SKVR XII1
63. Rovaniemi.
Arwidsson 488 b. R. v. Beckerin käsikirjoitus. -1819.
Lukkari P. Gullberg.
["Tämä lienee v. Beckerin alkuperäinen kirjaanpano, josta mytologiassa 97 siv. oleva runo lienee korjattu ja järjestetty kopio, sillä tässä kappaleessa olevat lyhennykset ja pyyhkimiset ynnä kertomiset (60, 63 v.) ovat tuskin voineet syntyä muulla tavoin kuin laulun tahi reciteerauksen mukaan ylöspantaessa - -" A. A. Lähteenkorvan marginaalihuomautus runon lopussa.]
[Ilmanimmen kosinta - Kanteleen synty - Laivaretki - Polvenhaava}
hoikka honkelon miniä
vaka vanha Vainamoinen[!]
sanopi sanoilla näillä,
5 tuletkos minulle neiti.
Neiti taiten vastoapi
Empä sulle ennen tulle
Ennen kun jouhen halkaseisit
veittella[!] karettömällä[!]
10 ilman tutkamettomalla (= kärki)
munan solmuhun vetäsit
solmen tuntumattomaksi.
Vaka Vanha Vainamöinen[!]
halki jouhen halkaseepi
15 veittellä karettomälla[!]
ilman tutkamettomalla
munan solmuhun vetäpi
solmen tuntumattomaksi
Vaka vanha Vainä[möinen][!]
20 sanopi sanoilla naillä[!]
Lausu tällä lausehella
tuletkos minulle neity
Neity taiten vastoapi
Em' on sullen en tullo
25 ennen kun Venoisen vestät
kehrävarteni murusta
kalpineni1 kappaleista
kirvon käymata[!] kiveen
kasan kalkahutta mata,
30 Vaka vanha V[äinämöinen]
vesti Vuorella venettä
Kalkutteli kalliolla
Ei kirves kivehen koske
Eikä kalka kalliohon
35 Liuskahti Lihahan viimen
varpahaseen Vainamöisen[!]
Polveen pätösen pojan
Ei ollut sitä mätästä
Eikä vuorta korkiata
40 Jok' ei tullut tulvilleen
Varpahasta Väinämöisen
polvesta pätösen pojan
Vaka Vanha V[äinämöinen]
Rekehensa[!] reutoaksen
45 Vietetäksen korjahansa
Ajo tuonne toitualle
Ajo portahan etehen
kartanolle kaunihisti
Yli kynnyksen kysy[ypi]
50 Onko pa talossa tässä
tämän tulvan tukkiata
Salpoa veri-satehen
Lausu Lapsi laattialta
paarna pieni pankun peästä
55 Ei ole talossa tässä
Tämän tulvan tukkiata
salpoa tämän satehen
Aja toisehen talohon
Vaka vanha Vainäm[öinen][!]
60 Ajo toisehen talohon
Rekehensä reutoaksen2
vieretaks[en][!] etc.
Ajo toisehen talohon
Yli kynyksen kysyypi
65 Onko pa talossa tässä
tämän tul[van tukkiata]
Salpoa veri[satehen]
Lausu Ukko poyän[!] peästä
Lausu Ukko parta laulo
70 Sulettuna on suuremmatkin
Jalommatkin Jaksettuna
Joet suista, salmet paistä[!]
Selat[!] niemien nenistä
kannakset kapeimmista
75 käski poikansa pajahan
Tehä nuista voitehia
jotk' on tuotu toitualta
Siitä kylmästa[!] kylässä
Joss' ei3 ou nahty[!] ejka[!] kultu
80 Ruohon kaiken kasvantota
Poikanen tuli kotihin
valmistanut voitehia
kipehille voitehiksi
violle parantehiksi
85 Vaka Vanha V[äinämöinen]
Eipä karsina[!] Ensina[!]
Kuin on voie peälle pantu
Sitte silkilla[!] sivottu,
kapaloitu kaunihisti.
90 pani4 se puoli pyorryksihin[!]
Väin[ämöisen] väännyksihin
siitä herkästi heräsi
katsahtaapi5 taivohalle
Nyt on julkinen Jumala
95 Avo mulle antanunna
kiivahasti kiini otti
veri seiso selväsesti,
Iteppä Isa[!] Jumala
kiitän sinua esinä
100 poikoa Pyhä Jumala
Herran Henkeä hyveä. -
Sitte vasta vanha Väinamöinen[!]
kuin parani kaunihiksi
teki Vuorella Venetta[!]
105 Valmisteli Valmihixi,
puuskautti purren vetehen
Lykkasi[!] Venon6 Vesille
Lato toisen laita puolen
pulskioita poikasia
110 Lato toisen laita puolen
Vaskivöitä neitosia
Mika[!] oli7 Narri naimatoina
Mika[!] piikuuen pitänyt
pani se vanhoa väkeä
115 Ijän kaiken istunutta;
taytehen[!] venehen laijat,
kuss oli sijaa vahan[!]
nuorukaisilta esinä8
Vaka vanha Väinämöinen
120 Ite istuupi perähän
pani vanhat soutamahan9
Vanhat souti pää vapisi
Eipä tuostana10 tykannyt[!]
pani nuoret soutamahan
125 Nuoret souvit airot notkut
Airon pyyryt11 pyynä vingyt[!]
terät teirinä kukersit
hangat hanhina pajatit
Laski paivän[!] laski toisen
130 Yhen päivän suovesia[!]
toisen paivan [!] maavesiä
kolmannen Merivesia[!]
Jo päivänä kolmantena
Laski hauvin hartioille
135 Veen koiran koukkuluulle
Vaka vanha Väinamöinen[!]
Sanoopi sanalla tällä
Lausu tällä Lausehella
Katteleepi kaanteleevi [!]
140 Mihinkäs venonen puuttu
kivellenko vai havollen
vaiko hauvin hartioillen
katteleepi ahkerasti
havatteepi hartahasti
145 Että (tama [!]) oli hauin hartioilla
veen koiran koukku luilla
Sano miehillen hyvillen
Jotka purresta puhuuvat
venehesta[!] veistattavat[!]
150 Saisikko harpun hauvin luusta
Kantelon kalan evästa[!]
Veen koiran konkkaluusta.
1 Sanan alla: (viitin).
2 Säkeen edeltä pyyhitty: Vieretäksen k.
3 ej ruohoa : ei on nähty.
4 Sanan yltä pyyhitty: Sitte.
5 Sanan yltä pyyhitty: Anto aina.
6 Sanan jäljestä pyyhitty: venon.
7 Sanan yllä: on.
8 Säkeet 113-118 kirjoitettu osaksi rivien väliin, osaksi marginaliin. Säkeiden edestä pyyhitty: Ite istu.
9 Säkeen yltä pyyhitty: kaski nuoret sou.
10 tuosta|ka|na : tuostana.
11 Sanan yllä: *handtag.
89. [Suomussalmi.]
Liljeblad, J. F. 51. -36.
[Laivaretki - Veneenveisto - Vipusen virsi - Kanteleen synty - Kanteleen soitto]
Oli vanha Väinämöinen,
Teki tiiolla venettä;
Uupu kolmia sanoa
Päähän laian pääste'essä.
5 Sano vanha Väinämöinen:
Ois tuolla sata sanoa,
Tuhat virren tutkelmusta
(Suussa valkian oravan j.n.e.)
Suussa Antero Vipusen,
10 Vaan on äiä mäntäveä,
Hetkeks' maeteltoa,
Sek' on matkoja pahoja,
Naisten neulojen neniä,
Miesten miekkojen teriä. -
15 Toki läksi, ei totellu;
Astu naisten neulojen neniä,
Miesten miekkojen teriä.
Pellon peuroja levitti,
Oravia suuren orren,
20 Tappo pannan pääskysiä,
Lauman hanhia hajotti.
Sai sieltä sata sanoa,
Tuhat virren tutkelmusta.
Saip' on veno valmihiksi.
25 Lykkäsi venon vesille
Niinkun kyyn kulonalasen
Eli kärmehen elävän.
Pani nuoret soutamahan.
Nuoret souti, airot notku,
30 Airon [pyyryt] pyynä vinku,
Teljet tetrenä kukerti.
Souti päivän suovesiä,
Toisen päivän maavesiä,
Kolmannen maavesiä.
35 Itse istuhen perähän,
Niinkun Suomen s[u]olasäkki,
Tukkulmin humalatukku.
Souti päivän suovesiä,
Toisen päivän maavesiä,
40 Kolmannen Venehvesiä.
On luoto merellä luotu,
Salasaari siunattuna;
Siihen puuttu Pohjan pursi,
Veneh Väinölän väsäyty.
45 Katselekse, kääntelekse:
Ompa luita luotisella,
Kokon kynkkäluun neniä,
Hauvin suuren hampahia,
Hivuksia hiitten Immen.
50 Sano Vanha Väinämöinen:
Tulis nuista kantelvoinen,
Kun olis sepän käsissä.
Se ise sepoksi löihen,
Rakentihen rautioksi (en);
55 Pani paitansa pajaksi,
Turkkisen tuuhottimeksi,
Vasaraksi kynärspäänsä,
Polvensa alasimeksi.
Sai kantele valmihiksi.
