337. Pyhäjärvi.
Borenius 9. 2/1 77.
Hassimäen Piri, Kiivernotkoon naitu.
Paimeneksi1 Paulouskalle,
Sai mie tuolta sarkaviitan,
Moavetose2 verkaviita.
5 Ota otrat palkastaini,
Kylvi otrat Ruotsi moaha,
Viskasi Viro saralle,
Viro pello pientareelle.
Mäni nuita3 katsomaane
10 Viien kuuen viiko peästi4,
Kuuven kuukauven perästi.5
Oil miull oinas otrassaini,
Sinasarvi6 soaressaini,
Oti oinaa, toi kottiini,
15 Pani oinaa karsinaane.
Syöti oinaa, juoti oina,
Oti oinaa peästä sarve,
Vei sarve sepä paijaane.
"Seppäseini, selväseini,
20 Toat7 sie enne, toat8 sie egle9,
Toas10 sie viel tänäki päinä11,
Toas sie miulle kanteloini!"
"Mingälaine kanteloine?"
"Kolmellaine kanteloine,
25 Hirvelluine lukku peälle,
Mill mie soittele sovassa,
Vetele venähe12 moass,
Läpi linna liirittele."
1 Past: Paimeneksi.
2 al. [Moaveto]i[se].
3 yl. nuota?; al. [nuo]i[ta].
4 peästä : peästi.
5 perästä : perästi.
6 Sinasarv |oli| : Sinasarvi.
7 Taoit : toat; al. [Toa]i[t].
8 taos : toas; al. [toa]i[t].
9 |ekle| : *egle*.
10 Taos : Toas.
11 päänä : päinä.
12 veneähe : venähe.
SKVR XIII1
301. Metsäpirtti.
Borenius 290 27/6 87.
Sutelan Matti, 49 v.?
[Kanteleen soitto]
Soittoa1 (näim) poja sokiam,
Poja rauka ramputtoa2,
Se siitt soittipa siivokkoasti,
5 S(e) ol' minusta mieltä myöte.
Mie3 oli (jo) varsi vanha ukko,
Parta leuvalla (paneksi).4
Miulla5 alko mieli tehhä,
Käyväpa6 toahan tantsimoane.
10 Mie kui viel katso viereheini:
Matosetkim7 moan alaiset
Mullalle8 muhotteliiti,
Korvajoasen kallistiiti
Soittuo poja sokiam9,
15 Poja rauka ramputosta10.
(Siit) suski särki suuren peäsen11,
Karhu (veäns) kankeat ni(s)saasen12,
Kui heä sai voa13 kuullaksiese.
Soittuo poja sokiam14,
20 Poja rauka ramputosta15.
Se loppuki siihi.
1 yl. [Soitt]uo.
2 yl. [ramput]osta.
3 yl. Oli.
4 yl. pakajin = pakenin.
5 Miul: Miulla.
6 Käyvä : Käyväpa.
7 Matosetki: Matosetkim.
8 Mullall|a| : Mullalle.
9 sokian : sokiam.
10 ramputusta : ramputosta.
11 peäsän : peäsen:
12 ni(s)sasen : ni(s)saasen.
13 sai *voa*.
14 sokia : sokiam.
15 ramputusta : ramputosta.
310. Sakkola.
Gottlund 186. 17/1 1824.
Runo upptäcknad af Sakkola bönder, på vägen till Pettersburg.
Toisen vuuen toista puolta.
Sait toi kantel valmihixi:
Soiti Vuntus, soiti Väntys,
5 Soiti soitoonsa molemma.
Sokia sopessa istu,
Suoritteli sormiansa,
Pesen peukaloisiaise,
Hynähytti huuliansa:
10 "Kannas tännä kanteloinen
Minun sokian sormilleini!"
Siit ilo ilollen tuntui,
Soito soitollen pakeni,
Kuin soiti sokia poika,
15 Väänetti1 vähä näköinen2
- - -
Kaitaisen lahen kasassa,
Kosken kolmen tiennoille,
Kalat kaikki huolistuit,
Ahvenet alas mänit,
20 Särin lillit liukenniit3
Tuon sokian soituntaan,
Lintuiset alenteliit
Tuon Sokian soitultaan,
Susi särki suuren päänsä,
25 Karhu kankiat nisansa
Suurta suota juostessaan,
Tuon Sokian soitoltaan.
1 (näpytti).
2 (Väinämöinen).
3 (hotit).
319. Sakkola.
Reinholm N VIII 1. 49.
[Laivaretki - Veneenveisto - Polvenhaava - Väinämöisen ammunta - Kanteleen synty - Kanteleen soitto]
Se ol viikko vihane
Päälle vanhan Väinämöisen,
Sitä uhkas hän ussein,
5 Sano aina ampuvaase.
Mutt vanha V[äinämöinen]
Tek vuorella venettä,
Kalliolla kalkutteli:
Ei kirves kiveh[en] koske,
10 Kasa ei koske kallioon,
Kasa to koski kantapäähän.
V[anha] V[äinämöinen]
Vieretäksen korjahase,
Ajo tuonne toisualle
15 Siinä kylm[ään] kyllään,
Kuss2 ei kūlt ol eik ol nähty
Ruohon kaiken kasvantaa.
Yl kynnyksen kyssyy:
"Onkohan talossa tässä
20 Tämän tulvan tukkiaista,
Salpaaja verisatteen?"
Lausu laps lattialla,
Parna pien pankon pääss:
Ajaa toisee talloo,
25 Yli kynnyks[en] kyssyy:
"Onkohan talossa tässä
Tämän tulvan tukk[iaista],
S[alpaaja] v[erisatteen]?"
Lausu ukko, parta laulo:
30 "Sulettii jo suuremmatki,
Jalom̄atki jaksettii,
Joet suista, järvet päistä,
Selät, niemiin nenistä,
Kannakset kappeimmista."
35 Käsk poikaseen paijaan
Tehhä noita voitehii,
Kuin ol voije päälle pantu,
Kuin oli silkillä siottu,
Kapaloitt kaunisti
40 Pan puol pyöryks[ii],
Väin[ämöisen] väännyksii.
Siit herkäst heräsi,
Katseloopa taivahase:
Nyt o julkine J[uma]la
45 Avun olt miull antamassa,
Sain3 venonen valmihiksi.
Laitto vanhat s[outamaa]:
V[anhatl s[ousiit], päät vap[isi],
L[aitto] nuoret sout[amaa],
50 N[uoret] s[ousiit], a[irot] n[otkuit],
A[iron] p[yörät] pyinä v[inkui],
T[eljot] t[etrinä] k[ukersi],
Hangat hanhena pajai.
Sous sitt päiv[än] suovesii,
55 2: n p[äivän] maavessii,
3:n mere vessii,
Souspa hauin hartioille,
V[eden] k[onnan] koukkul[uille]:
Katseloopi kään[telööpi]:
60 "Mihinpäs venonen tarttu,
Liek kivelle vai haaoll,
Vai l[ie] h[auin] h[artioilla]?"
Vene ol h[auin] h[artioilla].
Kysy miehiltä omilta,
65 Jotka purjetta pittiit,
Venneessä veikot oivat:
Saapko harppo hauvi luusta,
Kantelen kalan evästä?
Sit tek harpun hauin luusta,
70 Kantelen k[alan] e[västä].
Laitto v[anhat] soitt[amaa];
Ei i[lo] i[lolle] tunnu,
Soitto ei soitulle pakene
Tarpeeksi Väin[ämöi]sen.
75 Laitt[o] n[uoret] s[oittamaa]:
N[uoret[ s[oitti], s[ormet] n[otku].
Itse vanha V[äinämöinen]
Suoristeli sormiase,
Pes' peukalois[iase]:
80 "Kanna tänne kantelese
Miun sokian sormillei,
Nää sormet hyvi soppiit!"
Mist o kielet k[antele]ssa?
K[ielet] o hiien vaimo hiusta,
85 Jouhista uve-orhin,
Himahutt' sitt Hiie hiusta,
Ratsasjousta raikahutti,
Ulvautt4 uve5 jouhta.
Sepät seisoit pajassa,
90 S[epä]n p[oika] porstuass:
Vasara keäestä vaipu,
Pihit pistyn putos
Soitellessa Väin[ämöisen].
Neitoset punakeräset
95 Pois poukuseen pan̄iit
Soitellessa V[äinämöi]sen;
Emänäiset armahaiset
Lehmät heittiit lypsämästä.
Mitä lie metässä oltu
100 Jaloin 4:in juoksevii,
2:n siiven siuhkovii,
Kaikk tulliit kuul[emaa];
Itsek metän emän̄ät
Rin̄an aijalle assuit,
105 Veräjässä vieretyksin
Soitellessa V[äinämöi]sen.
Mikä lie meressä oltu
Evän 6:n kulkevii,
Purston puikellehtavii.
110 Itseki meren emänät
Rinnan alloilla aijoit,
Vettäiksen vesikivelle
Soitantaa kuulem[aa].
Kui tämä sokia soitti,
115 Linnat liikkuit, maat järisi,
Portit Pohjasen repesi,
Ilman kaaret katkesiit,
Kivet rannallen kokois
Soitellessa V[äinämöi]sen.
120 Suski särki suuren pääse,
Karhu kankiat nissaase
Suurta suota juostessaase
Soitantaa kuulemaa.
Itseltäki V[äinämöi]sen
125 Ves silmistä siraji
Pyriäm̄ät pyyn munnii,
Heriäm̄ät hernehiitä.
1 Otsakkeessa: Väinäm[öinen].
2 Ku|u|ss.
3 Sain.
4 Ulv|oit|.
5 U|u|eve
328. Sakkola, Kuninkaanristi.
Neovius 149. 31/10 87.
Yrjö Simonp. Karonen. Synt. v. 1807.
käin Virossa käskyläissä;
otin otrat palkastain,
kylvin otrat Ruotsin maalle,
5 viskasin Viron saroille.
Oli1 oinas otrassain,
otin sarvet oinaan peäästä,
vein sarvet sepän pajjaa:
seppä tako taksutteli,
10 se ol itse Ilmarine,
se tek tuosta kanteloisen,
sitte tehtiin soitto-värkki.
Uupui2 kannelta vähäisen,
uupui kieltä keskimmäistä,
15 toista kieltä reunimaista.
Näki2 neion tiellä käyvän,
puurtava puna-hamoisen,
sini-viita viiroittava:
"Anna, neito, tukkiaisi,
20 himpukkainen hiuksiais!"
Neito anto tukkiaase,
himpukkainen hiuksiaase,
sai sitt kielet kantelee.3
Soittiit2 nuoret, soittiit vanhat;
25 soittiit pipit, soittiit papit,
soittiit miehet naimattomat,
soittiit naineetki urroot;
ei ilo viel ilolle tunnu,
leikki ei leikille pakene.
