Johdanto

Osana tutkimushankettani Runolaulukulttuurin kantele ja luovuuden dialogi (2021–2026) olen koonnut tälle sivustolle SKVR:ssä julkaistuja kanteleen myyttiseen syntyyn ja soittoon liittyviä runolaulutekstejä. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura (SKS) on myöntänyt luvan aineiston julkaisuun.

Tekstien kokoamisessa olen käyttänyt sekä Suomen Kansan Vanhat Runot (SKVR) -kirjasarjaa että sen verkkojulkaisua: SKVR-verkkopalvelu 2024–. Toimittaneet Jukka Saarinen, Niklas Alén, Maria Niku, Kati Kallio ja Eija Stark. Helsinki: SKS. https://aineistot.finlit.fi/exist/apps/skvr/index.html

Tämän kokoelman tavoitteena on oman tutkimukseni puitteissa hahmottaa kokonaisnäkemys kantelelaulujen sisällöistä, konteksteista ja alueista. Aloitin aineiston koostamisen vanhan SKVR-verkkojulkaisun aikaan ja mahdolliset virheet julkaisussa ovat minun vastuullani. Tarkemmin aiheesta kiinnostuneiden tulee tarkistaa kaikki tiedot Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran uusimmasta SKVR-verkkojulkaisusta (ks. linkki yllä). Verkkojulkaisun Esittely-sivu lähdekriittisine huomioineen on myös tärkeää luettavaa.

SKVR sisältää noin 422 kanteleen myyttiseen syntyyn ja/tai soittoon liittyvää tekstimuistiinpanoa. Tarkka määrä riippuu siitä, luetaanko mukaan tekstit, joissa kanteletta ei mainita, mutta jotka aiheeltaan kytkeytyvät muihin kantelelauluihin ja jotka on siksi SKVR:ssä julkaistu Kantele-jaksojen sisällä. Muistiinpanojen pituus vaihtelee muutamasta säkeestä vajaan 400 säkeen lauluihin. Kanteleeseen liittyvien säkeiden määrissä on myös suuria laulukohtaisia eroja – joskus kanteleesta on vain lyhyt maininta, joskus koko laulu kertoo kanteleesta. SKVR-verkkojulkaisusta löytyvät asteriskilla * merkittyinä sellaiset tekstit, joiden suhde runotyyppiin on epävarma tai viittauksenomainen.

Tällä sivustolla muistiinpanoja on seuraavasti:

• Vienan Karjala, SKVR I1, I2 ja I4, yht. 98 kpl
• Aunuksen Karjala, SKVR II, yht. 33 kpl
• Länsi-Inkeri, SKVR III1, III2 ja III3, yht. 23 kpl
• Keski-Inkeri, SKVR IV1, IV2 ja IV3, yht. 21 kpl
• Itä- ja Pohjois-Inkeri, SKVR V1, V2 ja V3, yht. 55 kpl
• Savo, SKVR VI1 ja VI2, yht. 26 kpl
• Raja- ja Pohjois-Karjala, VII1, VII2 ja VII5, yht. 72 kpl
• Pohjois-Häme, SKVR IX2 ja IX4, yht. 5 kpl
• Pohjois-Pohjanmaa, SKVR XII1 ja XII2, yht. 24 kpl
• Etelä-Karjala, SKVR XIII1, XIII2 ja XIII4, yht. 52 kpl
• Henrik Florinuksen, Kristfrid Gananderin, Elias Lönnrotin ja Volmari Porkan kokoelmista, SKVR XV, yht. 13 kpl

Selkeästi suurin määrä tekstejä on Vienasta, seuraavina Raja- ja Pohjois-Karjala, Itä- ja Pohjois-Inkeri sekä Etelä-Karjala (Karjalan kannas).

Sellaisista teksteistä, jotka on SKVR:ssä julkaistu koko laulun muistiinpanon lisäksi lyhyempinä otteina esim. Kantele-otsikon alla, on tässä mukaan otettu luonnollisestikin vain tekstimuistiinpanon kokonainen versio. Mielenkiintoista onkin – aiheen yksilöllisten ja alueellisten käsittelytapojen erojen lisäksi – kuinka monin tavoin kantelemyytti kytkeytyy muihin myyttiaihelmiin.

Myyttisen aiheenkäsittelyn lisäksi kanteleen kulttuurinen rooli näkyy mainintoina muitten aihepiirien toisinnoissa, kuten laulun kehoitus- ja aloitussanoissa tai Miehentappajaneito-lauluissa, jossa kansaa nukutetaan kanteleensoitolla, tai Ilokylässä syntynyt -teemassa sekä joissain loitsuissa. Nämä tekstit eivät ole mukana tässä julkaisussa. Julkaisu ei myöskään sisällä suurinta osaa Sorsa soitti kanteletta -teeman muistiinpanoja, joita löytyy erityisen runsaasti esim. Savon ja Etelä-Karjalan kokoelmista. Ainoastaan ne tekstit, joissa kyseinen teema kytkeytyy suoraan kanteleen synty- ja/tai soittomyyttiin, on julkaistu tällä sivustolla.

Julkaistujen tekstien alaviitteiden ulkoasua olen yksinkertaistanut jättämällä alkuperäisen julkaisun # ja † -merkit pois. Myös tästä syystä aiheesta syvemmin kiinnostuneiden tulee tarkistaa tiedot SKVR-verkkojulkaisusta. Sieltä löytyvät myös SKVR-kirjasarjan vanhat esipuheet, jotka sisältävät mm. tietoja niteiden sisällöistä ja runoteksteissä käytetyistä merkinnöistä. Esimerkiksi Osan I1 Alkulauseessa erikoismerkinnöistä kerrotaan näin:

Rivinalaisessa on ensin alkuperäinen muoto ja seurausmerkkien jälessä korjattu. Jos, kuten tavallista, tekstiä on poispyyhitty ja sen sijalle kirjoitettu muuta, osotetaan seurausmerkkien vasemmalla puolella pystyviivoilla poispyyhitty kohta, oikealla korjaus kursiivilla. On myös muuttamatta jäänyt osa toisinaan pantu hakasiin ja lisäys osotettu jättämällä se hakasten ulkopuolelle. Jos korjaus on kirjoitettu poispyyhityn päälle, on sen molemmin puolin pantu tähtöset. Mitä rivin päälle on kirjoitettu, rivillä entuudestaan olevaa poispyyhkimättä, on osotettu sanalla: „Päällä:“. Muutamat usein toistuvat seikat on merkitty itse tekstiin. Puolihakasia on käytetty osottamaan että niiden välissä oleva kirjain, tavu tai sana on niin epäselvästi kirjoitettu, että julkaisija ei ole varma, onko luettava juuri niin kuin hän on tehnyt. Tähdet osottavat rivin väliin kirjoitettua säettä. – – Viittausnumeroon yhdistetty pieni risti esiintyy ainoastaan Boreniuksen, Bernerin ja Genetzin käsikirjoituksista otetuissa runoissa ja viittaa niiden alkuperäisiin konsepteihin, kuten edempänä lähemmin mainitaan.

Kantele-kirjan artikkelissaan "Runolaulajien kantele" Heikki Laitinen (2010, 77–99) käy läpi SKVR-kantelerunojen aineistoa. Artikkelin pointteina nostettakoon esiin mm. seuraavaa:

• kanteleesta kertovat runolaulut ovat hyvin monimuotoisia kytkeytyen vaihtelevasti moniin muihin myyttiaiheisiin
• Kalevalan ilmestymisen jälkeen kanteleesta ei laulettu enää Länsi- eikä Etelä-Suomessa, jossa uusi musiikkikulttuuri oli syrjäyttänyt runolaulun
• kanteleen kulttuurisesta asemasta kertoo se, että [Länsi- ja Etelä-Suomea lukuunottamatta] suomalais-karjalais-virolaisella kielialueella kantelelaulu säilyi elinvoimaisena kauemmin ja laajemmin kuin mikään muu runolaulu
• koverokanteleiden jakaantuminen rakenteellisesti pohjoiseen ja eteläiseen malliin näkyy lauluissa: kanteleen kannen rakentamisesta laulettiin alueilla, joissa kantele koverrettiin päältä päin ja koppaan kiinnitettiin erillinen kansi (Raja- ja Pohjois-Karjala, Karjalan kannas, Inkeri) – pohjoisilla alueilla (Pohjois-Pohjanmaa, Kainuu, Viena, Aunus, Pohjois-Savo), joissa yksipuinen kantele koverettiin altapäin, kantta ei erikseen lauluissa mainittu
• pohjoisella alueella laulun aiheena on tyypillisesti kalanluinen kantele, eteläisellä oinonsarvinen tai hirvensarvinen kantele
• alueesta riippumatta yleensä kanteleen takoo seppä, usein mahdottomista aineksista
• myös kanteleen soiton yliluonnollinen vaikutus on kaikille alueille yhteinen
• pohjoisella alueella myyttinen sävy on voimakkaampi
• lauluissa kuvattu runolaulun ja kanteleensoiton yhtäaikainen esittäminen ei juurikaan näy keräystiedoissa, mikä saattaa johtua muistiinpanomenetelmistä
• säe "kantelvo sanoin pakasi" eri muunnelmineen kuvaa kuinka laulun lisäksi myös soitolla oli erityinen mahti
• Matti Kuusi yhdistää kanteleensyntylaulujen alkuperän muihin varhaisiin rituaalisiin lauluihin kuten tulen synty, karhun synty, ohran ja oluen synty, raudan synty ja veneenveisto
• vaikka laulut olisivat syntyneet esihistoriallisina aikoina, niiden ja kanteleen kukoistusaikaa oli keskiaika

Ja kuten usein historiallisen arkistomateriaalin yhteydessä, myös tässä tapauksessa lienee aiheellista pitää mielessä, että arkistoihin tallennettu materiaali on vain kapeaksi jäävä ikkuna siihen monimuotoiseen runolaulukulttuuriin, joka eri vuosisadoilla ja eri alueilla ja lukemattomien koskaan tallentamattomien yksilöiden parissa on elänyt. Todeksi näyttäytyvät myös Lauri Hongon (1990, 117) sanat: "Kulttuuri on yhteisöllinen ilmiö, ei maantieteellinen."

Tällä etusivulla on johdantotekstin lisäksi kunkin alueen yhteenveto, joista löytyvät linkit alueen runoihin. Samassa yhteydessä on myös mm. arkistoiden ja museoiden tietoja alueisiin kytkeytyvästä vanhakantaisesta kanteleperinteestä. Aluelaatikoiden ympärillä on museokanteleiden kuvia, joita klikkaamalla saat ne suurennettua. Tekstiä voit vierittää kunkin aluelaatikon sisällä.  

Etusivun aluelaatikot eivät täysin noudata numerojärjestystä. Ylärivillä ovat Vienan ja Aunuksen Karjalan sekä Inkerin alueet. Vienan alapuolella on ensin Pohjois-Pohjanmaa, sitten Savo ja alimmaisena Pohjois-Häme. Suunnilleen etusivun keskellä on Raja- ja Pohjois-Karjala. Äärimmäisenä oikealla, Itä- ja Pohjois-Inkerin alapuolella, on Etelä-Karjala (Karjalan Kannas). Oikeassa alakulmassa olevien lähdetietojen vasemmalla puolella on SKVR XV. Kun viet osoittimen sivun yläreunaan, "Navigation" näyttää, missä kohtaa sivua parhaillaan olet.

Varsinaisille runosivuille pääset alueosioiden lisäksi yläpuolella Johdanto-tekstissä olevan luettelon linkeistä tai viemällä osoitin sivun vasempaan yläreunaan ja valitsemalla Contents-otsikon alta haluttu alue.

SKVR & KANTELE

28.10.2025 Arja Kastinen 

VIENAN KARJALA – SKVR I1, I2 JA I4

SKVR I1 ja I2 julkaistiin vuonna 1908 ja Vienan alueen toiset kaksi nidettä, I3 ja I4, vuonna 1919. Oheisista kantelemyyttiin liittyvistä teksteistä yhtä lukuun ottamatta kaikki tekstit on julkaistu kertovissa runoissa ja suurin osa (90 kpl) sarjan ensimmäisessä niteessä. Toisesta niteestä on mukana vain kolme muistiinpanoa ja niistäkin yksi (nro 950) on julkaistu täsmälleen samanlaisena sarjan neljännen niteen loitsuissa (nro 2088, ainoastaan muistiinpanovuosi eroaa nrosta 950). Neljännestä niteestä on mukana viisi tekstiä, joista neljä kertovissa runoissa ja viides on edellä mainittu loitsu "sotaan lähtiessä".

Vaikka suurin osa kantelemyyttiin kytkeytyvistä SKVR:n teksteistä on Vienasta, on alueelta tallennettu silti vain vähän tietoja kanteleensoittajista. Oletettavasti tämä johtuu runoteksteihin painottuneista keruutavoitteista sekä Vienan Karjalan sijoittumisesta kerääjien näkökulmista vaikeasti saavutettaville alueille.

Ainoat vienalaiset vanhakantaisen kanteleen sävelmät tallensi Axel August Borenius neljännellä ja laajimmalla keruumatkallaan vuonna 1877. Tuolloin hän osti mm. runolaulaja Ontrei Malisen (1777–1855) tekemän viisikielisen, pohjoista mallia olevan, yhdestä puusta koverretun pohjattoman kanteleen. Kantele kuuluu Suomen kansallismuseon kansatieteellisiin kokoelmiin (K1855:37). Kanteleen sivuun veistetty vuosiluku 1833 on sama, jolloin Elias Lönnrot tapasi Malisen (ks. esim. SKVR I1 640).

Lönnrot mainitsi ohimennen Malisen myös kanteleensoittajana: "Ontreilla oli kantelekin, jossa oli viisi vaskikieltä. Sekä hän että hänen molemmat poikansa soittelivat sitä varsin kätevästi." (Lönnrot 1902, 182; Laitinen 2010, 84.) Kuten useat Raja-Karjalan laulajista, Ontrei Malinen on kuvattu myös mahtavana tietäjänä ja karhuntappajana (SKVR I4 s. 1131).

Borenius osti 22 vuotta aiemmin kuolleen Ontrei Malisen kanteleen tämän Vassilei-pojan tyttäreltä 12.9.1877. Kaksi päivää myöhemmin Borenius tallensi Vuokkiniemen Haapakuotkuella Ontrei Malisen toisen pojan, Ontreińi Jyrkin eli Jyrki Malisen (1806–1884), kanteleensoittoa. Jyrki soitti kaksi sävelmää kuten muisteli isänsä soittaneen: "Toaton soittamia" ja "Venähen kirkonkellot (se Ontrein s.)". (Kastinen 2009, 41.)

Boreniuksen kaksi muistiinpanoa Jyrki Malisen laulamista runosävelmistä on julkaistu Runosävelmiä II:ssa numeroilla 507 ja 554 (Launis 1930, 181, 196). Jälkimmäisen Jyrki Malinen lauloi Boreniuksen kuvauksen mukaan "voimakkaasti (okt alem: basso)".

Jo aiemmilla keruumatkoillaan Borenius oli tallentanut molempien Malisten veljesten runolaulua (ks. esim. toisinto nro 641). Vuoden 1871 vierailusta Haapakuotkuella Erkki Itkonen (1936, 20) on kirjoittanut: 

Vaatimaton ja hiljainen Jyrki ei taidoistaan kerskunut, joten hän ei laulajana ollut kovinkaan tunnettu. Haapakuotkuessa runonkerääjä tapasi myös Vuonnisen parhaan loitsijan, Homasen Ohvon, joka oli Malisen sukua hänkin. Ohvolta hän sai vain neljä runoa, sillä tämä maineestaan arka tietäjä lopetti laulunsa väleen, havaitessaan jäävänsä taitavamman Jyrin rinnalla alakynteen. (Itkonen 1936, 20.)

Vuoden 1872 keruumatkalla Ohvo Homanen lauloi Boreniukselle kuitenkin vielä seitsemän kertovaa laulua (ks. nrot 83a ja c, 644, 645).

Kolmas Vienasta tallennettu kantelesävelmä on ponkalahtelaiselta Lukkani Huotarilta (1816?–1892), joka nuorukaisena oli myös laulanut Lönnrotille toimiessaan tämän soutumiehenä vuonna 1833 (SKVR I4 s. 1129). Borenius tallensi Huotarin laulua Malisten tavoin useammalla matkallaan (ks. toisinto 369) ja vuodelta 1877 on muistiinpano Huotarin runosävelmästäkin (Runosävelmiä II, nro 542).

Lukkani Huotarin kantele oli tehty vuonna 1842. Kun Vienan ja Pohjois-Pohjanmaan välinen kiinteä historiallinen yhteys tiedetään, on sekä Huotarin että Jyrki Malisen soittotekniikan omalaatuisuus esimerkiksi rajakarjalaisiin kanteleensoittajin verrattuna mielenkiintoinen. Jyrki Malinen soitti oikean käden etusormella viisikielisen kanteleen alinta, ylintä ja keskimmäistä kieltä, vasemman käden etu- ja keskisormen hoitaessa välikielet. Huotari ilmeisesti vasenkätisenä soitti samoin, mutta kädet toisin päin. Tällainen etusormen käyttäminen tuo mieleen sulkutekniikalla soittaneen haapavetisen Antti Rantosen (1877–1961). Malisten sukujuuret olivat viiden, kuuden sukupolven takaa Hailuodosta.

Myöskin mielenkiintoinen on Boreniuksen vuoden 1877 käsikirjoituksista löytyvä maininta hänen Ponkalahdessa 25 kopekalla ostamastaan 11-kielisestä vaskikielisestä kanteleesta, joka oli noin 40 vuotta aiemmin hankittu Kruunupyystä Pohjanmaalta.

Lisäksi Borenius mainitsee kanteleen Latvajärvellä (tekijä saapunut Vienaan Suomen Muhoksesta), Venehjärvellä ("Vuonnisessa tehty"), Tsirkkemissä ("Vatjan kannelten näköinen") sekä Kellovaarassa (SKS Arkisto, Kastinen 2009, 40–41).

Hämeen museon kokoelmissa Tampereella on 10-kielinen, päältä koverrettu kantele, jonka alkuperäksi on merkitty Vienan Karjala (HM 3083:101). Varmuutta tai tarkempaa tietoa kanteleen alkuperästä ei ole.

Kuten Lönnrot ohimennen mainitsi Ontrei Malisen kanteleensoitosta, samoin Eva Mannerheim-Sparre huomauttaa häämatkallaan Akonlahdella vuonna 1893 kuulemastaan runolaulajan kanteleensoitosta. Eri lähteiden katkelmista syntyy vaikutelma, että kantele olisi Vienan Karjalassakin ollut tavanomainen soitin.

Kun olimme syöneet päivällisemme, johon kuului kalakukkoa ja tvorogia maidon kera, paloin halusta lähteä kylää katsomaan ja tervehtimään Pahkomi Menentjeviä, kuuluisaa karjalaista runolaulajaa. Ukko ja eukko olivat molemmat kotosalla ja ottivat meidät sydämellisesti vastaan. He tunsivat heti Louis'n eikä hänen lainkaan tarvinnut suostutella 84-vuotiasta ukkoa ryhtymästä yksitoikkoiseen, tunnelmalliseen laulantaansa, jota hän viisikielisellä kanteleella säesti. Hänen runovarastonsa oli tyhjentymätön. Paitsi Kalevalaa, jonka hänen sanottiin osaavan kannesta kanteen, hän sepitti vapaasti uusia, päivän tapahtumien inspiroimia runoja. (Mannerheim-Sparre 1951, 102.)

SKVR:n Vienan alueen lauluissa kanteleen synty ja/tai soitto kytkeytyy hyviin moninaisiin aiheisiin, joista useimmiten Laivaretki-teemaan. Seuraavaksi yleisimmät teemat ovat Väinämöisen ammunta, Sammon taonta, Purren itku ja Maailmansynty. Kaikki kanteleen syntyyn ja/tai soittoon kytkeytyvät teemat tässä julkaistuissa Vienan lauluissa runonumeroineen ja kappalemäärineen ovat SKVR-verkkojulkaisusta poimittujen tietojen mukaisesti seuraavat:

Laivaretki:

I1 4 + 9 + 9a + 11 + 15 + 17 + 18 + 30 + 78 + 83c + 86 + 105 + 106 + 120 + 121 + 122 + 123 + 304 + 365 + 369 + 392 + 394 + 404 + 405 + 442 + 587 + 589 + 591 + 597 + 597a + 604 + 607 + 608 + 609 + 610 + 611 + 614 + 614a + 615 + 616 + 617 + 617a + 618 + 621 + 624 + 630 + 632 + 364 + 637 + 640 + 641 + 641a + 643 + 644 + 645 + 647 + 649 + 652 + 658 + 667 + 669 + 670 + 670a + I2 906 + I4 2134 + 2150 + 2153 + 2160 = 68 kpl 

Väinämöisen ammunta:

I1 + 2 + 4 + 9 + 9a + 11 + 14 + 15 + 14 + 18 + 30 + 30a + 49 + 63a + 63b + 78 + 83a + 86 + 102 + 103 + 105 + 106 + 117 + 117b + 117 c + 120 + 121 + 122 + 123 + 145 + 157 + 442 + 607 + I4 2134 = 34 kpl

Sammon taonta:

I1 + 2 + 4 + 4a + 9 + 9a + 11 + 14 + 15 + 17 + 18 + 30 + 30a + 63a + 63b + 78 + 83a + 86 + 102 + 105 + 106 + 117 + 117b + 120 + 121 + 122 + 123 + 145 + 442 + I4 2134 = 30 kpl

Purren itku:

I1 304 + 369 + 392 + 597 + 597a + 604 + 609 + 614 + 614a + 615 + 616 + 617 + 617a + 618 + 621 + 624 + 630 + 633 + 634 + 637 + 640 + 641 + 641a + 643 + 645 + 647 + 649 + I2 906 + I4 2160 = 29 kpl

Maailmansyntyruno:

I1 1 + I1 4 +  I1 4a + I1 9 + I1 9a + I1 11 + I1 14 + 15 + 17 + 18 + 30 + 49 + 83a + 86 + 102 + 105 + 106 + 120 + 121 + 122 + 123 + 145 + 157 + 607 + 670 = 25 kpl

Sammon ryöstö:

I1 4 + 4a + 9 + 9a + 11 + 14 + 15 + 17 + 18 + 30 + 63a + 63b + 83a + 83c + 86 + 122 + 123 + 394 + 442 + 647 + 649 + 658 + 670a + I4 2134 = 24 kpl

Vipusen virsi:

I1 365 + 369 + 392 + 394 + 404 + 405 + 604 + 611 + 622a + 634 + 664 + 669 + 670 + 670a + I4 2153 = 15 kpl

Kyynelten vierintä:

I1 589 + 597a + 604 + 609 + 611 + 615 + 617 + 634 + 641 + 641a + 647 + 664 + I2 906 + I4 2153 = 14 kpl

Veneenveisto:

I1 103 + 365 + 442 + 587 + 604 + 611 + 632 + 664 + 670 + 670a + I4 2150 + 2153 = 12 kpl 

Vieraalle maalle joutunut:

I1 4 + 4a + 9 + 9a + 14 + 15 + 17 + 18 + 49 + 83a + 102 = 11 kpl

Vellamon neidon onginta:

I1 404 + 613 + 614 + 614a + 624 + 630 + 670 + I4 2150 + 2160 = 9 kpl

Tuonelassa käynti:

I1 30 + 78 + 359 + 365 + 369 + 442 + 669 = 7 kpl

Kilpalaulanta:

I1 2 + 103 + 145 + 157 + 369 + 442 = 6 kpl

Kultaneito:

I1 157 + 442 + 658 + 667 + 669 = 5 kpl

Taivaan taonta:

I1 78 + 83a + 83c + I4 2134 = 4 kpl

Polvenhaava:

I1 304 + 634+ 670a = 3 kpl

Kilpakosinta:

I1 30 + 442 + 624 = 3 kpl

Saaren neidot:

I1 617 + 617a + 643 = 3 kpl

Lemminkäisen virsi: I1 658 + I2 1010 = 2 kpl

Kalevanpojan kosto: I2 950 + I4 2088 = 2 kpl

Parempi on omalla maalla ropehesta vettä juoda: I1 15 + 17 = 2 kpl

Polin puulle pyörivälle: I1 78 + 83a = 2 kpl

Oikein on otavat tehty: I1 78 + I4 2134 = 2 kpl

Vesille venehen mieli, naisen miehelään: I1 304 + 640 = 2 kpl

Juomariksi joutunut: I1 49 = 1 kpl 

Päivän päästö: I1 78 = 1 kpl

Laula laula, kieli keito: I1 78 = 1 kpl

Verensulku: I1 304 = 1 kpl

Väinämöinen sotaan: I1 359 = 1 kpl

Miehen kolme pahaa: I1 442 = 1 kpl

Hiidestä kosinta: I1 624 = 1 kpl

Ahdin ja Kyllikin runo: I2 906 = 1 kpl

Hiiden hirven hiihdäntä: I2 906 = 1 kpl

Miekan tai keihään kuvaus: I2 906 = 1 kpl

Sotaan lähtiessä: I4 2088 = 1 kpl

Rikkaan raha kuluu, köyhän raiskan pää menee: I4 2134 = 1 kpl

Venepuun etsintä: I4 2150 = 1 kpl

Kanteleen myyttiseen syntyyn tai soittoon liittyvien toisintojen ulkopuolella kantele löytyy esim. mainintana "Soita, metsä, kanteletta" loitsuissa Metsälle lähtiessä (I4 1110), Koiran päästösanat (I4 1172) ja Karhuntappoon lähtiessä (I4 1194). Säepari "Šäveltänä šeätelemmä, Niin kuin kahta kantelvoista" eri muunnelmineen löytyy teemasta Laululle lähtiessä (I3 1280, 1284–1286) sekä loitsuista Rauan synty (I4 160) ja Paise (I4 786).

Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja Vienan lauluissa kantele lauletaan (tai on kirjattu muistiinpanoihin) myös nimillä kantervo, kandervo, kantelvo, kannelvo, kandaleh, kandeleh, kanteleh, kantelo, soittu ja soitto. 

Useimmiten Vienan kantelelauluissa kantele tehdään kalan osista veneen juututtua hauen harteille. Vene saattaa juuttua myös luodolle, josta kanteleen rakennusaineet löytyvät. Hyvin usein kanteleen rakennusaineet myös haravoidaan sepän takomalla haravalla rannan kaisloista, mutta silloinkin useimmiten löydetty materiaali on kalan luuta. Kalanluisen kanteleen rinnalla toistuu myös soitto sorsanluinen. 

Muutamassa laulussa (I1 1 ja 2) mainitaan "luikku lehmän luuta" tai koppa saadaan "poron peuran perseluista" (I1 9 ja 9a). Joissain lauluissa mukana on myös kotkan luita (I1 611), sormiluita (I1 120 ja 121 ja 365) tai realistisesti kuusipuu (I1 615 ja 617). Laulussa I1 609 "tehään harppu hampahasta".

Tapit ovat tavallisesti hauin hampaista, mutta kerran mainitaan myös Tuonen osra (I1 641). Kielimateriaalina on vaihtelevasti hevosen jouhia, itkevän neidon hiuksia tai Hiien immen, Hiien hirven tai "ite Hiien" hiuksia. Kerran kielimateriaalina lauletaan jopa hauen suonet (I1 618).

Yleensä kanteleen takoo seppä – joko Ilmarinen tai Väinämöinen. Usein painotetaan sitä, että vain soittimen laatija saa kanteleen oikeasti soimaan, ja useimmiten se on Väinämöinen. Seppä Ilmarinen on soiton sankari lauluissa I1 78, 83a, 83c, 644 ja 645. Yhdessä laulussa (I1 610) kanteleen laatija ja soittaja onkin Joukahainen.

Laulussa I1 614 soiton yrittäjäksi ilmaantuu sorsa – "sotka soitti soitulla, vesilintu vellutteli". Mielenkiintoinen kohtaus on myös laulussa I1 145, jossa Hiiten hirvi rikkoo kanteleen! Numeroissa I1 658, 667 ja 669 kantelemyytti yhdistyy kultaneitomyyttiin: seppä loihtii ensin tulesta kultaneidon tai orin tai miekan, mutta ei ole tyytyväinen ennen kuin saa aikaiseksi kanteleen.

Silloin tällöin teksteissä yhdistetään laulu ja soitto. Myyttisen kanteleensoiton vaikutus vertautuu usein sanojen mahtiin: "kielin kantervo pagazi". Pohjolan kansaa nukutetaan kanteleensoitolla lauluissa I1 63a, 63b ja 83a.

Kullervoon yhdistyviä säkeitä löytyy numerosta I1 672. Pari kanteleen syntyyn liittyvää säettä on sotaan lähtijän suojaloitsussa (I4 2088).

Alla on luettelo tämän julkaisun Vienan Karjalan runoista. Numeron jälkeen mainitaan runon sisältämät aiheet. Niiden jälkeen on itse esiin nostamiani säkeitä tai huomioita. Runosivulle pääset tästä.

