SKVR VI1
10. Puumala.
Lavonius, W. n. 152. - 31/7 1858.
Lämpsä laulanut Miettulan sahalla. [Kirjallista vaikutusta?]
[Ilmanimmen kosinta - Kanteleen synty - Laivaretki - Polvenhaava - Purren itku]
Tuo aina arveloopi:
Mistä minä vaimon saisin,
Hoikan hontelon miniän?
5 Joku soitti vempeleillä1,
Laivan kaarella kajotti,
Sinisukka, solkikenkä.
Sitten mieheks sanoop,
Uroks' arveleepi,
10 Jos jouhen halkaseepi,
Muna[!] solmelle vetääpi,
Solmu[!l tuntomattomaksi.
Vaka vanha Väinämöinen2
Jouhen3 halkaseepi,
15 Munan solmulle vetää,
Solmun[!] tuntemattomaksi.
En vielä mieheks sano,
Uroks arvelek's,
Jos4 et vuorella venettä vestä,
20 Kalliolla kalkuttele,
Ett ei kirves kivehen käy,
Kallau kalliohon,
Eikä liuskaa lihaan.
Viimein liiskautti lihaan,
25 Polven[!] pyhän uroon,
Varpāseen Väinämöisen.
Tuosta verta juoksi paljon.
Vaka vanha Väinämöinen
Rekehensä reutovaapi,
30 Ajaapi alataloon,
Yli kynnyksen kysyy:
Onkopa talossa tässä
Tämän tulvan tukkiata,
Salpoo veren sateen?
35 Lapset lauloi lattialla,
Äijä pankolla pakisi:
Ei oo talossa tässä
Tämän tulvan tukkiata,
Salpovaa veren sateen.
40 Vaka vanha Väinämöinen
Reken⌈h⌉ä reut ⌈ovapi⌉,
Ajoipa ylätaloon,
Yli kynnyksen kysyy:
Oisiko talossa tässä
45 Tämän tulvan tukkiata,
Salpojaa veri sateen?
Äijä uunilla uhisi,
Lapset pankolla pakisi:
Onpa talossa tässä
50 Tämän tulvan tukkiata,
Salpojaa veri sateen.
Vaka vanha Väinämöinen
Puttui[!] kolme sanaa,
Varsin vasta alkavata.
55 Mitäs itket, puinen pursi,
Veneh vai⌈va⌉men[!] valitat?
Sitä itken, puinen pursi,
Veneh vaivanen valitan,
Alla kaareni lahoin
60 Maata vasten märkäneevät.
Vaka vanha Väinämöinen
Työnti venensä vesille,
Latoi toisen laitapuolen
Sukapäitä sulhasia,
65 Kannusjalkoja jaloja.
Latoi toisen laitapuolen
Vaskivöitä neitosia.
Pani vanhat soutamaan.
Vanhat souti, pää vapisi,
70 Ei5 ilo ilolle tunnu,
Soutu soudulle tajunnu.
Panpa nuoret soutamaan.
Nuoret souti, airot notku,
Airoin pyrät pyynnä vinkui,
75 Hangat töyrinnä pajatti,
Kokkajouhet jouhtenina,
Peräkaaret kaartiana.
Souti päivän suovesiä,
Toisen päivän maavesiä,
80 Kolmannen kotivesiä.
Kivillenkö vain havolle,
Vai ko6 hau'in hartioille?
Tämä oil hauin hartioille.
Vaka vanha Vämämöinen
85 Veti miekkansa tupesta,
Pisti haukia kitaan,
Veti haukinsa veneseen.
Teki harkun hauvin luista,
Kanteleen evän7 kuvuista.
90 Koti joukko arveleepi:
Mistä tuo on pillin saanut,
Väinämö tasasen torven,
Jolla soittain tuleepi,
Puhki korvani puhuupi,
95 Läpi pääni läylentääpi?
Ennen8 kuin aikansa näkeepi,
Koti joukko kuulustaapi,
Ennenkuin Väinämö sanoopi,
Emännille soitteleepi,
100 Jott on harkku hauvin luista,
Kannel on evän kuvuista.
1 vempeleitä : v.
2 Tekstissä seuraa yliviivattuna: Munan solmulle vetäisi.
3 So, Jo : J.
4 Voi : J.
5 Ilo : E.
6 Ka : Vai ko.
7 nevan : e.
8 Niin : E.
58. Sonkajärvi.
Krohn n. 14256 d. -1885.
Sälöyskylä. Martti Lappalainen, 92 v. Oppinut isältään Pekka Lappalaiselta.
Rinnon ruohohon1 rupeisi,
Käsivarsin kaislikkohon1.
1 loppu -n myöh. lyijykynällä lisätty.
49. Nilsiä.
Krohn n. 10493. -1885.
Siikajärvi. Matti Taskinen, 60 v. Kuuli isältään, joka kuuli ukkivainaalta Antilta, (kuoli yli 20 v. sitten yli 70 v. vanhana).
[Kanteleen soitto]
Ja nuori Joukkavainen
Tiellä vastatusten.
Rahi rahkeese takeltu,
5 Vemmel tarttu vempeleeseen.
Vesi tippu vempeleestä,
Rasva rahkeen nenästä.
Kumpi on tiijolta enempi,
Se tiellä seisuvoon1.
10 [Kumpi on tiijolta]2 vähempi,
Sen tieltä3 pois pajeta.
Sano nuori Joukkavainen:
Tiiän minäki vähäsen,
Kun on kolkat kuokittuna,
15 Ilman pielet pistettynä,
Kala-hauat kaivettuna,
Taivaat tähystettynä.
Omat on kolkat kuokkimani,
Ilman pielet pistämäni,
20 Kala-hauat kaivamani,
Taivaat tähyttämäni[!]
Puut pitkät Pisan mäellä,
Honkat Hornan kalliolla.
Ethän sinä kestä toki laulellakaan.
25 Iteki vein emäntä4
Rinnon ruoholle rupesi
Tuota kuulemaan,
Laulantota Väinämöisen.
Sano laulavansa jotta
30 Uupu niittyyn5 nisä-lihosta,
Kainalosta kankahaaseen.....
1 seisovoon, korjattu lyijykynällä: s.