30 Kun soitti sokia poika
sokioilla sormillaase,
mäni kaupungin katulle;
kaikki kuunteliit nuoret,
kaikki kuunteliit vanhat;
35 kun soitti sokia poika,
vänkytti vähä näkönen,
kalasetki kaikellaiset
rinnaa ruokoo lasseivat,
heinikkoho heitteleevät,
40 peäät panniit penkeree.
Lintusetki2 lentäväiset,
siipi-niekat siuhkavaiset.
oksille ojentelevat,
kaikki tuota kuulemaa
45 pojan laihan lallitusta;
matosetki maan-alaiset
mullasta muhottelliit
kaikki tuota kuulemaa,
kui soitti sokia poika,
50 laiha poika lallitteli.
Suskin2 särki suuren pääse,
karhut kankiat nissaase
suurta suota juosessaase,
iljentä hypätessääse
55 kaikki tuota kuulemaa,
kun soitti poika sokia,
poika laiha lallitteli.
#1 Neovius 148 Pienestä Runon-sepästä opittu.
#2 kk:ssa pieni alkukirjain.
#3 kantelee|he|.
388. Sakkola.
Reinholm N III 58. 48.
[Laivaretki - Polvenhaava - Veneenveisto - Kilpalaulanta - Kanteleen synty - Kanteleen soitto]
Sekä nuori Joukkamoinen
Aijoit tiellä vastatuksen,
Vem̄el tarttu vempelese,
5 Aisa1 aisah[an] tapaisi.
Ken enem̄än tietänöö,
Se sitt tiellä seisokoo,
Ken vähem̄än tietänöö,
Se poijes tieltä poijetko.
10 Sano n[uori] Joukkam[oinen]:
"Miun on meret kyntämäni,
Sarkajoet soutamani,
Kivet luomain kokkoo."
Muistitko meret kynnetyksi,
15 Sarkajoet souvetuksi,
Kivet luovuksi kokkoo.
Sano v[anha] V[äinämöinen]:
"Mie vestin vuorella venettä,
Kalkuttelin kalliolla:
20 Sain venosen valmeheksi,
Lykkäsin venon vesille,
Laiton tuohon laitapuolen
Iijän kaiken istuneita
Täytehen venehen laijat:"
25 Laitto nuoret soutamahan:
Nuoret sousit, air[ot] notk[u],
Airon pyryt pyinä vinku,
Terät tetrinä kukersi,
Hanhet hanhina pajatti.
30 Laski päiv[än], laski tois[en]:
Yhten päiv[än] suovessii,
Tois[en] päivän maavessii,
Kolmannen merivessii;
Lask o haju hartioille,
35 Veen koiran konkaluille.
Saisikos harpu hauviluusta,
Kantelen kalan evestä.
Teki harpu hauvi luusta,
Kantelen kalan evestä.
40 Pani kielet kantelese
Jouhestä hyvän orihin.
Kutsu nuoret soittamah[an].
Nuoret s[oitti], sormet notk[u];
Ei ilo ilolle tullut.
45 Kutsu vanh[at] soitt[amahan],
Ei ilo ilolle tullut.
Väinämöisen tarpeheksi.
Itse istu soittamaha
Kivisille portahille,
50 Rautase rajan nennää,
Petäjäisen pienen päähän:
Siit ilo ilolle tuntu
Väinämöis[en] soitellessa.
Pahanki akka aijalle asettu.
55 Nii se soitti sitt Väinämöin,
Laulo, laulo sitt V[äinämöin],
Hyrräile hyväsukuinen.
Arvon2 kyllä vastajeli
Varhain k[yllä] laulamasta,
60 Iloaika tekijäksi.
Tuopa siit viime laulo:
Järvet järkkyit, maa järisi,
Lin̄at liikkuit, hongat huojuit,
Vuor[et] vask[iset] vapisi,
65 Kivet rannalle rakkoili,
Pajat paukkuit kalliolla,
Portit pohjista repesi,
Ilman kannetta katkesi
Väinämöis[en] laulajessa,
70 Hyrräiless hyväsukuisen.
Laitto poikaa on pohjii,
Tuoho kylmää kyllää:
Etsi Noaarvan tietäjii,
Ajo tuonne toisulaa,
75 Yli kynnyksen kyssy:
"Onkopa talossa tässä?"
"Ei ole talossa tässä,
Aja tuonne toisulaa!"
Yli k[ynnyksen] kyssy:
80 "Onkopa talossa tässä
Tämän tulpan tukkiaista,
Salpava3 verisatehe?"
Ukko ku lausu, parta laulo:
"On sulettu suurem̄atki,
85 Jaksett o jalom̄at haavat,
Joet suista, järvet päistä."
Sitte ku oli voije päälle pannut,
Siit ol silkillä siottu,
Kapaloitt ol kaunihisti.
90 Pani puoli pyöryksihi,
Väinämöise väännyksii:
Ettäpä Isä Jumala,
Kuin minua(ki) autit.
1 Kk:ssa kahdesti.
2 Arvo|i|n.
3 Salpa|h|a : Salpava.
320. Sakkola.
Reinholm N VIII 16 b. 49.
[Kalevanpojan kosto - Kanteleen synty - Soitan suolla mennessäni - Alahalla allin mieli - Eipä tiedä yksikänä - En ole musta luonnon musta - huolista - Kanna korppi kaihoani - Osasi emo omenan tehdä - Emo erotti muista lapsista - Haukka hajotti emon lapset - Ei ne vaali kaikki vaimot - Eivät kasva kaikki lapset - kotona kiitettynä - Pitäisi pitää pää tarkka - Viikon istuin virsu käessä - Ennen miehet hirsiä kolosi, nyt neitojen koipia - Saaressa hyvä elää: ei sänki säärtä pistä - Siat syömättä lihovat, akat paksut polkematta]
O[sais] t[uo] o[menan] t[ehhä],
Tais on taim[en] kasvat[ella],
Mutt ei osantu istutella.
5 Pann m[iun] paikoille p[ahoille],
Kasvatti kan̄[oi] parven,
Suuren jouk[on] jouts[enia].
Kanto vettä kappasell,
Toi olutta tuoppisell
10 3:sti kesoissa yönä.
Nuo sitt aijalle asetti.
Ku tul h[aukka], n[ii] haj[otti]:
Minkä lie Virroin vienyt,
Minkä lie saanut Saks[an] maalle.
15 Isä miun käsk Inkero(i)lle,
Vel m[iun] länteen lähätti,
Muu sukkui Suomen maalle.
Mie jäin itse Saaren m[aalle]:
Saaress on hyvä elämä,
20 Lehmät lypsäät poikimata,
Sijat syömätä lihhoit,
Akat paksut polkemata.
Mikspäs m[iun] emoin eroitti,
Maamo maire vieroitteli?
25 Sillä eukko m[iun] erroitti,
M[aamo] m[aire] v[ieroitteli],
Kuin olin kehno kenginnälle,
Paha olin pauloin päänpanolle.
En o musta luonnon musta,
30 En musta em[on] tek[emä];
En o hoikka l[uonnon] hoik[ka],
Ei h[oikka] e[mon] tek[emä],
En o kaita l[uonnon] k[aita],
En kaita e[mon] t[ekemä]:
35 Huolet hoikaks vettäät,
Murhe m[uita] mustem̄aksi,
Kaihe muita kajem̄aks.
Kan̄a nyt k[orppi] huoliai,
Mustal[intu] m[urheitani].
40 Pitäis nyt miun pitämän
Pää tarkka, tania miel,
Ymmärys ylen jymiä.
Ei ne kasva k[aik]ki lapset
Ni ku mie katala kasvoin,
45 Nousin eukon nuorim̄ain.
Ei noo vaali k[aik]ki vaimot,
Kaikk ei ilmiset imetä
N[i ku] v[aali] m[iun] em[oni],
Se o vast vaseti vaali,
50 Vaali vanhem̄an tavalla,
Teki sillalle siviän,
Pojan laavun latt[ialle].
Sitä ei usko yksikä,
Ym̄ärrä ei 9:nkää,
55 Mit o nytki mielessäi,
Kut on alla kulmihei.
Alahall o allin mieli
Uiessa villuu vettä,
Alemp o m[iun] polois[en]
60 Käyessä kylän kattuu.
Enne entiset eläjät
Vennehell käy vettä myöte,
Suksill salloo myöte,
Hirviloill käy hirvitellen,
65 Karhuloill k[äy] karhotellen,
Ei niin ku nyt nykyiset miehet
Käy pitk[in] kyl[än] katt[uu]
Neij[on] vartta vartioija,
Neij[on] koipii ne kolloot.
70 Em mä oo pillii pitänt,
Enk o torvella torunt
Paimenessa käyessää:
Soitin 3:n luikun kans,
Soitin suolla mennessäi,
75 Kamahutin kankahalla:
Suo suraht, maa järäht,
Kangas vastaan kajaht.
Mie tein luikun lehm[än] luista,
Pillin Pienikin jalast,
80 Torven Torstikin seläst,
Löysin mä niitystä niverän,
Puun koveran koivikosta,
Tein mä tuosta kanteloisen,
Mut uup[ui] se kan̄el 2 k[ieltä],
85 2 k[ieltä] keskim[äistä].
311. Pyhäjärvi.
Sirelius, Z. 13. 47.
Paimena pahalla maalla,
Otin otrat palkastani,
Viskasin Viron saloille,
5 Kylvin otrat Ruotsin maalle.
Menin noita katsomahan
Kahen kolmen yön perästä.
Tuol oli oinas otrassani,
Sini sarvi saaressani2;
10 Otin oinan, toin kotihin,
Panin oinan karsinahan?
Syötin oinan, juotin oinan,
Otin oinan sarvet päästä,
Vein sarvet sepän pajahan:
15 "Seppäseni out3 selväseni,
Porokuokka olet4 poikaseni,
Taoit eilen, taoit ennen,
Tao vielä tänä5 päänä,
Tao miulle kanteloinen,
20 Millä soittelen soassa,
Alla Linnan liirettelen,
Saisin Linnat liikkumahan
Sekä torit torkumahan
Sekä järvet järkymähän!"
1 r. Kanteleen teko.
2 Ensi tavun jälkim. a alleviivattu; teg på åkern.
3 o|let| : out.
4 yl. uot.
5 tänä|kin| : t.
576. Sakkola.
Gottlund 187 b. 17/1 1824.
Runa uptecknad af Sakkola bönder, på vagen till Pettersburg.
[Veneenveisto - Laivaretki - Kanteleen synty - Kanteleen soitto - Sammon ryöstö]
Vaka vanha Väinämöinen
Teki vuorelle venettä,
Kalkutteli kalliolla,
Ej kirves kivehen käynyt,
5 Kalkahtant ej kalliolla.
Saj venese valmihiksi,
Tellais' tuo veno vesille:
Sousi päivän, sousi toisen,
Sousi kohta kolmannenkin,
10 Sen päivän maavesiä,
Toinen päivän suovesiä,
Kolmanen meren vesiä.
