalisia hierarkioita ja mieli-ruumis dualismia ja niin poispäin. Aamulla kävelin rantaan ja samantien vähän eteenpäin ja nyt illalla tarkoitukseni oli tehdä uusi kuva Makedonian männystä mutta valo on ihan väärästä suunnasta, se saa jäädä odottamaan huomisaamua. Sen sijaan tänään sain Anulta, luulen että hänen nimensä on Anu, ohutta rautalankaa ja hohtimet, jotta voin ryhtyä tekemään jonkinlaista päähinettä Makedonian männyn kävyistä, joita minulla nyt on kerättynä jo iso kasa. Mutta sekin jäänee huomiseen. Sitä voi tietysti pitää taikauskona, mutta kuu on niin sanotusti 'void of course' eli ilman tarkkoja aspekteja ennen siirtymistään seuraavan merkkiin puoli kymmeneen asti tänä iltana ja ajattelin, että mitään uutta ei ole järkevää aloittaa nyt. Istun tässä ja katselen muurahaisia, jotka kiipeävät runkoasi pitkin ja muistan ottaneeni sen puheeksi aikaisemminkin, mutta en voi ymmärtää mitä ne etsivät tai minne ne kuvittelevat päätyvänsä kiipeämällä sinua runkoasi pitkin, tai miksi ne niin tekevät. Feminismistä puheen ollen muurahaiset ovat pääosin naaraita. Kuten mehiläisetkin niin työskentelevät muurahaiset ovat naaraspuolisia eli eräänlainen matriarkaatti sekin, muurahaiskeko, jos näin voi sanoa. No, ei nyt sorruta vulgaarifeminismiin, se ei ollut ainakaan Annan tarkoitus. Mutta mitä muuta voisin sinulle nyt kertoa tässä. Olen vielä menossa kuvaamaan tietysti iltakuvat toisen männyn kanssa, mutta odotan että aurinko laskee vähän enemmän. Ja jotenkin odotan koko ajan uutisia, en tiedä mistä, jotakin kutsuja jonnekin tai tietoa keskeneräisten julkaisujen kohtalosta tai... Se on ehkä tavallaan outoa koska ei ole niinkun mitään tiettyä nyt juuri jota minun pitäisi niin kovasti odottaa. Mutta ehkä se on esimerkki siitä, että minulla on täällä hyvä aikaa ihmetellä ja melkein pitkästyä. Niinkuin Egle sanoi, että tehdäkseen taidetta pitää pitkästyä välillä. Pitää olla joutoaikaa, jotta syntyisi uusia ideoita. Minä olen harvoin pitkästynyt, en yleensä pitkästy, mutta olen samaa mieltä siitä, että joutoaikaa tarvitaan, jotta syntyisi ideoita. Mutta eihän tietysti niitäkään koko aikaa voi tulla. Oli miten oli, kiitos taas tästä päivästä ja hyvää iltaa sinulle mänty, kiitos.
Iltaa mänty, koska nyt on jo ilta, pian varttia vaille kahdeksan. Aurinko on matalalla ja ilma viilenee. Osa porukoista saunassa, minä tulin vielä juttelemaan sinun kanssasi hetken mutta sitten toivottavasti alkaa ruuan valmistus. Tämä on ollut pitkä päivä koska aloitimme aikaisin, viideltä jo oli herätys ja yritimme auringonnousun aikaan mennä lintutorniin tai lintutorneille kumpaankin, Eglen kanssa aamulla. Ja se oli kyllä hieno elämys kun matalalla leijuva usva tai sumu muutti maiseman. Ja kurkiauratkin tietysti nähtiin. Sitten aamupäivällä ennen lounasaikaa Sonya kertoi työstään Goethe museossa Weimarissa ja Goethemuseon ruukkukasveista, niiden kohtalosta. Se oli kiinnostava keskustelu. Sen yhteydessä tai sen jälkeen puhuimme myös mahdollista jatkosuunnitelmista, pitäisikö anoa lisää apurahaa tälle porukalle ja niin edespäin, alustavasti. Ja sitten iltapäivällä menin äänittämään toisen keskusteluni Silakkarin männyn kanssa ja se onnistui mielestäni aika hyvin koska tänään ei ollut niin tuulista. Ja vaikka minusta tuntui ettei minulla ollut juurikaan puhuttavaa niin ne kaksi tekstiä, jotka olin lukenut tässä eilen ja tänään kuitenkin antoivat ainesta sen verran että siitä tuli kuitenkin juttu, ja podcast jaksokin jonka jo editoin ja latasin Soundcloudiin. Ja sitten kävin vielä kävelemässä kaupalle, herkuttelemassa kauralakritsilla ja ostin vegaanijäätelöä jälkiruuaksi joka pakattiin tiukasti sanomalehtipaperiin ettei se sulaisi muutaman kilometrin kävelymatkalla, koska päivällä oli todella lämmin. Ja nyt sitten vielä kävin äsken tekemässä viimeiset iltakuvat. Saa nähdä tuleeko näistä poseerauksista männyn kanssa aamuin illoin yhtään mitään mutta vaikkei tulisikaan niin jo ne kaksi keskustelua Silakkarin männyn kanssa, jotka olen äänittänyt suomeksi, ovat ihan hyvä saldo kahdelle viikolle. Mutta tarkoitukseni on siis vielä mennä kolmannenkin kerran juttelemaan männyn kanssa. Eipä oikein muuta tältä päivältä. Nyt alkaa olla hyttysiä ilmassa vai onko muurahaisia kävelevät tässä, sekä että. Niin että vetäydyn tästä sisätiloihin. Hyvää iltaa sinulle ja kiitos.