2 Hakaset tässä mp:jan.
3 tielle, korj. lyijykynällä: t.
4 Kk:ssa säk. 25-28 lyijykynällä alleviivatut.
5 niityt: n.
22. Savo?
Arvidsson ja Crohns 486: 10 n. 7. - 1700-luvulta.
[Kanteleen soitto - Kanteleen synty - Kalastajan sanoja]
Lohen purstosta punaisen.
Kust on tähän naulat pandu?
Lieppä oxat ⌈lyöty kijn⌉2,
5 Aya3 Hauvin hambaista,
Meri koiran koukuluista4.
Kust on kielät kandelessa5,
Kust on jänteet jämeät?
Jouhista6 hyvän Orihin,
10 Hiuxista hyvän Emännän7,
Veden vah⌈o⌉sta8 valitat9.
Itek vanha vänämöinen
Soitti10 kerran, Soitti toisen,
Soitti kohda kolmannengin11.
15 Ej Ollut sitä vedessä,
Kuuden Evän luiskavata12,
Jok ej tullut kulemahan.
Itek veden Emändä
Rannoin13 ruoholle rupeisi,
20 Vedett14 vesi Kiville15,
Saarin16 ajo ahteelle,
Soittaisa Vänämöisen.
Kiesus ja veden Emoinen,
*Annas nuita, joita anelen,
25 Tuos nuita, joita toivon
Höikes luotoin lomista,
Kallioista pehmeistä.
Aukase sanaen arkku,
Virsi lippasi viritä
30 Muun merellä käyessäni.
Mieluutar veden emäntä
Näytä tänne nännyjäisi,
Uumota utariaisi,
Imee visillä n⌈ä⌉illä*17;
35 Lähetä kalanen parvi
Apaille aivoituille18,
Muinosille vero vesille.
1 ks. A. R. Niemi, Kansanrunoja 1700-luvulta. Suomi III 16.
2 sanojen kohta on musteella tuhrittu ja päälle korjailtu; yhtään sanaa ei siitä voi varmuudella lukea; r. eri käsialalla: lyötykiini.
3 korj.: Äijä.
4 korj.: kuokaluista; r. (ko⌈n⌉kaluista).
5 kandelassa : k.
6 Johista : J.
7 säe korjattu: Hiuxista hijen ämmän.
8 r.: vahesta.
9 korj.: valitut.
10 Loitti: S.
11 kolmannengen : k.
12 säe on suluissa ja eteen kirjoitettu: bort; r.: bättre Evän kuuden kulkevata, kahexan vaeldamata [vaeldata : v.].
13 korj.: Rinnoin.
14 korj.: Vetihin.
15 Kivilä : K; r. eri käsialalla: vattsallensa vaivahaxi; tämän säkeen alap. ja samalla säk. 21 kohdalla: Väinämöisen soitellessa.
16 Sar⌈e⌉n : S.
17 Tämä ja 21. säk. jälkeen tehty lisäys näyttää Crohnsin käsialalta.
18 korj.: arva[tuille].
74. Rantasalmi.
Vesterlund, A. n. 3. -1887.
Kalle Taskinen, talollinen, 71 v.
Vesti vuorella venettä,
Kalliolla kalakuttelj.
Ei kirves kivehen käynä,
5 Eikä kalakkana kallioo'.
Liuskaht' lihahaan viimen,
Varpahaasen Väinämöisen,
Polovehen pätösen pojan.
Vaka vanha Väinämöinen
10 Rekejänsä reutoaksen.
Ajo tuonne Toisualle,
Kartanolle kaunihille.
Yli kynnyksen kysyypi:
"Onkopa talossa tässä
15 Tämän tulovan tukkijata,
Salapovaa verisatteen?"
Lausu lapsi lattialta,
Paarna pieni panko'alta:
"Ei oo talossa tässä
20 Tämän tulovan tukkijata,
Salapova verisatteen."
Vaka vanha Väinämöinen
Rekejänsä reutoaksen,
Vieretäksen korjahansa,
25 Ajo toiseen talloon.
Yli kynnyksen kysyypi:
"Onkopa talossa tässä
Tämän tulovan tukkijata,
Salapova verisatteen?"
30 Lausu lapsi lattialta,
Paarna pieni pankon piästä:
"Ei oo talossa tässä
Tämän tulovan tukkijata,
Salapova verisatteen."
35 Vaka vanha Viänämöinen[!]
Rekejänsä reutoaksen,
Vieretäksen korjahansa,
Ajo talloon kolomanteen.
Yli kynnyksen kysyypi:
40 "Onkopa talossa tässä
Tämän tulovan tukkijata,
Salapova verisatteen?"
Lausu ukko pöyvänpiästä,
Lausu ukko, parta laulo:
45 "Sulettu on suuremmattii,
Jalommattii jaksettuna:
Joet suista, järvet päistä,
Selät niemiihen nenästä,
Kannakset kappeemmasta."
- - -
50 Vaka vanha Viänämöinen[!]
Teki venensä valamiiks,
Uupupa kolomee sannoo
Perä linjan liittimessä,
Pannessa parraspuuta.
55 Sano veljellensä Joukkamalle:
"Suas mulle sanoa kolome
Suusta Antero Vipusen,
Vatasta Vipuksen[!] pojan."
"Jo on viikon Vipunen kuollu,
60 Kauvan Antero ka'onnut.
Sen on kuusi kuloma-luilla,
Pajupehko parran piällä,
Joka suattaisi sanoa,
Asianki arvoaisi."
- - -
65 Sousi päivän suo-vesiä,
Toisen päivän mua-vesiä,
Kolomannen merjvesiä.
Panj vanhat soutamaan.
Vanhat sousi, piä vapisi:
70 Ei ilo ilolle tullut.
Panj nuoret soutamaan.
Nuoret souti, airot notku,
Airon tyynyt[!] pyinä vinku,
Hankas hainjhina1 pajatti,
75 Teräs[!] tetrinä kukers.
Mihinkä venonen puuttu,
Kivellenkö vaiko ha'olle,
Vaiko hauvi'2 hartijoille?
Vaka vanha Väinämöinen
80 Kahteloopi ahkerasti,
Havahtoopi hartahasti,
Jott' on hauvin hartijoilla,
Vein koiran konkkaluilla.