Päiväntänä jo kolmantena
Laski hauvin hartehille,
15 Veen koiran koukka luille.
Teki harpun hauvin luista,
Kantelen kalan evestä.
Pani tuo vanhat soitamaani;
Vanhat soiti, pää vapisi,
20 Nuoret soiti, sormet notkui.
Mikä oli narri naimatonta,
Mikä oli piikuen pitänyt
Ej vielä ilo ilollen käynyt,
Soitto soitollen tajoinut.
25 Itse istupi kivelle,
Kiviselle portahille,
Pätäjäsen pienen piässä,
Rautaisen raa'hin nenälle,
Siitä ilo ilollen kuului,
30 Soitto soitollen tajuisi.
Itsekin Mäen Emäntä
Rin̄oin aijalle asettui,
Verejälle vierettyxen.
"Laula, laula, Väinämöinen,
35 Hyräillä hyvä sukuinen!"
"Varahain on laulaxeini,
Aikainen ilon tekoon."
302. Metsäpirtti.
Neovius 82. 8/10 87.
Matti Sutelainen. Synt. v. 1840.
vaivanen vaeltamaan,
läksin pois kotonta koira,
läksin mieltä etsimään,
5 miulle mieleen jalahti,
mie en mieltä soaantukaa.
(Mie1 sitt) taas2 takasin läksin
kotihein(i) kulkemasta.
Siit1 sannoit vanhempain(i):
10 "Miss1 olit tämän kesosen,
kaiken männeen kesosen?"
Mie1 vasten vastaeelin:
"En1 mie täss ettääl olt(u),
tätilläin olin taivosessa."
15 Siit1 vaan kyssyit vanhempaini:
"Mitä1 siull' siell' tietettiin?"
"Paimenessa käytettiin
nuoita suurii sikkoi,
kirjavii tallikkoi."
20 "Mitä sie sait palkastaisi?"
Mie1 otin otrat palkastaini,
otin otrat, toin kottiin.
Ei1 olt miull peltoo perille,
mie vein ne Viron saralle,
25 Viron pellon pientareelle.
Sitt1 miu mieleen jalahti:
pitäis mennä katsomaa(n),
onkos se otra onnistuntu.
Mie1 k(o)aaloin katsom(u)aa
30 omajain otrajaini.
O(i)li1 miul oina otrassaini,
sinisarvi s(o)aaressaini.
Otin1 oinan, toin kottiin.
Kylälöisilt1 mie kyselin:
35 Onko1 oinon omistajjaa?
Ei1 olt(u)ka omistajaa.
Panin1 oinon karsinaa:
syötin oinon, juotin oinon,
oinon kyllälle pitelin.
40 Otin1 oinon peäästä sarvet
ja kapiat kantapäiset,
vei sarvet sepän pajjaa.
"Seppyeini selvyyeini,
taitaja takojaisein,
45 toaaot eklen, toaaot ennen,
toaao nyt tänäkin päinnä,
toaao miulle kanteloinen!"
Seppo tako taksutteli,
tietäjäinen tiksutteli,
50 toi sanoi takkoissaase:
"Täst1 sitt tulloo oivo kannel."
Soaatiin1 kannel valmeheksi:
kannel uupu kahta kieltä,
kahta kieltä keskimmäistä,
55 toista kahta reunimmaista.
Mie läksin nuoita etsimää:
kulin suota, kulin moaata,
kulin kuummii kivvii.
Mänin pilven piirtä myöten,
60 taivaan rajjaa myöten:
tul miu neito vastahain.
Kyll1 miult kyseli neito:
"Mihis1 siull on mies matka?"
Aloi(n)1 neiolta kysellä,
65 aloin panna pakkojaini:
"Annats1, neito, tukkiaisi,
hilpiöi hiuksiais?"
Neito anto tukkiaasen,
hilpiöi hiuksiaasen:
70 siit sai kannel valmeheks.
Sill1 mie so'assa soitin,
linnan alle liirittelin:
kansa k(o)aatu katsomaan,
kui hyö saivat kuullakseese.
1 kk:ssa pieni alkukirjain.
2 t|o|aas.
329. Sakkola.
Neovius 174. 16/1 88.
Mari Kemiläinen. Synt. v. 1819.
astu päivän, astu toisen,
astu kohta kolmannenkin.
Päivän1 kolmannen perästä
5 vasten kivvii viritti,
kajahutti kanteleesen
muille maille männessää.
Vuotet kulluut kymmenetki,
sattoi sivua riensiit,
10 tuhansittain tuikahtiit,
läpi käten leiskahtiit,
eikä kukkaa kantelesta
osanut paloja2 panna.
Tuli viime pohjan poika,
15 pohjan poika, lumen lapsi,
evästetty eukoltaase,
vyötetty vuosi vöillä,
katelemmaa kanteloista,
silmällemmää tuli sinne
20 kantta pohjan kantelesta.
Koitteli1 kokoo panna:
kantele, kah! synty tuosta,
kokonainen kaunis nähhä,
ehiämpi ennistääse.
25 Koputteli1 kynnellääse
kantta pohjan kantelesta:
jo nyt, jo nyt jymähteli,
kohta kuulu kumahteli,
ääni kaunis kantelesta,
30 het laulu laukasuopi;
tuopa kuulu kukkuloille,
manteree ja meren taakse
paremmin kuin paras laulu.
Korvat1 tarko(i)n kuningaanki
35 kääntyvät ja kallistuivat
tänne Suome soaarehe
kanteloista kuulemaha.
Jäniksetkin juoksevaiset
kynsille kykistelivät;
40 lintusetkin pienosetki
aialle asetteleit;
matosetkin moaanalaiset
mullalle muhoittelliit.
1 kk:ssa pieni alkukirjain.
2 pal|joa| : paloja.
338. Pyhäjärvi.
Borenius 20. 3/1 77.
Jutana (Juhana Savolainen; laulajasuku).
Paimenna pahoilla moalla,
Oti otrat palkastaini,
Kylvi otrat Ruotsi moaha,
5 Viskasi1 Viro saroille2,
Viro soihe soarekkeihe.
Mäni tuota katsomoane
Yö kahe kolmem perästu,
Viie kuuve viiko3 pesto.
10 Ol'4 miul oinas otrassaino,
Sinisarvi soaressaini.
Ota oinaan, toi kotiini,
Oti sarvet oinaam peästä.
Vei sarvet sepän pajoane:
15 "Seppesein uot5 selvaiseini,
Porokuokka poikaiseini6,
Toappa miule kanteloine,
Kanteloine, unteloine,
Mill mie soittele sovassa,
20 Linna alla liirittele!"7
Sai voa kannel valmeheksi:
Soittit nuoret, s[oitti]t vanhat,
S[oitti]t keskikertaisetki8;
Ei uot soittu9 soitulloase.
25 Sokia sopessa istu,
S[okia] s[ope]sta lausu:
"Annas noaille10 näppilöille,
Sormille poja sokia!"
Kui soitti sokia11 p[oika],
30 Siitt ol' soittu soitulloase12,
Kui soitti s[okia] p[oika],
*Veännätti vähänäköine*,
Lintuisetki13 lentäväiset
Aijalle asettelevat14,
35 Seipähiehe seisottaivat
Kanteloista kuulemoane,
Soittuva pojo sokia.
Kui soitti s[okia] p[oika],
Matoisetki moan alaiset.
40 Mullalle muhoittelevat
Kanteloista kuu[lemoane],
Soittuva p[oja sokia].
Kalaisetki vien alaiset
Rinna rinkuo laseivat,
45 Heinikkuo15 voa heitteleivät
Kantel[oi]sta [kuulemaane],
Soittuvo [poja sokia].
1 Viska : viskasi.
2 yl. [sar]a[lle].
3 kuuve *viiko*.
4 kk:ssa O|i|l'.
5 oot: uot.
6 poikaiseni: poikaiseini.
7 liiritten : liirittele.
8 keskekertaisetki : keskikertaisetki.
9 soitto : soittu.
10 näille : noaille.
11 Soitt: sokia.
12 soitullase : soitulloase.
13 Lintuisett: Lintuisetki.
14 al. [asettele]i[vat].
15 Heinikkoo : Heinikkuo.
339. Pyhäjärvi.
Neovius 88. 1/10 87.
Varpu Matikkainen. Synt. v. 1825?
paimenen pahalla moaalla.
Otin otrat palkastain,
kylvin otrat Ruotsin moahan,
5 viskasin Viron saralle.
Mänin tuota katsomaa(n)
viien kuuven viikon peäässä,
kuuven kuukauen perästä:
oli miu oinas otrassain.
10 Otin sarvet oinaan päästä,
millä soittelen so'assa:
soppii miun sottiin käy'ä,
miul on miekat, miul' on pyssyt,
miull ei veistä tupessa,
15 mie vaan ammun aiaksella,
sären seipään nenällä.
Mie en ole mingään mukane,
enkä kennengään näkönen,
niin uon mie1 kuin niityn vahti,
20 suuren niityn suojelia.
Kuin ois antoo assuu,
nykä-veitsi, nyrhä-kirves,
teräväll en tie mittään.
1 |mie uon niin| : *niin uon mie*.
312. Sakkola.
Sirelius, Z. 1. 47.
[Olin orjana Virossa - Kanteleen synty - Kanteleen soitto - Kävin tietä terhollista]
Olin orjana Virossa,
Paimena pahalla maalla.
Sain mie tuolta palkastani
Kupin ruista, kauhan voita,
5 Sarven täyen otrasia.
Kylvin ostrat Ruotsinmaalle,
Viskasin Viron saloille.
Menin tuota katsomahan
Kahen kolmen yön perästä:
10 Oli oinas otrassani,
Sini sarvi saaressani.
Otin oinan päästä sarvet,
Vein sarvet sepän pajahan:
"Seppäseni, selvoseni,
15 Tao mulle kanteloinen,
Kyntelöinen kanteloinen!"
Seppä tako kanteloisen:
Kantele vähästä uupui,
Uupu kieltä keskimmäistä.
20 Kävin tietä tervallista,
Tuli mun neito vastahani.
Aloin neiolta kysyä:
"Annat sie, neito, tukkoasi,
Hilpiäinen hiuksiasi?"
25 Neitonen kyselemähän:
"Mitäs, poika, noilla te'et?"
Poika sanovi sanalla:
"Kantele vähästä uupu,
Uupu kieltä keskimmäistä."
30 Sai toi kannell valmihiksi:
Soittit nuoret, soitit vanhat,
Soitit miehet naimattomat,
Soitit nainehet urohot;
Ei ollut soitto soitollahan.
35 Sokia sopesta lausu,
Nurkasta vähä näkönen:
"Tuokaas tänne kanteloinen
Polville poian sokian,
Vähän näkösen näppilöihen!"
