SKVR VII1
100. Korpiselkä.
Europaeus, D. E. D. n. 353. - 1846.
Tolvajärvi. Iivana Vornanen.
Vornasten sukukylä on Tolvajärvi. Tarun mukaan on sinne Ilomantsista muuttanut suuren sodan aikana kolme veljestä, joista sukeutui voimakas metsämies- ja tietäjäsuku. Alulla 19:tta vuosisataa eläneestä Kassi Vornasesta kerrotaan, kuten Shemeikka- ja Vannis-sukujen kantaisistä, että hän olisi saanut tietonsa itse "tulilappalaisilta". Verrattomana karhujen ja ilvesten ajajana on tyyni, vaatimaton ja hilpeä Ignoi Vornanen (*1829 1889) saanut unohtumattoman maineen. Kassi l. Kassana Vornasen pojista olivat Iivana ja Stepana eteviä runolaulajia ja Iivanan lapset Pedri ja Anni. Iivana Kassananpoika eli Tolvajärvellä vuosina 1791-1868. Europaeukselle lienee Iivana laulanut n. 20 runoa, kuten on voitu päätellä hänen tyttärensä Annin lauluvaroista, jota m.m. Basilier, Relander, Lähteenkorva, Härkönen Ägläjärvellä ovat laulattaneet. Iivanan poikaa, Pedriä, laulatti Relander Kokkarissa (KT, n. 36 ja lis.). Pedri oli suuri loitsija ja poppamies; hänellä oli loitsu jokaiseen vaaraan ja hätään valmiina. Relander kuvaa hänet vanhanpuoleiseksi, parrakkaaksi ukoksi, jota oli vaikea saada puhumaan, mutta joka vähitellen kuitenkin aukaisi sanaisen arkkunsa. Luki loitsut "hyvin nopeasti, yksitoikkoisella höpisevällä äänellä, tuskin henkeään vetäen". Sanoi täytyvän lukea kolme kertaa peräkkäin, jotta loitsu vaikuttaisi. Ei kuitenkaan kerääjälle kaikkea antanut, ettei loitsu menettäisi voimaansa. Hänellä oli myös paitsi ihmeellistä "pyhälän talttaa", ukon talttaa, noitapussi, "jossa oli pieniä kiviä, "käärmeen käräjäkiviä", pieniä puupahkoja, "päivännäkemättömiä", ruotsalainen raha ja muutamia luita". (Valvoja 1889, ss. 328-29).
[Iro-neito - Kanteleen synty - Laivaretki - Veneenveisto]
Iri neito, impi neito,
K[apu] n[eito] k[aunokainen]
Piti iäistä pyhyttä,
Aian k[aiken] oikeutta:
5 Ei syönyt lehmän maitoa
Häkkilöillä hypittyä,
Ei syönyt kanan munia
Kukerikun polkemia.
Kirku marjanen mä'ellä,
10 Puol[ukkainen] k[ankahalla]:
"Tules, n[eiti], poim[imahan],
Tin[arinta riipimähän],
Vyö[vaski valitsemahan]!"
Iri n[eito], impi n[eito],
15 K[apu] n[eito] k[aunokainen]
Otti marj[asen] m[äeltä],
Puol [ukkaisen] k[ankahalta],
Tuonpa huulilleh pani,
Huulilleh, kielel[leh],
20 Vatsahan vajottelih⌈en⌉;
Tuosta kohuksi kohustu,
Paxux panettelih⌈en⌉,
Lih[avax] l[iittelihen].
Akat kuita arvelevi,
25 Neitiset netelilöitä.
Synty 3 poikalasta.
Iri neito, i[mpi] n[eito]
Etsi lapsen ristiätä.
Tuli ukko ristimäh,
30 Tinakanta kastamah;
Kysypi ukko emolta:
"Ku on vanhin synnynnältä,
Olkah vanha Väin[ämöinen];
Ku on keskimäinen s[ynnynnältä],
35 Se on seppo I[lmarinen],
Tak[oja] i'än ik[uinen];
K[u on] nuorin s[ynnynnältä],
Se on nuori Jouk[ahainen]."
Saipa lapset ristityx.
40 Virkki v[anha] V[äinämöinen]:
"Hoi työ veljet veikkuoiset,
Saakaame veno brujatki,
Laatikkaa v[eno] vesille,
6 laitainen kubluxut;
45 Se on kaunis kannannalta,
Ku on k[aunis] katsonnalta!"
Saatih veno br[ujatki],
Laaittih laiva merell,
6 l[aitainen] k[ubluxut].
50 Virk[k]i v[anha] V[äinämöinen]:
"Hoi ot veli, veikkuoni,
Sin' oot s[eppo] I[lmarinen],
Sinä airotki aset⌈a⌉,
Airot kullasta kuvoa,
55 Melan vask[esta] valata!"
Saip on veno valm[ehexi].
Virkki v[anha] V[äinämöinen]:
"Hoi ot veljet, veik[kuoiset],
Työntäkkää veno v[esille],
60 6 l[aitainen] k[ubluxut]!"
Työnnettih v[eno] v[esille],
6 l[aitainen] k[ubluxut],
Itse mat'atah, itse iloitah.
Neitosetpa kuunnellah:
65 Mi ilo meressä lienee,
Ilo muita ilosampi,
Laulu muita laatusampi?
Puuttu pursi, tarttu tammi,
Takeltu Väinön venonen.
70 Vir[kki] v[anha] V[äinämöinen]:
"Hoi ot n[uori] J[oukahainen],
Pyörähtäätse katsomah,
Missä lie venonen kiini!"
Tuop oli n[uori] J[oukahainen]
75 Pyörähtihen kats[omahan]:
"Ei kivell, ei h[avoll],
Kirjavan hau'in h[artioill]".
Virk[ki] v[anha] V[äinämöinen]:
"Hoi oot s[eppo] I[lmarinen],
80 Pyör[ähtäätse] k[atsomaha],
Miss[ä] l[ie] v[enonen] k[iini]!"
- - -
Tuop oli v[anha] V[äinämöinen]
Pyöräht itse kats[omah]:
Niin on kuin sanotah.
85 Iski melalla mereh,
Hauki paloix pakkuaa,
- - -
Ikisex iltasex,
Muru muix murkinoix.
Hau'in suuren1 sokkaluista2,
90 Siitä laati kantel[oisen],
Sovitteli sormiah,
Pani kynttä 10 kunna,
Hau'in suuren sokkaluille.3
563. Suistamo.
Sirelius n. 121. -47.
Jalanvaara. Iivana Ratinen l. "Riihi-Iivana".
Tämä on niitä harvoja runoja, jonka laulajan kerääjä on maininnut. Jalanvaarassa on ollut hyviä laulajia; v. 1888 tapasi Relander siellä etevän laulajan Aleksei Burushkan lesken, lyyrillisten laulujen osaajan Osippa Savisen, vieläpä muutaman nuoren naisen, joka osasi melkein koko Kalevalan ulkoa (Valvoja 1889, ss. 333-34.) Ratisten suku oli Kuikasta peräisin. "Riihi-Iivana" kuoli 76 vuoden vanhana v. 1857 (KT, n. 24).
Laati purta laulamalla,
Teki tiiolla venoista;
Päivän lauloi, laian liitti,
5 Toisen lauloi, toisen liitti,
Kolmannen, koko venoisen.
Jos liennet jumalan pursi,
Vetäise2 vesillensä
Ilman lyttä3 lykiöittä!
10 Sai venosen4 vesille,
Otti5 nuoret6, otti vanhat,
Kuin sai venosen.
Pani vanhat soutamahan,
Vanhat souti, pä⌈ä⌉ vapisi;
15 Pani nuoret [soutamahan]7;
Nuoret souti, airot notku,
Tellyt tetrenä kukerti8
Airon kyyrä kyynä9 vieri.
Takeltu10 venotta[!]11 Tapion1,
20 Puttu12 pursi Väinämöisen1,
Vain kivelle, vain havulle,
Lipo13 hauin hartioilla14,15
Elli[!] koiran lonka luila.
"Hoi sie seppo Ilm[arinen],
25 Takoja ijän ikuinen,
Ota miekka huotrasta homehesta,
Ve⌈ä⌉ haukia vetehen!"
Ei hauki tiiäkkänä,
Miekka mullaksi mureni.
30 Siitä nuori Joukamoinen16
Veti haukia vetehen;
Ei hauki tiiäkkänä,
Miekka mullaksi mureni.
Tuo vanha Väi[nämöinen]
35 Veti kuusista meloa,
Petäistä piiri neuo[!],
Petäistä17 jänkötintä.
Haukki[!] mullaksi mureni,
Pään venehensä18 vetivi.[!]
40 Katseltiihin, käänneltihin:
"Mitä tuosta seppo suapi,
*Mies malti⌈u⌉ maltelovi[!]*?"
Sepo varsin19 vastaeli:
"Tuosta suapi kanteloisen20."
45 *Sepo Ilmarinen1 kysyvi21:
"Mistäs naula kan[t]elohon?"
Väinämöinen vastevo⌈lvi⌉*:
"Sini22 peuran23 sjäriluista[!]."
"Mistäs kielet kantelohon?"
50 "Jouhist on poron[!] upehen24,
Hivuksista Hiien emmän3."
Virki vanha Väinämöinen:
"Ota soitto sormilleisi,
Kantele alla käsille!"
55 Pani kyntä kymmenettä;
Viisi sormia viritti,
Soitti nuoret, soitti vanhat,
Vasta vaipunut[!] uroset,
Vasta vaipumattomatkin.
60 Ei25 tuntuna ilo ilolle
Eikä soitto26 soitulle.
Otti seppu3 Illm[arinen][!]
Soiton sormillehen,
Kantelen ala käsille.
65 Otti vanh[a] V[äinämöinen]
Soiton sormillehen,
Ilon ala27 käsillehen.
Istuvi28 ilo kivelle,
Laulu pausilla[!] panevi,
70 Soitti nuoret, soitti vanhat
Tohon Väinön soitantohon.
Tuli kaikki kuulemahan,
*Mikä jaloin juoksioja*
Eli siiven siukajoja.
75 Vetihi itse veen emäntä
Ruoko rinnoille risuksi,
Viitiseksi, vautiseksi,[!]
Tuo tuntui ilo ilolle,
Soitto soitolle [tajusi].
1 kk:ssa pieni alkukirjain.
2 *|niin|* Vetä|e|se : Vetäise.
3 kk:ssa iso alkukirjain.
4 veno|n| : venosen.
5 |Sitta| otti : o.
6 nuo : nuoret.
7 kk:ssa: s[uon].
8 k|y|kerti: kukerti.
9 kyy|n|ä kyy|r]ä : kyyrä kyynä.
10 |Sit on| taketu : takeltu.
11 ve|t|otta : venotta.
12 Put : Puttu.
13 | Eli | Lipo : L.
14 harioilla : hartioilla.
15 Ss:n alkup. järj. = 23, 22; numeroilla muutettu.
16 Tekstissä seuraa: |Veti he Ota hauki|.
17 Petäi|n|ä : Petäistä.
18 Pään |*veti* venensä| venehensä : P. v.
19 |vasta| : *varsin*.
20 kantelosen : kanteloisen.
21 Myöhemmin lisättyjen ss:n 45-47 tilalla on alkuaan ollut: |Vanh| - - - M.
22 |Siihin| : *Sini*-.
23 pe|y|ran : peuran.
24 Tekstissä seuraa: |Hivuksista| hii|teminne| : h.
25 Ei|pä| : E.
26 kk:ssa: |Eikä |lailul| soill|a| : E. soillo.
27 al|u| : ala.
28 Istui : Istuivi.
608. Ilomantsi.
Lönnrot Ub, n. 85 b). -38.
Läksi purren itkentähän.
"Vene hankala halajat."
"Alla kaart[eni asuvat],
5 Teutoavat teljoillan[i]."
Ite v[anha] V[äinämöine]n
Alko hankoja hakea,
Koukko - - -
Miekkamiehiä mieleviä.
10 Pani vanhat s[outamahan],
Nuoret ilman istumahan;
Ei ilolle1 millenkänä,
Kunnialle2 kullenka[na].
Virkki v[anha] V[äinämöinen]:
15 "Nouskaa, nuoret, soutam[ahan],
Vanhat ilm[an] istum[ahan].
Nost⌈i⌉ kuusista melalla,
Petäjällä jyrkimellä.
Okahista tuonen otra[n],
20 Ruuaksi rupeavasta,
Veriissä vierevistä."
Itki piiat, itki piltit,
Itki itsekki V[äinämöine]n,
Vesi juoksi silm[istähän]
25 Kaunihille kasvoillen,
Noropohjaan norahti;
Siitä kasvo kaunis tam̄i.
1 ilo : ilolle.
2 |Ei| kunnia : kunnialle.
639. Valtimo.
Ollilainen P, n. 2 -16/7 88.
Sivakkavaara. Matti Lipponen, 77 v.
[Kanteleen soitto]
Väinämöisen soitto.
Otti soiton sormillensa,
Peukaloillensa pelinsä.
Ei sitä metässä ollut,
Jok' ei tullut kuulemahan,
5 Siiven viijen viuhkavaa,
Purston kuuven kulkevaa;
Ei sitä vedessä ollut,
Jok' ei tullut kuulemahan
Väinämöisen soitantoo.
10 Itekki veden emäntä
Rinnon ruoholle rivahti
Väinämöisen soitellessa,
Vetihe vesi-ha'olle
Väinämöisen soitellessa.
- - -
347. Eno? (Lieksa?)
Lönnr. R, n. 703. -37.
[Kanteleen soitto - Vipusen virsi]
Vipuinen -
Joka saattaisi sanoa,
Asianki arvaella,
Kuinka1 laita liitettäisi,
5 Pantaisi parraspuita,
- - -
Siiven kahen sirkovata.
1 Kunka : Kuinka.
586. Suojärvi.
Eur. H, n. 149. -46.
[Kanteleen soitto]
Vaka v[anha] V[äinämöinen]
Itse istui soittamah
Kivelle alaperäll,
Juurin liikkumattomall.
625 a. Ilomantsi.
Ahlqvist B, n. 297. -46.
Megrijärvi. Simana Sissonen.
läksi etsohon hevosen,
kulupäihen kuuntelohon;
kuuli purren itkemässä,
5 venosen valittamassa,
heitti maalle marhaminnan,
hiekalle hevon helyset,
läksi purren itkentähän,
venosen valintatahan. [!]
10 Virkki1 v[anha] V[äinämöinen]
purren luokse mentyänsä:
"Mitä itket, pursi puinen,
veno hankala, halajat?"
Pursi taiten vastaeli:
15 "Itken pursi puisuuttani,
hankaluuttani halajan,
muut purret, pahemmat purret etc. (niinkun Kalevalassa).
Virkki v[anha] V[äinämöinen]:
"Lähteekös veno vesille,
20 satalaita lainehille
ilman polven polkematta,
käsivarren kääntämättä,
pään olka ojentamatta?"
Tuopa v[anha] V[äinämöinen]
25 lykkäsi venon vesille,
laski purren lainehille
ilman polven polkematta,
käsivarren kääntämättä,
olkapään ojentamatta,
30 teloilta teräksisiltä,
vaskisilta valkamoilta.
Latjaeli laitakunnan
sukapäitä sulhasia,
sukapäitä, vaskivöitä,
35 kannusjalkoja jaloja;
latjaeli toisen laian
tinarinta neitosia,
tinarinta, piipioja.
Pani seppo Ilmarisen
40 airoille ylimmäisille,
pani nuoren Joukamoisen
airoille alimmaisille;
istuihen itse perähän
melan vaskisen varahan,
45 kokan kultasen nojahan.
Laski päivän suovesiä,
päivän toisen etc.
puuttui pursi V[äinämöi]sen,
takeltui veno jumalan,
50 ei tieä, kivelle puuttui,
ei tieä, haolle puuttui.
Virkki v[anha] V[äinämöinen]:
"Katsos, nuori J[oukamoinen],
kivelläkö vai haolla!"
55 Katso nuori J[oukamoinen]:
ei kivellä, ei haolla,
hauin on suuren hartiolla,
purstolla lohen punasen,
veen koiran koukkuluilla.
60 Virkki v[anha] V[äinämöinen]:
"Oi oot nuori J[oukamoinen],
veäs veitsi viereltäsi,
veä veitsi, riisu rauta,
tempoa terävä miekka,
65 veä haukkia[!] vetehen!"
Tuopa nuori J[oukamoinen]
veti veitsen vier[eltänsä], etc.
veti haukia vetehen,
ei hauki totellut tuota,
70 miekka mullaksi mureni.
Itse v[anha] V[äinämöinen],
kun veti melan merestä,
lapiansa lainehesta,
veti haukia vetehen;
75 ei mela totellutkana,
hauki mullaksi mureni,
muru purtehen putosi.
Tuopa v[anha] V[äinämöinen]
katselevi, kääntelevi
80 Hiien hauin päärania;
virkki v[anha] V[äinämöinen]:
"Mitäs tuosta seppä saisi?"
Katso seppo I[lmarinen];
virkki seppo Ilm[arinen]:
85 "Saapi seppä kantelehen."
Virkki v[anha] V[äinämöinen]:
"Mistäs koppa kantelehen?"
Virkki seppo I[lmarinen]:
"Hiien hauin leukaluista."
90 "Mistäs naulat kantelehen?
"Hiien hauin hampahista."
"Mistäs kielet kantelehen?"
"Hiuksista hiien vaimon,
Hapsista pahan emännän."
95 Sai kantele valmihiksi,
Soitti nuoret, soitti vanhat,
soitti piiat, soitti piltit,
soitti keski kertasetki,
soitti miehet etc. -
100 Virkki v[anha] V[äinämöinen]:
"Tuokoas iloni tänne,
kantoote kanteleeni
miehen saanehen käsille,
pyytänehen polvuksille,
105 sormille sovittajansa!"
Siitä v[anha] V[äinämöinen]
istuihen ilokivelle,
laulupaaelle panihen;
soitti v[anha] V[äinämöinen],
110 soitti päivän, soitti toisen,
soitti päivän kolmannenki,
sormin soitti V[äinämöi]nen,
kielin kantele pakisi;
ei sitä2 veessä ollut
115 yheksän emän alassa,
ku ei tullut kuulemahan
V[äinämöi]sen soitantoa.
Itseki3 veen [emäntä] etc.
1 Säkeissä 10, 12, 15, 18, 19, 24, 32, 39, 46, 48, 52, 54, 60, 61, 66, 71, 78, 82, 85-90, 92, 94-96, 100, 101, 106, 118 on pieni alkukirjain.
2 ei |ollut| sitä : e. s.
3 Ilmarisen| itseki : i.
549. Suistamo.
Salminen V, n. 1407. -08.
Pienisarka. Elessei Val'okainen.
Viron seppä vingelöistä1,
Ei ole puussa, ei ole muussa,
Poron peuran polviluissa.
5 Mistä tuohon kansi pandas?
Kauhehen kalasen luissa.
Mistä tuohon tapit pandas?
Ison hauin hambahissa.
Mistäs tuohon kielet pandas?
10 Hiien ämmän hiuksissa.
Soitti nuoret, soitti vanhat,
Soitti keskinkerdahiset,
Ei laulu lauluksi lähten,
Virret virreksi menesty.
15 Kysyi vanha Väinämöinen:
"Annas, Kaino2, kantelehta,
Viron seppä vinkelöistä."
Soitan suolle, soitin moalle,
Jo laulut lauluks' lähti,
20 Virret virrekse menesty.
Soitin soilla, soitin mailla,
Kajahutin kankahalla,
Suo sorahti, moa järähti,
Kangas vastahan kajahti,
25 Jeesuksen syän särähti.
1 vingelöitä : vingelöistä.
2 kk:ssa pieni alkukirjain.
596. Suojärvi.
Härkönen I, n. 286. -00.
Kaipainen. Palaga Hilipantytär Lyhykänen, 62 v.
Tämän kuullut kotikylässään asuneelta, 25 vuotta sitten kuolleelta, Melaselästä tuodulta vaimolta Stepu Iivanantytär Tepposelta.
Häin suau hauvin veneheh da luatjii siit kandelehen. Da nousoo kivel da rubieu soittamah. Siit kai kalat, linnut käyväh kuundelmah, dai päivänj armas auringoine seisottuu kuun tasal; segi käybi Väinön soittoisen kuundeloh. Jougamone sanoo: "A mikspö päivän pitkäh seisotitto?" Väinö sanoo: "Mie soiton heitän; eihän päivä miun soiton täh jouva seisomah!" Ilmolline da Jougamoni männäh puun juuril da potkitah, vain ei päivä piäse puun latvas. Tuloo Väinö dä potkua; siit piäsöö päivä.
Yksi poiga oli Jiesus da sanoo se Jiesus Neitshyt Muarijal, jotta taivahalline Jumala ottaa sinuo eukoks. - "Migä miul miehiä pidää, kui olen näin häbiehine. - "A kuinka se vanha on ottaja?" kysyy Neitshyt Muaria. "Suan kuuvenkymmenen vuuven vanha," vastuau Jiesus. - "Mimmoinj on joukko da mies?" - "On kuldakeppi käjes, kisti kepin piäs; kuldahattu piäs, kisti hatun piäs." - "A mänen, sanou Neitshyt Muaria, "ehki minun joukkojani hoidaa2".
1 = enkelille.
2 Stepu Tepponen oli tämän laulanut, mutta kertoja ei osannut runona esittää, kun ei hän sanonut esitettävää muutenkaan oikein tarkoin muistavansa, sanoi paljon muutoksia tapahtuneen.
545. Impilahti.
Polén n. 110. -47.
Rautalahti. Boris Vanninen.
KT:ssa n. 299 on tieto, että Ondrei on laulanut Polénille v. 1847. Kuitenkin, ottaen huomioon Ondrei Vannisen melkoisen vakiintuneen laulutavan tähän runoon nähden ja eräitä huomattavia eroavaisuuksia (Iloa ikirunojan; Kukun kullervoitellessa) täytyy tätä kirjaanpanoa, joka siitä poikkeaa ja kuvastaa alkuperäisempää muotoa, pitää isän laulamana.