60 Soitti miehet naimattomat,
Soitti nainehet urohot -
Ei ilo ilolle tunnu j.n.e.
Sano vanha Väinämöinen,
Pani ponnen Polvellensa,
65 Kären käänti taivosehen:
Ken ei lien ennen kuullut
Luut lohen ruotasta lojua,
Kalan luista kanteletta,
Se tulkot kuulemahan!
70 Ei sitä metsässä ollut,
Ku ei tullut kuulemahan;
Itsekikin[!] metsän emäntä
Nousi koivun konkelolle,
Lepän lengolle yleni.
75 Ei sitä veissä ollut
Ku ei tullut kuulemahan;
Itsekin veen emäntä
Rinnoin ruokohen ajakse,
Veäkse vesikivelle,
80 Vattalolla vaivoakse.
Iseltäki soittajalta
Veet juoksi silmistähän
Pyyriämmät pyyn munia,
Kauhiammat karpaloita,
85 Pääriämmät Pääskyn päitä.
77. [Savon murteen alueelta.]
Lencqvist, E., De superstitione veterum fennorum. s. 43. -1782.
[Ks. A. R. Niemi, Vanhan Kalevalan eepilliset ainekset, s. 215.]
Hiuxista Hijen Emännän,
Veden vahoista valitut.
64. Rovaniemi.
v. Beckerin välilehditetty kappale Gananderin Mythologiaa, s. 97, n. 78. -1819.
Lukkari P. Gullberg.
[Ilmanimmen kosinta - Polvenhaava - Laivaretki - Kanteleen synty - Kanteleen soitto]
Hoikka honkelon miniä:
Vaka vanha Väinämöinen
Sanoopi sanoilla näillä
5 tuletkos minulle Neiti.
Neiti taiten vastoapi
Empä sulle ennen tulle
Ennen kuin jouhen halkaseisit
Veitellä kärettömällä1
10 ilman tutkamettömalla[!] (uddlös)
Munan solmuhun vetäset
Solmen tuntumattomaksi. -
Vaka vanha Väinämöinen
halki jouhen halkaseepi
15 veitellä kärettömällä
ilman tutkamettomalla
Munan solmuhun vetääpi
Solmun tuntumattomaksi
Vaka vanha Väinämöinen
20 Sanoopi sanoilla näillä
lausuu tällä2 lausehella:3
Tuletkos minulle neiti:
Empä sullen ennen tulle
Ennen kun Venosen vestät
25 Keträ varteni murusta
Kalpimeni (i.e. vetimeni) kappaleista
Kirvon käymatä[!] kivehen
kasan kalkahuttamata.
Vaka vanha Väinämöinen
30 Vesti vuorella venettä
kalkutteli kalliolla
Ei kirves kivehen koske
Eikä kalka kalliohon
Liuskahti lihahan viimen
35 Varpahaseen Väinämöisen
polveen pätösen pojan:
Ei ollut sitä metässä
(Eikä maata matalata)
Eika[!] vuorta korkiata,
40 jok' ei tullut tulvilleen
varpahasta Väinämöisen
polvesta pätösen pojan.
Vaka Vanha Väinämöinen
rekehensa[!] reutoaksen
45 Vieretäksen korjahansa
Ajo tuonne toitualle
Ajo portahan etehen
Kartanolle kaunihisti,
Yli kynnyksen kysyypi
50 Onkopa talossa tässä
tämän tulvan tukkiata
Salpoa verisatehen?
Lausu Lapsi laattialta
paarna pieni pankun peästä
55 Ei ole talossa tässä
tämän tulvan tukkiata
Salpoa tämän satehen;
Aja toisehen talohon.
Vaka Vanha Väinämöinen
60 rekehensä reutoaksen
vieretäksen korjahansa,
Ajo toisehen talohon
Yli kynnyksen kysyypi
Onkopa talossa tässä
65 tämän tulvan tukkiata
Salpoa veri satehen?
Lausu Ukko pöyän peästä
lausu Ukko parta laulo:
Suletun' on su[u]remmatkin
70 Jalommatkin jaksettuna
Joet suista, järvet päistä
Selät niemien nenistä
kannakset kapeimmista. -
käski poikansa pajahan
75 Tehä nuista voitehia4
jotk' on tuotu toisualta5
Siitä kylmästä kylästä
joss ei ou nähty, eikä kuultu
Ruohon kaiken kasvantota. -
80 Poikanen tuli kotihin
valmistanut voitehia
kipehille voitehiksi
viollen parantehiksi.
Vaka vanha Väinämöinen
85 Eipä karsinä[!] esinä
kuin on voie peällen pantu
Sitte silkillä siottu
Kapaloittu kaunihisti
pani se puoli pyörryksihin
90 Väinämöisen veännyksihin
Siitä herkästi herasi[!]
Kattahtaapi taivahalle:
Sanoopi sanoilla näillä
Lausu näillä lausumilla:
95 Nyt on Julkinen Jumala
Avun mulle antanunna
Kiivahasti kiini otti
Veri seiso selväsesti
Iteppä Isä Jumala
100 kiitän sinua esinä
poikoa pyhä Jumala
Herran henkeä hyveä.
Sitte Vanha Väinämöinen
kuin parani kaunihiksi
105 teki vuorella venettä
valmisteli valmihiksi.
puuskautt purren vetehen
lykkasi[!] venon vesille
lato toisen laita puolen
110 pulskioita poikasia
lato toisen laita puolen
vaskivöitä neitosia
Mik' on narri naimatoinna
Mikä piikuuen pitänyt. -
115 pani se vanhoa väkeä
ijänkaiken istunutta
täytehen venehen laiat6
kuss oli sijoa vähän
Nuorukaisilta esinä
120 Vaka vanha Väinämöinen
Ite istuupi perähän
pani vanhat soutamahan
Vanhat souti peä vapisi
Eipa[!] tuostana(kaan) lykännyt[!]7
125 pani nuoret soutamahan
Nuoret soutvat airot notkut
Airon pyyryt8 pyynä vingut,
terät teirinä kukersit,
hangat hanhina pajatit,
130 Laski päivän, laski toisen -
Yhen päivän suovesiä
toisen päivän maa vesia[!]
Kolmannen meri vesiä
Jo päivänä kolmantena
135 Laski hauvin hartioille
Veen koiran koukkuluille.
Vaka vanha Väinamoinen[!]
sanoopi sanalla tällä
Lausu täällä lausehella:
140 Kahteleepi, keänteleepi:
Mihinkäs Venonen puuttu
Kivellenko vai havollen
Vaiko hauin hartioillen?
Kahteleepi ahkerasti
145 havahteepi hartahasti;
ett' oli hauin hartioilla
veen koiran koukkuluilla.
Sano miehillen hyvillen
Jotka purresta puhuuvat
150 Venehestä veistattävät[!]:
Saisikko harpun hauin luusta
Kanteleen kalan evästä
Veen koiran koukkuluusta.
Vaka vanha Väinämöinen
155 Teki harpun hauin luista
Kantelon kalan evästä
Veen koiran koukkuluusta
pani Vanhat soittamahan
Vanhat soitvat, pää vapisi
160 Ei ilo ilolle käynyt
Soitto soitolle tajonnut.
pani nuoret soittamahan
Nuoret soitit sormet notkut.
Ei ilo ilolle tullut,9
165 Tarpeheksi Väinämöisen. -
Sanoopi Sanalla tällä
Lausu tällä lausehella:
Ilo tänne tuotakohon
Miehen tehnehen käsille.
170 Ite istu soittamahan
kivisille portahille
petajaisen[!] pienan peähän
rautasen rahin nenälle.
Nytt tuli ilo ilolle,
175 Soitto Soitolle tajusi.
Ei ollut sitä metassä[!]
jalan neljan[!] juoksevata
kahen siiven siukkavata
jok' ei tullut kuulemahan
180 Soitantoa Väinämöisen.
Itekkin metän Emäntä
Rinnon aialle asettu (ajoin)
Veräjällen vierettäiksen.
Ei ollut sitä meressä
185 Evän kuuen kulkevata
jok' ei tullut kuulemahan
Soitantoa Väinämöisen.
Itekkin Veen Emäntä
Rinnon aalloillen ajohin
190 Vetäy vesikivellen.
1 k|e|r|ä|ttömällä : kärettömällä.
2 näillä : tällä.
3 lauseh|i|lla : lausehella.
4 voitehi|t|a : voitehia.
5 rivin yllä : [toi]t[ualta].
6 lai[j]at : laiat.
7 Säe kirjoitettu tummemmalla musteella.
8 Rivin yllä: handlag.
9 Siv. kirj.: Pani kielet kanteleesen hiuksista hien immin jouhista uuet orihin.
92. Kemin seud.[?]
Topelius Vanh. run. I, ss. 30-35. -22.
[Topeliuksen oman ilmoituksen mukaan Kemin seuduilta (Vanh. run. II, alkul.). Itse asiassa kokoonpantu useammasta Pohjanmaalta saadusta toisinnosta, joista joku mahd. Kemin seuduiltakin. Ks. A. R. Niemi, Tutk. Sakari Topelius vanh. runonker., ss. 31-2; Vanhan Kalevalan eepilliset ainekset, s. 218-20. Topeliuksen käsikirjoituksessa (1222a) 6) olevaa kokoonpantua tekstiä ei ole tähän otettu.]