- - -
"Saiskoon harpun hauvin luista,
85 Kanteleen kalan evästä?"
Vaka vanha Viänämöinen[!]
Teki harpun hauvin luista,
Kanteleen kalan evästä.
Sittä rupesj soittamaa.
90 Ihekkiin vein-emäntä
Veittiisä3 vesj-kivelle.
Ei ollu sitä meressä
Evän kuuven kulokevata;
Ei ollu sitä metässä
95 Jalan neljän juoksevata,
Joka ei tullu kuulemahan.
Vaka vanha Viänämöinen[!]
Sitte rupesj' laulamaan.
Laulo, jotta järvet läikky,
100 Mua järisj, linnat liikku,
Hongat huoju - - - -
Vuoret vaskiset vapisi,
Kivet rannoilla rakoili,
Puajet paukku kalliolla
105 Viänämöisen[!] laulaessa.
1 hanhina : h.
2 hauvin : h.
3 Vettiisä : V.
50. Lapinlahti.
Krohn n. 14253. -1885.
Ollikkalankylä. Junnu Paltainen, 31 v. Kuullut mummoltaan.
[Kanteleen soitto - Kanteleen synty - Laivaretki - Polvenhaava - Veneenveisto]
Vesteli vuorella venettä,
Kalliolla [kalkutteli]1.
Ei kirves [kivehen koske]1,
5 Kasa ei kalka kalliohon2;
Luiskahti viinaen lihaan,
[Väinämöisen varpaaseen,]1
Polvehen pyhän urohon.
Työnnettiin venonen vesille3,
10 Pantiin vanhat soutamaan.
Vanhat souti, päät vapisi,
Ei ilo ilolle tullut(?)4,
Eikä soutu souvulle kajonnu.
Pantiin nuoret soutamaan.
15 Nuoret souti, sormet notku,
Airon pyyryt pyinä vinku,
Terät tetrinä5 kukersi,
Kokka karku kaarnehina6,
Hangat hanhina7 pajatti.
20 Solahtipa viimen hauvin hartijoille,
Vein koiran koukku-luille8.
Kääntelööpi, vääntelööpi:
Mitä tuosta mies tekövä9 tekisi,
Seppä takova takosi10,
25 Mies nätti naputtasi?11
Tekis harpun hauvin luusta,
Kalan luusta kanteleen.
Kivet, kannot kankahalla,
Maalla liikkuvat monasti
30 Väinämöisen soitellessa.
Karhu nousi konnustain12,
Kulmiansa kallistellen,
Kuuntelemaan kuminata.
Ite vanha Väinämöinen
35 Istuusi rekehensä,
Korjahuutu korjahansa.
Ajo tuonne toitualle,
Ajo kylmään kylään,
Yli kynnyksen kysyypi13:
40 Tokkos talossa tässä
On tulvan tukkijata,
Suoni-kosken soutajata,
Salpoojata tuon verisateen?
Lapsi lausu laattialta,
45 Pikku pauru pankon alta,
Äijä lausu pöyän päästä,
Suu liikku, parta järisi:
Hyi, jaksettuna14 on jalommatki:15
Jojet suista, niemet päistä,
50 Selät niemihin nenistä.
Ei sitä mätästä ollut,
Eikä vuorta korkeata,
Josta ei tulville
Varpahasta Väinämöisen,
55 Polvesta pyhän urohon.
1 hakaset myöh. lyijykynällä tehdyt.
#2 Säe on lyijykynällä yliviivattu ja alle vedetty pilkkuviiva.
3 Ss. 9-21 lyijyk. alleviivatut.
4 tuntunnu: tullut(?); korjaus kysymysmerkkeineen mp:jan.
5 tetrenä : t.
6 kaarnehena : k.
7 hanhena : h.
8 koukkuluulle : k.
9 mies tekööpi : m. t. t.
10 Tekisi seppä tak.: S.t.t.
11 Takosi mies nätti : M. n. n?
12 konnostain : h.
13 kysyyvi: k.
14 vaikettuna : j.
15 suuremmatki: j.
75. Joroinen.
Kinnunen, A. n. 1. -1884.
Albin Kinnunen, 35 v. Kuullut Kalle Haring-vainaalta. [Mahdollisesti kirjallista vaikutusta.]
[Kanteleen synty - Kanteleen soitto - Laivaretki - Povenhaava - Vipusen virsi]
Vesti vuorella venettä,
Kaputteli kallijolla.
Ei kirves kiv̄een kilekkant,
5 Eikä kalakkant kallijoo'.
Viim̄empä liuskaht lih̄aan,
Väinämöise' varpaase.'
Sillo' vaka vanha Väinämöine'
Istu' rekehensä rentovaksi,
10 Ajo ensimäiseen taloo'.
Yli kynnysten kysä'si:
"Onko talo'ssa tässä
Tämän tulovan1 tukkijata,
Salapoovata verisattee'?"
15 Ukko lausu' lattijalla,
Pieni parkko pankon piässä:
"Ei_ou talo'ssa tässä
Tämän tulovan tukkijata,
Salapoovata verisatteen.
20 Vaka vanha Väinämöinen
Istu' rekehensä rentovaksi,
Ajo' toiseen taloon.
Yli kynnysten kysäsi:
"Onko talossa tässä
25 Tämän tulovan tukkijata,
Salapoovata verisatteen?"
Ukko lausu' lattijalla,
Pieni parkko pankon piässä:
"Ei_ou talo'ssa tässä
30 Tämän tulovan tukkijata,
Salapoovata verisatteen.
Vaka vanha Väinämöinen
Istu' rekehensä rentovaksi,
Ajo kolomanteen talloon.
35 Yli kynnysten kysäsi:
"Onko talossa tässä
Tämän tulovan tukkijata,
Salapoovata veri satteen?"
Ukko lausu', parta laulo':
40 "Sulettun' on suuremmattii,
Jaksettu jalommattii:
Jojet suista, järvet päistä,
*Selät niemiin nenistä,*
Kannaksettii kappeemmista."
45 Laitto' poika'sa paj̄aan,
Siihen muahan, jossei kuultu eikä nähty
Ruohon kaiken kasvantota.
Tuli poikanen2 pajasta.