[Kanteleen soitto - Kanteleen synty - Suka mereen]
Kantele.
Eikä puusta, eikä luusta,
Sapsoist' on sinisten[!] peuran,
Poro peuran polvi luista.
5 Mistä kansi kantelessa?
Lohen purstosta punasen.
[Mistä] naulat [kantelessa]?
Hau'in suuren hampahista.
[Mistä] kielet [kantelessa]?
10 Hiuksista hiien eukon,
Harjasta uu'en hevosen.
Sai on kannel valmihiksi.
Soitti piiat, soitti pojat,
Soitti miehet naimattomat,
15 [Soitti] nainehet urohot,
Ei ilo ilolle tunnu.
Etsittihin soittajoa
Yläsistä, alasista,
Löyty vanha1 Väinämöinen.
20 "Annas, Kauko, kanteletta,
Viron seppä, vingeltäsi!"
Iski kerran, iski toisen,
Iski2 kohta kolmannenki,
Äsken ilo ilolle tuntu.
25 Ei sitä ollut metsässä,
Jok' ei päätynnä kuulemahan,
Kahen jalan juoksevata,
Kuk' ei päätynnä kuulemahan
Iloa iki runojan,
30 Väinämöisen soitellessa3,
Kukun kullervoitellessa3.
Ei sitä metsässä ollut,
Jok' ei päätynt kuulemahan,
Neljän jalan juoksiata,
35 Kuk' ei päätynt kuulemahan
Ilo iki runojan1
V[äinämöisen] s[oitellessa],
K[ukun] k[ullervoitellessa].
Ei sitä ollut metsässä
40 Kahen siiven kantajoa,
Jok' ei [päätynt kuulemahan] j.n.e.
Kenki itse Hiien eukko,
Kenki päällensä kepeimmät,
Kanteloa kuulemahan.
45 Ei ollut sitä meressä
Neljän evän liikkujoa,
Kuk' ei päätynt j.n.e.
Väinämöisen soitellessa,
Kukun kullervoitellessa,
50 Lohen purston purkaessa.
Istuhin vesi kivelle
Hiien eukko, harva hammas,
Hapsehia harjaeli,
Kulta su'alla sukivi,
55 Surahti suka vetehen.
1 kk:ssa iso alkukirjain.
2 Säkeissä 23, 46 on pieni alkukirjain.
3 Säe alleviivattu.
112 a. Suojärvi.
Basilier n. 83. -31/3 84.
Vegarus. Oudot'i (= Outi) Vasiljovna, 55 v. vanha eukko. Synt. Ägläjärvessä; oppinut laulamaan isältään ja äidiltään (edell. numerossa: Oudokki V.)
[Iro-neito - Kanteleen soitto - Kanteleen synty - Laivaretki]
Vuolukkani kangahalla.
"Tules, neito, poimimaha,
Tinarinta, riibimähä,
5 Vaskivyö, valitšemaha,
Sormusšormi, suoltamaha!"
Ottibo neitoni marjan huulillah,
Toisen pani kielelläh,
Kolmannen vattšahan vajotti.
10 Tuoss' on tyyty, tuoss' on täyty,
Tuoss' on paksuksi parani,
Lihaviks' on liittelehti.
Lähtöö, astuu(n?) ahoa myöte,
Lehikköä löyhättää(n?).
15 "Oi iso armolline,
Tiiätkö piigoin piilopertin,
Lämbimäset huonehuet?"
Sai on kolme poigalasta.
Tultih pojat polvilleni.
20 "Oi, sano, moammo, kantajani,
Myö olemma paikoill papittomilla,
Papittomilla d'iekattomilla,
Ittše1 myö nimet panemma:
Kudain on vanhin synnyllehe,
25 Se on vanhin Vänämöni;
Kudain on keskikertahińe,
Se on seppo Ilmollini,
Tagoja on moaniguni;
Kudain on nuorin synnyllehe,
30 Se on nuorin Jogamoni."
Viisas on vanhin Vänämöni
Laittoo pirun peigalosta venosen,
Lähtöö miehet on merellä.
Nuorin ongo Jogamoni
35 Istuutuugo soutamaago,
Sep'2 on seppo Ilmollini,
Tagoja moaniguni
Istuutuu keskivenoseh,
Vanhin ongo Vänämöni
40 Istuutuugo perähägö;
Lähtöö miehet merellä.
Poikkigo meren haugi ombi.
Virkki vanhin Vänämöni:
"Sep' on seppo Ilmollini,
45 Tagoba miekka miehellini,
Iškebö haugia miekalla!"
Sep' oli seppo Ilmollini,
Tagoja moanigune,
Iškibo seppo haugiaan;
50 Eibö se haugi nii(n) tietävä ollu',
Miegastagos terä mäteni3.
Vanhin ongo Vänämöni
Iškibö haugii on miekalla,
Pakkubo haugi kolmeh palah:
55 Palan' pakku keskimerellä,
Toinen pakku liettiällä,
Kolmas on pala venosehe.
Lähtöö miehet on kotiigo.
Loaiataan4 kalaluini kantele.
60 Ottaabo nuorin, Jogamoni,
Soitteloobo, arveloobo:
Eibä se soitto soitolla kuulu,
Eigä ilo ilollaga.
Otti keskimmäne, Ilmollini,
65 Tagoja on moaniguni
Soitteloo ja arvelooja:
Eibä se soitto soitolla kuulu,
Eigä ilo ilollaga.
Ottiba vanhin, Vänämöni,
70 Soitteloo ja arvelooja,
Jobas soitto soitolla kuulu,
Jobas ilo ilolla kuulu:
Veen emändät veessä nostih,
Vänämöin5 soitontoo kuunnellah6,
75 Lintuset heityttih moahah:
Väinämöin soitantoo7 kuunnellah8;
Kuudamat heitty kuusen kokkarasill:
Vänämöin5 soitontoo kuunnellah;
Päivyni heitty heinän päillä:
80 Vänämöin soitantoo kuunnellah.
1 It̮t̮e : Ittše.
2 Se|b|' : Sep'.
3 = mureni.
4 Loa|t|iataan : L.
5 Vä|i|nämöin : V.
6 = kuunnellaan.
7 V:n *soitantoo* : V. s.
8 a[h] alleviivattu.
549 a. Suistamo.
Niemi n. 233. -08.
Pienisarka. Elessei Val'okainen, 70 v. Mp. Helsingissä.
[Kanteleen synty - Kanteleen soitto]
Kaino se tegi kanteletta,
Viron seppä vingelöistä,
Ei ole puussa, ei ole muussa,
Poron peuran polviluissa.
5 Mistäs tuoho kansi pannah?
Kaunehen kalasen luissa.
Mistäs tuohon tapin[!] pannah?
Ison hauvin hambahissa.
Mistäs tuohon kielet pannah?
10 Hiijen ämmän hivuksissa.
Soittibo nuoret, soitti vanhat,
Soitti keskikerdahiset;
Ei laulud laulukse lähten,
Virred virrekse menesty.
15 Kysy vanha Väinämöine:
"Annas, Kaino, kandeletta,
Viron seppä vingelöistä!"
Soittan suolle, soittan moalle,
Kajahutan kangahalle.
20 Suo sorahti, moa järähti,
Kangas vastahe kajahti,
Jiesuksen syän särähti.
626. Ilomantsi.
Eur. G, n. 632. -45.
Megrijärvi. Simana Huohvanainen.
Teki1 tieolla venettä,
Laati purtta laulamalla,
Laulo virren, tarttu laita,
5 Laulo toisen, tarttu toinen,
Peripäätä pannessahan,
Liittäessänsä limiä
Uupu kolmia sanoa.
Mistä sanat saatanehen?
10 Suusta Antero Vipusen.
Viikon on Vipunen kuollut,
Kau'an Antero [kaonnut]
Vipuja virittämästä,
Ansatietä ahtomasta.
15 Kasvoi kuuset kulmaluille,
Pajupehkot parran päälle,
Lepät lengot leukaluille,
*Veno haavat hartehilla*,
Koivut konkelot sivuille.
20 Nousi pois makoa[masta],
Heräsi uneks[imasta].
Sai tuolta sanoa kolme.
Astu tietä pikkuruisen,
Matkoa perivähäisen.
25 Tuoss oli purtta, kaksi purtta
Vaskisissa valkamoissa,
Teräksisillä teloilla:
Yksi pursi, uusi pursi,
Toinen pursi, vanha pursi.
30 "Kuin lienet pursi luojan luoma,
Luojan luoma, tuojan tuoma,
Veno veistämä Jumalan,
Nenin syöksete vetehen,
Hangoin aalloille asetu!"
35 Tuo oli pursi luojan luoma,
Luoj[an luoma], [tuojan tuoma],
Veno [veistämä Jumalan],
Nenin syöksihen vetehen,
Hangoin aalloille asettu,
40 Sitte vanha V[äinämöinen]
Otti miekan, riisu rau'an.
Lato yhin laitapuolen
Kassapäitä neitosia,
Lato toisen lait[apuolen]
45 Sulkkuvöitä sulhasia,
Su[lkkuvöitä], sulkkupäitä.
Laski pä[ivän maavesiä],
Toisen p[äivän suovesiä],
Kolm[annen kosen vesiä],
50 Puuttu pursi V[äinämöisen],
Tietäjän veno takeltu.
Katselevi, kääntelevi:
Ei kivellä, ei haolla,
Hau'in suuren ha[rtioilla],
55 *Purstoilla lohen punasen*,
Ve'en koiran koukkuluilla.
Virkk[i] v[anha Väinämöinen]
*N[uoremmalle veiollensa]*:
"Oi on nuori Jouk[ahainen],
60 Ve'äs miekalla3 vetosta!"
Tuopa n[uori] J[oukahainen]
Veti miek[alla4 vetoista],
Eipä hauki tiennytkänä5,6
Miekka mullaksi mureni.
65 Virkki v[anha Väinämöinen]:
"Kaikki on mieheksi kyhätty,
kymmenelle täytteheksi."
Varsin vanha Väin[ämöinen]
Vetäsi melalla vettä:
70 Hauki katkesi kaheksi,
Pursto pohjahan putosi,
Pää pirahti purren päälle.
Vaka v[anha Väinämöinen]
katselevi, kääntelevi:
75 "Mitä tuost' on tehtävätä?
Tuosta kantelo tulisi
Hauin suuren h[artioista],
Ve'en koiran k[oukkuluista].
Hoi on seppä7 I[lmarinen],
80 Takoja [iänikuinen]!
Taos tuosta kanteloinen
Hau'in suu[ren hampahista],
Ve'en koir[an koukkuluista]!"
Tuo on seppä I[lmarinen],
85 Tak[oja iänikuinen]
Tako tuosta kanteloisen
Hau'in [suuren hartioista],
Ve'en [koiran koukkuluista].
Mistä naulat kantelesen?
90 Hau'in suuren hampahista.
Mistä kielet kanteleesen?
Jouhista hyvän hevosen.
Soitti nuoret, soitti vanhat,
S[oitti] miehet naimattomat,
95 S[oitti] nainehet urohot.
Ei ilo ilolle tunnu8,
Soitto soitolle tajua.
Virkki v[anha Väinämöinen]:
"Oi on nuori Jouk[ahainen],
100 Tuos on tänne kanteloini!"
Istuksen itse isäntä
Rautasen rahin nenähän,
Petäjäisen pölkyn päähän.
Mi lie siivin kiitäjiä,
105 Kahen jal'an kahtojia,
Kaikki tuli kuulemahan.
Itse hippolan emäntä
Viimen ai'oille asetti, [!]
Veräjille vieretäks⌈i⌉
110 Kuulemahan soitantoa:
Tuo ilo ilolle tuntu,
Soitto soitolle tajusi.
1 |Viesti| : *Teki*.
2 kk:ssa pieni alkukirjain.
3 yl. Haukia.
4 yl. hauk[i]a.
5 yl. totellut tuota.
6 Ss:n alkup. järj. = 64, 63; numeroilla muutettu.
7 kk:ssa iso alkukirjain.
8 yl. käynyt.
564. Suistamo.
Eur. I, n. 46. -45.
Shemeikka. Luultavasti Mikitta Iivananpoika Shemeikka, joka Europaeuksen käydessä oli 28- vuotias ja on kertonut laulaneensa Europaeukselle tämän ensi kertaa käydessä Shemeikassa. Mikitta lauloi Basilierille 15 runoa (n:t 139-153) (KT, n. 368).
Veisti vuo[rella venettä].
- - -
Laitto laian laulamalla,
L[aitto] toisen l[aulamalla],
5 Sai on veno [valmeheksi].
Saatto venon on v[esille].
Etsi venon soutajaista,
Pani1 vanhat soutajiksi,
Itse is[tuvi perähän].
10 "Mitä puhut, puinen pursi,
Veno h[ankava] haviset?"
Pani nuoret soutamahan,
Nuoret souti, air[ot notku],
Pyinä vinku airon pyörät,
15 Hankat hanhena havisi,
Teljut tetrenä hykerti,
Nenä joutu2 joutsenena.
Tyrskähti veno3 vetehen.
"Katsos, nuo[ri] J[oukamonen]!"
20 Katso n[uori] J[oukamoinen]:
Ei kivessä, [ei haossa],
Hau[in suuren hartioilla].
Itse nuori J[oukamoinen]
Veti miekall[a merehen],
25 Miekka kuueksi mureni,
Eipä hau[ki tieäkänä].
- - -
Hauki kuuek[si mureni],
Eipä mela tieäkänä.
Mitäpä hauin leukaluista?
30 Kantelo h[auin] l[eukaluista].
Mistä naulat kantelohon?
H[auin suuren hampahista].
Mistä struunat k[antelohon]?
Oisko hiien hivuksista.
35 "Soitas, nu[ori] J[oukamoinen]!"
Soitti n[uori] J[oukamoinen],
Ei ilo il[olle tunnu],
Eikä s[oitto soitannolle].
Soitti v[anha] V[äinämöinen],
40 Pani kynttä kymmenkunnan,
Viisi sormia viritti.
Äsken ilo4 il[olle tuntu],
Äsken s[oitto soitannolle],
Siihen nukku kuunteliat
45 Sekä vaipu katsojat.
1 |Löyti| : *Pani*.
2 jout|i| : joutu.
3 ven|eh| : veno.
4 Äsken |soitto| ilo : Ä. i.
640. Nurmes.
Lönnrot A II 3, n. 4. -32.
Tinapäitä n[eitosia],
Lato t[oisen] laitap[uolen]
Sukapäitä sulhasia;
5 Tyttäret tinasiloissa,
Poiat puolisaappahissa.
Pani nuoret soutamaan:
Nuoret souti, airot notku;
Pani vanhat s[outamaan]:
10 Vanhat souti, pää vapisi,
Airon pyyryt p[yinä] v[inku],
Teljot tetrinä kukersi.
Souti päivän Päiännehtä,
Souti toisen Suovannehta1,
15 Kolman̄en elovesiä.
Puuttu pursi Vain[ämöise]n,
Takistu veno jumalan.
Ite vanha Väin[ämöine]n
Kahteloo, arveloo:
20 Kivelläkö vai havolla,
Ei kivellä, ei hav[o]lla,
Hauin suuren hartioilla,
Veen koiran k[oukku]l[uilla].
Ite v[anha] Väin[ämöine]n
25 Käänti kuusista melloo,
Petäjäistä järkälehtä;
Saip⌈o⌉ siitä suuren hauin.
Oisikko se sepän pajassa
Tahikka takojan luon̄a;
30 Iteppä olennik seppä.
Saanpa seppä kopan kanteleeseen2
Hauin suuren hartioista.
Mistä naulat saatanehe?
Hauin suuren hampahista.
35 Uupu nyt kantele vähhee:
Yhtä kieltä, kahta jouhta.
"Annak, impi, hapsiasi,
Neitonen, hivuksiasi,
Jos saisi kannel valmiiksi."
40 Saip⌈o⌉ kannel valmiiksi.
Pani nuoret soittamaan,
Ei ilo ilolle lähek,
Soittu soitullen ylenek.
Ite v[anha] Väin[ämöine]n
45 Peukaloitaan pessöö,
Suorittaa sormiaan,
Äsken ilo ilolle läksi,
Soittu s[oito]llen yleni.
Ei tuota metässä ollut
50 Jalan 4:n juoksevaa,
Kahen siiven siukavoa,
Jok' ei tullut kuul[emaa]n
Soitellessa Väin[ämöi]s[e]n.
Itekkin metän emäntä
55 Punasukkaan pukii,
Kautokenkään kanii,
Lepän oksillen lehahti.
Veit' on vieri silmistään
Pyylähäm̄ät pyyn munia,
60 Karkeemmat karpaloita.
Ei tuota veissä ollut,
Jok' ei tullut kuul[emaa]n
Soitelessa Väin[ämöise]n.
Itekkin vein3 emäntä
65 Vetiin vesikivelle,
Rinnoin ruoholle rivahti.
Hyvä on hylkeen ellääk,
Viereltään vettä juopi,
Luotaan lohia syöpi.
1 yl. obekant.
2 Tekstissä seuraa: |Leukaluusta suuren hauin|.
3 kk:ssa iso alkukirjain.
610. Ilomantsi.
Eur. G, n. 102. -46.
[Laivaretki - Kanteleen synty]
Nosti miekkansa merestä,
Lap[ionsa] l[ainehista],
Jolla halkasi kaloa,
Velhasi veen emoa.
5 Pursto pohjaan putosi,
Pää kavahti karpahasen,
Kitasihin kiinittihen,
Vetäsi venosehensa.
Sano miehille hyville:
10 "Min tuosta tekisi seppo,
Mies mahti masenteleisi?"
Saisi naulat kanteleesen
Hampahista hau'in suuren,
Saisi kannen kanteleesen
15 Purstosta lohen punasen.
Vesti Kallas kanteletta,
Eikä luusta, eikä puusta,
Säpsästä sinervän petran,
Sasuluusta hiien hirven.
114. Suojärvi.
Relander O, n. 98. -88.
Vegarus. Masha; sokea tyttö.
Pyhä piika armollinen
Lähti, astui ahuu myöte,
Löyhättelöö lehikköä.
5 Löyti kolme mantsoi marjoa,
Ne on pani huulillen(i),
Huulillen ja kielillen(i),
Ni[!]on vatsahan vajotti.
Siih on tyyty, siih on täyty,
10 Siih on paksuksi pakettu.
Lähti, astui ahuu myöte,
Löyhättelöö lehikkoa.
Tulloo iso oma armollinen:
"Tiiätkö, piikain, piilopertin,
15 Lämpimäiset huonehet?"
"Kuin männet kasseksien kainalotse,
Siit on, piikain, piilopertti,
Lämbimäinen huonehut."
Saipa kolme poikalasta.
20 Nousi poika polville:
"Hoi, moamo, kantajani,
Armas maion-antajani,
Mimbös miulle nimeks panet,
Kuin sait paikkoih papittomih,
25 Maihi ristimättömih?"
"Sie olet vanhin synnynnältä,
Se on vanhin Väinämöinen."
Nousi toinen polvillensa:
"Hoi on moamo, kantajani,
30 Armas maion-antajani,
Mimbös miulle nimeks panet?"
"Se ol seppo Ilmollinen,
Takoja iänikuinen."
Nousi kolmas polvillensa:
35 "Hoi on moamo, kantajani,
Armas maion-antajani,
Mimbös miulle nimeks panet?"
"Sie olet nuorin synnynnältä,
Nuorin onko Jougamoinen."
40 Loajitaa pirun peigalosta venone,
Lähtööt miehet merelle.
Vanhin istuu Väinämö peräh;
Sep on seppo Ilmollinen,
Takoja moan ikuinen
45 Istuutuu keski venoseh;
Nuorin ongo Jogamoinen
Istuutuugo soutamahan;
Lähtöö miehet merel.
Keski merel hauki on.
50 Virkki vanhin Väinämöinen:
"Sep on seppo Ilmollinen,
Tavo miekka mielellinen!"
Tako miekan mielellisen.
Sep on nuori Jogamoinen
55 Iski miekalla hauki⌈i⌉,
Eipä hauki kuolevah ollut.
Virkki vanhin Väinämöinen:
"Sep on seppä Ilmollinen,
Takoja iän-ikuinen,
60 Tavo miekka miehellinen!"
Tako miekan miehellisen.
Iski seppo Ilmollinen,
Takoja moan-ikuinen,
Iski haukia miekalla;
65 Eipä hauki tiedävän ollut,
Miekasta terä mätseni.
Otti vanhin1 Väinämöinen,
Iski haukia melalla:
Pakku hauki kolmeks palaks,
70 Pala pakku liettiälle,
Toinen keskiä merelle,
Kolmas pala venosehe.
Lähtöö miehet kodih.
Loajitah kalanluinen kantele.
75 Otti nuori Jogamoinen,
Soitteloo on arveloopi;
Ei soitto soitolle kuulu,
Ei tuo ilo ilolle kuulu.
Sep on seppo Ilmollinen,
80 Takoja iän-ikuinen,
Soitteloo on arveloopi;
Ei soitto soitolle kuulu,
Ei tuo ilo ilolle kuulu.
Otti vanhin Väinämöinen,
85 Soitteloo on arveloopi;
Jo soitto soitolle kuulu,
Jo tuo2 ilo ilolle kuulu.
Vein emännät veistä noustih
Väinämöisen soitantoo kuunnella,
90 Lintuset moah heityttih
Väinämöisen soitantoo kuunnella,
Päivönen heitty heinän peähän
Väinämöisen soitantoo kuunnella,
Kuudamo heitty kuusen kukkaraselle
95 Väinämöisen soitantoo kuunnella.
1 vanh|a| : vanhin.
2 Jo ilo : J. *tuo* i.
565. Suistamo.
Basilier n. 168. -9/4 84.
Shemeikka. Pedri Joakonpoika Shemeikka, n. 100 v. Osia on julkaissut Vartiainen teoksessaan "Shemeikka" Jehkin Iivanan nimiin (ss. 90-1).
[Kanteleen synty - Kanteleen soitto]
Tammet keskitanterella:
Olovahk' on oksillaan,
Leviähk' on lehvillään,
5 Kuun kaotti oksillaan,
Päivän peitti lehvillään.