[Laivaretki - Purren itku - Kanteleen synty - Kanteleen soitto - Kyynelten vierintä]
Venet vaivanen valitti.
Kysy vanha Väinämöinen:
"Mitäs itket puinen pursi
5 Venet vaivanen valitat?
Itkekkös sä puisuuttasi
Hankavuuttasi haluat?"
"Sitä itken puinen pursi,
Venet vaivanen valitan:
10 Muut purret sotia käyvät
Tappeluita tallustavat,
Saavat täytensä rahoja
Perä-puunsa penninkiä;
Minä lahon lastullani
15 Venyn veistämäisilläni,
Pahimmatkin maan matoset
Alla kaarteni asuvat,
Ilkeimmät ilman linnut
Pesän pielessä pitävät,
20 Parras puuhun paskantavat."
Vaka vanha Väinämöinen
Lykkäsi venon vesille,
Satalaian lainehille,
Lato toisen laita-puolen
25 Suka-päitä sulhasia,
Kannus-jalkoja jaloja,
Lato toisen laita-puolen
Vaski-vöitä neitosia.
Itek' istuuvi perähän,
30 Pani vanhat soutamahan,
Vanhat sousit, päät vapisit,
Ei ilo ilolle tullu,
Soutu sou-ullen tajunnu.
Pani nuoret soutamahan,
35 Nuoret sousit, sormet notkut,
Airon pyyryt pyynnä vingut,
Terät teirinä kukersit,
Hangat hanhina pajahit,
Nokka jouhtena jolusi,
40 Perä kraakku kaarnehina.
Nyt ilo ilolle kävi,
Soutu sou-ullen tajusi.
Laski päivän maa-vesiä,
Toisen päivän suo-vesiä,
45 Kolmannen koti-vesiä.
Jo päivänä kolmantena
Laski hauvin hartioille
Veen koiran koukku-luille;
Pursi puuttuvi lujahan.
50 Vaka vanha Väinämöinen
Arveleevi aivossahan:
"Kivelläkö vain havolla,
Vaiko hauin hartioilla,
Veen koiran koukku-luilla?["]
55 Vetäävi veneheseensä,
Purston pohjahan puotti.
Katseleevi, käänteleevi,
Minkäs tuosta seppä saisi,
Minkäs taitava takosi,
60 Mies naatti naputteleisi?
Teki harpun hauin luista,
Kantelon kalan evästä,
Veen koiran koukku-luista.
Pani kielet kanteleeseen
65 Hiuksista Hiien immin,
Jouhista uvet orihin;
Pani naulat kanteleeseen
Orahasta Tuonen otran,
Tuonen hauvin hampahista.
70 Soitit nuoret, soitit vanhat,
Soitit nainehet urohot,
Soitit miehet naimattomat,
Ei ilo ilolle tullu,
Soitto soitolle tajunnu:
75 Sano vanha Väinämöinen:
"Ilo tänne tuotakohon,
Kantelo kannettakohon
Miehen tehnehen käsille,
Sormille sovittelian."
80 Itse istui soittamahan,
Soiti1 ruotosta rojua,
Kalan luista kanteletta
Käsin pienin, hoikin sormin,
Peukalo ylös keveni.
85 Itkit nuoret, itkit vanhat,
Itkit nainehet urohot,
Itkit miehet naimattomat.
Itensäki Väinämöisen
Veet vyöryit silmistähän
90 Reheillen rinnoillehen,
Rinnoiltahan polvillehen,
Kaseammat karpaloita
Pyyliämmät pyyn munia,
Läpi viien villa-vaipan,
95 Sarka-kauhtanan kaheksan.
Ei ollut sitä metässä
Jalan neljän juoksevata,
Kahen siiven suihkavata,
Jok' ei tullut kuulemahan,
100 Väinämöisen soitellessa,
Tehessä Isän iloa;
Karhukin aialle kavahti,
Itekkin Metsän Emäntä
Rinnoin aialle ajaksin,
105 Veräjällen vieretäksen.
Ei sitä meressä ollut
Evän kuuen kulkevata,
Jok' ei tullut kuulemahan;
Itekin veen Emäntä
110 Rinnoin aallollen ajaksin,
Veäksen vesi-kivelle,
Vaivoaksen vahtallehen.
115 Oli ettivä hevosta,
Päätä puitti katselova
Suvikunnan suittet vyöllä
Varsan valjahat olalla.
Laski maahan marhaminnan,
120 Hietahan helut hevoisen;
Löysi purren itkemästä
Venehen valittamasta
Mitäs itket puinen pursi,
Venet hankava halajat? ja niin eespäin.
1 Painovirhe, korj.: Soitti.
77 α. [Savon murteen alueelta.]
Ganander Myth. fenn. s. 11 -1789.
[Ks. A. R. Niemi, Vanhan Kalevalan eepilliset ainekset, s. 215.]
[Kanteleen synty]
HIIDEN eller Hijjen Emäntä; Hijsis stygga hustru; af dess sträfva hår togs strängar til Wäinämöises nya och märkeliga harpa.
Kust' on kielet kantelossa?
Jouhista hyvän orihin,
Hiuxista Hijjen emännän,
Veden vahoista valitut.
65. Rovaniemi. [Osaksi Paltamosta y.m.] ?
Turun Viikko-Sanomat v. 1820, n:ot 10-11, 20. -1819.
Tämän Väinämöisen esityksen säkeet 1-177 ja todennäköisesti säkeet 178-98 (ks. n:ot 63, 64, 73) lauloi v. Beckerille Rovaniemen lukkari Pehr Gullberg, joka oli Utajärveltä kotoisin. Säkeet 199-229 ovat Lencqvistin, Gananderin ja v. Schröterin painattamasta Kilpalaulannon toisinnosta, johon v. Becker jostakin muusta yhteydestä on lisännyt säkeet 222-4. Säkeet 230-65 ovat Aejmelaeuksen Paltamosta muistiinpanemasta Auringon ja kuun päästöstä (ks. n:o 99.)
Väinämöinen oli niin on[n]ellinen soassa, että hänen vaatteisiinsa ei uskottu nuolien pystyvän. - Hän taisi myös johonkuhun määrään parantaa haavoja. Väinämöisellä oli korkea ja kaunis laulu-ääni, johonka vanhat Savolaiset vielä vertaavat nykyisten ihmisten korkeata ääntä: Ja kuin hän soitti kanteleellansa ja lauloi, kokoontuivat kaikki, joilla henki oli, häntä kuultelemaan. Yhessä runossa sanotaan että Väinämöinen teki kanteleensa puusta, toisessa että hän teki itellensä kanteleen veen-elävän luista. Väinämöinen pyysi Katrina nimistä neitoa vaimoksensa, mutta siihen aikaan mahtoi tyttärillä olla vielä enemmän juonia kuin meiän aikaan; sillä vaikka Väinämöinen oli aivan kuuluisa ja urhollinen mies, niin vastasi yhtä-hyvin Katrina hänelle:
[Rovaniemi.]
Ennen kuin jouhen kalkasesit
Veitellä kärettömällä
Ilman tutkamettomalla,
5 Munan solmuhun vetäset
Solmun tuntumattomaksi.
Ennen kuin venosen vestät
Keträvarteni murusta,
10 Kalpimeni kappaleista
Kirvon käymätä kivehen,
Kasan kalkahuttamata.
(Jonka vastauksen saatuansa)
Vaka vanha Väinämöinen
Teki vuorella Venettä
15 Kalliolla kalkutteli:
Ei kirves kivehen koske
Eikä kalka kalliohon;
Liuskahti lihaan viimen,
Varpahaseen Väinämöisen
20 Polvehen pätösen Pojan.
Ei ollut sitä mätästä
Eikä vuorta korkeata,
Jok' ei tullut tulvillensa
Varpahasta Väinämöisen
Polvesta pätösen Pojan. - -1
Rekehensä reutoaiksen,
Vierettäiksen korjahansa,
Ajo tuonne toisualle,
30 Kartanolle kaunihisti,
Yli kynnyksen kysyypi:
Onkopa talossa tässä
Tämän tulvan tukkijata,
Salpoa veri-satehen?
35 Lausu lapsi lattialta,
Paarna pieni pankon päästä:
Ei ole talossa tässä
Tämän tulvan tukkijata,
Salpoa veri-satehen:
40 Aja toisehen talohon!
Vaka Vanha Väinämöinen
Rekehensä reutoaiksen,
Vierettäiksen korjahansa,
Ajo toisehen talohon,
45 Yli kynnyksen kysyypi:
Onkopa talossa tässä
Tämän tulvan tukkijata,
Salpoa veri-satehen.
Lausu Ukko pöyän päästä,
50 Lausu Ukko, parta laulo:
"Sulettun' on suuremmatkin,
Jalommatkin jaksettuna, -
Joet suista, järvet päistä,
Selät niemien nenistä,
55 Kannakset kapeimmista:" -
Käski poikansa pajahan
Tehä nuita voitehia,
Jotk' on tuotu toisualta,
Siitä kylmästä kylästä,
60 Kuss' ei nähty, eikä kuulttu
Ruohon kaiken kasvantota.