1. I1 1: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Maailmansyntyruno, Sammon taonta, Väinämöisen ammunta – ”Oi sie emoni ainut, Tuo sie luikku lehmän luuta, Kantervo kalan eveä”, vain Väinämöinen saa kanteleen soimaan
2. I1 2: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Kilpalaulanta, Sammon taonta, Väinämöisen ammunta – "akka Väinämöizen", ”.. luikku lehmän luuda, Kappaleh kalan eveä”, ”Ei se soittu muilla soita, Jog’ ei soita load'ijalla, Iloitse azettajalla!”, ”Kielin kandeleh pagizi”, "Soitandoa, laulandoa"
3. I1 4: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Laivaretki, Maailmansyntyruno, Sammon ryöstö, Sammon taonta, Väinämöisen ammunta, Vieraalle maalle joutunut – ”Haravoittsi ruuvon ruiput … Löüzi ruodua muruizen, kalañ luuda kappalehen”, "sai on seppo kandalehen", vain Väinämöinen saa kanteleen soimaan, ”Kielin kandervo pagazi”
4. I1 4a: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Maailmansyntyruno, Sammon ryöstö, Sammon taonta, Vieraalle maalle joutunut – yksittäisiä säkeitä verrattuna edelliseen tekstiin
5. I1 9: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Laivaretki, Maailmansyntyruno, Sammon ryöstö, Sammon taonta, Väinämöisen ammunta, Vieraalle maalle joutunut – vene tarttuu hauen harteille, mutta kanteletarpeita kuitenkin haravoidaan, ”Löyti ruotoa palaisen, Kalan luuta kappalehen”, "sepon pajassa", kantelepuut "poropetran perseluista", naulat ”hauin suuren hampahista”, kielet "Hiien immen hivuksista", vain Väinämöinen saa kanteleen soimaan, ”Kielin kanteleh pakisi”
6. I1 9a: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Laivaretki, Maailmansyntyruno, Sammon ryöstö, Sammon taonta, Väinämöisen ammunta, Vieraalle maalle joutunut – vene ”hauin suuren hardehilla”, kantelepuut "poron peuron perseluista", naulat "suuren hauin hambahista", kielet "Hiiten immen hivuksista", vain Väinämöinen saa kanteleen soimaan, ”Kielin kandeleh pagisi”
7. I1 11: Kanteleen soitto, Laivaretki, Maailmansyntyruno, Sammon ryöstö, Sammon taonta, Väinämöisen ammunta – haravointi, ”löysi ruotoa murusen”, kielet "immen itkevän hivukset", Väinämöisen soiton vaikutus
8. I1 14: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Maailmansyntyruno, Sammon ryöstö, Sammon taonta, Väinämöisen ammunta, Vieraalle maalle joutunut – ”Haravoitsi kaislan kaikut”, ”Löysi rautoa murusen, Kalan luutoa kappalaisen”, seppä tekee kaksi kanteletta, "mies mahti mahitteloupi", ”kanteleh”, kielet "immen itkien hivusta, jouhet juoksevan orohen", vain Väinämöinen saa soimaan
9. I1 15: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Laivaretki, Maailmansyntyruno, Sammon ryöstö, Sammon taonta, Väinämöisen ammunta, Vieraalle maalle joutunut, Parempi on omalla maalla ropehesta vettä juoda – haravointi, ”Löyti se luuta murosen, Kalaluuta kappalehen”, seppä takoo kanteleen kopan, kielet "Itkiän ihmisen hiuksen, Juoksian orihin häntäjouen", Väinämöinen saa kolmantena päivänä kanteleen soimaan
10. I1 17: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Laivaretki, Maailmansyntyruno, Sammon ryöstö, Sammon taonta, Väinämöisen ammunta, Vieraalle maalle joutunut, Parempi on omalla maalla ropehesta vettä juoda – haravointi, "Löydi se lnuda muruźen, Kalanluuda kappalehen”, seppä takoo kopan, kielet "Immen itkijän hivukšet, Juokšijan orihin händäjouhet", Väinämöinen saa kolmantena päivänä kanteleen soimaan
11. I1 18: Kanteleen soitto, Laivaretki, Maailmansyntyruno, Sammon ryöstö, Sammon taonta, Väinämöisen ammunta, Vieraalle maalle joutunut – lopussa vain lyhyt maininta Väinämöisen soitosta, ”Kielin kandeleh pagasi”
12. I1 30: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Kilpakosinta, Laivaretki, Maailmansyntyruno, Sammon ryöstö, Sammon taonta, Tuonelassa käynti, Väinämöisen ammunta – haravointi, ”Tuli ruoto muruinen, kalan luuta kappale”, seppo ”saisi soiton sorsanluisen, Kantervon kalaneväisen”, naulat "kalahauin hampaista", jänne[!] "hiuksista Hiien immin, Immen itkiän hiukset", vain Väinämöinen saa soimaan, ”Kielin kantervo pakasi”
13. I1 30a: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Sammon taonta, Väinämöisen ammunta – haravointi, ”Tuli ruotoa muruinen, Kala luuta kappaleh”, seppo "saisipa soiton sorsan luisen, Kantervon kalan eväisen”, Väinämöinen = kanteleen laatija, Väinämöisen soitto, ”Kielin kantervon pakaisi”
14. I1 49: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Maailmansyntyruno, Väinämöisen ammunta, Vieraalle maalle joutunut, Juomariksi joutunut – haravointi, ”Löysi ruotia murusen, Kalanluuta kappaleen”, kielet "Hiuksista hiien hirven, Jouhista ujon upehen", vain Väinämöinen saa soimaan
15. I1 63a: Sammon ryöstö, Sammon taonta, Väinämöisen ammunta – ei kuvata kanteleen tekoa, Väinämöinen nukuttaa Pohjolan väen kanteleen soitolla, ”Kielin kantelen pakasi"
16. I1 63b: Sammon ryöstö, Sammon taonta, Väinämöisen ammunta – ei kuvata kanteleen tekoa, Väinämöinen nukuttaa Pohjolan väen kanteleen soitolla, ”Kielin kanteleen pakasi"
    
17. I1 78: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Laivaretki, Päivän päästö, Sammon taonta, Taivaan taonta, Tuonelassa käynti, Väinämöisen ammunta, Laula, laula, kieli keito, Polin puulle pyörivälle, Oikein on otavat tehty – vene ”hauvin on suuren hartejilla”, seppä Ilmarinen takoo kalanluisen kanteleen, Väinämöinen ei saa soimaan, ”Eipä soittu soita muilla, eikä jäntijet järäjä, kuin on soitun loatijalla”, Ilmarinen saa kanteleen soimaan
    
18. I1 83a: Kanteleen soitto, Maailmansyntyruno, Sammon ryöstö, Sammon taonta, Taivaan taonta, Väinämöisen ammunta, Polin puulle pyörivälle, Vieraalle maalle joutunut – ei kuvata kanteleen syntyä, ainoastaan lyhyt maininta seppä Ilmarisen soitosta, jolla vaivuttaa Pohjolan väen uneen, "Soitti ruotaista romuo, Kalañ-luista kantelehta, Nukutteli uuhti-miehet" 
19. I1 83c: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Laivaretki, Sammon ryöstö, Taivaan taonta – vene ”suuren on hauvin hartejilla”, Väinämöinen tappaa hauen, "Toasta seppo soitun soapi, Soapi soitun sorsan luisen, Kantelon kalan eväsen", vain seppä Ilmarinen, kanteleen tekijä, saa sen soimaan
20. I1 86: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Laivaretki, Maailmansyntyruno, Sammon ryöstö, Sammon taonta, Väinämöisen ammunta – haravointi, ”Löysi kaislova palasen, Kalanluuta kappalehen”, kielet "Jouhet juoksijan hevosen, Immen itkijän hivukset", Väinämöisen soitto
21. I1 102: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Maailmansyntyruno, Sammon taonta, Väinämöisen ammunta, Vieraalle maalle joutunut – haravointi, ”Löysi hän murusen luuta, Puolamarjan suurukkaisen”, seppä Ilmarinen tekee kanteleen, kielet "Hivuksista hiien immen, Jouhet juoksevan hevosen", Väinämöisen soitto, ”Kielin kantelvo pakasi”, "Lohen ruuvaista rojuo, Kalanluista kanteletta"
22. I1 103: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Kilpalaulanta, Veneenveisto, Väinämöisen ammunta – haravointi, ”Kalanluuta kappalehen”, kielet "Jouhesta hyvän upehen, Hivuksista Hiitten hirven", vain Väinämöinen saa soimaan
23. I1 105: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Laivaretki, Maailmansyntyruno, Sammon taonta, Väinämöisen ammunta – haravointi, ”Löysi raiskoa palasen”, seppä tekee kanteleen, kielet "Jouhet juoksian hevosen, Immen itkiän hivukset", soiton vaikutus
24. I1 106:  Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Laivaretki, Maailmansyntyruno, Sammon taonta, Väinämöisen ammunta – haravointi, "Löysi kaisloa palasen, Kalan luuta kappaleen", seppä Ilmarinen tekee kanteleen, kielet "Immen itkiän hivukset", Väinämöisen soitto, "Pani soiton soittamaan, Itse istu laulamaan"
25. I1 117:  Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Sammon taonta, Väinämöisen ammunta – haravointi, "Löüsi ruokuvo palasen, Kalan luuta kappalehen”, seppä ”loati soiton sorsanluisen, Kantelvon kalaneväsen”, kielet "jouhet juoksian hevosen, Immen itkijän hivukset", Väinämöisen soitto
26. I1 117b: Kanteleen soitto, Sammon taonta, Väinämöisen ammunta – vain muutama erillinen säe, joita vertailtu edelliseen runoon
27. I1 117c: Väinämöisen ammunta – irrallisia säkeitä, joita vertailtu edellisen tavoin numeroon 117
28. I1 120: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Laivaretki, Maailmansyntyruno, Sammon taonta, Väinämöisen ammunta – haravointi, ”Löüsi ruokova murusen, Kalanluuta kappalehen”, seppä tekee ”soitun sormiluisen, Kantelvon kalan eväsen”, kielet "immen itkijän hivukset, Jouhet juoksijan heposen", Väinämöinen "Pani soitun soittamah, Itse istu laulamaȟe", ”Kielin kantelvo pakasi”
29. I1 121: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Laivaretki, Maailmansyntyruno, Sammon taonta, Väinämöisen ammunta – haravointi, ”Löüzi kaizl'ova palaizen, Kalanluuda kappalehen”, seppä "Šaig' on šoitun šormenluizen, Kantelvon kalanemäzen”, kielet "jouhed juokšijan hevoizen, Immen itkijän hivukšed", Väinämöisen soitto
30. I1 122: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Laivaretki, Maailmansyntyruno, Sammon ryöstö, Sammon taonta, Väinämöisen ammunta – haravointi, ”Löysi kaislova palasen, Kalaluuta kappalehen”, seppä tekee kanteleen, kielet "jouhet juoksia hevosen, Immen itkien hivukset", Väinämöinen ”pani soiton soittamahe, itse istu laulamahe”
31. I1 123: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Laivaretki, Maailmansyntyruno, Sammon ryöstö, Sammon taonta, Väinämöisen ammunta – haravointi, ”Löysi kaisl'oa palasen, Kalañ luuta kappalehen”, seppä tekee kanteleen, kielet "jouhet juokšijan hevoisen, Immen itkijän hivukšet", Väinämöinen ”pani soitun soittamaha, itte istui laulamahan"
32. I1 145: Hiiden hirven hiihdäntä, Kanteleen soitto, Kilpalaulanta, Maailmansyntyruno, Sammon taonta, Väinämöisen ammunta – Väinämöisen soitto, ”Kielin kandeleh pagasi”, Hiiten hirvi rikkoi kanteleen!
33. I1 157: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Kilpalaulanta, Kultaneito, Maailmansyntyruno, Väinömöisen ammunta – Väinämöisen itkun kuultuaan Pohjan akka ”loati rautasen haravan”,”Löyti sieltä sorsan luune”, ”Loati soitun sormillahe, kantelen kalan evästä", Väinämöisen soitto, "Kielin kanteleh pakasi"
34. I1 304: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Laivaretki, Polvenhaava, Purren itku, Verensulku, Vesille venehen mieli, naisen miehelään – vene puuttuu luodolle, "Otti sorsan seäriluita, Kian kylkiluun muruja, Kaitoja kalan eviä”, Väinämöinen = seppä, ”Elä soittu muilla soita, soita sormin loatijalla”, "Kielin kannelvo pakasi", ”Hauin ruuaista romuo”
35. I1 359: Tuonelassa käynti, Väinämöinen sotaan – laulun alussa vain kaksi säettä Väinämöisen soitosta, ”Kielin kanteleh pakasi”
36. I1 365: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Laivaretki, Tuonelassa käynti, Veneen veisto, Vipusen virsi – Väinämöinen ”Loat'i šoitun šorminluisen, Kantelvon kalaneväisen, Soittelovi, laulelovi”, soiton vaikutus
37. I1 369: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Kilpalaulanta, Laivaretki, Purren itku, Tuonelassa käynti, Vipusen virsi – vene hauin harteilla, Väinämöinen tekee kanteleen ja vain hän saa sen soimaan
38. I1 392: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Laivaretki, Purren itku, Vipusen virsi – vene hauin harteilla, Väinämöinen tekee kanteleen ja soittaa, ”Kielin on kantervo pakasi”
39. I1 394: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Laivaretki, Sammon ryöstö, Vipusen virsi – osia puuttuu, lopussa vain kaksi säettä kanteleen soitosta, ”Lohen ruotaista romua, Kalan luista kanteletta”
40. I1 404: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Laivaretki, Vellamon neidon onginta, Vipusen virsi – laulun lopussa Väinämöinen ”laati soitun sorsan luusta, Kantelvon kalan evästä, Hiuksista hijen immen”, kolme päivää kanteletta soitettuaan laiva irtosi karilta
41. I1 405: Kanteleen soitto, Laivaretki, Vipusen virsi – lyhyen muistiinpanon lopussa kolme säettä ”Soittelopi, joittelopi, Rinnoin rikkohon veäksen; Ei se soitto muilla soita”
42. I1 442: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Kilpakosinta, Kilpalaulanta, Kultaneito, Laivaretki, Sammon ryöstö, Sammon taonta, Tuonelassa käynti, Veneenveisto, Väinämöisen ammunta, Miehen kolme pahaa – 377 säettä, "Takeldu veno jumalan", ”Hauvin suuren hardeilla”, Väinämöinen saa pään, seppä Ilmarinen takoo kanteleen, saa sen soimaan
43. I1 576a: Kanteleen soitto, Kanteleen synty – ainoastaan jokunen aiempaan runoon vertailtu säe, haravointi, ”Kielin kandervo pagaźi” 
44. I1 587: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Laivaretki, Veneenveisto – vene hauin harteilla, Väinämöinen saa pään, "Mid' on tuost' on seppo saisi, Saisko tuost' on kandelehta?", pyytää kuitenkin seppä Ilmariselta rautaisen haravan, ”Löüdäü luuda murusen, Kalan luuda kappalehen”, seppä tekee kanteleen, naulat hauin hampaista, kielet "It̮en Hiien hivuksista", ”Mist on tuoho roka soahah?, Juoksijan orihin jouhet”, vain Väinämöinen saa soimaan, ”Kielin kandele pagasi”
45. I1 589: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Kyynelten vierintä, Laivaretki – vene hauin harteilla, ”Ku on nuorin sulholoista, Sepä hau'in kantakohon! Saajan on käet sulimmat, Pyytäjän on puhtahimmat. Siitä hauki keitettih. Kantele laaittih.”, vain Väinämmöinen saa kanteleen soimaan, "Ken sais kyyneleen merestä, antaisin mie sulkaturkin”
46. I1 591: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Laivaretki – vene hauin harteilla, Väinämöinen saa pään, pyytää sepältä haravan, "Löüväñ luudagi muruⁱzen, Kalañ luuda kappalehuon", seppä tekee kanteleen, vain Väinämöinen saa soimaan, ”Kielin kandeleh pagazi”
47. I1 596: Kanteleen synty – ainoastaan kaksi säeparia, "Hauin ruotainen romuo, Kalanluinen kantele"
48. I1 597: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Laivaretki, Purren itku – vene hauin harteilla, "Pää kaheksi palaksi", "Saajan on käet sulimmat, Pyytäjän on puhtaimmat." sitten ”Laski Luotolan merelle. Lohen luita sieltä otti, Lohen luita, hauvin päitä, Suuren hauvin hampahia; Laitti soiton sorsan luisen, Kalan luisen kantelehen”, vain Väinämöinen saa kanteleen soimaan
49. I1 597a: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Kyynelten vierintä, Laivaretki, Purren itku – vastaava kuin edellinen
50. I1 604: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Kyynelten vierintä, Laivaretki, Purren itku, Veneenveisto, Vipusen virsi – vene hauin harteilla, Väinämöinen käskee kutoa verkon, saadaan ”lohi punaⁱńi”, jota ”ei kärsi käsin ruveta, ilman rautarukkasitta”, Väinämöinen halkaisee lohen ja tekee "Kalanluisen kantelehen, Lohen ruotasen romune.”, Väinämöisen soitto
51. I1 607: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Laivaretki, Maailmansyntyruno, Väinämöisen ammunta – haravointi, ”Löysi kaisloa palasen, Kalanluuta kappalehe”, seppä takoo kanteleen, Väinämöinen panee vanhat soutamaan, soitto ei onnistu, kielet "Immen itkijän hivukset,
    Hevon jouhet juoksijan", nuoret soutamaan, Väinämöisen soitto onnistuu, ”Kielin kannelvo pakasi”
52. I1 608: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Laivaretki – vene hauin harteilla, ainoastaan Väinämöinen onnistuu päästämään veneen, kanteleensoittoa yrittävät Joukahainen ja Lemminkäinen, mutta ainoastaan Väinämöinen onnistuu soitossa, ”Vanhan Väinön soitantuo, Ošmon kulleroitantuo"
53. I1 609: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Kyynelten vierintä, Laivaretki, Purren itku – vene hauin harteilla, ”Ku ollo vanhin sulholoista, Sepä hauin nosta'kahan”, mennään maihin, "Ku ollo vanhin sulholoista, Sepä hauin kanta'kahan", hauki keitetään, ”Tehään harppu hampahasta”, ”Itki soitantoaan”, korppi sai sulkaturkin haettuaan kyynelen meren pohjasta
54. I1 610: Kanteleen soitto, Laivaretki – melko lyhyt pätkä, Joukahainen tappaa hauen ja soittaa kanteletta
55. I1 611: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Kyynelten vierintä, Laivaretki, Veneenveisto, Vipusen virsi –  vane hauvin harteilla, ”Kokon luita, hauvin päitä, Kokon kynkäluun neniä. Tulis näistä kantervoini”, Väinämöinen = seppä, kielet "Jouhista ujon upehen, Hivuksista hiitterini”, vain Väinämöinen saa soimaan
56. I1 613: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Vellamon neidon onginta – keskeneräisiä pätkiä, haravointi, ”Löysi ruoto palasen”, kielet "jouhet juoksian hevosen", Väinämöisen soitto, ”Kielin kantervo pakasi”
57. I1 614: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Laivaretki, Purren itku, Vellamon neidon onginta – vene hauin harteilla, "Lohipa loiskahti merehen", haravointi, ”Löysi ruokoa murusen, kalanluuta kappalehen”, seppä, kanteleen koppa, kielet "hiuksista hiijen immen, Jouhista juoksevan hevosen", ”Sotka soitti soitulla, vesilintu vellutteli”, mutta vain Väinämöinen saa kanteleen soimaan
58. I1 614a: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Laivaretki, Purren itku, Vellamon neidon onginta – kuten edellisessä
59. I1 615: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Kyynelten vierintä, Laivaretki, Purren itku – Väinämöinen löytää meren luodolta ”lohen luita, luunmuruja, hauin suuren hampahia", saadaan kanteleen alku, koppa "kuusesta kumajavasta”, kielet "Jouhista ujon upehen", ”Laati harkon hauin luista, Kantervon kalan evästä”, vain Väinämöinen saa soimaan, ”Itse soitti, jotta laulo, Kantelvo sanoin pakasi", sotka poimii kyyneleen
60. I1 616: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Laivaretki, Purren itku – irrallisia pätkiä, ”On luoossa luita hauin, Hauin suuren hampahia”, ”Peukaloin ulos kiverin. Ei se soitto muilla soita, Kuin ei soita laatialla”
61. I1 617: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Kyynelten vierintä, Laivaretki, Purren itku, Saaren neidot – vene hauin harteilla, naulat "hampahista halien hauviñ", koppa "juurešta kumien kuušeñ, Paju-pehkom peršieštä”, kielet "hivukšista Hiitten immeñ", Väinämöisen soitto, ”Eip' oñ šoittu muilla šoita, Kuin ei šoinne loatijalla”
62. I1 617a: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Laivaretki, Purren itku, Saaren neidot – yksittäisiä säkeitä, joita verrattu edelliseen muistiinpanoon
63. I1 618: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Laivaretki, Purren itku – vene hauin harteilla, Väinämöinen onkii hauen, tekee päästä kanteleen, kielet "hauvin šuonista šomista", naulat "hauvin šuuren hampahista", vain Väinämöinen saa soimaan, "Kielin kantelvo puheli”
64. I1 621: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Laivaretki, Purren itku – vene hauin harteilla, Väinämöinen onkii hauen, ”Loat'iu šoituñ šoršañluisen, Kannelvon kalaneväsen. Šoittoa lirittelövi”, ”Vain ei šoittu muilla šoita, Kuin itselläh loat'ijalla”
65. I1 622a: Kanteleen soitto, Vipusen virsi – irrallisia säkeitä, Väinämöisen soitto, ”Lohen ruotuista lojua”
66. I1 624: Hiidestä kosinta, Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Kilpakosinta, Laivaretki, Purren itku, Vellamon neidon onginta – Väinämöinen ”Laati soitun sorsan luista, Kantelvon kanan evistä, Hiuksista hiien immin”, soitto onnistuu kolmantena päivänä
67. I1 630: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Laivaretki, Purren itku, Vellamon neidon onginta – Väinämöinen teettää sepällä kanteleen, ”Luaitti soitun sorsanluisen, Kantelvon kalaneväsen”, seppä Ilmarinen ei saa kannelta soimaan, Väinämöinen saa, ”Kielin kantelvo pakasi”, jonka jälkeen ”piäsi pursi juoksomahe”, juuttui hauen harteille
68. I1 632: Kanteleen synty, Laivaretki, Veneenveisto – vain 9 säettä, ”Haravoitsou rannan raiskat", "Šiitä luatiu kantelvoista”
69. I1 633: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Purren itku – vene hauin harteilla,Väinämöinen tappaa hauen, ”Ei ruohi käsin ruveta, Ilman kirja kinttahitta, Rautaisitta rukkasitta”, Väinämöinen = seppä, ”Tako soiton sorsanluisen, Kantelehen kalaneväsen", "Kielin kanteleh pakasi”
70. I1 634: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Kyynelten vierintä, Laivaretki, Polvenhaava, Purren itku, Vipusen virsi – vene juuttuu luodolle, sieltä Väinämöinen löytää ”Lohen luita, hauin päitä, Kian kylki luin paloja, Sorsan sääri luun muruja”, Väinämöinen tekee kanteleen, Väinämöisen soitto
71. I1 637: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Laivaretki, Purren itku – vene hauin harteilla, Väinämöinen onkii hauen, tekee kanteleen, Väinämöisen soitto
72. I1 640: Kanteleen soitto, Laivaretki, Purren itku, Vesille venehen mieli, naisen miehelään – säkeitä puuttuu, Väinämöisen soitto, ”Hyvin soitti hauvin hammas, Lohen pursto pyörähteli, Ulvovat upean jouhet, Itkivät hivukset immen”, ”itse itki Väinämöinen”, ”Vietiin harppu Pohjolahan, ei käy ilo ilolle”, ”Viekää laatian käteen”
73. I1 641: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Kyynelten vierintä, Laivaretki, Purren itku – vene hauin harteilla, Väinämöinen tappaa hauen ja tekee kanteleen, Väinämöinen = seppä, naulat "okahista Tuonen osran", kielet "hivuksista Hiijen immen, Hampsista halu-kapehen", vain Väinämöinen saa kanteleen soimaan
74. I1 641a: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Kyynelten vierintä, Laivaretki, Purren itku – erillisiä säkeitä edelliseen tekstiin verraten
75. I1 643: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Laivaretki, Purren itku, Saarenneidot – Väinämöinen ja Kaukomieli, vene hauin harteilla, Väinämöinen tappaa hauen, ”Soapi soitun sorsanluisen, Kantelvon kalan eväsen”, vain Väinämöinen saa soimaan, ”Kantelvo käsin pakasi”  
76. I1 644: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Laivaretki – seppä ”tako hañ ruotaista romuo, Kalan-luista kantelehta”, seppo Ilmorinen soittajana, ”Ei oñ silloin soittu soita, Kun ei soita loatijalla”
77. I1 645: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Laivaretki, Purren itku – Väinämöinen ja Ilmarinen, vene hauin harteilla, Ilmarinen tappaa hauen ja tekee kanteleen, ”Soapi soituñ sorsañ-luiseñ, Kantelon kalan-eväseñ", Ilmarinen saa kanteleen soimaan, ”Ei oñ silloin soittu soita, Kun ei soita loatijalla”
78. I1 647: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Kyynelten vierintä, Laivaretki, Purren itku, Sammon ryöstö – vene hauin harteilla, Väinämöinen tappaa hauen melalla, ”saisi soiton sorsan luisen, Kantervon kalan eväsen”, seppä Ilmorinen tekee kanteleen, ”Ei se soitto muilla soita, Kun ei soita laatialla” kuitenkin vain Väinämöinen saa soimaan, ”Kielin kantervo pakasi”, "Soitellessa Väinämöisen, Ilotessa llmarisen"
79. I1 649: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Laivaretki, Purren itku, Sammon ryöstö – vene hauin harteilla, Väinämöinen tappaa hauen, seppä Ilmarinen tekee kanteleen, ”Loati soitun sorsanluisen, Kantelen kalaneväsen”, vain Väinämöinen saa kanteleen soimaan
80. I1 652: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Laivaretki – vene juuttuu luodolle, ”Mitä noista ei tulisi Suuren hauin hampahista”, Väinämöinen = seppä, ”Tako soiton sorsanluisen”, Väinämöisen soitto
81. I1 658: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Kultaneito, Laivaretki, Lemminkäisen virsi, Sammon ryöstö – Väinämöinen ja Joukahainen vesillä, vene hauin harteille, Joukahainen tappaa hauen, ”Hammas purteh putosi”, Väinämöinen = seppä, V. takoo, ensin ahjosta kultaneito – ei kelpaa V:lle, sitten ori, eikä kelpaa, lopulta ”soitto tungeksen tulesta", "Laati soiton sotkon luusta, Kalan luusta kantelehen”, Väinämöisen soitto, ”Kun ulvo upehen jouhi, Kun karju emä kapehen, Hauin hampahat helähtä, Meren kaislat kaikerrellah”, Joukahaisen soitto ei onnistu, V. moittii, ”Iski tulta ilman ukko, Välähytti Väinämöinen”
82. I1 661a: Kanteleen soitto – vain 2 säettä, aiemman muistiinpanon vertailu
83. I1 661b: Kanteleen soitto – samoin aiemman muistiinapnon vertailu, nyt 12 säettä
84. I1 661c: Kanteleen soitto, Kanteleen synty – haravointi, ”Löüśi ruoku'o palasen, Kalaṅ-luuta kappaleheṅ”, seppä = Väinämöinen, ”Luat'i šoituṅ šoršaṅluisen, Kantelvon kalaneväseṅ”, kielet "Jouhet juokšijaṅ hevoseṅ, Immen itkijäṅ hivukšet", Väinämöisen soitto
85. I1 664: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Kyynelten vierintä, Veneenveisto, Vipusen virsi – haravointi, ”Löüsi kaisloa palaⁱseñ, Kalañ luuta kappaleheñ”, Väinämöinen tekee kanteleen, kielet "Jouhet juoksijan hevoⁱśen, Immen itkijän hivukset", Väinämöisen soitto
86. I1 667: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Kultaneito, Laivaretki – Väinämöinen ja Joukahainen, vene hauen harteilla, Joukahainen tappaa hauen, Väinämöinen = seppä, ensin "miekka tunkekse tulesta", ei kelpaa sepälle, sitten oro, ei kelpaa, lopulta ”soittu”, ”Jo seppo hyvin hyvästy, Muu miero pahoin pahastu”, kielet "Jouhet juoksijan hevosen, Immen itkijän hivukset", Väinämöisen soitto (vrt. nro 658), Joukahaisen soitto ei onnistu, V. moittii
87. I1 669: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Kultaneito, Laivaretki, Tuonelassa käynti, Vipusen virsi – vertaa nrot 667 ja 658
88. I1 670: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Laivaretki, Maailmansyntyruno, Vellamon neidon onginta, Veneenveisto, Vipusen virsi – vene juuttuu nuorten mielestä vatturauniolle, vanhat toteaa ”hauvin hartejella”, Väinämöinen tappaa hauen, ”Siitä loati soiton sorsanluisen, Kantelvon kalaneväisen”, ”Eihän muilla soitto soine, Eikä kantele kalise, Kui ei soine loatijalla, Kantelen kaninehella”
89. I1 670a: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Laivaretki, Polvenhaava, Sammon ryöstö, Veneenveisto, Vipusen virsi – vene hauin harteilla, Väinämöinen tappaa hauen, "Laati soitun sorsan luisen, Kantelon kalan eväisen", ”Ei se muilla soitto soita, Kuin ei soine loatijalla, Kanteleen on kanijalla”
90. I1 672: Kanteleen soitto, Kanteleen synty – Väinämöinen nuotalla, ”Tuli harppu hauviñ luist'a, Kandeleh kalan evistä”, ”Sormin soitti Väinämöine, Kielin kandeleh pakazi”, ”Kulev on Kalevam poika", soiton vaikutus
91. I2 906: Ahdin ja Kyllikin runo, Hiiden hirven hiihdäntä, Kanteleen soitto, Kyynelten vierintä, Laivaretki, Miekan tai keihään kuvaus, Purren itku –Väinämöisen soitto,"Kielin kantele pakasi"
92. I2 950: Kalevanpojan kosto, Kanteleen synty – sotaan lähtiessä, 9 säettä, vrt. nro I4 2088, ainoastaan alussa maininta ”Tien mä soiton sorsan luusta, Kantelen kalan evästä”
93. I2 1010: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Lemminkäisen virsi – Lemminkäinen haikailee kalastavansa hauen ja teettävänsä siitä Väinämöisellä kanteleen, ”Jos se loatis kantelehen, Hauvin hampaasta hyvästä, Se ois kuuluisa komia”, ”Jotta kuulis kulkiessa, Soittasin kujan solilla”, Väinämöisen soitto, Lemminkäinen harjoittelee kotonaan, mutta "Joko en outo osanne"
94. I4 2088: Kalevanpojan kosto, Sotaan lähtiessä – vrt. 950, julkaistu loitsuissa
95. I4 2134: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Laivaretki, Sammon ryöstö, Sammon taonta, Taivaan taonta, Väinämöisen ammunta, Oikein on otavat tehty, Rikkaan raha kuluu, köyhän raiskan pää menee – Väinämöinen ja Ilmarinen, vene hauin harteilla, seppä Ilmarinen tappaa hauen ja takoo kanteleen, vain Ilmarinen saa kanteleen soimaan, sammon taottuaan Ilmarinen nukuttaa soitollaan Pohjolan väen
96. I4 2150: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Laivaretki, Vellamon neidon onginta, Veneenveisto, Venepuun etsintä – alussa ”pikkumies merestä nousi”, Väinämöinen onkii hauen, Väinämöinen = seppä, tekee ”kannervon kalaneväsen”, kielet "hivuksista Hiien immen, Jouhista hyvän heposen", vain Väinämöinen saa kanteleen soimaan, ”Tanssi nuoret, tanssi vanhat”, ”Kun hivus ulvo Hiien immen”
97. I4 2153: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Kyynelten vierintä, Laivaretki, Veneenveisto, Vipusen virsi – vene tarttuu luotoon, siellä ”Kokon kynkkäluun neniä, Hauvin suuren hampahia, Hivuksia Hiitten immen, Jouhia uvet upetten”, Väinämöinen = seppä, Väinämöisen soitto
98. I4 2160: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Laivaretki, Purren itku, Vellamon neidon onginta – vene hauin harteilla, Väinämöinen onkii kalan, joka onkin Vellamon neito ja karkaa, Väinämöinen pyytää sepältä rautaisen haravan, ”Läksisin neittä haroama”, ”Löysi heä ruskuan murusen, Kalalluuta kappalehen”, tekee kanteleen, Väinämöisen soitto

POHJOIS-POHJANMAA – SKVR XII1 ja XII2

Pohjois-Pohjanmaan muistiinpanoja on julkaistu kahtena niteenä: SKVR XII1 (toisinnot 1–4682) vuonna 1934 ja XII2 (toisinnot 4683–8737) vuonna 1935. Ensimmäinen nide sisältää kertovia runoja, satuihin ym. liittyviä katkelmia, tilapäisiä sepitelmiä, lyyrillisiä lauluja, määrätyissä tiloissa laulettavia runoja, luettelohokuja, lasten runoja, leikkirunoja, nimihokuja ja loitsuja. Toinen nide, XII2, sisältää loitsujen jatko-osan sekä lisäosan, jossa on ensimmäisen niteen tapaan erityyppisiä tekstejä.

Kanteleen myyttiseen syntyyn ja/tai soittoon liittyviä muistiinpanoja on 24 kpl, joista ainoastaan kolme niteestä XII2. Loitsuina kirjattuja on kuusi kappaletta (XII1 80, 82 ja 4547 sekä XII2 6212, 6659 ja 6660).

Toisinnot XII1 63, 64, 65 ja 68 on kirjoitettu muistiin Lapin maakunnassa. Numerot 63–65 lauloi Rovaniemellä lukkari Pehr Gullberg, joka oli kotoisin Pohjois-Pohjanmaan Utajärveltä. Toisinto XII1 68 on muistiinpantu Kittilän Kelontekemässä isäntä Lassi Lassilalta.

Kanteleen myyttiseen syntyyn tai soittoon kytkeytyvien muistiinpanojen ulkopuolella kantele mainitaan Sorsa soitti kanteletta -aiheissa. Toisinnossa XII1 780 teksti on muodossa "Karhu soitti kanteletta, Vesilintu vempelettä". Sorsa soittelee myös Väinämöisen keralla kahdessa tämän julkaisun kantelemyyttitoisinnossa: XII1 82 ja 4547.

Kanteleen rakennusaineina ovat useimmiten hauen luut ja kalan evä. Toisinnossa XII1 89 materiaaleina käytetään "Kokon kynkkäluun neniä, Hauvin suuren hampahia, Hivuksia hiitten Immen". Toisinnossa XII2 6212 "Sepponen iänikunen, Teki luikun lehmän luista, Soiton sorkasta vasikan, Kantelen kalan evästä". Yhdessä toisinnossa, XII1 80, käytetään puuta: "Koppa koivusta visaperästä", naulat tehdään tammesta ja kielet "Jouhista hyvän orihin, Lemmon varsan vahteista".

Kielet saadaan ”Hiuxista Hijjen-immin, Jouhista uvet orihin” ja naulat ”Orahasta tuonen otran, Tuonen hauvin hambahista” toisinnoissa XII1 75, 76 ja 92. Samat kielimateriaalit hieman eri sanamuodoin on toisinnoissa XII1 83 ("Jouhista hyvän oriin") sekä 77 ja 77a ("Jouhista hyvän orihin, Hiuxista Hijjen emännän, Veden vahoista valitut"). Hiien hirven hiukset ja merikateen karvat ovat kieliaineksina toisinnossa XII1 78.

Kanteleen sankarina on lähes aina Väinämöinen.

Kantele-sanan synonyymeinä on kirjattu harppu, kantelo, kantelvo, kandele, vempele, kantelvoinen, ilo, soitto, köyrä, käyrä.

Suomen kansansoitinmuseossa Kaustisella on A. O. Väisäsen kenttämatkoillaan hankkima H. Roposen valmistama, alta koverrettu, pohjaton, savupirtissä mustunut 5-kielinen kantele, jossa on vuosiluvut 1893 ja 1894. Soitin tuli Tampereen yliopiston kansanperinteen laitoksen kokoelmiin vuonna 1971 (tay229).