Mie tahtosin1 tammen koataa,
Vaan ei ole tammen koatajaista
Nygysessä nuorisossa,
10 Kansassa kohenijassa.
Mies musta meressä nousi,
Uro aallosta yleni
Rautasuuna, rautapeänä,
Rautahattu hartijoilla,
15 Teräsvyö vyöllä pantu,
Teräskirvone perässä.
Sill' mie tahtosin tammen koataa,
Tasaladvan langetella.
Virkki vanha Väinämöne:
20 "Ei ole tässä tammen koatajaista2
Nygysessä nuorisossa,
Kansassa ylenijässä."
Vanha Väinämöne sitte koatoi tammen
Ladvoin su[u]rehe suvehe,
25 Tyvin puolin pohjasehe. - -
Mitäs tästä tehtänöö?
Soahaan seppolan pihalla. - -
Seppo katt̬šo, keäntelööbi.
Seppo vìrkki:
30 "Kyllä tästä tuloo kantelo."
Siitä seppo loadi kantelon.
Mistäs kielet kantelehen?3
Hauin suuren hambahista. - -
Soatto kantelon kätehe
35 Miehill' naimattomill:
Ei ilo ilolla tunnu,
Eigä soitto soitannalla. - -
Otti Väinö kantelehen,
Pyörittääbi kynsillehe4:
40 Jo ilo ilolla tuntu,
Soitto soitannalla.
1 tahto|i|sin : t.
2 koatajata : koatajaista.
3 kantel|o|h|o|n : kantelehen.
4 kynsillee|n| : kynsillehe.
549 b. Suistamo.
Kemppainen. Savotar n. 16. -14.
Pienisarka. Elessei Val'okainen.
[Kanteleen synty - Kanteleen soitto]
Kauno teki kanteletta,
Viron seppä vinkeröistä
eikä puista, eikä muista:
poropeuran polviluista,
5 hirven sapsesta sinisen.
Mistä kansi pantanehe?
Suuren hau'in hampahista.
Mistä kielet pantanehe?
Hiien ämmän hivuksista.
10 Saapi kannel valmihiksi,
koitellahan soitellaksi.
Ei ilot ilolle tunnu,
laulut laululle tajuitse.
Kuulustetaan soittajoita,
15 kuulustetaan laulajoita,
ylhäisistä, alhaisista
sekä keskikertaisista.
Eipä kuulu soittajoita
eikä kuulu laulajoita.
20 Otti Kauno kantelehen,
Viron seppä vinkeröisen,
lähti tietä tepsimähän.
Tuopa vanha Väinämöinen
tuli tiellä vastakkahan,
25 antoi tiellä tervehyttä:
teki tiellä tervehyksen,
dorogall' on dobrahuksen.
"Annas, Kauno, kanteletta,
Viron seppä vinkeröistä!"
30 Antoi Kauno kanteletta,
Viron seppä vinkeröistä.
Otti Väinö kantelehen,
pani poikki polvillehen,
sovitteli sormiloille,
35 kiverille kiepsahutti,
iski kerran, iski toisen,
iski kohta kolmannenki.
Jo ilot ilolle tuntui,
laulut laululle tajuitsi.
Elessei Val'okaisen käyttämä sävel eroaa tuntuvasti Iivana Onoilan sävelestä. Muuten ei Val'okaisella ole mikään sointuva ääni ja hän laulaa liian kovasti ja rämisevästi silloinkin kun ei tarvitsisi pienen kuulijakunnan vuoksi niin kovasti huutaa. Hänen kovasta äänestään on kuitenkin se hyöty, että se kuuluu kauas ulkosallakin ja sanat ovat selvät.
Mielipiteeni on se, että Elessei Val'okainen on itsenäiseksi kehittynyt runonlaulaja, joka ei tahdo seurata orjamaisesti muita laulajia, vaan miltei tahallaan - eikä ainoastaan siinä tapauksessa ettei muista - muuttelee runoja omin päinsä, kuitenkaan itse pääjuonta hävittämättä. Niinikään hän näyttää yhdistävän eri runoissa olevia asioita yhteen runoon ja silloin aina epäonnistuu. Näin minusta tuntuu, mutta ehkä erehdyn. [Kempp.]
627. Ilomantsi.
Eur. G, n. 645. -45.
Megrijärvi. Simana Huohvanainen.
[Purren itku - Veneenveisto - Polvenhaava - Laivaretki - Kanteleen synty - Kanteleen soitto]
Toi[nen seppo Ilmarinen],
K[olmas lieto Lemminkäinen],
Läksi hevon etsintähän,
5 Kultaharjan kuuntelohon;
Eipä löytynä hepoa,
Eikä kuulu kultaharja.
Kuulu pursi itkemässä,
Venonen haveksimassa.
10 Vak[a vanha Väinämöinen]
Hän on virkki, noin pakisi:
"Mitäs itket, [puinen pursi]?"
Pursi var[sin vastoavi]:
"Itken pursi puituuttani; [!]
15 Muut [purret sotia käyvät],
Aina täytehen tuovat
Monen kertoa kesässä.
Mill [!] tuli lastuilla lahoa,
Ilkiämmät ilman linnut
20 Pääni päällä peseä pietään,
Matalat on maan [matoset]
All[a kuoreni asuvat]."
Vi[rkki vanha Väinämöinen]:
"Eläs itke, puinen pursi,
25 Saat sinäi sotia käyä."
Vak[a vanha Väinämöinen]
Teki ti[eolla venettä],
Laati [purtta laulamalla],
Laulo virren, vesti la[ian],
30 L[aulo] toisen, v[esti] toisen.
Vesti vuorella venoa,
Kal[liolla kalkutteli];
Kirves kilp[esty kivestä]
Pä[ähän polven Väinämöisen].
35 Jo veri jokena juoksi,
Hurme koskena kohisi,
Peitti veri marjan varret,
Hurme on kanarvan juuret.
Vak[a vanha Väinämöinen]
40 Ajoi matkoa palaisen,
Yli kynnyksen kysyvi:
"Onkos talossa tässä
Tämän pulman purkajoa,
Salp[aajoa verisatehen?"
45 Ukko var[sin vastoavi]:
"Ei ole talossa tässä
Tämän pulman purkajoa,
Salpaajoa [verisatehen]."
Vak[a vanha Väinämöinen]
50 Vielä vierähti rekehen,
Ajoi [matkoa palaisen].
Yli [kynnyksen kysyvi]:
"On[kos talossa tässä]
Tä[män pulman purkajoa],
55 Sa[lpaajoa [verisatehen]?"
Ukko uunil[ta sanovi]:
"Sul'ettuna on [suuremmatki],
Jal[ommatki jaksettuna]."
Sylki Väinön polven päähän.
60 "Seiso veri kuin on seinä,
Asu hurme1 kuin on [aita]!
Paremp on veri sisässä,
Alla kuoren kaunehempi."
Vaka [vanha Väinämöinen]
65 Teki tie[olla venettä],
Laati [purtta laulamalla],
La[ulo virren, vesti laian],
La[ulo toisen, vesti toisen]
Rautasella2 kalliolla,
70 Vuorella teräksisellä,
Vaski[silla valkamoilla],
Teloi[lla teräksisillä].
Istutteli laitakunnan
Sukapäitä sulhasia,
75 Istutteli toisen puolen
Vaskivöitä nei[tosia],
Istutti sepän I[lmarisen]
Airoille yl[immäisille],
Istutti nuo[ren Joukahaisen]
80 Ai[roille] ali[mmaisille].
Pani nuoret soutamahan,
Nuoret souti, airot notku;
Vanhat so[uti], [päät vapisi],
Airon pyörät pyinä vinku,
85 Taka koskena kohisi,
Nenä hanhena havisi.
Vak[a vanha Väinämöinen]
Laski päivän [maavesiä],
To[isen päivän suovesiä],
90 Ko[lmannen kosen vesiä].
Puut[tu pursi Väinämöisen],
Tak[eltu veno Jumalan].
En tieä, kivehen puuttu,
E[n] t[ieä], hak[ohon] p[uuttu].
95 Pää kulta, hopia riippa,
Kullan riippa rinnassasi.
- - -
Katselihen, käänt[elihen]:
Ei kivellä, ei ha[olla],
Ha[uin suuren hartioilla],
100 Vesi[koiran] kok[kaluilla].
Vak[a vanha Väinämöinen]
Hän on virk[ki], [noin nimesi],
"Oi sinä sep[po Ilmarinen],
Otas mi[ekka reieltäsi],
105 Hu[otrasta huveksisesta],
Vaskisesta kantimesta,
Iske ha[ukea melalla]!"
Ei hauki tuota to[tellut],
Miekka mul[laksi mureni].
110 Vak[a vanha Väinämöinen]
Hän on vi[rkki, noin nimesi]:
"Naisen tunti, lapsen mahti,
Ei kuin [miehen parrakkahan]."
Vak[a vanha Väinämöinen]
115 Otti mel[an merestä],
Lap[iansa lainehista],
Iski [haukia melalla];
Ei mela [totellut tuota],
Hauki [mullaksi mureni].
120 Mitäs noista la[a]itahan
*Hauin [suuren hartioista]*,
Vesikoi[ran kokkaluista]?
Se on sep[po Ilmarinen]
Hän on vi[rkki], [noin nimesi]:
125 "Mieleni kanteloa halaisi."
Se oli sep[po Ilmarinen]
Loi on paian palk[eheksi],
Housut horm[iksi rakenti].
Lietso päivän liekutteli
130 Pajassa ovettomassa.
Mistäs naulat [kanteleesen]?
Hamp[ahista hauin suuren].
Mistäs kielet [kanteleesen]?
Hivuksista hiien huoran,
135 Hapsista pahasukuisen.
Sai kantelo valmeheksi.
Vaka [vanha Väinämöinen]
Pani nuoret soittamahan,
Vaka [vanha Väinämöinen]
140 Pani vanhat s[oittamahan],
- - -
Ei ilo ilolle tu[nnu],
Eikä soit[to soitannalle].
Vak[a vanha Väinämöinen]
Otti kantelon käsille,
145 Istusi ilokivelle,
Soitti päivän, soitti toisen,
Kohta kolmatta rupesi.
Mi lienee metsässä ollut
Siivin kaksin siukavia,
150 Neki tultiin kuulemaha
Väinäm[öisen] soitantoa.
Itseki metsän isäntä
Lepän lynkälle lepäsi,
Itseki veen emäntä
155 Ruo'on rintahan rohahti.
Nukku nuoret, nukku vanhat
Vanhan Väinön soitantoo.
1 |veri| : *hurme*.
2 |Siliällä| Rautasella : R.
546. Sortavala.
Bor. III, n. 220. -1/11 77.
Rautalahti. Ondrei Borissanpoika Vanninen, 71 v.
Viron seppä vingelöistä,
eigä puusta, eigä luusta,
sapsost on sinisen pöyrän,
5 peräpöyrän1 polviluista.
Saib2 o kannel valmiakse.
Mist on kanzi kandeleezen?
Lohen purstosta punazen.
Mistä noaglat kandeleezen?
10 Hauin suuren hambaista.
Mist' on kielet k[andeleezen]?
Hivuksista Hiitten euko(n),
harjasta uveh hevozen3,4.
Saiba5 kannel valmiikse6.
15 Soitti piijat, s[oitti] poijat,
[soitti] miehet naimattomat,
[soitti] nainehet urohot,
ei ilo ilolla tunnu,
*laulu laulukse7 tajuina*8.
20 Etsittihbä soittajia,
s[oittajia], laulajia
ylähäisist' alahaisista,
jumaloista, moanemistä.
Löydy vanha Väinämöine.
25 *Sano v[anha] V[äinämöi]ne*:
"Annas, Kaugo, kanneldazi,
Viron seppä, vingeldäzi
*sormille pojan sogian,
käzille vähän nägöizen*."
30 Iski kerran, iski 2:sen,
[iski] kohta 3:ngi:
jo ilo ilolla9 tundu,
laulu l[aulu]lle10 tajuzi;
ei ollut sidä metsässä
35 jalan neljän11 juoksevaista,
kug' ei tullut kuulemaane
*soitellessa [Väinämöizen],
kut[kun kullervoiellessa],
lohen[purstoista iloa],
40 kalan[luista kandeleista]*.
Ei ollut [sidä metšässä]
siiven kahen lendäväistä,
kug [ei tullut kuulemaane]
soitellessa Väinämöizen,
45 kutkun kullervoiellessa
lohenpurstoista iloa,
kalanluista kandeleista.
Ei ollut sidä meressä12
evän kuuven kulgevaista,
50 *purston puigerrehtavaista*,
kugab13 ei [tullut kuulemaane]
soit [ellessa Väinämöizen],
kut[kun kullervoiellessa]
loh[enpurstoista iloa],
55 kalanl[uista kandeleista].
Kenkkih itse Hiitten eukko
kuldasuilla kukkaroilla,
veitsillä hobianpäillä,
*jonga peä sadoja makso*,
60 terän ei ollut tiedäjeä.
Sano itse Ilmarine:
"Mitatkamma miekkojana,
katsokkam̄a kalmojana,
kumman14 miekka on15 pitembi,
65 kenen kalma kauniembi."16
Löydi v[anha]n V[äinämöi]zen
kynnen mustua pitembi,
ollen kortta korgiembi.
1 Sel. Bor:n painovalmiissa kappaleessa: s.o. peuran, poro-peuran.
2 Säkeissä 6-12, 14, 15, 20, 24-26, 41, 48, 56, 61, 62, 66 on pieni alkukirjain.
3 yl.[hevo]sten.
4 Lähteenkorva: käsitetty yksiköksi. Myös: hevosen. Monikon genet. puhekielessä: heboziin.
5 Saib|o| : Saiba.
6 yl. [valmi]a[kse].
7 laukse : laulukse.
8 tajun|n|a : tajuina.
9 a alleviivattu.
10 yl. l[aulu]kse. Lähteenkorva: myös laulukse.
11 nel|l|än : neljän; yl. [ne]l'l'[än].
12 Ss. 48-55 ovat lisätyt eteempää tekstistä ss:n 59 ja 60 välistä.
13 |jo|gab : kugab.
14 yl. [ku]nga|n| : k.
15 Lähteenkorva: myös: kuinga.
15 kumman |on| miekka pitem|p|i : k. m. *on* pitembi.
16 yl. [kauni]a[mbi].
641. Nurmes.
Lönnrot A II 3, n. 25. -32.
Tiet[äjä] iän ikuin[en]
Sovitteli1 soittojaan,
Kahteloovi kan̄eltaan,
5 Soittoa somasti alko
Väin[ämöise]n mieltä myöten.
Tuhat kuuli Turjalaista,
Sata laulo lap̄alaista
Väin[ämöise]n soitellessa,
10 Tehessä ahi iloa.
Huuti vuoret, vanku vaarat,
Kaikki kalliot älisi,
Kaikki vuoret voivotteli
Väin[ämöise]n soitellessa,
15 Tehessä ahi iloa.
Ite v[anha] V[äinämöinen]
Soittoa som[asti] alko;
Kuulu kuuteen kylä[ä]n,
Pitäjään seihtemään.
20 L[auloa] minä l⌈u⌉pasin,
Humalaan päästyän[i],
Soisit minun k[yläset] vaim[ot]
Ruunun rautohin rumiin,
Sorkkiin sota hevoisten,
25 Miesten vainoon varpasiin.
Vielä päästin pääramuni
Ruunun rauoista rumista.
Hyv' on lapsen lassa olla,
Hyvä vanhemp[ain] varossa.
30 Mehtolan metinen amme2
*Kävellä kujerteloopi*,
Haapata[!] hihittelöö
Kultaisella kunnaalla,
Hopeisella mäellä,
35 Metisellä mättäällä,
Käet kullan käärtiess[ä],
Pää kullan vipeleissä,
Tukat k[ullan] suortuvissa.
1 kk:ssa pieni alkukirjain.
2 yl. neiti.
611. Ilomantsi.
Eur. G, n. 127. -46.
Aluxensa tappeluja,
Minä lahon lastuill[ani]."
- - -
Jo näkyvi Pohjan portit,
5 Kivikummut kuumottavi.
- - -
Puuttu pursi Väi[nämöisen],
Veno tietäjän takeltu.
"Menes, nu[ori] J[oukahainen],
Heitätes vetehen rinnoin,
10 Koprin aaltoh kovah,
Katsoppas venosen alle,
Onkos venonen kivell[ä],
Vain on veno kalliolla!"
Meni n[uori] J[oukahainen],
15 Heittihen vet[ehen rinnoin].
- - -
Sokia sopesta nousi,
Sormiaan soristelevi,
Käsiänsä kääntelevi.
"Tuokaas tänne kanteloinen
20 Kynnen 10 nenäh,
2 polven pistyn pääh!"
Tuotihinpa kanteloinen
Kynn[en] 10 n[enäh],
2 p[olven pistyn pääh].
25 Izeki veen emänt[ä]
Rin[oin] ruoholle rupesi,
Ryntähin vesikivell[e],
Tuoki sitte tuohon nukku.
- - -
Otti täytensä venosen.
- - -
30 Äriä urohon ääni,
Vaikka lassa laulanevi,
Piennä kieltä piexane[vi].[!]
Kyll on virkku Pohjan2 euk[ko].
- - -
*Sokia sopesta nousi*.3
- - -
35 Hyvän saiman saatuasi.
- - -
Itähän iki perätön.
- - -
Jo tulevi Pohjan2 kokko,
Etähäinen ennättävi,
Siipi pilviä sipasi,
40 Toin[en] v[että] vieprahutti,
Kivi kirsa, rauta kärsä,
Sill on silmät siiven al[la],
Näk[imet] kyn[än] n[enässä].
1 |Altansa| |*Altal*| : *Nuo aina*.
2 kk:ssa pieni alkukirjain.
3 eril. teella ja eri kerralla väliinkirj.
597. Suojärvi.
Härkönen I, Runon hirveä hiiht., s. 171. -00.
Kaipainen.
547. Sortavala.
Hainari. Laatokka n. 23. -82.
Rautalahti. Ondrei Borissanpoika Vanninen.
Syksyllä 1881 kirjoitti O. A. Forsström (Hainari) Rautalahdessa eläneen jo 90:llä olevan Ondrei Vannisen, eli kuten häntä yleisesti kutsuttiin, Ondrei Borissan, runoja. Tätä seudun viimeistä loitsijaa ja laulajaa hän seuraavana vuonna kuvasi Laatokka-lehdessä (n:ssa 22-23) ja julkaisi eräitä tältä muistoonpantuja runoja, m.m. "Kauon kanteleen". Samaa kuvausta hän käytti Valvojassa v. 1886 kirjoitukseensa "Kuvaelmia Itä-Karjalasta" (s. 116 ja seur.). Kolmannen kuvauksen Borissasta hän antoi kirjassaan "Kuvia Raja-Karjalasta" (1894) (s. 79 ja seur.). Vannis-suvun sukupuu ulottuu kauas menneisyyteen; seitsemän miespolvea olivat Ondrein esi-isät olleet tietäjiä. Suku oli ennen muinoin asunut Sortavalan saaristossa "Pieni Tulola"-nimisessä saaressa, jossa Ondrein lapsuudessa vielä oli ollut useita runolaulajia. Eräällä rahtimatkalla Jaakkimassa kertoi Borissa Basilierille kuulleensa koko yön laulettavan vanhoja runoja, aina oli riittänyt verestä. Sukutarina tiesi, että Rautalahteen ensimäiseksi muuttanut Vanninen oli opastunut tietäjäksi "Lapissa"; oli eräällä matkalla siellä viipynyt perheineen kolme vuotta. Eräältä toiselta Lapinmatkalta itse "pahamies" toimitti hänet jouluksi kotiin, kuten Shemeikkain kantaisän Miihkali Hoskosen. Ondrein isä Boris oli ollut kuulu tietäjä, oikeinpa "pahan miehen" tuttava, mutta hyväsydäminen Ondrei sanoi liikkuvansa "Ukon väellä, Jumalan väellä ja väellä vanhan Väinämöisen". Sairaita päästäessään ei Ondrei ottanut erityistä maksua. Oli eläessään kosiomiehenä lähes kahdellesadalle parikunnalle ja piti nuotehessa ollessaan aina ukontalttoja mukanaan. Kertovaisia runoja ei Ondrei osannut kuin jonkun, mutta loitsuja koko paljon, yht. 27. Oli syntynyt v. 1803 tai 1805, kuoli v. 1890. Käytöksessään hän oli vapaa ja hieno, luonteeltaan vilkas. V. 1877 on Ondrei Boreniukselle nimenomaan ilmoittanut oppineensa laulunsa n. 50 vuotta sitten kuolleelta isältänsä. (Ks. yllämainittuja lähteitä ynnä KT, n. 299.) Alla oleva runo on julkaistu Forsströmin aikaisimman, Laatokka-lehdessä v. 1882 olleen kirjaanpanon mukaan; rivinalaisessa on mainittu, missä v:n 1886:n ja 1894:n vuoden julkaisut eroavat siitä. Tahdon tässä lausua runon kokonaisuudessaan, semmoisena kuin sen viime syksynä [1881] vanhan runolaulajan huulilta kirjoitin:
[Kanteleen synty - Kanteleen soitto]
Kau'on kannel.
Viron seppä vinkeloista,
Eikä puusta, eikä luusta,
Sapsosta sinisen hirven,
5 Poropeuran1 polviluista.
Mistäs kansi kanteleesen?
Lohen purstosta punaisen.
Mist on naklat kanteleesen?
Hau'in suuren hampahista.
10 Mistä kielet kanteleesen?
Hiuksista Hiien eukon,
Harjasta u'en hevosen.2
Saipa kannel valmihiksi3;
Soitti piiat, soitti pojat4,
15 Soitti miehet naimattomat,
Soitti nainehet urohot.
Ei ilo ilolle tunnu,
Laulu5 lauluks ei tajunna.
Etsittihin6 soittajia,
20 Soittajia, laulajia
Ylähäisist, alahaisist,
Jumaloista, maaemistä7.