Poikanen tuli kotihin
Valmistanut voitehia,
Kipehille voitehiksi,
65 Vioillen parantehiksi.
Vaka vanha Vainämöinen
Eipä kärsinyt esinä,
Kuin on voie päällen pantu,
Sitten silkillä siottu -
70 Kapaloittu kaunihisti,
Pani se puoli-pyörryksihin,
Väinämöisen väännyksihin.
Siitä herkästi heräsi,
Katahtaapi taivahalle,
75 Sanoopi sanoilla näillä,
Lausu näillä lausumilla:
Nyt on Julkinen Jumala
Avun mullen antanunna,
Kiivahasti kiini otti,
80 Veri seiso selväsesti:
Iteppä Isä Jumala!
Kiitän sinua esinä,
Poikoa, Pyhä Jumala!
Herran Henkeä hyveä.
85 Sitten vanha Väinämöinen,
Kuin parani kaunihiksi,
Teki vuorella venettä,
Valmisteli valmihiksi:
Lykkäsi venon vesille,
90 Lato toisen laita-puolen
Pulskioita poikasia,
Lato toisen laita-puolen
Vaskivöitä neitosia.
Mik' on narri naimatonna,
95 Mik' on piikuuen pitänyt:
Pani se vanhoa väkeä,
Iän kaiken istunutta
Täytehen venehen laiat,
Kuss' oli sijoa vähän
100 Nuorukaisilta esinä.
Vaka vanha Väinämöinen
Ite istuupi perähän,
Pani vanhat soutamahan,
Vanhat souti, pää vapisi,
105 Eipä tuostakaan tykännyt.
Pani nuoret soutamahan,
Nuoret souti, airot notku,
Airon pyyryt pyynä vinku,
Terät tetrinä kukersi,
110 Hangat hanhina pajatti.
Laski päivän, laski toisen,
Yhen päivän suo-vesiä,
Tois[e]n päivän maa-vesiä,
Kolmannen meri-vesiä.
115 Päivänä jo kolmantena
Laski hauin hartioille,
Veen koiran koukku-luille.
Vaka vanha Väinämöinen
Kahteleepi, käänteleepi,
120 Sanoopi sanalla tällä,
Lausu tällä lausehella:
Mihinkäs venonen puuttu?
Kivellenko, vai haollen,
Vaiko hauin hartioillen?
125 Kahteleepi ahkerasti,
Havahteepi hartahasti,
Ett' on hauin hartioilla,
Veen-koiran koukku-luilla.
Sano miehillen hyvillen,
130 Jotka purresta puhuuvat,
Venehestä veistättäävät:
Saisiko harpun hauin luista
Kantelon kalan evästä,
Veen-koiran koukku-luista.
135 Vaka vanha Väinämöinen
Teki harpun hauin luista,
Kantelon kalan evästä,
Veen-koiran koukku-luista.
Pani kielet kanteleeseen
140 Jouhista hyvän orihin,
Kuhtu vanhat soittamahan,
Vanhat soitti, pää vapisi:
Ei ilo illollen tullut
Tarpeheksi Väinämöisen.
145 Pani nuoret soittamahan;
Nuoret soitti, sormet notku;
Ei vielä ilo ilollen tullut
Soitto soitollen tajonnut.
Vaka vanha Väinämöinen
150 Sanoopi sanalla tällä,
Lausu tällä lausehella:
Ilo tänne tuotakohon
Miehen tehnehen käsille.
Ite istu soittamahan
155 Kivisille portahille,
Petäjäisen pienan päähän,
Rautasen rahin nenälle.
Vasta ilo illollen tuli,
Soitto soitollen tajosi.
160 Ei ollut sitä metässä
Jalan neljän juoksevata,
Koivin koikelehtevata,
Lintu-parvea parasta
Kahen siiven siukkavata,
165 Jok' ei tullut kuulemahan,
Tehessä ison iloa,
Soitellessa Väinämöisen.
Itekkin Metän Emäntä
Rinnoin aiallen asettu,
170 Veräjällen vierettiiksen:
Ei ollut sitä meressä
Evän kuuen kulkevata,
Jok' ei tullut kuulemahan
Soitantoa Väinämöisen:
175 Itekkin Veen Emäntä
Rinnoin aalloillen ajoiksen,
Vetiikse vesi-kivellen.
-
Vaka vanha Väinämöinen
Sanoilla teki venettä,
180 Laati purtta laulamalla:
Puuttu kolmea sanoa
Perä laian liittimessä,
Pannessahan parras-puita.
Sano vanha Väinämöinen
185 Veljellehen Joukkahallen:
Saas mullen sanoa kolmet
Suusta Antero Vipusen,
Vatasta Vipusen pojan!
(Joukkavainen vastasi näin:)
"Jo on viikon Vipunen kuollut,
190 Kauan Antero kaonnut,
Vipunsa virittämästä,
Ahtamasta ansa-tiensä:
Sen on kuusi kulma-luilla,
Paju-pehko parran päällä,
195 Joka saattasi sanoa,
Asiankin arvoasi,
Kuinka laita liitetähän,
Pantanehe parras-puita.
[Lenqvist, De superstitione vet. fenn., ss. 33-4; Ganander, Myth. fenn. s. 24; v. Schröter, Finnische Runen, ss. 2-4.]
200 Ja tuo nuori Joukkavainen
Tulivat tiellä vastaksuta,
Aisa aisahan takisti,
Vemmel tarttu Vempeleeseen.
205 Joka tienneepi enemmän!
Se pois tieltä poiketkohon,
Joka tienneepi vähemmän!
Muistan meret kynnetyksi.
Sarka-jaot souvotuksi,
210 Kivet luo-uksi kokohon.
Ja ei uron parta-suisen!
Minun on meret kyntämäni,
Sarka-jaot sauvomani,
215 Kivet luomani kokohon. -
Hyräile hyvä-sukuinen!
Tuopa vanha Väinämöinen
Varmon kyllä vastaeli:
220 Varainen on laulamaksi
Aikanen ilon teoksi.
Linnat liikku, hongat huoju,
Vuoret vaskiset vapisi,
225 Kivet rannalla rakoili,
Paaet paukku kalliolla,
Portit Pohjalla repesi,
Ilman kannet katkeili,
Väinömöisen laulaessa. -2
[Paltamo.]
Sanan virkko nuin nimesi:
Jos ma nyt lähen Pohjolahan
Pohjan Poikasten sekahan.
- - -
Astu päivän, astu toisen,
235 Päivänä jo kolmantena
Portit Pohjolan näkyyvät,
Pahan ukset ulvottaavat,
Kätten päällä käyttämätä,
240 Peukalon pitelemätä,
Huoparin hotasemata,
Poikki Pohjolan joesta."
Ite vanha Väinämöinen
Kuimpa huuti hujahutti
245 Vihellytti, viurahutti,
Tuli tuuli, tuon puhalsi
Poikki Pohjolan joesta.
"Tule Pohjolan pihalle!"
Meni Pohjolan pihalle.
250 "Tuleppas Pohjolan tupahan!"
Meni Pohjolan tupahan:
Täällä miehet mettä juovat
Simoa simotteleevat.
"Mitelläänpäs miekkojamme,
255 Katellaanpas kalpojamme!
Kummank' on pitempi miekka,
Kennen kalpa kauheampi?
Sen oli iskijä eellä
Jo oli pikkusta pitempi
260 Miekka Vanhan Väinämöisen.
- - -
Siitä kuu kärestä paisto,
Päivä västistä välötti,
Heponen kärellä seiso,
Penu putkessa makasi,
265 Kasi nauku naulan päässä.
- - -
1 Turun Viikkosanomat v. 1820, n:o 10.
2 Turun Viikko-Sanomat v. 1820, n:o 11.
3 Turun Viikko-Sanomat v. 1820, n:o 20.
93. Kemin seud.
Topelius, Keckmanin kopio, 651 a) n. 41 a). -1803-4.
[Runon pani Topelius muistiin Kemin tienoilla vuosien 1803-4 matkalla. Ainoastaan Keckmanin vertaus ylläolevaan painettuun Kanteleen syntyyn on olemassa.]
[Purren itku - Laivaretki - Kanteleen synty - Kanteleen soitto - Kyynelten vierintä]
[Itki ennen puinen pursi,
Venet vaivanen valitti.
Kysy vanha Väinämöinen:
Mitäs itket puinen pursi
5 Venet vaivanen valitat?
Sitä itken puinen pursi,
Venet vaivanen valitan:
Muut purret sotia käyvät,
Tappeluita tallustavat,
10 Minä lahon lastullani
Venyn veistämäisilläni],
Ilk[eimmät] Ilm[an] linnut
Parrasp[uuhun] pask[antavat],
Pahimm[atkin] maan mat[oset]
15 Alla kaart[eni] as[uvat].
[Vaka vanha Väinämöinen
Lykkäsi venon vesille,
Satalaian lainehille,
Lato toisen laita-puolen
20 Suka-päitä sulhasia,
Lato toisen laita-puolen
Vaski-vöitä neitosia.
Pani vanhat soutamahan,]
[Vanhat] souvit, [päät vapisit],
25 [Ei ilo ilolle tullu,
Soutu sou-ullen tajunnu.