Hailuodossa Kniivilän kotiseutumuseossa on alta koverrettu, pohjaton 5-kielinen, jossa on samanlainen risti ääniaukkona on Ontrei Malisen 5-kielisessä. Lisäksi kansallismuseon kansatieteellisissä kokoelmissa on Rovaniemen maalaiskunnasta hankittu, alta koverrettu, pohjaton, koristeellinen 5-kielinen risti-ääniaukolla (K10460:1) sekä poikkeavan muotoisella ponnella varustettu alta koverrettu, pohjaton 5-kielinen Muhokselta (K3045:49). 

Tällä sivustolla julkaistut Pohjois-Pohjanmaan kantelelaulut kytkeytyvät SKVR-verkkojulkaisun tietojen mukaan muihin aiheisiin seuraavasti:

Laivaretki:

XII1 63 + 64 + 65 + 68 + 75 + 79 + 83 + 89 + 92 + 93 = 10 kpl

Kyynelten vierintä:

XII1 74 + 74a + 75 + 92 + 93 = 5 kpl

Ilmanimmen kosinta:

XII1 63 + 64 + 65 + 68 = 4 kpl

Polvenhaava: XII1 63 + 64 + 65 = 3 kpl

Purren itku: XII1 75 + 92 + 93 = 3 kpl

Vipusen virsi: XII1 65 + 89 = 2 kpl

Sorsa soitti kanteletta: XII1 82 + 4547 = 2 kpl

Kalastajan sanoja: XII2 6659 + 6660 = 2 kpl

Tulen sanat: XII1 82 +  4547 = 2 kpl

Tulen synty: XII1 4547 = 1 kpl

Kaukamoisen virsi: XII1 65 = 1 kpl

Kilpalaulanta: XII1 65 = 1 kpl

Miekan tai keihään kuvaus: XII1 65 = 1 kpl

Sammon ryöstö: XII1 65 = 1 kpl

Veneenveisto: XII1 89 = 1 kpl

Synnytys: XII2 6212 = 1 kpl

Karjaa laitumelle laskettaessa: XII2 6212 = 1 kpl

Karjan menestymiseksi: XII2 6212 = 1 kpl

Läävämadon synty: XII2 6212 = 1 kpl

Alla on luettelo tämän julkaisun Pohjois-Pohjanmaan teksteistä. Alueen runosivulle pääset tästä.

1. XII1 63: Ilmanimmen kosinta, Kanteleen synty, Laivaretki, Polvenhaava –Väinämöinen kosiskelee Katrinaa, tekee mahdottomia kosiotehtäviä, venettä veistäessä polvenhaava, hakee verensulkusanoja, pääsee lopulta veneretkelle, vene hauin harteille, suunnittelee harppua hauin luista
2. XII1 64: Ilmanimmen kosinta, Polvenhaava, Laivaretki, Kanteleen synty, Kanteleen soitto – alkuosa samaan tapaan kuin edellä, ”Katarina kipokäpeä”, loppuosa jatkuu Väinämöisen kanteleenteosta myös soittoon, vain Väinämöinen saa kanteleen soimaan, soiton vaikutus
3. XII1 65: Ilmanimmen kosinta, Kanteleen synty, Kanteleen soitto, Kaukamoisen virsi, Kilpalaulanta, Laivaretki, Miekan tai keihään kuvaus, Polvenhaava, Sammon ryöstö, Vipusen virsi – Turun Viikko-Sanomista v. 1820, lavea kuvaus sekä suorasanaisesti että runomuodossa sisältäen käsityksiä aiheen historiallisuudesta sekä runojen merkityksestä, Väinämöinen suorittaa Katrinalle kosiotehtäviä, venettä veistäessä polvenhaava, verensulkusanojen haku, veneretkellä juututaan hauen harteille, Väinämöinen tekee kanteleen, vain Väinämöinen saa kanteleen soimaan, soiton vaikutus, toisessa pätkässä Väinämöinen kehottaa Jouhkahaista hakemaan veneentekosanoja Antero Vipuselta, kolmannessa pätkässä Väinämöisen ja Joukkavaisen kilpalaulantaa, neljännessä pätkässä Väinämöinen Pohjolassa
4. XII1 68: Ilmanimmen kosinta, Laivaretki, Kanteleen synty, Kanteleen soitto - Väinämöinen kosiskelee Vipulan Liisaa ja tekee kosiotehtävänä venettä, vene hauen hartioilla,  ”harppu hauvinluista”, Väinämöisen soitto, "soitti niin että vuoret soivat"
5. XII1 74: Kanteleen soitto, Kyynelten vierintä – laulu alkaa suoraan Väinämöisen soitosta, soiton vaikutus
6. XII1 74a: Kanteleen soitto, Kyynelten vierintä – käsinkirjoitetun Gananderin sanakirjan säkeitä liittyen Väinämöisen soittoon
7. XII1 75: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Kyynelten vierintä, Laivaretki, Purren itku – Gananderin tekemä kopio vanhemmasta muistiinpanosta, Väinämöinen etsii hevosta, löytää itkevän purren, vene hauen harteilla, Väinämöinen ottaa hauelta pään ja tekee kanteleen, kielet ”hiuxista hien immin, jåuhista uvet orihin”, naulat ”orahasta tuonen otran, tuonen hauvin hambahista”, vain Väinämöinen saa kanteleen soimaan
8. XII1 76: Kanteleen synty, Kanteleen soitto – Gananderin Mythologia Fennica, yksittäisiä säkeitä, ”harpun hauvvin luista”, kielet hiiden immen hiuksista ja jouhista ”uvet orihin”, naulat ”orahasta Tuonen Otran, Tuonen hauvin hambahista”, soiton vaikutus
9. XII1 77: Kanteleen synty – Lenqvistin, ainoastaan kolme säettä kanteleen aineksista, jouhet, hiiden emännän hiukset, ”veden vahoista valitut”
10. XII1 77a: Kanteleen synty – Gananderin Mythologia Fennicasta, ainoastaan neljä säettä, kanteleen kielet jouhista ja hiiden emännän hiuksista
11. XII1 78: Kanteleen synty – Gananderin Mythologia Fennicasta, ainoastaan kaksi säettä, ”hivuxista Hijen hirven, Karvoista merikateen”
12. XII1 79: Laivaretki, Kanteleen synty – Gananderin Mythologia Fennicasta, katkelma laivaretkestä ja laivan juuttumisesta hauen harteille
13. XII1 80: Kanteleen synty, Kanteleen soitto - Gananderin Mythologia Fennicasta, metsästäjän loitsu, Väinämöinen tekee kanteletta koivusta, naulat tammesta, kielet jouhista ”Lemmon varsan vahteista”, vain Väinämöinen saa soimaan, kehotus Mehtolan Emännälle tuoda riistaa
14. XII1 82: Kanteleen soitto, Sorsa soitti kanteletta, Tulen sanoja – sorsan soitto ei onnistu, Väinämöisen soiton vaikutus, verkolla kalainen karhi, sen sisältä lohi punanen, sen sisältä hauki, sen sisältä matikka, sieltä muje ja muikku sieltä punakeränen, sitten tulen sanoja
15. XII1 83: Laivaretki, Kanteleen synty, Kanteleen soitto – Väinämöisen vene hauen harteille, tekee kanteleen, kielet jouhista, vain Väinämöinen saa kanteleen soimaan, soiton vaikutus, myös laulu
16. XII1 86: Kanteleen synty – ei mainita kanteletta, "Pisarassa pieni lampi", vene puuttuu hauen harteille
17. XII1 89: Laivaretki, Veneenveisto, Vipusen virsi, Kanteleen synty, Kanteleen soitto – Väinämöinen hakee veneentekosanoja, lähtee vesille, vene puuttuu luodolle, siellä on kokon ja hauin luita sekä hiitten immen hiuksia, Väinämöinen = seppä, tekee kanteleen, vain Väinämöinen saa soimaan, ”kären käänti taivosehen”, soiton vaikutus
18. XII1 92: Laivaretki, Purren itku, Kanteleen synty, Kanteleen soitto, Kyynelten vierintä – Väinämöinen vie valittavan veneen vesille, vene hauen harteille, Väinämöinen = seppä, tekee kanteleen, kielet jouhista ja hiuksista hiien immen, naulat ”Orahasta Tuonen otran, Tuonen hauvin hampahista”, vain Väinämöinen saa kanteleen soimaan ”miehen tehnehen käsille, sormile sovittelijan”, soiton vaikutus, itku, lisäksi esimerkki toisesta vastaavasta runosta, joka alkaa Väinämöisen etsiessä hevosta ja löytää itkevän purren
19. XII1 93: Purren itku, Laivaretki, Kanteleen synty, Kanteleen soitto, Kyynelten vierintä – Väinämöinen vie valittavan veneen vesille, vene hauen harteille, Väinämöinen = seppä, tekee kanteleen, vain Väinämöinen saa soimaan, ”miehen tehneen käsille, sormille sovittelijan”, soiton vaikutus, itku
20. XII1 94: Kanteleen synty – vain katkelma Väinämöisen veneen juuttumisesta hauen harteille, ”saisi harpun etc”
21. XII1 4547: Kanteleen soitto, Sorsa soitti kanteletta, Tulen sanat, Tulen synty – loitsu, sorsan soitto, lopussa selitys, kuinka kaikki saapuvat kuulemaan Väinämöistä
22. XII2 6212: Kanteleen soitto, Synnytys, Karjaa laitumelle laskettaessa, Karjan menestymiseksi, Läävämadon synty – loitsu, pitkä muistiinpano, Väinämöinen & Joukahinen = seppä, ”teki luikun lehmän luista, soiton sorkasta vasikan, kantelen kalan evästä”, soiton vaikutus, sitten kuitenkin ”eipä ääni ääni ollut, ilo käynnynnä ilosta”, Väinämöinen ”otti soiton sorsanluisen, vielä torven tollikosta”, soiton vaikutus
23. XII2 6659: Kanteleen soitto, Kalastajan sanoja – loitsu, Väinämöisen soiton vaikutus
24. XII2 6660: Kanteleen soitto, Kalastajan sanoja – loitsu, Väinämöisen soiton vaikutus

POHJOIS-HÄME – SKVR IX2 ja IX4

SKVR IX sisältää Hämeen alueen muistiinpanoja kahtena niteenä, molemmat jaettuna kahteen osaan: alkuosa Etelä- ja Keski-Hämeen, loppuosa Pohjois-Hämeen tekstejä.

SKVR IX1, 2 julkaistiin vuonna 1918 sisältäen kertovaisia runoja, tunnelmarunoja, Ritvalan Helkavirret ja muita vuotuisten juhlapäivien runoja, työ-, paimen- ja kehtolauluja, lasten runoja sekä leikki- ja pilkkarunoja.

SKVR IX3, 4 julkaistiin jo vuonna 1917 sisältäen loitsuja.

Kanteleen myyttiseen syntyyn ja/tai soittoon liittyviä tekstejä on vain 5 kpl ja kaikki Pohjois-Hämeen alueelta. Ainoastaan yksi toisinto (IX2 18) on kertovaisissa runoissa, muut loitsuissa, ja ainoastaan yhdessä (IX4 1130) on mukana kanteleen syntymyytti. 

Muita mainintoja kanteleesta löytyy "Sorsa soitti kanteletta" -teeman teksteistä osassa IX1 2 kpl, osassa IX2 4 kpl ja osassa IX4 4 kpl (+ toisinnot IX4 427 ja 650, joissa on mukana myös Väinämöisen soitto ja siis sisältyvät tässä julkaistuihin teksteihin). Lisäksi häärunotoisinnossa IX1 27 mainitaan kantele ja viulu: "Silloin winkuu wiulun ääni, Kaikku kantelen kalina".

Kantele-sanan synonyymeinä on kirjattu soitto, ilo, käsi-käyrä, vempele, kajaus.

Ohessa julkaistut kanteleen myyttiseen syntyyn tai soittoon liittyvät Pohjois-Hämeen muistiinpanot kytkeytyvät SKVR-verkkojulkaisun tietojen mukaan muihin aiheisiin seuraavasti:

Kyynelten vierintä: IX2 18 + IX4 416 = 2 kpl

Kilpalaulanta: IX4 416 = 1 kpl

Synnytys: IX4 416 = 1 kpl

Sorsa soitti kanteletta: IX4 427 + 650 = 2 kpl

Maasta tarttuu: IX4 427 = 1 kpl

Ähky: IX4 650= 1 kpl

Kalastajan sanoja: IX4 1130 = 1 kpl

Alla on luettelo tämän julkaisun Pohjois-Hämeen toisinnoista. Alueen runosivulle pääset tästä.

1. IX2 18: Kanteleen soitto, Kyynelten vierintä – Väinämöisen soitto, ”Eipä tästä ennen eroa tulut, Ennenkun mies merestä nousi”
2. IX4 416: Kanteleen soitto, Kilpalaulanta, Kyynelten vierintä, Synnytys – loitsu lasta synnyttäessä, Väinämöinen & Joukahainen tiellä vastakkain, ”Eipä tuosta ennen ero tullut, Kun mies musta merestä nousi”, Väinämöisen soitto
3. IX4 427: Kanteleen soitto, Sorsa soitti kanteletta, Maasta tarttuu – Maahisen loitsu, alkaa sorsan soitolla, Väinämöisen soitosta vain muutama säe ”eipä ennen soitto soitolle käyny, ennen kun haettiin vanha Väinämöinen, koukkusormen kuopotuinen”
4. IX4 650: Kanteleen soitto, Ähky, Sorsa soitti kanteletta – loitsu, jälleen sorsan soiton jälkeen muutama säe Väinämöisen soitosta ”eipä soitto soitolta käyny, ennenjun soitti ite vanha Väinämöinen, koukkusormen kuoputuinen”
5. IX4 1130: Kanteleen synty, Kanteleen soitto, Kalastajan sanoja – loitsu, ”kantele kalasen luista”, lepän oksa & hauin hampaat, jäntehet ”jouhista hyvän orihin, hiuksista hiiden emännän”, Väinämöisen soiton vaikutus, ”kiesus ja veden emonen”

SAVO – SKVR VI1 ja VI2

SKVR:n kuudes osa sisältää Savon alueen tallenteita kahtena niteenä. VI1 julkaistiin vuonna 1934 ja VI2 vuonna 1936.

Kanteleen myyttiseen syntyyn ja/tai soittoon liittyviä lauluja on 26 kpl, joista osa vain muutaman säkeen muistiinpanoja Lisäksi toisinnossa VI1 49, jonka aiheeksi on mainittu kanteleen soitto, ei mainita kanteletta laisinkaan, vaan kuvataan ainoastaan Väinämöisen laulun vaikutusta.

Ainoastaan kaksi toisintoa on niteestä VI2 ja niistäkin numero 6487 ei varsinaisesti sisälly kantelelauluihin. Siinä Väinämöinen nukahtaa, vierähtää veteen ja tyynnyttää meren kanteleensoitolla. Toinen niteen VI2 kanteleruno on liitteessä III (nro 10), joka on D. H. R. Schröterin vuoden 1819 julkaisusta Finnishe Runen.

Savon alueen 1800-luvun kanteleperinteestä on jonkin verran tietoja. Carl Axel Gottlund julkaisi vuonna (1828–)1831 Otavan I osan nuottiliitteessä Juvalta kerättyjä "Suomalaisia paimen-soittoja. Kantelella ja sarvella soitettavia", jossa kanteleen viritykseksi on merkitty mollipentakordi. Julkaisun 20 sävelmän joukossa on myös kolme sävelmää duuripentakordissa (– nuottikuvan säveltaso ei vastaa 1800-luvun vaskikielisen kanteleen soivaa säveltasoa, joka voisi olla suunnilleen kvartista oktaaviin matalampi).

Vuonna 1869 O. A. J. Carlenius luovutti SKS:lle omat sävelmäkeräyksensä, jotka sisältävät kolme kantelesävelmää Kerimäeltä ja yhden Säämingistä. Näistä "Paimensoittoja kanteleella" -sävelmässä on samoja aiheita kuin Gottlundin Otavan nro 8:ssa, mutta toisin kuin Gottlundin julkaisussa, Carleniuksen käsikirjoituksessa on mukana myös kanteleelle tyypillistä moniäänisyyttä ja asteikko on pentakordia laajempi: mukana ovat perussävelen alapuolinen oktaavi sekä perussävelen alapuolelta asteikon viides ja seitsemäs sävel. Carleniuksen mukaan kyseisen sävelmän juuret ulottuvat Kerimäellä ainakin vuoteen 1810. Carleniuksen kokoelman kolme muuta kantelesävelmää ovat tanssisävelmiä: Kerimäeltä "Karhunpeijaispolska" (duuripentakordi) ja "Viimmeinen polska" (mollipentakordi) sekä Säämingin Vesikansasta "Mikon päivän parasta" (duuripentakordi + perussävelen alapuolinen asteikon 7. sävel). (Väisänen [1928] 2002, XII, 13; Kastinen 2009, 28–29.)

Pohjois-Savon Lapinlahdella Vilhelmiina Halonen (1840–1913) – o.s. Uotinen, kuuluisan Halosten sisarusparven äiti – soitti 8-kielisellä kanteleellaan samoja sävelmiä sekä duuri- että mollipentakordissa. Väisäsen tietojen mukaan hän käytti soitossaan myöheminkin vain viittä säveltä kerrallaan, vaikka soitti Aapeli-poikansa tekemää 24-kielistä kanteletta. Väisänen julkaisi Kantele- ja jouhikkosävelmiä -kirjassa 21 Vilhelmiina Halosen kantelesävelmää, jotka hän sai Vilhelmiinan pojilta Heikki ja Antti Haloselta vuosina 1917 ja 1918. (Väisänen [1928] 2002, XIX–XX, 1, 10, 12, 19–20, 29, 55–56, 90–92, 135–137.)

Kantele- ja jouhikkosävelmiä -julkaisussa on lisäksi Leppävirralla syntyneen toimitusjohtaja Juho Laitilan (1875–1931) soittamat neljä viisikielissävelmää, jotka Väisänen kirjoitti muistiin Helsingissä vuonna 1926. Laitilan soittamat sävelmät olivat kulkeneet isältä pojalle kolmessa sukupolvessa. Kantele oli viritetty mollipentakordiin. (Väisänen [1928] 2002, XX, 136–138.)

Savon kantelelaulujen päähenkilö on lähes aina Väinämöinen. Kaksi oinonsarvisen kanteleen toisintoa (VI1 303 + 304) ovat minä-muodossa. 

Toisinto VI1 22 on merkitty kalastajan loitsuksi.

”Sorsa soitti kanteletta” -aiheisia lauluja on VI1 niteessä runsaasti. Niistä yksi – toisinto VI1 43 – on myös kanteleen myyttiseen syntyyn ja soittoon liittyvissä lauluissa. Siinä sorsan soittoyrityksille nauretaan, minkä jälkeen seuraa Väinämöisen soiton vaikutusten kuvaus.  

Usein kantele valmistetaan hauen luista tai ylipäätään kalan osista ja nauloina (viritystappeina) mainitaan hauen hampaat. Numeroissa VI1 43 ja 44 mainitaan kansi "sären suuren suomuksesta" ja kielet ”siian suonesta sinisen, hiuxista Hien nejon”. Numerossa VI1 44 mainitaan kielimateriaalivaihtoehdoiksi myös Hiiden hirven hiukset, Merikateen karvat, hyvän orin jouhet ja lemmon varsan vahteet. Samoin toisinnossa VI1 56 kielet ovat "Hiitolan hyvän hevosen" ja toisinnossa VI1 76 pelkistetysti jouhet. Neidon hiuksista on kielet muutamassa toisinnossa: VI1 303 (oinonsarvikantele) sekä VI1 53, jossa kielet saadaan "Hapsista Kalevan neijon". Niteen VI2 III liitteen nro 10 kanteleen koppa tehdään edellisistä poiketen koivusta ja naulat tammesta. Kielet ovat jouhista ja "Lemmon warsan waattehista".

Kanteleen synonyymeinä on kirjattu kannel, harkku, harppu, kandele, kandelet, kandelä, ilo, Ahin ilo, rojume, soitto, soittu, kanteloinen, kanteleisi.

Tässä julkaistut Savon kanteletoisinnot kytkeytyvät SKVR-verkkojulkaisun tietojen mukaan muihin aiheisiin seuraavasti:

Laivaretki: VI1 10 + 46 + 47 + 48 + 50 + 53 + 54 + 55 + 74 + 75 + 76 = 11 kpl

Polvenhaava: VI1 10 + 50 + 74 + 75 + 76 = 5 kpl

Vipusen virsi: VI1 74 + 75 = 2 kpl

Purren itku: VI1 10 + 48 = 2 kpl

Ilmanimmen kosinta: VI1 10 = 1 kpl

Kilpalaulanta: VI1 49 = 1 kpl

Veneenveisto: VI1 50 = 1 kpl

Kalastajan sanoja: VI1 22 = 1 kpl

Sorsa soitti kanteletta: VI1 43 = 1 kpl

Sammon ryöstö: VI1 74 = 1 kpl

Kyynelten vierintä: VI2 liite III 10 = 1 kpl

Alla on luettelo tämän julkaisun Savon toisinnoista. Alueen runosivulle pääset tästä.

1. VI1 10: Ilmanimmen kosinta, Kanteleen synty, Laivaretki, Polvenhaava, Purren itku – Väinämöinen on naista vailla ja tekee mahdottomia tehtäviä, venettä veistäessään saa polvenhaavan, saa verensulkusanat, lähtee vesille, vene hauin hartioilla, ”teki harkun hauvin luista”
2. VI1 22: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Kalastajan sanoja – loitsu, ”kandele kalaisen luista”, Väinämöisen soiton vaikutus ja pyyntö veden Emännälle kalojen lähettämisestä
3. VI1 42: Kanteleen synty – 9 säettä, ei mainita kanteletta, vene juuttuu hauin harteille ja siihen loppuu runo
4. VI1 43: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Sorsa soitti kanteletta – ihmiset nauravat sorsan kanteleensoitolle, Väinämöisen soiton vaikutus, ”lohen purstosta punasen, ahvenen kutu kalosta”, kanteleen kansi ”sären suren suomuksesta”, naulat ”hauin suuren hambahasta”, kielet ”siian suonesta sinisen, hiuxista Hien nejon”
5. VI1 44: Kanteleen synty – Gottlundin yksittäisiä säkeitä kanteleen valmistusmateriaaleista
6. VI1 45: Kanteleen soitto – vain neljä säettä, Väinämöisen soiton vaikutus
7. VI1 46: Laivaretki – Väinämöisen vene hauen harteilla, lopussa kaksi irrallista säettä soiton vaikutuksesta
8. VI1 47: Laivaretki – Väinämöisen vene hauen harteilla
9. VI1 48: Kanteleen synty, Laivaretki, Purren itku – laulun lopussa Väinämöisen vene hauen harteille, "Saisko harpun hauvin luista"
10. VI1 49: Kilpalaulanta, Kanteleen soitto – ei mainita kanteletta, kilpalaulannan jälkeen on vain kuvaus Väinämöisen laulun vaikutuksesta
11. VI1 50: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Laivaretki, Polvenhaava, Veneenveisto – Väinämöisen vene hauen harteilla, seppä ”tekis harpun hauvin luusta”, Väinämöisen soitto, laulun alussa saatuun polvenhaavaan haetaan verensulkusanoja vasta laulun lopussa
12. VI1 51 – vain maininta siitä, että teksti on lähes sama kuin edellinen
13. VI1 52: Kanteleen soitto – vain kolme säettä karhun tanssista
14. VI1 53: Kanteleen synty , Kanteleen soitto, Laivaretki – Väinämöisen vene hauen harteilla, ”teki harpun hauinluisen”, naulat hauen hampaista, kielet ”hapsista Kalevan neijon”, Väinämöisen soitto
15. VI1 54: Kanteleen synty, Kanteleen soitto, Laivaretki – Väinämöisen vene hauen harteilla,ottaa miekalla pään, Väinämöinen seppänä ja ainoastaan hän saa kanteleen soimaan
16. VI1 55: Kanteleen synty, Kanteleen soitto, Laivaretki – Väinämöinen katkaisee hauelta pään ja tekee siitä kanteleen, ainoastaan Väinämöinen saa kanteleen soimaan
17. VI1 56: Kanteleen synty, Kanteleen soitto – Väinämöinen löytää luotosen merestä ja sieltä kalan luut, tekee hauin leukaluista kanteleen,, naulat hauen hampaista, kielet ”Hiitolan hyvän hevosen”, Väinämöisen soitto
18. VI1 57: Kanteleen synty – kolme säettä, Väinämöinen "teki harpun hauvin luista"
19. VI1 58: Kanteleen soitto – kolme säettä, soiton vaikutus
20. VI1 74: Kanteleen synty, Kanteleen soitto, Laivaretki, Polvenhaava, Sammon ryöstö, Vipusen virsi – katkelmia, Väinämöinen iskee venettä veistäessään polveensa, hakee verensulkusanoja, käskee Joukkaman hakemaan sanoja Antero Vipuselta, vene hauen hartioilla, Väinämöinen tekee kanteleen, "Laulo, jotta järvet läikky, Mua järisj, linnat liikku"
21. VI1 75: Kanteleen synty, Kanteleensoitto, Laivaretki, Polvenhaava, Vipusen virsi – Väinämöinen iskee polveensa, hakee verensulkusanat, hakee Antero Vipuselta veneenveistosanoja, vene hauen harteilla, Väinämöinen tekee kanteleen ja vain hän saa sen soimaan
22. VI1 76: Kanteleen synty, Kanteleen soitto, Laivaretki, Polvenhaava – Väinämöinen hakee verensulkusanat polvenhaavaansa, veistää veneen, vene hauen harteilla, Väinämöinen tekee kanteleen, kielet jouhista, vain Väinämöinen saa kanteleen soimaan
23. VI1 303: Kanteleen synty – Minä-muodossa, oino otrassa, sen kasvatus, sarvi sepälle, ”millä mä sodassa soitan”, kielet neidon hiuksista
24. VI1 304: Kanteleen synty – Minä-muodossa, seitsemän seäettä, ei mainintaa kanteleesta,  ”Olin orjana Viroissa”, oinas otrassa
25. VI2 6487: Väinämöinen jokehen – ei varsinainen kantelelaulu, Väinämöinen tyynnyttää kanteleella meren
26. VI2 liite III 10: Kanteleen synty, Kanteleen soitto, Kyynelten vierintä – Schröter Finnishe Runen, Väinämöinen veistää venettä ja samalla kanteletta, koppa koivusta, naulat tammesta, kielet jouhesta, vain Väinämöinen saa kanteleen soimaan

Vuokkiniemeläisen Ontrei Malisen alta koverrettu, pohjasta avoin kantele vuodelta 1833. Borenius osti kanteleen Otrein Vassilei-pojan tyttäreltä, Ipatin emännältä, vuonna 1877. Suomen kansallismuseo, Kansatieteelliset kokoelmat,  K1855:37. CC BY 4.0, finna.fi. 

Hailuodon Kniivilän kotiseutumuseon alta koverrettu, pohjaton, 5-kielinen kantele. Kuva: Risto Blomster.

Gottlundin 9-kielinen Juvalta. Päältä koverrettu. Pohjassa vuosiluku 1883. Suomen kansallismuseo, Kansatieteelliset kokoelmat,  K1855:42. CC BY 4.0, finna.fi. 

Suomen kansallismuseon kansatieteellisten kokoelmien päältä koverrettu 12-kielinen kantele 8967:1453 kuuluu humppilalaisen Jalmari Matiston perikunnan vuonna 1954 lahjoittamaan esinekokoelmaan. Kanteleen alkuperästä ei ole tietoja. Kuva: Arja Kastinen.

Alta koverrettu, pohjaton, 5-kielinen kantele. Rovaniemen maalaiskunta. Ponnen laidassa vuosiluku 1830. Suomen kansallismuseo, Kansatieteelliset kokoelmat, K10460:1. CC BY 4.0, finna.fi. 

Alta koverrettu, pohjaton, 5-kielinen kantele. Muhos, Pyhänsivu, Lohelan torppa. Suomen kansallismuseo, Kansatieteelliset kokoelmat,  K3045:49. CC BY 4.0, finna.fi. 

Maaninka 1879. Alta koverrettu, pohjaton 7-kielinen. Suomen kansallismuseo, Kansatieteelliset kokoelmat,  K1855:14. CC BY 4.0, finna.fi. 

Gottlundin 5-kielinen. Sivussa vuosiluku 1883. Suomen kansallismuseo, Kansatieteelliset kokoelmat,  K2218:218. CC BY 4.0, finna.fi. 

AUNUKSEN KARJALA – SKVR II

SKVR-kirjasarjan toinen osa julkaistiin vuonna 1927 sisältäen Aunuksen, Tverin ja Novgorodin Karjalan alueilta kerättyjä toisintoja. Niteen kaikki kanteleen syntyyn ja soittoon liittyvät muistiinpanot ovat Aunuksen alueelta. Mielenkiintoinen kysymys onkin, miksi näin. Miksi Tverin ja Novgorodin Karjalan alueilta ei ole yhtään kanteleeseen liittyvää tallennetta?

Kanteleen myyttiseen syntyyn ja/tai soittoon liittyviä tekstejä löytyy kirjasta 33 kappaletta. Suurin osa teksteistä on kirjan jaksossa ”Laivaretki ja Kanteleen synty”. Kaksi tallenteista (nrot 165 ja 167) on vain kahden säkeen mittaisia muistiinpanoja. Lisäksi Europaeuksen muistiinpanema toisinto 174 Repolan Omeliessa vuonna 1845 mainitaan Kalevalan ensimmäisen painoksen tekstin mukaiseksi.

Raja-Karjalan ja Aunuksen Karjalan välinen raja oli ennen 1900-lukua usein pelkästään symbolinen ja ihmisten liikkuvuus rajan yli oli tavanomaista. Kieleen, uskontoon ja sukulaissuhteisiin perustunut vuosisatoja jatkunut Aunuksen Karjalan ja Raja-Karjalan väestön luonnollinen kanssakäyminen oli aktiivista Suomen itsenäistymiseen saakka, jolloin raja sulkeutui.

Meille säilyneet Aunuksen Karjalan vanhakantaisen kanteleen sävelmätallenteet ovat A. O. Väisäsen kuukauden mittaiselta Aunuksen heimosotaretkiin liittyneeltä matkalta vuodelta 1919 (Laitinen 2011, 33) sekä 1930-luvulta Viktor Gudkovin (1899–1942) tallentamat sävelmät ja kaksi Ivan Lebedeviltä äänitettyä sävelmää.

Väisänen tallensi Vitelessä neljä sävelmää kolmelta soittajalta:

• Patšoin Stjoppi Vitelen Perttijärveltä, vuonna 1919 60-vuotias, Pläššindyvirzi ja nimetön sävelmä "Lauluh päi voib olla häi"
• Tšertin Miikkula Vitelen Suurimäestä, vuonna 1919 35-vuotias, Pl´äššimizeh soitanda
• Vaškan Jaakoi Vitelen Suurimäestä, vuonna 1919 80-vuotias, nimetön sävelmä 

Kuten Vienan alueen lauluissa, myös Aunuksessa kanteleen myyttiseen syntyyn ja soittoon linkittyy hyvin moninaisia muita aiheita. Ylivoimaisesti suosituin on Laivaretki-teema, jonka jälkeen seuraavaksi yleisimmiksi nousevat Veneenveisto ja Purren itku. Vienan alueesta poiketen Kalevan pojan kosto sekä Kalervo ja Untamo -aiheet nousevat esiin. SKVR-verkkopalvelusta poimittujen tietojen mukaan Aunuksen alueen kanteleen myyttiseen syntyyn ja/tai soittoon liittyvissa toisinnoissa on lisäksi seuraavia teemoja:

Laivaretki:

60 + 146 + 151 + 152 + 152a + 152b + 155 + 156 + 157 + 160 + 163 + 166 + 171 + 173 + 173a + 173b (+174) + 175 + 175a + 175b + 176 + 177 + 177a + 178 + 178a + 186 + 239 = 27 kpl

Veneenveisto:

60 + 151 + 152 + 152a + 152b + 155 + 156 + 160 + 161 + 177 + 177a + 178 + 178a = 13kpl

Purren itku:

171 + 173 + 173a + 173b + 175 + 175a + 175b + 176 + 177 + 177a + 239 = 11 kpl

Kalevanpojan kosto:

171 + 173 + 173a + 173b + 175 + 175a + 175b + 176 + 239 + 240 = 10 kpl

Kalervo ja Untamo:

173 + 173a + 173b + 175 + 175a + 175b + 176 + 239 = 8 kpl 

Väinämöisen ammunta:

173 + 173a + 173b + 175a + 177 + 177a + 178 = 7 kpl

Sormin soutaminen:

173 + 173a + 173b + 175a = 4 kpl

Vipusen virsi:

156 + 160 + 161 = 3 kpl

Hiidestä kosinta: 112 + 160 = 2 kpl

Sammon ryöstö: 112 + 160 = 2 kpl

Tuonelassa käynti: 160 + 161 = 2 kpl

Emäntäni - kun nälkäni näkisit: 173 + 175a = 2 kpl

Polvenhaava: 60 = 1 kpl 

Verensulku: 60 = 1 kpl

Sammon taonta: 112 = 1 kpl

Venepuun etsintä: 145 = 1 kpl

Iro-neidon runoa: 145 = 1 kpl

Kilpakosinta: 160 = 1 kpl

Kilpalaulanta: 161 = 1 kpl

Pilvilampi: 163 = 1 kpl

Kyynelten vierintä: 166 = 1 kpl

Lemminkäisen virsi: 186 = 1 kpl

Mitä istut isännän poika: 186 = 1 kpl

Kullervon sotaanlähtö: 240 = 1 kpl

Kynnin kymmenen vakoa: 240 = 1 kpl

Hämeen ihme: 240 = 1 kpl

Suurin osa lauluista kytkeytyy kanteleen syntymyyttiin. 25:ssä laulussa kanteleen valmistamiseen liittyy hauki – osassa ainoana, toisissa yhtenä rakennusaineena. Lisäksi laulussa nro 174 rakennustarpeena käytetään kalanluuta kalaa tarkemmin yksilöimättä. Nrossa 166 kanteleen kalaneväsen koppa tehdään kuusesta ja naulat kalahauvin hambahista. Nrossa 173, 173a ja 173b noaglat kandeloho saadaan hauvin suuren hambahista, koppa Sapsosta simazen pedran, Poropedran perzeluusta.