Iltaa mänty, iltaa, iltaa. Pitkä päivä taas. Tai pitkä päivä, ei ehkä yhtä pitkä kun eilinen mutta täysi päivä täynnä ohjelmaa ja oivalluksiakin. Tänään aamulla ryhdyin vihdoin tuumasta toimeen ja sidoin jonkinlaisia kranssiaineksia Makedonian männyn kävyistä, muutamia pitkiä nauhoja ja sitten myöskin eräänlaisen seppeleen tai kruunun. Mutta vasta illalla, illansuussa pääsin sitten kokeilemaan joitakin kuvia ja ehkä teen vielä uudestaan jotain kokeita, koska ne eivät onnistuneet niin hyvin kuin olisin toivonut tai. Tavallaan asetuin suhteessa mäntyyn kuvaan niin että minua tuskin näkee ja lisäksi en pukenut ylleni kaikkia mäntynauhoja joten se nyt oli enemmän testikuva. Mutta sen lisäksi meillä oli Sonyan luento jota myös tanssijat, täällä oleva tanssiryhmä tuli kuuntelemaan, työstään, joka kertoi Kenian ruusuteollisuudesta muun muassa, siis leikkokukkaruusujen kasvatuksesta ja sen tuottamista ongelmista. Ja sitten keskustelimme sekä aamulla että myös tämän luennon jälkeen suunnitelmista Koneen jatkohakemusta ajatellen. Ja se oli ihan hyvä niin sanottu 'brainstorming' monessakin mielessä. Ja äsken juuri kävelimme pellolla erinomaisen Sokon keittämän korealaisen illallisen jälkeen ja minä huomasin tästä ohi tullessamme että en ole käynyt juttelemassa sinulle. Täällä ei ole, siis meillä ei ole paljon aikaa enää jäljellä mutta suhteellisen tehokasta aikaa tämä kuitenkin on ollut ja varsinkin jos saamme jonkinlaisen jatkohakemuksen aikaiseksi. Huomenna on vielä täysi työpäivä mutta perjantaina onkin sitten jo Seilin retken vuoro. Huomenna ajattelin käydä vielä Silakkarin männyn luona ja ehkä tehdä jotain uusia kokeita käpyasusteiden kanssa mutta katsotaan nyt että mahtuuko päivään. Nyt alkaa olla jo hämärää ja kuten eilen illalla tai koska viimeksi olin täällä niin hyttysiä ja ötököitä. Tänään muuten Fiona kertoi selityksen että miksi muurahaiset kiipeävät puun runkoa ylös. Ja ilmeisesti ne viljelevät kirvoja ylhäällä neulasten kärjissä ja hakevat sieltä kirvojen tuottamaa makeaa sokerinestettä ravinnokseen. Elikkä kirvalaitumille ne kävelevät runkoa pitkin. Sinänsä valtavat matkat jos ajattelee suhteessa muurahaisen ruumiin kokoon mutta miksei. Samalla kirjaan nyt tässä muistin että oli puhetta että yrittäisin koota jonkinlaista kirjalistaa muutamista teoksista, jotka voisivat olla hankkeemme kannalta kiinnostavia ja myös laittaa niinkun erikseen tieto että kenen projektiin ja mitä mikäkin kirja käsittelee. Ja se on ihan hyvä tehdä joka tapauksessa vaikka nyt en mitään valtavia määriä laittaisi sinne, mutta heti tule mieleen esimerkiksi Eduardo Kohnin How Forests Think tai Craig Holdregen Thinking like a Plant tai teksti josta oli puhetta, eli Simon Schaman Landscape and Memory jonka nimenomaan metsäluku voisi olla kiinnostava. Ja sitten oli puhetta ikään kuin metsän parantavista ominaisuuksista tai 'the medicinal forest' sekä niinkuin planeetan tasolla että ihmiskunnan tasolla, että paikallisellakin tasolla. Ja siinä yhteydessä tuli puhetta tuberkuloosiparantoloista, jotka usein rakennettiin mäntymetsään. Ja siihen liittyen tietysti voisin hyödyntää omia 80-luvun tuberkuloosikokemuksiani ja myöskin tarinaa Erik-veljestä, isoäitini tuntemattomasta Erik-veljestä, joka kuoli tuberkuloosin, ja jonka selvänäkijä väitti rukoilevan puolestani ja niin poispäin. Mutta ennen kaikkea ehkä voisi tutustua joihinkin parantoloihin mäntyisillä seuduilla. Mutta tämä nyt riittää tältä illalta. Hyvää yötä sinulle rakas mänty. Ja jos on totta niinkuin esimerkiksi Linné ajatteli, että kasvitkin nukkuvat niin nuku hyvin. Kiitos.