Pani nuoret soutamahan],
Nuoret souvit, airot notkut,
[Airon pyyryt pyynä vingut,
30 Terät teirinä kukersit,
Hangat hanhina pajahit,
Nokka jouhteena jolusi,
Nyt ilo ilolle kävi,
Soutu sou-ullen tajusi].
35 Itek istuvi perähän.
Laski päivän, laski toisen.
Laski päivän suovesille,
Toisen p[äivän] maavesiä
Kolm[annen] merivesiä.
40 [Jo päivänä kolmantena
Laski hauvin hartioille
Veen koiran koukku-luille];
Sano vanha Väinämöinen:
Mihingäs venonen puuttu?
45 Kivellenkö vain havolle
[Vaiko hauin] hartioille
[Veen koiran] koukkuluille.
Vaka vanha Väinämöinen
[Katseleevi, käänteleevi,
50 Minkäs tuosta seppä saisi,
Minkäs taitava takosi,
Mies naatti naputteleisil?
Sano vanha Väinämöinen:
Saisi harpun1 hauvin luista
55 Kantelon kalan evästä
Veen koiran koukkuluista.
Vaka vanha Väinämöinen
Teki [harpun hauin luista,
Kantelon kalan evästä,
60 Veen koiran koukku-luista].
Saipa harpun valmihiksi
Pani vanhat soittamahan,
Vanhat soitit, päät vapisit
Ei ilo ilolle tullu
65 Soitto soitolle tajunnu.
Pani nuoret soittamahan
Nuoret soitit, sormet notkut,
Ei vielä ilo ilolle tullu
70 Soitto soitolle tajunnu
Sano vanha Väinämöinen
Ilo tänne tuotakohon
Kantelo kannettakohon
Miehen tehneen käsille
75 Sormille sovittelian -
Ite istui soittamahan
Soitti ruotosta rojua
Kalanluista kanteletta
Vast' ilo kävi2 illolle
80 Soitto soitolle tajusi:
Ei ollu sitä metässä
Jalan neljan[!] juoksevata
Kahen siiven siukavata
Ei metässä ei meressä
85 Evän kuuen3 kulkevata
Jok ei tullu tuiskuttain
Soitellesa Väinämöisen
Itekin Veden Emäntä
Rinnon aallolle ajaksin
90 Veäksin vesikivelle -
Itekin Metän Emäntä
Rinnon aijollen ajaksin
Veräjällen vieretäksen.
Karhukin aijalle kavahti
95 Soitellessa Väinämöisen
Itestänni Väinämöisen
Vedet juoksit silmistänsä
Reheille rinnoillehen
Rinnoiltahan polvillehen
100 Kaseammat karpaloita
Pyyliämmät pyyn munia
Läpi viiden villa vaipan
Sarka kauhtanan kaheksan.
1 Sanan jälkeen ved. yli: harpu.
2 sana kirj. rivin yläp.
3 kuu|d|en : kuuen.
78. [Savon murteen alueelta.]
Ganander Myth. fenn. ss. 12-13. -1789.
[Samat säkeet on Lencqvistin teoksessa De superstitione vet. fenn., s. 43; Gottlundin kirjoituksessa Svensk Literatur-Tidningissä v. 1817, s. 342. Ks. A. R. Niemi, Vanhan Kalevalan eepilliset ainekset, s. 216].
[Kanteleen synty]
HIIDEN- HIRVI, - - - I Finska Runor är det en elg; Hijsis tamde dragoxe. Af des tagel togs äfven harpsträngar til Wäinämöises välklingande harpa.
Hivuxista Hijjen hirven,
Karvoista merikateen.
79. [Savon murteen alueelta.]
Ganander Myth. fenn. s. 49. -1789.
[Ks. A. R. Niemi, Vanhan Kalevalan eepilliset ainekset, ss. 214-15.]
[Laivaretki - Kanteleen synty]
LIETO-LEMMINGÄINEN, En stark Roddare, af Wäinämöises Sjö-gastar, den han satte at ro sin nya båt:
Sitte vanha Väinämöinen
Pani Lieto Lemmingäisen (soutamaan);
Äsken keikku venehen keula,
Purajasi puoren nokka - -
5 Souti päivän suo-vesiä,
Toisen päivän maa-vesiä,
Kolmannen Emä-vesiä,
Laski laivansa kivelle,
Kivellekko vai havolle,
10 Vaikko hauvvin hartioille - -
68. Kittilä.
Paulaharju 10094. -20.
Kelontekemä. Lassi Lassila, Lassilan isäntä, 63 v.
[Ilmanimmen kosinta - Kanteleen synty - Kanteleen soitto - Laivaretki]
Väinämöinen tahtoi Vipulan Liisaa vaimokseen, ja Liisa antoi määräyksen että
Jos teet venehen kalliolla.
Ettei kalahusta kuulu.
Teki sen venheen kalliolla,
Ettei kalahusta kuulunut.
5 Siitä lähti kulkemehan
Merivesijä ja
Pani vanhat soutamahan:
Vanhat souti, päät vapisi.
Pani nuoret soutamahan:
10 Nuoret souti, mutta sormet notkui.
Istui sitten itte soutamahan:
Aironpyörät pyynä vinguit,
Hangat hanhena kajisit,
Lunkut lohena lotisit,
15 Teljut temppuina tepisit,
Perä teirinä kuversi.
Mutta sitten tarttu vene kivelle.
Kivellekkö, havollekko,
Vai hauvinko hartioille?
20 No, tulkhon harppu hauvinluista
Ja kantele kalanevistä.
Ja niin tuli harppu hauvinluista
Ja kantele kalanevistä.
Ja sitten se istu soittamahan
25 Ja soitti niin, että vuoret soivat,
Kivet rannoilla rapisi.
Ja kaikki tulit kuulemahan,
Itte Vejen emäntäkin
Vesiveräjälle vetäy
30 Näkemähän, kuulemahan
Sitä isoa iloa,
Soitantoa Väinämöisen.
94. Kemin seud.[?]
Topelius, Keckmanin kopio 651 a) n. 41 b). -?
[Täydellista kopiota ei ole, vaan on Keckman verrannut toisinnon runoon 41 a) seuraavasti:]
[Kanteleen synty]
Kattelevi, kääntelevi.1
Vaka vanha Väinämöinen
Kattelevi, kääntelevi
5 Tämän on hauvin hartioilla
Veen koiran koukkuluilla,
Vetävi2 venehesänsä
Kattelevi kääntelevi
Mingäs tuosta seppä saisi,
10 Mingäs taitava takosi
Mies naatti naputteleisi
Sano vanha Vainämöinen:
Saisi harpun etc.
1 Ss 1 ja 2 pyyhitty yli.
2 Vetä|ä|vi : Vetävi.
4547. Sotkamo.
Krohn 023. -82.
Lehtomäki. Pekka Ronkainen, 53 v.
[Kanteleen soitto - Sorsa soitti kanteleetta - Tulen sanat - Tulen synty]
Tuli kulta auringoinen,
A[uringoisen] poianpoika!
Rikki2 räppänän tupahan
5 Sorahti tulisoruinen.
Tuosta tultihin tuleksi,
Varottiimpa valkeaksi. - -
Sorsa soitti kanteletta,
Vesilintu vempelettä
10 Koskessa kiven kolossa.
Väinämöisen (!) soitantoa.
1 "liehtomapaikoissa tarvitaan valkea-vipua" (laulajan muist.).
2 Sanan yllä: ?
74. [Savon murteen alueelta.]
Lencqvist, De superstitione vet. fenn., ss. 36-37. Ganander Myth. fenn. ss. 104:-105. [[-1782.]]
[Rivinalaisessa on osoitettu, missä Gananderin toisinto eroaa Lencqvistin painattamasta. Runo on usein uudestaan painettu ja m.m. käännetty latinan, ruotsin, saksan ja englannin kielille (ks. v. Schröter, Finnische Runen, ss. 54-8, J. Bowring, On the Runes of Finland, ss. 9-10)].
[Kanteleen soitto - Kyynelten vierintä]
Istuxen itek' ripahan,
Otti soiton sormillehen (sormillensa)2
Käänsi köyrän3 polvillehen,
5 Kantelen kätensä alle.
Soitti vanha Väinämöinen;
Vasta ilo ilolle kävi,
Soitto soitolle tajusi.
Ei sitä metässä ollut,
10 Jalan neljän juoxevata,
Koivin koikelehtavata4,
Jok' ei5 tullut kuulemahan,
Tehessä Isän iloa,
Väinämöisen soitelessa.6
15 Karhukin aidalle kavahti,
Soitettua Väinämöisen.
Ei sitä metässä ollut
Kahen siiven suikavata,
Jok' ei7 tullut tuiskuttain.
20 Ei sitä meressä ollut
Evän kuuden kulkevata,
Kahexan vaeltavata,
Jok' ei8 tullut kuulemahan.
Iteckin9 vein (veden) Emändä10,
25 Rinnoin ruohollen11 rojahti*,
Vedetti12 vesi kivelle,
Vahtallehen (vatzallensa)13 vaivoaxen.
Itestänni Väinämöisen,
Vedet juoxit silmistähän,
30 Kaseam̃at (kaisiam̃at)13 karpaloita,
Pyyliäm̃ät (pyysiäm̃ät)13 pyyn munia,
Reheille rinnoillehen,
Rinnoiltahan polvillehen.