Useimmissa lauluissa vene juuttuu hauen harteille. Ainoastaan laulussa nro 112 kantele saadaan merestä haravoimalla. Kyseinen toisinto on myös ainoa, joka on tallennettu Paateneen Selkistä. Muistiinpano on Boreniuksen ensimmäiseltä runonkeruumatkalta vuodelta 1871. Laulaja, Ofańa, kertoi oppineensa laulunsa "Tembain Lapin burlakalta", johon Boreniuksen selitys: "Lapin nimellä näet Aunuksen ja Vienan läänin suomalaiset yleisesti jo Äänisjärven tienoilta alkaen nimittävät kutakin paikkaa pohjoisempia, usein hyvinkin likeisiä seutuja" (Itkonen 1936, 16).

Nro 145 on poikkeuksellinen Aunuksen kantelerunoissa. Laulun on muistiinmerkinnyt Iivo Härkönen vuonna 1901 Vieljärven Lääväniemellä ja se on siis toinen alueen eteläisistä osista muistiinmerkityistä lauluista. Laulaja oli 60-vuotias Valassi Ivanov. Alussa laulun aihelma yhdistyy Iro-neidon runoon. Minä-muodossa laulaja kertoo joutuneensa vieraille maille, paikoil papittomil. Syötyään mansikan hän synnyttää kolme poikaa: Joukamoinji, Väinämöinji ja seppo itshe ilman rauvan tagoja. Seppä astuu kolme kertaa kolme päivää. Kunkin kolmen päivän kävelyn jälkeen hän kohtaa puun, punningoisen, joista vasta kolmas on kelvollinen: Kulda kägöi latvas kukkuu, Kulda neitshoi juuril maguau. Tästä puusta seppä Luadjii soitinneuvot, koitinneuvot. Kielinä on upehen uuhet ja onnjoin suonet. Kotiin saavuttuaan seppä kehottaa sekä Joukamoista että Väinämöistä soittamaan, mutta ei ubehen suonet ulvo, Onnjoin suoni soittelego. Vain seppä itse saa luomakunnan seuraamaan soittimensa sointia.

Nro 240 on "Kalevanpojan kosto" -aiheiden joukossa ja ihmeellisen musiikin tuottaa Kullervo. Laulu on muistiinpantu Repolan kirkonkylässä vuonna 1897. Laulussa ei mainita kanteletta, mutta käytetään vastaavia säkeitä kuin kanteleensyntyrunoissa kuvailemaan soiton vaikutusta. ”Kalevanpojan kosto” -aihetta löytyy myös runoista 171, 173, 173a-b, 175, 175a-b, 176 ja 239. Ne ovat kaikki Repolan alueelta.

Numerossa 175a kanteleen kielien synonyyminä on runot: "Mistä runot kantelehen? Hivuksista Hiien neien, Jouhista uvenhevosen", josta syntyy mielleyhtymä Vienan alueen "kantele sanoin pakasi" -toisintoihin.

Toisinnossa 157 "nuori Joigamoine" toimii Väinämöisen kehoituksesta sekä kanteleen rakentajana että soittajana.

Lauluissa 152, 152a ja 152b Pohjon akka ja Väinämöinen yhdistyvät samaksi henkilöksi. Toisinnossa 152a kanteleensoittaja kirjaimellisesti osoitetaan naiseksi: "Pohjon akka Väinämöinen, Otti kandelen käsillä, Poikin puolin polvillah, V ... n niskalle veällälti", Viisin sormin soittamah. Kaikki kolme toisintoa on merkitty muistiin Porajärven Vonkerinsaaressa. Numeron 152 tallensi Borenius vuonna 1871 (laulajana 20 vuotias Plotńikka Luka), numeron 152a Karttunen vuonna 1897 (laulajana Luka Tarasov) ja numeron 152b Krohn vuonna1884 (laulajana 39-vuotias Luka Ondriane).

Kantele-sanan synonyymeinä esiintyy kandele, kandeleh, kanteleh, kandeloh, kandelo, kantelo, kantolo, kanteloinen, kandelut, soittu, soitto, kauno, ilo, iloinen, harppu. 

Alla on luettelo tämän julkaisun Aunuksen Karjalan runoista. Alueen runosivulle pääset tästä.

1. 60: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Laivaretki, Polvenhaava, Veneenveisto, Verensulku – vene hauin harteilla, Väinämöinen saa hauen tapettua, kehottaa Jougamoista tekemään kanteleen ”Meren hauvin hambahista, Meren koiran kokka-luista”, Väinämöinen kehottaa Joukahaista soittamaan, jonka soitto onnistuu kolmantena päivänä
2. 112: Hiidestä kosinta, Kanteleen soitto, Sammon ryöstö, Sammon taonta – ”Väinöm poiga”, laulun lopussa haravointi, ”Sai sield'ä ruuon ruiput, I kaźl'an kaiput. Löüd'i sield'ä samaizeń soitoṅ
3. 145: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Venepuun etsintä, Iro-neidon runoa – seppo ”itshe ilman rauvan tagoja” löytää etsimisen jälkeen ”punningoisen”, ”Luadjii soitinneuvot, koitinneuvot, Panoo ubehen uuhen ulvomahe”, kehottaa veljiään Jougamoista ja Väinämöistä soittamaan, eivät onnistu, vain seppo onnistuu
4. 146: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Laivaretki – minä-muotoinen, vene hauin harteilla, tehdään kantele, soiton vaikutus
5. 151: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Laivaretki, Veneenveisto – vene hauin hartioilla, ”Pohjan akka Väinämöine” koettaa tappaa haukea, ei onnistu, lopulta ”Lauri lappalaine segä seppo Ilmolline” saa hauen tapettua, tehdään kantele, ”Pohjan akka Väinämöine” ei saa soimaan, ”Lauri lappalaine segä seppo Ilmolline” saa soimaan, soiton vaikutus, lopussa selitys: kanteletta tehdessä tapettiin veden isäntä
6. 152: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Laivaretki, Veneenveisto – ”moa-seppä”, ”Pohjon akka Väinämöine”, vene hauen harteilla, Pohjon akka Väinämöine saa toisella yrittämällä hauen tapettua, luista tulee kantele, toisella yrittämällä Pohjon akka Väinämöine saa kanteleen soimaan
7. 152a: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Laivaretki, Veneenveisto – Lauri Lappalainen, vene hauen harteilla, Pohjon akka Väinämöinen saa lopulta hauen tapettua, seppä ”Tegi luista kandeletta”, koettaa soittaa, ei onnistu, Pohjon akka Väinämöinen saa soimaan
8. 152b: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Laivaretki, Veneenveisto – Lauri Lappalainen, seppä & Pohjan akka, vene hauen harteilla, lopulta Pohjon akka Väinämöine saa hauen tapettua, seppä tekee kanteleen, yrittää soittaa, ei onnistu, Pohjan akka Väinämöine saa kanteleen soimaan
9. 155: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Laivaretki, Veneenveisto – Väinämöinen, vene hauin harteilla, seppä Ilmollinen saa hauen tapettua, tekee kanteleen, Väinämöisen soitto ei onnistu, seppä Ilmollisen onnistuu
10. 156: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Laivaretki, Veneenveisto, Vipusen virsi – Väinämöinen, Joukamoinen & Ilmarinen, vene hauen harteilla, Väinämöinen saa tapettua hauen, tehdään kantele, naulat hampaista, sruunat ”Ratsun upehen jouhista”, vain Väinämöinen saa kanteleen soimaan
11. 157: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Laivaretki – Väinämöine kehottaa Joigamoista tekemään soitun ” Meri-hauvin hambahista”, Väinämöisen kehotuksesta Joigamoine soittaa ja saa kolmantena päivänä kanteleen soimaan
12. 160: Hiidestä kosinta, Kanteleen soitto, Kilpakosinta, Laivaretki, Sammon ryöstö, Tuonelassa käynti, Veneenveisto, Vipusen virsi – suorasanaisesti kerrottu Väinämöisen kanteleen tekeminen ja soitto, kansan nukkuminen kolmantena päivänä
13. 161: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Kilpalaulanta, Tuonelassa käynti, Veneenveisto, Vipusen virsi – vene hauen harteilla, Väinämöinen saa hauen pään, viedään sepän pajaan, tekee soitun, vain Väinämöinen saa soimaan
14. 163: Pilvilampi, Laivaretki, Kanteleen soitto – Jougamoinen ei saa soittoa soimaan, Väinämöiseltä onnistuu
15. 165: Kanteleen soitto – vain kaksi säettä soitosta
16. 166: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Kyynelten vierintä, Laivaretki – Väinämöine ja Jougamoine, Väinämöinen = seppä, ”Tago harpun hauvin luisen, Kanteleen kalaneväsen”, koppa kuusesta, naulat ”Kalahauvin hambahista”, kielet ”Hännästä uveh hevosen”, vain Väinämöinen saa kanteleen soimaan
17. 167: Kanteleen soitto – vain kaksi säettä
18. 171: Kalevanpojan kosto, Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Laivaretki, Purren itku – vene hauen harteilla, Väinämöinen saa hauelta pään, tulee ”Kalan luinen kantelehe”, sruunat/peikalot ”Hauin suuren hampahista”, vain Väinämöinen saa kanteleen soimaan
19. 173: Kalervo ja Untamo, Kalevanpojan kosto, Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Purren itku, Laivaretki, Sormin soutaminen, Väinämöisen ammunta, Emäntäni - kun nälkäni näkisit – vene juuttuu, saadaan hauen pää, suunnitellaan hampaista kanteleen nauloja, ” Kallas laati kanteloa Koskessa kiven takana”, koppa ” Sapsosta simasen petran, Poropetran perseluusta”, kielet ” Hivuksista hiien neien, Jouhista uvehevosen”, vain Väinämöinen saa kanteleen soimaan
20. 173a: Kalervo ja Untamo, Kalevanpojan kosto, Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Purren itku, Laivaretki, Sormin soutaminen, Väinämöisen ammunta – vene hauen harteilla, Väinämöinen saa hauen pään, suunnitellaan hampaista kanteleen ”noaglat”, ”Kallas loadi kandelehta, Kossessa kiven takana”, koppa ”Sapsosta simasen pedran, Poropedran perseluusta”, struunat ”Hivuksista hiitten neitten, Jouhista uveh-hevosen”, vain Väinämöinen saa kanteleen soimaan
21. 173b: Kalervo ja Untamo, Kalevanpojan kosto, Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Purren itku, Laivaretki, Sormin soutaminen, Väinämöisen ammunta – vene hauen harteilla ”Purstolla lohen punazen”, Väinämöinen saa hauen pään, suunnitellaan hampaista noaglat, ”Kallas loadi kandelehta, Kalan ruuoista ilua”, koppa ”Sapsosta simazen pedran, Poropedran perzeluusta”, sruunat ”Hivuksista hiitten neitten, Jouhista uveh hebozen”, vain Väinämöinen saa soimaan
22. 174: Kanteleen synty, Laivaretki – katkelma Kalevalan ensimmäisestä painoksesta
23. 175: Kalervo ja Untamo, Kalevanpojan kosto, Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Purren itku, Laivaretki – vene hauen harteilla, Väinämöinen saa hauen pään, ”Tulis naulat kandeleh Hauvin suuren hambahista”, koppa ”Poro peuran perseluusta”, vain Väinämöinen saa soimaan
24. 175a: Kalervo ja Untamo, Kalevanpojan kosto, Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Purren itku, Laivaretki, Sormin soutaminen, Väinämöisen ammunta, Emäntäni - kun nälkäni näkisit – ”pursi Luojan luoma” hauen harteilla, Väinämmöinen saa hauen pään, ”Tulis naglat kantelehen Hauvin suuren hampahista”, koppa ”poropeuran perseluusta”, runot ”hivuksista Hiien neien, Jouhista uvenhevosen”, vain Väinämöinen saa kanteleen soimaan
25. 175b: Kalervo ja Untamo, Kalevanpojan kosto, Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Purren itku, Laivaretki – ”veno jumalan” hauen harteilla, Väinämöinen saa hauen pään, ”tuliž nuaglat kandeleh hauin šuuren hambahista”, koppa ”Poropedran perželuusta”, sruunat ”Hiukšista Hiiten ńeijen”, ”eänet .. jouhista uvehevozen”, vain Väinämöinen saa soimaan
26. 176: Kalervo ja Untamo, Kalevanpojan kosto, Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Purren itku, Laivaretki – ”veno jumalan” hauen harteilla, Väinämöinen saa hauen pään, suunnitellaan ”kantelehda”, kielet ”Hiitten neitten hivuksista”, vain Väinämöinen saa kantelen soimaan
27. 177: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Laivaretki, Veneen veisto, Purren itku, Väinämöisen ammunta – ”vene jumalan” hauen harteilla, Väinämöinen saa hauen pään, ”Tulis ruodańe iloinen, Kalanluinen kandelut”, kokka ”Hauvin suuren hammasluusta”, sruunat ”Hiitten neitten hiuksusista, Hännästä uveh hevosen”, vain Väinämöinen saa kanteleen soimaan
28. 177a: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Laivaretki, Purren itku, Veneenveisto, Väinämöisen ammunta – ”veno jumalan” hauen harteille, Väinämöinen saa hauen pään, ”Tulis ruotanen iloinen, Kalanluinen kanteloinen”, kokka ”Hauin suuren hammasluusta”, sruunat ”Hiitten neitten hiuksusista, Hännästä uve hevosen”, vain Väinämöinen saa soimaan
29. 178: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Laivaretki, Veneenveisto, Väinämöisen ammunta – vene juuttuu, Väinämöinen saa hauen pään, ”Sais tästä sorien soitun, Kalanluisen kantelehen”, vain Väinämöinen saa soimaan
30. 178a: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Laivaretkeä, Veneenveisto – vene takeltu, Väinämöinen saa hauen pään, ”Saispa tästä sorien soitun, Kalanluisen kantelen”, vain Väinämöinen saa soimaan
31. 186: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Laivaretki, Lemminkäisen virsi, Mitä istut isännän poika – vene hauen harteilla, Väinämöinen ei saa haukea tapettua, Lauri Lappalainen saa, tehdään kandele, Ilmaria yrittää soittaa, ei onnistu Väinämöisen soitto
32. 239: Kalervo ja Untamo, Kalevanpojan kosto, Purren itku, Laivaretki, Kanteleen soitto, Kanteleen synty – veno Jumalan hauen harteilla, Väinämöinen saa hauen pään, ”Siitäpä loajittihi ilo, Kalanluine kantele”, vain Väinämöinen saa kanteleen soimaan
33. 240: Kalevanpojan kosto, Kanteleen soitto, Kullervon sotaanlähtö, Kynnin kymmenen vakoa, Hämeen ihme – Kullervo soittaa, soiton vaikutus, ei mainita kanteletta

5

Väisäsen vuonna 1919 hankkima Tšertin Miikkulan kantele Vitelen Suurmäestä. Suomen kansallismuseo, Suomalais-ugrilaiset kokoelmat,  SU4972:3. CC BY 4.0, finna.fi. 

Pielisjärveläisen, "puolisokean miehen", Turusen rakentama, alta koverrettu, pohjaton, 12-kielinen kantele vuodelta 1840. Suomen kansallismuseo, Kansatieteelliset kokoelmat, K1763. Kuva: Arja Kastinen.

Suomen kansallismuseon Kansatieteellisten kokoelmien kantele K1855:11 Boreniuksen keräysmatkalta 1877. Päältä koverrettu. Ostettu Liperissä Antti Sorsalta, jonka isoisän oletettiin tehneen kyseisen kanteleen

1700-luvulla. CC BY 4.0, finna.fi.

Päältä koverrettu 12-kielinen Suojärven Leppäniemeltä 1800-luvulta. Pohjois-Karjalan museo, PKMLKE526. Kuva: Arja Kastinen.

Aleksanteri Patrosen vuonna 1926 myymä 21-kielinen päältä koverrettu kantele Korpiselän Kokkarista. Pohjois-Karjalan museo, PKMPKE1742:1. Kuva: Arja Kastinen.

Väisäsen vuonna 1919 Vitelen Kaugoijärveltä hankkima kantele. Suomen kansallismuseo, Suomalais-ugrilaiset kokoelmat,  SU4972:2.  

CC BY 4.0, finna.fi. 

Pielisen museo, alta koverrettu, pohjaton, 10-kielinen 1800-luvulta (14372:1). 

CC BY 4.0, finna.fi. 

Päältä koverrettu 9-kielinen kantele. Aunus, Salmenniska, Kiviniemi. Pohjois-Karjalan museo, Laatokan Karjalan museon kokoelma, PKMLKE523. Hankittu museoon 1883–1909. Kuva: Arja Kastinen. 

Aunus, Vieljärvi, Kukkoila. Pohjois-Karjalan museo, Laatokan Karjalan museon kokoelma, PKMLKE501. Hankittu museoon 1883–1909. Kuva: Arja Kastinen. 

Aunus, Tuulos. Pohjois-Karjalan museo, Laatokan Karjalan museon kokoelma, PKMLKE507. Hankittu museoon 1883–1909. Kuva: Arja Kastinen. 

RAJA- JA POHJOIS-KARJALA – SKVR VII1, VII2 ja VII5

SKVR VII sisältää Raja- ja Pohjois-Karjalan runoja viidessä niteessä, joista VII5:n lopussa on lisäksi Skandinavian Metsäsuomalaisten runoja.

SKVR VII1 julkaistiin vuonna 1929 sisältäen "Raja- ja Pohjois-Karjalasta kerätyt kalevalan-aineiset kertovaiset runot eli tarkemmin määriteltynä Sortavalan, Salmin, Liperin, Ilomantsin ja Pielisjärven kihlakunnista muistoonpannut runot" (ks. SKVR VII1 Alkusanat). 

SKVR VII2 ja VII3 julkaistiin vuonna 1931. Jakson toinen nide, VII2, sisältää muita kertovaisia runoja (toisinnot 934–1480) ja lyyrillisiä lauluja (toisinnot 1481–3811). Kolmannessa niteessä, VII3, on lyyrillisiä lauluja (toisinnot 3812–4627) sekä loitsuja (toisinnot 1–1549).

SKVR VII4 ja VII5 julkaistiin vuonna 1933. Neljäs nide, VII4, sisältää tautiloitsuja (toisinnot 1550–3207). VII5 alkuosa on loitsuja (toisinnot 3208–5246) ja loppuosa Metsäsuomalaisten runoja (toisinnot 1–386).

Kanteleen myyttiseen syntyyn ja/tai soittoon liittyviä tekstimuistiinpanoja on tässä julkaistu 72 kpl. joista 70 on niteestä VII1 ja niteistä VII2 ja VII4 molemmista 1 kpl.

Myyttisen synnyn ulkopuolella kantele mainitaan mm. laulun aloitus- ja kehoitusjaksoissa (VII2 1505, 1639, 1653, 1674, 1675 ja 2097), Miehentappajaneito-aiheissa (VII1 748, 754, 941–946), Sorsa soitti kanteletta -aiheissa (VII1 490, VII2 2198, 2199, 2200, 2201, 2202), Pistoksen synty -loitsuissa, joissa "Otan soiton sormiloil, Kylän kantelehet käsil" (VII4 2710, 2718, 2719, 2721), Tulen synty -loitsussa, jossa meressä nousevalla pikkumiehellä on "sata kannelta selässä" (VII3 609) ja huolilaulussa "Mure särki kanteleeni" (VII2 2088).

Suurin osa meille säilyneistä runolaulukulttuuriin linkittyneen vanhakantaisen kanteleperinteen tiedoista on Raja- ja Pohjois-Karjalasta. Arkistomateriaalia löytyy sekä 1800-luvulta että 1900-luvun alusta.

SKS:n arkistossa on 1800-luvun kantelesävelmämuistiinpanoja Carl Collanilta (1854), A. A. Boreniukselta (1877), K. A. Hällströmiltä (1877),  Emil Sivorilta (1890) ja A. Hällströmiltä (1895). Näitä on julkaistu Kantele- ja jouhikkosävelmiä -kirjassa (Väisänen 1928 [2002]) sekä Taivas auki -kirjassa (Kastinen 2009). P. J. Hannikaisen muistiinpanemat neljä kantelesävelmää Pohjois-Karjalasta (1877–1889) julkaistiin vuonna 1893 kirjan Suomen Kansan Sävelmiä III jakso, Kansantansseja, Liite-osassa.

Suurin osa tallennetuista sävelmistä on kyseisen aikakauden tanssisävelmiä. Joukossa on myös paimensävelmiä, jokunen runosävelmä sekä kirkonkelloimitaatioita.

A. Hällströmin käsikirjoituksissa vuodelta 1895 on Iivana Šemeikan (1843–1911) eli Jehkin Iivanan kantelesävelmiä ja joitain huomioita hänen soitostaan. SKVR-toisinnossa VII2 3197 mainitaan Iivana Šemeikan sekä laulaneen että soittaneen kyseisen Paimenen laulun. Armas Launis nuotinsi sävelmän vuonna 1905 ja se on julkaistu kahdeksan muun Launiksen Šemeikalta kirjoittaman sävelmän kanssa Kantele- ja jouhikkosävelmiä -kirjassa (nro 38). Iivana Šemeikan soittoa on äänitetty fonogrammille vuosina 1905 (Armas Launis) ja 1906 (Väinö Salminen). Nämä on julkaistu Aikahyppy-albumilla (Kastinen 2025).

Useiden Šemeikkojen suvun miesten sanottiin soittaneen kannelta, mutta ainoastaan Jehkin Iivanan soittoa on tallennettu. Tässä julkaistuiden kantelelaulujen joukossa on toisinto Mikitta Iivananpoika Šemeikalta (VII1 564) sekä Pedri Joakonpoika Shemeikalta (VII1 565). Iivana Šemeikan kanssa esiintymismatkoilla kiertäneen Iivana Onoilan kantelelauluja ovat toisinnot VII1 548, 548a ja 548b.

Ilomantsilainen Jaakko Parppei (1792–1885) soitti Tukholman Karoliinisen instituutin anatomian professori ja antropologi Gustaf Retziuksen seurueelle vuonna 1873. Kirjassaan Finland in Nordiska Museet Retzius antaa ymmärtää, että kanteleita oli tuolloin Pohjois-Karjalassa vaikea löytää. Parppei edusti heille mennyttä aikaa ja tämä totesikin, ettei juuri muuta haluta enää kuulla kuin tanssimusiikkia. Retziuksen mukaan Parppei soitti heille runon toisensa perään. (Retziius 1881, 116–123; Kastinen 2009, 11.)

Megrijärven kuuluisien laulajien Simana Sissosen (n. 1786–1848, ks. VII1 625 ja 625a) ja Simana Huohvanaisen (1771–1858, ks. VII1 626) toveri Jyrki Sissonen oli kanteleensoittaja. Väinö Salminen (1921, 143–144) kirjoitti hänestä seuraavasti:

Simana Sissosen parhaina lauluveikkoina olivat Jyrki Sissonen ja Simana Huohvanainen. Jyrkin ja Simanan isosisät olivat olleet veljeksiä, joten he olivat serkuksia. Jyrki oli rengin tapainen, jolla ei ollut omaa kontua. Hän eleli samoilla pihoilla Simanan kanssa. Syntynyt hän oli joko 1801 tai 1802. – – Vaikkei Jyrki mielellään laulanut, niin oli hän sen sijaan aina valmis soittamaan kannelta. Nuoruudessaan soitti hän 5-kielistä ja 8-kielistä kannelta – – Simana Sissosen laulaessa säesti Jyrki tavallisesti kanteleella. Mekrijärvellä tiedettiin, ettei Sissosten ollut tapana laulaa ja säestää itseään. Tavallisesti kokoonnuttiin Huohvanaisten suureen pirttiin laulamaan. Jyrki säesti, Simana Sissonen ja Simana Huohvanainen lauloivat. Kun laulettiin Väinämöisestä, niin muisteltiin sekä laulajain ja säestäjäin että koko kuulemaan tulleen väen kyyneltyneen; "se kävi niin luonnolle".

Vuoden 1905 keräysmatkallaan Armas Launis tallensi kantelesävelmiä Suistamolla Iivana Šemeikan lisäksi kolmelta muulta Iivanalta: Bogdanovilta (1843–1911), Mišukalta (1861–1919) ja Härköseltä (1854–1928). Aiemmin samana vuonna Launis oli jo tavannut Everik Rähkösen (1824–1906), joka oli kotoisin Korpiselästä. 

Laajin ja tarkin tämän perinteen tietopaketti löytyy SKS:n A. O. Väisäsen arkistomateriaalista. Väisänen keräsi vuosina 1916–1917 sekä 1920-luvun alussa sävelmiä 26:lta raja- ja pohjoiskarjalaiselta soittajalta, merkiten muistiin lisäksi kanteleiden viritykset sekä soittajien soittotekniikat. Tämän julkaisun kantelelauluista kaksi on Väisäsen tallentamilta kanteleensoittajilta: Timo Lipitsältä toisinto VII1 552 ja Iivana Mišukalta toisinto VII1 551.

Timo Lipitsän (1857–1950) kantelelaulu oli alkujaan julkaistu 6.2.1925 sanomalehdessä Savo ja jutun mukaan se kirjoitettiin muistiin toimituksessa Lipitsän näppäillessä kanneltaan. Väisäsen käsikirjoituksissa on kantelesävelmien lisäksi alkuosa Met´šävirzi -runolaulusta melodioineen ja ohessa merkintä: "(ei osaa soittaa)" eli ilmeisesti Lipitsä ei Väisäselle soittanut ja laulanut yhtäikaa. Anna-Liisa Tenhusen mukaan Lipitsältä on tallennettu toistasataa runolaulua tai loitsua, ja hän rakensi kymmenkunta kannelta. Rauno Nieminen on kuvannut ja mitannut Suomen Kansansoitinmuseossa Kaustisella olevan Lipitsän 14-kielisen kanteleen (SKSM TAY6). (Kastinen & Nieminen & Tenhunen 2013, 62, 205, 273–274.)

Sekä Launiksen että Väisäsen tallentamat kantelesävelmät tietoineen on julkaistu Kantele- ja Jouhikkosävelmiä -kirjassa (Väisänen 1928 [2002]) sekä uusina nuotinnoksina Kizavirzi-kirjassa (Kastinen & Tenhunen & Nieminen 2013).

Käsikirjoitusten lisäksi Väisänen äänitti huomattavan määrän karjalaisia kanteleensoittajia fono- ja parlografilla. Nämä on julkaistu kolmena albumina: Teppana Jänis (2021), Iivana Mišukka (2023) ja Aikahyppy (2025). Vanja Tallaksen (Ivan Trofimov) ja Antero Vornasen 1930–1940 -luvuilla äänitettyä soittoa löytyy Yleisradion arkistosta sekä SKS:n julkaisemalla Kantele-albumilla (SKSCD1).

Esiintyessään Iivana Mišukka säesti runolaulua kanteleellaan (ks. Iivana Mišukka -albumin raidat 12 ja 13; SKVR VII2 3461 ja VII1 551). Väisäsen äänitteellä kanteleen ääni kuuluu laulun alta hyvin heikosti, mutta Väisäsen mukaan kantele oli viritetty duuriin, kun Mišukka lauloi mollissa. Runolaulun, samoin kuin kanteleiden virityksessä, terssin vaihtelu duurin, mollin ja neutraalin välillä oli tavallista. Vaikka äänite on heikkolaatuinen, siitä on kuultavissa, kuinka Mišukan laulussa terssi huojuu mollin ja duurin välillä ja kanteleen terssi on selvästi matalampi kuin tasavireinen duuriterssi ollen näin lähempänä luonnonpuhdasta duuriterssiä. Anna-Liisa Tenhusen mukaan Mišukka lauloi sävelmän Väisäselle päivällä mollissa ja illalla duurissa (Kastinen & Nieminen & Tenhunen 2013, 58).

Teppana Jänikseltä (1850–1951) Väisänen äänitti runolaulun "Voi minä poloinen poiga" (VII2 2114 b). Lisäksi Jänis lauloi ja soitti sävelmän "Vaivazen pojan laulu" Väisäsen muistiinpanojen mukaan seuraavasti: "Lauloi ja soitti joko yht'aikaa tai ensin soittaen säkeen, sitten toistaen sen laulamalla, tällöin soitolla yhtyen viimeiseen iskualaan" (VII2 2753; Kastinen & Nieminen & Tenhunen 2013, 178).

Väisänen toi muistiinpanoissaan esiin karjalaisten kanteleensoittajien musiikin improvisatoorisen luonteen, sävelmien jatkuvan, minimalistisen muuntelun sekä usein pitkän keston. Suurin osa tallennetuista kantelesävelmistä on silti vain lyhyitä näytteitä kyseisen aikakauden tanssisävelmistä. Kuvauksia kanteleensoittajien haltioitumisesta kuitenkin löytyy. Seuraavassa muutama esimerkki.

Sitten otetaan se esille ja joku harmaahapsinen vanhus istahtaa sen ääreen. Hänen koukistuneet sormensa koskettelevat kieliä, korvansa kuuntelee, sormien liikunta vähitellen tihittyy ja niin muuttuu kohta koko huoneen ilma sointuisaksi sävelmereksi. Siinä lainehtii ja värehtii. Väreet liplettävät pieninä ja pehmoisina ja sivelevät korvaa hinosti ja hempeästi. Soittaja itse on lumoutunut ja näyttää hän elävältä ilmiöltä, joka kokonaan on kuin sulautunut moniväriseksi, pulppuavaksi lähteeksi.

(Sjöström 1896, 77.) 

– –

Rähkönen oli enemmän matala mies, eikä ruumiiltaan sitä vastaavasti vanttera, vaan hintelähkö, vanhuuttaan vielä vähän kyyryyn mennyt, parta vain uhkea Väinön parta hänelläkin, pitkä takkikauhtana yllään muinaisvöin vyötetty, ryhmysauva oikeassa kädessään ja sitten kantele kainalossaan, joka koje soi ihmesäveliä. – – Salaperäinen ilmestys muuten, vanhuksesta ei tiennyt, anteeksi että käytämme pahansointista sanaa, oliko hän lintu vai kala, hän oli näet niin runonäkemyksensä lumoissa niinhyvin soittaessaan kuin runoja sanellessaan, että hänen maallisesta ihmisolemuksestaan ei tahtonut saada selvää.
(Klemetti 1942, 4.)

– –

Pedri soitti minulle kanneltaankin. Hämmästyttävän keveästi hänen jykevät sormensa hipoivat kanteleen kieliä. Päänsä oli kallistunut eteenpäin ja kulmien alta katse värähtämättömänä tähysi johonkin kaukaiseen – –

(Wartiainen 1987 [1923], 111)

– –

Mutta mieltäkiinnittävimpiä hetkiä, mitkä ukon kanssa olen viettänyt, oli tuon kokouksen loputtua kahden kesken pienessä sivuhuoneessa istuessamme. Täällä vastatusten pakisimme elämän syntyjä syviä ja ukko ylimmilleen haltioituneena soitteli vuoroin synkkiä, vuoroin iloisia tunnelmiaan. 

