SKVR & KANTELE

Arja Anneli Kastinen

SKVR:n kantelerunot alueittain koottuina ja vanhakantaiseen kanteleperinteeseen linkitettyinä. The SKVR collection (1908–1948, 1997) comprises 34 editions and 89,247 texts of oral Kalevala metre lyrics collected from Karelians, Ingrians, and Finns and published by the Finnish Literature Society. This exhibition features texts from the collection relating to the mythical origins and music of the kantele. The front page provides an overview of the regional characteristics, and the tabs offer texts from each region. The exhibition is in Finnish.

83c. Vuonninen.

Borenius III, n. 108. - 11/9 1877.

Homańi Ohvo. - Mp. Kaunehessa.

[Kanteleen soitto - Kanteleen synty - Laivaretki - Sammon ryöstö - Taivaan taonta]

Sampo. 1872. 2.

- - -
- - -
Istu¹ purjehpuun nenihin,
Voatevarpojen varaha.
Sano portto poh[jalaini]:
"Läksim mie javolla sammon,
5 Kirjokannen kattseluhun."
Siitä heän sampuo tavotti.²
Siitä v[anha] V[äinämöi]nen
Nossalti melan merestä,
Tupettoman [lainnehilta].
10 Sillä³ kynsiä sivalti.
Sampo kallistu merehen.
Ei sampuo merestä soatu.
Sano v[anha] V[äinämöi]nen:
"Meilä kyntö, m[eilä] kylvö,
15 Meilä kuu on, m[eilä] päivä,
M[eilä] arm[as aurinkoinen],
Meilä tähet [taivosella]!"⁴
Loajittihin laskomahan,
Laski p[äivä]n, l[aski] 2:sen,
20 Jo on peänä 3
Jo om⁵ puuttu puinen pursi,
Takeltu veno punańe.
Sano v[anha] V[äinämöi]nen:
"Oi on s[eppo] Ilm[orinen].
25 Mihi puuttu pu[inen pursi],
Tak[eltu veno punańe],
Kivelläk' on kannollako,
Vaink on ratturaunivolla,
Vaikon voaran kukkuralla?"⁶
30 Sano s[eppo] I[lmorinen]:
"Ei ole kivellä, [ei kannolla],
Eikä voa[ran kukkuralla],
Suuren on hauvin hartejilla,
Vejen koiran koukkuluilla."
35 Siitä (se) v[anha] V[äinämöinen]
Nostavi melan m[erestä],
Tupettoman lainnehilta,
Sillä haukie sivalti;
Hauki 3:kse palakse,
40 Sen vet'i venosehensa,
Talu talka pohjahense.
Sano v[anha] V[äinämöi]nen:
"Toasta seppo soitun soapi,
Soapi soitun sorsan luisen,
45 Kantelon kalan eväsen."
Siitä s[eppo] I[lmorinen]
Pani paitansa pajaks[e],
Turkkins on tuhut't'imekse,
Vasarakse kyynäspeänsä,
50 Polvens on alusimekse;
Teki heän ruotaista romuo,
Kalan luista kantelehta.
Sai heän soitun valmehekse.
Soitti nuoret, s[oitti] v[anha]t:
55 Ei ilolla milläkänä,
Kunnivolle ei kullakana,
Eipä soittu soitakkana.
Sano s[eppo] I[lmorinen]:
"Ei on silloin soittu soita,
60 Kuin ei soita loatijalla."
Siitä s[eppo] I[lmorinen]
Otti soitun sormillansa,
Kantelon kätensä alla:
Ei ollun sitä meressä
65 Evin 6:sin kulkovoa,
Ku ei tullun kuulomoa⁷
Soitantoa Ilmorisen.
Itseki vejen em[äntä]
Rinnoin ruokohon ajakse,
70 Lymmeksellä⁸ lykkelekse
Soitantoa kuulomah[a]n.
Ei ollun sitä metsässä
Jaloin nellin juoksovoa,
Ku ei tullun [kuulomahan]
75 Soit[antoa] I[lmorise]n.
Itseki metsän em[äntä]
Lymmeksell[ä lykkelekse],
Veäksi vesi havolla
Soit[antoa] kuul[omahan].
80 Siitä v[anha] V[äinämöi]ne
Loajittihin laškomahan
Pim[ie]hen P[ohjo]lahan.
Laski päiveä 9:šän
Siitä⁹ v[anha] V[äinämöinen]
85 Jopa joutu P[ohjo]l'ahan.
Sano p[ortto] P[ohjolaińi]:
"Siek' olet s[eppo] I[lmarinen]
Siek' olet taiv[ahan] tak[oja]?"

1 |Lensi| : *Istu*.
2 Sanan jälessä: (keälläs).
3 Päällä: Jolla.
4 Säkeiden 1-17 järjestys ollut ensin = 3-6, 11-17, 1-2, 7-10; on numeroilla muutettu.
5 J. *om* p.
6 kukku|l|alla: kukkuralla.
7 Lyijykyn. korjattu: [kuulom](ahan).
8 Lymm|y|ksellä: Lymmeksellä.
9 Ensin: Siitä, mutta poispyyhitty ja lisätty: v. v.

17. Piismalaksi.

Borenius III, n. 132. - 24/9 1877.

Iivanaińi Iivana, Rahusia. Virret oppinut piennä miessä eräältä Jyskyjärven naiselta.

[Kanteleen soitto - Kanteleen synty - Laivaretki - Maailmansyntyruno - Sammon ryöstö - Sammon taonta - Väinämöisen ammunta - Vieraalle maalle joutunut - Parempi on omalla maalla ropehesta vettä juoda]

"Väinämöizen virzi."