Löytyi vanha Väinämöinen;
Teki tiellä terveyyen,
25 Torokalla toprouuen.
Annas Kauko kanneltasi,
Viron seppä vinkkelosi8.
Kenen on miekka pitempi9,
Kunpa10 kalpa kaunihimpi?
30 Löytyi vanhan Väinämöisen
Kynnen mustoa pitempi,
Olen kortta korkeampi11.
Annas Kauko kanneltasi,
Viron seppä vinkelosi
35 Sormille pojan sokean12,
Käsille vähänäköisen.
Iski kerran, iski toisen,
Iski kohta kolmannenkin.
Jo ilo ilolta tuntui,
40 Laulu13 lauluksi tajusi.
Alkoi sormet souatella,
Käsivarret vatvotella14.
Ei ollut sitä metsässä15
Jalan neljän juoksevaista16,
45 Ku ei tullut kuulemahan
Soitellessa Väinämöisen.
Ei ollut sitä metsässä
Siiven17 kahen lentäväistä,
Ku ei tullut kuulemahan
50 Soitellessa Väinämöisen,
Kutku kullervoiellessa
Lohenpurstoista iloa,
Kalanluista kanteleista18.
Ei ollut sitä meressä
55 Evän kuuen kulkevaista,
Purston puikerrehtavaista,
Ku ei tullut kuulemahan
Soitellessa Väinämöisen,
Kutku kullervoiellessa
60 Kalanluista kanteleista18,
Lohenpurstoista punaisen.
Kenki itse Hiien eukko
Kultasuilla kukkaroilla,
Veitsellä hopeapäällä,
65 Jonka pää19 satoja maksoi,
Terän ei ollut tietäjeä."
1 94: Poropetran.
2 86: hevoisen.
3 86 ja 94: valmeheksi.
4 86 ja 94: poijat.
5 86: Lauluu.
6 94: Etshittihin.
7 94: maanemista.
8 86 ja 94: vinkelosi.
9 94: pitembi.
10 86: Kenpä ja 94:s Kenemb' on kalpa kaunehembi.
11 94: korkiambi.
12 94: sogian.
13 86: Laulun.
14 94: vatvatella.
15 94: metshässä.
16 94: Ss. 44-47 puuttuvat.
17 86 ja 94: Siivin.
18 86 ja 94: kanteloista.
19 94: piä.
114 a. Suojärvi.
Krohn n. 5968. -84.
Vegarus. Masha Terentei, 30 v. Kuullut Vahroi Mokijova-vainaalta.
[Iro-neito - Kanteleen synty - Kanteleen soitto - Laivaretki]
Voi on neito taivahalline,
Pyhä piika armolline
Lähti astui ahoa myöten,
Leyhätteli lehiköllä.
5 Poalungaine kaunokaine,
Poalungaine on rindijällä.
Löytipä kolme mandzoi marjoa,
Sen on pani huulille,
Huulilta jo kielelle,
10 Se jo vatsahe vajotti.
Sih on tyyty, sih on täyty,
Sih on paksuksi pakehtu.
Lähtipä astumaan ahoa myöten,
Leyhätteli lehiköllä.
15 Tulee isonen vastaan:
Hoipa isä armolline,
Tiiätkö piikoin piilo-pirtin,
Lämpimäiset huonehet.
Tiiän se piikoin piilo-pirtin;
20 *(Lämpimäiset huonehet)*.
Kun mänet aidasis alatse,
Peltosis perätse,
Siit on piikoin (piilo-pirtti,
Lämpimäiset huonehet);
25 Siellä on sai kolme poika-lasta.
Nousipa poika polvilleen,
Hoipas moammoni, kantajani,
Minpäs miulle nimeksi panet,
Kun sait paikoin papittomihin,
30 Maihin on ristimättömihin.
Emo virkki, sano, sie olet vanhin synnynnällä,
Vanhin olet Väinemyöni.
Nousi toinen polvilleen,
Hoipas (moammoni, kantajani,
35 Minpäs miulla nimeksi panet),
Sie olet keskimäinen synnynnälles,
Sepä oli seppo Ilmollinen,
Takojanen maan ikunen.
Nousi kolmas poika polvilleen,
40 Hoipas (moammoni, kantajani,
Minpäs miulle nimeksi panet),
Sie olet nuorin synnynnälles,
Nuorin on Jougamoine.
Siit häi laatii pirun peigalos venosen,
45 Lähti miehet on merelläg(ö);
Vanhin istuu Väinemyöni peräh,
Sepä on seppo Ilmollinen,
(Takojanen maan ikunen)
Istautuu keski venosella;
50 Nuorin on Jougamoine,
Istautuu soutamaan.
Lähetään miehet merellä,
Poikki meren hauki oni;
Virkko vanhin Väinemyöni:
55 "Sepo (oli seppo Ilmolline,
Takojanen maan ikunen),
Tavo miekka miehellinen."
Ottipa nuorin Jougamoine,
Iski haukia miekalla,
60 Eipäs hauki huoliva ollut.
Virkki vanhin Väinemyöni:
"Sepo (oli seppo Ilmolline,
Takojanen maan alanen):
"Tavo (miekka miehellinen)".
65 Tako miekan (miehellisen),
Iski seppo haukia:
Eipäs hauki tietävä ollut.
Otti vanhin Väinemyöni,
Iski haukia melalla;
70 Pakkupa hauki kolmeksi paloa,
Pala pakku lietijällä,
Toinen keski merellä,
Kolmas pala venosehen.
Lähti miehet kotia,
75 Laitah kalanluihinen kandeleego.
Otti nuori Jougamoine,
Soitteloo ja arveloo,
Ei tuo soitto soitolle kuulu,
Eikä se ilo ilolle kuulu.
80 Ottipa sepo seppo (Ilmolline,
Takojanen maan ikunen),
Soitteloo ja arveloo:
Ei (tuo soitto soitolle kuulu,
Eikä se ilo ilolle kuulu).
85 Ottipa vanhin (Väinemyöni),
Soitteloo ja (arveloo),
Jopa (soitto soitolle kuulu),
Jopas (ilo ilolle kuulu);
Vein emännät on veissä nostiin,
90 Väinemyösen soitantoa kuulemaan,
Linnut heittyö heinän päih,
Väinemyösen soitantoa kuunnella,
Päivänen heittyö heinän päih,
Väinämyösen soitantoa kuunnella,
95 Kuutama heittyö kuusen kukkurasella.
628. Ilomantsi.
Bor. III, n. 188 a. ja 188 b. -14/10 77.
Megrijärvi. Jyrki Sissonen 75 v.
[Kanteleen synty]
a. Kantele. Samasta alusta ja samalla tavalla kuin pohjasessa, vaan tapailemalla.
b. Kantele. Samasta alusta ja samalla tavalla kuin pohjaisessa, vaan tapailemalla. (Samoin Ryökkylän Solohm[ainen] Jyrkikin lauloi tämän virren tarkkaan pohj. Karjalan tavalla.)
550. Suistamo.
Niemi n. 225. -29/11 06.
Leppäsyrjä. Konstantin Kuokka, 45 v.; kuullut Iivana Onoilalta. Mp. Helsingissä.
[Kanteleen synty - Kanteleen soitto]
Viron seppä vinkelöistä,
Eigä puissan, eikä muissa.
Miss' on pohja pandannoobi1?
5 Poropeuran polviluissa,
Hirven sapsess' on sinisen.
Miss' on kansi pandanoobi?
Ruskian lohen selässä.
Miss' on naulat pandanoobe?
10 Suuren hauvin hambahissa.
Missäs kielet pandanoobe?
Hiien ämmän hivuksissa.
Koitellamb' on soitellambo,
Ei ilo ilolla tunnu,
15 Laulu laululla kajahda.
Kuulustellan soittajīta
Ylähäisis, alahaisis
Segön keskikerdahisis;
Ei vain kuulun soittajīta,
20 Eigö kuulun laulajīta.
Ottibo Kauno kantelehen,
Viron seppä vinkelöisen,
Lähti, astui tietä myöten.
*Tuli tiellä vastahen⌈sa⌉*
25 Tuobo vanha Väinämöine
Tuli tiellä vastahensa,
Load'ipo tiellä tervehyksen,
Dorogalla doprahuksen:
"Annas, Kauno, kanteletta,
Viron seppä vinkelöistä!"
30 Antobo Kauno kantelehen.
Pani poikin polvillensa,
Sovitteli sormiansa;
Iškibö kerran, iski toisen,
Iškibö kohta kolmannengi;
35 Jo ilot ilolla tuntu,
Laulut laululla kajahti.
1 yl. [pandannoob]e.
618. Ilomantsi.
Eur. G, n. 156. -46.
Melaselkä.
[Laivaretki - Kanteleen soitto]
"Hoi ot sep[po] Ilm[arinen],
Veäs veitsi, riisu raut[a],
Tempoa terävä miekka
Huotrasta hovexisest[a],
5 Vyöstä vennon selkäsestä!"
T[uo] s[eppo] Il[marinen]
Veti v[eitsen], riisu r[auan],
T[empasi terävän miekan]
H[uotrasta hovexisesta],
10 V[yöstä vennon selkäsestä].
Ei hauki totell[ut tuota],
Miek[ka] mull[aksi mureni],
Terä kaikki kaxin kerroin.
"Tuokaates iloni tän[ne],
15 Kantao[te] kant[eloni]
Mieh[en] saan[ehen] käs[ille],
Pyytänehen polviloill[e],
Sormille sovittanehen!"
600. Rääkk.
Pennanen n. 97. -96.
Jaama. Jaakko Päivinen, 75 v.
[Laivaretki - Veneenveisto - Kanteleen synty - Kanteleen soitto]
Väinämöisen veneen teko.
Kun vene sai valmihiksi,
Lato ensin toisin [!] laijan,
Sitte lato toisen laijan,
Ihe pistiin perään.
5 Laski päivän suovesiä,
Toisen laski muavesiä,
Kolmannen merivesiä.
Puuttupa venonen kiini,
Hakohonko, haukihinko,
10 Vaiko luotohon kovahan?
Luuvot on omat tekemät,
Omin sormin syytelemät.
Joukamoinen veljen poika
Pyöritteli, kiännytteli,
15 Ei ou luuvossa kovassa
Eikä haunkaan selässä,
Hauvin on suuren harteilla,
Veden koiran koukkuluilla,
Löi melalla vaskisella,
20 Hauki mullaksi mureni.
Teki harpun hauvin luista,
Kalan luista kanteleen,
Pani nuoret soittamaan.
Nuoret soitti, sormet kulu,
25 Ei ilo ilolle käynyt,
Soitto ei soitolle tavannut.
Vanhat pani soittamaan,
Ei ilo ilolle käynyt,
Soitto ei soitolle tavannut.
30 Otti ihe Väinämöinen
Harppusensa hauvinluisen,
Kalanluisen kanteleensa;
Sitten kävi ilo ilolle.
Ei ollut sitä mehässä
35 Kahen siiven soikuvoo,
Jok ei tullut kuulemaan
Väinämöisen soitantoo.
Eikä sitä mehässä
Neljän jalan juoksevoo.
40 Itekin mehän emäntä
Mäni mäille aittahansa,
Nosti kirstun kirstun piälle,
Laitto arkun arkun piälle,
Siitä kahto Väinämöistä.
45 Ei sitten meressä liene
Kuuven evän kulkevii,
Jotk ei tulle kuulemaan,
Kuulemahan, kahtomaan;
Ihekkin meren emäntä
50 Rinnoin aalloille röhähti,
Kahto siitä Väinämöistä.
642. Nurmes.
Krohn n. 10072 a).* -85.
Antti Kynsiniemi, yli 40 v.; kuullut isältään.
[Kanteleen soitto - Kyynelten vierintä]
(Isä muisti, mitenkä kannel itki ja kun ukko Väinämöinen soitti):
Ukon kasvoilta vesipisarat,
Pyöreemmät pyyn munia.
(Isä oli saanut enoltaan, se oli Olli Tietäväinen Kynsiniemeltä Nurmeksesta.)
567. Suistamo.
Krohn n. 7261. -84.
Shemeikka. Pedri Iivananpoika Shemeikka, 67 v. Mp. Mysysvaarassa.
[Laivaretki - Veneenveisto - Kanteleen synty]
Venolainen on vainolainen
Teki tiijolla venoista,
Vesti vuorella venoista,
Kallivolla kalkutteli;
5 Ei kirvo kivehen kosket,
Eikä kaza kallivohon.
Lauloi päivän, laiat liitti,
Lauloi toisen, toiset liitti,
Lauloi päänä kolmantena,
10 Sai venonen valmihiksi.
Pani on vanhat soutamahan
Oikealla puolellahan,
Vanhat souti, päät vapisi;
Pani nuoret soutamahan,
15 Nuoret (souti), airot notku,
Airon pyöröt pyinä vinku,
Teljot tetrenä kukutti,
Nenä joutu joutseneksi,
Hangat hanhina havisi.
20 Jo venonen kiinni puuttu.
Onko kivessä vai havossa?
Ei (kivessä, ei havossa),
Suuren hauvin hartijoissa.
Veti miekalla vetehen,
25 Sai hauvin tsokka-luun.
Mitä noista on tehtänehe,
Suuren hauvin tsokka-luista?
Seppo virkki: "kanteloksi".
Mistä vaarnat kantelohon?
30 Suuren hauvin hampahista.
Mistä on kielet kantelohon?
Kielet on Hiien hivuksista.
- - -
547 a. Sortavala.
Killinen K, SMYA XI, ss. 112-13. -82.
Rautalahti. Ondrei Borissanpoika Vanninen.
"Kun sortavalalaiset ovat kaikki Vannisen laulamat runot ja toisinnot muistoon kirjoittaneet, panen tähän vaan näytteeksi runon "Kauon kannel", jonka Vanninen lauloi erittäin somasti ..."
[Kanteleen synty - Kanteleen soitto]
Viron seppä vinkeloista,
Eikä puusta, eikä luusta,
Sapsosta sinisen hirven,
5 Poropeuran polviluista.
Mistäs kansi kanteleesen?
Lohen purstosta punaisen.
Mist' on naklat kanteleesen?
Hauin suuren hampahista.
10 Mistäs, sanon, kielet kanteleesen?
Hiuksista on Hiien eukon,
Harjasta u'en hevosen.
Saipa kannel valmihiksi:
Soitti piiat, soitti poiat,
15 Soitti miehet naimattomat,
Soitti nainehet urohot.
Ei ilo ilolle tunnu,
Laulu lauluks' ei tajua.
Etsittihin soittajia,
20 Soittajia, laulajia
Ylhäisistä, alhaisista,
Jumaloista, maaemistä.
Oli vanha Väinämöinen;
Teki tiellä terveyen,
25 Torokalla1 toprouuen2
"Annas Kauko kanneltasi,
Viron seppä vingeltäsi
Sormille poian sokean,
Käsille vähänäköisen."
30 Iski kerran, iski toisen,
Iski kohta kolmannenkin,
Jo ilo ilolle tuntui,
Laulu laululle tajusi.
Alkoi sormet souatella,
35 Käsivarret vatvaella.
Ei ollut sitä metsässä
Jalan neljän juoksevaista,
Ku ei tullut kuulemahan
Soitantoa Väinämöisen.
40 Ei ollut sitä ilmassa
Siiven kahen lentäväistä,
Ku ei tullut kuulemahan
Väinämöisen soitellessa,
Kutku kullervoiellessa
45 Lohen purstoista iloa,
Kalanluista kanteloista.
Ei ollut sitä meressä
Evän kuuen kulkevaista,
Purston puikerrehtavaista,
50 Ku ei tullut kuulemahan
Väinämöisen soitellessa,
Kutku kullervoiellessa
Kalan luista kanteloista,
Lohen purstoista punaisen.
55 Kenki itse Hiien eukko
Kultasuilla kukkaroilla,
Veitsellä hopeapäällä,
Jonka pää satoja maksoi,
Terän ei ollut tietäjeä.
1 kujalla.
2 hyvänpäivän.
619. Ilomantsi.
Bor. III, n. 207. -21/10 77.
Melaselkä. Jaakko Miikkulanpoika Jeskanen.
Veljekset Jaakko ja Vasilei Jeskanen olivat syntyneet Melaselän Ostronsaaren Veitsisyrjässä, äidin puolelta kuulua Sissosten laulajasukua; olivat, näet, Miikkula Jeskasen ja Iro Sissottaren poikia. Muuttivat miehiksi tultuaan Korpiselän kirkon seuduille asumaan. Siellä kuoli Jaakko v. 1906 n. 70 vuoden ikäisenä, Vasilei v. 1905 68 v. vanhana. Runonsa olivat veljekset oppineet äidiltään.
läksi ettsoho hevosen,
kulupäihen1 kuunteluhun;
kuuli purren itkemässä,
5 venosen valittamassa.
Mänipä2 purren itkentähän,
venosen valitantahan,
sanopa: "mitäs itket, pursi puine,
veno hankala, halajat?"
10 "Itkenpä pursi puinuttańi,[!]
hankaluttańi halajan;
muut purret pahemmat p[urre]t,
tuopi hyvyttä purren täyven,
miep on lahon lassulläni,
15 venyn vessanäisilläńi;
ilkiämmät on ilman linnut
peälläni pesän pitääpi,
pahimmat om moam matoset
alla koarien asuupi.
20 Läksi vanha Väinämöine:
"Lähtöukös3 veno vesille,
satal[aiva lainnehille]
ilman [polven polkomatta],
käsiv[arren keäntämättä],
25 olka[peän ojentamatta]
teloilt on teräksisiltä,
vaskisista valkamosta."
Pańipa4 nuoren J[oukamoise]n
air[oilla] alim[maisilla],
30 pańi s[eppä] I[lmarise]n
air[oilla] yl[immäisillä].
Laski päivän, l[aski] t[oise]n,
[laski] peänä 3:na.
Puuttu pursi V[äinämöi]sen,
35 takeltu veno Tapion5.
Sano v[anha] V[äinämö]ine:
"Hoi oot seppä I[lmarinen],
kivelläkö vai havolla?"
Kattso s[eppä] I[lmarinen]:
40 Ei oo kivellä, ei h[avo]lla,
hiien hauin hartiailla6,
vein koiran koukkuloilla7,
purstoll on lohen punasen.
Sano v[anha] V[äinämöine]:
45 "Hoi ot s[eppä] I[lmarine],
veäs veittsi, riisu rauta,
tempoa terävä miekka,
veäs on haukia vetehe."
Tuop oli seppä I[lmarine]
50 veti v[eittse]n, r[iisu] r[aua]n,
tempasi [terävän miekan],
veti haukie [vetehe];
miekka mullaksi mureni,
hauki ei totellunnaki.
55 Tuop oli v[anha] V[äinämöine]
veti melaham merestä,
lapiesa lainnehilta;
hauki mullaksi mureni,
mela ei totellunnaki,
60 muru purtehe putosi.
Tuonpa otti V[äinämöi]nen,
kattseloopi, keäntelööpi,
"Mitäs tuost on seppä soapi!"
Seppä sano:
65 "Soapi koppa kantelehen."
"Mistä soapi naulat kantelohon?"
"Hampahista Hiien hauvin."
"Mistä s[oapi] kielet k[antelohon]?"
Väinäm[öinen] vastas:
70 "Hivuksista Hiien huoran."
Sai kanteleh valmeheksi;
soitti seppä Ilm[arinen],
ei ilo ilolla kuulut,8
laulu laululla ei tajunnut.
75 Soitti nuoret, s[oitti] v[anha]t,
ei il[o] i[lolla] k[uulu]t,
laulu ei l[aulu]lla t[aju]nna.
Sano v[anha] V[äinämöi]ne:
"Tuok'9 on tänne kanteloni
80 miehen soanehen käsihin,
pyytänehen polviluilla."
Siitä soitti V[äinämöi]ne,
[siitä] vasta ilo10 ilolla kuulu,
laulupa l[aulu]lla tajusi;
85 ei sitä ilmassa ollut,
jok ei tullut kuulemaha,
ei s[itä] metsässä o[llut],
joka ei [tullut kuulemaha],
ei sitä vejessä [ollut],
90 joka e[i tullut kuulemaha]
Väinämöisen soitantoa:
Itsekki vedelä11 vein emändä
vedihi vezikivellä
kuulemah V[äinämöi]sen soitantoa.
1 kulupäihe : kulupäihen.
2 Säkeissä 6, 8, 10, 20, 21, 28, 32, 34, 36, 37, 39, 40, 44, 45, 49, 55, 61, 63-71, 75, 78, 79, 82, 92, on pieni alkukirjain.
3 lähtöu|p|ös : lähtöukös.
4 pani : panipa.
5 kk:ssa pieni alkukirjain.
6 ai alleviivattu.
7 oi alleviivattu.
8 lu alleviivattu.
9 |ann|tuok' : t.
10 ilo|t| : i.
11 ve|t|elä : vedelä.
114 b. Suojärvi.
Smalén n. 1. -99.
Vegarus. Masha Pajari, 40-45 v. Kuullut äidiltään ja mierossa kulkiessaan Suom.- ja Ven.- Karjalassa.
[Iro-neito- Kanteleen synty - Kanteleen soitto - Laivaretki]
Väinämöisen, Ilmarisen ja Joukahaisen synty ja soitto.
Pyhä piika armollinen
Asteli ahoa myöten,
Leyhätteli lehikköä.
5 Vuolunkainen1 kaunokainen,
Vuolunkainen ringiallä2.
Löyti kolme mantso-marjaa,
Panipa ne huulillehen,
Huulillehen, kielellehen,
10 Siitä vatsahan valutti.
Sih' on tyyty, sih' on täyty,
Sih' on paksuksi pakehtu.
Lähti astua ahoa myöten,
Leyhätellä lehikköä;
15 Tulipa iso armon vastaan:
"Oipas iso armollinen,
Tiijätkös piikain piilopertin,
Lämpymäiset huoneuihet?"
Sanoi iso armollinen:
20 "Tiijänhän piikain piilopertin,
Lämpymäiset huoneuihet;
Mene pellotsissa perätsi,
Kylässä mene kyllätsi!3"
Löysi piikain piilopertin,
25 Lämpymäiset huoneuihet.
Saipa siellä kolme poikaa,
Kolme urosta uhkeata.