40 Sitten soitti soitollahan:
Kuin soitti sokia poika,
Poika raukka ramputteli,
Kalasetkin kaikellaiset
Ranta ruokohon laseivat,
45 Kuulelovat, käätelevät,
Soittoa poian sokian,
Mavot mustat maanalaset
Mullassa muhottelovat,
Kuultelevat kääntelevät
50 Soittoa poian sokian,
Poian raukan ramputosta.
330. Sakkola.
Neovius 181. 16/12 87.
Mari Kemiläinen. Synt. v. 1819.
[Kanteleen soitto]
Itse vanha Väinämöinen,
kui se somasti soitti,
tuopa kuulu kukkuloille,
manteree ja meren taakse,
5 paremmin kun paras laulu:
mäelle pelmusiit petäjät,
vuoret urkunna ujersiit,
kivet keikkuit kalliolla;
sus särk suure pääse,
10 karhut kankiat nisaase
suota suurta juosessaa,
iljentä hypetessääse,
kanteloista kuulemaa
kun soitti sokia poika,
15 soitti kun sormi kintahalla,
laski kun lapikkahalla.
1142. Kivennapa.
Koivunen, V. A. Itä-Suomen Sanomat, v. 1903.
[Kanteleen soitto]
Sokea poika
Näin soitteli sokea poika
Sokehissa päivissänsä.
Meni metsähän kesällä
Tekemään kuren kuvia,
5 Karvakengän kauluksia.
303. Metsäpirtti, Vaskela.
Neovius 207. 17/3 88.
Vasle Tarja.
matkaista ani vähäsen;
löysin niitylt niverän,
puu koveron koivikosta;
5 tuon vestin veräjän päällä,
kannon päällä kalkuttelin;
tuos sain kannen kanteleehen.
Käin1 tietä pikk[araisen],
matkaista a[ni] v[ähäsen];
10 löysin neitosen lehosta,
suk sulkku-tukkiaan,
harjais hivuksiiaasen.
Aloin1 neittä l(o)aaitella:
"Annat1, neiti, tukkiais!"
15 "Mitä1 neion tukkasilla?"
"Kanteloisen kieloseksi."
Uupu1 kantele vähästä,
uupu kieltä keskimäistä
sekä kantta päällimäistä2.
20 Saatiin1 kannel valmeheksi:
soittiit nuoret, soittiit vanhat,
soittiit miehet naimattomat,
soittiit naineet uroset.
Soke[a] sopesta huusi,
25 nurkast vähänäkönen:
"Tuokaa tänne kanteloinen
polvill, pojan sokian,
näppii vähä-näkösen!"
Kui soitti poika sokia,
30 poika raukka ramputtaa,
lintuset lentäväiset
ala oksill lasseivat
kanteloista kuulemaa,
s[oittoo] p[ojan] s[okian],
35 p[oja] r[aukan] r[amputusta],
matosetki maanalaise
mullall muhottell(u)oot,
hiekall helittellööt
k[anteloista] k[uulemaa],
40 s[oittoo] p[ojan] s[okian],
p[oja] r[aukan] r[amputusta];
sus särk päähäse suuren
suurta suota juosessaan,
k[anteloista] k[uulemaa],
45 s[oittoo] p[ojan] s[okian],
p[oja] r[aukan] r[amputusta];
karhu kankaa ravasi
k[anteloista] k[uulemaa],
s[oittoo] p[ojan] s[okian],
50 p[oja] r[aukan] r[amputusta].
Mit' on naisii tuvassa,
ne kaikk vesissä silmin,
ne kaikk käs posessa,
mit on miehii tuvassa,
55 ne kaikk on hatutta päin.
1 kk:ssa pieni alkukirjain.
2 päällim|m|äistä.
321. Sakkola.
Reinholm N VIII 34. 49.
Paavo; Simo Käpy.
Ku' 3:ais olisi,
Linnat liikuteltaisii,
Linnat liioille siioille,
5 Järvet järskyteltäisi,
Järvet järkyn portahille;
Maho lehmän tappaisime,
Sen selälle seisosime,
Kylkiluilla kyntäisime,
10 Sarvet säästöö panisime.
On miull ruista sarvellinen,
Toinen sarv on toukoloi.
Kylvin ruista Ruotsin maaha,
Visk[asin] Viron saralle.
15 Menin tuota kats[omaan]
2, 3 yön perestä,
Viikon pǟst viimeistänki.
Ol mun oino otr[assani],
Sin[isarvi] saar[essani].
20 O[tin] o[inon], v[ein] k[otiin],
Syötin oinon, juotin oinon,
Vein oinon makk[amaa].
Otin sarven oinon päästä,
Vein sarvet sepän pajan:
25 "S[eppyeni], s[elvyeni],
Taitaja takojaisein,
Tao se m[iulle] kant[eloinen],
Millä mä sovassa soitan,
Alla linnan liir[ittelen]!"
30 Matois[etkin] maanal[aiset]
Mullalle [muhotteloot],
Lint[usetkin] lent[äväiset]
Aijoille asettelloot;
Kalasetki kaikell[aiset]
35 Rin̄an ruohoon lasseivat
Kant[eletta] kuul[emaan],
Soitto poj[an] sok[ean],
P[ojan] r[aukan] r[amputosta].
1 yl. |Tapettii Laukko lehmä|.
304. Sakkola, Kiviniemi.
Neovius 263. 18/2 88.
Matti Adaminp. Ohvo. Synt. v. 1824.
käin Vir[ossa] käskyläissä,
otin otrat palkastein:
kylvin otrat Ruotsin maahan,
5 viskasin Viron saroille.
Kylvin kymmenen vakkoo,
sain tuosta sata kekkoo.
Oli1 oinas otrassain:
otin oinon päästä sarvet,
10 vein sarvet sepän paijaa.
Tuost1 mie tietin kanteloisen,
millä soittelin sovassa,
alla linnan liirittelin.
Tuota1 kaikki kuunteliit
15 soittoo pojan sokian,
pojan raukan ramputusta.
1 kk:ssa pieni alkukirjain.
1159. Antrea.
Reinholm XII 56. 49.
[Sormin soutaminen - Suomeen pako - Saaren neidot]
Uupu kannel kahta kieltä,
Uupu kieltä keskimäistä,
Toista kieltä reunimmaista.
Saatiin kannel valmihiksi;
5 Panin sormet soutimeksi,
Kätteni meren melaksi.
(Ei näillä etääni souva,)
Sousin Suomen rantaselle:
Suomen neijot sotkemassa,
10 Valkoset valostamassa.
Mie on kysyn neitosilt':
"Onko suoja Suomen ranta,
Ongos tila yötä olla,
Lentolintusen levätä?"
15 Neijot vastaten sanovat:
"Kyll' on suoja Suomen ranta,
Kyll' on tila yötä olla,
L[entolintusen] l[evätä.]"
313. Sakkola.
Reinholm N I 48. 48.
[Kanteleen soitto]
Väänätteli vähänäköinen:
Tuo sitt ilolle tuntu,
Tuo ilolle, tuo remulle,
T[uo] remulle reuhahtaa1
5 Kui soitti sokia poika,
Vään̄ätti vähänäkön[en].
Ei to tuntu ilolle,
Ei ilolle millenkänä.
1 yl. [reuhaht]eli.
322. Sakkola.
Reinholm N VIII 48. 49.
Mikula.
Käjn V[irossa] käskyl[äissä].
Otin otrat palkast[ani],
Kylvin otrat Ruots[in] maah[an],
5 Visk[asin] V[iron] s[aralle].
Menin toiste kats[omahan]
2, 3 yön perästä,
Viikon pääst viimeistäänki.
Ol m[iun] oino otr[assani],
10 Sinisarvi saaress[ani].
O[tin] oin[on] pääst[ä] sarven,
Vein s[arven] s[epän] paij[aan]:
Seppos[eni], selv[äseni],
"Taaoit eklen, t[aaoit] en̄[en],
15 Taao nyt tännäi päänä1
Tie mull raut[ainen] harava,
Piit paneta pihlajaiset,
Mille mä meret haravoin,
M[eren]2 r[annat] r[uopustelen]."
20 Seppä tako taksutteli,
Ei tuntunt vasaran jälki
Eikä pihtiin piäkkii.
Tao miull kantel[oinen],
*Millä soitt[elen] sovassa,
25 Lin̄an alla liirittel[en]*.
Tako seppä3 taksutteli.
Uupu kannell vähäistä:
Uupu k[antta] k[anteloinen]
Sekä kantta päällimäistä.
30 Käy mä tietä pikkaraisen,
Matkaa anivähäsen,
Löysin niitylt niverän,
Puun koveran koivikosta,
Tuon vestin veräjän suuss[a],
35 Kannon pääss kalkutt[elin]:
Tuost sain kannen kanteleen.
Kävin me tietä pikk[araisen]
Tul miun neito vastah[ani]:
"Annas, neito, tukk[iase],
40 Hilpiä hiuksiase!"
"Mitäs neijon tukkasilla?"
"Kanteloisen kielosiksi."
Anto neito tukk[iase],
H[ilpiä] hiuksiia[se].
45 Saatin k[annel] valm[ihiksi].
Soittiit nuoret, s[oittiit] v[anhat],
Soittiit miehet naim[attomat],
S[oittiit] nain[ehet] urroot.
Sokia sopeest lausu,
50 Nurkast vähänäkön[en]:
"Tuopas tänn[e] kantel[oinen]
Sormill poj[an] sok[ean],
Näppiin vähä näkös[en]!"
Kui soitt[i] sokia p[oika],
55 P[oika] raukka ramp[utteli]:
Matosetki maanal[aiset]
Mullall muhotteleivat4
Kanteloist kuul[lessansa]
Soittuu poj[an] sokian,
60 P[ojan] r[aukan] r[amputosta];
Sus särk suur[en] p[äänsä],
K[arhu] k[ankeat] n[isansa]
Suurta suota juossaase,
Kang[asta] kar[atessaase]
65 Kant[eloista] kuul[lessaan],
S[oittuu] p[ojan] s[okian],
P[ojan] r[aukan] r[amputosta].
1 r. merkitty säkeiden järjestys: 15, 23-26, 21-22. Kokoelmaan Fol. XII, n:o 52 c vuodelta 1854 on runo täten kopioitu ja säkeet 16-20 ovat jätetyt pois.
2 Säkeiden 19, 24 ja 27 alussa on kk:ssa pieni alkukirjain.
3 kkssa: |tako seppä|.
4 yl. [muho]i[tteleivat].
331. Sakkola. Kirkonkylä.
Neovius 396. 29/5 88.
Katri Tiinus. Synt. v. 1824.
käin Viroissa käskyläissä,
ot[in] otrat palkastai,
kaurat kauva oltuai1.
5 Kylv[in]2 otr[at] R[uotsin]maaha,
visk[asin] Viroi(n) saroille,
Viron pellon pientarille.
Oli oin[o] otr[assain],
sinisarv[i] saar[essain]:
10 otin oinan pääst sarv[en],
vein sarv[en] sepä pajjaa.