Se on v[anha] V[äinämöi]ńe¹
Toivottihi² tullakšehi,
Käyähäksehi käkesi
Luotol'ahi langolahi,³
5 Väinämön sizärihisse.
Lappalaińe on kyttösilmä
Piti viikoista vihuva,
Kauvon aijasta katsetta.
Huol'itti tulista nuolda
10 Tul'izilla jändevillä,⁴
Peäškön pieńillä sulilla,
Varposen⁵ vivuttsimilla.
Illat istu ikkunoissa,
Valvat't'i vajojem päissä.
15 Keksi muštazem mereldä,
Šinervöizen lainehelda.
Tuo se on v[anha] V[äinämöińe]
Aju⌈a⌉ karettelouve
Šeläššä⁶ šińisen hirven,
20 Šelällä s[ińise]n meren;
Selküvä silittelöuvi,
Tal'l'uva taputtelouve,⁷
Veti jouzen [jouvahutti],
Käzikuaren [keännällytti],
25 Emo kieldi, vaimo käški,
Kieldi 3 luonnollista:
"Eläs ammu V[äinämöi]stä,
Väinäm on tät'isi poika."
Ambu kuiteng', ei totellun.
30 Veti⁸ joužen jouvahut't'i,
Käzikoaren keännällytti,
Itse tuon šanoiksi virkki,
Šanoin virkki, noin pakasi:
"Min nuoli ylendänöuvi,
35 Min käzi alendanouvi
Oikiehi olkopeähä,
Važamehi kainalohi."
Ei ošannun V[äinämöi]stä,
Osai V[äi]nämön hevoiśta,
40 Osai kaut't'i kainaloijen,
Läbi⁹ längien lihojen.
Tuo on¹⁰ v[anha] V[äinämöine]n
Keändy kämmenin merehi,
Langei sormin laineheše;
45 Kulgi sielä kuusi vuotta,
Šelu šeittsemen kesüvä;
Joko se näi kahekšandena
Kulgi kuuzissa hakoina,
Pedäjissä pölkittsihi.
50 Noušou¹¹ lunda luodehelda,
Kova ilma koilizelda,
(Ajo pitkäh Pohjol'ahi,
Pohjon pitkähi perähi,
Miesten syövähä kylähi,¹²
55 Urohon upottavahi).¹³
Kušša kohin¹⁴ moaha keändy,¹⁵
Šiihin (še) koron šiunual'i,
Kussa šelin m[oaha] kiändy,
Siihi loi lohi apajan,¹⁶
60 Kušša jaloim m[oaha] k[eänd]y,
Šiihi hauvan šiunuval'i.
Ajo pitkäh P[ohjola]ȟi,
Pohjon p[itkähi] p[erähi],
Miesten [syövähä kylähi],
65 Urohon [upottavahi].
Noštelou on polvieȟi,
Kohotteli koppuvaȟi,¹⁷
Sotko tuo on ilman lindu¹⁸
Hiero heinäistä pešüvä,
70 Kanarvoista kuaputteli
V[äinämöi]sen polven peähä;
Jo tuoho munaista muńi.
Hierelöü¹⁹ heän haudelouvi.
Tuok²⁰ on v[anha] V[äinämöine]n
75 Tundi polvehe palavam,
Jäšenehi lämbimäksi;
Liigahutti polvieȟi,
Jo munat muruiksi mäńi.
Mi tuošš' on ylińe puol'i
80 Ylizekši taivoźella,
M[i] t[uošš'] on alańe p[uol'i]
Alazekši moaemäȟi,
Mibä tuošš' on ruskieda
Päivöźekši taivoźella,
85 Mibä [tuošš' on] valgieda
Kuudamakši t[aivoźe]lla!
Kunne muut munan murutti?
Tähtilöiksi t[aivo]zella.
Kunne pieńimmät pizarat?
90 Pitkim pilvien lomiȟi
Tuoko se on v[anha] V[äinämöine]n
Itkie hyryttelöyvi:²¹
"Voi milma poloista poigua,
Poigua polon alaista,²²
95 En tiijä pol[oinen] p[oika],
En poika p[olon] al[ainen],
Miten olla kuin eluvä,²³
Satuim mailla vierahilla,²⁴
Paremb' olis omalla moalla
100 Robehešta vettä juuva,
Ei kuim²⁵ moalla vierahalla²⁶
Tuopista olutta juuva."
Tuoko se on Pohjol'an emändä
Noušou aivon aikasehi,²⁷
105 Aivoin aika²⁸ huomenešša,
Püühki pikku pert't'iseȟi,
Ladosi še lattehuoȟi,
Vei on ruhkazet pihalla,
Vei ulos ušetta myöde,
110 Piham poikki pellollaȟi.
Kuundeli se²⁹ kuušielda,
Karehti³⁰ kahekšielda;
Kuuluu itku itkömäššä,
Ei še ole itku lapšen i[tku],
115 Eikä itku naizen i[tku],
Itku on pardašuun urohon,
Jouhileuvan juorottelu.
Tuo(ko) se on P[ohjola]n em[ändä]
Juossen aittaham mänöuvi,³¹
120 Viititsekši³², vaatitsekši,
Peäšomihi šuorieuvi,
Itkuvo peruštamahi.
"Mitä sie itet V[äinämöi]ńe,
Urajat uvandolaińe?"
125 "Ei tiijä pol[oinen] p[oika],
Satuim m[ailla] v[ierahilla],
Miten olla, k[uin] e[luvä]."
Tuo še on P[ohjola]n em[ändä]:
"Eläš ite V[äinämöi]ńe;
130 Kirjuta miula kirjokanši,
Šuat nuoren neijon palkoistasi."
Tuoko se on v[anha] V[äinämöińe]
Päivät šamppuvo takouvi,
Kirjokantta kirjuttauvi,
135 Yöt on neitoja³³ lepytti.
Šai šamppo takonehekši,
Kirjokanži kirjatuksi,
Šai neito lepytetykši.
Tuoko se on v[anha] V[äinämöine]n
140 Aštuuvi sepän pajaȟi.
"Šeppä rukka Ilmollińe,
Takoja ijän ikuńe,³⁴
Tavoš raudańe harava,
Tavo³⁵ piit šaduva šyldä,
145 Varžie viittä valmistele."
Haravoittsi ruuvon ruhkat,
R[uuvon] r[uhkat], kaisl'an kalbuot,³⁶
Löydi se lnuda muruźen,
Kalanluuda kappalehen.³⁷
150 Aštuva sepän³⁸ pajaȟi:
"Sepp[ä] r[ukka] Ilmollińe,
Mikä (še) täst' on luumurušta,
Kalanluun on kappalehešt'?"
Šeppä se on Ilm[olline]:
155 "Siinä se on koppi kandolehta".³⁹
"Mistä tähän kielet šoamma?"
"Immen itkijän hivukšet,
Juokšijan orihin händäjouhet,
Šiidä šiihi kielet s[oamma]."
160 Šitt'⁴⁰ on v[anha] V[äinämöińe]
Šoitti päivän, š[oitti] 2:zen,
(Šoitti še peänä 3:dena)
Ei käy šoitti šoitannakši,
Ei ilo iloksi käynyt.
165 Jopa se on peänä 3:dena
Ottau parran alla polven peähä,
Keškellä sidä välie.
Jo käyt šoitti [šoitannaksi],
Jo il[o iloksi] käyt'i.
170 Mi oli metsän otušta,
Kaksin siivin šilkavie,
Tuli se Väinön šoitandoihi;
Mi o[li] m[etsä]n [otusta]
N'el'l'in jaloin juoksijie,
175 Tuli se [Väinön šoitandoihi].
Itse m[etsä]n emändä
Nousi koivun kongelolla,
Lepän lehvillä⁴¹ yleńi
Tuoho V[äi]nön soitan[doihi].
180 Mi oli veen kaloja,
Kuužin emin⁴² kulkijie,⁴³
Kahekšin karettajie,
Tuli se V[äi]nön šo[itandoihi].
Itse se veen emändä
185 Vedihi vezikivellä,
Tuli se [Väinön soitandoihi].
Tuo se on v[anha] V[äinämöine]
Hangittsou kaheksihangam,
Pan' on laijan šoudajie,
190 Šukapäidä neidozie,
Pani 2:sen soud[ajie],
T'inarinda neidozie.
Tuo se on v[anha] V[äinämöine]n
Itse istuzi perähi
195 Kokan kuldazen nojahi,
Melan vaškizen varahi.
Laškie karettelouvi,
Laški p[äivä]n, l[aski] 2:zen,
Laškou peänä 3:dena.
200 "Mid' et laula V[äinämöi]ńe
Hyrehi hyvändöläińe,
Tien hyvän käveldyöśi,⁴⁴
Hyvän šammon šuaduośi?"⁴⁵
Tuo se on v[anha Väinämö]ne:
205 "Ei näy viel⁴⁶ omat ovetti,
Näkyy P[ohjo]l'an ovetti."
Muurahaińe murhapoika
Še kuzi kuren jaloilla;
Kurki laški kumman eänen
210 Pohjon pitkähä perähi,
Miesten syövähä⁴⁷ kyläȟi,
Urohon [upottavaȟi].
Segä⁴⁸ se on P[ohjol'a]n em[äntä]
Tabazih⁴⁹ on⁵⁰ taškuhusse;
215 Juoššen⁵¹ aittahan mänöuve.
"Oi šie viizas V[äinämöi]ńe
Kuin on kannoit kirjokantes."
Tuo se on P[ohjo]l'an e[mäntä]
Hangittsou 8:i hangan;
220 Panou vanhat šoudamahi.
V[anha]t šoudi, peäd vapizi,
Šadahanga halgieuve.
Tuo⁵² se on v[anha] V[äinämöine]n
Luondi silmieh luodehelda;⁵³
225 Jo sieldä veneh tulouvi,
Šadahanga halgieuve.
Tabaziȟ se taškuhusse,
Löydi⁵⁴ kivie muruzen,
Löydi piidä pikkaraizen,
230 Se pani koron mereȟi;
Šadahanga halki mäńi.
Muurahaińe m[urha]p[oika]
Se vielä kuzi k[ure]n j[aloilla]
Kurgi se laški [kumman eänen;
235 P[ohjo]n p[itkähä] p[erähi].
Tuo se P[ohjo]l'an em[äntä]
Hiero kokon kobristahi,
Itsehi iskulinnun.
"Kokkozeńi, linduzeńi,
240 Lennäs purren peällä V[äinämöi]sen
Kirjokantta kandamahi!"
Tuo se on v[anha] V[äinämöinen]
Nošti še melah mereštä,
Labieseh lainehešta,⁵⁵
245 Ando kokkoja nenähi;
Kokko langei laineheše.
Muurah[aińe] [murhapoika]
Vielä se kuzi [kuren jaloilla];
Laški kurgi⁵⁶ [kumman eänen]
250 P[ohjo]n p[itkähä] per[ähi].
Se vielä⁵⁷ P[ohjo]l'an em[äntä]
Šito vaššat šiiviksehi,
Kirjokantta läksi kandamahi;
Kando se kuidenk' kirjokannen.