Siitte silekillä sijottu,
50 Kapaloittu kaunihiisti.
Sepä pani puoli pyörryksii',3
Väinämöise' viännyksii.
Siitä herkästi herähti,
Kahahtaapi taivahaalle,
55 Ett' on julokine' Jumala,
Avun tuonuna minulle,
Siitä sinuva ensin kiitä', Isä Jumala,
Siitten Poika Pyhä Jumala.
Siitten puuttu' kolomee sannoo
60 Pannessansa parraspuuta.
Kyseleepi, kiänteleepi4
Niiltä miehiltä hyviltä,
Jotka purresta puhuvat,
Venehestä vestelevät.
65 Jo on viiko' Vipu'nen kuolluna,
Kauvan Antero kavonna,
Suuri kuus' on kuloma luilla5,
Pajupehe parran piällä,
Joka saattaisi sanova6,
70 Asijankin arvolleen,
Miten laita liitetään,
Pantanehen parraspuu.
Se käv niitä sanoja hakemassa, mut en muista mistähä' lie käynnä, ja sai venneesä valamiiks.
Pani vanhat soutamaa'.
Vanahat souti, piä vapisi,
75 Ei ilo ilollen tuntunt7,
*Eikä* soutu souvulle kajahtant.
Siitten pan' nuoret soutamaan.
Siitte aivan tyyrit8 pyynä vinku',
Hangat han'hina pajatti.
80 Siitä ilo ilollen tuntu',
Soutu souvullen kajaht'.
Souti yhen päivä' suo vesijä,
2:sen päivän mua vesijä,
Jopa jo päivänä kolomantena
85 Laski hauvi' hartijoille,
*Vein koiran koukkuluille.*
Kyseleepi, käänteleepi
Niiltä miehiltä9 hyviltä,
Jotka puresta puhuvat,
90 Venehestä10 vesteleepi11,
Että mihinkäs nyt veno'nen puuttu',
Kivellenkö, kannollenko,12
Vaiko hauvi' hartijoille,
Vein koiran13 koukkuluille? --
95 Sana' virkko', noin nimesi:
"Saisko harpu' ha[u]vi' luista,
Kanteleen kalan evistä."
Siittä se Väinämöinen
Otti ja teki harpu' hauvi'14 luista,
100 Kanteleen kalan evistä.
Pani vanhat soittamaan.
Vanhat soitti, että piä vapisi,
Ei ilo ilolle tuntunt,
Eikä soittu15 soitullen16 kajahtant.
105 Pani17 nuoret soittamaan.
Nuoret18 soitti, että sormet notku,
Ei ilo ilolle tuntunt,
Eikä soittu15 soitulle19 kajahtant.
Ite vaka vanha Vämämöinen
110 Istu' rauta'sen rahin piähän,
Petäjäisen pienan piälle.
Siinä soitti kanneltansa,
Siittä ilo ilolle tuntu',
Soittu soitullen20 kajaht'.
115 Ei olt sitä mualla
Neljä jalan kulokevata,
Jok'21 ei suiiut kuulemaan
Väinämöisen soitantota22.
Eik' olt sitä ilemassa
Kahe' siiven lentävätä,
120 Jok' ei tult kuulemaan23
Väinämöisen soitantota.
Eikä sitä meressä
Kuuve' evän kuulokevata,
Jok'ei tult kuulemaan
125 Väinämöisen soitantota.
Itekkii vein emäntä
Rinno'n ruoho'lle rujaht.
1 tulopan : t.
2 a:n yl. o.
3 pyrryksii: p.
4 känteleepi: k.
5 luulla: l.
6 savova: s.
7 tunnu: t.
8 ⌈tyiy⌉rit : t.
9 h: m.
10 Venenestä: V.
11 vestelevät: v.
12 kamollenko: k.
13 koira: k.
14 hauvin: h.
15 soitto: s.
16 soitolle : s.
17 Paini: P.
18 Ein : N.
19 soitolle : s.
20 soitulle : s.
21 Joka : J.
22 soitantoa : s.
23 kuulevan : k.
51. Lapinlahti.
Krohn n. 14283. -1885.
Ollikkalankylä. Junnu Paltainen, 31 v. Kuullut mummoltaan.
[Teksti on sama kuin n:ossa 50, seuraavin eroavaisuuksin: s. 5 puuttuu; - hakasissa olevat kohdat ovat tässä suluissa; - ss. 9-21 ovat tässä alleviivatut; - s. 41 kuuluu tässä: On tulvan tämän tukkijata.]
42. Savitaipale.
Europaeus, Charlotta n. 118. -1849.
Hyrräile, hyvä sukuinen!
Souti päivän suo vesillä,
Toisen päivän maa vesillä,
5 Kolmannen emä vesillä,
Vaan ei lumpeessa lujoa,
Laski laivansa kivellen,
Kiven päältä havollen,
Vainko hauven hartehillen.
43. Juva.
Gottlund n. 80. - 14/1 1816.
Remojärvi. Jaakko Kääriäinen.
Vesi lindu vembelettä,
Koskessa kiven takana.
*Luulin1 lumpehen pitävän,
5 Meren kaisla kan̄attavan,
Vaan ei lumpeessa lujoa,
Meren2 vaahessa varoo*.
Nauroi piat, nauroi poiat,
Nauroi miehet naimattomat,
10 Nauroi pa nainet urot.
Soit pa vanha Väinemöinen,
Soit pa sormilla omilla,
Aset pa omat kätänsä.
Nyt soito soitolle kuulu,
15 Ilo ilolle kaiahti:
Itki piat, itki poiat,
Itki miehet naimattomat,
Itki pa nainehet urot.
Viele pa veten ementä
20 Itse kivelle kävähti
Sinisessä sukkasessa,
Punaisessa hansikassa,
Kysymän, kuleman,
Mist⌈e⌉ on kandelet kotosi:
25 Lohen purstosta punaisen,
Ahvenen kutu kalosta.
Mist on kansi kanteläsa?
Sären suren suomuxesta.
Mist on naulat kandeläsa?
30 Hauin suren hambahasta.
Mist on kielet kandeläsa?
Siian suonesta sinisen,
Hiuxiista Hien nejon . . . .