"Seppäsei2, selvosei,
tee sie miul kanteloinen,
kanteloinen, kunteloinen,
15 mill m[ie] soitt[elen] sovass,
alla linnan liirittelen."
Mato2 musta maan alain[en]
mullalla muhoittelloo
kanteloista kuulemassa,
20 soittuu uron sokian.
1 oltuai|n|.
2 kk:ssa pieni alkukirjain.
340. Pyhäjärvi.
Neovius 84. 1/10 87.
Varpu Matikkainen. Synt. v. 1825?
soittiit miehet nainehetki:
matosetkin maanalaiset
mullalle muhoitteleevat
5 kanteloista kuulemaan,
soittuu pojan sokian.
Se sitt somasti käypi1,
kui sokia soitteluoopi,
niin se laulaa kui laveri,
10 laulaa ku lapikkahalla,
soip ku sormikalla.2
1 yl. [kä]i[pi]?
2 sormik|kah|alla.
305. Metsäpirtti.
Neovius 271. 21/2 88.
Anni Yrjöntr. Hatakka. Synt. v. 1820.
käin Vir[ossa] käsk[yläissä];
sain otrat palkastein.
Kylv[in]1 otr[at] Ruot[sin] moaahan,
5 visk[asin] Vir[on] saralle.
Mänin1 kohta katsomaa:
Otin oinan, toi kottiin,
panin oinon karsinaa;
syöt[in] o[inon], juot[in] oin[on],
10 ot[in] oinon p[äästä] sarv[en],
vei sarv[en] sepä pajjaa:
"Seppä mies, selvä mies,
tie miulle kanteloine,
mill mie soittelen sovassa,
15 alla linnan liirittelen!"
Kansa kaikki kuunteliit,
kui vaa soittelin soria,
alla linn[an] liir[ittelin].
1 kk:ssa pieni alkukirjain.
332. Sakkola.
Neovius 645. 6/4 89.
Mari Ohvo.
[Olin orjana Virossa - Kanteleen synty - Kanteleen soitto - Läksin linnaan likaksi - Kalervo ja Untamo]
Olin orjana Viroissa,
käin V[irossa] k[äskyläissä];
otin otrat palkastein.
Kylvin otrat R(uotsin) maaha1,
5 viskasin V[ir]on saroille,
Viron pellon pientaree.
Läksin2 kohta katsomaa
kahen kolmen yön perästä:
ol miu oino otrassain,
10 sinisarvi saaressain.
Otin2 o[i]non selkähäin,
otin (oinon), toin kottii,
panin oinon karsinaa;
syötin oinon, juotin o(inon).
15 otin oinon peäästä sarvet,
vein sarvet sepä pajjaa:
"Seppuuvein uoot selvyyein,
toaaot ennen, toaaot eklen,
toaavo viel tännäi päin,
20 (toaavo) miull kanteloine,
kanteloine kunteloine,
joll mie soittelen sovassa,
alla linnan liirittelen!"
Uupu2 kannel kahta kieltä,
25 kiel[tä] yhtä reunimaista
sekä toista keskimäistä.
Käin2 mie tietä pikkarai(sta),
matkaa ani vähäsen:
tul miu neito vastahai.
30 Aloin2 neiolt kysellä:
"Näytä2, neito, hiuksiais,
hajota hapeniais,
saisin kielen kanteleehen!"
Miul2 tul kannel valmeheks.
35 Soittiit nuoret, s(oittiit) v[anhat].
Sokia sopesta huusi:
"Tuokaa2 miulle kanteloista,
miun sormill sokian!"
Sokia2 somasti soitti,
40 soitti ku sormi kintahalla,
laski kun lapikkahalla.
Mit2 ol naisii tuvassa,
ne ol vesissä silmin,
mitä ol miehii tuvassa,
45 ne ol kaikk käsi posell.
a. Toisinto.
1. Läksin linnaa mie likaks
2. Pauluskoihen palveliaks
6. [Viron pellon pientar]eille.
6-1 Untamoll oli musta uutti
söi kaikk Kalervan kauran.
27. [käin mie tietä pikkarai]nen.
SKVR XIII2
4724. Sakkola.
Neovius 319. 13/12 87.
Yrjänä Kotti. (Kuultu Tahvo Heikkoselta).
[Kanteleen synty - Sain Virosta viisautta kanteleesta - Lähtään mustat muille maille - Kun lähdettiin pois kuokkimasta]
Lähtäät mustat muille maille,
tuhmat toisille vesille;
kui myö tuhmaksi tulemma,
ku ei olt mittään miititty,
5 ak myö mustat valkenemma,
tuhmat selviksi tulemma,
meren voaahti valkasuoopi,
Saksan saippu pess(y)ööpi.
Sain mie Virosta viisautta,
10 opin (t. peääsin) selväksi sepäksi,
takojaksi taitavaksi,
toaaoin itse kanteloisen,
teräksest tein kanteloisen,
vaskesta valelin kielet,
15 hopeasta synnyttelin,
millä soittelin sovassa,
alla linnan liirittelin,
kalasetki kaikki tulliiti,
päin on pengertä pittiiti,
20 iloitsiit ilman linnut
sorealle soitulleini.
Sai kuningas kuullakseese,
kutsu kuningas linnaheesen
soriasti soittamaan.
323. Sakkola.
Reinholm XI 322 g. 49.
[Olin orjana Virossa - Kanteleen synty - Kanteleen soitto]
Olin orj[ana] Virossa,
Tätilläin on taivosessa,
Paimenna pahalla maalla;
Paljo palkka annettiin
5 Kuppi ruista, kauha voita,
Sarven täyen otrasii.
Kylvin otrat Ruotsin maalle,
Viskasin Viron saralle,
En keäent kats[omaan]
10 2 3 viikon päästä,
3 kuukauv[en] perästä.
Menin tuota kats[omaan]:
Ol' m[un] oino otras[sain],
Sinis[arvi] saaressain.
15 Ajon oinoll' kottii,
Kuin herrat hevoisellase,
Talonpojat tammallase.
- - -
Kanteloinen, unteloinen,
Millä soittelen sovassa,
20 Ei olt soitto soitonnalle,
Ei ilo millenkään,
Sokia sopesta lausu,
Nurkasta vähänäkönen.
"Tuo tänne kanteloinen
25 Polveen pojan sokian,
Vähänäkösen näppilöihe."
Ku soitt' sokia poika,
Raukka poika ramputteli,
Soitt' ku sormikintahalla,
30 Laski ku lapikkahalla,
Kalasetki kaikellaiset
Rantaruokoon lasseit
Kantelova kuulem[aan],
Soittuu poj[an] sok[ian],
35 Rauk[an] poj[an] rallatusta.
Kaikk pienet lintusetki,
Aijallen asetteleivat
Kanteloista k[uulemaan]
Soittoo pojan sokian.
40 Matosetki maanalaset
Mullalle muhotteleivat,
Kanteloista kuulemaan.
314. Sakkola.
Reinholm N III 13. 48.
Sutel[ainen].
Seppä painoja paheksi:
Kyll täst tullo kun̄on kan̄el.
Kantelo vähhää uupuu,
5 U[upu] k[ieltä k[eskimäistä].
Kapiosta soatii kansi.
Soittiit piijat, s[oittiit] pojat.
- - -
Sokia sanno sopesta,
Ukko nurkasta nurrautti:
10 "Kanna tänne kanteloine
Polvillen poj[an] sokian!"
Kui soitti sokia poika,
Se siit ilollen kuuluu:
Kaikk kalaiset kuunteliit,
15 Rinnan ruokoon lasseivat.
Mat[osetki] manal[aiset]
Mull[assa] muh[otteleivat],
Korvajaan kallistiit
Soittoseen poj[an] sokian,
20 Poj[an] r[aukan] ramputusta.
Lint[uset]ki lent[äväiset]
Oksillen ylentelliit
Soitto p[ojan] sok[ian],
P[ojan]1 r[aukan] r[amputusta].
25 S[usi] s[ärki] s[uuren] p[äänsä],
K[arhu] väänsi kankian nissaase
Soittosee [pojan sokian].
- - -
1 kk:ssa pieni alkukirjain.
341. Valkjärvi, Veikkola.
Borenius 218. 25/7 88.
Riitta Remu Hampaalasta, n. 60 v.
Paimenna pahalla maalla.
Sai mie2 otrat palkasteini.3
Kylvin4 otrat Ruotsin maaha,
5 Viskasi Viro5 saroillen.6
Mäni nuoita7 katsomaana
Kahe8 kolme yön perästi.
Oli oina9 otrassaini10,
Sinisarvi saaressaini.
10 Otin oinan11, toin kot't'iini,
Panin oinan karsinaana;
Syötin oinan, juotin oinan,
Otin12 oinan päästä sarvet,
Vei sarvet sepän paijaana.
15 "Sepposeino, selväseino,
Taao miulle kanteloista13,
*Kalalluista14 kanteloista15,*
Mill'16 mie soittelen sovassa,
Alla linna liirittelen,
20 Kajahutan kaivotiellä!"17
1 al. [Viro]i[ssa].
2 Sai|m mie| : Sai |e| mie.
3 palkastein : palkasteini.
4 yl. [Kyl]i[vin].
5 kk:ssa: Viro|(n)|.
6 yl. [Sar]allen.
7 yl. [n]u[oita].
8 yl. [Kahe] n on.
9 oin|(o?)|.
10 r.: Em mie tiia mikä se oina En oo sitä nähnytkään.
11 yl. Kuin on oina.
12 yl. [Otin] (pa).
13 kantel|u|ista : kanteloista.
14 yl. [Kala] n on.
15 r. Kalan on = Kallaista.
16 Mill|ä| : Mill'.
järj. ensin = 20, 19; muutettu numeroilla.
324. Sakkola.
Slöör II 32. 54.
[Olin orjana Virossa - Kanteleen synty - Ammun aidaksella]
Pauluskalla paimeneksi.
Otin otrat palkastani,
Kylvin otrat Ruotsin maahan,
5 Viskasin Viron1 saroille.
Tuota kynnin, tuota kylvin,
Tuota vaivanen vakoisin.
Mänin siitt tuota katsomaan
Neljän, viiden viikon pääst,
10 Kuuden kuukauen perästä.
Olj mull oino otrassani:
Otin oinan, toin kotihin,
Panin oinan karsinahan;
Syötin oinan, juotin oinan,
15 Otin oinan päästä sarvet.
Vein sarvet sepän pajahan:
"Seppuein, vett selvuein,
Ta'oit eklen, ta'oit eilen,
Ta'o viel tänäki päänä.
20 Tao miulle kanteloinen,
Mill mie soittelen soassa,
Alla linnan liirittelen."
Muill' on pyssyt, muill on miekat,
Miull' ei veistä oo tupessa.
1 kk:ssa viron: Viron.
315. Sakkola.
Reinholm N III 29. 48.
Liisa.
Miss olliit täm[än] kesois[en]?