Nousipa poika polvillehen,
Sanan lausui, noin pakisi:
30 "Oipas maammoin, kantajani,
Minpäs minulle nimeksi panet,
Kun sait paikoin papittomin,
Mailla ristimättömin?"
"Sie olet vanhin synnynnällä,
35 Vanhin on se Väinämöinji."
Nousipa toinen polvillehen,
Sanan lausui, noin pakisi:
"Oipas maammoin, kantajani,
Minpäs minulle nimeksi panet,
40 Kun sait paikoin papittomin,
Mailla ristimättömin?"
"Keskimmäinen olet synnynnällä,
Sep' on seppo Ilmarinen,
Takoja iän-ikuinen."
45 Nousipa kolmas polvillehen,
Sanan lausui, noin pakisi:
"Oipas maammoin, kantajani,
Minpäs minulle nimeksi panet,
Kun sait paikoin papittomin,
50 Mailla ristimättömin?"
"Sie olet nuorin synnynnällä,
Nuorin on se Jougamoinji."
Laittoi miehet venosen
Pirun pienen peukalosta.
55 Lähti miehet merelle,
Läikkyville lainehille.
Istu vanhin Väinämöinji,
Istui luja perähän,
Sep' oli seppo Ilmarinen,
60 Takoja iän-ikuinen
Istui keskivenosella,
Nuorin onka Jougamoinji
Istuvuuko soutamahan.
Poikki meren haukia on.
65 Virkki vanhin Väinämöinji:
"Sep' on seppo Ilmarinen,
Takoja iän-ikuinen,
Tavo miekka miehenlainen!"
Sep' on seppo Ilmarinen,
70 Takoja iän-ikuinen
Takoi miekan miehenlaisen.
Ottipa nuorin Jougamoinji
Iski haukea miekalla;
Miekasta terä mätseni,
75 Eipä hauki huoleva ollu.
Ottipa seppo Ilmarinen,
Takoja iän-ikuinen,
Iski haukea miekalla:
Miekasta terä mätseni,
80 Eipä hauki huoleva ollu.
Silloinpa vanhin Väinämöinji
Iski haukea melalla:
Pakkupa4 hauki kolmeksi paloa,
Pala pakku liettiälle5,
85 Toinen keskimerelle,
Kolmas venosehen.
Lähti miehet kotihin,
Kantele kalanluinen laa'ittihi.
Otti nuorin Jougamoinji,
90 Soitteloopi, arveloopi:
Ei tuo soitto soitolle kuulu,
Eikä ilo ilolle tunnu.
Sep on seppo Ilmarinen,
Takoja iän-ikuinen,
95 Soitteloopi, arveloopi:
"Ei tuo soitto soitolle kuulu,
Eikä ilo ilolle tunnu."
Otti vanhin Väinämöinji,
Soitteloopi, arveloopi:
100 Jo se soitto soitolle kuului,
Jos se ilo ilolle tuntui,
Veen emännät veestä nosti
Väinämön soitantoa kuulemah',
Lintuset jo maaheitytti,
105 Päivän heitty heinän päälle,
Kuutam heitty kuusen kukkuralle
Väinämön soitantoa kuulemahan.
1 Puolukka.
2 kuuluisa maa.
3 Salaa, kenenkään huomaamatta.
4 kimposi.
5 rannalle.
551. Suistamo.
Väisänen, Ka. 11, prl. 8. 12-49. -17.
Leppäsyrjä. Kanteleensoittaja Iivana Mishukka. Mishukka on syntynyt v. 1860 ja alotti viisi-, kuusivuotiaana soittaa kannelta.
Viron seppä viŋgeröistä,
eigä(bö) puista, eigä muista:
poropeuran polviluista,
5 hirven sapsusta sinizes.
Mistäs kanzi pandanoo(be)?
Lohen purstos (on) punazes.
Mistäs naulat pandanoo(be)?
Izon(bo) hauin hambahista.
10 Mistäs kielet pandanoo(be)?
Hiijen ämmän hiuksista.
Koitellaanbo soitellah:
ei ilo ilolla tunnu,
laulu(bo) laulul (on) kajahta.
15 Kuulustellah soittajiida
ylähäzis, alahazis
segä keskikerdahizis,
ei vain kuulun soittajiida
eigä kuulun laulajiida.
20 Otti(bo) Kauno kandelehen,
Viron seppä viŋgeröizen;
lähti(bö) astuo tiedä myöte.
Tuobo vanha Väinämöińe
tulibo t'iellä vastahenza,
25 tegi t'iellä tervehyksen,
dorogal(la) dobrahuksen:
"Annas Kauno kandeletta,
Viron seppä viŋgeröistä!"
Otti(bo) Väinö kandelehen,
30 pańi poikin polvilleh,
sovitteloo sormijanza,
iški kerran, iški toizen,
iški kohta kolmandeŋgi:
jo ilo ilol(la) tunduu,
35 laulu(bo) laulul (on) kajahtaa.
569. Soanlahti
Eur. G, n. 391. -46.
[Kanteleen soitto]
Ilo ilm[oilla] p[arempi],
Soitto maalla suoriampi.
602. Kiihtelysvaara.
Rytkönen A, n. 281. -95.
Röksä. K. L. Lappalainen.
Teki tiiolla venettä
Kirvesvarren taittumista,
Värttinän murenemista.
5 Uupu kolomee1 sannoo
Per kuarta pantaissa,
Sai sitte sannoo kaks,
Kovin äijä, kun on kolome.
Sai teljon tehneeks,
10 Per' kuaren panneeks.
Pani vanahat soutamaa,
Vanahat souti, piä vapisi,
Airon pyyryt pyynä vieri,
Teljot teyrinä kukerti,
15 Vaan ei venonen juoksekkoa.
Nousi seppä seisallee,
Löi haukii melalla,
Mela poikki ponnistakse,
Ei hauki tiijjäkkää.
20 Sanop on vanaha Väinämöinen,
Pani nuoret soutamaa,
Nuoret souti, piät notku,
Airon pyyryt pyynä vieri,
Vene hanhena2 hahatti,
25 Hauki poikki ponnistaikse,
Ei melanen tiijjäkkää.
Mist on kansi kanteleessa?
Suuren hauvvin harteista,
Purstosta lohen punasen.
30 Mist on naulat kanteleessa?
Suuren hauvvin hampaista.
Mist on kielet kanteleessa?
Hivuksista Hijjen3 neijen,
Jouhista oron punasen.
35 (Ensin soitti seppä),
Ei ilo ilolle tunnu.
Sano vanha Väinämöinen:
"Ei ilo ilolle tunnu,
Tuokoopa iloni tänne,
40 Kantooten kanteleeni!"
Sitte ilo ilolle tuntu
Väinämöisen soitellessa.
Itekki metän4 isäntä,
Metän suuri suluhopoika,
45 Metän neito kaunokainen
Rinnon ruoholle rupesi
Väinämöisen soitellessa.
Itekki vein isäntä,
Itekki vein emäntä
50 Siinä sukkoo suvikse,
Punapauloa panekse,
Veäksen ves'kivelle,
Rinnon ruoholle rupesi.
Vejen suuri suluho-poika,
55 Vejen neito kaunokainen,
Siinä sukkaa suvikse,
Puna-paulaa paneikse, lumpeelle.
Itki5 piiat, itki poiat,
Sekä naineet uroot
60 Väinämöisen soitellessa,
Metän kulleroitellessa!
1 kol|e|mee : kolomee.
2 hanh|e|na : hanhina.
3 kk:ssa pieni alkukirjain.
4 yl. |vein|.
5 It|e|ki : I.
644. Nurmes.
Krohn n. 9347. -85.
Höljäkkä. Mikko Tolvanen, 57 v.; kuullut "Kökkyrä-Heikuralta".
Vesti (vuorella venettä),
Kalliolla (kalkutteli);
Ei (kirves kiveen koske),
5 Ei kalka (kallioon).
llkeämmät ilman linnut,
Pahimmatki maan matoset
Pesänsä päälläni pitävät,
Alla kaarteni asuvat;
10 Minä lahon lastullani,
Venyn vestännäisilläni.
Saipa vaanan1 valmeheksi,
Työnti venehen vesille,
Pani vanhat soutamaan,
15 Vanhat souti, päät vapisi;
Pani nuoret soutamaan,
Nuoret souti, airot notku,
Airon pyyryt pyinä vinku,
Teljot tetrinä kukerti,
20 Hangot hanhina hahatti.
Soitti piiat, soitti pintit,
Soitti miehet naimattomat,
Soitti nainehet uroset.
Iteki meren emäntä
25 Rinnon ruoholle rupeisi,
Vetihen vesikivelle;
Siinä itki, siinä laulo;
Puotti vesit silmistä,
Pyöreemmät pyyn munia,
30 Haikeammat harjan päitä.
1 veneen vaanan.
630. Ilomantsi.
Relander O, n. 65. -88.
Liepala. Juhana Puhakka.
Veneen valittavaksi.
"Mitä itket, pursi puinen1,
Vene hankala halajat?"
5 "Pursi en itke puisuuttani,
Hankaluuttani halaja;
Muut purret pahemmat purret
Ikänsä sotia käyvät,
Täytensä eloa tuovat,
10 Minä lahon lastuilleni,
Venyn vestännyksilleni.
Ilkeämmät ilman linnut
Peälläni pesän pitävät,
Pahimmatkin moan matoset
15 Alla koariini asuvat."
- - -
- - -
Pani vanhat soutamahan,
Nuoret ilman istumahan,
Vanhat souti, peät vapisi;
Pani nuoret soutamahan,
20 Vanhat ilman istumahan,
Nuoret souti, airot notku,
Airon pyyryt pyynä vinku,
Kokka hanhena hahatti,
Perä jonku[!] jouhtenina.
25 Souti päivän suovesiä,
Päivän toisen moavesiä,
Kolmannen meren vesiä.
Jo näkyy Pohjan2 portti,
Hiien linna liuvottaa.
30 Eukko Pohjolan sanoo:
"Nostas, hauki, hartiasi,
Veen koira, koukkuluusi!"
Puuttu pursi Väinämöisen,
Takertu veno Jumalan.
35 Kahteloo, keäntelöö,
Mihimp on puuttu pursi,
Kivelläkö vai haolla,
Vaiko hauin hartioilla,
Veen koiran kulkkuluilla?
40 Ei oo kivellä eikä haolla,
Vain on hauin hartioilla,
Veen koiran kulkkuluilla.
Siitä koppi kuusisen melan,
Jolla haukia hotasi,
45 Peän veänti venneesesä,
Pursto pohjaan putosi.
Kahteloo, keäntelöö:
"Mitäpä tuosta seppä saisi,
Mahtimies maserteleisi,
50 Kun oisi sepon pajassa,
Tahikka takojan luona?"
Iteppä olenni seppä.
Soapi tuosta kanteloisen.
Mistä koppa kanteleesen?
55 Hauin suuren leukaluusta.
Mistä naulat kanteleesen?
Hauin suuren hampahista.
Mistä kielet kanteleesen?
Jouhista hyvän hevosen.
60 Sai kannel valmihiksi.
Mistä soittaja?
Pani vanhat soittamahan,
Nuoret ilman istumahan;
Ei ilo ilolle tunnu,
65 Soitto soitolle tajuu.
Pani nuoret soittamahan,
Vanhat ilman istumahan;
Ei ilo ilolle tunnu,
Soitto soitolle tajuu.
70 Sano vanha Väinämöinen:
"Tuokoopa soitto tänne,
Kantooten kanteleeni
Sormille sovitetuille!"
Itki miehet, itki vaimot,
75 Itki miehet naimattomat,
Itki nainehet urohot,
Itki iteki Väinämöinen,
Lyrehytti muitten mukahan.
Ei ollut sitä meressä
80 Evän kuuven kulkijata,
Jok ei tullut kuulemahan
Väinämöisen soitantoa.
Itsekin vein emäntä
Rinnoin ruoholle rupesi,
85 Ei ollut sitä metsässä
Jalan neljän kulkijata,
Jok ei tullut kuulemahan
Väinämöisen soitantii.
Itsekin metän emäntä
90 Nousi koivun konkelolle,
Rinnan aialle rupesi.
Aita koatu kalliolle,
Kallio kaheksi lenti j.n.e.
1 puinen pursi : pursi puinen; järj. numeroilla muutettu.
2 kk:ssa pieni alkukirjain.
571. Soanl.
Basilier n. 155. -8/4 84.
Kuikka. Miitrei Davidinpoika Issakainen.
Laulaja eli vv. 1819-86. Basilier ja Krohn panivat muistoon kymmenkunnan runoa, jotka tämä oli oppinut isältänsä, Hotatta Ignatanpojalta, Mutalahden Štjopalta ja Shemeikan ukoilta.
[Kanteleen synty - Kanteleen soitto - Laivaretki - Polvenhaava - Veneenveisto - Venepuun etsintä]
Lähtibö ett̮šimäh2 venosta;
Kävelööb on soarenpuita,
Soarenpuita, niemenmaita;
5 Löytib' on osasen3 tammen.
Iški tammee kirvosella.
Tammi on kielillä paneksi:4
"Job on peänä egliššägi
Korppi gruokku ladvoillani,
10 Matobo juureni mateli
Väinämösen on venoksi,
Väinämösen on purjepuuksi."
Tuob on vanha Väinämöni
Kävelööb' on päivän toisen
15 Toisii puita, toisii maita;
Löytib' on osasen tammen.
Iski tammee kirvosella.
Tammi on kielillä paneksi:
"Job' on peänä egliššägi
20 Korppi gruokku ladvoillani,
Matob' on juureni mateli
Väinämösen on venoksi,
Väinämösen on purjepuuksi."
Tuob' on vanha Väinämöni
25 Koatobo tammen vuoren peällä,
Vestibo tammea(a?) venoksi,
Kalkutteli kallivolla;
Ei kirves kivehen koske
Eibä kasa kallivohon -
30 Väinämösen polven peähä!
Verib' on tyrskkynä[!] tuloobi,
Kai kattaa kanarvan varvot,
Mateloobi marjan varret.
Eib' on ett̬ši tukkujoa
35 Eig' on salli salbojoa.
Vesti on iellehe venosta,
Kalkutteli kallivolla,
Saib' on viimein veno vesillä.
Lähetään on soutamaha,
40 Panib' on nuoret soutamaha,
Nuoret souti, airot notku,
- - -5
Vanhat souti, peät vabisi.
Itsebö vanha Väinämöni
Istuutuu on airoloille,
45 Rubesib' on soutamaha.
Nenä juoksi joutt̮šenena6,
Perä hanhena hahatti,
Teljut tetrinä kukerti.
Puuttubo veno vesillä kiinni.
50 Kat̮šellah on, keännelläh on,
Missäbö kuss' on veno kiinni?
Suuren hauin hartioilla.
"Hoi on nuori Jougamoni,
Iškebö haugia melalla!"
55 Tuob on nuori Jougamoni
Iški haugia melalla:
Mela mullaksi mureni,
Haugi ei ollut milloinkana!
Itt̮šeb'7 on vanha Väinämöni
60 Iškib' on haugia melalla:
Haugib' on mullaksi mureni,
Ei ollut mela millänkänä.
Otettih haugi venoseh,
Kat̮šellah8 on keännelläh on;
65 Mitäbö tuost'(a?) on soabi
Hauin suuren hartioista9,
Leviöistä leugaluista?
Ottibo itt̮še10 Väinämöni,
Katt̮šeloobi11, keäntelööbi:
70 Soabi tuost' on kantelehen
Hauin suuren hartioista9,
Leviöistä leugaluista.
Ottibo tuon kätehe,
Tegibö tuost' on kantelehen
75 Hauin suuren hartioista,
Leviöistä leugaluista,
Siitäbö laitti kantelehen.
Vielä uubu yhtä juohta,[!]
Yhtä jouhta, kahta kieltä.
- - -12
80 Hivuksist' on Hiien immen,
Hapsista pahan emännän.
Saib' on kantele valmiheksi.
"Soitas on nuori Jougamoni!"
Soitti nuori Jougamoni;
85 Ei ilo ilolla tunnu,
Eib' on soitto soitollagi!
"Soittakkoa kansa kaikki!"
Ei ilo ilolla tunnu
Eigä soitto soitollagi.
90 Itt̮šebo13 vanha Väinämöni
Panibo poikkipuolin polvillahe,
Pani kynttä kymmenkunnan,
Viittä sormia viritti:
Jo ilo ilolla kuulu,
95 Job' on soitto soitollagi.
Kaikkibo tullah kuulemaha:
Nel'l'än jal'l'an juoksijata,
Kahen siivin lentäjätä.
Itt̮šebo13 tuo(n?) on ve'en emäntä
100 Sinisukkuh on siivokse,[!]
Punakalsuh on panekse,
Tulibo on kuulemaha
Väinämösen soitantoa(gi).
1 r. [Väinämön]e.
2 et̮t̮imäh : ettšimäh.
3 osanen = sopiva, "hyvä"; ei tässä sama kuin oksanen.
4 = sanoi.
5 ("Panib on vanhat soutamaha" unhotti laulaja.)
6 jout̮t̮enena : jouttšenena.
7 It̮t̮eb' : Ittšeb'.
8 Kat̮|t̮|ellah : Kat̮šellah.
9 harti|j|oista : h.
10 it̮t̮e : ittše.
11 Kat̮t̮eloobi: Kattšeloobi.
12 (Mistäs - soabi, unhotti laulaja).
13 It̮t̮ebo : Ittšebo.
683. Ilomantsi.
Relander n. 81. -88.
Lähevaara. Leski Maaria Palviainen (o.s. Purmunen), joka paitsi tätä vielä lauloi R:lle yhden eepillisen, yhden lyyrillisen runon ja 2 häävirttä (n:o 78-82). Myös Könöselle hän oli laulanut 7 lyyrillistä laulua (n:ot 32-8). (KT, n. 269 b.).
[Kanteleen soitto - Sammon ryöstö]
Portit Pohjolan näkyy,
Kirjokannet kiimoittaa.
Soitti vanha Väinämöinen,
Tietäjä iänikuinen.
5 Ei ollut sitä metsässä
Jalan neljän juoksevata,
Joka ei tullut kuulemahan
Soitantoa Väinämöisen.
Portit Pohjolan näkyy,
10 Kirjokannet kiimoittaa;
Jo tuloo Pohjan pursi
Väinämöisen - -
547 b. Sortavala.
Basilier n. 2. -16/3 84.
Rautalahti. Ondrei Borissanpoika Vanninen.
Viroseppä vinkelöistä,
Eikä puusta, eikä luusta,
Sapsosta sinisen pöyrän1,
5 Peräpöyrän polviluusta.
Mistä sitte kansi kanteleesen?
Lohen purstosta punasen.
Mistä noarvat2 kanteleesen?
Hauin suuren hampahista.
10 Mistä kielet kanteleesen?
Hiuksista Hiien3 eukon,
Harjasta u'en4 hevosen.
Saipa kannel valmihiksi;
Soitti piiat, soitti poiat,
15 Ei ilo ilolla tuntuna.
Et̮šittiin (sitte) soittajii
Ylähäisist', alahaisist'5,
Jumaloista, maaemistä.
Löyty (siitä)6 vanha Väinämöinen,
20 Teki tielle terveyen,
Torokalla toprouu'en.
"Annas, Kauko, kanneltas,
Viroseppä, vingeltäs
Sormille pojan sokian,
25 Käsille vähänäköisen!"
Iski kerran, iski toisen,
Iski kohta kolmannenki
Jo ilo ilolle tuntu.
Ei ollu'7 sitä met̮šässä,
30 Ku(ka) ei tullut kuulemahan,
Jallan neljän juoksevaista;
Ei ollut sitä met̮šässä
*Siiven kahen lentäväistä*,
Ken8 ei tullut kuulemahan
35 Soitellessa Väinämöisen;
Ei ollut sitä meressä
Evän kuuen kulkevaista,
Ken ei tullut kuulemahan.
Kenkki9 it̮še Hiien3 eukko
40 Kultasuilla kukkaroilla,
Veit̬šillä hopeanpäillä10,
Jonka peä satoja makso,
Terän ei oo tietäjeäkään.
1 Pöyrä = peura.
2 noarat: noarvat; noarva = voarna = puunaula.
3 kk:ssa pieni alkukirjain.
4 uve = ori.
5 Ylähäisi|ä|, alahaisi|i| : Ylähäisist', alahaisist'.
6 sitä : siitä.
7 ollu|t| : ollu'.
8 K|u| : Ken.
9 Kenki : Kenkki.
10 hopeapäillä : hopeanpäillä.
552. Suistamo.
Paavilainen A. Savo n. 30. -25.
Koitto. Timo Lipitšä, 69 v. Mp. Kuopiossa. Ennen mp. 16 virttä.
kieli laulajan väsyvi.
Eipä se kulkku kuitta juokse,
mieli mustitta mesittä,
5 kieli keitinpiirasitta
tällä inhalla iällä.
Kauko keksi kantelehen,
Viron seppä vinkeroisen,
eikä puista, eikä muista:
10 poropeuran polviluista,
hirven sapsusta kovasta.
Mistä kansi kantelehen?
Lohen purstosta punasen.
Mistä naulat kantelehen?
15 Ison hauin hampahista.
Mistä kielet kantelehen?
Hivuksista Hiiden ämmän.
Tuli kannel valmihiksi.
Soitettihin, koitettihin.
20 Ei ilot ilolle tunnu,
eikä laulut maassa kaiu.
Kysyttihin soittajoita,
kysyttihin laulajoita
ylhäisistä, alhaisista
25 sekä keskikertaisista.
Eipä kuulu soittajoita,
eipä kuulu laulajoita.
Otti Kauko kantelehen,
lähti tietä kulkemahan.
30Tuopa vanha Väinämöinen
sattui tiellä vastatuksin:
"Annas, Kauko, kanteletta,
Viron seppä vinkeröistä!"
Otti Väinö kantelehen,
35 pani poikki polviluille,
sovitteli sormiloille,
kiverille peukaloille.