1 Ensin: Joko vanha V[äinämöi]ńe.
2 Toivottih|se|: Toivottihi*se*.
3 lan|k|olahi: langolahi.
4 jändeillä: jändevillä.
5 Päällä: V[ar]b[osen].
6 Edessä: |ajau|.
7 Tämän jälkeen on kk:ssa säkeet: |Siitä se o v[anha] V[äinämöine]n, Lappal[aińe] k[yyttö]s[ilmä], Keksi mustasen [mereldä], Sinervö[izen lainehelda]|.
8 Päällä: [Veti] se.
9 Lä|p|i: Läbi.
10 Päällä: [Tuo]ba se.
11 Päällä: [Nou]zi.
12 kyläh|ki|: kylähi.
13 upottavah|k|i: u.
14 Kussa |on|: K. k.
15 Päällä: [keänd]ih.
16 Päällä: [apaja]t.
17 k|u|ppuvaȟi: koppuvaȟi.
18 Päällä: Se on sotko i[lman] l[indu].
19 Korj.: [Hierelöu]vi (heän).
20 Päällä: [Tuok] se.
21 hyryttelövi: hyryttelöyvi.
22 Tämän jälkeen on kk:ssa: (Šatuin).
23 Tämän jälkeen on kk:ssa säkeet: |Itkie hyr[yttelöyvi]. Satuin [mailla vierahilla]|.
24 Säkeiden 95-98 alkuperäinen järjestys ollut = 98, 95-7; on numeroilla muutettu.
25 Päällä: Kuin on.
26 vierah|i|lla: vierahalla.
27 ai|g|aseȟi: aikaseȟi.
28 ai|g|a: aika.
29 Kuundel|ou on|: Kuundeli se.
30 Karehti|u on|: K.
31 mänövi: mänöuvi.
32 Viitit|t|sekši: V.
33 neit|eä|: neitoja.
34 iku|i|ne: i.
35 Ta|k|o: Tavo.
36 Kal|p|uot: kalbuot; jälessä: = kalput.
37 Päällä: [kappaleh]uom.
38 Sep|pä|: sepän.
39 kandole|s|ta: kandolehta.
40 Sitt|e|. S.
41 le|ng|illä: lehvillä.
42 e|v|in: emin.
43 Jälessä: = kul|g|ivie: kulkivie.
44 käveldyö|z|i: käveldyöśi.
45 Päällä: [šuaduo]śś[i].
46 n. *viel* o.
47 syö|p|ähä: syövähä.
48 Se|k|ä: Segä. Päällä: Tuoba se.
49 Ta|p|azih: Tabazih.
50 Päällä: se.
51 |Itse| juoššen: j.
52 Päällä: [Tuo]k.
53 Päällä: [luodehe]ll[a].
54 Päällä: [Löydi] se.
55 lainešta: lainehešta.
56 kur|k|i: kurgi.
57 Päällä: Tuo se.