Tätill on taivos[essa].
Mitä t[uolla] t[eetettii]?
5 Paim[enessa] käyt[ettiin]
Nuoita suurii sikkoi,
Takkup[äitä] t[allikkoi].
Mitä t[uolla] syötett[ii]?
Luut lihoista, päät kaloista,
10 Kuoret leiv[istä] kovista,
Keskipaikat keitoksist.
Mitäpäs palkan annettii?
Kiuha ruista, kauha voita,
Kauhan täyv[en] otrasii.
15 Kylv[in] otrat Ruots[in] maalle,
Visk[asin] Vir[on] s[aroille],
Viron pellon pient[arelle[,
Enk1 käynt katsomān.
Menin kohta katsom[aa]:
20 Ol m[iun] oino otr[assain],
S[inisarvi] s[aaressain].
O[tin] o[inon] p[äästä] sarvet,
V[ein] s[arven] s[epän] p[ajaan]:
"S[eppäsein], s[elvisein],
25 Tait[ava] tak[ojasein],
T[aoit] e[nnen], t[aoit] e[ilen]."
Kävin mä tietä pikkarais[en],
Löysin niityltä niverän,
Puun koveran koivik[osta],
30 Vestelin veräj[än] suussa,
Kalkutt[elin] kan̄on päässä.
Saatii kansi kantele[e]n,
K[annel] viell vähäistä uupu,
Uup[u] k[ieltä k[eskimmäistä]
35 S[ekä] t[oista] reun[immaista].
Menin tietä p[ikkaraisen],
Tul[i] n[eito] v[astahain]:
"A[nnat, neito, tukkiaisi]
Miun kantelen kieleksein!"
40 Anto [neito tukkiase],
Hienohelma2 [hiuksiase].
Saatii [kannel valmihiksi].
Soittiit [nuoret, soittiit vanhat],
- - -
[Soittiit nainehet] uroiset.
45 Sokia [sopesta huusit],
Nurk[asta vähänäköinen]:
- - -
Sorm[ihin] poj[an] s[okian],
Näppii vähänäkösen.
Kui sokia soitteloo,
50 Löyp näppii vähänäköin[en],
P[oika] r[aukka] r[amputteli],
Kuolevatki kuopastakki
Mull[alle] muh[otteleivat]
K[anteloista] kuunteloot,
55 P[ojan] r[aukan] r[amputusta],
- - -
Päälle mullan muutteleivat
Kui s[okia] s[oitteloo],
Lasöp3 näppii [vähänäkönen].
- - -
Suurta suota juostessa,
60 Kangaista karatessa
Kanteloist kuulemaa.
1 Sanan jälessä on kk:ssa kysymysmerkki.
2 kk:ssa pieni alkukirjain.
3 Lyöp'.
333. Sakkola, Vaskela.
Borenius 267. 25/3 89.
Jerolan Oute, Vaslein vaimo, n. 45 v. [Pienen Runon-sepän pohjalla muistettu.]
[Olin orjana Virossa - Kanteleen synty - Kanteleen soitto]
Käi1 Viroissa käskyläissä.
Otin otrat palkastaini,
Kylvin otrat Ruotsin moahan,
5 Viskasi Viro saralle2,
Viro3 pello4 pientarielle.
Mänin aijoin katsomoan5
Kahen kolmen yön peräst,6
Viien7 kuuen8 viikom peäst9.
10 Ol miun oino otrassain10,
Sinisarvi soaressain11,
Otin oinon, toin kottii12,
Syötin oinon, juotin oinon,
Tapoin oinon talveksein13.
15 Otin sarvet oinon14 peästä9,
Vei sarvet sepän paijoa15:
"Seppyvei, selvyvei16,
Taitaja17 takojaisein18,
Toavoit eilen, toavoit19 ennen,
20 Toavoppas20 tännäi päinä,
Toavo miule kanteloine,
Mill om mie sovassa soitan,
Alla linna liirittelen!"
*Seppyvein, selvyvein,
25 Taitaja takojaseine,*
Tako seppä taksutteli,
Hiien poika hirskutteli,
Tako miulle kanteloisen.
Uupu kantelo vähäistä21,
30 Uupu kieltä keskimäistä.
Mie käin tietä pikkaraisen,
Matkaista ani vähäisen:
Löysin niityltä22 niverän23,
Puun koveran koivikosta24,
35 Tuon vesti veräjän suussa,
Kannon peässä kalkuttelin.
*Mie sain kielen keskimäisen.*
Sitt käin tietä pikkaraisen,
Matkaista ani vähäisen:
40 Löysin neitosen lehosta,
Suk'o sulkku tukkioan25,
Harjais hivuksioan26.
Aloin neittä loaitella,
Kysytelle(n) loaitellen:
45 "Annats, neito, tukkiaise,
Hiljaine hivuksiais27!"
"Mitä neijon tukkasilla,
Hiljaisen hivuksillaini?"
"Kanteloisen kieloseks."28
50 Uupu kantelo vähäistä29,
Uupu kieltä reunimaista30,
Uupu kantta peälimäistä.
Anto neito tukkioan32,
Hiljaine hivuksioan.32
55 Soatiin kielet kantelie33,
Soatiin kannel valmehekse,
Mill' om mie sovassa soitan,
Alla linna liirittelen.
Soittiit nuoret, soittiit vanhat,
60 Soittiit kerran keskikäiset,
Soittiit miehet naimattomat,
*Soittiit nainiet uroiset.*
Sokia sopesta lausu34,
Nurkasta vähännäköine:
65 "Tuokoa tänn se kanteloine
Sormille35 pojan sokian,
Näppii36 vähännäköisen!"
*Kui soittoa sokia poika,
Poika raukka ramputtoapi,*
70 Mit ol miehi'i tuvass37,
Ne kaikk o(l) hatutta päin38
Kanteloista kuunteliit39,
*Soittuo poja sokia,
Poja rauka ramputosta.*
75 Mit on naisii tuvass40,
Ne kaikk o(l) vesissä silmin
Kanteloista kuunteliit41,
*Soittuo poja sokia,
Poja rauka ramputosta*
80 Sus särk42 peähäse suuren,
Karhu kankiat nissoan43
Suota suurta juossessoan44,
Kankasta karattuvaan.45
Matoisetki moan alaiset
85 Mullalle muhoittelluot46
Kanteloista kuulemoan,
*Soittuo pojan sokian,
Pojan rauka ramputosta.*
Lintusetki lentäväiset
90 Ala-oksille lasseivat
Kanteloista kuulemoan47,
*Soittuo poja sokia,
Poja rauka ramputosta.*
Kalasetki kaikellaiset
95 Ruokorannalle lasseivat
Kanteloista kuulemoa48,
Soittuo poja sokia,
Poja rauka ramputust49,
Kui soittoa sokia poika,
100 Poika raukka ramputtoapi.
1 kk:ssa: Käi|v|.
2 yl. [sar]oille.
3 kk:ssa: Viro|n|.
4 yl. [pello]m.
5 yl. [katsomoan]e.
6 yl. [peräst]e
7 yl. [Vii]j[en].
8 kk:ssa: kuu|v|en, yl. [kuu]v[en].
9 yl. [peäst]e.
10 yl. [otrassain]e.
11 yl. [soaressain]e.
12 kk:ssa: kottii|n|, yl. [kottii]e.
13 yl. [talveksein]e.
14 Otin oinon: O. *sarvet* o.
15 yl. [paijoa]ne.
16 yl. [Seppyvei] uot [selvyvei]ne.
17 kk:ssa: |Tato| Taitaja.
18 yl. [takojaisein]e.
19 toavoi|n| : toavoit.
20 yl. [Toavo] nyt.
21 yl. [vähäi]sen.
22 niit|u|ltä : niityltä.
23 yl. koivussa nivera puu tah jeärävä puu.
24 kk:ssa seuraa: |Uupu kantelo vähäistä|.
25 yl. [Suk]i [sulkku-tukkioa]se.
26 yl. [Harjais] o [hivuksioa]se.
27 yl. [hivuksiais]e.
28 yl. [kieloseks]e.
29 yl. [vähäi]ne.
30 reuni-|m| m|ä|ista : reunimaista.
31 yl. [tukk]|i|[ioa]se.
32 yl. [hivuksiioa]se.
33 yl. [kantelie]he.
34 kk:ssa: (huusi =) lausu.
35 yl. [Sormille] voa.
36 yl. [Näppii] voa.
37 yl. [miehii] voa [tuvass]u.
38 yl. [päin]e.
39 yl. [kuuntel]uoto.
40 yl. [tuvass]u.
41 yl. [kuuntel]uot.
42 yl. [särk] on.
43 yl. [nissoa]se.
44 yl. [juossessoa]se.
45 karattuaan : karattuvaan, yl. [karattuvaa]se.
46 yl. [muhoittelluot]o.
47 yl. [kuulemoan]e.
48 yl. [kuulemoa]ne.
49 yl. [ramputust]o.
306. Metsäpirtti, Korholan Jaama.
Hedlund 16. 15.
Maria Jantunen, 83 v.
Käin Virossa käskyläisnä,
Otin oinon palkastain:
Syötin oinon, juotin oinon,
5 Otin oinon päästä sarvet;
Vein sarvet sepän paijaa:
"Seppuein, selvyein,
Taavoit eklen, taavoit ennen,
Taavo nyt tännäi päin,
10 Taavo miull' kanteloin,
Mill' mie soittelen sovass',
Alla linnan liirittelen!"
Muill' ko on pyssyt, muill' on miekat,
Muill' on keihäät kerall',
15 Mie vaa ammun aijaksell',
Pimahutan pirkaleell'.
1 Alkupuolessa "Pienen Runon-sepän" vaikutusta.
342. Räisälä.
Reinholm XI 323 c. 48.
Sokia sopesta huusi,
Suoristihe sormiase,
Pesten peukalosiase.
Soitti Vuntus, soitti Vantus,
5 Soittiit soittosenki takaisin:
Ei to ilo ilolle k[uulu],
Soitto ei soitolle pakene.
Kutsu vanha Väin[ämöinen],
Kantoit hänelle kantelen kätehen.
10 Hää himahutt' sitt' Hiien jouhta,
Ramahutti ratsas-jouhta.
Alko tuntuu ilo ilolle,
Soitto jo soitolle pakeni.
Mitä lie miestä tuvassa,
15 Ne kaikki käsille posken;
Mitä lie naista tuvassa,
Kyyneleitä vuoattiit.
SKVR XIII4
10373. Metsäpirtti, Joussee.
Laiho, L. 1760. 35.
Katri Painokangas, 64 v.
[Kanteleen soitto]
Sokia sopesta lausui,
Väjest vähänäköine:
"Tuokoa tän se kanteloine,
Sormil pojan sokian,
5 Näppii vähänäköise!"
Soitteli sokia poika,
Heä ku raukka ramputteli:
Mikäs naisii on tuvas,
Kaik on vesissä silmin,
10 Kanteloista kuunteloot,
Mikäs miehii on tuvas,
Ne kaik on lakit kätessä,
Kanteloista kuunteloot,
Soittoo pojan sokian,
15 Pojan raukan rampatusta.
10375. Rautu, Vakkila.
Laiho, L. 1487. 35.