1 Säkeet 4-7 lisätty reunaan eri käsialalla [myöhemmin?].
2 Sanan edellä: eikä, yli viivattu.
52. [Lapinlahti].
Räihä, Antti n. a. 2. -1880-luv.?
Karhu tanssi kankahalla,
Kaikki kankahat tärisi,
Ja karhun partakin järisi.
76. Joroinen.
Kinnunen, A. n. 4. - 1884.
Röntylä, Järvikylä. Matti Leveinen, 69 v. Synt. Kerisalolla. [Mahdollisesti karjallista vaikutusta.]
[Kanteleen synty - Kanteleen soitto - Laivaretki - Polvenhaava]
Vesti1 vuorella venettä,
Kallijolla kalakuttel'.
Ei käynt kirves kiv̄een,
5 Eikä kalaka' kallijoon.
Liuskahti lih̄aan viim̄en,
Varpahasen Väinämöisen,
Polovehen pätö'sen poij̄an.
Vaka vanha Väinämöinen
10 Rekehensä reutovaksi,
Vieret äiksen korj ahansa.
Ajo' toiseen tal̄oon.
Yli kynnyksen kysyypi:
"Onkopa talossa tässä
15 Tämän tulovan tukkijata,
Salapoovata verisat̄een?"
Lausui lapsi lattijalta,
Paarna pieni pankon piästä:
"Ei ole talossa tässä
20 Tämän tulovan tukkijata,
Salapoovata verisat̄een.
Aja', aja' toiseen tal̄oon'."2
Vaka vanha Väinämöinen
Rekehensä reutovaksi,
25 Vieretäikse korjahansa.
Ajo' toiseen tal̄oon.
Yli kynnyksen kysyypi:
"Onkopa talossa tässä
Tämän tulovan tukkijata,
30 Salapoovata verisat̄een?"
Lausu' ukko pöyv̄än piästä,
Lausu' ukko, parta laulo':
"Sulettun'on suuremmatki,
Jaksettuna jalommatki:
35 Jojet suista, järvet päistä,
Selät niemiin nenistä,
Kannaksetkin kap̄eimmista."
Käski poika'(n)sa paj̄aan,
Tehtä' nuo'ta voitehiita,
40 Joit'_on tuotu Toisuvalta,
Siitä kylömästä kylästä,
Joss'ei nähty eikä kuultu
Ruohon kaiken kasvantota.
Poiko'nen tuli kot̄iin,
45 Valamistanut voitehiita
Kipehille voitehiksi,
Vijo'llen parannukseksi.
Vaka vanha Väinämöinen
Eipä kärsinnä esinnä,
50 Kun on voite piällen pantu,
Siitte silekillä sijottu,
Kapaloitu kaunihiisti;
Pani puolipyörryksiin,
Väinämöisen viännyksiin.
55 Siitä herkästi herä'si.
Katsahtaapi taivahaalle,
Sanoopi sanalla tällä,
Lausuu tällä lauseella:
"Nyt on julokinen Jumala
60 Avun mullen antanunna."
Kiivahaasti kiini otti,
Veri seiso' selevemmästi.
Siittä vanaha[!] Väinämöinen,
Kun parani kaunihiiksi,
65 Vesti vuorella venettä,
Kallijolla kalakuttel'.
Lykkäs' veno'sen vesille,
Lato' yhen laitapuolen
Puuskijoita[!] poikasija.
70 Lato' toisen laitapuolen
Vaskivöitä neitosia.
Mik' ol' narri naimatonna,
Mik'3 ol'4 piikuutes' pitännä.
Pani se vanaha väkevä[!]
75 Ijän kaiken istunutta
Täyteen venehen laij̄at;
Kussa oli sijoja vähän,
Nuorukaisia esinnä.
Pani vanhat soutamahan5.
80 Vanahat[!] souti, piä vapisi.
Eipä tuostakaan tykännyt.
Pani nuoret soutamahan.
Nuoret sousi6, airot notku',
Airon pyyrit pyinä vinku',
85 Terät tetrinä kukers',
Hangat han'hina pajatti.
Laski päivän, laski toisen,
Laski kohta kolomannenki.
Päivällä jo kolomannella
90 Laski hauv̄in hartijoille,
Vein koiran koukkuluille.
"Mihinkä veno'nen puuttu',
Kivellenkö, vaiko haulle7,
Vaiko hauv̄in hartijoille,
95 Veinkoiran koukkuluille?"
Katseleepi ahkerasti,
Hava(i)tseepi hartahasti,
Että oli hauv̄in hartijoilla,
Vein koiran koukkuluilla.
100 Sano' miehille hyville,
Jotka purjesta[!] puhu(u)vat,
Venehestä vestättäävät:
"Suapko harpun hauv̄in luista,
Kanteleen kalan evistä,
105 Vein koiran koukkuluista?"
Teki harpun hauv̄in luista,
Kanteleen kalan evistä,
Vein koiran koukkuluista.
Pani kielet kanteleesen
110 Jouhista hyvän or̄iin.
Pani vanhat soittamaan.
Vanhat soitti, pää[!] vapisi.
Eipä tuostakaan tykännyt.
Pani nuoret soittamahan8.
115 Nuoret soitti, sormet notku'.
Ei ilo ilollen tullut,
Tarpeheks' Väinämöisen.
"Ilo tänne tuotaneen,
Miehen tehneen käsille."
120 Ite istu' soittamahan
Kivisellen portahalle9,
Petäjäisen pienan piälle,
Rauta'sen rahin nenälle.
Ei ollut sitä metässä
125 Jalan neljän juoksevata,
Lintuparvessa parasta,
Kahen siiven siuhkavata,
Joka ei tullut kuulemahan
Tehtessä ison ilova.
130 Itekkin metän emäntä
Rinno'n aījallen asettu',
Viereksihe veräjälle.
Ei ollut sitä vesissä
Evän kuuv̄en kulokevata,
135 Joka ei tullut kuulemahan.
It̄ekin vein-emäntä
Rinno'n allo'llen asettu',
Viereksi vesi-kivellen10.
1 Veeti: V.
2 toloon : t.
3 Mikä : M.
4 *ol'*.
5 soutamaan : s.
6 souti: s.
7 u:n yläp.o.
8 soittamaan : s.
9 portahallen : p.