120. Uhut.

Borenius I, n. 51. - 6/10 1871.

Natalie, Vaśśilei Häńńisen tytär. Kuullut isältänsä, ks. n. 121.

[Kanteleen soitto - Kanteleen synty - Laivaretki - Maailmansyntyruno - Sammon taonta - Väinämöisen ammunta]

Üöllä süntü Väinämöińi,
Päivällä pajaha mäńi.
Pańi paitahan pajakse,
Polvehuon alasimeksi.
5 Takuvo taputtelove,
Lüüvä lüsmättelöve.
Tako rautasen orosen,
Hiiren karvasen heposen.
Hüppäsi oron selällä,
10 Hüvän hirven lainehilla.
Selkövä silittelöve,
Tal'l'ova taputtelove
Selässä sinisen hirven,
Hüvän hirven lainehilla.¹
15 Ajova tomottelove
Selässä sinisen hirven,
Hüvän hirven lainehilla.
Lappalaińi küüttösilmä
Piti viikoista vihova,
20 Kauvon aijaista katśetti
Peällä² vanhan Väinämöisen.
Lappalaini küüttösilmä
Üöt heän istu ikkunassa,³
Valvatti vajojen peässä.
25 Keksi mustasen merellä,
Sinervöisen lainehilla.
Jopon tulou Väinämöińi.
Ajov on tomottelove
Selässä sinisen hirven,
30 Hüvän hirven lainehilla.
Selkövä silittelöve,
Tal'l'ova taputtelove.
Lappalaińi küüttösilmä
Üöt heän istu ikkunoissa,⁴
35 Valvatti vajojen peässä
Tuota vanhoa Väinämöistä.
Veti jousen jouvahutti,
Käsi-koaren keännällütti.
Emä käski, vaimo kielti:
40 Elä ammu Väinämöistä.
Ampu kuitenk', ei totellut,
Eip' on sopin⁵ Väinämöistä,
Sopi Väinämön⁶ hevoista
Läpi länkien lihojen,
45 Kaltti noijen kainaloijen.
Jo sormin mereȟe sortu,
Käsin keäntü lainehilla,
Kämmenin merellä keäntü.
Kulki heän siinä kuusi vuotta,
50 Seiso seittśemen kesövä.
Et'sitäh on eksünüttä,
Katonutta kaivataȟe
Kesällä venon telalla,
Süküsüllä suksen lülüllä.
55 Kokko rukka, kurja lintu,
Lenti kokko koilta ilman,
Koilta ilman, alta taivon,
Havu-lintu halki maista.
Liittelekse, luottelekse,
60 Jo etsiu⁷ pesän sijoja.
Tuop' on viisas Väinämöińi
Pisti polvehen pesäkse.
Kokko rukka, kurja lintu,
Jo muni munoista⁸ kolmi
65 Väinämöisen polven peähä.
Hautelou heän painelove:
Mi munassa ruskieta,⁹
Se päiväkse paistamaȟe.
Mi munassa valkijeta
70 Se kuukse kumottamaȟe.
Mi on munassa sinistä
Se tähekse taivahalla.
Tuop' on Pohjolan emäntä
Kuuli miehen itköväkse,
75 Urohon ulisovakse:
Ei ole itku lapsen itku,
Täm' on itku miesten itku,
Ulina¹⁰ partasuun urohon.
"Mitä itköü Väinämöine?"
80 "Sitä itköü Väinämöine:
Uinun oon omilta mailta
Pimiäȟ on Pohjol'aȟe,
Miesten süövähä küläȟe,
Urohon upottajaȟe."
85 "Elä ite Väinämöine,
Kirjuta sie kirjakansi;
Annan neijon palkoistasi."
Uöt kirjokantta¹¹ kirjuttave,
Päivät pal'l'ova takove.
90 Sai kirjokansi kirjutetukse,
Sai neiti lunassetukse.
Mäni seppien pajaȟe:
"Oi on seppä Ilmollińi,
Takoja ijän ikuińi!
95 Tavo rautani harava,
Tavo piit satova sültä,
Varsi kahta kalkuttele."
Tako seppä Ilmollińi,
Tako piit satova sültä,
100 Varren kahta kalkutteli.
Tuosta läksi "haravoimah".
Haravoittsi rannan raiskat,
Rannan raiskat, kannan kaislat.
Löüsi ruokova murusen,
105 Kalanluuta kappalehen.
Mäni seppien pajahe:
Mitä¹² tuosta seppä saisi?
Saisk' on tuosta seppä soitun,
Seppä soitun sormiluisen,
110 Kantelvon kalan eväsen?
Mist' on tuoho kieli soaha?
Immen itkijän hivukset,
Jouhet juoksijan heposen.
Pani soitun sormien lomahe.
115 Pani soitun soittamah,
Itse istu laulamaȟe
Perän kultasen nojaȟe,
Melan vaskisen varaȟe.
Pani uuoret soutamaȟe,
120 Nuoret souti, airot notku,
Vanhat souti, keät¹³ vapisi.
Ei tuota metsässä olluñ,
Ku ei tulluñ kuulomaȟe,
Väinämöisen soitun eäntä.
125 Ei tuota vejessä olluñ.
Itseki metsän emäntä
Nousi koivun konkelolla,
Lepän lenkolla¹⁴ üleńi
Tuota iloa kuulomaȟe,
130 Väinämöisen soitun eäntä.¹⁵
Itseki vejen emäntä
Vetäütü vesi havolla
Tuot' on iloa kuulomaȟe,
Väinämöisen soitun eäntä.¹⁶
135 Sormin soitti Väinämöini,
Kielin kantelvo pakasi.