Jaloilla jalkansa päälle.
35 Putoisit vesi pisarat.
Läpi viiden villa vaipan,
Sarka kauhtanan kahexan.
1 Sittek.
2 Sana puuttuu.
3 käyrän.
4 koikelehtamata.
5 Jok ej. *Alii habent: Rinnan ruohoon ajaxen, Vedexen v. k.
6 soitellessa.
7 Jok ej.
8 Jok ej.
9 Itekkin.
10 Emäntä.
11 ruoholle.
12 Vetäy.
13 Sana puuttuu.
80. [Pohjanmaa.]
Ganander Myth. fenn. s. 102. -1789.
[Ks. A. R. Niemi, Vanhan Kalevalan eepilliset aineiset, s. 274.]
[Kantelen synty - Kanteleen soitto]
Fogelfängare, Jägare och skogsmän anropa Wäinämöinen, at slå på sin Harpa, på det dess ljufliga klang, må låcka fram alt villebråd - såsom följande Linnun pytäjän sanat gifva vid hand:
Itte vanha Väinämöinen
Teki kalliolla kandeletta.
Kust on koppa kandelessa?
Koivusta visa-perästä.
5 Kust' on naulat kantelessa?
Tammesta tasaiset oxat.
Kust on kielet kantelessa?
Jouhista hyvän orihin,
Lemmon varsan vahteista - -
10 Ite vanha Väinämöinen
Kuhtu pijjat, kuhtu pojjat,
Soittamahan sormillansa.
Ej ilo ilolle käynyt,
Soitto soittollen tajonnut.
15 Kuhtu miehet naimattomat,
Kuhtu nainehet urohot.
Ei ilo ilolle käynyt,
Soitto soitolle tajonnut.
Ite vanha Väinämöinen
20 Otti soiton sormillensa,
Käänsi käyrän polvillensa,
Kanteleen kätensä alle:
Vasta ilo ilolle kävi,
Soitto soitolle tajoisi.
25 Ej sitä metässä ollut,
Neli jalkasta jaloa,
Lintu parvia parasta,
Jok ei tullut tuiskuttain,
Karhukin ajdalle kavahti,
30 Soitettua Väinämöisen.
Mielus Mehtolan Emäntä,
Tapiolan tarkka neito,
Vedä rijstasta rekiä,
Tavaraista taluttele,
35 Kohden kulta langojani.
SKVR XII2
6212. [Kajaanin kihlakunta.]
Lönnrot A II 3 n. 59. -1833.
Tahkosi tasateränsä
Kolmella kukon sulalla,
Kirjavalla käärmehellä,
5 Tuollapa vittua vitasi,
Takareisiä repäsi.
Sillä haaroja hajotti,
Jottei viikkoa vihoa
Eikä kauan karvastele.
10 Saatto m[aallen] m[atka]m[iehen],
Pikku[sormisen] pihoille,
Ilmaan imehisien.
Neityt M[aaria] E[moinen],
Käys vielä käpein kengin,
15 Supi mustin muikuttele,
Hieno helmoin hemmahele,
Käy pian, välehen jouvu,
Väleemmin tarvitaan!
Tuoppa vastat tullessasi,
20 Lehet hienot helmoissasi!
Oluella ukset voia,
Kaljalla saranat kasta,
Viertehellä vierrättele
Ota kontti koan⌈s⌉a pestä,
25 Säkki saunan karsinasta!
Käyppä kiiskiltä kinoa,
Matehelta nuljaskata
Hätäisen huutaissa,
Park[uissa] Pakk[oisen]!
30 Kivi puota kiukuasta,
Poika neitosen povesta,
Lapsi piian lappeasta!
Päästä piika pinteistä,
Vaimo vahtaväänteistä,
35 Ylite vihonki suovan!
Riehto aitoo repäse
Viieltä vitasväliltä,
Seiht[emältä] seipäältä,
Kaheksalta1 kannon päältä!
40 Tulkoo J[uma]lan tunti,
Apu Herran auvetkoon,
Tuon on puskun puskuissa.
Hätäisen h[uutaissa],
P[akkoisen] p[arkuiss]a!
45 Kun ei tuosta kyllä liene,
Kyllä minä keinon k[eksin],
Keinon k[eksin], tien osajan.
Miltä armot auki käypi,
Rikki viery veräjät.
50 Tuolta armot a[uki] k[äypi],
R[ikki] v[iery] v[eräjät]:
Yläältä taiv[osesta],
Isältäni Jes[ukselta],
Äitiltäni Maarialta.
55 Vielä anon avun nytki,
Vielä hoivoa huuan:
Tules kokko Turjan maasta,
Laskeos Lapista lintu,
Jonka s[uu] t[ulin] p[alaa],
60 Kita kielin lämp[iää].
Toinen siipi vettä viili,
Toinen taivasta jakasi,
Sata miestä siiven päällä,
Tuhat purston tutkamessa,
65 Kymmenen2 joka kynissä.
Sill' oli suu sata syltä,
Kieli kahta3 kirvesvartta,
Kita kolmen kosken verta.
Tulta syöpi, tulta juopi,
70 Tulta kuitenki kusoo.
Tuonne puut tyvin putoo,
Perin vierivät petäjät,
Tammet latvoin lankeili,
Tyvin kuuset kupsattivat
75 Kulkkuun kokon tulisen.
Iski toisen kynsiään
Rautaselle kalliolle,
Vuorellen teräsperälle,
Kilpisty kivestä kynsi,
80 Kalpistaksen kalliosta,
Katkasi ukolta kaaren,
Pilvet liikku, taiv[as] nauku.
Olin mä miessä kolmantena
Taivosta tähittämässä,
85 Ilman pielen pistämässä.
Neito pitkä pilven päällä,
Kapo kaaren partaalla,
Kuo vielä kultakangas,
Niin ettei siimalla sivalla,
90 Enkä raipalla rapoa.
Jos ma siimall[a] s[ivalla]n,
Silkkisiimalla s[ivalla]n,
Jos ma raipalla rapoan,
Kultaraipalla r[apoa]n,
95 Enkä veitellä vetäisik,
En raualla rapoak,
Jos ma veitellä vetäisin,
Eli raualla rapoan,
Vesiheinällä vet[äise]n,
100 Saran syrjällä syseän,
Korahutan korttehilla.
Mistä ennen sykkö synty,
Kasvo valkia matonen,
Nulli nurkan juurehinen,
105 Naisten lukkojen lukia,
Avaimitten arvoaja,
Kiulun k[orvan] k[iertelijä],
Lukon loiron longottaja? -
Ite vanha Väin[ämöinen],
110 Seki nuori Joukahinen,
Poika polvi päivällinen,
Sepponen iän ikunen
Teki luikun lehmän luista,
Soiton sorkasta vasikan,
115 Kantelen kalan evästä.
Tuolla soitteli somasti,
Kalahutti kaunehisti
Kolmasti kotimäellä.
Ei ollut sitä metässä
120 Jalan neljän juoks[eva]ta,
Kolmen koikelehtavat[a],
Kahen4 siiven siukavata,
J[oka] e[i] t[ullut] k[uulemaan],
Kun on ääni kummanlainen.
125 E[i] o[llut] v[eessä]
E[vän] kuuen5 k[ulkevata].
I[teki] v[een] e[mäntä],
Veen ukko ruohoparta
Rinnoin ruoholle kohosi,
130 Vetäysi vesikivelle,
Veen ryönölle rytkäysi
Tuota ääntä kahtomaan,
Kun on ääni kum̄anl[ainen].
Eipä ääni ääni ollut,
135 Ilo käynynnä ilosta.
Vaan ku v[anha] V[äinämöinen]
Otti soiton sorsanl[uise]n
Vielä torven tollikosta
Tuolla soitteli somasti
140 K[alahutti] k[aunehisti],
I[teki] metän emäntä
Koivun lengolle kohosi
V[äinämöi]sen soitellessa,
P⌈a⌉huissa pätösen pojan.
145 Läksi Juutas juoks[emaan]
Väikas[!] välpöttelem[ään].
Juoksi p[äivän], j[uoksi] t[oisen],
J[uoksi] p[äivän] k[olmannenkin].
Uupu j[uutas] j[uostessaan],
150 Väsy välpästellessään,
Kaatu viimen kalliolle,
Vuorelle teräsp[erä]lle,
Rautaselle kalliolle.
Tuot' on tuuli tuuvitteli,
155 V[een] h[enki] h[eilutteli],
M[eren] l[aine] t[?]
Aalto kauaksi ajeli.
Vanha akka villiraivo
Heitti vettä helmoiltansa,
160 Visko tuonne vittuaan,
Vitustaan viskoeli
Hiekkaharjun hartioille.
Aina sotkulla asuu,
Räpäleitä rääsyttäävi.
165 Se on koottu koivupuusta
Sysipuista synnytelty,
Kerätty kekälehistä,
Pantu haavan pakkuloista,
Höyhenistä hömmätelty.