Terve taas mänty. Nyt on ollut niin haipakkaa nämä viimeiset kaksi päivää, että en ole ehtinyt juttelemaan kanssasi ollenkaan. Ja tänään on sitten viimeinen kokonainen päivä täällä Saaren kartanolla. Huomenna lähtö puolen päivän jälkeen. Eilen vietimme jo Sonyan ja Annan läksiäisiä, jotka lähtivät aamulla aikaisin tänään. Ja eilen olimme retkellä Seilin saarella katsomassa Taru Elfvingin kuratoiman taideprojektin tuotoksia ja sinne matka kuitenkin kestää yli 2 tuntia Turusta ja täältä Turkuun ja sitten takasin. Ja siellä oli tiukka ohjelma, paljon jäi näkemättä. Mutta se oli silti erittäin kiinnostavaa ja sopii teemaan, siis kasviaiheet ja myös metsä. Minulle erityisesti jäi tietysti mieleen tämä Lament for Pines, siis valitus männyille tai miten sen sitten kääntäisikään, mutta joka tapauksessa siellä siis Metsähallitus on päättänyt, että kaunis mäntymetsä siellä pitääkin nyt muuttaa lehtimetsäksi ja siellä on upeita mäntyjä kaulattu ja tekevät siellä hitaasti kuolemaa. Surullista, mutta siitä oli siis tehty esitys, eräänlainen äänirituaali, jos näin voi sanoa. Joten on ymmärrettävää, että eilen en ehtinyt tänne. Mutta miksi en ehtinyt sitten torstaina, niin siihen oli syynä se, että me yhtäältä käytettiin melko lailla aikaa yhteisiin keskusteluihin ja pohdittiin sitä, että miten tästä eteenpäin ja miten, mitä mahdollisia yhteistyötahoja olisi ja mikä teema voisi olla niinkun yhdistävä, että onko "the medicinal forest" esimerkiksi liian yleinen ja ihan konkreettisia asioita. Mutta sen lisäksi minä hosuin ja yritin kuvata paitsi viimeiset aamu- ja iltakuvat männyn kanssa tuolla päätalon lähellä myös ikään kuin kuvia käpyasussani. Eikä siinä vielä kaikki vaan halusin myös käydä tuota äänittämässä kolmannen juttutuokion Silakkarin männyn kanssa. Ja kaiken tämän sain kyllä tehtyä mutta siinä hötäkässä sitten unohtui tulla kertomaan sinulle että tavallaan päiväkirjamerkinnät että missä mennään. Nyt olen siis aamupäivällä editoinut näitä time-lapse videoita eli niitä aamu- ja iltakuvia alustavasti ja se on, tietysti vie jonkun verran aikaa. Enkä ole vielä sitä tehnyt valmiiksi mutta sen lisäksi toivon mukaan ehdin kirjoittaa jonkinlaisen lyhyen blogimerkinnän suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi tästä residenssijaksosta kokonaisuutena. Ja koska on hauska ikään kuin saada prosessi pakettiin ainakin ikään kuin teknisessä mielessä. Se on selvä että sitten niitä ajatuksia ja ideoita ja kokemuksia, joita täällä on tullut, ja varsinkin kun on kyse ryhmätyöstä niin siinä on vielä niinkun, ne on vahvoja emootioita koska muistuu mieleen aikaisempia prosessia ja niin poispäin, niin totta kai niihin palaan jatkossa vaikka kuinka monta kertaa varmasti, vaikka ei tulisi jatkoa tälle projektille, mikä saattaa hyvinkin olla, että saamme kuitenkin aikaiseksi jotain. No, katsotaan. Mutta nyt tarkoitukseni on vielä työskennellä vähän editoinnin parissa, mutta jos en saa niitä videoita valmiiksi nyt niin ei siinä mitään hätää ole. Päivä on lämmin, melkein liian kuuma. Niin oli eilenkin. Vaikka nyt on ikään kuin kesän loppupuoli niin tämä tuntuu vielä ihan jotenkin niinkun keskikesältä. Ei ehkä keskikesältä, ruotsiksi sanotaan "högsommar" ja tämä niinkun kuuma elokuinen, jotenkin sadonkorjuuta edeltävä aika on aika hurja. Luultavasti käytännössä nyt on mätäkuu niinkuin Hämeessä sanottaisiin mutta se ei kyllä tunnu siltä vaikka tää kuumuus siihen viittaa, koska nyt ei ole niin kosteaa. No, oli miten oli. Tämä on samalla eräänlainen hyvästijättö, koska epäilen, että en ehdi sinua tervehtimään enää huomenna. Voi olla, ehkä, mutta varmuuden vuoksi sanon nyt kuitenkin kiitos näistä kahdesta viikosta. Ja kaikkea hyvää sinulle jatkossa. Ja voihan olla, että näemme vielä uudestaan. Eli kiitos.