1 lainehille.
2 Piällä.
3 Päällä: [ikkun]oi[ssa].
4 ikkun|a|ssa: ikkunoissa; kons.:ssa: Yöt
5 sopi.
6 Väinämö|ise|n: V.; kons.:ssa: V-n.
7 Päällä: [ettsi]vi.
8 munaista.
9 Korj.: [ruski]j[eta].
10 Päällä: [Uli]tus.
11 kirjakantta, korj : [kirj]o[kantta].
12 Mitä on.
13 kiät.
14 lenkolle.
15 iäntä.
16 iä[ntä].

SKVR I1

1. Kellovaara.

Lönnrot A II 9, n. 12. - 24/4 1835.

Miihkalińe Simana. - Mp. Metsäpirtissä Tsirkkakemin ja Jyskyjärven välillä.

[Kanteleen soitto - Kanteleen synty - Maailmansyntyruno - Sammon taonta - Väinämöisen ammunta]

Vaan se on vanha V[äinämöinen]
Lähtiäks[ensä] käkesi,
Tullaks[ensa] toiv[otteli]
Luotolah lank[ohinsa],
5 Väinöl[äh] sis[ärihinsä].
Otti olkisen ori[hin],
Hiiren karv[asen hevoisen],
Ajoa kar[ittelevi]
Selv[ällä] m[eren] selällä,
10 Ulkosella¹ aukiella.
Niin sano Pohj[an] po[ika]:
"Hoi emon[i] k[antajani],
Jo veän tulisen jo[usen],
Rautasella rauahuta[n],
15 Liivin liina jäntiöni,
Sorkkoan suoni selän,²
Ammun alta V[äinämöi]sen,
Amm[un] olk[isen] orih[in]."
Emo kielt[i], vaimo [käski]
20 Niin sano emo poialle:
"Elä ammu V[äinämöi]stä,
Ammu Väin[ämön] hevoista."
Niin se Pohj[an] poik[a]
Ampu olk[isen] orih[in],
25 Hiiren karvas[en hevoisen]
Läpi lämminten lihojen.
Sormin sortu lain[nehisin],
Siellä kulk[i kuusi vuotta],
Seulu [seitsemän keseä],
30 Karehti [kaheksan vuotta],
Kulki k[uusissa] h[akona],
Petäjäiss[ä pölkyn peänä].
Niin tuo portto,
Aina Väinämön emäntä
35 Pyyhki pienen pirtt[isensä],
Lakuoli¹ [lattiansa],
Meni ullos¹ [usta myöten]
Pellolla pärettä¹ myöten;
Kuuli [miehen itkeväksi],
40 Urohon vajuttav[aksi].
Ei se itku [naisen itku]
Eikä itku [lapsen itku],
Tämä itku urohon itku
Jouhileuan [juorottelu];
45 Tämä itku V[äinämöisen];
Urosi umantol[aisen]. -
Se on ainut V[äinämöisen] akka
Kesät etsi puisin pursin,
Vassen van[hoa] Väin[ämöistä],
50 Sykysyt hevon jalalla,
Talvet lylyn livulla;
Eipä löyä V[äinämöi]stä.
Meni seppol[an pajahan]:
"Hoi sie se[ppo] Ilm[ollinen],
55 Takoja iän [ikuinen],
Maan sie kannen koksattaja,
Tao sie miulle harava,
Varsi viittä valm[istele].
Haravoin mereltä pohjat,
60 Meren luovot tukkuole[n],
Kaikki karhille vetele[n],
Jotta löyän V[äinämöisen]."
Jopa löysi V[äinämöi]sen.
Sano vanha V[äinämöine]n:
65 "Oi sie emon[i] ainut,
Tuo sie luikku lehmän luuta,
Kantervo kalan eveä.
Lain mie soiton sormistani,
*Käsin kantervon asetan*."
70 Sormin soitti V[äinämöinen].
Tuli tuoho[n] nuoret miehet,
Nuoret m[iehet], vanhat vaimot,
Naiset keskikertaiset,
Kysytäh soittoakseen.
75 Anto v[anha] V[äinämöinen],
Eipä soitto s[oita] m[uilla]. -
Soitti v[anha] V[äinämöinen],
Sormin soitti [kanteletta].
Ei ollut sitä mets[ässä],
80 Ei ollut sitä meressä,
Kuink' on soitti Väi[nämöinen],
[Kuink' on] jouten laulo.
Nousi koivun [kongelolla],
Lepän [lengolla yleni]
85 Kuul[emaan iloa tuota],
Kuin se s[oitti] V[äinämöinen].
Itsekki v[een] em[äntä]
Rinn[oin] ruokoh rupesi,
Väännäks[e] vesikivelle.
90 Niin se juoksi Hiitt[en] hirv[i],
Poropetra poimett[eli],
Kaikki karhut katselevi.
* Viitarannassa viheli,
Orkorannassa ujeli,
95 Niin ne karhut kuunteloo*.³
En ma soittoa haluisi,
Halun soiton⁴ soittajita,
Tahon vanhoa V[äinämöi]stä;
Kaikki karh[ut] pakisi.
100 Sano v[anha] Väin[ämöinen]:
"Oi sie - - -
Sie päästä merehen miestä,
Ei ole miest[ä] mennehessä,
Urosta uponnehessa."
105 Siitä v[anha] V[äinämöinen],
Siitä kulk[i] 3 kuuta,
Karehti 8 kuu[ta],
Yritt[i] 9:sä[n kuuta].
Kuuli päivän paistavaks[i],
110 Hempehen hellittäväksi,
Niin nosti merestä polven
Vassen v[anhoa] Väin[ämöistä].
Hanhut lintu ilman [lintu]
Näki mättähän merellä:
115 Olisi tuossa pesän sia,
Tahi tuores turvehut,
Jos tuohon pesäni laain,⁵
Munisin munia 2,⁶
Koksoaisin 3:ki.
120 Hierel[öövi, hauteloovi]
Päässä polv[en Väinämöisen],
Vassen v[anhoa] V[äinämöistä].
Kuuli polv[ensa palavan],
Jäsinensä läm[piävän],
125 Liikautt[i polviansa],
Jäsentää [järkähytti],
Munat vieretti vet[ehen].
Sano aina hanhut lintu,
Hanhut lintu ilm[an lintu]:
130 "Mi munass[a] ylistä [puolta],
Yliseksi taiv[oseks],
Mi oli alaista puolta,
Aliseksi maaemäks,
Mi on muita ruskioit[a],
135 Ne päiväk[si paistamahan],
Mi muita kirjavia,
Ne tähiksi taivah,
Pilk⌈a⌉ksi pilven lomah."