170 Kupla kulkoo merillä,
Vaahto aaltojen selillä,
Otti kuplan kulkkuunsa,
Veti vaahen sieramiisa;
Kupla kulkussa palaa,
175 Vaahti vangan sieramissa.
Nuoppa konttiin k[okosi],
K[ ] k[ ]
Kanto kontilla kotiin,
Pitkäkielellä pihaan;
180 Ne peitti pihan rikoilla,
Katto kartanon kuloilla;
Oli akkain jaloissa,
Aina käyvän askelilla.
Tuost' on sykkö synnytelty.
185 Kasvo valkia matonen,
Nulli nurkan juur[ehinen.] - -
Ite v[anha] Väinämöinen
S[ekä] n[uori] Jouk[ahainen]
Kehoitteli keihojaan,
190 Sulitteli nuoliaan
Navetassa nurkan luona.
Tipahti tinanen neula,
Neula vaskinen valahti
Vyöstä v[anhan] V[äinämöi]sen
195 Kolmijatkosta tupesta
Kujan kulmujen sekaan.
Mikäs kuikero kujalla,
Keho keski lattialla?
Siitäpä loorihin lorahti,
200 Sikoliskona sivahti
Maholehmän maion alla.
Siitä turpu, tuosta täyty,
V[ielä] paks[uksi] pan[ihe].
Suetar hyvä emäntä,
205 Lännen läävän pohjimainen,
Etelätär neito nuori,
Jok' oli karjan kahtojana,
Viihtiä emännän viljan,
Yöt seiso suka käessä,
210 Päivät vihko kainalossa.
Sui ilveksen iholle,
Karvalle metän kapehen,
Mehäu uuhen untuvalle,
Ettei karvana katoisi
215 Eikä puoli pois tulisi!
Jos karvana katoo,
Eli puoli pois tuloo,
Niin mä kahta6 kaipoaisin,
Kolmea kovin kysyisin.
220 Puhumahan maitoputket,
Maitohurnit huokumaan,
Tuoa maitoset maruet
Eli uhkuvat utaret
Emännälle ehtyvälle,
225 Muorille murehtivalle!
Soisin sontaista pihoa,
Kakaraista kaivotietä,
Soisin sonnan säätäjätä,
Kakaran koristajata,
230 Noilla pienillä pihoilla,
Kapeilla karjan mailla7,
Leveästi lehm[ät] a[mmo],
K[oreasti] k[oirat] h[aukku]
Metän kummun kuultuessa.
1 Kk:ssa : 8:lta.
2 Kk:ssa: 10.
3 Kk:ssa: 2:ta.
4 Kk:ssa : 2.
5 Kk:ssa : 6.
6 Kk:ssa 2:ta.
7 Säkeen yläpuolella : käytävillä.
74 α. [Pohjanmaa?]
Ganander, Nytt Finskt Lexicon. -1786-7.
Ainakin seuraavat Väinämöisen soittoon kuuluvat säkeet tavataan tässä Helsingin Yliopiston kirjastossa säilytettävässä käsinkirjoitetussa sanakirjassa seuraavassa petit kapitelilla painettujen sanojen kohdalla.
[Kanteleen soitto - Kyynelten vierintä]
[[Sana:]]RIPA:
Istuxen itek ripahan
[[Sana:]]ILO:
Ej ilo ilolle käynyt - Run.
[[Sana:]]TAJUN:
Wasta soitto soitolle tajusi
[[Sana:]]KÄYRÄ:
Käsillensä käänsi käyrän,
otti soiton sormillehen,
kantelwon kätensä päälle.
Run. om Wäinämöinen.
Käänsi käyrän polwillehen.
[[Sana:]]ILO:
vasta ilo illolle käwi.
[[Sana:]]TAJUN:
Wasta soitto soitolle tajusi.
[[Sana:]]JUOXEWA:
Jalan neljän juoxewata.
[[Sana:]]KOIKELEHTAWA:
Koiwin koikelehtawata. Run.
[[Sana:]]SUIKKAAWA:
Kahen sijwen suikkawata Run:
[[Sana:]]TUISKUTTAIN:
Jok ej tullut tuiskuttain.
[[Sana:]]EWÄ
Kuuden Ewän luiskawata. Run.
Ewän kuuden kulkewata,
kaheksan waeldawata.
[[Sana:]]RINNOIN
Run: Rinnoin ruoholle rupeisi.
[[Sana:]]ROJAHDAN:
Rinnon ruoholle rojahti.
[[Sana:]]WÄINÄMÖINEN:
Itekkin weden emäntä,
Rinnon ruoholle rupisi
Wäinämöisen weisatessa -
[[Sana:]]KASEA:
kaseammat karpaloita
[[Sana:]]PYYLIÄ:
pyyliämmät pyyn muni - Run.
[[Sana:]]REHEÄ:
Reheille rinnoillehen.
82. Sotkamo.
Krohn 082. -82.
Rautavaara, Lievisen mäki. Mikko Karppinen, 66 v.
[Kanteleen soitto - Sorsa soitti kanteletta - Tulen sanat]
Sorsa [soitti kanteletta],
Vesilintu [vempelettä]
Koskessa [kiven kolossa].
Vaan ei ilo ilolta kuulu,
5 Soitto soitolta kajaha.
Vaka [vanha Väinämöinen]
Otti soiton sormillehen.
Vaan sitten ilo [ilolta kuulu],
Soitto [soitolta kajahti].
10 Ei ole sitä metässä ollut
Kahen siiven kantavata,
Jalan neljän juoksevata,
Joka ei tullut k[uulemahan]
Soitellessa V[äinämöisen],
15 Soilellessa [!], laulellessa,
Tehessä Ahin iloa.
Itsekin metän emäntä
Tuli viimein k[uulemahan].
Eikä sitä veissa[!] ollut
20 Evän kuuen kantavata,
Joka [ei tullut kuulemahan] j.n.e.
Viimein itsekin Vein emäntä
Rinnoin ruoholle rupesi
Kuulemahan soittelua.
25 Lähettiimpä verkoille vesille.
Vene on täynnä verkkosia,
Alus ainankappaleita.
Saatihin kalainen karhi.
Halaistiimpa kalainen karhi:
30 Sieltä saatiin lohi punanen;
Halaistiimpa [lohi punanen]:
Sieltä s[aatiin] halea hauki;
[Halaistiinpa halea hauki:
Sieltä saatiin] matikka;
35 [Halaistiinpa matikka:
Sieltä saatiin] muje ja muikku;
[Halaistiinpa muje ja muikku:
Sieltä saatiin] punakeräinen;
[Halaistiinpa punakeränen:
40 Siitä saatiin tulikeränen];
Hal[aistiinpa] tulikeränen.
Vaan et sä tyhmä tulta kanna
Kivisittä kintahita
Vaski[sitta] vanttu[hita].
45 Tuli poika Pohjolasta,
Mies pieni Pimentolasta
Hyyssä sukka, jäässä kenkä,
Hallassa h[amehen] h[elmat].
Tuo tohti käsin ruveta
50 Ilman rautarukkasita,
Kivisittä [kintahita].--
Tuli kokko Turjan [maalta,
Laskihen Lapista lintu] j.n.e. - -
Tuli kulta [auringoinen],
55 Auringoisen [poijan poika],
Tule työsi tuntemahan,
Pahasi parantamahan,
Ennenkun sano[n] emolle,
Virkan valta[vanhemmalle]!
60 Emolle enemmän työtä,
Vaiva suuri vanhemmalle,
Kuin poika pahoin tekevi,
Lapsi ankehin asuvi.
Sulvoon sinun vihasi,
65 Niinkuin suola sulaa meressä!
Painukoon sinun pahasi,
N[iinkuin] santa vajoo meressä,
Kaotkoon sinun karvasi (?),
N[iinkuin] terva tehtäessä,
70 Rasva räyvytettäessä
Immen antaman ihosta,
Emon tuoman ruumihista,
Karvasta kavon tekemän!
Nouse kaste kalliosta,
75 Rasva kallion raosta,
Teräksistä tenhovoie,
Kipeille voitehiksi,
Vammoille valuvesiksi,
Siteeksi Luojan sije,
80 Kalvo Herran katteheksi!
Veä päälle lempilehti,
Kulta-ummisko kuleta,
Sio silkkirihmallasi,
Paina s[ilkki]palmikkosi!
83. Kestilä.
Krohn 1143. -84.
Hyvölänranta. Aatami Hyvönen, yli 80 v.
[Laivaretki - Kanteleen synty - Kanteleen soitto]
Vaka vanha Väinämöinen
Lykkäsi venon vesille.
Pani vanhat soutamaan,
Vanhat souti, (pää vapisi).
5 Eipä tuostai tykänny.
Pani nuoret (soutamaan),
(Nuoret souti, sormet notku.)
Airon (pyyryt pyinä vinku),
Terät teerinä kukersi.
10 Laski päivän maavesiä
Toisen päivän suovesiä,
Kolmannen merivesiä
Jopa päivänä kolmantena
Laski hauin hartioille,
15 Veen koiran koukkuluille.
Kahteloo, kääntelöö:
Kivellenkö venonen puuttu
Vaiko hauin hartioille.
Teki harpun hauin luista,
20 Kantelen kalan evistä.
Pani kielet kanteloon
Jouhista hyvän oriin.
Pani vanhat soittamaan,
Vanhat (soitti), pää vapisi,
25 Eipä (tuostai tykänny).
Pani nuoret (soittamaan,
Nuoret soitti, sormet notku):
Eipä (tuostai tykänny).