(Wartiainen 1987 [1923], 86.)

Improvisoidessaan karjalaiset kanteleensoittajat sanoivat soittavansa "omaa mahtia". 

Lähes kaikissa Raja- Ja Pohjois-Karjalan myyttiseen kanteleen syntyyn ja soittoon liittyvissä SKVR-toisinnoissa soiton sankari on Väinämöinen ja usein hän on myös kanteleen valmistaja. Toisinnoissa VII1 562, 630 ja 640 Väinämöinen on samalla seppä. Poikkeuksellisesti toisinnossa VII1 580 kanteleen rakentaa Joukahainen minä-muotoisen laulajan kalastaman hauen selkäluusta.

Usein kantele valmistetaan kalan osista, kun on tapettu veneen pysäyttänyt suuri hauki. Lähes aina kanteleen naulat (tapit) tehdään hauen hampaista – poikkeuksena toisinnot VII1 563 ("sinipeuran sjäriluista") ja VII1 580 ("perkeleen peukaloista"). Yhdessä toisinnossa kanteleen materiaalina on tammi (VII1 565).

Kielet tehdään Hiien tai Hiien eukon/ämmän/akan/vaimon/immen/neijen/huoran/linnun hiuksista tai hevosen jouhista. Yhdessä toisinnossa kielet tehdään "jouhist on poron upehen, hivuksista Hiien emmän" (VII1 563) ja yhdessä mainitaan neidon hiukset (VII1 640).

Toisinnoissa VII1 545–553 kanteleen rakentaa Kauko/Kaugo/Kauno/Kaino, joka on samalla Viron seppä. Soiton sankari on kuitenkin edelleen Väinämöinen. Toisinnoissa VII1 546, 547 ja 553 Väinämöinen on samalla myös sokea soittaja. Viron seppä valmistaa kanteleen ”sapsosta sinisen hirven" ja "poropeuran polviluista”.

Toisinnossa VII1 610 ei ole soiton kuvausta, mutta Kallas veistää kanteleen ”säpsästä sinervän petran, sasuluusta hiien hirven” ja kalanosiakin mainitaan.

Sarvikantele mainitaan lisäksi toisinnossa VII1 140: "Ruvettih soittamaan, Ubehen jouhella ulvomahe, Kaprihen sarvin soittamahe".

Kaunon kantele -lauluissa lauletaan erikseen kansi ja sen valmistusaineena ovat kalat: "lohen purstosta punasen (VII1 545, 546, 547, 547a, 551, 552 ja 553), "lohen ruskian selästä" (VII1 548 ja 550), "kaunehen kalasen luissa (VII1 549 ja 549a) ja jopa "suuren hauin hampaista" (VII1 548a ja 549b).

Edellisten lisäksi kansi lauletaan toisinnossa VII1 602: "suuren hauvvin harteista, purstosta lohen punasen".

Soitolla nukuttaminen tapahtuu toisinnoissa VII1 553, 654, 627, 637 ja 694. Kaikissa muissa nukuttajana on Väinämöinen, paitsi numerossa 637, jossa sokea soittaja pyytää "tuos tänne isän ilo".

Myös tytöt kanteleensoiton yrittäjinä mainitaan toisinnoissa VII1 547b, 553, 604, 623, 625a ja 644.

Ainut niteen VII5 teksti on metsämiehen loitsu (nro 3274). Sen lisäksi loitsuihin linkittyy toisinto VII1 553, jonka loppuosa yhdistyy verensulkusanoihin.

Kanteleen synonyymeinä on kirjattu kanteloinen, kantelo, kandelo, kandele, kandeleh, kanteleh, kandeleego, kannel, soitto, soittu, soittoinen, ilo, ilonen, vinkelo, vingelö, vinkelö, vinkerö, vinkeröinen, vingeroinen, harppu, happunen.

Tällä sivustolla julkaistut Raja- ja Pohjois-Karjalan kantelelaulut kytkeytyvät SKVR-verkkojulkaisun tietojen mukaan muihin aiheisiin seuraavasti:

Laivaretki:

VII1 100 + 112a + 114 + 114a + 114b + 293 + 561 + 562 + 563 + 564 + 567 + 571 + 575 + 581 + 596 + 600 + 603 + 604 + 605 + 608 + 610 + 611 + 618 + 619 + 620 + 623 + 625 + 625a + 626 + 627 + 630 + 637 + 640 + 644 = 34 kpl

Veneenveisto:

VII1 100 + 337 + 561 + 562 + 563 + 564 + 567 + 571 + 581 + 600 + 603 + 605 + 626 + 627 + 631 + 637 + 644 = 17 kpl

Purren itku:

VII1 604 + 605 + 608 + 611 + 619 + 623 + 625 + 625a + 627 + 630 = 10 kpl

Iro-neito:

VII1 100 + 112a + 114 + 114a + 114b + VII2 1113 = 6 kpl

Kyynelten vierintä:

VII1 562 + 608 + 625 + 638 + 640 + 644 = 6 kpl

Polvenhaava:

VII1 293 + 571 + 581 + 627 + 631 + 632 = 6 kpl

Sammon ryöstö:

VII1 605 + 611 + 630 + 683 = 4 kpl

Päivän päästö: VII1 596 + 597 + 694 = 3 kpl

Vipusen virsi: VII1 347 + 626 + 631 = 3 kpl

Kilpalaulanta: VII1 140 + 170 = 2 kpl

Venepuun etsintä: VII1 337 + 571 = 2 kpl

Metsälle lähtiessä: VII1 641 + VII5 3274 = 2 kpl

Hiidestä kosinta: VII1 140 = 1 kpl

Suka mereen: VII1 545 = 1 kpl

Tammi: VII1 565 = 1 kpl

Marjavirsi: VII2 1113 = 1 kpl

Luulin lumpehen pitävän: VII1 605 = 1 kpl

Hyvä on hylkeen meressä: VII1 640 = 1 kpl

Kukkua käki lupasi, minä laulaa: VII1 641 = 1 kpl

Soisit suohon sortuvani: VII1 641 = 1 kpl

Hyvä on lapsen lassa olla, hyvä vanhemman varassa: VII1 641 = 1 kpl

Alla on luettelo tämän julkaisun Raja- ja Pohjois-Karjalan toisinnoista. Alueen runosivulle pääset tästä.

1. VII1 100: Iro-neito, Kanteleen synty, Laivaretki, Veneenveisto – puolukan syönti, Iri-neito synnyttää Väinämöisen, Ilmarisen ja Joukahaisen, Väinämöisen johdolla valmistetaan vene, vene hauen harteille, säkeitä puuttuu, Väinämöinen rakentaa kanteleen
2. VII1 112 a: Iro-neito, Kanteleen synty, Kanteleen soitto, Laivaretki – marjan syönti, neito synnyttää kolme poikalasta, ”paikoill papittomilla” ollessaan nimeävät lapset itse itsensä: Vänämöni & Ilmollini & Jogamoni, Väinämöinen tekee "pirun peigalosta" veneen, ”poikkigo meren haugi ombi”, Väinämöinen saa tapettua, kotona tehdään kantele, vain Väinämöinen saa soimaan
3. VII1 114: Iro-neito, Kanteleen synty, Kanteleen soitto, Laivaretki – ”Maaria neito taivahallinen”, syö kolme ”mantsoi marjoa”, kolme poikalasta, äiti antaa nimet itse koska on ”paikkoih papittomih”: Väinämöinen & Ilmollinen & Jougamoinen, ”pirun peigalosta venone”, ”keski merel hauki on”, ainoastaan Väinämöinen saa hauen tapettua, kotona tehdään kantele, ainoastaan Väinämöinen saa soimaan
4. VII1 114 a: Iro-neito, Kanteleen synty, Kanteleen soitto, Laivaretki – ”neito taivahalline” syö kolme ”mandzoi marjoa”, kolme poikalasta, ”paikoin papittomin” moammo nimeää lapset: Väinemyöni & Ilmollinen & Jougamoine, nuorin eli Jougamoine laatii ”pirun peigalos venosen”, ”poikki meren hauki oni”, vain Väinämöinen saa hauen tapettua, kotona tehdään kantele, vain Väinämöinen saa soittimen soimaan
5. VII1 114 b: Iro-neito, Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Laivaretki – ”Marja neito taivahallinen” syö kolme ”mantso-marjaa”, saa kolme poikaa ”paikoin papittomin”, nimeää: Väinämöinji & Ilmarinen & Jougamoinji, tekevät veneen ”pirun pienen peukalosta”, ”poikki meren haukia on”, vain Väinämöinen saa hauen tapettua, kotona tehdään kantele, vain Väinämöinen saa soimaan
6. VII1 140: Hiidestä kosinta, Kanteleen soitto, Kilpalaulanta – ainoastaan kilpalaulannan lopussa kuvataan kanteleen soittoa, ”ubehen jouhella ulvomahe, kaprihen sarvin soittamahe”
7. VII1 170: Kanteleen synty, Kanteleen soitto, Kilpalaulanta - heti alussa lyhyesti kuvaus Väinämöisen kanteleen tekemisestä ”hauvin hampahista” ja soitosta, jonka jälkeen laittaa Joukamoisen "alle aaltojen syvien"
8. VII1 293: Polvenhaava, Laivaretki, Kanteleen synty, Kanteleen soitto – Väinämöinen veistää venettä, iskee kirveellä polveen, käy etsimässä verensulkusanoja, vene hauen harteille, Väinämöinen tekee kanteleen ja vain hän saa soittimen soimaan
9. VII1 337: Venepuun etsintä, Veneenveisto, Kanteleen soitto – katkelmia, ainoastaan lyhyt kuvaus Väinämöisen soitosta
10. VII1 347: Kanteleen soitto, Vipusen virsi – kaksi lyhyttä katkelmaa, ei mainita kanteletta, vain yksi säe liittyen soiton vaikutuksen kuvailuun
11. VII1 545: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Suka mereen – Kauko (= Viron seppä) tekee kanteleen ”sapsoist on sinisen peuran, poropeuran polvi luista”, kansi on ”lohen purstosta punasen”, naulat hauen hampaista, kielet ”hiuksista hiien eukon, harjasta uuden hevosen”, ainoastaan Väinämöinen saa kanteleen soimaan
12. VII1 546: Kanteleen synty, Kanteleen soitto – Kaugo = Viron seppä tekee kanteleen ”sapsost on sinisen pöyrän, peräpöyrän polviluista”, kansi ”lohen purstosta punasen”, naulat hauen hampaista, kielet ”hivuksista hiitten eukon, harjasta uveh hevozen”, vain Väinämöinen = sokea soittaja saa soimaan, lopussa Ilmarisen kanssa miekkojen mittailu
13. VII1 547: Kanteleen soitto, Kanteleen synty – Kauko = Viron seppä tekee kanteleen ”sapsosta sinisen hirven, poropeuran polviluista”, kansi lohen purstosta, naulat hauen hampaista, kielet "hiuksista Hiien eukon, harjasta u’en hevosen", porukat ei saa kanteletta soimaan, Väinämöinen ja Kauko mittailevat miekkojen pituuksia, Väinämöisen pidempi, saa soittaa kannelta ja saa sen lopulta soimaan, Väinämöinen = sokea soittaja
14. VII1 547 a: Kanteleen synty, Kanteleen soitto – Kauko = Viron seppä tekee kanteleen ”sapsosta sinisen hirven, poropeuran polviluista”, kansi lohen pyrstöstä, naulat hauen hampaista, kielet Hiien eukon hiuksistaja hevosen jouhista, porukat eivät saa soitinta soimaan, Väinämöinen tulee vastaan ja pyytää kannelta ”sormille pojan sokean”, Väinämöinen lumoaa soitollaan
15. VII1 547 b: Kanteleen synty, Kanteleen soitto – Kauko = Viroseppä tekee kanteleen ”sapsosta sinisen pöyrän, peräpöyrän polviluusta”, kansi lohen pyrstöstä, noarvat hauin hampaista, kielet hiuksista Hiien eukon ja hevosen jouhista, ei piiat eikä poiat saa kannelta soimaan, Väinämöinen pyytää kannelta ”sormille pojan sokian” ja lumoaa soitollaan
16. VII1 548: Kanteleen synty, Kanteleen soitto – Kauno = Viron seppä tekee kanteleen, pohja ”poropeuran polviluista, hirven sapsess’ on sinisen”, kansi ”lohen ruskian selästä”, naulat hauen hampaista, kielet ”Hiien ämmän hivuksista”, porukat ei saa kannelta soimaan, Kaukoa vastaan tulee Väinämöinen, joka lopulta saa kanteleen soimaan
17. VII1 548 a: Kanteleen synty, Kanteleen soitto – Kauno = Viron seppä tekee kanteleen ”poropeuran polviluista, hirven sapsess on sinisen”, kansi hauen hampaista, kielet Hiien ämmän hiuksista, ei saada soimaan, Kaunoa vastaan tulee Väinämöinen, joka lopulta saa kanteleen soimaan
18. VII1 548 b: Kanteleen soitto – runo alkaa siitä, kun kannel on saatu valmiiksi, ei löydy soittajaa, Kauno kohtaa Väinämöisen, joka saa soittimen soimaan
19. VII1 549: Kanteleen synty, Kanteleen soitto – Kaino = Viron seppä tekee kanteleen ”poron peuran polviluissa”, kansi ”kauhehen kalasen luissa”, tapit hauen hampaista, kielet Hiien ämmän hiuksista, ei nuoret eikä vanhat saa kanteletta soimaan, Väinämöisen soitto
20. VII1 549 a: Kanteleen synty, Kanteleen soitto – Kaino = Viron seppä tekee kanteleen ”poron peuran polviluissa”, kansi ”kaunihin kalasen luissa”, tapit hauin hampaista, kielet Hiien ämmän hiuksista, vain Väinämöinen saa kanteleen soimaan
21. VII1 549 b: Kanteleen synty, Kanteleen soitto – Kauno = Viron seppä tekee kanteleen ”poropeuran polviluista, hirven sapsesta sinisen”, kansi hauin hampaista, kielet Hiien ämmän hiuksista, ei saa porukat kanteletta soimaan, Kauno kohtaa Väinämöisen ja johan ilo ilolle tuntui
22.      VII1 550: Kanteleen synty, Kanteleen soitto – Kauno = Viron seppä tekee kanteleen ”poropeuran polviluissa, hirven sapsess’ on sinisen”, kansi ”ruskian lohen selässä”, naulat hauen hampaista, kielet Hiien ämmän hiuksista, etsitään soittajaa, ei löydy, tulee Väinämöinen vastaan, saa soittimen soimaan
23.      VII1 551: Kanteleen synty, Kanteleen soitto – Kauno = Viron seppä tekee kanteleen ”poropeuran polviluista, hiven sapsusta sinizes”, kansi ”lohen purstos on punazes”, naulat hauen hampaista, kielet Hiien ämmän hiuksista, ”ei vain kuulun soittajiida, eigä kuulun laulajiida”, tulee Väinämöinen Kaunoa vastaan, "jo ilo ilolla tunduu, laulubo laulul on kajahtaa"
24.      VII1 552: Kanteleen synty, Kanteleen soitto – soittaja ja laulaja tarvitsee juomista ja syömistä palkakseen, Kauko = Viron seppä keksii kanteleen ”poropeuran polviluista, hirven sapsusta kovasta”, kansi ”lohen purstosta punasen”, naulat hauen hampaista, kielet ”hivuksista Hiiden ämmän”, ei löydy soittajaa, tulee Väinämöinen vastaan, saa soittimen soimaan, "laulut maassa jo kajahti"
25.      VII1 553: Kanteleen synty, Kanteleen soitto – Kauko = Viron seppä tekee ”kalan luisen kantelen, sapsossa sinisen hirven, poropeuran polviluissa”, naulat hauen hampaista, kielet ”Hijen eukon hivuksissa”, ei löydy soittajaa, Väinämöinen pyytää kannelta, Kauko haluaa mitellä miekkoja, Väinämöinen voittaa, Väinämöinen = sokea soittaja ja nukuttaa soitollaan miehet, lopussa verensulkusanoja
26.      VII1 561: Veneenveisto, Laivaretki, Kanteleen synty, Kanteleen soitto – ”Venäläini” veistää venettä, veneessä mukana "mie" & Väinämöini ja Jougamoine, vene hauen harteilla, Väinämöinen ei onnistu miekalla, mutta saa melalla tapettua hauen, seppä tekee kanteleen "suuren hauin šokka-luista", ”voarnat” hauen hampaista, ”sruunat” Hiiden hiuksista, Joukahainen ei saa soimaan, Väinämöinen saa
27.      VII1 562: Laivaretki, Veneenveisto, Kanteleen synty, Kanteleen soitto, Kyynelten vierintä – Väinämöinen veistää venettä, vene hauen harteille, Väinämöinen tappaa hauen kultaisella melallaan, Väinämöinen = seppä, tekee kanteleen hauen päästä, kielet ”hivuksista Hiien linnun”, naulat hauen hampaista, vain Väinämöinen saa soittimen soimaan
28.      VII1 563: Veneenveisto, Laivaretki, Kanteleen synty, Kanteleen soitto – Väinämöisen veistämä vene hauen harteilla, ei Ilmarinen eikä Joukamoinen saa miekallaan haukea tapettua, Väinämöinen tappaa melallaan, seppä tekee kanteleen hauen päästä, naula ”sinipeuran sjäriluista”, kielet ”jouohist on poron upehen, Hivuksista Hiien emmän”, vain Väinämöinen saa soittimen soimaan
29.      VII1 564: Veneenveisto, Laivaretki, Kanteleen synty, Kanteleen soitto – Väinämöisen veistämä vene hauen harteilla, kantelo hauen leukaluista, naulat hauen hampaista, struunat hiien hiuksista, Joukamoisen soitto ei onnistu, Väinämöinen nukuttaa kuulijat soitollaan
30.      VII1 565: Kanteleen synty, Kanteleen soitto, Tammi – tammi peittää taivaan, merestä nousee mies musta, lopulta Väinämöinen kaataa tammen, seppä tekee tammesta kantelon, kielet hauen hampaista, vain Väinämöinen saa kanteleen soimaan
31.      VII1 567: Veneenveisto, Laivaretki, Kanteleen synty –  ”Venolainen on vainolainen” veistää venettä, vie veneen vesille, hauen harteille, seppä tekee kantelon ”suuren hauvin tsokka-luista”, vaarnat hauen hampaista, kielet Hiien hivuksista
32.      VII1 569: Kanteleen soitto – ainoastaan kaksi säettä, ei mainita kanteletta
33.      VII1 571: Kanteleen synty, Kanteleen soitto, Laivaretki, Polvenhaava, Veneenveisto, Venepuun etsintä – Väinämöinen etsii sopivaa tammea venepuuksi, iskee kirveellä polveen, jatkaa vain veistämistä, vene hauen harteille, Jougamoni ei saa haukea tapettua, Väinämöni iskee hauen melalla ja tekee kanteleen, kielet ”Hivuksist on Hiien immen”, vain Väinämöinen saa kanteleen soimaan
34.      VII1 575: Laivaretki, Kanteleen soitto – ei mainita kanteletta, vain viisi säettä ja nekin kaksi eri katkelmaa, kanteleen syntyä ja soiton vaikutusta
35.      VII1 580: Kanteleen soitto, Kanteleen synty – Minä-muodossa laulaja kalastaa suuren hauen, Joukahainen tekee kanteleen hauen selkäluusta, naulat ”perkeleen peukaloista”, kielet ”hiijen akan hivuksista”, Joukahainen ei saa kannelta soimaan, mutta Väinämöinen saa
36.      VII1 581: Laivaretki, Polvenhaava, Veneenveisto – ei mainita kanteletta, "Lappalaine, kappalaine" pitää vihoja ja veistää venettä, iskee polvee, saa veneen valmiiksi, airot vaskesta, mela kullasta, vene hauen harteilla 
37.      VII1 586: Kanteleen soitto – vain neljä säettä, Väinämöinen aloittaa soiton
38.      VII1 596: Laivaretki, Päivän päästö, Kanteleen synty, Kanteleen soitto –kerrontaa, ”Neitshyt Muaria”, kolme poikaa, häpeän vuoksi laittaa Väinön veteen, Luoja laatii Väinölle veneen, vene hauen harteille, tekee kandelehen, Väinämöisen soiton myötä aurinkokin seisattuu, Ilmollinen ja Jougamoine potkivat puuta, mutta vasta Väinön potku päästää päivän pälkähästä, Neitsyt Muarija vaimoksi 160 vuotta vanhalle Jumalallle
39.      VII1 597: Kanteleen soitto, Päivän päästö – suorasanainen, ei mainita kanteletta, alkaa siitä kun Väinämöinen päättää lopettaa soittamisen päästääkseen päivän pälkähästä
40.      VII1 600: Laivaretki, Veneenveisto, Kanteleen synty, Kanteleen soitto – vene hauen harteilla, Väinämöinen lyö haukea vaskisella melalla ja tekee kanteleen, ainoastaan Väinämöinen saa kanteleen soimaan
41.      VII1 602: Veneenveisto, Laivaretki, Kanteleen synty, Kanteleen soitto – Väinämöinen veistää veneen, vene puuttuu haukeen, seppä ei saa tapettua, Väinämöinen saa, kansi hauvin harteista ja lohen pyrstöstä, naulat hauin hampaista, kielet ”hivuksista Hijen neijen, jouhista oron punasen”, seppä ei saa soimaan, Väinämöinen saa, kaikki tulee kuuntelemaan
42.      VII1 603: Veneenveisto, Laivaretki, Kanteleen synty, Kanteleen soitto – Väinämöinen tekee "tiijolla" venettä, veneretki stoppaa haukeen, seppä ei saa tapettua, Väinämöinen tappaa melalla, kielet ”jouhesta oron punasen, hivuksista Hiijen neiden”, naulat hauen hampaista, vain Väinämöinen saa kanteleen soimaan
43.      VII1 604: Purren itku, Laivaretki, Kanteleen synty, Kanteleen soitto – Väinämöinen vie valittavan purren vesille, vene hauen harteille, Väinämöinen katkaisee hauen miekallaan, pyrstöpuoli vajoaa veteen, kanteleen koppa hauen hartioista, naulat hauen hampaista, kielet ”hivuksista Hiion immen, parrasta pahan pakanan”, ei piiat eikä pojat tai muu porukka saa kannelta soimaan, vaan Väinämöisen soittaessa "vesi silmästä venähti"
44.      VII1 605: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Laivaretki, Purren itku, Veneenveisto, Sammon ryöstö, Luulin lumpehen pitävän – kaksi katkelmaa, Väinämöinen tekee veneen, löytää hevosen, vie valittavan veneen vesille ja Pohjolaan, toisessa katkelmassa Väinämöinen katkaiseen hauelta pään miekallaan, tekee kanteleen ”kalan suuren kalloluista”, naulat hauvin hampaista, kielet jouhista hyvän hevosen, V:n soitto
45.      VII1 607: Kanteleen soitto – vain kolme säettä Väinämöisen soiton vaikutuksesta
46.      VII1 608: Kanteleen soitto, Kyynelten vierintä, Laivaretki, Purren itku – Väinämöinen vie valittavan purren vesille, ei varsinaisesti kuvausta kanteleen tekemisestä, mutta viittaus siihen: ”Nosti kuusista melalla, Petäjälä jyrkimellä, Okahista tuonen otran, Ruuaksi rupeavasta”, ei varsinaista kuvausta soitosta, vaan kyynelistä, jonka jälkeen: ”Siitä kasvo kaunis tam̄i”
47.      VII1 610: Laivaretki, Kanteleen synty – laulun alussa miekalla ”halkasi kaloa, velhasi veen emoa”, kysytään mitä seppä tekisi, naulat hauin hampaista, kansi ”purstosta lohen punasen”, lopussa Kallas veistää kanteleen ”säpsästä sinervän petran, sasuluusta hiien hirven”
48.      VII1 611: Purren itku, Laivaretki, Kanteleen soitto, Sammon ryöstö – katkelmia, valittava pursi, Pohjan portit, Väinämöisen vene puuttuu johonkin, sokea soittaja, Pohjan kokko
49.      VII1 618: Laivaretki, Kanteleen soitto – Ilmarinen ei saa haukea tapettua, sen jälkeen kehoitus kanteleen tuomisesta hauen pyytäjän polville, johon runo loppuu
50.      VII1 619: Purren itku, Laivaretki, Kanteleen synty, Kanteleen soitto – Vänämöinen vie valittavan veneen vesille, vene "hiien hauin hartiailla", Ilmarinen ei saa tapettua miekallaan, Väinämöinen tappaa hauen melalla, seppä tekee kanteleen, naulat Hiien hauin hampaista, kielet ”hivuksista Hiien huoran”, vain Väinämöinen onnistuu soitossa
51.      VII1 620: Laivaretki, Kanteleen synty, Kanteleen soitto – Väinämöisen veno punanen "hauin on Hiien selkäluilla", seppä Ilmollinen ei onnistu tappamaan haukea miekallaan, Väinämöinen tappaa hauen melalla, saa leukaluun, seppä tekee kanteleen, vain Väinämöinen saa sen soimaan
52.      VII1 622: Kanteleen soitto – ainoastaan kuvaus Väinämöisen soiton vaikutuksista
53.      VII1 623: Purren itku, Laivaretki, Kanteleen synty, Kanteleen soitto – Väinämöinen etsii hevosta, löytää valittavan purren, vie veneen vesille, vene hauen harteille, Ilmorinen ei saa haukea tapettua miekallaan, Väinämöinen tappaa hauen vaskisella melallaan, seppä tekee kanteleen, koppa leukaluusta, kansi ”hauin suuren häntäluusta, purstosta lohen punasen”, noaklat hauen hampaista, kielet ”hivuksista Hiitten vaimon”, kaikki koettaa, mutta vain Väinämöinen saa kanteleen soimaan
54.      VII1 625: Purren itku, Laivaretki, Kanteleen synty, Kanteleen soitto, Kyynelten vierintä – Väinämöinen etsii hevosta, löytää valittavan purren, vie veneen vesille, vene juuttuu kiinni, Joukahainen kehottaa Väinämöistä tappamaan hauen, saa vain ”Hiien hauin päärania" veneeseen, seppä rakentaa kanteleen, koppa leukaluusta, hampaat mainitaan ja Hiien vaimon hiukset, vain Väinämöinen saa kanteleen soimaan, "kielin kantelo pakasi", Väinämöisen kyynelistä syntyy rauta
55.      VII1 625 a: Purren itku, Laivaretki, Kanteleen synty, Kanteleen soitto – Väinämöinen etsii hevosta, löytää itkevän purren, vene hauen harteille, ”purstolla lohen punasen”, Väinämöinen kehottaa Joukahaista tappamaan hauen miekallaan, tämä ei onnistu, Väinämöinen tappaa hauen melallaan, seppo Ilmarinen tekee kanteleen kopan "Hiien hauin leukaluista", naulat ”Hiien hauin hampahista”, kielet ”Hiuksista hiien vaimon”, ei piiat ei piltit tai muut saa kannelta soimaan, vain hauen pyytäjä eli Väinämöinen onnistuu soitossa
56.      VII1 626: Veneenveisto, Vipusen virsi, Laivaretki, Kanteleen synty, Kanteleen soitto – Väinämöinen hakee veneenveistosanoja Antero Vipuselta, valitsee uuden purren sijaan vanhan, koska se on ”Luojan luoma”, vene hauen harteilla ”purstolla lohen punasen”, Väinämöinen moittii Joukahaista joka ei saa haukea tapettua miekallaan, tappaa itse hauen melalla, saa pään veneeseen, pyytää seppä Ilmarista takomaan kanteleen, naulat hauen hampaista, kielet ”jouhista hyvän hevosen”, vain Väinämöinen saa kanteleen soimaan
57.      VII1 627: Purren itku, Veneenveisto, Polvenhaava, Laivaretki, Kanteleen synty, Kanteleen soitto – Väinämöinen & Ilmarinen & Lemminkäinen etsivät hevosta, löytävät itkevän purren, Väinämöinen iskee venettä veistäessään kirveellä polveensa, saa etsimisen jälkeen verensulkusanat, tekee veneen valmiiksi, vene hauen harteilla, Väinämöinen moitti Ilmarista, joka ei saa haukea miekallaan, Väinämöinen tappaa hauen melallaan, seppä takoo kanteleen, naulat hauen hampaista, kielet ”hivuksista Hiien huoran”, vain Väinämöinen saa soimaan ja nukuttaa porukat
58.      VII1 628: Kanteleen synty – ei runomuistiinpanoa, vain Boreniuksen huomautukset
59.      VII1 630: Purren itku, Laivaretki, Sammon ryöstö, Kanteleen synty, Kanteleen soitto – alussa katkelma valittavasta purresta, veneretki Pohjan porteille, Pohjolan eukko nostattaa hauen veneen tielle, Väinämöinen tappaa hauen melalla, saa pään, Väinämöinen = seppä, tekee kanteleen kopan leukaluusta, naulat hampaista, kielet jouhista, vain Väinämöinen saa soimaan
60.      VII1 631: Veneenveisto, Polvenhaava, Vipusen virsi – itse laulussa ei mainita kanteletta, mutta laulaja kertoo suorasanaisesti jatkon, jossa vene puuttuu hauen harteille ja siitä tehdään kantele
61.      VII1 632: Polvenhaava, Kanteleen soitto – kaksi katkelmaa, kuvaus soiton vaikutuksesta
62.      VII1 637: Veneenveisto, Laivaretki, Kanteleen synty, Kanteleen soitto – alussa katkelma Väinämöisen veneenveistosta, vene hauen harteilla, Väinämöinen ei onnistu tappamaan haukea melalla, miekalla onnistuu, seppo Ilmarinen tekee kanteleen, naulat hauen hampaista, kielet ”hiuksista hiien neion”, vain sokea saa kanteleen soimaan ja nukuttaa kuulijat
63.      VII1 638: Kanteleen soitto, Kyynelten vierintä – katkelma soiton vaikutuksesta, vein emännän kyynelistä kasvoi ”kaunis heinä, yleni vihanta koivu, punakuori kuohutteli”
64.      VII1 639: Kanteleen soitto – Väinämöisen soiton vaikutus
65.      VII1 640: Laivaretki, Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Kyynelten vierintä, Hyvä on hylkeen meressä – "Souti päivän Päiännehtä", "Takistu veno jumalan", Väinämöinen tappaa hauen melalla, Väinämöinen = seppä, kanteleen koppa hauen hartioista, naulat hampaista, kieliä uupuu, saa neidolta hiuksia, vain Väinämöinen saa kanteleen soimaan
66.      VII1 641: Kanteleen soitto, Kukkua käki lupasi, minä laulaa, Soisit suohon sortuvani, Metsälle lähtiessä, Hyvä on lapsen lassa olla hyvä vanhemman varassa – Väinämöinen ”sovitteli soittojaan”, ”tuhat kuuli Turjalaista, sata laulo lapalaista, Väinämöisen soitellessa”, soiton vaikutus, loppuosa "lauloa minä lupasin..."
67.      VII1 642: Kanteleen soitto, Kyynelten vierintä – ainoastaan kaksi säettä Väinämöisen soitosta, suorasanaisesti ”mitenkä kannel itki”
68.      VII1 644: Veneenveisto, Laivaretki, Kanteleen soitto, Kyynelten vierintä – Väinämöisen veneretki, josta hyppää suoraan kanteleensoittoon, kaikki soittaa myös ”piiat”, soiton vaikutus
69.      VII1 683: Kanteleen soitto, Sammon ryöstö – katkelma, "Portit Pohjolan näkyy", Väinämöisen soitto
70.      VII1 694: Kanteleen soitto, Päivän päästö – Väinämöisen soitto nukuttaa metsän ja meren vanhimmat, samoin Päivä juuttuu hongan päähän ja lukitaan, Joukahainen ja Ilmarinen potkaisevat puuta, mutta eivät saa Päivää vapaaksi, Väinämöinen päästää päivän
71.      VII2 1113: Iro-neito, Kanteleen synty, Marjavirsi – suorasanainen kertomus, Neitsyt Muaria syö kolme marjaa, saa kolme poikaa, häpeässään peittää Väinön veteen, Luoja tekee Väinölle veneen, joka puuttuu hauin harteille, Väinö tekee kanteleen, soiton vaikutus, päivä seisattuu, Väinö saa päivän päästettyä, Neitzyt Muarija menee 160 vuotta vanhan Jumalan vaimoksi
72.      VII5 3274: Kanteleen soitto, Metsälle lähtiessä – loitsu, Väinämöistä kehoitetaan soittamaan kanneltaan ja tuomaan riista

Aunus, Vitele. Pohjois-Karjalan museo, Laatokan Karjalan museon kokoelma, PKMLKE505. Hankittu museoon 1883–1909. Kuva: Arja Kastinen. 