611. Koivujärvi.

Genetz II, n. 54. - 8/8 1872.

Maŕkke Lesońe.

[Kanteleen soitto - Kanteleen synty - Kyynelten vierintä - Laivaretki - Veneenveisto - Vipusen virsi]

Oi Ukko ylijumala,
Tahi toatto taivahaini,¹
Voari vanha Väinämöini,
Loati purtta laulamalla,
5 Vesti virrellä venehtä;
Uupu kolmie sanoa
Parraspuita pannessaha,
Peähä laian peässessähä.
Mistä sanat soatanehe?
10 Tuol' olis sata sanoa,
Tuhat virren tutkelmoista:
Otsalla oravalaukan,
Petralaukan peäloaⁱlla,
Hanhilaukan harteilla.
15 Vain on matkoa olova,
Jott' on matkoja pahoja,
Miehen miekkojen teriä,
Naisien nieklojen neniä.
Toki läksi, ei totellut,
20 Astu tuonne ai'an suuren,
Hyvän hemmun hetkutteli,
Peäsi tuonne paikan peällä,
Pellon petroja levitti,
Oravia suuren orren,
25 Pani parven peäskysie,
Sai sieltä sata sanoa,
Tuhat virren tutkelmoista.
Saipa pursi valmeheksi.
Lykkäsi venon vesillä,
30 Kaksilaian lainnehilla,
Teloilta teräksisiltä,
Vanumilta vaskisilta.
Pani nuoret soutamaha,
Verövät vetelömähä,
35 Itse istuvi perähä,
Niinkuin Suomen suolasäkki,
Tukulmin humalatukku.
Nenä joiku jouttsenina,
Perä kroakku koarnehina,
40 Teljot tetrinä kukerti,
Hankat hanhina hatsatti,
Airon pyyrimet pyinä joiku.
Soutipa päivän suovesiä,
Toisen päivän moavesiä,
45 Kolmannen venehvesiä.
Luoton' on merellä luotu,
Salasoari siunajeltu;²
Tuoho puuttu purren pohja,
Veno Väinämön väkästy.
50 Kivelläkö vain havolla,³
Vain on hauvin⁴ harteilla?
Veti veitsen huotrastahe,
Tupestahe tuiman rauan;
Jopa heän tuo'sta soapi
55 Kokon luita, hauvin⁴ päitä,
Kokon kynkäluun neniä.
Tulis näistä kantervoini,
Kuin olis sepon käsissä.
Itsepä lyöttihi sepokse,
60 Loati päivän, loati toisen,
Loati peänä kolmantena,
Iltana erähäntenä.
Mistä kielet soatanehe?
Jouhista ujon upehen,
65 Hivuksista⁵ hiitterini.
Saip' on soittu valmeheksi,
Soitti miehet naisekkahat,
Soitti miehet naimattomat,
Soitti miehet lapsiloavut;⁶
70 Ei ilo ilolla tuntun,
Soittu soitulla kajunna.
Itse vanha Väinämöini
Otti ponnen polvillaha,
Kären keänti taivosehe;
75 Ei sitä metässä ollut,
Ku ei tuota kuullutkana.
Itse on metsän isäntä
Nousi koivun konkelolla,
Lepän lenkolla yleni
80 Kantervoista kuulomahe,
Kalanluista kantervoista,
Lohen ruuaista rojuo.⁷
Itse on vejen⁸ emäntä
Sinisukkihi sivokse,⁹
85 Punapauloihe paneksi
Kantervoista kuulomaha,
Läksi vejet¹⁰ silmistähe
Itseltäkki soittajalta
Pyriemmät pyyn munie,
90 Päriemmät peäskyn päitä,
Siliemmät simtsukkoja.

1 taivaini.
2 siuna(j)eltu.
3 ha(v)olla.
4 hau(v)in.
5 Hi(v)uksista.
6 lapsiloa(v)ut.
7 Päällä: [roju]a.
8 ve(j)en.
9 si(v)okse.
10 ve(j)et.

591. Kiimasjärvi.

Borenius II, n. 159. - 13/8 1872.

Ińńińe Arhippa. Runonsa oppinut Suurenjärven Ondreiselta Mehvolta.

[Kanteleen soitto - Kanteleen synty - Laivaretki]

Kantele.