10 vesi-kivelle : v.-k.
44. Savo?
G[ottlu]nd, Svensk Literatur-Tidning, p. 341-42. -1817.
[Kanteleen synty]
- - -
Men hvad det kunde vara för slags tagel? - - - En del trodde att de voro af en ovanlig Elg eller något sjödjur:
a.
Hiwuxista Hiijen hirwen,
Karwoista Merikateen.
En annan del höll före, att de voro af en dugtig hingst eller af någon onaturlig fåle:
b.Jouhista hyvän orihin,
Lemmon warsan wahteista.
Somlige åter - - -
c.
Siian suonista sinisen,
Hiuxiista Hiijen-Nejjon o. s. v.
Ja man mente att hela harpan var tagen från hafsbotten och förfärdigad af fiskben:
d.
Teki harpun hauwwin luusta,
Kantelen kalan ewästä.
Rec[ensenten] vill hän anföra ett stycke ur en Runa som talar derom så lunda:
e.Mist' on kantele kotosi?
Lohen purstosta punaisen,
Ahwenen kutu kalojsta.
Mist' on kansi kantelessa?
5 Sären suuren suomuxesta.
Mist' on naulat kantelessa?
Hauwwin suuren hampahasta.
Mist' on kielet kantelessa?
Sijan suonista sinisen,
10 Hiuxiista Hijjen-Nejjon.
53. Kiuruvesi.
Arvidsson 486: 6 I. -1819.
[Kanteleen synty - Kanteleen soitto - Laivaretki]
Souti päivän suo-vesiä,
Toisen päivän maa-vesiä,
Kolmannen meren-vesiä;
5 Souti hauvin hartioillen,
Purstolle lohen punasen.
Kysy kohta poijaltaan:
"Kivelläkö vaj havolla,
Wajko hauvin hartioilla,
10 Purstolla lohen punasen?"
Pojka varmon vastaa1:
"Ej o' kivellä, ej havolla,
Vaan on hauvin hartioilla,
Purstolla lohen punasen."
15 Ite vanha Väinämöinen
Pisti miekansa mereen,
Kalan kahtiaan jakasi.
Pää puolen veti venoon,2
Pursto puolen tuonne jätti.
20 Kahtelee, kääntelee:
"Mitäkin tuosta seppä sais,
Eli rautio takosi?"
Ite vanha Väinämöinen
Paniin ite sepäxi,
25 Teki harpun hauvin-luisen,
Kala-luisen kanteleen,
Kala-ruotosen rojumen.
Mist' on naulat kanteleessa?
Hauvin suuren hampahista.
30 Mist' on kielet kanteleesa?
Hapsista Kalevan neijon.
Sano sittä pojalleen:
"Tuoppa tänne kanteleeni
Sormillen sovitetuillen,
35 Laitetuillen hyppysillen."
Äsken ilo ilosta käupi,
Leikki leikiltä kajuu
Soittelessa Väinämöisen
Kalaluista kanteletta,
40 Kalaruotoista rojinta.
Ej sitä metässä ollut
Kahen siiven lentävätä,
Neljän jalan juoxevata,
Jok' ej tullut kuulemaan
45 Soittelessa Väinämöisen
Kalaluista kanteletta.
Kalaruotoista rojinta.
Itekin metän isäntä
Puna paulaan panii
50 Soittelessa Väinämöisen
Kalaluista kanteletta.
Itekin veden emäntä
Sini suckaan suhitti,
Rinnon ruoholle rupes'
55 Kuulemahan3 soitantota,
Soittaassa Väinämöisen
Kalaluista kanteletta,
Kalaruotoista rojinta.
1 yl. [vast]ova.
2 r. (venääseen).
3 Kulemahan : K.
303. Haukivuori.
Hynninen, O. n. 6. -1884.
Pohjalahti. Eela Nykänen, 45 v. Kuullut isävainajaltaan Pieksämäellä.
[Kanteleen synty]
[Kirjallista vaikutusta?]
Puistin muata veljeltäin,
Anon ainokaiseltain.
Veli vastaten vasteli:
Mitä maata neitoselle,
5 Mitä pakenevalle?
Neiten maa on esliinassa,
Sarka toisessa talossa,
Pitkä pienar palmikossa.
Mitäs, sisko, mualla tiet?
10 Mie siitte vastaten vastelin:
Lusikan sinoista kylvän,
Toisen kylvän pellavaista.
Anto kuitenki vähäisen
Risikkoa, rasikkoa,
15 Palasen puasikkoa,
Sirusen siivoo muata.
Tuon mä kynsin kynsilläin,
Varpahillani vakosin.
Tuohon kynsin sinoja,
20 Pilailin pellavaista.
Mänin kohta kahtomaan
Kahden, kolmen yön perästä,
Vii'en, kuu'en viimeistää.
Oli minun oino otrassain,
25 Sini sarvi suaressain.
Otin oinon, toin kotiin,
Panin oinon karsinaan.
Syötin oinaan, juotin oinaan,
Oinaan kyllä pitelin.
30 Otin oinaan piästä sarven,
Vein sarven sepän pajjaan:
Tavo mulle kanteloinen,
Millä mä sodassa soitan,
Alla linnan lirettelen!
35 Uupu kieltä kanteleisi.
Läksin kieltä ehtimään.
Mänin tietä pikkaraisen,
Tuli neiti vastain.
Anna, neiti, tukkiais,
40 Hilpeitä hivuksias!
Neiti vasten vasteli:
Mihis minun tukkiain,
Hilpeitä hivuksiain?
Uupu kieltä kantelein.
45 Millä mä sodassa soitan,
Alla linnan lirettelen.
45. Savo.
G[ottlu]nd, Svensk Literatur-Tidning, p. 393. -1817.
Leuwwat liiku, piää järisi,
Kiwet rannalle rakoowi,
Puaaet paukku kalliolla
Wäinämöjsen laulaissa.
54. Kiuruvesi.
Arvidsson 486: 6 K. -1819.
Juhana Korpelainen.
[Kanteleen synty - Kanteleen soitti - Laivaretki]
Päivän souti suo-vesiä,
Toisen päivän maa-vesiä,
Kolmannen meren vesiä.