Iski kerran, iski toisen,
iski kerran kolmannenkin.
40 Suot sorahti, maat vavahti,
vaskiharjut halkieli.
Jo ilot ilolle tuntui,
laulut maassa jo kajahti.
603. Kiihtelysvaara.
Rytkönen A, n. 449. -95.
Röksä. K. L. Lappalainen, 69 v.
Teki tiiolla venettä,
Lato purtta laulamalla
Kirvesvarren taittumista1,
5 Värttinän murenemista2.
Uupu kolomee sannoo,
Sai sitte sannoo kaksi,
Kovin äijä kun on kolome,
Sai teljot tehneeks,
10 Per kuaret panneeks.
Pani vanahat soutamaa,
Vanahat souti, piä väpisi, [!]
Airon pyyryt3 pyynä vieri,
Teljot teyrenä kukerti,
15 Ei venonen juoksekk⌈aa⌉.
Seppä keskellä venettä,
(Sitte sano sepälle: istuuvvu sinä perrää!)
Pani nuoret soutamaa,
20 Nuoret souti, airot notku,
Airon pyyryt pyynä vieri,
Vene honkana h⌈a⌉h⌈a⌉tti,
Telj⌈o⌉ teyrenä kukerti.
Nousi seppä seisal⌈llee⌉sa,
25 Löi on haukii melalla:
Mela poikki ponnistakse4,
Ei hauki tiijjäkköä.
Sano vanaha Väinämöinen:
"Tuoppa on melan' tänne,
30 Lyönp'5 on haukii melalla!"
Hauki poikki ponnistakse,
Ei melanen tiijäkkää.
Tästäp' on kielet kanteleessa,
Jouhesta oron punasen,
35 Hivuksista Hiijen neien6.
Mistäp on naulat kanteleessa?
Suuren hauvvin hampaista.
(Sitte pan sepän soittamaa kanteletta.)
Ei ilo ilolle tunnu.
40 Sanopa vanaha Väinämöinen:
"Tuokoop on iloni tänne,
Kantooten kanteleeni!"
Sitte ilo ilolle tuntu,
Itekkii metän emäntä,
45 Metän suuri suluho poika,
Metän piika pikkuruinen,
Metän neito kaunokainen
Istuksen ilokivelle,
Väinämöisen soitellessa.
50 Itekkii vein7 isäntä,
Itekkii vejen emäntä,
Vein suuri suluho poika,
Vein neiti kaunokainen
Veäkse vesikivelle,
55 Rinnoin ruoholle ruppee.
Itki piiat, itki poijat
Sekä miehet naimattomat
Jotta naineet uroot.
Sitte ilo ilolle tuntu
60 Väinämöisen soitellessa,
Metän kulleroitellessa.
#1 taittum|a|sta : taittumista.
#2 murenem|a|sta : murenemista.
#3 paksu kohta airossa.
#4 ponnist|ii|kse : ponnistakse.
#5 Lyön : Lyönp'.
#6 hiien |immen| : hiijen *neien*; kk:ssa pieni h.
#7 ve|e|n : vein.
620. Ilomantsi.
Krohn n. 7115. -84.
Melaselkä. Vasilei Jeskanen, 50 v. Kuullut äidiltään Iro Sissoselta Megrijärveltä.
Sano vanha Väinämöinen:
"Missä puuttu veno punanen?"
Sano seppo Ilmorinen:
5 "Katso, onko kivellä vai havolla!"
Sanoo: "Ei ole (kivellä ei havolla),
Hauin on Hiien selkä luilla."
Seppä Ilmollinen
Veti miekkahe tupesta.
10 "Veäpäs haukie vetehen."
No seppä Ilmollinen
Veti miekkoa tupesta,
Veti (haukie veteen),
Ei hauki totellutkahan.
15 Tuopa oli vanha Väinämöinen
Vetäsi melan merestä,
Lapien lainehilta,
Veti (haukie veteen),
Muu hauki muruiksi lenti,
20 Yksipä jäi leukaluu.
Katsopa seppä Ilmollinen.
Sanopa on vanha Väinämöinen:
"Mitäpä on tuosta seppo saapi?"
Saapi kantelehen siitä,
25 Siitä laati kantelehen.
Soittipa nuoret, soitti vanhat,
Ei ilo ilolle kuulu,
Laulu laululle kajunna.
Soittipa vanha Väinämöinen,
30 Ei ollut sitä metässä,
Joka ei tullut kuulemahan,
Ei sitä vejessä ollut,
Joka (ei tullut kuulemahan);
Vetehinen oli vein emäntä
35 Vetihi vesi kivellä
Kuuntelemahan Väinämöisen lauluo,
Metsän haltiet taas
Vuorella nousi kuulemahan.
(Ei muista kantalautasia myöten.)
1 kk:ssa pieni alkukirjain.
140. Salmi.
Krohn n. 7833. -84.
Hanhiselkä. Stopa Jakovliovilta, joka oli runon kuullut isältänsä Jaakko Timonpojalta (KT, n. 347).
Toinen kirkkohe menööpi,
Vastatusten vastavuttiin;
Vempeleet yhteen helähti,
5 Lähti rasva rahkehista,
Viina vempelen kynistä.
"Libo se laula, libo tielle poissa!"
"Engös laula, engös tielle poissa läh,
Pankasi miekkaset mitalla!
10 Kumpasen miekka tuloo pitempi,
Korttimasta korkiampi,
Vaaksua on varempi,
Se saa tiellä seisuo."
Pantiin miekkaset mitalla;
15 Vanhan Veänälmyksen miekka tuli pitempi,1
(Korttimasta korkeampi,
Vaaksua on varempi).
"Se", sano, "tielle seisot;
Libo laula, (libo) poissa!"
Hyö tietoniekat oltih; jos tuloo tarvis mihin, siih jota aiheltih, niin saatih.
20 "Laula sie vanhemman olles,
Vanha Veännälmöinen!"
*Laulo lammin pihoille
Nuorin Jougamoine,
Laulo sotkat lampiin.
25 Vanha (Veännälmöinen)*
Laulo haukat pihoille,
Haukat sotkat haaroteltih;
Tulipa laulut laatuzembat.
"Libo laula, (libo poissa!)"
30 Nuori Jougamoinen laulo
Petrasen pihoille;
Vanha (Veännälmöinen) laulo ahmozengo;
Ahmonen petrasen pepeldi;
Tulipos laulut laatuzembat.
35 "Libo laula, (libo poissa!)"
"On minun kolme oršoziida."
"On minun noitu tallit täyvet,
Valleiten pannut."
"On minun kolme venosiita."
40 "On minulla noitu valkamot täyvet,
Valleiten pannut."
"On minun Ogoi tšisoi."
Laulettih on kesä,
Itše keskellä keseä;
45 Laulettih kuusin kulta-käkösingö
Vempelelle kukkumahe.
Laulopa vanha Veännälmöinen
Nuori Jougamoisen sovat peälle.
Ruvettih soittamaan,
50 Ubehen jouhella ulvomahe,
Kaprihen sarvin soittamahe.
Ranteella on ravahtiheko,
Kankahille kajahtigo,
Oravat oksiin oijettih kuuntelemaan.
1 Selitettiin: se oli semmonen seppä alussa.
631. Ilomantsi.
Bor. III, n. 183. -12/10 77.
Suokkoila. (Korentovaara tai sen läheisyydessä.) Sivunen, 60-70 v., oli luterinuskoinen. Vaikutteita Turun Viikkosanomista?
Itse vanha Väinämöine
vesti vuorella venoista,
kalliolla kalkutteli;
ei kirves kivehe kosket,
5 eikä kalkat kallioho,
kirves liuskahti lihahan,
peällen1 polven Väinämöisen2.
Veri virtana tulovi,
rasvana rapattelovi;
10 peitti pienet marjanvarret
ja katto kanarvan latvat.
Itse v[anha] V[äinämöi]ne
rekehesä reutoakse,
vieretäksen3 korjahasa,
15 ajo tuonne toisallen4,
siihen kylmähän kylähän,
kuss ei nähty, eikä kuultu
ruohon kaiken kasvantoa.
Aukasi5 oven talossa,
20 yli kynnyksen kysyvi:
"Onko(s)pa talossa tassä
tämän tulvan tukkijova,
salpoajoa verisatehen6?"
Lausu lapsi lattialta,
25 poarma pieni pankon peältä:
"Ei ole talossa täs[sä]
täm[än tulvan tukkijoa],
sal[poajoa verisatehen];
aj⌈a⌉ toisehen talohon,
30 parempahan noapurihin."
Rekehesä reut[oakse],
vierettäyty korjahas,
ajo toisehe[n talohon],
pa[rempahan noapurihin];
35 yli kyn[nyksen kysyvi]:
"Onko(s)pas [talossa tässä]
täm[än tulvan tukkijoa],
salp[oajoa verisatehen]?"
Ukko uunilta puhuvi,
40 hoasteloupa7 halliparta:
"Jo on sulettu suuremmatki,
jalommatki jaksettuna,
joet suista, järvet päistä,
selät niemien8 nenistä,
45 kannakset kapeimmista;
miksi ei sinun sukua,
perintietä pattioa;
riisu9 vanhat vaattiesi,
kyllä voije löyvetähä
50 peälle10 vanhan V[äinämöi]sen,
polvehen pätösen poijan,
jott ei maito moaha jouva,
kumpuhun urohon kulta."
Kuin oi11 voije peällen pantu,
55 sitt on silkillä sivottu12,
kapaloitu kaunehesti,
pani sen puoli pyörryksiin,
Väinämöisen veännyksiin.
Itse v[anha] V[äinämöi]ne
60 rekehesä reut[oakse],
viere[täksen korjahasa],
*kohta kotihisa joutu*.
Meni vuorellen takasi
*venehtähän vestämähän;*
65 siellä vesteli venehtä,
*katahteli koaripuita*.
Teki vuorella venehtä,
loati purtta laulamalla,
laulo päivän, tarttu laita,
70 [laulo] toisen, toinen tarttu,
[laulo] kohta kolmannenki;
päivänä jo k[olma]ntena
kokosi koko venehen.
Uupu kolmea sanoa
75 perilaijan liittimessä,
pannessahan parraspuita.
Sano v[anha] V[äinämöi]ne
veijellehe13 Joukavallen:
"Soas mulle sanoja 3
80 suusta Andero Vipusen,
vatsasta Vipusen poijan."
Sanopa nuori Joukavainen:
"Jo on viikon Vipunen kuollut,
kauvan Antero14 katonna
85 vupusa15 virittämästä,
ahtamasta ansatiesäk."
- - en muista iellek - venehen valmiiksi saatuan V. lähtee sillä ajamaan 3 päivä. - Veneh puuttu hauvin hartialla. - Kanteleh tehdään.
1 peall|ä| : peällen.
2 Väinämöisen polven peällen : peällen polven V.; järj. numeroilla muutettu.
3 vieretäks|i| : vieretäksen.
4 yl. [tois]aa?[llen].
5 Aukas|pa| : Aukaisi. Säkeissä 19, 21, 24, 26, 31, 36, 41, 54, 63, 67, 77, 79, 82 on pieni alkukirjain.
6 verisat|ien| : verisatehen.
7 yl. [hoastelo]vi.
8 yl. [niemi]hin.
9 |jaksa| : *riisu*.
10 peäll|ä| : peälle.
11 yl. [o]l[i].
12 Ss:n alkup. järj. = 57, 58, 55, 56; numeroilla muutettu.
13 yl. [ve]ljellehen.
14 kk:ssa pieni alkukirjain.
15 yl. [v]i[pusa].
575. Korpiselkä.
Eur. G, n. 302. -46.
[Laivaretki - Kanteleen soitto]
Miekka mullax mureni,
Muru vierehti[!] mutahan;
- - -
Neitoset jokena juoxi,
Naiset virtana vilisi
5 Soitteloa kuulemah.
553. Suojärvi.
Basilier n. 107. -84.
Leppäniemi. Gauril Kononov.1 Synt. Ägläjärvestä.
Viron seppä vingelöisä,
Kalan luisen kantelen
Sapsossa sinisen hirven,
*Poro peuran polvilussa*2.
5 Missäpä kansi kantelehen?
Lohen purstossa punasen,
Naulat pantu hauvin su[u]ren hampahissa,
Kielet Hijen eukon3 hivuksi[s]sa.
10 Soit[t]i pi[i]jat, soit[t]i poijat,
Soit[t]i miehet naimattomat,
Soit[t]i nainehet urohot,
Vain ei jlot jlolla ku[u]lu.
Etsitipä soitaja ja laulaja
15 Ylähäiset, allahaiset,
Maan emissä, taivahissa.
Löyty 1:si vanha Väinämöinen:
"Anna Kauko3, kandeleh,
Viron seppä, vinkelös!"
20 "Empä anna kanneltani,
Käyvänpä käsi rysyn,
Vain ruvetan miek[k]asil[l]a."
Kenenkä mie[k]ka pitkepi?
Löyty vanhan Väinämöisen
25 Olen kort[t]a korkiampi.
"Annas, Kauko3, kandeleh,
Viron seppä, vinkelös
Pojan sormilla sokijan,
käsillä vähä näkösen!"
30 Nyt jo jlo jlolla ku[u]luu,
Laulu laulullala[!] tajusi.
Käipä tulla ku[u]lemah,
Kaksin si[i]vin lentäväiset,
Jalon nelin juoksevaiset,
35 Kuin ei oll ennen ku[u]ltu
Tämän laulun laulanata,
Tämän virren virkannota.
Tulipa jtse Hijen eu[k]ko,
Toipa muita tullesahan
40 Kumma[l]lisia ku[u]lemah.
Nukku tuohon nuoret miehet,
Vaipu vanhat urohot.
Tämän jlon jlmi antoo,
Itse vanha Väinämönen,
45 Tässä jtse Hijen eu[k]ko
Kenki kulta su[u]ssa kukkarossa
Veitsi4 hopija pään,
Jonka pää saatoja[!] makso,
Terän ei ollut teitäjä.[!]
50 Neitsut[!] Maria emoni,
Rakas äiti armo[l]linen,
Teitä tänne tarvitan
Hätähisen4 h[u]utajessa;
Taivas pää[l]lä halkija,
55 Teitä tänne tarvitan
Yhen löylyn lyöpyvi[l]lä,
Yhen sauna[n] sa[a]puvilla.
Su[u]ri on sykkylä sylissä,
Kalvo vihko kainalossa.
60 Lyöpä löylyjä kivi[l]lä,
Kivisellä kiukuval[l]a,
Rautasella raunijolla.
Missä on kalvot katkenunna,
Kasvattele kalvoloita,
65 Missä on suonet sorkatanna,
Solmijele suoniloitai!
1 Runo kertojan omaa käsialaa. Lukuisat aivan aiheettomat isot alkukirjaimet muutettu pieniksi.
2 Säe reunassa.
3 kk:ssa pieni alkukirjain.
548. Suistamo.
Niemi n. 211. -27/11 06.
Suurisarka. Iivana Onoila, 71 v. Mp. Helsingissä.
Viron seppä vinkeröistä,1
Eigä puistan, ei muista.
Mistä pohja pantanoobi?
5 Poropeuran polviluista,
Hirven sapsess' on sinisen.
Miss on kansi pantanoobi?
Lohen ruskian selästä.
Mistä naulat pantanoo?
10 Hauvin suuren hambahista.
Mistä kielet pantanoobi?
Hiien ämmän hivuksista.
*Soabi kannel valmeheksi*,
Koitellaah, soitellaakse:
15 nEi ilot ilolla tunnu,
Laulut laululla on tajuse.
Kuulustellah soittajita
Ylähäsiss', alahasiss'
Sekä keskikerdahisiss';
20 Eibä kuulun soittajita,
Eigä kuulun laulajita.
Otti Kauno kantelehen,
Viron seppä vinkeröisen,
Lähti astuo tietä myöten.
25 Tuogi2 vanha Väinä[möinen]
Astu tiellä on vastahe,
Anto tiellä tervehyön,
Dorogalla toprahuon:
"Annas, Kauno, kanteletta,
30 Viron seppä vinkeröistä!"
Antoi Kauno kantelehen,
Viron seppä vinkeröisen.
Ottiba tuo Väinö kantelehen,
Pani poikki polviloille,
35 Sovitteli sormille3;
Iski kerran, iski toisen,
Iski kohti 3:nenki,
Jo ilot ilolla tuntu,
Laulut lauluja tajusi.
1 vinke|l|öistä : vinkeröistä.
2 yl. [Tuo]ba.
3 Toisin: Panoo sormet sobimahe.
170. Korpiselkä.
Krohn n. 7076. -84.
Kirkonkylä. Nasto Vornanen, n. 55 v. Antoi Krohnille kolme runoa, kaksi Kalevalan-aineista ja yhden loitsun (KT, n. 361).
[Kanteleen soitto - Kanteleen synty - Kilpalaulanta]
Olipa vanha Väinämöinen,
Oli soutuin vesillä;
Sovitteli sormillaaze;
Olipa tuolla on kantelehen,
5 Laati hauvin hampahista.
Kuulipa nuori Joukamoinen,
Mitäs vanha Väinämöinen
Sovittelet sormillesi.
Kaikki neitoset kylällä kuunteli,
10 Vanhat vaimot kynnyksillä,
Kuin on Väinämöinen soitti,
Sovitteli (sormillaase).
Ottipa nuoren Joukamoisen,
Pani alle aaltojen syvien,
15 Päälle pehmeien mutien.
Sano se nuori Joukamoinen:
"Hoipa on vanha Väinämöinen,
Ota minuu täältä poise!
On minulla kolme hevosta;
20 Annan parahan sinulle".
"Eipä ne ole miehen skenkit,
Ne on lasten lahjat,
Ei ole miehen karva-rinnan".
"Yksi on kaupaksi koreempi,
25 Toinen on vetämään parempi,
Kolmas on juoksulla lujempi".
"En mie neniihin tyyvy".
"On minulla kolme venoista;
Ota noista on paras."
30 "En minä neniihin tyyvy;
Ne on lasten lahjat."
"Hoi on vanha Väinämöinen,
Ota minuu täältä poise,
Alta aaltojen syvistä,
35 Päältä pehmeien mutien!
Annan ainovan sisaren."
"No se on jo miesten skenkki!"
Tuopa on nuori Joukamoinen
Lähti itkijen kotihin.
40 "Hoipa on moammo, kantajani,
Armas maion antajani,
Ihala imettäjäni,
Annoinpa ainovan sisaren
Varaksi vanhalle Väinämöiselle,
45 Turvaksi tutisijalle."
"Tuotapa vuotin tuon ikäni,
Puhki polveni halasin:
Vävykseni Väinämöistä,
Sukuhuni miestä suurta!"
604. Kovero.
Lönnrot Q, n. 174. -38.
Vaka v[anha] V[äinämöine]n
Oli etsivä hevoista,
Kulukkah⌈o⌉ kuuntelev⌈a⌉;
Kuuli purren i[tkevä]ksi,
5 Venehe[n] vajeltavaks[i].
"Mitä i[tket], puin[en pursi],
Vieret hankala ven[onen]?"
"Itken pursi puututtani,
Hankaluuttani venoni,
10 Jotta muut p[ahemmat] p[urret],
Muut purret sotia k[äyvät],
Kun minä parahin pursi,
Minä lahon etc.
Ven[yn vestämyksilläni].
15 Pah[immatki maan] mat[oset],
Ilkeim[mät ilman linnut]
Alla kaareni asupi,
Päälleni pesän pitäät."
Vaka v[anha] V[äinämöine]n
20 Työnti purtensa vesille,
Satalaian [lainehille].
Lato yhtä laitapuolta
Tinapäitä n[eitosia],
T[inapäitä], vöitä-vaski;
25 Lato [toista laitapuolta]
Sukapäitä [sulhasia],
Sukapäitä, piipivoja,
Kannusjalkoja [jaloja].
Pani vanhat [soutamahan],
30 V[anhat] s[outi], p[äät] v[apisi];
P[ani] nuoret [soutamahan],
Nuoret s[outi], a[irot] n[otku],
Airon pyyr[yt pyynä vinku],
Teljot [tetrinä kukerti].
35 Puuttu pursi V[äinämöise]n,
Kivellenkö, kan̄oillenko?
Puuttu hauin har[tioille].
Vaka v[anha] V[äinämöine]n
Otti miekkansa
40 Jonka kuu [kärestä paisto],
Tähet västistä välähyi:
Hauin keskeä 2:ksi,
Pursto pohj[aha]n putosi.
Mitäpä tuosta synt[ynevi]
45 Hauin suuren hart[ioi]sta?
Synty koppa kanteleeh[e]n.
Mistä naulat [kanteleessa]?
Hamp[ahista hauin suuren].
Mistä kielet k[antelee]ssa?
50 Hivuksista Hiion im̄[en],
Parrasta pahan pakanan.
Soitti piiat, s[oitti] p[oiat],
S[oitti miehet] naimatto[mat],
S[oitti] nainehet u[rohot].
55 Sanopa v[anha] V[äinämöine]n:
"Tuokopa ulos iloni,
Kantoote kanteleni,
Ei ilo1 ilolle tunnu2,
S[oitto] ⌈s⌉[oitolle] t[ajua]."
60 Sitte soitti V[äinämöine]n;
Ei sitä v[eessä] ollut,
Ku ei [tullut kuulemahan]
Soittaessa V[äinämöise]n,
Kavon kulleroittaessa3.
65 Eikä sitä maalla [ollut]
Jalon 4:n [juoksevoa],
Käypeä 2:n käpälän,
Kavon kulleroittahessa.
Itse veten kuningas
Vetiin vesikivelle
70 *Rinnoin ruovolle rupesi*,
Soittaessa V[äinämöise]n
Vesi silmästä venähti.
1 Ei *ilo* : E. i.
2 nn alleviivattu; yl. [tu]nn[u].
3 kulle|rvo|[ittaessa] : kulleroittaessa.
622. Ilomantsi.
Härkönen I, n. 675. -03.
Nuorajärvi (Sotkalanvaara.) Paavo Ikonen, 70 v.