Vag' oli vanha Väinämöińe
Laulo virreñ, laijañ liitti,
Toizeñ laulo, toizeñ liitti,
Kolmannen, kokan ažetti.
5 Itśe istuzih perähä,
Kokan kuldaⁱzen nojaha,
Melan vaškizen varaha.
Pańi vanhat šoudamaha.
Vanhat šoudi, peät vabizi,
10 Püürimed ne püinä vingu,
Tel'l'ot tedrenä kukerdi,
Hangat hanhena havizi.
Pańi nuoret soudamaha.
Nuoret kerda veäⁱl'l'ettihe
15 Šilmän šiidämättömäksi.
Nuoret toińe veäⁱl'l'ettihe
Korvan kuulemattomakši.
Nuoret kolmas veäl'l'ettihe.
Puuttu purzi Väinämöińe,¹
20 Takeldu veno jumala,¹
Ei kivellä, ei havolla:
Hauviñ suureñ hardeilla,
Meri-koiran kokka-luilla.
Vag' oli vanha Väinämöińe
25 Heäñ tuoñ sanoiksi virkki:
"Ongo täššä nuorizossa,
Kañžassa üleńijässä
Tämäm purrem peäštäjäistä?"
Tuog' oli nuori Jougamoińe
30 Veäⁱl'd'i miekañ viereldähä.²
Luum purijam³ puoleldah,
Iski miekalla merüttä,
Alla laijan lašketteli.
Ei meri totellungoana,
35 Miekka kolmekši palakši.
Vag' oli vanha Väinämöińe
Veäⁱl'd'i miekañ viereldähä,
Luum purijam⁴ puoleldaha,
Iski miekalla merüttä,
40 Alla laijañ lašketteli.
Ei miekka totellungoana,
Haugi kolmekši palakši:
Händä muru häilähteli,
Keski-muru keilahteli
45 Merem mustihi mudihe;
Peä-muru kädehe šoadih.
Viegämä sepäm pajaha,
Ilman ikkunattomaha,
Aivin on ovettomaha:
50 "Šie olet šeppä Ilmollińe,
Tagoja ijän iguⁱńe,
Tavos miula tarbehutte,⁵,⁶
Tavos raudaⁱńe harava,
Piit so₍a sadoa süldä,
55 Varsi viittä valmistele.
Haravoitśen ruuvon ruhkat,
Ruuvoñ ruhkat, kazl'an kaitut,
Löüväñ luudagi muruⁱzen,
Kalañ luuda kappalehuon.
60 Tulis luuhuista iloista,
Kalañ-luista kandelehta!
Viegämäš šepäm pajaha,
Ilman ikkunattomaha,
Aivin on ovettomaha:
65 "Šie olet šeppä Ilmollińe,
Tagoja ijän iguⁱńe,
Tavos luuhuista iloista,
Kalan-luista kandelehta!"
Vag' oli vanha Väinämöińe
70 Heäñ tuoñ sanoiksi virkki:
"Ongo tässä nuorizossa,
Kañžassa üleńijässä
Tämän šoiton šoittajaista,
Iloⁱzen iluoⁱl'ijaista?"
75 Tuog' oli⁷ nuori Joug'[ahaińe]
Otti šoitoñ⁸ šormillaha,
Poikki-puolim polvillaha,
Ilon ittśieh lähemmä,
Šoittelou šovittelouve.
80 E' ole soitto šoitannalla,
Iloⁱńe iluonnalla.
Vag' oli vanha Väinämöińe
Otti šoiton sormillaha,
Poikki-puolim polvillaha,
85 Ilon ittśieh lähemmä;
Šoittelou šovittelouve.
Sormin soitti Väinämöińe,
Kielin kandeleh pagazi.
Mi oli metśän otušta,
90 Nel'l'iñ jaloiñ juokšijaista,
Kakšin šiivin lendäjäistä,⁹
Kaikki tuldih kuulomaha
Väinämöizen šoitandoa.
Vedehiń' oñ vein emäntä¹⁰
95 Vedihi vezi-kivellä,
Ruskieh on ruuvikkoho,
Kauneheh¹¹ on kazl'ikkoho,
Väinämöizen šoitandaha.

1 Sic.
2 viereldäh.
3 Luun puroman.
4 Luun [puroman].
5 tarbehute.
6 e lisätty värsyn täytteeksi.
7 on.
8 soitun.
9 Siis otukseksi näillä paikoin sanotaan kaikkea metsän riistaa, eikä ainoastaan lintuja.
10 emändä.
11 Kauneh.

621. Latvajärvi.

Borenius IV, n. 3. - 22/8 1879.

Iknattaińi Iivana, Karhusia. Kuullut Akonlahden mieheltä Homaselta Iivanalta. - Mp. Kuopiossa.

[Kanteleen soitto - Kanteleen synty - Laivaretki - Purren itku]

Niin tuo¹ v[anha] V[äinämöi]ńi,
T'iet[äjä ijän ikuińi],
Virren [porras polvuhuińi]
Läksi oštamaho² orihta,³
5 Šuvikunnan on šuitšet vyöllä,
Varšan val'l'ahat olalla.
*Aštuvo taputtelovi,
Käyvä helkähyttelövi*.
Kuuli purren itköväkše,⁴
10 Venehen val'ittavakši;
Kävi⁵ luokse purrem pu[i]señ,
*Ittepä noi[n sanoiksi virkko]:*
"Mitäš itket puińi purši,
Laitahankani halajat?"⁶
15 Purši varsin vastoavi:⁷
"Ompa⁸ syytä itkijällä,
Vaivoa val'ittajalla;
Muut kaikki pahemmat purret
Kolmittši tänä kešänä
20 Täyteñsä eluo tuovat,
Mie olen yksi uuši purši
Lahoin laštu tanterilla,
Venyiñ vestämäisilläńi,
Mavot allańi mateli,
25 Ilkeimmätkin ilman linnut
Parraspuuńi paskantavat,⁹
Peälläńi pešän tekövät."¹⁰
N'iin tuo v[anha] V[äinämöi]ńi
Leikkoau¹¹ (heän) leheštä vaššan,
30 T'ina tyven, kultalatvan,
Pyhkiu¹² purrem puhtahakše;
*Saip'on [purrem puhtahakše].*
Työntäu¹³ heän venon vezillä.
Itše noin s[anoiksi] v[irkk]o:
35 "Kuplikse veno vezillä,
Lumpehikse lainnehilla."
Laštai laian neitosia,
Toisen [laian] šulhośija,¹⁴
T'inavöitä, vaškipäitä.
40 Laitto vanhat šoutamahan;
Vanhat šouti, peät vapiźi,
Eipä purši juoššunkana.
Muutti nuoret šoutamahe;
Nuoret š[outi], airot notku,
45 Hankat hanhina hakatti,
Nenä joiku¹⁵ jouttšenina,
Perä kroatšku koarnehina,
Tel'l'ot tetrinä kukerti.¹⁶
Puuttup¹⁷ on veno vezillä.
50 Tuopa v[anha] V[äinämöi]ńi
Itte noin s[anoiksi] v[irkk]o:
"Kivelläkö vain havolla?"
Veno varsin vaštoavi:⁷
"Ei kivellä, ei havolla,
55 Vain¹⁸ oñ hauviñ harteilla,
Vejen koirran koukkuluilla."¹⁹
Tuopa v[anha] V[äinämöi]ńi
Tavottau heän taskuhuñša,
Otti onken taškuštahe,
60 Väkärauvan väškyštähä,
Semp' on šyökševi²⁰ vetehe;²¹
Niin²² vetäu venoseh hauvin.²³
Kyllä²⁴ kauhie kalańi.
*Mittelöu heän, miet'iskelöu.*
65 Kattšelou heän, keäntelöue:
Mitähän²⁵ tulisi tuosta.
Loat'iu šoituñ šoršañluisen,*²⁶
Kannelvon kalaneväsen.²⁷
Šoittoa lirittelövi;²⁸
70 (*Soittu soitti kaunehesta)*.
Šoittau²⁹ nuoret, š[oittau] vanhat,
Soittau²⁹ šuuret, [šoittau] pienet;
Vain ei šoittu muilla šoita,
Kuin itselläh loat'ijalla.³⁰,³¹
75 Vain tuo v[anha] V[äinämöi]ńi
Šormin šoitti kannelvoiśt'a;
Kyllä šoitti kaunehešta,³²
Ei(k)'³³ ollun sitä metšäššä
Jal'oin ńellin juokšijoa,³⁴
80 Ku ei tulluñ kuulomahe
Šoitantoako V[äinämöi]śen.
Eik' ollun šitä metšäššä
Šiivin kakšin lentäjöä,³⁵
Ku ei tullun kuulomahan
85 Soitantoako V[äinämöi]sen.
Itseki metšän emäntä
Lepän lenkolla vejäkše³⁶
Tuota eäntä kuulomahe,
Soitantoa V[äinämöi]sen.
90 Eik' ollun sitä veješšä
Evin kakšin kulkijoa,
Ku ei tullun kuulomahe
*(Tuotako eäntä kuulomahe)*
Soi[tant]oa V[äinämöi]sen.
95 Itšeki vejen emäntä
Rinnoin rikkahan ajakši
Tuota eäntä kuulomahe,
Soitantoa V[äinämöi]sen.