5 Päivän kolmannen perästä
Laski miekansa mereen,
Laski hauvin hartiollen,
Hauvin kahtiaan jakasi.
Pääpuolen ylös otti,
10 Pyrstöpuolen sinnä jätti.
Kahteeleepi, käändeleepi:
"Mingkä seppä tuosta sais',
Kungka taitava tekis?"
Lyyäxen1 ite sepäxi,
15 Paneutu mestarin.
Tuosta kahto kanteletta,
Laitto2 lapsille iloa.
Soitti nuoret, soitti vanhat,
Soitti piat, soitti poijat:
20 Ej ilo ilo ollut,
Soitto soitolle tajonnut.
Ite vanha Väinämöinen
Otti soiton sormillensa,3
Kanteleen ala käteensä:
25 Vasta ilo ilolle kuulu,
Soitto soitolle tajusi.
Ej sitä metässä ollut
Jalan neljän juoxevata,
Kahden siiven kantavata,
30 Jok' ej tullut kuulemaan.
Ite karhukin metästä
Rinnon aidalle rysähti.
Itekin metän emäntä
Paniin liina paitohiinsa,
35 Rinnon ruoholle rupeepi
Väinämöisen soittelessa
Kalaluista kanteletta,
Meren-ruotosta rojua.
Ej sitä meressä ollut,
40 Jok' ej ranpalle kokennut
Väinämöisen soittelessa
Kalaluista kanteletta.
1 Lyäxen : L.
2 Laito : L.
3 sormellensa : s.
304. Kuopio.
Gottlund n. 178 b. - 17/8 1818.
Sahlbom.
Paimena pakanan maalla,
Kylvin otrat Suomen maalle,
Viskaisin Viron selellä.
5 Lexin kohta kahtomaani:
Olis oinas otrassaini,
Hirven poika pensassain1.
1 pensassan : p.; suluissa: buske af säd.
SKVR VI2
6487. Pielavesi.
Tossavainen, J. n. 2. - 1884.
Taipale. Paavo Vatanen, torppari.
Moata vanhus vaipan alle,
Josta vierähti jokehen;
5 Joki vanhan Väinämöisen,
Virta vieretti merellen,
Ulapallen aukeallen,
46. Jäppilä.
Kinnunen, A. n. 2. -1884.
Tossavalansaari n. 6.
Hiskias Hyvärinen, 73 v. Synt. Suonenjoella. [Mahdollisesti kirjallista vaikutusta].
Vanhat sous, että piä vapis.
Nuoret sous, että sormet notku,
Airon tyyrit pyynä vinku',
5 Terät tetrinä1 kukersi,
Hangat hanhina pajatti. - - -
Vaka vanha V[äinämöinen]
Kahteleepi, kiänteleepi,
Mihinkä nyt venonen puuttu',
10 Kivellenkö, havollenko,
Vaiko hauvi' hartijoille,
Vein koiran2 koukkuluille?
Vaka vanha V[äinämöinen]
Otti miekkansa tupesta,
15 Iski hauvin niskaluuhu(n).
Siitä hauki hämmästyy,
Vein koira kauhistuu
- - -
Ruoholle rujaht',
Vettii' ves' kivelle.
1 teerinä : t.
2 koira : k.
55. Kiuruvesi.
Arvidsson ja Crohns 486:12, n. 5. - 15/8 1819.
Juhana Korpelainen.
[Kanteleen synty - Kanteleen soitto - Laivaretki]
Päjvän souti suovesiä,
Tojsen päjvän maavesiä,
Kolmannen meren vesiä.
5 Päjvän kolmannen perästä
Laski mjekansa mereen,
Laski hauvin hartioille,
Hauvin kahtiaan jakasi.
Peä puolen ylös otti,
10 Pyrstö puolen sinnä jätti.
Kahtelopi, käändelepi:
Minkä seppä tuosta sais',
Kunka tajtava tekis?
Lyödexän ite sepäx',
15 Paaneutu mestarix'.
Tuosta kahto kanteletta,
Lajto lapsille iloa.
Sojti nuoret, sojti vanhat,
Sojti pi⌈i⌉at1, sojti poijat:
20 Ej ilå ilå ollut,
Sojto sojtolle tajonnut.
Ite vanha Väjnämöinen
Otti sojtun sormillensa,
Kantelen ala kätehensä,
25 Vasta ilå ilolle kuulu,
Sojtto sojtulle tajusi2.
Ej sitä metässä ollut
Jalan neljän juoxevata,
Kahden siiven kandavata,
30 Jok' ej tullut kuulemaan.
Ite karhukin metästä,
Rinnon ajdalle rysähti.3
Itekin metän emäntä
Paniin liina pajtohiinsa4,
35 Rinnon ruoholle rupesi5
Väinämöisen soitellessa
Kala-luisten6 kandeletta,
Meren ruotosta rojua.
Ej sitä meressa ollut,
40 Jok' ej rannalle kohennut
Väinamöisen sojtellessa
Kalaluista kandeletta.
1 pijat: p.
2 pajusi: t.
3 rysästi: r.
4 pajtohinsa : p.
5 ruupesi : r.
6 Kalaluist ⌈on⌉: K.
SKVR VI2 liite III
10. Savo
Schröter Finnische Runen. -1819.
[Kanteleen synty - Kanteleen soitto - Kyynelten vierintä]
Kanteleen synty.
Weisti wuorella wenettä,
Kalliolla kanteletta.
Kust' on koppa kantelessa?
5 Koiwusta, wisa-perästä.
Kust' on naulat kantelessa?
Tammesta tasaiset oxat.
Kust' on kielet kantelessa?
Jouhista hywän orihin,
10 Lemmon warsan waattehista.
Ite Wanha Wäinämöinen
Kuhtu piiat, kuhtu poijat,
Soittamahan sormillansa:
Ej ilo ilollen käynyt,
15 Soitto soitollen tajonnut.
Kuhtu miehet naimattomat,
Kuhtu nainehet urohot:
Ej ilo ilollen käynyt,
Soitto soitollen tajonnut.
20 Kuhtu wanhat waimopuolet,
Miespuolet keskiikäiset:
Ej ilo ilollen käynyt,
Soitto soitollen tajonnut.