Heinävesi. Päältä koverrettu viisikielinen. Tehty noin vuonna 1800. Suomen kansallismuseo, Kansatieteelliset kokoelmat,  KF2016. CC BY 4.0, finna.fi. 

Päältä koverrettu 12-kielinen kantele, jonka sivussa vuosiluku 1901. Saatu Kontiolahdelta kansankoulunopettaja  Jehki Palviaiselta. Pohjois-Karjalan museo, PKMPKE584. Kuva: Arja Kastinen.

Alta koverrettu ja erillisellä pohjalevyllä varustettu 11-kielinen kannel 1880-luvulta. Mahdollisesti Aunuksen Karjalasta.

Pohjois-Karjalan museon pääkokoelma, PKMPKE6436:24. CC BY-ND 4.0, finna.fi. 

Suolikielinen, alta koverrettu 5-kielinen, jonka maisteri Bergh lahjoitti SKS:lle vuonna 1836. Ei alkuperätietoa. Suomen kansallismuseo, Kansatieteelliset kokoelmat, K684. CC BY 4.0, finna.fi.

Boreniuksen keräysmatkallaan 1877 Ilomantsin Kuuksevaarassa "Ukko Niilolta" (Niilo Suihko) hankkima päältä koverrettu 13-kielinen kantele. Suomen kansallismuseo, Kansatieteelliset kokoelmat, K1855:12. Kuva: Arja Kastinen.

Ilomantsi, Hömötti. Simo Volotisen lahjoittama, alta koverrettu, pohjaton, 11-kielinen kantele, jonka kopassa vuosiluku 1630. 

Lahjoittajan isä ja isoisä olleet taaitavia kanteleensoittajia. Pohjois-Karjalan museo, PKMPKE2091:1. Kuva (vitriinin läpi): Arja Kastinen.

LÄNSI-INKERI – SKVR III1, III2 ja III3

SKVR III sisältää tekstejä Länsi-Inkeristä, johon kuuluu "Narvusi Narvan joesta aina Kurkolan niemekettä myöten, Joenperän tienoo, Kattilan ja Soikkolan alueet Kaprioon asti, Lavansaari ja Seitskari" (ks. III1 -osan esipuhe SKVR-verkkopalvelusta).

Länsi-Inkerin muistiinpanoja julkaistiin kolmena niteenä vuosina 1915 (toisinnot 1–1250), 1916 (toisinnot 1251–2580) ja 1924 (toisinnot 2581–4634). Tällä sivustolla on ensimmäisestä niteestä viisi toisintoa, toisesta 15 ja kolmannesta kolme toisintoa.

SKS julkaisi Armas Launiksen toimittamana Inkerin runosävelmiä vuonna 1910: Suomen Kansan Sävelmiä, Neljäs Jakso, Runosävelmiä I.  Julkaisu löytyy Suomen Kansan eSävelmistä. 

Vuonna 1877, kun A, A, Borenius tallensi Vienasta ainoat meille säilyneet kantelesävelmät, hän neljännen keruumatkansa alussa matkusti Inkerin läpi Viroon, ja näistä muistiinpanoista löytyy kanteletietoja myös Länsi-Inkeristä. Mukana on muutamia tietoja vatjalaisista kanteleista ja kanteleensoittajista. Vatjalaisia lyriikoita julkaistiin SKVR-kirjasarjan IV3-niteessä, mutta niiden joukossa ei ole kantelelauluja.

SKS:n Tietävä-oppimissivuston Inkeriläiset-osiosta löytyy historiatietoa ja mm. linkki karttaan, jossa näkyvät useimmat alla mainituista kylistä.

Suomen kansallismuseon kokoelmiin kuuluu 16 inkeriläistä ja kaksi vatjalaista kannelta. Boreniuksen Inkerin matkalla hankkimat kanteleet ovat Suomen kansallismuseon suomalais-ugrilaisessa kokoelmassa ja niiden kuvia on nähtävissä finna.fi -sivustolla. Osassa kanteleista tiedot ovat ristiriitaisia tai epävarmoja johtuen museolle toimitetuista vajavaisista tiedoista ja 1900-luvun puolella museolla joihinkin kanteleisiin tehdyistä korjauksista. Boreniuksen hankkimissa Inkerin alueen kanteleissa on koverrus tehty alta, päältä, pitkältä sivulta tai sekä pitkältä että lyhyeltä sivulta, ja kaikissa on koverrussivu peitetty erillisellä levyllä. Yhdessä ilman tarkempia keräystietoja olevassa, hyvin koristeellisessa kanteleessa kaikki sivut ovat erillisiä eli se ei ole koverokantele.

Seuraavat Boreniuksen vuoden 1877 keräysmatkan muistiinpanot ovat SKS:n arkistosta. (SKS KIA. Axel August Boreniuksen arkisto. Vuosien 1876-1877 keruumatkojen matkakertomuksia, päiväkirjoja ja muistiinpanoja kanteleensoittajista sekä sävelmistä. Kotelo 1.)

Borenius mainitsee muistiinpanoissaan kanteleiden kielimääräksi kaikkea kuuden ja kymmenen välillä; useimmiten kielimäärä on seitsemän. Lisäksi hän mainitsee Soikkolan Oussinmäen kylästä yhden suurkanteleen: "Ousimäellä sepällä suur kannel, paljon keelilooja, oskajaa hyväst soittaa." 

Boreniuksen mukaan sekä Hevaalla että Soikkolassa kanteletta nimitettiin yleisesti venäjäksi gusliksi. Soittotekniikka ei ollut karjalaisten käyttämä yhdysasentoinen näppäilytekniikka, vaan sulkutekniikka, jossa vasemman käden sormilla suljettiin osa kielistä ja avoimia kieliä iskettiin oikean käden sormien kynsipuolella. Borenius käyttää myös termiä "terssisoitto", millä hän luultavasti tarkoittaa sitä, että oikean käden iskut ovat lyhyitä, jolloin kuulokuvassa soi usein terssi.

Kesäkuun 29. päivänä vuonna 1877 Borenius osti Soikkolan Loukkulan kylässä Kalinan Miihkalin tekemän niinipuisen koverokanteleen. Boreniuksen kulukirjan mukaan 85 kopeekalla ostettu kantele oli "7 kielinen vaan yksi kieli ja naula poissa". Kantele oli viritetty noin 1/4-askelen korkeaan d-duuri pentakordiin, jossa oli lisäksi viidennen asteen alaoktaavi: a, d, e, fis, g, a. Seitsemännen kielen lisättyään Miihkali viritti asteikon kuusisäveliseksi: g, c, d, e, fis, g, a eli lisätty kieli oli pitkällä sivulla. Vaakaan piirtämillään aaltosulkeilla Borenius on yhdistänyt sävelet g - c - e - g sekä d - fis - a, minkä voi päätellä tarkoittavan sulkutekniikan tuottamia sävelyhdistelmiä – Miihkali olisi siis soittanut sulkutekniikalla vaihdellen vasemman käden sammuttavien sormien paikkaa kahden aseman kesken, jotka tuottivat C- ja D-duurisoinnut. "Surua varten" Miihkali viritti doorisen kaltaisen asteikon, jonka perussävel on Boreniuksen muistiinpanossa d:ssä: a, d, e, f, g a, h. Boreniuksen mukaan Miihkali "osasi ainoastaan Venäjän virsiä laulaa".

Kyseisen kanteleen tietoihin liittyvä kansallismuseon kantele SU1855:7 on kahdeksankielinen. Se on alta koverrettu ja pohjaan on lisätty erillinen pohjalevy. Kannen ääniaukkona toimivat neljä pyöreää reikää ovat symmetrisesti yhden pienemmän reiän ympärillä (risti). 

Borenius osti Miihkalilta lisäksi tämän isänisän "honkan = petäjän syämest" tekemän kanteleen, SU1855:15 – kielimäärää Borenius ei mainitse. Kansallismuseon valokuvan mukaan kantele on ollut seitsemänkielinen ja se on koverrettu pitkältä sivulta, jonka aukko on peitetty erillisellä levyllä. Ääniaukko on tehty Miihkalin kanteleen tapaan. 

Loukkulassa Borenius osti vielä 35 kopeekalla Ottanan Konoin seitsemänkielisen kanteleen: "10 v. sitten tehty pettäijän (petäjän) oksast", SU1855:8. Kansallismuseon kuvan mukaan kantele on koverrettu päältä, jossa erillinen kansilevy. Kannen ääniaukko on tehty pienistä rei'istä, joista 9 muodostaa keskellä olevan reiän ympärille kehän.

Seuraavana muistikirjassa on Boreniuksen maininta yksinkertaisesta seitsemänkielisestä kanteleesta Savimäessä, jonka kielet ovat "rautavitsast".

Soikkolan Loankylässä (Loka) Borenius osti tuolloin noin 40 vuotta vanhan kanteleen, SU1855:9. Kanteleen tekijä, Kigori, oli 60–70 vuotias. Kansallismuseon kuvan mukaan kantele on koverrettu sekä lyhyeltä että pitkältä sivulta, ja molemmat sivut on peitetty erillisellä levyllä. Kannessa on ristinmuotoinen ääniaukko, ja viritystappisivulla on lovileikkauskoristelua.

Soikkolan Metsäkylässä Borenius kirjoitti muistiin seitsemänkielisen kanteleen virityksen: "Metsäkylän hovissa elää 69 v.v. kanteleen tekijä joka kanteleen viritti seuraavalla tavalla: g, c, d, e, f, g, a". Vaakaan piirretyillä aaltosulkeilla yhdistettyjen kuuden alimman sävelen yläpuolelle on kirjoitettu "duur" ja kuuden ylimmän sävelen alapuolelle "moll". Samaa viritystä käytti Soikkolan Ruutsian kylässä kanteleentekijä ja -soittaja "Konoi Konoin poika (koukkuselkä)" sekä Oleksa Terentjevkin Savimäellä; soittotekniikkana sulkutekniikka.

Laukaan Joenperällä yksi soittaja viritti kuusisävelisen asteikon ilman alakvarttia: c, d, e, f, g, a. Kantele oli alunperin rakennettu 9-kieliseksi. Samassa kylässä oli myös sivusta koverrettu 10-kielinen "Levon Fe[–?]lla". Epäselvä muistiinpano mainitsee kylästä vielä kolmannen soittajan: "Toinen samoin viritti minun kanneltani vaan luult. erehdykses pisimm. kielen duur-gvarttiin (huono soittaja)".

Seuraavat kantele-muistiinpanot ovat Kattilan alueen vatjalaisista kylistä Matti ja Pummola. Ilmeisesti aiemmin mainittuihin Metsäkylän ja Ruutsian kylän soittajiin viitaten Borenius kirjoittaa Matinkylän soittajan kvarttien avulla tekemästä virityksestä: "Yllä olevaa moll & duur viritystä käytti myöski vatjalainen Iivana Ozsip[?] Matin kylän selski._Virtti sitten b c d es f g a, kvarttien mukaan laittaen ja ylhäältä päin alottaen."

Epäselväksi jää, onko seuraava muistiinpano myös Kattilan Matinkylästä: "Eräällä miehellä samanmuotoinen kannel kuin se, jonka myöhemmin Pummolassa ostin (omistajan tekemä) vaan huonompi."

Pummolasta Borenius osti kaksi kannelta."Simjonan Timonpojan tekemä" seitsemänkielinen on alta koverrettu ja erillisellä pohjalevyllä varustettu. Kansallismuseon kuvassa (SU1855:10) mukaan viritystappisivun reunat on koristeltu lovileikkauksilla. Kantele muistuttaa rakenteeltaan soikkolalaisen Kalinan Miihkalin kannelta, ja myös kannen ääniaukko on samanlainen viidestä reiästä muodstuva risti.

Simjonan kannelta soitti ("pillitti = mängi") hänen vanhempi veljensä Jermei, jonka soittoa Simjona kehui: "ne ovat parhaat mänd'äjät (mängiät) vanat". Jermein tekemä viritys: fis, gis, ais, h, cis, dis, fis.

Lisäksi Borenius osti Jermein oman kahdeksankielisen kanteleen, jota tämä Boreniuksen mukaan "viritytti minulla näin: d g a h c d e g" ja: "soitti kaksi akkordia rytmiä vaan vaihdellen". Piirtämälleen nuottiviivastolle Borenius on kirjoittanut neljällä 16-osanuotilla ja yhdellä kahdeksasosanuotilla ensin G-duuri- ja sitten a-mollisoinnun sävelet – jälkimmäisessä mukana myös alin kieli d. Jermei on siis sammuttanut vasemman käden sormillaan joka toisen kielen ja siirtänyt kättä kahden aseman välillä. Jos oikein tulkitsen Boreniuksen merkintöjä, Jermei ei soittanut melodisempaa "terssisoittoa", vaan iski laajemmalla käden liikkeellä kaikkia sointuun kuuluvia kieliä.

Kansallismuseon kuvan (SU1855:17) mukaan Jermein kantele on päältä koverrettu ja kannessa on ristin muotoinen ääniaukko. Soittimen lyhyelle sivulle on kirjoitettu "Sergej Brokynen".

Vielä yksi Boreniuksen Inkerin matkan kantelemerkintä on Lempolasta, jossa Borenius osti hevoispaimen Fed'o Michailovalta pajupillejä. Tällä oli myös Jermein kanteleen kaltainen 7-kielinen.

Suomalaisille tunnetuin länsi-inkeriläinen kanteleensoittaja on Feodor Nikitin Sofronoff eli suomalaisittain Teppo Repo (1886–1962). Hän syntyi Soikkolan Viistinän kylässä ja muutti Suomeen ensimmäisen maailmansodan loppuvaiheessa. Hän oli monipuolinen muusikko ja Suomessa hän tuli kuuluisaksi erityisesti improvisoivana paimensoitinten soittajana. Teppo Revon musiikkia ja haastatteluja löytyy arkistoista (SKS, Tampereen yliopiston kansanperinteen arkisto, Kansanmusiikki-instituutti, Yleisradio, Sibelius-museo) ja Kansanmusiikki-instituutin julkaisemalta albumilta Paimensoittaja Teppo Repo (KICD 7). Hänen tekemiään kanteleita löytyy ainakin Kansallismuseon kokoelmista sekä Sibelius-museosta. Sibelius-museon kanteleesta voit lukea täältä (s. 18). Teppo Revon sulkusoittotekniikkaa kuvataan Hannu Sahan tekemässä Kymmenkielisen kanteleen oppaassa (Kansanmusiikki-instituutin julkaisuja 21, 1986).

Länsi-Inkerin kantelelauluissa Väinämöis-jumala veljineen loistaa poissaolollaan. Laulujen esittäjät ovat naisia ja useimmat myös kerrotaan Oute-Koute neitsykkäisen näkökulmasta tai minä-muotoisena. Näissä lauluissa tappelevat hirvet kaadetaan, laulaja saa sarvet ja vie lähes kaikissa toisinnoissa sarvet sepälle, joka tekee kanteleen. Toisinnossa 306 mainitaan myös "Kannel hirvoin hammasluista".

Kolmessa toisinnossa kanteleen rakentaa "Kalervikko poisikkaine" ja yhdessä "Ivanut pojut Kalervo". Näissä lauluissa kantele valmistuu vaahteran vesasta.

Toisinnossa III2 2315 kantele saadaan soimaan, kun Varpu-nimiseltä tytöltä on saatu hiuksia kieliksi. Numerossa III2 1304 hirvensarvikanteleen kielet saadaan "Tuonen tyttären tukista" ja naaglat "Suuren havven hampahista". Myös numerossa III2 1313 on viittaus kalanluiseen kanteleeseen: "Hilaella hirven luinen, Kalanluinen luikutella". Numerossa III2 1969 kanteleen kansi tehdään tervaskannosta.

Kolmessa toisinnossa mainitaan kanteleen kielimääräksi viisi. Numerossa 1304 "eipä tuo kanteloi kummiise, satakieloinen sanneele, tuhatkieloi tuikuttele”.

Lähes kaikissa muistiinpanoissa kanteleen saa soimaan sokea soittaja. Numerossa 1306 laulaja antaa kanteleen veljelleen, nrossa 1307 vaikuttavan soiton aikaansaajaa ei ilmaista ja numeroissa 1309 ja 1311 laulaja on itse myös soittaja.

Kantele-sanan synonyymeinä löytyy kannel, hillo, kalerva, viisikieli, viisikielyt, viisikieloi, kanteloi, illoin, kantelo.

SKVR III:ssa kantele-mainintoja on soittimen myyttiseen syntyyn ja/tai soittoon littyvien laulujen lisäksi esimerkiksi Ilokylässä syntynyt -teemassa, jossa laulajaa on kasvateltu kanteleilla. Kanteleella nukuttaminen tapahtuu useissa toisinnoissa, joissa aiheena on Miehentappajaneito tai Ennen naidun naisen tappo.

SKVR-verkkojulkaisun tietojen mukaan Länsi-Inkerin kantelelaulut kytkeytyvät kolmeen muuhun aiheeseen seuraavasti:

Hirvet tappelevat:

III1 305 + 306 + III2 1304 + 1305 + 1306 + 1307 + 1308 + 1309 + 1310 + 1311 + 1313 + 1969 + 2087 + 2315 + III3 3426 + 4097 + 4133 = 17 kpl

Luutaan lehosta:

III1 305 + 306 + III2 1969 + 2087 + 2315 = 5 kpl

Susi itki poikiaan: III2 1312 = 1 kpl

     Alla on luettelo tämän sivuston Länsi-Inkerin toisinnoista. Runosivulle pääset tästä.

1. III1 305: Hirvet tappelevat, Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Luutaan lehosta –  ”Oute, Koute neitsykkäinen”, ”Hirven-sarvest' illooa”, ”Tuotiin sormille sokian”
2. III1 306: Hirvet tappelevat, Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Luutaan lehosta – ”Anu aino neitsykkäinen”, "Sokialle soita silmät, Rammalle jalan takojat"
3. III1 307: Kanteleen soitto , Kanteleen synty – ”Kalervikko poisikkainen”, ”Teki kauniista kalervan”, ”Valoi vaahteran vesasta”, sokea saa kanteleen soimaan, ”Alko kantele kahissa”
4. III1 724: Kanteleen soitto, Kanteleen synty – ”Kalervikko poissikkaine, Teki kannesta Kalervon”, ”Ei se kannel kahissut, viisikielyt vieretellyt”, sokea saa soittimen soimaan
5. III1 725: Kanteleen soitto, Kanteleen synty – ”Ivanut pojut Kalervo, Teki kannelta Kalervon, Ei teht puusta eikä luusta, Valovaahteran vesoista, Ei se kantele kahissut, Viisi kielyt vieritellyt”, sokea saa soimaan
6. III2 1304: Hirvet tappelevat, Kanteleen soitto, Kanteleen synty – ”Oute, Koute neitsykkäinen”, ”hirvoin sarvet”, ”Tuonen tyttären tukista”, ”Suuren hauen hampahista”, sokea soittaja, ”Sokialle sai silmät päähän, Rammalle sai jalat molloomat”
7. III2 1305: Hirvet tappelevat, Kanteleen soitto, Kanteleen synty – Minä-muodossa, ”Sarvet miulle annettii”, "Takoi miulle kanteloin, Hirvoin sarvesta illoisen”, ”Eipä tuo kanteloi kummiise, Satakieloinen sanneele, Tuhatkieloi tuikuttele”, sokea soittaja
8. III2 1306: Hirvet tappelevat, Kanteleen soitto, Kanteleen synty – Minä-muodossa, ”hirvoin sarvesta himmiijä”, ”viisi kieltä”, ei mainita sokeaa
9. III2 1307: Hirvet tappelevat, Kanteleen soitto, Kanteleen synty – Minä-muodossa, hirvi potkaisee, itkien kotiin, veljet ampuu hirven, ”Miulle sarvet annettii”, "Taoi kantelo kummiia, Hirven sarvi helliiä”
10. III2 1308: Hirvet tappelevat, Kanteleen soitto, Kanteleen synty – ”Oute, Kouta neitykkäin”, ”Annamma sarvet sisoille”, ”Seppä takoi traksutteli”, ”Alkoi kantelo kumissa, Hirvoin sarvi helissä”, sokea soittaja
11. III2 1309: Hirvet tappelevat, Kanteleen soitto, Kanteleen synty – ”Oute, Koute neitykkäin”, ”Hirvoin sarvisen illoisen”, ”Kaksi pani kieltä keskimmäistä, Kaksi pani kantta äärimmäistä”, ”Noisin kanteloa soittamaan” tyttö soittajana
12. III2 1310: Hirvet tappelevat, Kanteleen soitto, Kanteleen synty – ”Oute, Koute neitsykkäin”, ”hirvoin sarvet”, ”Tehtiin luista kanteloi”, hiuksista kielet, sokea soittaja, ”Kielet vaskiist helliisiit, Kuuluit kuuen verssan päähä”
13. III2 1311: Hirvet tappelevat, Kanteleen soitto, Kanteleen synty –”Oute, Koute neitsykkäin”, ”Miule sarvet annettii”, kanteloisen, ”Kyllä tuo kantelo kummiisi, Viisikieloi vieretteli”
14. III2 1312: Kanteleen soitto, Susi itki poikiaan – sokea soittaja
15. III2 1313: Hirvet tappelevat, Kanteleen soitto, Kanteleen synty – Minä-muodossa, ”Taoi miulle kanteleoin, Hirven sarvesta illoin”, ei soi, sokea soittaja, ”Vielä on kanteloi vaijaa, Yhtä kieltä, kahta kantta”, ”Kalanluinen luikutella”
16. III2 1930: Kanteleen soitto – sokea soittaja
17. III2 1969: Hirvet tappelevat, Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Luutaan lehosta – ”Oute, Koute neitsykkäin”, hirven sarvet, seppä, ”Viel oli kanteloi kesikkoin, Kahta kantta viittä keeltä”, ”Näin mie tieltä tervaskannon, Siit’ sain kannet kantelelle”, veljet soitti, veljet tanssi, sokea soittaja
18. III2 2087: Hirvet tappelevat, Kanteleen synty, Luutaan lehosta – lyhyt pätkä, ”Oute, Koute neitsykkäin”
19. III2 2165: Kanteleen soitto, Kanteleen synty – ”Kalervikko poisikkaine”, ”Ei teht luusta eikä puusta, Teki vaahteran vesasta”, sokea saa soimaan
20. III2 2315: Hirvet tappelevat, Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Luutaan lehosta – ”Oute, Koute neitsykkäin”, ”Vietii sarvi seppoilaa”, sokea soittaja, kantelesta puutui kahta kieltä, ”Heitti helle hiuksiaa”, ”Alkoi kannel kumissa”
21. III3 3426: Hirvet tappelevat, Kanteleen soitto, Kanteleen synty – ”Oute, Koute neitsykkäinen”, sarvet, seppä, ”Aloin soittaa kanteleella”, tyttö soittajana, ei soi, sokea saa soimaan
22. III3 4097: Hirvet tappelevat, Kanteleen soitto, Kanteleen synty – ”Anu tyttö, ainu tyttö”, sarvet, seppä, sokea soittaja, ”Sokialle soita silmät, Rammalle jalan takojat”
23. III3 4133: Hirvet tappelevat, Kanteleen soitto, Kanteleen synty – ”Oute koute neitsykkäinen”, sarvet, seppä, sokea soittaja

Teppo Revon kantele vuodelta 1958. Suomen kansallismuseo, Suomalais-ugrilaiset kokoelmat, SU5572:1. CC BY 4.0, finna.fi.

A. A. Boreniuksen 29.6.1877 ostama alta koverrettu Kalinan Miihkalin kannel Soikkolan Loukkulassa. Suomen kansallismuseo. Suomalais-ugrilaiset kokoelmat. SU1855:7. CC BY 4.0, finna.fi.

Suistamolaisen Pekko Šemeikan (Pedri Šemeikan veli) päältä koverrettu, 12-kielinen kantele, jonka hankki Samuli Paulaharju v. 1907. Tampereen museot, HM 130:16. Kuva: Arja Kastinen.

Korpiselkäläisen Hilppa Vornasen päältä koverrettu 12-kielinen kantele. Suomen kansallismuseo, Kansatieteelliset kokoelmat, KF1178.

Kuva: Arja Kastinen.

Boreniuksen vuoden 1877 keräysmatkallaan hankkima, koristeellinen, osista koottu kantele joko Inkeristä tai Karjalasta. Suomen kansallismuseo,Suomalais-ugrilaiset kokoelmat, SU1855:40. CC BY 4.0, finna.fi.

Alta koverrettu, pohjaton, 8-kielinen kantele.

Ei tietoa alkuperästä. Suomen kansallismuseo, Kansatieteelliset kokoelmat, KF201.

CC BY 4.0, finna.fi.

Louis Sparren vuonna 1908 Porvoon museolle lahjoittama, päältä koverrettu, 10-kielinen kantele, BM2948. Kanteleen alkuperä ei ole tiedossa.

Kuva: Arja Kastinen.

Kuopion kulttuurihistoriallisen museon 12-kielinen, päältä koverrettu kantele, KHMESIE607.  Kanteleen alkuperästä ei ole tietoja. Kuva: Arja Kastinen. 

Sekä pitkältä että lyhyeltä sivulta koverrettu Kigorin kannel Soikkolan Loankylästä. Suomen kansallismuseo. Suomalais-ugrilaiset kokoelmat. SU1855:9. CC BY 4.0, finna.fi. 

Jermeiniltä ostettu Sergei Brokynen kannel. Päältä koverrettu. Suomen kansallismuseo. Suomalais-ugrilaiset kokoelmat. SU1855:15. CC BY 4.0, finna.fi. 

Pitkältä sivulta koverrettu, koristeellinen kantele, jonka alkuperä ei ole tiedossa. Suomen kansallismuseo, Kansatieteelliset kokoelmat, K8419:119. 

CC BY 4.0, finna.fi.

Suistamolaisen Iivana Šemeikan, päältä koverrettu, 13-kielinen kantele vuodelta 1901. Pohjois-Karjalan museo, Laatokan Karjalan museon esineet, PKMLKE518. CC BY-ND 4.0, finna.fi. 

Pitkältä sivulta koverrettu 12-kielinen kantele. Ei alkuperätietoa. Suomen kansallismuseo, Kansatieteelliset kokoelmat KF2072. 

CC BY 4.0, finna.fi.

Kalinan Miihkalin isänisän kannel Soikkolan Loukkulassa. Pitkältä sivulta koverrettu.  Suomen kansallismuseo. Suomalais-ugrilaiset kokoelmat. SU1855:15. CC BY 4.0, finna.fi. 

Päältä koverrettu, 9-kielinen, ei alkuperätietoja. Suomen kansallismuseo, kansatietelliset kokoelmat, K238. CC BY 4.0. finna.fi.

Päältä koverrettu 6-kielinen kantele, ei alkuperätietoja. Kopassa vuosiluku 1825. Suomen kansallismuseo, Kansatieteelliset kokoelmat, KF1177. CC BY 4.0, finna.fi. 

Ottanan Konoin päältä koverrettu kannel Soikkolan Loukkulasta. Suomen kansallismuseo. Suomalais-ugrilaiset kokoelmat. SU1855:8. CC BY 4.0, finna.fi.

Simjonan Timonpojan kannel Kattilan Pummolasta. Alta koverrettu. Suomen kansallismuseo. Suomalais-ugrilaiset kokoelmat. SU1855:10. CC BY 4.0, finna.fi. 

Iivana Šemeikalta vuonna 1906 kielettömänä ostettu päältä koverrettu, 12-kielinen kantele. Perniön museo, PEM 616.

Kuva: Arja Kastinen.

Boreniuksen vuoden 1877 keräysmatkallaan hankkima alta koverrettu kantele joko Inkeristä tai Karjalasta. Suomen kansallismuseo, Suomalais-ugrilaiset kokoelmat, SU1855:38. CC BY 4.0, finna.fi.

Kristfrid Gananderin ja Volmari Porkan kokoelmista – SKVR XV

Vuonna 1997 julkaistu SKVR XV sisältää "Runoja Henrik Florinuksen, Kristfrid Gananderin, Elias Lönnrotin ja Volmari Porkan kokoelmista".

SKVR-verkkopalvelusivuston Esittely-välilehden lähdekriittisissä huomioissa todetaan:

Monet Christfried Gananderin runot SKVR-niteessä XV ovat Matti Kuusen tekemiä hypoteettisia rekonstruktioita, joissa hän käytti hyväkseen paljon myöhempää aineistoa muilta alueilta. Ne eivät siis ole alkuperäisiä Gananderin tallentamia runoja, eikä niitä voi käyttää alkuperäisen kansanrunon tapaan. Kuusi ilmaisi käyttämänsä lähteet koodisarjoina runotekstien alaviitteissä ja selitti toimintatapansa esipuheessa.

Kanteleen myyttiseen syntyyn ja/tai soittoon liittyviä tekstejä on Gananderin ja Porkan kokoelmista tällä sivustolla julkaistu 13 kpl. Niiden lisäksi kantele mainitaan SKVR XV:ssä kanteleella nukuttamisen yhteydessä Miehentappajaneito-toisinnoissa 822 ja 823. Kantelella kasvatettu -aihe löytyy toisinnosta 1191.

Kanteleen synty- ja soittoteemojen lisäksi tässä julkaistut kantelelaulut kytkeytyvät ainoastaan Luutaan lehosta -teemaan Volmari Porkan kokoelman neljässä toisinnossa: XV 722 + 723 + 724 + 725.

Porkan seitsemän muistiinpanoa ovat Inkeristä Soikkolasta ja Hevaalta. Kaikissa on mukana hirvi ja yhdessä toisinnossa (721) hirvensarvisen kanteleen rinnalla mainitaan kalanluinen kantele. Toisinnoissa 722 ja 723 kanteletta ei mainita. Sokea soittaja on Hevaan toisinnoissa 721 ja 727. Toisinnoissa 724 ja 725 kaikki soittavat onnistuneesti, jälkimmäisessä mainitaan myös sisaret.

Kantele-sanan synonyymeinä on Porkan teksteissä kirjattu kantelo, kanteloinen, kanteloi, kanteloja, ilo, illooma, ilompi, viisikieloi, kannel, kanneloin.

Alla on luettelo tämän julkaisun teksteistä niteestä SKVR XV. Alueen runosivulle pääset tästä. 

1. XV 63: Laivaretki, Purren itku, Kanteleen soitto – Ganander, Nytt Finskt Lexicon 1786
2. XV 64: Kanteleen soitto – Ganander, Nytt Finskt Lexicon 1786
3. XV 65: Laivaretki, Kanteleen soitto – Ganander, Nytt Finskt Lexicon 1786
4. XV 66: Kanteleen soitto – Ganander, Nytt Finskt Lexicon 1786
5. XV 67: Laivaretki – ei mainita kanteletta, sen syntyä tai soittoa, laiva hauen hartioilla, Ganander, Nytt Finskt Lexicon 1786
6. XV 68: Laivaretki, Kanteleen soitto - ei mainita kanteletta, sen syntyä tai soittoa, Nytt Finskt Lexicon 1786
7. XV 721: Kanteleen synty, Kanteleen soitto – Volmari Porkka, Hevaa, minä-muodossa, hirvi hiihdetään, sarvet laulajalle, vie sepälle, takoo ”hirvensarvest illoo, kalanluista kanteloja”, vain sokea saa soimaan, soiton vaikutus
8. XV 722: Kanteleen synty, Luutaan lehosta – Volmari Porkka, Soikkola, ”Oute Koute neitsykkäin”, hirvien tappelu, hirvien kaataminen, ei mainita kanteletta
9. XV 723: Kanteleen synty, Luutaan lehosta – Volmari Porkka, Soikkola, ”Oute Koute neitsykkäin”, hirvien tappelu, hirvien kaataminen, ei mainita kanteletta
10. XV 724: Kanteleen synty, Kanteleen soitto, Luutaan lehosta – Volmari Porkka, Soikkola, ”Oute Koute neitykkäin ”, hirvien tappelu, veljet tappaa hirvet, laulaja saa sarvet, vie sepälle, tekee kanteleen, kantele ei soi, takaisin sepälle, pantiin kielet, kaikki soittaa, soiton vaikutus
11. XV 725: Kanteleen synty, Kanteleen soitto, Luutaan lehosta – Volmari Porkka, Soikkola, ”Oute Koute neitsykkäin”, hirvien tappelu, veljet tappoi hirvet, sarvet sepälle, takoo kanteleen, kaikki soittaa, soiton vaikutus
12. XV 726: Kanteleen synty, Kanteleen soitto – Volmari Porkka, Soikkola, ”Oute Koute”, veljet tapaa hirvet, Virpoi saa kanteleen soimaan, soiton vaikutus
13. XV 727: Kanteleen soitto, Kanteleen synty – Volmari Porkka, Hevaa, minä-muodossa, hirvet, katkos muistiinpanossa, soiton vaikutus, sokea soittaja

KESKI-INKERI ja VATJA – SKVR IV1, IV2 ja IV3

SKVR:n neljännen osan kolme nidettä sisältävät Keski-Inkerin ja Vatjan alueen toisintoja. SKVR IV1:n alkulauseen mukaan "Keski-Inkerillä käsitetään tässä julkaisussa laajahkoa aluetta, joka ulottuu Länsi-Inkeristä Nevajokeen ja Tosnajoen seuduille, niin että sen äärimäiset pitäjät idässä ovat Inkere ja Liissilä, jota vastoin Järvisaari ja Markkova luetaan Itä-Inkeriin kuuluviksi." Vatjan muistiinpanoissa ei ole kantelelauluja.