Ite istuupi vipuhun
30 Petäjäisen pienan päälle,
Rautaisen rahin nenälle.
Ei ollut sitä metässä
Jalan neljän juoksevata,
Koivin koikkelehtevata,
35 Joka ei tullu kuulemaan
Soitantota Väinämöisen.
Iteki metän emäntä
Rinnon aialle asettu,
Vierekse vesikivelle.
40 Ei ollu sitä veessä
Evän kuuen kulkevata,
Joka (ei tullu kuulemaan
Soitantota Väinämöisen).
Ite veen emäntä
45 Rinnon aaltoon asettu.
Laula, laula Väinämöinen,
Hyräile hyväsukuinen!
Laulo kuitenni vähäsen:
Rinnat(!) liikku, hongat hotju,
50 Kivet rannalla rakoili
Laulahissa Väinämöisen.
6659. [Pohjanmaa.]
Topelius 1222 a) 11 n. 5. -?
F. M. Toppeliuksen käsikirjoituksesta, joka sisältää otteita Lencquistin käsikirjoituksista. Topelius sanoo runon olevan Pohjanmaalta. [Ei kansanomainen?]
[Kanteleen soitto - Kalastajan sanoja]
Till Ahto eller Ahti som rådde öfver fiskarne.
Anna Ahto antimesi
Vedä vilialta väleen
Majan märjän asuvita
Kalat karulda kokoele
5 Hauvit hajalta1 hajeskele.
Ahvenet myös kyrmyniskat.
Riennä ruoholle vedäksen
Soitonta kuulemahan
Väännändöta[!] Väinämöisen
1 |hajeskele| : hajalda.
75. [Pohjanmaa.]
Topelius 1222 a) 1 n. 2. -?
Käsiala Kr. Gananderin, luult. 1760- luvulta. A. R. Niemen (Tutkimus Sakari Topelius vanhemman runonkeräyksistä, s. 16) mukaan G:n käsikirjoitus on, kopio vanhemmasta, Pohjanmaalta peräisin olevasta muistiinpanosta. [Eräät säkeet alkavat pienellä alkukirjaimella; eräissä säkeissä on isot alkukirjaimet. Monista on mahdoton ratkaista, kummat ovat kysymyksessä.]
[Kanteleen soitto - Kanteleen synty - Kyynelten vierintä - Laivaretki - Purren itku]
oli ettivä hevoista
päätä1 puitti cattzelova
Suvi kunnan2 Suitet vyöllä
5 varsan valjahat olalla,3
löysi purren itkemästä
venehen valittamasta
qva'stio.
Mitäs itket puinen pursi
Venet4-hangava halajat,
10 itketkös sinnä5 puisutasi
Hangavutasi haluvat
responsio
En minä itke puisuttani
hangavutani halaja,
Mu̱t purret sotia käyvät
15 savat täytensä rahoja
perä punsa penningiä
minä lahain6 lastuilleni
venyn veistämäisilleni,
Pahimmatkin mān matoiset
20 Alla kareni asuvat
Ilkeimmätilman[!] linut
pesän pielesä-ni pitävät7
lyckäisi venon vesille
Laski purren lainehille
25 Lato tåisen8 laitapuålen
suka päitä sulhaisia
Cannus9 jalkaia10 jaloja.
Lato toisen laitapuålen
Tina päitä neitosia
30 Tina päitä vaski vöitä
Vaski11 vöitä
Lyckäisi venon vesille
Laski purren lainehille
Itse istuvi perähän-nin kuin Suomen
35 Suola Säcki-12 - - -
Laski päivän man vesiä,
päiväntoi Suon vesiä
Colmannen meren vesiä
jo päivänä Colmantena
40 pursi puuttupi lujahan
Ite vanha Väinä:n arvelevi aivåsahan
kijvelläko, vain haolla
vaniko[!] hauvin hartiolla ven13
45 ven14 coiran coucku luilla15 Jte
Jtze Van:a Väi:n veti pän venehesensä.
purston pohian-16 pudoti
Gatzelepi kändelepi
50 mingä tästä seppä säisi
mies Mahti mahatteleisi
Teki harpun hauvin luista
Candelen calan evästä
Pani kielet candelesen
55 hiuxista hien immin17
Jåuhista uvet orihin
pani naulat candelesen
Orahasta tuonen otran
tuonen hauvin hambahista
60 Soitit nuoret, soitit vanhat
soitit nainehet urohot,
soitit miehet naimatomat,
Ei ilo illole tun̄u soitto soitolle
tajua: Ilo tuon̄e vietyöhön
65 Gandele cannetakohon
miehen tehnehen käsille
Sormille sovittajansa:
Soittelepi väinämöinen
käsin pienin, hoikin sormin
70 Peukalo ylös keveni
Itkit nuoret itkit vanhat etc.
Itensäki väinämoisen[!]
vedet vyöryit Silmistähän18
pyliämmät pyyn munia
75 häriäm̃ät härjän päitä19
Ei sita[!] metäsä liene20
Jalan neljän juoxevata
Cahden siven siuhcavata
Joca ei tullut culemahan
80 Tehessä Isän iloa.
Itteki metän em̄ändä
rinnoin Aidalle ajain
Ei sitä vedesä ollut
evän cuuden culkevata,
85 joca ei tullut cuulemahan
Itze ki veden emändä
vetihin vesi kivelle
vaivousi vattalolle.
1 Sanan edessä: pätt, jonka alla on viivoja.
2 Selitetty: Kesänenvarsa; käsiala Topeliuksen.
3 Sivulle lisätty samalla käsialalla: laski mahan marhaminnan Hieta han helut hevoisen.
4 Sanan edessä pois pyyhitty: Mitäs.
5 Korjattu: sinä.
6 Korjattu: lahon.
7 Säkeen jälkeen väliin kirjoitettu eril. käsial.: Vaka vanha väinämoinen.
8 Korjattu: toisen.
9 T:n selitys: sporre.
10 Korjattu: jalkoia.
11 Alkuun lisätty: Tina päitä; säkeen alla on viivoja.
12 Yhdistysmerkkien päälle on vedetty pystysuorat viivat erottamaan säettä edellisestä.
13 Pois raapittu.
14 Myöhemmin lisätty.
15 T:n selitys: l. kontiluilla.
16 Korjattu: pohiahan-.
17 T:n selitys: i. e. tyttö.
18 Säkeen jälkeen eril. käsialalla kirjoitettu: kaseam̃at karpaloita.
19 Säkeen jälessä eril. käsialalla: reheille rin̄oillehen rinnoiltahan polvillehen.
20 Korjattu eril. käsial.: ollut.
86. Säräisniemi.
Ollilainen, P. 110. -90.
Salonsaari. Juho Leinonen, 25 v.
[Kanteleen synty]
Teljot rytky, airot notku,
Airon pyyryt pyinä vinku,
Hangat hanhena hatkatti,
Nokkajolut (?) jouhtenina,
5 Peräraaku kaarnehina katkatti.
Puinen pursi vetehessä,
Pilivessä vesipisara,
Pisarassa pieni lampi,
Lammissa veno vähäinen,
10 Veno vähäisessä vähä väkeä.
Ite vanaha Väinämöinen
Laskea karahteesovaa -
Ei vene ole havolla (= hako),
Se on ison hauvin hartijoilla,
15 Vein koiran koukkuluissa.
6660. [Pohjanmaa?]
Topelius Vanh. run. II, s. 27. -23.
[Ei kansanomainen?].
[Kanteleen soitto - Kalastajan sanoja]
Rukous, jolla Anto, (kalain haltia) kutsuttiin.
Anna Ahto antimesi,
Veä vilialta väleen,
Majan märjän asuvita,
Kalat karulta kokoele,
5 Hauit hajalta hajeskele,
Ahvenet myös kyrmyniskat!
Riennä ruoholle veäksen,
Soitantota kuulemahan,
Väännäntötä Väinämöisen.
76. [Pohjanmaa.]
Ganander Myth. fenn. ss. 13, 59, 95, 106. -1789.
[Ks. A. R. Niemi, Vanhan Kalevalan eepilliset ainekset, ss. 216-17.]
[Kanteleen synty - Kanteleen soitto]
a) s. 13. HIJJEN-IMMI, en Hijsis husjungfru, en dugtig möja; också af dess sträfva tagellika hår tog Väinämöinen strängar til sin harpa.
Teki harpun hauvvin luusta,
Kandelen kalan evästä,
Pani kielet kandeleseen
Hiuxista Hijjen-immin,
5 Jouhista uvet orihin.
b) s. 59. Då Wäinämöinen slog på sin citra, kom ock skogs-gudinnan med alla sina skogsdjur, at lyss på den härliga musiken:
Itekkin metän Emändä,
rinnon aidalle ajain. - -
c) s. 95. Wäinämöinen lade Tuonen otra til sträng-pinnar i sin harpa.
Pani naulat kandeleseen,
orahasta Tuonen Otran,
Tuonen hauvin hambahista - -
d) s. 106. Hon [Wein Emäntä] kom at lyss på Wäinämöises ståtliga musik.
Itekki Veden-Emäntä
vetihin (vetäy) vesi kivelle,
vaivousi vattalolle -