Siitten Wanha Wäinämöinen
25 Istuxen itek ripahan,
Otti soiton sormillensa,
Käänsi käyrän polwillensa,
Kantelen kätensä alle;
Soitti Wanha Wäinämöinen.
30 Wast' ilo ilollen käwi,
Soitto soitollen tajoisi.
Ej sitä metässä ollut,
Jalan neljän juoxewata,
Koiwin koikelehtawata,
35 Jok' ej tullut kuulemahan,
Tehessä Isän iloa,
Wäinämöisen soitellessa;
Karhukin aijalle kawahti,
Soitettua Wäinämöisen.
40 Ej sitä metässä ollut,
Kahen siiven suihkawata,
Lintu parwia parasta,
Jok' ej tullut tuiskuttahin.
Ej sitä meressä ollut,
45 Ewän kuuwen kulkewata,
Kahexan wajeltawata1,
Jok' ej tullut kuulemahan.
Itekkiin Wein-Emäntä
Rinnoin ruohoillen rojahti.
50 Wetixen wesikiwillen,
Watsallehen waiwoaxen.
Itestäni Wäinämöisen
Weit juoxit silmistähän,
Kaaseammat karpaloita,
55 Pyyliämmät pyyn munia
Reheille rinnoillehen,
Rinnoiltahan polwillehen;
Polwilta jalkansa päälle
Putoisit wesipisarat
60 Läpi wiien willa-waipan
Sarka kauhtanan kahexan.
1 lue: waeltawata.
56. Varpaisjärvi.
Krohn n. 13788. -1885.
Paloisten kylä. Paavo Partanen, joka oli 61 v. ja kuullut runon n. 26 v. sitten 70-vuotisena kuolleelta Paavo Partaselta.
[Kanteleen synty - Kanteleen soitto]
Oli vanha Väinämöinen
Löysi luotosen merestä,
Kala luut luotosesta.
Kahteloopi, arveloopi:
5 Jos noista johi1 tulisi,
Tahi soitto saatasiin.
Mistä on koppa kanteleessa?
Hauin suuren leukaluista.
Mistä on naulat [kanteleessa]2?
10 Hauin suuren hampahista.
[Mistä on] kielet [kanteleessa] ?
Hiitolan hyvän hevosen.
Sorahutti sormillansa,
Värähytti polvellansa:
15 Ei peli pelille kuulu,
Ei ilo ilolle tajua.
Oli vanha Väinämöinen,
Hivahutti huuliansa,
Värähytti polveansa.
20 Ei metässä ollut
Kahen siiven siuhkavata,
Joka ei tullu kuulemaan
Soitellessa Väinämöisen,
Tehessä Ahin iloa.
25 Ei metässä ollut
Jalan neljän juoksevata,
Joka ei tullu kuulemaan
Soitellessa Väinämöisen,
Tehessä Ahin iloa.
30 Ei meressä ollut
Evän uipoa yheksän,
Kaheksan karettelovaa,
Joka ei tullu kuulemaan
Soitellessa [Väinämöisen],
35 [Tehessä Ahin iloa].
Tuli ite vein emäntä,
Sinisukkahan sivahti,
Puna-paulahan paniini,
Kyynäsvarsin kaihlikkoon,
40 Soitellessa [Väinämöisen],
[Tehessä Ahin iloa].
1 joki : j.
2 Kaikki hakaset mp:jan.
47. Muuruvesi.
Neovius, A. n. 1. -1910.
Helena Koistinen, 60 v. Kuullut isältään Lampoin kylästä. Mp. Lohjalla.
[Laivaretki]
Pani vanhat soutamaan.
Vanhat souti, piä vapisi.
Eipä tuostakan tykännyt.
5 Pani nuoret soutamaan.
Nuoret souti, airot notku,
Airon1 tyyrät pyynä vinku,
Terät tetrinä kukerti.
Sitt kun joutuit rantaan2,
10 Väinomoinen[!] kysyi:
Mihinkä3 vetit venehen,
Kivellenkö vaiko kalliollen,
Vaiko hauvin hartioillen,
Vaiko4 koiran koukkuluille?
1 terät: airon.
2 kk:ssa säe alleviivattu.
3 mihinkän : m.
4 elik : vaiko.
48. Pielavesi.
Kuopion lyseon toverik., A. Vesterlund, XXIX n. 1. -1887.
Aukusti Tikkanen, talonomistaja, 59 v. Kuullut Pielavedellä. Mp. Kuopiossa.
[Kanteleen synty - Laivaretki - Purren itku]
[Kirjallista vaikutusta?]
Sano vanha Väinämöinen:
"Mitäs itket puinen pursi,
Vene vaivainen valitat."
"Sitä itken puinen pursi,
5 Vene vaivainen valitan:
Muut pursit sotassa käyvät,
Tappelussa taisteloovat,
Minun täytyy mualla muata,
Lastuvalla lahoja;
10 Allani pesäsä pitävät
Ilikeettiin muan matoset."
Vaka vanha Väinämöinen
Työnti venneen vesille,
Satalaijan laineheelle.
15 Lato toisen laitapuolen
Kannus-jalakoja jaloja.
Lato toisen laitapuolen
Vaskivöitä neitosia.
Pani vanhat soutamaan,
20 Ite istu perähään.
Vanhat souti, piä vapisi,
Ei ilo ilollen ollut,
Soutu soutua tajunnut.
Vaka vanha Väinämöinen
25 Pani nuoret soutamaan.
Nuoret souti, sormet notku,
Airon pyynyt[!] pyinä vinku,
Terät töyrinä kukers.
Sittä' ilo ilollen oilj,
30 Soutu soutua tajuisj.
Souti päivän suon vesiä,
Toisen souti muan vesiä,
Kolomannen meren vesiä.
Jopa päivänä kolomantena
35 Laski hauvin hartijoille,
Vein koiran koukkuluille.
Arveleepi, kahteleepi,
Väänteleepi, käänteleepi:
"Oleekohan se kivellä vai havolla,
40 Vaiko hauvin hartijoilla,
Vein koiran koukkuluilla?
Uros arvoo asian:
Se on hauvin hartijoilla.
Minkäs tuosta seppä tekisj,
45 Tahi taitava takoisi,
Saisko harpun hauvin luista,
Kanteleen kalan evistä?