Anna Jäske, 52 v.
Pavloskoihe paimeneks.
Mitä miul palkkaa annettii?
Otrakappa kannettii.
5 Mie kylvin ne Viron saral;
Viron pellon pientareel.
Läksin otraa katsomaa
Kahen kolmen yön peräst.
Oino kykki otrassain.
10 Otin oinon, toin kottii,
Otin oinolt sarvet pääst,
Vein sarvet sepän pajjaa.
"Seppyvein oot selvyvein,
Taavo miul näist kanteloine,
15 Millä mie sovassa soitan,
Yli linnat liirittelen."
1 Ks. Pieni Runon-seppä.
344. Hiitola, Mustola.
Saukko U 115. 50.
Takoja iänikuinen,
Tie sie miulle kanteloine,
Kalanluine kanteloine,
5 Jolla mie soassa soitan,
Alla linnan liirittelen,
Josta kulkoopi kuningas,
Vajeltaapi linnan vanhin!
316. Sakkola.
Reinholm N III 64. 48.
Tuomas.
Menin kulta kankah[alle],
Löysin tuolt kulta koiv[un],
Käv[in] sitt kantelon tekkoo,
5 Vestelin veräjän suissa,
Kannon päissä kalkutt[elin].
Kantelo vähäis[tä] uupu,
U[upu] k[annel] k[ahta] k[ieltä],
U[upu] k[ieltä] k[eskimäistä]
10 S[ekä] t[oista] r[eunimaista].
Läks[in] nuoita ets[imää].
Tul m[iun] n[eito] v[astahain].
A[loin] n[eiolta] anella:
"Annas, n[eito], tukk[iasi],
15 Hieprukkaine hiuks[iasi]!"
Neito miull tukkiase,
H[ieprukkaine] h[iuksiase].
Sain sitt kielet kanteloon,
Sitt sai kannel valm[ihiksi].
20 Soit sitt yksi, s[oitti] t[oinen];
Kenkä ei oikein osannut.
Sokia sano sopesta,
Ukko uunilt urahti:
"Kantakapas kannel tän̄e,
25 Sormille poj[an] sokian,
Vähän näkös[en] näppilöille!"
Siit tul soitto soitollaase:
Mikä ol naisii kylällä,
Nuo kävt käsi posella,
30 Kuunteliit ja kum̄eksiit
Soittoo poj[an] sokian,
Ukon raukan1 r[amputosta].
Jäniksetki juoksevaiset
Kynsille kykittellööt
35 Kanteloo kuulemān.
Oravaine oikeroine
Oksalle oijentellei,
Kanteloista k[uulemmaan].
Susi särki suur pääse,
40 K[arhu] k[ankaan] nissaase2,
Kanteloo tul kuulemane.
Kaikki meren kalaiset,
Kaikki ilman3 lintusetki,
Mato musta manalane
45 Mull[assa] muh[ottelovat]
Kanteloo tul kuulem[ane].
1 kk:ssa on: raukan rauk. r.
2 kk:ssa on: sissaase.
3 kk:ssa on: ilm ilman.
334. Pyhäjärvi.
Ahlqvist A 37. 54.
kylvin otran Ruotsin maahan,
viskasin Viron saralle,
Viron pellon pientarille.
5 Menin1 kohta katsomahan,
päivän toisen yön perästä,
viien kuuen viimeisestä.
Oli1 oinas otrassani,
sinisarvi saaressani.
10 Otin1 oinon, toin kotihin;
syötin oinon, juotin oinon,
aina oinon kyllällä pitelin;
panin oinon karsinahan,
otin oinon päästä sarven,
15 tuon vein sepän pajahan:
"Seppäseni1, selväseni,
taoit eilen, taoit ennen,
tao vielä tänäki päinä,
tao mulle kanteloinen!"
20 Minkä1 luinen k[antelonien]?
Oinonl[uinen] k[anteloinen],
millä soittelen soassa,
alle linnan liirittelen.
Sai tuo kannel valmihiksi:
25 soitti yksi, soitti toinen,
ei ilolle millenkänä.
Sopesta1 sokia lausui,
nurkasta vähänäköinen
sekä v[anha] V[äinämöi]nen:
30 "Tuokaas1 tänne kanteloinen,
sormille sokialaisen,
näppilöille vähänäköisen!"
Tuo sitten somasti soitti,
soitti kuin sormi-kintahalla,
35 laski kun lapikkahalla:
mit' oil miehiä tuvassa,
ne kaikki hatutta päin
kanteloista kuulemassa,
mit' oil akkoja tuvassa,
40 ne kaikki käet pos'ella
k[anteloista] k[uulemassa];
mit' oil poikia t[uvassa],
ne kaikki vesissä silmin
k[anteloista] k[uulemassa];
45 mitä tyttöjä tuvassa,
ne olit maassa pitkällänsä
k[anteloista] k[uulemassa]:
meill' on metsät mettä täynnä,
puun juuret punaista oltta,
50 kannon juuret kannuloja.
Susi juoksi korven suuren,
karhu kankaan ylitse.
Susi särki suuren päänsä,
karhu kaulansa murensi.
55 Mihin jouun mie poloinen,
kunka tien otan etehen,
kunka juonen juostakseni;
jos lähen jänön jälille,
konkkapolven polkemille,
60 jänö peittävi jäl'ensä,
konkkapolvi polkemansa.
Kesän säästin vuohen voita,
toisen kesän lehmän voita,
kolmannen pukin talia,
65 voisin voilla suksiani,
talmasin pukin talilla;
läksin noilla liukumahan,
liu'uin soita, liu'uin maita,
liuuin maat meret takaisin.
70 Jäi1 tuo liuska liukumatta,
korven kolkka koskematta,
korvelle ei tullut perää.
Mihin jouun mie poloinen,
kunka tien o[tan] e[tehen],
75 k[unka] j[uonen] j[uostakseni],
jos lähen suen suksiloille,
suvella on sukset suuret,
noill' en kestä mie pol[oinen].
1 kk:ssa pieni alkukirjain.
325. Sakkola, Kurikkala.
Neovius 10. 87.
Mari Kaaselainen.
käin Viron käskyläisnä.
Otin otran palkastain,
kaurat, kauniit oluet;
5 otrat kylvin Ruotsin moaahan,
viskasin Viron saralle.
Kui tuli otra valmeheksi,
tuli oina otrahaini,
sini-sarvi saareheini.
10 Otin1 oinan, toin kottiin;
syötin oinan, juotin oinan,
tapoin oinan talveheksi,
otin oinan peäästä sarvet,
vein sarvet sepän pajjaa.
15 "Seppoeini1, selvoeini!
tie miulle kanteloinen,
mill mie soittelen so'assa,
alla linnan liirittelen!"
Seppo takoo taksutteli:
20 sain mie kannel valmeheksi.
Kui1 soitti sokia poika,
veäänteli vähännäkönen;
soitti poika sormikailla,
lappasi lapikkahalla;
25 tuota kansa kuunteliit,
kui soitti sokia poika,
se vast somasti soitti:
kui soitti sokia poika,
väänteli vähän-näkönen,
30 lintusetki pienosetki
ai'alla asettaivat
kanteloista kuulemaan.
Kui1 soitti sokia poika,
veäänteli vähänäkönen,
35 kalasetkin kaikellaiset
ranta-ruokoloill lasseivat
kanteloista kuulemaan,
soittuu pojan sokian.
Kui1 soitti sokia poika,
40 veäänteli vähännäköinen
matosetkin maan alta
mullalle muhoittaat
kanteletta kuulemaan.
1 kk:ssa pieni alkukirjain.
307. Rautu.
Ahlqvist A 341. 54.
kävin Virossa käskyläisnä,
otin otrat palkastani:
kylvin otrat Ruotsin maahan,
5 viskasin Viron saralle.
Menin1 kohta katsomahan
kahen kolmen päivän päästä,
viikon päästä viimeistäki:
oli oino otrassani,
10 sinisarvi saaressani.
Otin1 oinon, toin kotihin;
otin oinon päästä sarvet,
vein sarvet sepän pajahan:
"Seppyeni1, selvyeni,
15 taoit eilen, t[aoit] ennen,
t[ao] v[ielä] tänäi p[äinä]!"
Seppyeni1, selv[yeni],
takoi mulle kanteloisen,
millä soittelen soassa,
20 linnan alla liirittelen.
Uupui1 kannel kahta kieltä,
uupui kieltä keskimäistä,
toista kieltä reunimaista:
menin tietä pikkaraisen,
25 matkoa ani vähäisen,
tuli neito vastahani.
Aloin1 neiolta kysellä:
"Annatko, neito, tukkiasi,
hieprukkainen hivuksiasi?"
30 Neito v[asten] v[astaeli]:
"Mitä1 teet mun tukkasilla,
hieprukkaisen hiuksilla?"
Uupui kann[el] k[ahta] k[ieltä]:
uupui kieltä k[eskimäistä],
35 t[oista] k[ieltä] r[eunimaista].
Antoi neito t[ukkiansa],
h[ieprukkainen] h[ivuksiansa];
saatiin kannel valmihiksi.
Soitti1 nuoret, soitti vanhat,
40 soitti kerran kesk'ikäiset,
soitti miehet naimattomat,
soitti nainehet urohot,
mennyt ei kannel paikallensa.
Sokia sopesta huusi,
45 nurkasta vähänäköinen:
"Tuokaa1 tänne kanteloinen
sormille pojan sokian!"
Kun soitti sokia poika,
poika raukka ramputteli,
50 soitti kun sormikintahalla,
laski kun lapikkahalla.
Mitä naisia tuvassa,
ne kaikki käsi pos'ella
kanteloista kuuntelivat;
55 mitä oil miehiä tuvassa,
ne kaikki hatutta päin;
mitä oil poikia tuvassa,
ne oil maassa polvillansa
kanteloista kuuntelivat,
60 soittoa pojan sokian,
pojan raukan ramputusta.
Susi särki suuren päänsä,
karhu kankiat nis'ansa
järvet jäätä juostessansa,
65 aitoja ravatessansa
kanteloista kuulemahan,
s[oittoa] p[ojan] s[okian],
pojan r[aukan] r[amputusta].
1 kk:ssa pieni alkukirjain.
317. Sakkola.
Reinholm N V 3. 48.
Antti.
Uupu kantta päälimäistä
Sekä kieltä reun[imaista].1
"Ilo tänne tuotakoon,
5 Kannel o kannettakoon
Polv[ille] poj[an] sok[ean],
Väh[ä] näk[öisen] näppilöihe!"