SKVR IV1 julkaistiin vuonna 1925 (toisinnot 1–1503), IV2 vuonna 1926 (toisinnot 1504–2762) ja IV3 vuonna 1928 (toisinnot 2763–4807, joista vatjalaisia toisinnot 4593–4807). 

Tällä sivustolla on kanteleen syntyyn ja soittoon liittyviä lauluja SKVR IV1:stä kuusi kappaletta, IV2:sta 13 kappaletta ja IV3:sta kaksi kappaletta.

A. A. Boreniuksen vuoden 1877 keruumatkan kulukirjasta löytyy pari mainintaa Keski-Inkerin kanteleista (SKS KIA. Axel August Boreniuksen arkisto). Rannikon myötäisesti matkatessaan Borenius saapui junalla Pietarista Kaarostaan, jonka jälkeen häneltä on kantelemuistiinpanoja Tyrön alueelta ja pari huomiota Hevaalta. Kesäkuun 26. päivänä  Borenius kirjasi muistiin Klovin eli Aapis Joosepin tekemän 7-kielisen kanteleen mahdollisesti Tyrön Kankaan(?) kylässä. Rakentajan mukaan kanteleissa saattoi olla myös 9 tai 12 kieltä.

Yhinmäessä Borenius kirjoitti muistiin Olun Miihkalin 7-kielisen kanteleen virityksen: f, f, g, a, b, c, d. Kanteleen pitkällä sivulla oli vielä yksi tapinreikä, mutta soittajan mukaan "ei sitä tarvis. Se vaan hämmentäis. Seitsemänkieliset ne on niin kuin paras laitos." Olun Miihkali soitti sulkutekniikalla, jota Borenius kuvasi näin: "Soitti siten että vasemman käden sormilla muutamia kieliä peittoiset toisen käden näppien takapuolella löi." Boreniuksen kysyttyä mollista ja duurista oli Miihkali vastannut: "Täll laitoksel [Bor. selitys: virityksell] soittaa vaikk mitä virsii kun ossaa, vaikk zuruvirsii."

Yhinmäessä Borenius osti ruplalla luterilaiselta Juosepin Juhanalta alkujaan 7-kielisen, mutta ostohetkellä kielettömän ja "muuten vaillinaisen" kanteleen. Myös Juhanan isällä oli kieletön, "kaitainen, yksinkertainen", 7-kieliseksi rakennettu kannel.

"Aivan samannäköinen" 7-kielinen "gusli" oli Prikassikalla Sinoveilla eli Ivan Antreitsalla. Olun Miihkalin kanteleen tapaan siinäkin oli pitkällä sivulla vielä kahdeksas reikä "ripustamista varten". Sinovei viritti Boreniuksen kannelta seuraavasti: f, b, c, d, es, f, g. Boreniuksen mukaan Hevaan soittajat käyttivät samaa viritystä.

Kuten Länsi-Inkerin, myös Keski-Inkerin lauluissa on kanteleviittauksia sen myyttiseen syntyyn ja/tai soittoon littyvien laulujen lisäksi esimerkiksi Ilokylässä syntynyt -teemassa, jossa laulajaa on kasvateltu kanteleilla. Kanteleella nukuttaminen on mukana yhdessä tässä julkaistussa kanteleen syntyyn liittyvässä laulussa, mutta sen lisäksi sitä tapahtuu useissa muissa toisinnoissa, joissa aiheena on Miehentappajaneito. "Sorsa soitti kanteletta" -säe löytyy yhdestä toisinnosta (IV1 162). Numerossa IV1 636 kantele esiintyy huolten tulkkina: "Minä vaan kylvän kyyneleillä, Kannan vettä kanteleilla”.

Laulut ovat usein minä-muodossa, ja Länsi-Inkerin tapaan muistiinpanoissa mainitut laulajat ovat naisia eivätkä Väinämöinen & kumpp. ole lauluissa läsnä.

Kantele tehdään sarvesta, jonka alkuperänä mainitaan osmo, hello, (Hiien) hirvi, (Hiien) hervoi, oino, oinoi, oina, oinas ja härkä. Toisinnossa 364 "hello" on "Luusarvi luterikossa, Kalasarvi kaislikossa" – kanteleen syntytarpeina mainitaan siis myös kala: "Tek tuo luusta luisen pillin, Kalan luusta kanteloisen".

Lähes kaikissa toisinnoissa laulaja vie sarvet sepälle ja pyytää tätä tekemään kanteleen. Numerossa 2021 laulajan veli on Hiien hervoinsarvisen kanteleen tekijä. Toisinnoissa 2019 ja 2024 laulajan toiveena on saada kannel "millä soittelen soassa".

Kuudessa toisinnossa laulaja löytää "suosta suoran koivun" kanteleen kansipuuksi.

Yhdeksässä toisinnossa kanteleen kielet saadaan neidon hiuksista. Numerossa 364 katkenneen kielen tilalle haetaan Viron sepältä uusi. Numerossa 93 ilmaistaan kanteleen kielimäärä: "kuusikielinen kutokka".

Lähes kaikissa lauluissa soiton voiman aikaansaaja on sokea. Numerossa 2019 soittajana on laulaja itse. Monissa toisinnoissa soiton vaikutusten kuvaukset ovat värikkäitä ja voimakkaita. Toisinnon 762 soitonkuvaus – "Soitti päältä orjan päivät, Luetteli lesken päivät, Moitti päivät morsiamen" – tuo mieleen Alpo Sailon toteamuksen rajakarjalaisen kanteleensoittajan musiikista: "...kertoen kuitenkin kaikkea mitä ihmiselämästä kertoa voi" (Kivelä 1985, 39).

Kalevalaseuran vuosikirjassa 69–70, Inkerin teillä, on Matti Kuusen artikkeli "Olgoi-akka Hevaan Tönttölästä", jossa hän arvioi Olgoin laulaman toisinnon IV 2018 täyteläisimmäksi Keski-Inkerin toisinnnoista (Kuusi 1990, 224).

Kantele-sanan synonyymeinä Keski-Inkerin muistiinpanoissa löytyy kantelo, kanteloi, kanteloija, kanteloinen, kanteluinen, kannel, kannol, ilo, ilooja, illo, illooja ja kutokka.

Kanteleen syntyy ja soittoon liittyvät laulut kytkeytyvät Keski-Inkerin muistiinpanoissa SKVR-verkkopalvelun tietojen mukaan seuraaviin aiheisiin:

Hirvi ja lähde: IV1 1454 + IV2 2021 + 2025 = 3 kpl

Kalervo ja Untamo: IV1 93 = 1 kpl

Soittamalla nukuttaminen: IV1 93 = 1 kpl

Olin orja vellolleni: IV1 762 = 1 kpl

Luutaan lehosta: IV2 2018 = 1 kpl

Iso härkä: IV2 2022 = 1 kpl

Hirvi ohrassa: IV2 2026 = 1 kpl

Hirvet tappelevat: IV2 2028 = 1 kpl

Kaukamoisen virsi: IV2 2028 = 1 kpl

Maie: IV2 2028 = 1 kpl

Oluen synty: IV2 2028 = 1 kpl

Alla on luettelo tämän sivuston Keski-Inkerin kantelerunoista. Alueen runosivulle pääset tästä.

1. IV1 82: Kanteleen soitto, Kanteleen synty – Minä-muodossa, osmo otrassa, sokea soittaja
2. IV1 93: Kalervo ja Untamo, Kanteleen synty, Soittamalla nukuttaminen – ”Hello heinissä makasi”, veli tappoi, sarvet sepälle, ”tao näistä kanteloinen, kuusikielinen kutokka”, neidon hiukset saa kanteleen soimaan, väki nukutetaan soitolla ja tapetaan
3. IV1 364: Kanteleen soitto, Kanteleen synty – ”Hello niityllä makasi”, veli tappoi ja teki luusta kanteleen, soitti viikon, kieli katkesi, meni Viroon, josta saa sepältä kielen, sokea saa kanteleen soimaan
4. IV1 762: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Olin orja vellolleni – Minä-muodossa, sai palkaksi jyviä, kylvi pellon, hirvi otrassa, tapetaan, seppä takoo kanteleen, ”uupu kieltä keskimmäistä, sekä kieltä reunimmaista”, sokea soittaja ”soitti päältä orja päivät, luetteli lesken päivät, moitti päivät morsiamen”
5. IV1 1403: Kanteleen synty – Minä-muodossa, oino otrassa, seppä tekee sarvesta kanteleen, laulaja löytää "suosta suoran koivun" kansipuuksi
6. IV1 1454: Hirvi ja lähde, Kanteleen soitto – lyhyt pätkä, hiiden hirvi tuli kuuntelemaan, sokea soittaja
7. IV2 1559: Kanteleen soitto – lyhyt pätkä, soiton voima, ei kerrota kuka
8. IV2 2018: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Luutaan lehosta – ”Anoi tyttö, ainoi tyttö”, ”hervoit, tarvoit tappelit, sinisorkat sortelit”, veljet toi sarvet, ”miulen sarvet annettiin”, seppä, vain sokea saa soittimen soimaan sitten kun kaksi puuttuvaa kieltä saatiin neidon hiuksista
9. IV2 2019: Kanteleen soitto, Kanteleen synty – Minä-muodossa, ”Olin orjana Virossa”, ”oli oina odrassaa, sinisarvi saarellaine”, ottaa oinan kasvatettavakseen, ottaa siltä sarvet, vie sepälle, kansi koivusta, kielet neidon hiuksista, soittajana laulaja itse
10. IV2 2020: Kanteleen soitto, Kanteleen synty – ”Anoi tyttö, ainoi tyttöi”, ”hervoi Hiien maalta” tekee tuhojaan, veljet ottaa sarvet, Anoi tyttö vie sarvet sepälle, sokea saa soittimen soimaan
11. IV2 2021: Hirvi ja lähde, Kanteleen soitto, Kanteleen synty – ”hervoi Hiien maalta” tekee tuhojaan, veli ”otti päästä hirven sarven”, veli tekeen kanteleen, ainoastaa sokea saa soimaan
12. IV2 2022: Iso härkä, Kanteleen soitto, Kanteleen synty – ”musta mies meroin ikkäin” tappoi härän, ”miulen sarvet annetaan”, seppä tekee kanteleen, ”ei tuo kanteloi kummiise, hirven sarvi helliise”, sokea soittaja
13. IV2 2023: Kanteleen soitto, Kanteleen synty – Minä-muodossa, ”Olin orjana Virossa”, ”oli oinas odrassain”, ottaa kasvatikseen, ottaa sarvet, seppä takoo kanteleen, kansi koivusta, kielet neidon hiuksista, sokea soittaja
14. IV2 2024: Kanteleen soitto, Kanteleen synty – Minä-muodossa, ”Olin orjana Virossa”, kylvi jyvät, ”oina odrassa, sinisarvi saarelaine”, otti kasvatikseen, otti sarven, seppä takoo kanteleen, kansi koivusta, kielet neidon hiuksista, sokea saa soittimen soimaan
15. IV2 2025: Hirvi ja lähde, Kanteleen soitto, Kanteleen synty – ”hervoi Hiien maalta”, otetaan sarvet, seppä takomaan, laulaja ”tyttö pikkarain” lähtee etsimään kansipuuta, koivu, etsii myös kielet, neidon hiukset, sokea soittaja
16. IV2 2026: Hirvi ohrassa, Kanteleen soitto, Kanteleen synty – Minä-muodossa, ”Hervoi potkais polvellaan”, itkien kotiin, veljet tappaa hirven, ”sarvet miulle annettiin”, seppä takomaan, sokea soittaja
17. IV2 2027: Kanteleen soitto, Kanteleen synty – ”Olin orjana Viroissa”, minä-muodossa, oina palkaksi, kasvatti, otti sarvet, seppä takomaan, laulaja-minä menee etsimään kannen, koivu, kielet, neidon hiukset, sokea soittaja
18. IV2 2028: Hirvet tappelevat, Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Kaukamoisen virsi, Maie, Oluen synty – erilainen kokonaisuus, minä-muodossa ”tyttö pikkarain” vie sarvet sepälle, vain sokea saa soimaan
19. IV2 2561: Kanteleen soitto, Kanteleen synty – ”Olin orjaan Viroois”, ”oli oinoi otrassain, sinisarvi sarassain”, seppä takoo kanteleen, minä-muodossa laulaja lähtee etsimään kahta kieltä, tulee hako esteeksi, jonka Maaria poistaa, saa kielet neidon hiuksista, sokea soittaja
20. IV3 2938: Kanteleen soitto – vain kolme säettä sokean soitosta
21. IV3 3404: Kanteleen soitto, Kanteleen synty – seppä takoo kanteleen (ei kerrota mistä), minä-muodossa laulaja etsii kieltä, saa neidon hiuksia, sokea saa soittimen soimaan   

Päältä koverrettu 5-kielinen Kurkijoelta. Kopassa vuosiluvut 1698 ja 1699. Suomen kansallismuseo, kansatieteelliset kokoelmat,  K731. 

CC BY 4.0, finna.fi. 

Päältä koverrettu 8-kielinen kantele Muolaasta Karjalan kannakselta. Suomen kansallismuseo, Kansatieteelliset kokoelmat,  KF188. CC BY 4.0, finna.fi. 

Päältä koverrettu 12-kielinen jostain päin Karjalaa. Museon tietojen mukaan 1600-luvulla valmistettu. 

Turun kaupunginmuseo, TKM12402.

CC BY 4.0, finna.fi.

ETELÄ-KARJALA (Karjalan kannas) – SKVR XIII1, XIII2 ja XIII4

SKVR XIII koostuu neljästä niteestä Etelä-Karjalan eli Karjalan kannaksen runomuistiinpanoja. Ensimmäinen nide, XIII1, julkaistiin vuonna 1936 sisältäen toisinnot 1–2692. Sen alkusanoissa määritellään alue seuraavasti:

Etelä-Karjalan runot on julkaistu siten, että toisinnot seuraavat maantieteellisessä järjestyksessä etelästä pohjoiseen ja idästä länteen. Pitäjien järjestys on seuraava: Metsäpirtti, Rautu, Sakkola, Pyhäjärvi, Valkjärvi, Kivennapa, Terijoki, Uusikirkko (Kanneljärvi), Kuolemajärvi, Koivisto, Johannes, Perkjärvi, Heinjoki, Muola, Vuoksen seutu, Räisälä, Käkisalmi, Kaukola, Hiitola, Kurkijoki, Lumivaara, Jaakkima, Parikkala, Simpele, Rautjärvi, Ilmee, Kirvu, Vuoksenranta, Jääski, Antrea, Nuijamaa, Vahviala, Viipuri, Säkkijärvi, Virolahti, Miehikkälä ja viimeisinä saaret: Lavansaari, Suursaari, Seiskari ja Tytärsaari.

Toinen nide, XIII2, julkaistiin vuonna 1937 (toisinnot 2693–6641), kolmas nide, XIII3, vuonna 1939 (toisinnot 6642–10333) ja neljäs nide, XIII4, vuonna 1945 (toisinnot 10334–13444).

Neljännen osan lopussa, ennen runolaulajien ja tietäjien luetteloa, Väinö Salminen kirjoittaa perinnealueen ja keräysten taustoista. Hän mainitsee vuonna 1845 alueella stipendiaattina kulkeneen August Ahlqvistin kirjoittaneen kanteleensoitosta seuraavaa:

Viulut ovat täälläkin hävittäneet vanhan kantelen soiton. Kantelen soittajia kysyttäessä tiettiin kyllä aaina mainita siitä ja siitä 'varmasta ja selvästä' soittajasta, vaan kun hänen koti-seutuunsa tulimme, oli taide-niekka joko kuollut eli kantelensa hävinnyt, vieläpä viuluksikin muuttunut.

Salminen jatkaa:

A. A. Lähteenkorva kertoi, että H. A. Reinholm lahjoitti yliopiston kansatieteelliseen museoon 8-kielisen kanteleen, jonka muisteli saaneensa Sakkolasta v. 1848 ja maininneen, että Reinholmin runoja kerätessä vielä muutamat vanhat miehet soittivat kannelta. Kuluvalla vuosisadalla kyllä tapasi talonpoikaispirtissäkin joskus kanteleen, mutta se oli tavallisesti Viipurista ostettu eikä koskaan viisi- tahi 8-kielinen. Sillä säestettiin kansanlaulujakin, mutta ei vanhaan kansanomaiseen tapaan.

(SKVR XIII4, s. 590.)

Kansallismuseon kansatieteellisissä kokoelmissa on 8-kielinen, päältä koverrettu kantele (KF188) Muolaasta. Hämeen museon kokoelmissa Tampereella on päältä koverrettu, 13-kielinen Jääskestä (HM 3083:102).

Kanteleen myyttiseen syntyyn ja/tai soittoon liittyviä tekstejä on tähän julkaisuun otettu yhteensä 52 kpl, joista 49 toisintoa niteestä XIII1, yksi toisinto niteestä XIII2 ja kaksi toisintoa niteestä XIII4. Neljännen niteen Kantele-jakson toisinnot 10374 ja 10376 päätin jättää pois, koska niissä ei mainita kanteletta. Samasta syystä jätin pois niteen XIII1 Kantele-jaksoon sisältyvän toisinnon 343 – siinä laulaja pyytää seppää tekemään oinaan sarvesta veitsen, ei kanteletta.

Myyttiseen syntyyn tai soittoon liittyvien tekstien lisäksi kantele on mukana Miehentappajaneito-aiheisissa lauluissa, jossa Annus Saaren Saksalainen nukuttaa väkeä kanteleensoitolla (XIII1 835, 838, 839, 841). Sorsa soitti kanteletta -aiheen lauluja on myös muistiinmerkitty alueelta runsaasti (XIII1 2024, XIII2 5341– 5361, XIII4 11376). Toisinnossa XIII1 1777 ”kaunis tyttö kanteleella soittaa”.

Inkerin laulujen tapaan lähes kaikki Karjalan kannaksen kantelelaulut ovat minä-muodossa, mutta nyt laulajien joukossa on naisten lisäksi myös miehiä. Suurimmassa osassa muistiinpanoja kantele valmistuu oinon sarvista ja kanteleen saa soimaan sokea soittaja. Neljässä toisinnossa (XIII1 319, 342, 388 ja 576) soiton sankarina on Väinämöinen, joista yhdessä (319) Väinämöinen on tosin samalla itse myös sokea soittaja.

Kanteleen valmistaa yleensä seppä ja/tai laulaja itse. Väinämöis-lauluissa XIII1 319, 388 ja 576 valmistaja on Väinämöinen ja toisinnossa XIII1 328 kanteleen takojana esiintyy Ilmarinen.

Usein seppää pyydetään tekemään kantele "mill mie soittelen sovassa". Sama säe muunnelmineen yhdistyy toisaalla rakkopilliin (XIII2 6356–6360) ja vaskipilliin (XIII2 6361). Toisinnossa XIII2 2859 säe voisi linkittyä myös kanteleeseen: "Anto miulle sorjan soitun, Sekä anto kelpo kellon, Anto kauno kalkkaloise, Mil mie soittelen sovas".

Oinonsarvikanteleen rinnalla toisinnossa XIII1 337 mainitaan "Hirvelluine luikku peälle" ja toisinnossa XIII1 341 "kalalluine kanteloinen". Pelkästään kalanluista kantele valmistetaan kolmessa Väinämöisen laulussa (XIII1 319, 388, 576) sekä toisinnossa XIII1 344.

Kahdessa toisinnossa (XIII1 316, 320) kantele tehdään koivusta, minkä lisäksi erillinen puinen tai koivuinen kansi lauletaan toisinnoissa XIII1 303, 308, 315 ja 322. Toisinnossa XIII1 314 "Kapiosta soatii kansi".

Poikkeuksellisessa toisinnossa XIII2 4724 kantele tehdään teräksestä, kielet vaskesta ja hopeasta. Vaskeen liittyvä mainita on lisäksi toisinnossa XIII1 318, jossa neito antaa kukkia kieliksi: "Kulta kukkii käessä, vaski varpu o seassa".

Usein kielet saadaan neidon hiuksista, mutta toisinnossa XIII1 336 "Otin kiiskeltä kinoa, matikalta uljakkata". Väinämöis-toisinnoissa XIII1 319 ja 388 ja  kielet saadaan orin jouhista, minkä rinnalla numerossa 319 mainitaan "hiien vaimo hiusta".

Kantele-sanan synonyymeinä on kirjattu kanteloinen, kanteloine, kanteloin, kantelo, kannel, ilo, soitto, unteloinen, unteloine, kunteloinen, kunteloine, soitto-värkki, kannelloinen, harppu, harpu, harppo.

Tällä sivustolla julkaistut Etelä-Karjalan kantelelaulut kytkeytyvät SKVR-verkkojulkaisun tietojen mukaan muihin aiheisiin seuraavasti:

Olin orjana Virossa:

XIII1 304 + 305 + 306 + 307 + 309 + 311 + 312 + 314 + 322 + 323 + 324 + 325 + 328 + 331 + 332 + 333 + 335 + 336 + 338 + 339 + 341 + 346 = 22 kpl

Kävin tietä pikkaraisen:

XIII1 303 + 307 + 308 + 322 = 4 kpl

Ammun aidaksella: XIII1 306 + 324 + 339 = 3 kpl

Laivaretki: XIII1 319 + 388 + 576 = 3 kpl

Veneenveisto: XIII1 319 + 388 + 576 = 3 kpl

Läksin linnaan likaksi: XIII1 332 + 337 + XIII4 10375 = 3 kpl

Taivaassa, tätilässä paimenena: XIII1 302 + 315 = 2 kpl

Polvenhaava: XIII1 319 + 388 = 2 kpl

Kävin pilven piirtä myöten: XIII1 302 = 1 kpl

Ei ole virsissä voittajaa: XIII1 308 = 1 kpl

Laulan yheksän yötä: XIII1 308 = 1 kpl

Minä laulan liirittelen: XIII1 308 = 1 kpl

Viel on virret laulamatta: XIII1 308 = 1 kpl

Kävin tietä terhollista: XIII1 312 = 1 kpl

Läksin piennä paimeneen: XIII1 316 = 1 kpl

En tohi kotiin korven kukkasitta: XIII1 318 = 1 kpl

Väinämöisen ammunta: XIII1 319 = 1 kpl

Kalevanpojan kosto: XIII1 320 = 1 kpl

Soitan suolla mennessäni: XIII1 320 = 1 kpl

Alahalla allin mieli: XIII1 320 = 1 kpl

Eipä tiedä yksikänä: XIII1 320 = 1 kpl

En ole musta luonnon musta - huolista: XIII1 320 = 1 kpl

Kanna korppi kaihoani: XIII1 320 = 1 kpl

Osasi emo omenan tehdä: XIII1 320 = 1 kpl

Emo erotti muista lapset: XIII1 320 = 1 kpl

Haukka hajotti emon lapset: XIII1 320 = 1 kpl

Ei ne vaali kaikki vaimot: XIII1 320 = 1 kpl

Eivät kasva kaikki lapset – kotona kiitettynä: XIII1 320 = 1 kpl

Pitäisi pää tarkka: XIII1 320 = 1 kpl

Viikon istuin virsu käessä: XIII1 320 = 1 kpl

Ennen miehet hirsiä kolosi, nyt neitojen koipia: XIII1 320 = 1 kpl

Saaressa hyvä elää: ei sänki säärtä pistä: XIII1 320 = 1 kpl

Siat syömättä lihovat, akat paksut polkematta: XIII1 320 = 1 kpl

Neidon linna: XIII1 321 = 1 kpl

Läksi suohon sortumaan: XIII1 327 = 1 kpl

Kalervo ja Untamo: XIII1 332 = 1 kpl

Lauri Lappalainen: XIII1 334 = 1 kpl

Jänön jälille, revon rekeen: XIII1 334 = 1 kpl

Lohikäärme ja neito: XIII1 344 = 1 kpl

Kilpalaulanta: XIII1 388 = 1 kpl

Sammon ryöstö: XIII1 576 = 1 kpl

Sormin soutaminen: XIII1 1159 = 1 kpl

Suomeen pako: XIII1 1159 = 1 kpl

Saaren neidot: XIII1 1159 = 1 kpl

Sain Virosta viisautta kanteleesta: XIII1 4724 = 1 kpl

Lähtään mustat muille maille: XIII1 4724 = 1 kpl

Kun lähdettiin pois kuokkimasta: XIII 4724 = 1 kpl

Alla on luettelo tämän julkaisun Etelä-Karjalan toisinnoista. Alueen runosivulle pääset tästä.

1. XIII1 301: Kanteleen soitto – minä-muotoinen laulaja kuvaa kuinka itse vanhana miehenä kuunteli sokean pojan ihmeellistä soittoa
2. XIII1 302: Kanteleen synty, Kanteleen soitto, Kävin pilven piirtä myöten, Taivaassa, tätilässä paimenena – minä-muodossa, taivaassa paimenena, palkaksi otrat, oina otrassa, syöttilääksi, sarvet sepälle, takoo kanteleen, kielet etsimisen jälkeen neidolta, ”sill mie so’assa soitin, linnan alle liirittelin: kansa koaatu katsomaan”
3. XIII1 303: Kanteleen synty, Kanteleen soitto, Kävin tietä pikkaraisen – minä-muotoinen laulaja löytää niityltä niverän ”puu koveron koivikosta”, veistää siitä kanteleen kannen, saa neidolta hiuksia kieliksi, vain sokea sai soittimen soimaan, soiton vaikutus
4. XIII1 304: Olin orjana Virossa, Kanteleen synty, Kanteleen soitto – minä-muodossa, oinas otrassa, sarvet sepälle, seppä tekee kanteleen ”millä soittelin sovassa”, kaikki tulevat kuuntelemaan sokean pojan soittamista
5. XIII1 305: Olin orjana Virossa, Kanteleen synty, Kanteleen soitto – minä-muodossa, oino kasvatiksi, sarvet sepälle, ”tie miulle kanteloine, mill mie soittelen sovassa”, laulaja itse soittajana
6. XIII1 306: Olin orjana Virossa, Kanteleen synty, Kanteleen soitto, Ammun aidaksella – minä-muodossa, oino palkaksi, syöttiläänä, sarvet sepälle, ”taavo miull’ kanteloin, mill’ mie soittelen sovass’”
7. XIII1 307: Olin orjana Virossa, Kanteleen synty, Kanteleen soitto, Kävin tietä pikkaraisen – minä-muodossa, otrat palkaksi, oino, sinisarvi, kasvatiksi, sarvet sepälle, ”takoi mulle kanteloisen, millä soittelen soassa”, puuttui kaksi kieltä, saa etsimisen jälkeen neidon hiuksia, vain sokea saa soittimen soimaan, soiton vaikutus
8. XIII1 308: Kanteleen synty, Kanteleen soitto, Kävin tietä pikkaraisen, Ei ole virsissä voittajaa, Laulan yheksän yötä, Minä laulan liirittelen, Viel on virret laulamatta – minä-muotoinen laulaja pyytää seppää takomaan kanteleen, ei kerrota mistä, ”millä mie soittelen soassa”, puuttuu kahta kieltä, etsimisen jälkeen saa neidon hiuksia, etsimisen jälkeen löytää suolta koivun kansipuuksi, vain sokea saa kanteleen soimaan
9. XIII1 309: Olin orjana Virossa, Kanteleen synty – minä-muodossa, kapoin otrii palkaksi, oino otrassa, sinisarvi, tuo kotiin, sarvet sepälle, ”tao miulle kanteloine, mill’ mie soittelen sovas”
10. XIII1 310: Kanteleen soitto – minä-muodossa, laulaja tekee kanteletta vuoden ja toisen, vain sokea saa soimaan, soiton vaikutus, laulun keskeltä puuttuu osa
11. XIII1 311: Olin orjana Virossa, Kanteleen synty – minä-muodossa, otrat palkkana, oinas otrassa, sinisarvi, kasvatiksi, sarvet sepälle, ”tao miulle kanteloinen, millä soittelen soassa”, toive siitä että saa soitolla linnat liikkumaan, torit torkkumaan ja järvet järkkymään
12. XIII1 312: Olin orjana Virossa, Kanteleen synty, Kanteleen soitto, Kävin tietä terhollista – minä-muodossa, palkaksi otrasia, oinas otrassa, sinisarvi, sarvet sepälle, tekee kanteleen, uupuu keskimmäistä kieltä, etsimisen jälkeen saadaan neidolta hiuksia, vain sokea saa soimaan, soiton vaikutus
13. XIII1 313: Kanteleen soitto – lyhyt katkelma, sokea soittaja
14. XIII1 314: Olin orjana Virossa, Kanteleen soitto – katkelmia, minä-muodossa, seppä tekee kanteleen, ”kapiosta soatii kansi”, sokea soittaja, soiton vaikutus
15. XIII1 315: Kanteleen synty, Kanteleen soitto, Taivaassa tätilässä paimenena – minä-muodossa, palkaksi otrasii, oino otrassa, sinisarvi, sarvet sepälle, etsimisen jälkeen löytyy koivu josta laulaja tekee kannen, etsitmisen jälkeen saadaan neidolta hiuksia kieliksi, vain sokea saa kanteleen soimaan, ”kuolevatki kuopaastakki mullalle muhoitteleivat”
16. XIII1 316: Läksin piennä paimeneen, Kanteleen synty, Kanteleen soitto – minä-muodossa, paimenessa löytää kultakoivun, josta tekee kanteleen, etsimisen jälkeen saa neidolta hiuksia kieliksi, vain sokea saa soimaan, soiton vaikutus
17. XIII1 317: Kanteleen synty, Kanteleen soitto – minä-muodossa, ei kerrota kanteleen rakentamisesta vaan mainitaan oinaan tappaminen, mainitaan kieleten puuttuminen, mutta ei kerrota mistä ne saadaan, sokea soittaja, soiton vaikutus
18. XIII1 318: En tohi kotiin korven kukkasitta, Kanteleen synty – 7 säettä, alussa vain maininta kanteleen kielten puuttumisesta, neidolla "Kulta kukkii käessä, Vaski varpu o seassa"

19. XIII1 319: Laivaretki, Veneenveisto, Polvenhaava, Väinämöisen ammunta, Kanteleen synty, Kanteleen soitto – Väinämöinen venettä veistäessään iskee polveensa, hakee verensulkusanoja, saa venen valmiiksi, hauen harteille, Väinämöinen tekee kanteleen, vain Väinämöinen (= sokea soittaja) saa soimaan, kielet "hiien vaimo hiusta, Jouhista uve-orhin", laaja kuvaus soiton vaikutuksista, "Portit Pohjasen repesi", kyyneleet