[Kanteleen soitto]
Väinämöine kun soitti,
niin kaikki kokoutui,
metsän pedot, linnut,
kuuntelemaan suloista soittovansa,
5 ihanoo ilovansak.
Laitto laulut kovin,
käyskenteli vuorilla,
laaksoissa laimenteli;
päivä ja kuukin kuuntelivat.
10 Kuuset oli kukkasina,
petäjäiset pienoisina,
kanarvot kartinkiloina,
sammalet on mattoloina;
joita kävel muanmuulit,
15 peurat juoksi peitteetäk,
muanmatoset mateli.
694. Suojärvi.
Eur. H, n. 95. -46.
Väsy Väinön soitantoa;
M[i] l[ienee] meressä va[nhin],
V[äsy] V[äinön] s[oitantoa];
5 Laskihen Päivä hongan päähän
Väinön soiton kuunteloh.
Siitä päivä kiini saatiin
9 lukun taax,
Takasalvan 101.
10 Sano n[uori] J[oukamoinen]:2
"K[uin lienee minusta tullut],
Tästä lukot luikahtakoh,
Tak[asalvat] taittukoh!"
Potkai kerran takakannalla,
15 Eipä lukot l[uikahtanna],
T[akasalvat taittununna]."
Sano s[eppo] I[lmarinen]:
"Kuin l[ienee] m[inusta] t[ullut],
Tästä l[ukot] l[uikahtakoh]!"
- - -
20 Sano v[anha] V[äinämöinen]:
"Kuin l[ienee] m[inusta] t[ullut],
T[ästä lukot luikahtakoh]!"
Jopa lukut [luikahtivat],
T[akasalvat taittuivat]:
25 Pääsi päivä paistamah,
Pääsi kuu3 kum[ottamah].
1 10|0| : 10.
2 kk:ssa jatkuu teksti seur.: Kuin lienee minusta tullut, Tästä lukot luiskahta⌈a⌉, Takasalvat poikki taittu⌈u⌉; mutta lisäys, ss. 10-26, on otettu tähän jatkoksi, koska se on täydellisempi.
3 Kuu pääsi : P. k.; järj. numeroilla muutettu.
632. Ilom.
Eur. H, n. 167. -45.
Hattupää?
Kasan ilman kalkkamatta.
Veri juoksevi jok[ena],
Puroloina puuhuovi,
- - -
5 Paasi pellon penkereltä.
Itsekin veden em[äntä]
Viitihtihen, vaatihtihen,
*Kautokenkihin1 kanihen,*
Vääntihen vesikivelle,
10 Rinnon ruo[holle] rojahti.
Pyriämmät pyyn munia.2
Orja lietso liehutteli,
Painatteli palkkala⌈inen⌉.
1 |Kautok|enkihin : *Sinisuk*[ihin].
2 Tämän ja seur. säkeen välillä isompi väli.
580. Korpiselkä.
Potschtareff n. 20. -97.
Kokkari. Iivana Samsonov, 40 v. Kuullut isältään Vieksingissä. Kirjallista vaikutusta.
kaimaseni, kalalla!
Taron verkon tappuroiksi,
veen jo velliksi sevotan,
5 sielläpä sain suuren hauvin.1
Mitä2 tuost on hauvin selkäluusta tehä?
Siitä pitää tehä kaunis kanteleh.
Luati nuori Joukahane
kaunihin kanteleen;
10 naulat pannah kanteleese
perkeleen1 peukaloista3,
kielet pannah hiijen akan hivuksista.
Koitti nuori Joukahane,
vaan ei soitto soitolta kuulut,
15 eikä ilo ilolta.
Ketä siihe soittamah tuuvah?
Tuuvah vanha Väinämöni.
Otti vanha Väinämöni
kaunehen kantelehen poikin,
20 poikin puolin polvillah,
rupesi soittamah,
pani kynttä kymmenkunnan,
sormien sovitteli.
Ketäpö sih on kuulemah?
25 Kuulemah tuuvah Hiisi hivuksineh,
paha akka palmikkoneh.
Tuosta ilmesty hyvä ilo,
ihastu ilman lintuset,
tanssi metschänni pevot tahollah
30 tuota sorijua soiton iäntä.
1 kk:ssa iso alkukirjain.
2 Ss:ssä 6, 7, 16, 17, 25 on pieni alkukirjain.
3 peukalosta : peukaloista.
548 a. Suistamo.
Kemppainen n. 3. -16/12 11.
Suurisarka. Iivana Onoila.
Viron seppä vinkeröistä,
ei puista, eikä muista:
poropeuran polviluista,
5 hirven sapsess' on sinisen.
Mistä kansi pantanehe?
Suuren1 hauin hampahista.
Mistä kielet pantanehe?
Hiien ämmän hivuksista.
10 Suapi kannel valmihiksi,
koitellamba soitellaksi.
Ei ilot ilolla tunnu,
laulut laululla tajutsche.
Kuulustaa hyö soittajii,
15 kuulustellaah laulajii
ylähäsiss, alahasiss
sekä keskikertahisiss.
Eibö kuulun soittajii,
eikä kuulun laulajii.
20 Otti Kauno kantelehen,
Viron seppä vinkeröisen,
lähtee, astuu tietä myöten.
Tuopa vanha Väinämöinen
tuli tiellä vastahen,
25 antoi tiell' on tervehyttä,
dorogall' on dobrahu:
"Annas, Kauno, kanteletta,
Viron seppä, vinkeröistä!"
Antoi Kauno kantelehta,
30 Viron seppä vingeröisen.
Otti Väinö kantelehen,
pani poikki polvillehen,
sovitteli sormiloille,
ischki kerran ja ischki toisen,
35 ischki kohta kolmannenki,
jo ilot ilolle tuntui,
laulut laululla tajusi.
1 Säkeissä 7 ja 8 on pieni alkukirjain.
561. Suistamo.
Krohn n. 5647. -84.
Loimola. Kiril Sottinen; oli oppinut enoltaan Ondrei Shemeikalta Suojärven Vieksingissä.
[Veneenveisto - Laivaretki - Kanteleen synty - Kanteleen soitto]
Venäläini on viisas poika
Vesti vuorella on venettä,
Kaunihista kalkutteli;
Viimen sai venon valmihiksi,
5 Kuusi-kaaren kuvatuksi.
Työntäsin venon vesille,
Terva-laian lainehtimah,
Kuusi-kaaren kublomah;
Mie peräh, nenäh.
10 Yksi oli vanha Väinämöini,
Toinen oli nuori Jougamoine.
Tyrskähti veno punanen.
Kivessäkö vain havossa?
Virkko nuori Jougamoine:
15 "Ei kivessä, ei havossa,
Suuren on hauin hartijoilla.
Hoi olet vanha Väinämöini,
Veäs on miekalla veteh!"
Vetipä miekalla veteh;
20 Eipä ollut hauki tiettäkänä.
"Kun olet vanha Väinämöini,
Veäpäs melalla veteh!"
Hauki oli kuueksi muruksi,
Seitsemäksi kappaleeksi;
25 Eipä ollut mela tiettäkänä.
"Mitä noista tehtänee
Suuren hauin šokka-luista?
Seppä häi on tietänööpi:
"Tehtäneepi kantelooni."
30 "Mipä tuohon voarnat panemma?"
Seppä häi ne tietänööpi:
"Suuren hauin hampahista."
"Mistäpä tuoppi sruunat saatu?"
Seppä häi on tietänööpi:
35 "Otan Hiideltä hivusta,
Pahon akkoin palmikoista."
Ottaapi nuorin, Jougamoine,
Ottipa kantelon käsille,
Poikki puolin polvilleen;
40 Eipä soitto soitolle tunnu
Eikä ilo ilolle.
"Otan vanha Väinämöini,
Otan virsi-lippahani;
Äskenpä on soitto soitolle tuntu,
45 Äskenpä on ilo ilolle.
Panen kynttä kymmenkunnan,
Sata sormea sovitan".
SKVR VII2
1113. Suojärvi.
Härkönen I, n. 286. -00.
Kaipainen. Palaga Hiliipöynä, 62 v.
Kuullut kotikylässään aikoinaan asuneelta, 25 v. sitten kuolleelta Stepu Iivanantytär Tepposelta.
Häi suau siit kolme poigua. Hänel on häbie, jotta yhen peittää vedeh. Sen nimi on Väinö. Vain hän kun on jumalahinen, luatji Luoja hänel venehen da lähtöö Väinö ajelemah. Vain hänen veneh tarttuu. Häin arveloo: a mis miun veneh on kiin? Ongo kives, vai havos? Ei kives, ei havos, suuren hauvin hartijoilla. - Häin suau hauvin veneheh da luatjii siit kandelehen. Da nousoo kivel da rubieu soittamah. Siit kai kalat, linnut käyväh kuundelmah dai päivänj armas auringone seisottuu puun tasal; segi käybi Väinön soittoisen kuundeloh. Jougamone sanoo: a mikspö päivän pitkäh seisotitto? Väinö sanoo: mie soiton heitän; eihän päivä miun soiton täh jouva seisomah! Ilmolline da Jougamoni männäh puun juuril da potkitah, vain ei päivä pääse puun latvas. Tuloo Väinö da potkua; siit piäsöö päivä.
Yksi poiga oli Jiesus da sanoo se Jiesus Neitshyt Muarijal, jotta taivahalline Jumala ottaa sinuo eukoks. "Migä miul miehiä pidää, kui olen näin häbiehine? A kuinba se vanha on ottaja?" kysyy Neitzyt Muaria. "Suan kuuvenkymmenen vuuven vanha," vastuau Jiesus. "Mimmoinj on joukko da mies?" "On kuldakeppi käjes kisti kepin piäs; kuldahattu piäs, kisti hatun piäs." "A mänen", sanou Neitshyt Muaria, "ehki minun joukkojani hoidaa."
(Ei muista oikein tarkoilleen, kuin oli Yläjärveläinen Stepu muistanut. Hän oli tämän laulanut, vaan tämä ei osannut sitä muotoa. Paljon muitakin muutoksia tässä on ollut. Näin selitti tämän sanelija itse).
1 enkelille.
2 Säkeissä 3, 8 pieni alkukirjain.
3 kk:ssa iso alkukirjain.
605. Eno.
Lönnrot Q, n. 352 = a. ja 358 = b. -28.
Taipale.
Vaka vanha Väin[ämöinen]
teki tiiolla venettä,
lato purtta laulamalla.
Sai venehen tehneeksi,
5 latoneksi puisen purren.
Sitten vanha Väinämöinen
oli1 ehtivä hevoista,
kulkiissa kuuntelova;
löysi hiekalta hevosen,
10 kulta turvan kuusikolta,
*lehosta hopia harjan*,
pisti suitet kullan suuhun,
päitensä hopia päähän,
ihek istuupi2 selälle.
15 Ajoi3 matkoo vähäsen,
pikkuruisen piirahteli;
löysi purren itkemästä,
venosen valittamasta;
kysytteli, lausutteli:
20 "Mitäs itket, puinen pursi?" etc.
Venet4 taiten vastoāpi:
"Puisuuttani itken mukaan, [!]
hankauttani halajan;
sanottiin tehtäissä
25 tehtävän soti venettä,
sotapurtta puuhattavan,
tuuvan5 täyteni ra⌈h⌉oja,
alukseni aartehia;
*eipä viety vainoteille,
30 sotiteille souettuna6.*
Pahim̄atkin maan matoset
alla kaarteni asuuvat" etc.
Väinämöinen etc.
kysytteli, lausutteli:
35 "Tokkos juokset soutamata,
airoilla6 avittamata,
*puhumata purjehelle?*"
Pursi taiten vastaapi:
"Ei mun muukan sukuni
40 eikä toinen joukioni
juokse sormin soutamata etc.
puhumata purjehelle."
Vaka vanha Väin[ämöinen]
kysytteli, lausutteli:
45 "Joko juokset soutamalla?" etc.
Pursi taiten vastoaapi:
"Jopa mun mūkin sukuni" etc.
Vaka vanha Väinämöine[n]
koko kansoo kokoon;
50 lato ensin laita puolen
suka päitä sulhasia etc.
Souti päivän suovesiä etc.
kolman̄en merivesiä,
jo näkypi Pohjon portti,
55 kirja kansi kiimottaa;
puuttu venet kivellä.
- - -
b. Lisäys Väinämöisen virteen:
Lato toisen laita puolen
vaski päitä neitosia etc.
Souti päivän suovesiä etc.
Vaka vanha Väinämöinen
5 nosti miekkansa perästä,
sapelinsa sai käsiinsä,
pisti hauvin hartioihin,
pään veti veneseensä,
pursto pohjaan putosi.
10 Kahteloopi, kääntelööpi:
"Minkä tuosta seppo7 tekisi8,
kuin ois seppoin7 pajassa?"
Tuosta9 kantelo tulisi
*kalan suuren kalloluista.*
15 *Kuvautti kanteleeksi,
soittoneuvoksi sovitti*.
Mist' on naulat kant[elessa]?
Hauvin suuren hampaista.
Mistä kielet kantelessa?
20 Jouhista hyvän hevosen.
*Vaka vanha Väinämöinen*
istuupi ilo kivellen,
löihen leikki kalliollen.
*Soitti vanha Väinämöinen
25 kalanluista kanteletta*.
Ihekkin vein10,7 emäntä7
vetihe vesi kivelle11
luikastihe lumpeelle;
luuli lumpeen pitävän,
30 vein7 kalvon kan̄attavan.
Ei ollut lummessa lujaa12,
vein7 kalvo kan̄attana;
sitte mättälle kääräse
tuota iloa kuulemaan,
35 Väinämöisen soitteloa,
soitteloa, lauleloa.
Itekkin mätän7[!] emäntä7
päivään[!] päätään panoo,
kuukauven kurikkataan;
40 nousi koivun konkelolle,
lepän leukolle13 yleni.
*Tuonne vaipu viikommaksi14
katonutta kaipamahan,
puuttu pitkäksi ijäksi
45 uottaissa iloa uutta*.
1 kk:ssa on iso alkukirjain.
2 istu|⌈nen⌉| : istuupi.
3 Säkeissä 15, 20, 22, 35, 38, 39, 45-47 on pieni alkukirjain.
4 yl. Pursi.
5 tu|on| : tuuvan. b.
623. Ilomantsi.
Bor. III, n. 202. -15/10 77.
Ryökkylä. Jyrki Solohmainen, 84 v.
Solohmainen lauloi Boreniukselle v. 1877 kuusi runoa. Kylässä kerrottiin, että Solohmaista on joku kerääjä ennen laulattanut. Koska kylä on Megrijärven naapurissa, järven vastakkaisella rannalla, on se hyvin mahdollista.
läksi ettsohon1 heposen,
kulukellon kuunteluhen2,
kuuli purren itkömässä,
5 venosen val'ittamassa;
heitti tiellä marhaminnan,
hiekalla hevon helyset,
läksi purren itkentää3,
venosen valitantihi4.
10 Virkki siitä mäntyysäk5:
"Mitäs6 itket, pursi puine,
veno hankala, halajat7,
itketkö, pursi, puisuttasi,
hankaluttasko8 halajat?"
15 *Pursi varmon vastajeli*:
"Sitä itken p[ursi] p[uine],
veno han[kala] h[alaja]n,
muut purret, pahemmat p[urre]t
[muut purret] sotia käypi,
20 tuopi täytesär9 rahoja,
alustasa'10 oartehia,
vaim11 mie lahon lastuillańi,
venyn vestännäisilläńi;
pahimmatti12 moam matoset
25 aina allańi assuvi13,
ilkiämmät ilman linnut
peälläni pesän pittävi14,
sitä itken [pursi puine],
veno [hankala halajan]."
30 Itse v[anha V[äinämöine]n
*purjehnuoria punovi*,
hankavittsoja hakovi15,
peritel'l'oja tekövi16.
Virkki v[anha] V[äinämöi]ńe:
35 "Lähtöukös veno vesillä,
*sat'a laiva lainnehilla*
ilman polven polkomatta17,
olkapeän ojentamatta,
käsivarren keäntäm[ättä],
40 vaškisista valkamoista,
teloilta teräksisiltä?"
Veno varmo⌈in⌉ vastajeli18:
"Lähtövi veno vesillä
ilm[an polven polkomatta],
45 *olka[peän ojentamatta]*,
käs[ivarren keäntämättä],
vask[isista valkamoista],
teloil[ta teräksisiltä]."
Itse v[anha] V[äinämöine]n
50 lykkäsi venon vesillä,
satalaivan lainnehilla19,
istuu⌈n⌉20 itse perähän21,
melan vaskisen varahan.
Itse seppä Ilmorińe
55 airoilla ylimmäisillä22,
itše nuori Joukamoine
air[oilla] alimm[aisi]lla.22
Siitä laijan latjaeli
sukapäitä sulhasia,
60 [sukapäitä], vaskivöitä,
laian 2:sen latj[aeli]
tinarinta neitosia,
kultakassan kantajia.
Souti päivän suovesiä,
65 [souti] 2:sen moavesiä,
3:n meren vesiä.
(Jopa päivänä 3:na)
puuttu pursi V[äinämöi]sen,
*takeltu veno jumalten*
70 selvällä meren selällä.
Tuopa tuossa23 kattselovi,24
katts[elovi], keäntelövi,
kivelläkö vai25 havolla,
ei kiv[e]llä, ei h[avo]lla,
75 hauvin on suuren hartejilla26,
vejen27 koiran koukkuluilla.
*Virkki vanha V[äinämöi]nen:*
"Itse seppä Ilmorinen28,
*takoj on ijän ik[uinen]*
80 airoill oot29 ylimm[äisillä]22,
veäppäs miekkasi tupesta,
tempoa terävä rauta
huotrasta hopiaisesta30,
vyöstä vennon selkäsestä."31
85 Itse seppä I[lmorine],
takoj32 on iän [ikuine]
*airoill on ylim[mäisillä]*
veti miekkasa t[upe]sta,
temp[a]si t[erävä]n r[auva]n
90 huotr[asta hopiaisesta],
vyöstä [vennon selkäsestä],
vet'i haukii vettehe33;
ei34 hauki totellut tuota,
miekka mullaksi mureńi.
95 Its' oli v[anha] V[äinämöini]
istuvi35 itse perässä
melan vaskisen varassa,
jo veti melan36 merestä,
otti oallon37 lainnehesta38,
100 vet'i hauki'on vetehe,
hauki katkesi 2:ksi,
muru purtehen39 putosi.
Itse oli seppä Ilm[orine]
airoilla ylimm[äisillä]
105 tuop32 on tuot on katts[elovi],
kattselovi, keäntelövi,
mitäpäs tuosta seppä40 saisi,
mies mahti masenteleisi
hauvin suuren leukaluusta:
110 sais on41 kopan kantelehen.
Mistä(s) kansi kanteleese42?
Hauin suuren häntäluusta,
purstosta lohen punasen.
M[istäs] noaklat kant[elee]se?
115 H[aui]n suuren hampahista.
*Mistäs kielet kanteleese*?
*Hivuksista Hiitten vaimon43,
hapsista pahan kapehen*.
Saipa kannel44 valmeheksi.
120 Soitti nuoret, soitti vanhat,
[soitti] miehet naimattomat,
[soitti] nainehet urohot,
[soitti] piiat pistyrinnat;
ei ilo ilolla käynyt,
125 laulu ei laululla tajunnut.
Itš oli v[anha] V[äinämöi]ńe
itse istuvi perässä,
melan vaskisen varassa.
Virkki v[anha] V[äinämöi]ńe:
130 "Tuoppas tänne kanteleeni
poikkipuolin polvillańi,
sormilla sovittajasak."45
*Its on vanha V[äinämöińe]*
sovitteli lauhutteli,
135 pańi sormet soittamaha,
näpit näpperöittämähän46,
ei sitä vejessä47 ollut
evin nel'l'in uijijia48,
jok ei tullut kuulomahan49
140 soitantia V[äinämöi]sen.
Itsekki50 vejen51 emäntä
vetihin vesihavoilla52,
rinnoin ruohoilla rupesi
soitantia kuulomahan53,
145 [soitantia] V[äinämöi]sen.
Ei sitä metsässä ollut
jaloi[n] nel'l'in juoksijia54,
jok ei t[ullut] kuulom[ahan]
soitantia53 V[äinämöisen];
150 ei sitä metsässä ollut
siivin kaksin lentäjiä,
jok ei [tullut kuulomahan]
soitantia [Väinämöisen].
Itsekki50 metsän emäntä
155 nousi koivun konkelolla,
lepän lenkolla yleni
soitantia kuulomahan,
[soitantia] V[äinämöi]sen.
1 ettsoh : ettsohon.
2 kuuntelu|u|n : kuunteluhen.
3 yl. [itkent]ihin.
4 valitanti|i| : valitantihi.
5 yl. [mänty]väh on.
6 Säkeissä 11, 15, 16, 30, 34, 35, 42, 43, 54, 58, 64, 67, 71, 78, 85, 111, 112, 114, 115, 117, 119, 120, 130, 141, 146, 154 on pieni alkukirjain.
7 haljat : halajat.
8 yl. [hankalutta]si.
9 täytesä : täytesär.
10 alustasa': alustasapon.
11 vai : vaim.
12 yl. [pahimmat] om [maam].
13 assu|u| : assuvi.
14 pittä|ä| : pittävi.
15 hak|ke⌈e⌉| : hakovi.
16 tek|k|ö|ö| : tekövi.
17 polk|e|matta : polkomatta.
18 vastaeli : vastajeli.
19 nn alleviivattu.
20 itse istuu⌈n⌉ : istuu⌈n⌉ itse; järj. viivalla muutettu; yl. [istu]hin.
21 per|r|ään : perähän.
22 mm alleviivattu.
23 yl. [tuop]on tuota.
24 kattselo|o| : katsselovi.
25 vai|n| : v.
26 harteilla : hartejilla.
27 ve|i|n : vejen.
28 Viimeinen tavu alleviivattu.
29 oo alleviivattu.
30 hop|p|iisesta : hopiaisesta.
31 selkäse|l|tä : selkäsestä.
32 kk:ssa iso alkukirjain.
33 haukii vette|e| : h. *on* vetehe.
34 |vain| ei hauki totellut : e. h. t. tuota.