Sitt ku soitt[i] sokia poika,
Poika rauka r[amputteli],
10 Sitt ol soitto soitollāse:
Mitä ol miehii tuvass,
N[ee]2 k[aikki] h[atutta] p[äin]
K[anteloista] k[uunteloot],
S[oittoa] p[ojan] s[okean],
15 P[ojan] r[aukan] r[amputusta].
- - -
Lint[usetkin] lent[äväiset]
Oksallen osotteleivat
K[anteloista] k[uulemahan];
Kalaisetki kaikell[aiset]
20 Ran̄alle lasekseivat3
K[anteloista] k[uulemahan];
Mat[osetki] m[aanalaiset],
M[ullassa] m[uhotteleivat]
K[anteloista] k[uullessansa].
25 Itse metsänki isäntä
Rinnan aijalle ajakse,
Veräjälle vierekkäise,
K[anteloista] k[uulemahan].
1 |keskim| reun.
2 Säkeiden 12, 15, 20 ja 26 alussa on kk:ssa pieni alkukirjain.
3 -eks- alleviivattu.
308. Rautu.
Slöör I 13. 54.
La mie laulan liirittelen
Kuin veoista vierottelen,
Suusta kuin sulan nenästä,
Päästä kuin päivän kakkarasta.
5 Sen mie tijen vaa selvällensä:
Virsill ei oo minu veellä,
Salvata ei suuta sanoilla,
Jos laulan yheksän yötä,
Päivän päälle kymmenättä,
10 Yhen vyön vyötänälle,
Yhen paian mie panolla,
Yhen yön syönnöksellä.
Vielhän ois miull virkkamista,
Asianhaara haastamista!
15 Mie sanon sanalla tällä:
"Seppyein, selvyyvein,
Ta'oit ennen, tahoit eiklä,
Ta'o viel tännäi päinä,
Ta'o miull kanteloinen.
20 Millä mie soittelen soassa,
Alla linnan liirittelen."
Tul on kannel valmeheksi.
Uupui kannel kahta kieltä;
Yhtä kieltä reunomaista,
25 Toista kieltä keskimäistä.
Mänin mie tietä pikkaraista
Ja maata hyvin vähäistä.
Tuil miull neito vastahaan.
Alon neiolta mie kysellä:
30 "Kuhus lähet, neito parka?
Tuo sie neito sun tukkias,
Hilpiöitä hiuksiais!"
"Mitäpä sie tukilla tiet,
H[ilpiöillä] hiuksillain?"
35 "Miull uupuu kannel kahta kieltä,
Yhtä kieltä keskimäistä,
Toista kieltä reunimaista."
Käin mie tietä pikkaraisen,
Maata hyvin vähäisen,
40 Sukaisin suota kans,
Löysin suolta suuren koivun,
Niitulta niverrän koivun
Kantelehen kansipuuksi.
Sain mie kannel valmihiksi:
45 Soittiit nuoret, soittiit vanhat;
Ei ilolle millenkään.
Soittiit miehet naimattomat,
Soittiit naiset naapurista:
Ei ilolle millenkään.
50 Lausui sokia sopesta:
"Tuo miull kannel polvillein,
Sorioihe sormillein!"
Sokia kun sopest soitti,
Tuo siitte soitti sorjemmasti,
55 Lasettel on laatusasti.
335. Pyhäjärvi.
Ahlqvist A 47. 54.
paimenna pahalla maalla;
otin otrat palkastani,
*kupin ruista, kauhan voita,
5 sarven täyen otrasia,
paljon kauroja pahoja*,
viskasin Viron saralle.
Läksin noita katsomahan
kahen kolmen yön perästä:
10 oli oino1 otrassani,
ajoin oinahan2 kotihin,
panin oinon karsinahan,
syötin oinon, juotin oinon,
tapoin oinon talvekseni,
15 otin sarvet oinon päästä,
vein sarvet sepän pajahan:
seppäseni, selväseni j.n.e.3
1 yl. onni.
2 oin|olla| : oinahan.
3 Viitataan runoon 37. (=334).
345. Hiitola.
Merón 40. 55.
[Kanteleen synty - Kanteleen soitto]
"Seppäseni, selväseni,
Tie sie miulle kanteletta,
Mill' mie soittelen soassa,
Alla linnan liirittelen."
5 Susi särki suuren päänsä,
Karhu kankea niskansa
Joen päätä juostessansa,
Päin mäkeä männessänsä
Kannelloista kuulemaan,
10 Soittoa poian sorean,
Raukan poian raikotusta,
Kuin soittaa sorea poika,
Raukka poika raikuttaapi
Soreilla sormillansa.
326. Sakkola, Noisniemi.
Neovius 11. 87.
Tatjana Tuokko. Synt. v. 1854.
soitti kolmas keralla;
tuo ei miust olt millekkää.
Mutt1 sokea sopesta lausuu2:
5 "Tuokos1 tänn se kanteloinen
polville pojan sokian,
näppiin vähännäköisen!"
Sitt soitti sokia poika,
poika raukka ramputteli:
10 Kaikk oli kansa3 kuulemassa
kui soitti sokia poika,
poika raukka ramputteli.
Lintusetki' lentäväiset
ala-oksilla lasseivat
15 kanteloista kuulemaa.
Kui soitti sokia poika,
poika raukka ramputteli
kalasetki kaikellaiset
ranta-ruuvoille lasseivat
20 kanteloista kuulemaan,
soittuu pojan sokian,
pojan raukan ramputusta;
matoisetki maanalaiset
mullalle muhoitelluoot
25 kanteloista kuulemaan
soittuu pojan sokian
pojan raukan ramputusta.
1 kk:ssa pieni alkukirjain.
2 sopes|s|a listuu| : sopesta lausuu.
3 kans|s|a.
318. Sakkola.
Reinholm N VI 6. 48.
Uupu kieltä kesk[imäistä],
Vähä1 toista reunim[aista].
Näki neijon tietä käyv[än]
5 Kulta kukkii käessä,
Vaski varpu o seassa.
Auto neito kukkiase.
1 |Sekä| : Vähä.
327. Sakkola, Kirkonkylä.
Neovius 12. 87.
Maija Liisa Kelo. Synt. v. 1833.
poika raukka ramputteli
kuuntelimma, keääntelimmä
soittuu pojan sokian,
5 pojan raukan ramputusta.
Nousin suurelle kivelle,
korkialle kukkulalle,
kuuntelimma, keääntelimmä,
soittaa sokia poika,
10 poika raukka ramputtaa.
Läksi1 suoho2 sortumaane,
lähteehen läkähtymääne,
nous siit sorian nurmen päälle,
siit sanoi sanalla tällä:
15 "En mie sulho sorrukkaa,
enkä lähteehe läkähy,
poika on nuoren nurmen päälle,
korkialla kukkulalla,
kaunoisella kankahalla,
20 heliällä hiekalla."
1 kk:ssa pieni alkukirjain.
2 su|l|ho : suoho.
346. Antrea, Oravankytö.
Saukko 26. 50.
Olin mie orjana Virossa,
Käin Virossa käskyläissä;
Otin otrat palkastani,
Kaurat kaupan oltuani.
5 Kylvin otrat Ruotsin maahan,
Viskasin Viron saroille,
Viron pellon pientareille.
Ol' tuo oina otrassani.
Otin oinan, vein kotiini,
10 Juotin oinan, syötin oinan,
Oinan kyllällä pitelin.
Otin oinan päästä sarven,
Vein sarvet sepän pajahan:
"Seppäsein on selväseni,
15 Tie sie miulle kanteloine,
Oinaan luine kanteloine,
Millä mie soittelen soassa,
Linnan alla liirittelen."
Soittiit nuoret, soittiit vanhat,
20 Soittiit naineet uroset.
Ei tuo soittanut yksikään,
Niinkun soitti tuo sokia,
Pojat maahan polvillehen
Tuon sokian soittamista;
25 Mit' oli tyttöjä tuvassa,
Nuo kaikki käsin posellen;
Mitä oli poikaa tuvassa,
Nuo kaikki hatutta päin.
336. Pyhäjärvi.
Ahlqvist A 85. 54.
[Olin orjana Virossa - Kanteleen synty - Kanteleen soitto]
paimenna pahalla maalla,
otin otrat palkastani.
Kylvin otrat Ruotsin maalle,
5 viskasin Viron saralle.
Menin tuota katsomahan
viien kuuen viikon päästä,
kuuen kuukauen perästä.
Kävin tuota katsomahan,
10 kahen kolmen yön perästä:
oli oinas otrassani,
sinisarvi saaressani,
*pahakarva kaurassani*.
Otin oinon, toi kotihin:
15 syötin oinon, juotin oinon,
otin sarvet oinon päästä,
vein sarvet sepän pajahan:
"Seppäseni, selväseni,
porokuokka poikaseni,
20 taoit ennen, taoit eilen,
tao tänäkin päivänä,
tao mulle kanteloinen,
millä soittelen soassa,
alla linnan liirittelen!"1
25 Kannel se vähäistä uupui,
uupui kieltä keskimäistä,
sekä toista reunimaista.
Otin kiiskeltä kinoa,
matikalta uljakkata,
30 panin kielen keskimäisen
sekä toisen reunimmaisen.
Soitti nuoret, soitti vanhat,
soitti keskikertaisetkin,
soitti nainehet urohot,
35 soitti miehet naimattomat.
Ei ollut soitto soitollansa.
Sokia sanoi sopesta:
"Annas näille näppösille,
sormille pojan sokian!"
40 sitten on soitto soitollansa;
kalasetkin veen alaiset
ruokorintahan tulivat
tuota soittoo kuulemahan,
kuin soitti sokia poika;
45 karhut kiljui kankahalla,
suet ulvoi suon takana,
lintusetkin lentäväiset,
alas puihin puisteleivat
tuota soittoa k[uulemahan],
50 kun soitti s[okia] p[oika]
ja väänsi vähänäköinen.
1 Tästä tuntuu alkavan uusi runo [ruots.].
309. Rautu, Riikola.
Laiho, L. 870. 34.
Tarja Sorvali, 90 v.
[Kanteleen synty - Olin orjana Virossa]
Olin orjanna Virossa,
Kävin Viros käskyläisnä.
Mitä palkoin annettii?
Kapoin otrii kannettii.
5 Kylvin otrat Ruotsin moaha,
Viskasin Viron saroille.
Mänin oamul katsomoa
Kahen kolmen yön peräst.
Oino kykki otrassain,
10 Sinisarvi soaressain.
Kotioinon toin kot't'ii,
Otin oinon peästä sarvet,
Vein sarvet sepän pajjoa.
"Seppuvein oot selvuvein,
15 Taoit enne, taoit eile,
Taao tännäi päin,
Taao miulle kanteloine,
Mil mie soittelen sovas,
Läpi linnan liirittelen,
20 Jot kuuluis kot't'ii,
Jot panist poan tulel,
Keträsilmän kiehumoa
Laulavalle lapselle,
Linnulle likertävälle."