20. XIII1 320: Kalevanpojan kosto, Kanteleen synty, Soitan suolla mennessäni, Alahalla allin mieli, Eipä tiedä yksikänä ,En ole musta luonnon musta - huolista, Kanna korppi kaihoani, Osasi emo omenan tehdä, Emo erotti muista lapsista, Haukka hajotti emon lapset, Ei ne vaali kaikki vaimot, Eivät kasva kaikki lapset - kotona kiitettynä, Pitäisi pitää pää tarkka, Viikon istuin virsu käessä, Ennen miehet hirsiä kolosi, nyt neitojen koipia, Saaressa hyvä elää: ei sänki säärtä pistä, Siat syömättä lihovat, akat paksut polkematta – minä-muodossa, hyvin erilainen teksti, ainoastaan lopussa maininta ”puun koveran koivikkosta” löytämisestä ja siitä laulaja teki kanteleen, josta uupui kaksi kieltä
21. XIII1 321: Kanteleen synty, Kanteleen soitto, Neidon linna – minä-muodossa, kylvin ruista, oino otrassa, syöttilääksi, sarvet sepän pajaan, ”tao se miulle kanteloinen, millä mä sovassa soitan”, soiton vaikutuksen kuvaus, sokea soittaja
22. XIII1 322: Olin orjana Virossa, Kanteleen synty, Kanteleen soitto, Kävin tietä pikkaraisen – minä-muodossa, oino otrassa, sinisarvi, sarvi sepälle, pytää takomaan rautaisen haravan, sitten pyytää takomaan kanteleen ”millä soittelen sovassa”, kansi puuttuu, etsittyö löytää niverän koivikosta, josta veistää kannen, etsittyä saa neidolta hiuksia kieliksi, vain sokea saa soimaan, soiton vaikutus
23. XIII1 323: Olin orjana Virossa, Kanteleen synty, Kanteleen soitto – minä-muodossa, oino otrassa, sinisarvi, ”ajon oinoll kottii, kuin herrat hevosellase”, katkos, ei kerrota kuka rakentaa ja mistä ”kanteloinen unteloinen, millä soittelen sovassa”, vain sokea saa soimaan, soiton vaikutus
24. XIII1 324: Olin orjana Virossa, Kanteleen synty, Ammun aidaksella – minä-muodossa, oino otrassa, syöttilääksi, sarvet sepälle, ”tao miulle kanteloinen, mill mie soittelen soassa”, ei soiton kuvausta
25. XIII1 325: Olin orjana Virossa, Kanteleen synty, Kanteleen soitto – minä-muodossa, oina otrassa, syöttilääksi, tapetaan talveksi, sarvet sepälle, ”tie miulle kanteloinen, mill mie soittelen soassa”, sokea soittaja, soiton vaikutukset
26. XIII1 326: Kanteleen soitto – laulu alkaa soiton kuvauksesta, vain sokea saa kanteleen soimaan, soiton vaikutukset
27. XIII1 327: Kanteleen soitto, Läksi suohon sortumaan – sokean soittajan soiton kuvaus, ei mainita kanteletta
28. XIII1 328: Olin orjana Virossa, Kanteleen synty, Kanteleen soitto – minä-muodossa, oina otrassa, sarvet sepälle, Ilmarine takoi kanteleen, uupui kieliä, saa neidolta hiuksia, vain sokea saa soimaan, laaja kuvaus soiton vaikutuksista
29. XIII1 329: Kanteleen soitto – erikoinen tarina, Väinämöinen ”kajahutti kanteleeseen, muille maille mennessään”, satojen ja tuhansien vuosien kuluttua kukaan ei osannut koota kanteletta, ”tuli viime pohjan poika” sai kanteleen koottua entistä ehommaksi, ”koputteli kynnellääse, kantte pohjan kanteleesta” (kuin soitinrakentaja), kanteleen ääni kuuluu ”manteree ja meren taakese”, kuningaskin kääntyi kuuntelemaan & eläimet
30. XIII1 330: Kanteleen soitto – Väinämöisen soiton kuvaus
31. XIII1 331: Olin orjana Virossa, Kanteleen synty, Kanteleen soitto – minä-muodossa, oino otrassa, sinisarvi, sarvi sepälle, ”tee sie miul kanteloinen, kanteloinen, kunteloinen, mill mie soittelen sovass”, mato kuuntelee sokean uron soittoa
32. XIII1 332: Olin orjana Virossa, Kanteleen synty, Kanteleen soitto, Läksin linnaan likaksi, Kalervo ja Untamo – minä-muodossa, oino otrassa, sinisarvi, syöttilääksi, sarvet sepälle, ”joll mie soittelen sovassa”, uupuu kahta kieltä, etsimisen jälkeen saa neidolta hiuksia, vain sokea saa kanteleen soimaan
33. XIII 333: Olin orjana Virossa, Kanteleen synty, Kanteleen soitto – minä-muodossa, oino otrassa, sinisarvi, syöttilääksi, tappoi talveksi, sarvet sepälle, ”toavo miule kanteloine, mill om mie sovassa soitan”, uupuu kieltä, löysi ”puun koveran koivikosta” josta veistää kielen, saa neidolta hiuksia toiseksi kieleksi, vain sokea saa soimaan, lavea kuvaus soiton vaikutuksista
34. XIII1 334: Kanteleen synty, Kanteleen soitto, Lauri Lappalainen, Jänön jälille revon rekeen – minä-muodossa, oinas otrassa, sinisarvi, syöttilääksi, sarvi sepälle, ”oinonluinen kanteloinen, millä soittelen soassa”, vain sokea saa soimaan, soiton vaikutus
35. XIII1 335: Olin orjana Virossa, Kanteleen synty – vain laulun alku, minä-muodossa, oino otrassa, syöttilääksi sarvet sepälle, jonka jälkeen ”jne”, kanteletta ei mainita
36. XIII1 336: Olin orjana Virossa, Kanteleen synty, Kanteleen soitto – minä-muodossa, oinas otrassa, sinisarvi, syöttilääksi, sarvet sepälle, ”tao mulle kanteloinen, milä soittelen soassa”, uupuu kahta kieltä, ”otin kiiskeltä kinoa, matikalta uljakkata” saa niistä kielet, vain sokea saa soimaan, soiton vaikutus
37. XIII1 337: Läksin linnaan likaksi, Kanteleen synty – minä-muodossa, oinas otrassa, syöttilääksi, sarvi sepälle, ”kolmellaine kanteloine, hirvelluine lukku peälle, mill mie soittele sovassa”
38. XIII1 338: Olin orjana Virossa, Kanteleen synty, Kanteleen soitto – minä-muodossa, oinas otrassa, kotiin, sarvet sepälle, ”mill mie soittele sovassa”, vain sokea saa soimaan, soiton vaikutus
39. XIII1 339: Olin orjana Virossa, Kanteleen synty, Ammun aidaksella – minä-muodossa, oinas otrassa, ”otin sarvet oinaan päästä, millä soittelen soassa”, ei mainita kanteletta
40. XIII1 340: Kanteleen soitto – vain sokea saa kanteleen soimaan
41. XIII1 341: Olin orjana Virossa, Kanteleen synty – minä-muodossa, oina otrassa, sinisarvi, syöttilääksi, sarvet sepälle, ”Kalalluista kanteloista, mill mie soittelen sovassa”

42.      XIII1 342: Kanteleen soitto – sokea mainitaan alussa mutta vain Väinämöinen saa kanteleen soimaan

43. XIII1 344: Kanteleen synty, Lohikäärme ja neito – minä-muodossa, 8 säettä, sepälle toive ”Kalanluine kanteloine, Jolla mie soassa soitan”
44. XIII1 345: Kanteleen synty, Kanteleen soitto – sepälle toive ”Tie sie miulle kanteletta, mill mie soittelen soassa”, "soittoa poian sorean", soiton vaikutus
45. XIII1 346: Olin orjana Virossa, Kanteleen synty, Kanteleen soitto – minä-muodossa, oina otrassa, syöttilääksi, sarvet sepälle, ”millä mie soittelen soassa”, vain sokea saa soimaan, soiton vaikutus
46. XIII1 388: Laivaretki, Polvenhaava, Kilpalaulanta, Veneenveisto, Kanteleen synty, Kanteleen soitto – Väinämöinen ja Joukkamoinen mittailevat tietojansa, Väinämöisen vene hauen harteilla, tekee kanteleen, kielet jouhista, vain Väinämöinen saa soimaan, järisyttävä soitonkuvaus, lopussa Väinämöinen etsii verensulkusanoja
47. XIII1 576: Veneenveisto, Laivaretki, Kanteleen synty, Kanteleen soitto, Sammon ryöstö – Väinämöinen veistää venettä, vene hauen harteille, tekee kanteleen, vain Väinämöinen saa soimaan
48. XIII1 1142: Kanteleen soitto – sokea soittaja, ei mainita kanteletta
49. XIII1 1159: Sormin soutaminen, Suomeen pako, Saaren neidot – laulu alkaa kanteleen kielten puuttumisesta, ”Saatiin kannel valmihiksi; Panin sormet soutimeksi”
50. XIII2 4724: Kanteleen synty, Sain Virosta viisautta kanteleesta, Lähtään mustat muille maille, Kun lähdettiin pois kuokkimasta – minä-muodossa laulaja teki kanteleen teräksestä, kielet vaskesta ja hopeasta, ”millä soittelin sovassa”, soiton vaikutukset, kuningas kutsuu soittamaan
51. XIII4 10373: Kanteleen soitto – sokean soittajan soiton kuvaus
52. XIII4 10375: Kanteleen synty, Läksin linnaan likaksi – minä-muodossa, oino otrassa, tuo kotiin, sarvet sepälle, ”taavo miul näist kanteloine, millä mie sovassa soitan”

Mahdollisesti Boreniuksen 1877 keräysmatkalla hankittu alta koverrettu 5-kielinen kannel. Suomen kansallismuseo, Suomalais-ugrilaiset kokoelmat, SU1855:39. CC BY 4.0, finna.fi.

ITÄ- JA POHJOIS-INKERI – SKVR V1, V2 ja V3

SKVR:n viides osa sisältää Itä- ja Pohjois-Inkerin runolauluja kolmena niteenä. V1:n esipuheen mukaan alue käsittää Järvisaaren ja Markkovan pitäjät Laatokan eteläpuolella sekä kaikki Nevajoen pohjoispuolella olevat pitäjät silloiselle Suomen rajalle asti Karjalan kannaksella. SKVR V1 julkaistiin vuonna 1929, V2 vuonna 1930 ja V3 vuonna 1931.

V1 sisältää kertovia runoja ja V2 "kaikki muut runot ja loitsut". V3 koostuu lähes kokonaan Larin Parasken lauluista, ja niteen esipuheen mukaan runot "voisi yhtä hyvin merkitä Etelä-Karjalaan kuin Pohjois-Inkeriin kuuluviksi, sillä Paraske siirtyi Suomen puolelle Sakkolan Vaskelan kylään jo 20-vuotiaana".  Kolmannen niteen lopussa on lisäksi D. E. D. Europaeuksen vuonna 1847 painattama "Pieni Runon-seppä eli Kokous paraimmista Inkerinmaan puolelta kerätyistä runo-lauluista" sekä Väinö Salmisen toimittamana tiedot Inkerin runolaulajista ja tietäjistä.

Tässä julkaistuja kanteleen myyttiseen syntyyn ja/tai soittoon liittyviä tekstejä on 55 kpl, joista suurin osa (45 kpl) on V1:stä. Ainoastaan yksi toisinto on V2:sta (kehtolauluissa) ja loput yhdeksän V3:sta, joista kahdeksan Larin Paraskelta ja yksi Pienestä Runon-sepästä.

Suurin osa tallennetuista laulajista on naisia, mutta Keski- ja Länsi-Inkeristä poiketen mukana on nyt myös miehiltä tallennettuja toisintoja.

Myöskin Länsi- ja Keski-Inkerin lauluista poiketen Itä- ja Pohjois-Inkerin lauluissa on jokusen kerran mukana myös Väinämöinen (V1 121 + 128 + 131 + 132). Toisinnossa V1 121 Väinämöinen on samalla myös sokea soittaja, joka on vaikuttavan soiton aikaansaaja yhteensä 25:ssä toisinnossa.

Lähes kaikki laulut ovat minä-muodossa, poikkeuksina kolme Väinämöis-laulua ja toisinto V1 127, jossa ainoastaan kuvataan sokean soiton vaikutuksia.

Useimmissa lauluissa laulaja löytää otrastaan oinon ja/tai pitää sitä kasvattina, pistää sen lihoiksi ja vie sarvet sepälle kanteleen rakennusaineeksi. Toisinnossa V1 141 seppä = Hiien poika. Usein laulaja etsii kanteleen kieliä ja saa ne neidon hiuksista, ja laulaja myös valmistaa usein itse kanteleen kannen koivusta.

Toisinnoissa V1 145 ja 146 koko kantele valmistetaan koivusta. Väinämöislauluissa V1 128 ja 131 kanteleen rakennusaineiksi mainitaan hauin hammas, kalan pursto ja upehen jouhet. Näissä toisinnoissa myös yhdistetään soitto ja laulu. Kalanluu rakennusaineena mainitaan myös toisinnossa V2 1753 sekä oinon sarven rinnalla toisinnossa V1 162.

"Olin orjana Virossa" -säe (sanamuunnelmineen) on 31 laulussa, minkä lisäksi toisinnossa V1 1344 se on muodossa "Olin orjo vellollein".

Kantele liitetään säkeeseen "Mill mie soittelen soassa" 21 toisinnossa – toisinnoissa V1 819 ja V2 2275 kanteleen tilalla on "rakkopilli".

Kantele-sanan synonyymeinä lauluissa on kannel, kantelo, kanteloinen, kanteloine, kunteloinen, kuunteloine, kuunteloinen, ponteloinen, unteloine, kantelie, soitto ja ilo.

Tässä julkaistut Itä- ja Pohjois-Inkerin kantelelaulut kytkeytyvät SKVR-verkkojulkaisun tietojen mukaan muihin aiheisiin seuraavasti:

Läksin linnaan likaksi: V1 134 + 148 + 153 + 154 + 159 + 161 = 6 kpl

Ammun aidaksella: V1 141 + 147 = 2 kpl

Tiirin liirin tengan löysin: V1 141 + 142 = 2 kpl

Annikaisen virsi: V1 155 + 160 = 2 kpl

Kalevanpojan kosto: V1 120 = 1 kpl

Läksin piennä paimeneen: V1 120 = 1 kpl

Soitan suolla mennessäni: V1 120 = 1 kpl

Iivana Kojosenpoika: V1 135 = 1 kpl

Kullasta saari: V1 135 = 1 kpl

Nurmen neito: V1 135 = 1 kpl

Läksi kummat kulkemaan sepän akasta: V1 136 = 1 kpl

Pilvilampi: V1 145 = 1 kpl

Kodin hävittäjä: V1 151 = 1 kpl

Taivaassa, tätilässä paimenena: V1 162 = 1 kpl

Alla on luettelo tämän sivuston Itä- ja Pohjois-Inkerin kantelelauluista. Runosivulle pääset tästä.

1. V1 119: Kanteleen soitto, Kanteleen synty – Minä-muodossa, kasvattina oleva oino pannaan talveksi lihoiksi, saadaan sarvi, kanteleen valmistajaa ei kerrota, kielet neidon hiuksista, soiton vaikutus, ei kerrota kuka soittaa
2. V1 120: Kalevanpojan kosto, Kanteleensynty, Läksin piennä paimeneen, Soitan suolla mennessäni – Minä-muodossa, tekee itse paimensoittimia, "luikun Laukon luista", pyytää sepältä: ”tao kaunis kanteloinen”, loppu erikoinen
3. V1 121: Kanteleen soitto, Kanteleen synty – Minä-muodossa, ”Olin orjana Virossa”, katkelmia, oino kasvattina, pyytää seppää valmistamaan oinonluisen kanteleen, laulaja tekee koivusta kannen, saa neidolta hiuksia kieliksi, ainoastaan sokea (joka on Väinämöinen) saa soimaan
4. V1 122: Kanteleen synty – vain kuusi säettä, Minä-muodossa, ”Olin orjana Virossa”,"Ta'o miulle kanteloinen, Mill mie soittelen soassa", puuttuu kansi ja kielet
5. V1 123: Kanteleen soitto, Kanteleen synty – Minä-muodossa, katkelmia, ”Kylvin otrat Ruotsin maalle”, kasvattaa oinon, seppä takoo kanteleen, sokea soittaja
6. V1 124: Kanteleen soitto, Kanteleen synty – Minä-muodossa, ”Olin orjana Virossa”, katkelmia, ”oino otrassa” ja sitten tuleekin jo soiton vaikutus
7. V1 125: Kanteleensoitto, Kanteleen synty – Minä-muodossa, ”Olin orjana Virossa”, oinon kasvatus ja sitten tuleekin jo kanteleen soitto, sokea soittaja
8. V1 126: Kanteleen synty – Minä-muodossa, vain pari lyhyttä katkelmaa, oino otrassa, oinon kasvatus, kanteleen takomisen kehotus, "Millä mie soittelen soassa"
9. V1 127: Kanteleen soitto – vain kuvaus sokean soittajan soiton vaikutuksesta
10. V1 128: Kanteleen soitto – Väinämöinen, soiton vaikutus,  ”sitä soitti, jotta laulo”, ”hyvin soitti hauvi hammas, kalanpursto pyörähteli, ulvoit sitt uppeenki jouhet”
11. V1 129: Kanteleen soitto, Kanteleen synty – Minä-muodossa, ”Olin orjana Virossa”, otran kylvö, oina otrassa, otetaan elätiksi, sarvi sepälle, "Mill mä soitteloon sovassa", lähdetään etsimään kieliä, kielet neidon hiuksista, sokea soittaja
12. V1 130: Kanteleen synty – Minä-muodossa, ”Olin orjana Virossa”, otran kylvy, oina ja sen syöttäminen, ottaa sarvet, sepälle pyyntö kanteleen valmistamisesta, "Mill me soittelen sovassa"
13. V1 131: Kanteleen soitto – Väinämöinen, soiton vaikutus, "hauin hammas", kalan pursto", "upeja jouhet"
14. V1 132: Kanteleen soitto – vain kuusi säettä, Väinämöisen soitto
15. V1 133: Kanteleen soitto, Kanteleen synty – Minä-muodossa, ”Olin orjana Virossa”, oino otrassa, kasvatiksi, sarvet sepälle, ”oinon sarvista otele, pukinsarvista puhele”, kansi puuttuu, löytää suolta koivun, kielet neidon hiuksista, sokea soittaja
16. V1 134: Kanteleen synty, Läksin linnaan likaksi – Minä-muodossa, vain laulun alku, oino otrassa
17. V1 135: Iivana Kojosenpoika, Kanteleen synty, Kullasta saari, Nurmen neito − alku minä-muodossa, sepälle kehoitus kanteleen takomisesta, kanteleen soiton vaikutuksesta sepän kattila kuohuu yli, josta saari jne.
18. V1 136: Kanteleen synty, Läksi kummat kulkemaan sepän akasta – Minä-muodossa, "Olin orjana Virossa", oino otrassa, sarvet sepälle, ei mainita kanteletta
19. V1 137: Kanteleen soitto, Kanteleen synty – Minä-muodossa, ”Olin orjana Virossa”, oino otrassa, sarvi sepälle, "Mill' mie soittelen soassa", kansi saadaan etsimisen jälkeen suolta koivusta, kieletkin saadaan etsimisen jälkeen (ei kerrota mistä), sokea soittaja
20. V1 138: Kanteleen synty – vain laulun alku, Minä-muodossa, "Olin mä orjana Virossa", otran kylväminen
21. V1 140: Kanteleen synty – Minä-muodossa, ”Olin mä orjana Virossa”, oino otrassa, kasvatiksi, sarvi sepälle
22. V1 141: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Ammun aidaksella, Tiirin liirin tengan löysin – Minä-muodossa, otran kylväminen, oina otrassa, kasvatiksi, sarvet sepälle, "Mill' mä soittelen sovassa", seppä = Hiien poika, kielet neidon hiuksista, sokea soittaja
23. V1 142: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Tiirin liirin lengan löysin –  Minä-muodossa, 125 säettä, ”Olin orjana Virossa”, otrat palkaksi, oino otrassa, syöttilääksi, sarvet sepälle, "Millä soittelen soassa" etsimisen jälkeen neidolta hiuksia kieliksi, laulaja veistää koivusta kannen, sokea soittaja
24. V1 143: Kanteleen soitto, Kanteleen synty – Minä-muodossa, katkelmia, ”Olin orjon´Virossa”, otrat palkaksi, oino, seppä, etsimisen jälkeen kielet neidon hiuksista, laulaja veistää koivusta kannen, sokea soittaja
25. V1 144: Kanteleen soitto, Kanteleen synty – Minä-muodossa, ”Olin orjana Virossa”, otrat palkasta, oino otrassa, syöttilääksi, tappoi talveksi, sarvet sepälle, "Mill o soittele sovass", laulaja veistää etsimisen jälkeen koivusta kannen, neidolta hiuksia kieliksi, sokea soittaja
26. V1 145: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Pilvilampi – Minä-muodossa, laulaja veistää kanteleen koivusta, saa kielet neidon hiuksista, sokean soitto, lopussa pilvilampi
27. V1 146: Kanteleen synty – Minä-muodossa, vain laulun alku, laulaja veistää kanteleen koivusta, kielet puuttuu
28. V1 147: Kanteleen synty, Ammun aidaksella – Minä-muodossa, ”Olin orjana Virossa”, oinas otrassa, sarvet sepälle, "Mil mie soittelen sovassa"
29. V1 148: Kanteleen synty, Läksin linnaan likaksi – Minä-muodossa, vain laulun alku, oino otrassa
30. V1 149: Kanteleen synty – Minä-muodossa, "Olin orjaan Viros", oinas otrassa, laulu loppuu oinaan kotiin tuomiseen
31. V1 150: Kanteleen synty – Minä-muodossa, ”Olin orjan Virossa”, oina otrassa, sarvet sepälle, "Mil mie soittelen sovas"
32. V1 151: Kanteleen synty, Kodin hävittäjä – vain laulun alku, "Lauri poika lappalainen", oinas otrassain, laulaja tuo kotiin
33. V1 152: Kanteleen soitto, Kanteleen synty – Minä-muodossa, ”Olin orjana Virossa”, oina otrassa, sarvet sepälle, sokea soittaja
34. V1 153: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Läksin linnaan likaksi – Minä-muodossa, oino otrassa, kasvatettavaksi, sarvet sepälle, pyytää seppää takomaan myös kielet, "Mill mie soittele sovass", sokea soittaja
35. V1 154: Kanteleen soitto, Kanteleen synty, Läksin linnaan likaksi – Minä-muodossa, katkelmia, ”otin otrat palkastein”, sokea soittaja
36. V1 155: Annikaisen virsi, Kanteleen soitto, Kanteleen synty – Minä-muodossa, ”Olin orjonn mie Viross”, oino otrassa, ”ajoin oinoll mie kottii, kui herrat hevosilloa”, oino syöttiläänä, "Lihat (kui) ostin (ja) leivät ostin, Voit ostin (ja) tupakat ostin, Ostin kalat kaikellaiset", sarvet sepälle, "Mill mie soittele sovass", neidolta hiukset kieliksi, sokea soittaja
37. V1 156: Kanteleen synty – Minä-muodossa, alussa katkelma ja laulun loppu puuttuu, ”Olin orjana Virossa”, oino otrasta, ”panin kultasuitset suuhun”, oino kotiin kasvatiksi, sarvet sepälle, "Mill' mie soittelen soassa", kansi puuttuu
38. V1 157: Kanteleen soitto, Kanteleen synty – Minä-muodossa, seppää pyydetään takomaan kannel (ei kerrota mistä), puuttuu keskimmäistä ja reunimmaista kielta, laulaja lähtee etsimään ja löytää suolta koivun, kantele valmistuu, sokea soittaja, lopussa "Miull on mieli pois pajeta..."
39. V1 158: Kanteleen soitto, Kanteleen synty – Minä-muodossa, ”Olin orja Virossa”, oino otrassa, oino kotiin, sarvet sepälle, "Mill mie soittelen sovassa", laulaja saa kanteleeseen kielet neidon hiuksista, sokea soittaja
40. V1 159: Kanteleen synty, Läksin linnaan likaksi – Minä-muodossa, ainoastaan kolme säettä laulun alusta
41. V1 160: Annikaisen virsi, Kanteleen soitto, Kanteleen synty – Minä-muodossa, katkelmia, ”Olin orjoin Virossa”, oino syöttiläänä, "Voit hankin, tupakat hankin, Kalat hankin kaikenlaiset", oinolta sarvi, koivu, neidon hiuksia, sokea soittaja
42. V1 161: Kantelen synty, Läksin linnaan likaksi – Minä-muodossa, vain laulun alku, otrat palkaksi
43. V1 162: Kanteleen synty, Taivaassa, tätilässä paimenena – loppu minä-muodossa, oino otrassa, sarvet sepälle, ”Kalanluin kanteloine, Mill mie soittele soas"
44. V1 1343: Kanteleen soitto – vain 6 säettä soiton vaikutuksista
45. V1 1344: Kanteleen soitto, Kanteleen synty – Minä-muodossa, ”Olin orjo vellollein”, oino otrassa, sillä ratsastaminen, sen kasvatus, sarvet sepälle, kansi puuttuu, se koivusta, kaksi kieltä puuttuu, ”Soaaren peääss’ ol’ kolme neittä”, neidon hiuksista kielet, sokea soittaja
46. V2 1753: Kanteleen synty – Minä-muodossa, vain viisi säettä, "Tuutilaulu", laulaja pyytää sepältä ”Kalalluine kanteloine”
47. V3 32: Kanteleen soitto, Kanteleen synty – Minä-muodossa, 120 säettä, ”Olin orjonna Virossa”, oino otrassa, sen kasvatus, sarvet sepälle, "Mill mie soittele sovass oi", puuttui kansi ja kieliä, laulaja etsii ja veistää kannen koivusta, saa neidolta hiuksia kieliksi, sokea soittaja
48. V3 33: Kanteleen synty – Minä-muodossa, lyhyet katkelmat, ”Olin orjon Virossein”, oino syöttiläänä, pannaan lihoiksi, sarvet sepälle, "mill mie sovassa soitan"
49. V3 33a: Kanteleen synty – "Liekkulaulu", vain yksittäisiä säkeitä, Minä-muodossa, "Olin orjonna Virossa", oinon sarvet sepälle, "mill mie soittelen sovassa"
50. V3 34: Kanteleen soitto, Kanteleen synty – Minä-muodossa, ”Olin orjana Virossa”, oino otrassa, kasvattina, sarvet sepälle, "mill mie soittelen soassa", puuttui kielet, etsimisen jälkeen neidon hiuksista, puuttui kansi, etsimisen jälkeen veistää sopivasta koivusta, sokea soittaja
51. V3 34a: Kanteleen synty – "Liekkuvirsi", vain yksittäisiä säkeitä, Minä-muodossa, "Olin orjonna Virossa", oino otrassa, kasvatiksi, sarvet sepälle, kielet neidon hiuksista, laulaja veistää kannen, "millä soittaa sovassa", sokea soittaja
52. V3 35: Kanteleen synty – Minä-muodossa, katkelmia, ”Olin orjonna Virossa”, kielet hiuksista
53. V3 36: Kanteleen soitto, Kantelen synty – Minä-muodossa, ”Olin orjonna Virossa”, oino otrassa, kasvatus, sarvet sepälle, "mill mie soittelen soassa", uupuu kahta kieltä ja kantta, saa neidon hiuksia, veistää koivusta kannen, sokea soittaja
54. V3 36a: Kanteleen soitto, Kanteleen synty – Minä-muodossa, "Liekkuvirsi", yksittäisiä säkeitä, ”Olin orjonna Virossa”, oino otrassa, kasvatiksi, sarvet sepälle, kanteleen kielet neidon hiuksista, laulaja veistää kannen, sokea soittaja
55. V3 liite Pieni Runon-seppä nro 6 - Minä-muodossa, ”Oinon luinen kantele”, ”Olin orjana Virossa”, oino otrassa, syöttiläänä, sarvi sepälle, "Mill mä soittelen sodassa", uupui kantta, etsimisen jälkeen laulaja tekee kannen koivusta, uupui kahta kieltä, etsimisen jälkeen sai neidon hiuksia, sokea soittaja

Lähteet

SKVR-verkkopalvelu 2024–. Toimittaneet Jukka Saarinen, Niklas Alén, Maria Niku, Kati Kallio ja Eija Stark. Helsinki: SKS. https://aineistot.finlit.fi/exist/apps/skvr/index.html

Arkistolähteet

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkisto

SKS KIA. Axel August Boreniuksen arkisto. Vuosien 1876-1877 keruumatkojen matkakertomuksia, päiväkirjoja ja muistiinpanoja kanteleensoittajista sekä sävelmistä. Kotelo 1.

Karl Collanin sävelmäkäsikirjoitukset 1854.

Savo-karjalaisen Osakunnan sävelmäkokoelma, K. A. Hällströmin sävelmäkäsikirjoitukset 1877–1880.

Emil Sivorin sävelmäkäsikirjoitukset 1891(?)–1908.

A. O. Väisäsen arkisto (sisältää myös A. Hällströmin käsikirjoituksen Sävel-keräelmä Laatokan Karjalasta v. 1895 I).

Äänitearkiston kantelefonogrammit.

Äänitteitä

Kantele, folk music from Finland, 1998 (SKSCD1).

Kastinen, Arja & Hoffrén, Taito 2021: Teppana Jänis (AANIA-37).

Kastinen, Arja 2023: Iivana Mišukka. Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, kansanmusiikin aineryhmä, sarjanumero 183. 

Kastinen, Arja 2025: Aikahyppy. Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, kansanmusiikin aineryhmä, sarjanumero 191.

Paimensoittaja Teppo Repo. Kansanmusiikki-instituutti 1994 (KICD 7).

Kirjallisuutta

Dahlblom, Kari 1992. Itäkarjalainen kantele. Käsikirjoitus. Tikkakkoski.

Itkonen, Erkki 1936. A. A. Borenius-Lähteenkorva. Kansanrunouden kerääjä ja tutkija. Helsinki: SKS. 

Honko, Lauri 1990. "Inkerin tutkimus tienhaarassa". Teoksessa Pekka Laaksonen ja Sirkka-Liisa Mettomäki (toim.), Inkerin teillä. Kalevalaseuran vuosikirja 69–70. Helsinki: SKS, 113–123.

Kastinen, Arja 2009. Taivas auki - Itäisen Suomen ja Karjalan kanteleista 1800-luvun käsikirjoituksissa. Pöytyä: Temps Oy. 

Kastinen, Arja & Nieminen, Rauno & Tenhunen, Anna-Liisa 2013. Kizavirzi karjalaisesta kanteleperinteestä 1900-luvun alussa. Pöytyä: Temps Oy.

Kivelä, Marjut 1985. Sudämessä kalevalainen kansa. Alpo ja Nina Sailo runonlaulajien ikuistajina. Helsinki: SKS. 

Klemetti, Heikki 1942. "Urhot kumpuin yöstä." Suomen musiikkilehti, 1/1942. 

Kuusi, Matti 1990. "Olgoi-akka Hevaan Tönttölästä". Teoksessa Pekka Laaksonen & Sirkka-Liisa Mettomäki (toim.), Inkerin teillä, Kalevalaseuran vuosikirja 69–70. Helsinki: SKS, 213–230.

Laitinen, Heikki 2010. "Runolaulajien kantele". Teoksessa Risto Blomster (toim.), Kantele. Helsinki: SKS, 77–99.

Laitinen, Heikki 2011. "A. O. Väisäsen elämäntyö". Teoksessa Ulla Piela, Seppo Knuuttila ja Risto Blomster (toim.), Taide, tiede, tulkinta. Kirjoituksia A. O. Väisäsestä. Kalevalaseuran vuosikirja 90. Helsinki, SKS, 13–59.

Launis, Armas (toim.) 1910. Runosävelmiä I. Inkerin runosävelmät. Helsinki: SKS.

Launis, Armas (toim.) 1930. Runosävelmiä II. Karjalan runosävelmät. Helsinki: SKS.

Lönnrot, Elias 1902. Elias Lönnrotin matkat. I. Vuosina 1828–1839. Helsinki: SKS.

Mikkonen, Simo & Suutari, Pekka (2006) ”Karjalan taidepäivät Leningradissa maaliskuussa 1937. Käännekohta Karjalan musiikin historiassa”. Teoksessa Markus Matere (toim.) Etnomusikologian vuosikirja vol 18. Helsinki: Suomen Etnomusikologinen Seura, 157–183. https://doi.org/10.23985/evk.101176 

Mannerheim-Sparre, Eva1951. Taiteilijaelämää. Helsinki: Otava.

Relander, Oskar 1917. O. A. Hainari. Muistelmia. Helsinki: Kansanvalistusseura.

Saha, Hannu 1986. Kymmenkielisen kanteleen opas. Kaustinen: Kansanmusiikki-instituutti.

Salminen, Väinö 1921. "Mekrijärven runolaulajia". Teoksessa Kalevalaseuran vuosikirja I. Helsinki: Otava, 138–140.

Sjöström, Juhani 1896. Korpien povessa. Kuvauksia itäisestä Karjalasta. Helsinki: Weilin & Göös.

Wartiainen, Eliel 1987 [1923]. Shemeikka. Porvoo: WSOY.

***

Lisäksi ladattavina pdf-tiedostoina tietoja ja kuvia Suomen museoiden kanteleista temps.fi-sivuston Tutkimus-välilehden alalaidassa.

Elias Lönnrotin rakentama, alta koverrettu, 12-kielinen kantele Runebergin kotimuseossa Porvoossa, RGB 242. Kuva: Arja Kastinen.