35 itse istu|u| : istuvi itse; järj. viivalla muutettu.
36 |miekkasa| : *melan*.
37 allon alleviivattu.
38 lainnesta : lainnehesta.
39 purte|en| : purtehen.
40 |*sais on*| seppä| saisi : seppä saisi.
41 sais kopan : s. *on* k.
42 ee alleviivattu.
43 Ss. 117 ja 118 ovat runon loppuun lisätyt.
44 nel alleviivattu.
45 sorm|iin| sovittaja|ni| : sormilla sovittajasak.
46 näpp|ä|röittämähän : näpperöittämähän.
47 veessä : vejessä.
48 |uijiaki| : *uijijia*.
49 n alleviivattu.
50 Itseki : Itsekki.
51 veen : vejen.
52 vetih vesihavolla : vetihin vesihavoilla.
53 soitanti|i| kuuloma|a| : soitantia kuulomahan.
54 juoksiji|i| : juoksijia.
293. Kitee.
Pennanen n. 70. -96.
Haarajärvi. Antti Multanen, 59 v. Kirjallista vaikutusta.
[Polvenhaava - Laivaretki - Kanteleen synty - Kanteleen soitto]
Ihe vanha Väinämöinen
Teki vuorella venettä,
Kalliolla kalkutteli;
Ei kirves kilkkanna kiveen
5 Eikä käynyt kallioon,
Viimein liuskahti1 lihahan,
Väinämöisen polven piähän
Polvesta pojan pätösen,
Väinämöisen varpaasen;
10 Piäs veri vallolleen,
Hurme huppelehtamaan.
Ihe reutoikse rekeen,
Ajo tuonne toituvalle
Yheksän meren ylihe,
15 Kysy yli kynnyksestä:
"Onko talossa tässä
tämän tulvan tukkiita,
Salpaajaa versateen?"
Ukko uunilta urahti:
20 "Ei ou talossa tässä
Tämän tulvan tukkiita,
Salpoojoo versateen."
Ihe reutoikse rekeen,
Ajo tuonne toituvalle,
25 Kysy yli kynnyksestä:
"Onko talossa tässä
Tämän tulvan tukkiita,
Salpoojoo versateen?"
Ukko peukalon pitunen
30 Parta kolmikyynäräinen,
Parta laulo, piä järähti,
Lapsi laulo lattiilta,
Para piikki pankon piästä:
"Jo täs on sulettu suuremmatki,
35 Jalommatkin jaksettuna:
Joit suista, järvet päistä,
Kannakset kapeimmista
Toimella isän Jumalan,
Toimella totisen Luojan".
40 Laitto poikansa pajaan
Tekemään voiteita,
Aineet yheksän meren ylite
Yheksältä loihtijalta.
Pata kiehu paukutteli,
45 Valoi Väinämöisen polven piähän,
Polveen pojan pätösen;
Siitä piäs terveeks.
Laitto veneensä vesille,
Pani vanhat soutamaan,
50 Vanhat souti, piä vapisi;
Pani nuoret soutamaan,
Nuoret souti, sormet notku,
Ei ollut soutu souvannalle.
Rupes ihe soutamaan,
55 Ajo koukku koiran kompeita,
Sitten hauvin harteille,
Keräsi kalan eviä,
Teki noista kanteleita.
Pani vanhat soittamaan,
60 Vanhat soitti, piä vapisi;
Pani nuoret soittamaan,
Nuoret soitti, sormet notku,
Ei ollut soittu soitannalle.
Kävi ihe soittamaan,
65 Jo kävi soittu soitannalle,
Ei ollut sitä muassa, ei meressä
Neljän jalan juoksevoo,
Kahen jalan kapsavoo,
Jok' ei tullut kahtomaan
70 Väinämöisen soitantoo.
Nous ihekin meren emäntä,
Tuohon ruoholle rupesi
Kuulemaan ja kahtomaan
Väinämöisen soitantoo.
1 l|u|uskahti : liuskahti.
637. Ilomantsi.
Relander O, n. 73. -88.
Vehnävaara. Timo Purmonen.
Veisti vuorella venettä,
Kalkutteli kalliolla1;
Ei kirves kivehen käynyt
5 Eikä kalka kalliohon.
Vaan uupu kolmea sanoa
Peripäästä[!] pantaessa.
- - -
Lykättiin veno vesille,
Satalaita lainehille;
10 Akat airoille asetti,
Hienosormet soutamahan;
Itse istuutui perähän
Nokan kultasen nojaan,
Melan vaskisen varaan,
15 Rautahattu2 peähän pantu,
Vaskilippu leuan alla.
Päivän souti moavesiä,
Toisen souti suovesiä,
Kolmannen kotivesiä.
20 Siitä puuttui pursi Väinämöisen,
Takeltu veno häneltä.
Kivelläkö vai havolla,
Vaiko hauin hartioilla,
Vein koiran koukkuluilla?
25 Itse vanha Väinämöinen,
Piställäs melas mereen,
Lapios lainehilla,
Löi haukii harteille,
Mela mureni siihen.
30 Ota veitsi riusurauta,[!]
Tempova terävä miekka,
Pisti haukii hartioille,
Hauki mullaksi mureni.
Oli seppo Ilmarinen,
35 Takoja iän-ikuinen,
Hattaroita keäntelöö.
Mitäs tuosta seppä soapi?
Soapi seppä kanteletta.
Mistäs tuohon naulat soapi?
40 Hauin suuren hampahista.
Mistä tuohon kielet soapi?
Hiuksista hiien neion,
Hapsista pahan emännän.
Soitti nuoret, soitti vanhat,
45 Ei ilo ilolle tunnu.
Sokia sopessa istu,
Sormia suoritteloo:
Tuos tänne isän ilo
Poikkipuolin polvilleni!
50 Jo ilo ilolle tuntuu,
Laulu laululle taluu,
Siihen nukkui nuoret, vanhat.
- - -
1 kalli|v|olla : k.
2 |Vaski|hattu : *Rauta-*hattu.
581. Korpiselkä
Härkönen I, n. 324. -00.
Vieksinki. Iivana Paavalinpoika Sottinen ("Riion Iivana"), 55 v. Oppinut isältään. Sottiset olivat etupäässä taikain taitajia - kertoo Härkönen - sen osoitti jo heidän ulkomuotonsa: kuin korven yöstä astuneita luonnonlumoojia he olivat. (Laatokka 1901 n. 82) (Liitto IV, s. 184). Iivana osasi kuitenkin joitakuita virsiäkin. Hänen vaimonsa Stepu oli syntyisin Vornasia.
[Laivaretki - Polvenhaava - Veneenveisto]
[Laivaretkeä - Kanteleen syntyä.]
Lappalaine, kappalaine,
Pidi viikoista vihoja,[!]
Kauvanaiguista katshetta,
Tegi tiijoll' on venoista,
5 Kallivolla kalkutteli.
Ei kirves kivehe koske,
Ei kallivoh kalahtat,
Liuskahti kirves lihaha,
Kallivoh kalahti,
10 Alla polven pohkiah.
Sai on veno valmehekse
Kuusilaidanj kubluksut,
Airot vaskesta valoi,
Melan kullasta kuvai.
15 Työnti venosen vesil,
Kuusilaidasen kubluksen.
Tarttu venone vesil,
Kuusilaidanj kubluksut,
Ei oo kives eigä havos,
20 Suuren hauvin hardijoil.
Haugi mullaksi mureni.
638. Ilomantsi.
Lönnrot Ub, n. 62. -38.
Kontiovaara. Mateli Kuivalatar.
Lönnrot mainitsee Kantelettaren I:sen osan esipuheessa (s. LXV) etevänä tunnelmarunojen laulajana, silloin 80-vuotiaan eukon Matleena Kuivalattaren, jota Ahlqvist sittemmin myös laulatti. Vähän on kuitenkin tästä suuresta laulajasta tietoja jälkimaailmalle säilynyt. Hän lienee kuollut v. 1846 tienoilla eikä hänestä juuri muuta muisteta kuin, että hän on ollut "sellainen noita, jotta on pannut kiärmeen tulipakkulat suussa luokkii lyyen kulkemaan ja jouvuttamaan Syväyksen varrelle Särkkään Penttiselle, joka oli toinen noita". Talon tienoilla oli vielä jälkeenkinpäin lähteissä tavattu "vihtapantoja" jotka lienevät Matelin kummennoksia. Olipa paholaisillakin ollut Matelin aikana usein asiata talossa ja myöhemminkin. Nykyisen isännän äitivainaa oli kerran - niin kerrottiin Paulaharjulle - pannut pihalle maata ja nukkunut. Silloin olivat nuo tulleet riitelemään, että "kolmekymmentä vuotta olemme tästä tietä pitäneet ja sie siihen nyt piäs panit!" Mutta eukko oli "siunuustellut", jotta "kyllä tästä tie katkiaa", jotta ette "työ tästä rahtii piä!" (Paulaharju, Matkakert. s. 81-82 ja Karj. Kävijä 1909, s. 151.) Erikoisen sattuman kautta sai Relander v. 1888 yhden Matelin loitsuja muistoon; oli, näet, viisikymmentä vuotta sitä ennen pieneltä pojalta taittunut jalka, jota sitomaan oli haettu Matleena. Pannessaan sälöjä säären ympärille oli eukko lukenut loitsun, joka niin oli tarttunut pojan päähän, että tämä sen vanhana vielä muisti (Valvoja 1889, s. 404.)
[Kanteleen soitto - Kyynelten vierintä]
I[s]tu ilokivelle,
Soittopaajelle panihen.
- - -
*Vein emäntä itk[i]*,
Veit vieri silmosista
5 Punasille poskipäille,
Vielä siitäi alemma,
Punasille polvipäille,
Vielä siitäi alemma;
Johon kasvo kaunis heinä;
10 Yleni vihanta koivu,
Punakuori kuohutteli.
548 b. Suist.
Kempp. n. 107 c1. -18/7 15.
Suurisarka. Iivana Onoila.
koitellamba soitellaksi;
ei ilot ilolla tunnu,
laulut laululla3 tajuze.
5 Kuulustaa hyö soittajii,
kuulustellaah laulajii,
ylähäsiss, alahasiss,
sekä keskikertahisiss;
eibä kuulu⌈n⌉ soittajii,
10 eikä kuulu⌈n⌉ laulajii
Otti Kauno4 kantelehen,
Viron seppä vinkeröisen,
lähtee astuu tietä myöten.
Tuopa vanha Väinämöinen
15 tuli tiellä vastahen,
antoi tiell tervehyttä,
dorogalla dobrahu:
"Annas, Kauno4, kanteletta,
Viron seppä vinkeröistä."
20 Antoi Kauno4 kantelehta,
Viron seppä vingeroisen.
Otti Väinö kantelehen,
pani poikki polvillehen,
sovitteli sormiloille;
25 ischki kerran ja isc[h]ki toisen,
ischki kohta kolmannenki.
- - -
1 Runo on lehdellä, josta ylä- ja alareuna ovat poissa.
2 kk:ssa pieni alkukirjain ss:ssä 1, 5, 11, 14, 18, 20, 22, ja 27.
3 laulull|e| : laululla.
4 kk:ssa pieni alkukirjain.
SKVR VII5 loitsut
3274. Kitee.
Lönnrot S, n. 140. -28.
ihek julki jumalani,
sie olet suurin jumaloista,
vanhin vaimoin kannetuista,
5 vanhin kantamattomista.
Tule1 tänne tarvitessa,
kanna kaunis kantelesi2,
soita3 suosta, soita maasta
sekä korvesta kokoa
10 kynttä kaiken karvallista
*karjan kasvamo sialta!*
Pane1 juonet juoksemaan,
*virka vippelehtämähän*,
laske vilja virtomaan,
15 viljan virtoa väleen,
juonen juosta joutusasti,
*viikevästi viiletellä*.
Siepä ennen soiton soitit,
viljan korvesta kokosit,
20 kontiot kivikoloista,
peurat4 saloin periltä,
järvi luotoilta jänikset,
väärä sääret varvikoista
esivanhem̄an eloksi,
25 iloksi esi-isiin;
mikses sie minulle soita
minun mehtään mentyäni,
samottuoni salolle,
ja sallolle saatuoni?
1 kk:ssa pieni alkukirjain.
2 |jouvu kantelees keralla| : *kanna kaunis kantelesi*.
3 kk:ssa: soista.
4 peurat |perä| saloi|lta| : p. saloin.
607. Ilomantsi?
Lönnrot S, n. 252. -28.
notkot nousi, mäet aleni,
vuoret vaskiset vapisi.
1 kk:ssa iso alkukirjain.
562. Suistamo.
Krohn n. 7750. -84.
Koitonselkä. Iivana Kirnu, 80 v. Kuullut Niilo Turpeiselta, kotosin Ilomantsista, kuoli 10 v. sitten 70 vuoden vanhana.
[Laivaretki - Veneenveisto - Kanteleen synty - Kanteleen soitto - Kyynelten vierintä]
Vaka vanha Väinämöinen,
Veisti vuorella venettä,
Kalliolla kalkutteli,
Ei kirves kilkanna kiveen,
5 Eikä kalkanna kallioon.
Sai vene viimen valmiiksi.
Työnnettiin vene vesille;
Pantiin vanhat soutamaan,
Vanhat souti, päät vapisi,
10 Ei ilolle millenkään.
Pantiin nuoret soutamaan,
Nuoret souti, airot notku,
Kokka hanhena kakatti.
Souvettiin suovesillä,
15 Mäntiin maa-vesillä;
Ei vene kivelle puutu,
Ei kivelle, ei havolle,
Puuttu hauvin hartijoille.
Ite vanha Väinämöinen
20 Otti kultasen melasa,
Löi hauvin hartijoille,
Siitä pursto pohjaan putosi,
Pää nousi veneesen.
Kahteloo ja kääntelöö,
25 Minkä tuossa seppä saisi,
Kun olis sepän käsissä,
Kun olis sepän käsissä,
Saisi tuosta kanteleen.
"Itepä olenkin seppä,
30 Teenpä tuosta kanteleen,
Sormillen soittokeinon."
Millä kielet kanteleesen?
Hivuksista Hiien linnun.
Mistä naulat kanteleesen?
35 Hauvin suuren hampahista.
Saipa kannel valmihiksi.
Soitti miehet, soitti vaimot,
Soitti nainehet uroset,
Soitti miehet naimattomat,
40 Ei ilollen millenkään.
Sano vanha Väinämöinen:
"Tuokoopas ilonen tänne,
Kantootempas kanteleen
Miehen saaneen käsille,
45 Polvuksille nuoren pojan."
Rupeis Väinö soittamaan;
Ei ole sitä metässä
Kahen siiven siitäjöä,
Joka ei tullut kuulemaan
50 Väinämöisen soitantia:
Itki miehet, itki naiset,
Itki nainehet urohot,
Itki miehet naimattomat.
Iteki meren emäntä
55 Rinnoin ruo⌈h⌉olle kohosi
Kuuntelemaan soitantoa;
Kyyneleet silmistä vuosi
Pyöreemmät pyyn munia
Karkeammat karpaloita.
337. Soanlahti.
Eur. G, n. 371. -46.
Kävelepi saaren puita,
Sa[aren] p[uita], niemen maita.
Löyti puun, osasi tammen,
5 Iski puuta kirvehellä
Sekä tammea tapasi.
"Jopa päänä eglissäkin
Korppi kruokku latvoillani,
Mato juureni mateli;
10 Väinämöiselle venoxi,
V[äinämöi]sen purje'puux."
Viis[as] v[anha] V[äinämöinen]
K[ävelepi saaren puita],
S[aaren puita, niemen maita].
15 L[öyti puun, osasi tammen],
I[ski puuta kirvehellä].
- - -
"Käki kukku l[atvassani],
Marja j[uureni] makasi;
V[äinämöiselle venoxi],
20 V[äinämöisen purjepuux.]"
Viis[as] v[anha] V[äinämöinen]
Vesti vuorell[a] v[enoa].
- - -
V[iisas] v[anha] V[äinämöinen]
Pani kynttä 10 k[unnan],
25 5 sormiä [!] viritti.
Tuo ilo ilolle tuntu,
Tuopa soitto soitannalle.
- - -
Itseki veen em[äntä]
Sinisuk[kah sioxen],
30 Punakalsuh kanixen.
- - -
625. Ilomantsi.
Eur. G, n. 644. -45.
Megrijärvi. Simana Sissonen.
Mainittu Europaeuksen kirjeessä Lönnrotille 19/7 45.
Läksi etsohon hevosen,
Kulupäien1 kuuntelohon.
Kuuli purren itkemässä,
5 Venosen valittamassa;
Heitti maalle marhaminnan,
Hiekalle hevon helyset,
Läksi purren itkentähän,
Venosen valitantahan.
10 Virkk[i] v[anha] V[äinämöinen]
Purren luokse mentyähän2:
"Mitäs itket, pursi puinen,
Veno hankala halajat?"
Parsi taiten vastoavi:
15 "Itken pursi puusuttani,
Hankaluttani halajan;
Muut purret pahemmat purret,
Muut purret3 sotia käyvät,
Tuovat täytensä eloa4,
20 Aluksensa aartehia;
Minä lahon lastuillani,
Vetyn5 vestännäisillä[ni].
Pahemmatko[!] maan matoset
Alla kaarien asuvat,
25 Ilkiämmät ilman linnut
Päälläni pesän pitävät."
Virkki v[anha] V[äinämöinen]:
"Lähtēkö veno vesille,
Satalaita lainehille
30 Ilman polven polkematta,
Käsivarren kääntämättä,
Olkapään ojentamatta?"
Tuopa v[anha] V[äinämöinen]
Lykkäsi venon vesille,
35 Laski purren lainehille
Ilman polven polkematta,
Käsivarren kääntämättä,
Olkap[ään ojentamatta]
Teloilta teräksisiltä,
40 Vaski[silta valkamilta].
Latjaeli laitakunnan6,
Sukapäitä sulh[asia],
Suka[päitä], v[askivöitä],
Kannusjalkoja jaloja;
45 Latjaeli7 toisen lai'an
Tinarinta neitosia,
Kultakassan kantajia.
Pani seppo Il[mari]sen
Airoille ylimäisille,
50 Pani nuoren Jou[kahai]sen
Airoille alimaisille,
Itse istuutu perähän
Melan vaskisen varahan,
Kokan kultasen nojahan.
55 Laski [päivän maavesiä],
To[isen laski suovesiä],
Ko[lmannen kosen vesiä].
Puuttu [pursi Väinämöisen],
Takeltu veno J[uma]lan;
60 Ei ti'eä, kivelle puuttu,
Ei [ti'eä], havolle [puuttu].
Virkki [vanha Väinämöinen]:
"Kasos,[?] n[uori] J[oukahainen],
Kivelläkö vain ha'olla!"
65 Katsoi n[uori Joukahainen]:
Ei kivellä, ei [haolla].
"Veäs veitsi vierestäsi,
Veäs [veitsi], riisu8 r[auta],
Tempaa terävä miekka
70 Hutrasta[!] hu[veksisesta],
Vyöstä [vennon selkäsestä]!"
Veti v[anha] V[äinämöinen],
Veti v[eitsen], riisu r[auan],
Tempasi t[erävän] m[iekan].
75 Itse v[anha] Väin[ämöinen]
Jo veti melan merestä,
Lapiansa lainehista,
Veti haukia vetehen,
Ei mela totellutkana;
80 Hauki mullaksi mureni,
Muru purtehen putosi.
Tuota v[anha] V[äinämöinen]
Katselevi, kääntelevi,
Hiien hau'in päärania.
85 Virkki v[anha] V[äinämöinen]:
"Mitäs tuosta seppä saapi?
(Katso, seppä Il[marinen],
Mitäs näet tuosta tulevan?")
Virkki se[ppä] Ilm[arinen]:
90 "Saanmo tuosta kantelehen,
Ilon ilmoille rakennan,
Laulun maalle laittelem̄a."
Mistäs koppa kantelesen?
Hiien hau'in leukaluusta,
95 Hiien [hau'in] ham[pahista],
- - -
Hivuksista hiien vaimon,
Hapsista pahan emännän.
Saip on kannel valmihiksi,
- - -
Soitti keskikertasetkin.
100 Virkki v[anha] V[äinämöinen]:
"Tuokopas iloni tänne,
Kantakapas kanteleeni
Miehen saanehen käsille,
Poikki puolin9 polvelleni,
105 Sormille sovittajan!"
Sitte v[anha] Väin[ämöinen]
Istuvi ilo kivelle,
Laulupaa'elle panihen.
Sormin s[oitti] V[äinämöinen],
110 Kielin k[antelo] p[akasi],
Soitti päivän, soitti to[isen],
S[oitti] kohta kol[mannenki].
Ei sitä veessä ollut,
Ku ei tullut kuulemahan;
115 Itsekin veen emäntä
Vetihen vesikivelle,
Sinisukkihin sukihen,
Punapakloihin panihen,
Nousi koivun konkelolle,
120 Rinnoin ruoholle rojahti.
Eipä sitä metsässä ollut
Jaloin neljin juoksevista,
Kaksin siivin lentävistä,
Ku ei tullut kuulemahan.
125 Itsekin metsän isäntä
Veäksi10 vuoren kukkulalle,
Tuo tuli kanssa kuulemahan
Soitantoo V[äinämöi]sen,
Iloitsentoo Ilm[ari]sen.
130 Itse vanhan V[äinämöisen]
Vesi juoksi silmosista,
Pyriämmät pyyn munia,
Häriämmät här'än päitä
Karvasille ryntähille,
135 Tinasuulle kukkarolle,
Jal'an juurehen Jumalan.
Siitäkin synty synty,
Siitä synty rauta raukka.
1 -päi|vä| : -päien ; yl. kulokkien.
2 m|ä|ntyähän : mentyähän.
3 yl. Ikänsä.
4 yl. rahoja.
5 yl. [Ve]n[yn].
6 Säkeestä 41 runon loppuun jatkuu teksti sivulta 188.
7 kk:ssa pieni alkukirjain.
8 rii|t|su : r.
9 puo|l|lin : p.
10 Veäks|en| : Veäksi.