1 Päällä: Tuopa še.
2 Päällä: [ošt]ohon.
3 Päällä: [ori]hin.
4 itköväkš|i|: itköväkše.
5 Päällä: [Kävi] heän.
6 Päällä: haliset.
7 vastoa|u|: vastoavi.
8 Päällä: Mont' on.
9 paskanta|u|: paskantavat.
10 teköü: tekövät. Päällä: [tek]e[vät].
11 Päällä: [Leikk]asi.
12 Päällä: [Pyhk]i.
13 Päällä: [Työntä]p' on.
14 šulh|a|śia: šulhośija.
15 jo|u|ku: joiku.
16 Päälla: [kuker]ši.
17 Päällä: [Puuttup]a.
18 Päällä: [Vain]p.
19 Päällä: [koukkul]uulla.
20 Päällä: [šyökš]ö[vi].
21 veteh: vetehe.
22 Päällä: Se.
23 Alkuaan ollut: hauvin venoseh, on numeroilla muutettu.
24 |Se on| kyllä: K. Päällä: [Kyll'] on.
25 Päällä: [Mitä]p on.
26 Päällä: [šoršañl]uušta.
27 Päällä: [kalanevä]stä.
28 lirittelö|u|: lirittelövi.
29 Päällä: [Šoitt]i.
30 Säkeiden 71-4 alkuperäinen järjestys ollut 73, 74, 71 ja 72; on numeroilla muutettu.
31 Tämän jälkeen on kk:ssa säe: |Ei šoatu šoittuo laulamah|.
32 kaun|n|ehešta: k.
33 |Vain| ei(k): e.
34 Päällä: [juokš]ovoa.
35 Päällä: [lentä]veä.
36 Päällä: [vejäk]ši.

661 a). Uhut.

Borenius I, n. 44:n vert. - 1872.

Huotarińi Jouhko.

[Kanteleen soitto]

76. [Eipä soitto soitakk]o[ana].
83. [Jok' ei tullun kuulomah]an.

SKVR I2

906. Uhut.

Lönnrot AII 6, n. 5. - 1834.

Luultavasti Teppisen Larin isän laulama, ks. seur. n.

[Ahdin ja Kyllikin runo - Hiiden hirven hiihdäntä - Kanteleen soitto - Kyynelten vierintä - Laivaretki - Miekan tai keihään kuvaus - Purren itku]

Aika on Ahtie sanoa,
Veitikkia vieretellä.
Ahti poika, auvo poika
Hän vanno valat ikuset:
5 Ei Ahin sotia käyä
Kuun̄a 10:nnä kesänä,
Hopienkaan ei halulla,
Kull[an]ka⌈an⌉ ei tarpehella.
Kävi Kyllikin kylääh
10 Mieh[e]n tois[e]n tarpeh[e]lla.
Itkeep[i] Ahin venonen,
Sata hank[a] haihatteli:
"Ei Ahti sotia soua
6:nna l0:nä kesänä,
15 Ilkeimät linnut ilm[an]
Puuni on parras paskanta[vat],
Matalim̄at maan matos[et]
Alla kaar[eni] asuv[at],
Mie venyn vessoillani,
20 Lahon lastulmuksillani."
Jopa yönä ensim̄äissä
Puuttu¹ kyllin Kyllikillä,²
Puuttu kyllä päätä kyynäs,
Kättä viljalta vihaista.
25 Ahti suoris⌈e⌉ sotiin,
*Vasten vaivainen valoa;*
Lähteepi Ahin venonen
Käsivarsin vaalim[a]tta
Teloilta teräksisiltä.
30 Ahti tuon san[oiksi] virkk[i]:
"Olis Teiri tiiossani,
Kuuro kuulomoiss[in],
Ahilla soan avuksi."
Teiri suorikka³ sotiin.
35 Isä pääty ikkunassa,
Kirves vartta vuolomassa,
Isä⁴ tuon s[anoiksi] v[irkki]:
"Ei Teuri sotaan jouva,
Vast' on nainut nuoren nais[en],
40 Ottant om[an] emän̄än,
Viel' on näunit näppimättä,
Peräpahkat pieksämättä,
Kupehet kutsuttamatta."
Teuri pääty kiukaalla⌈a⌉,
45 Jalan kenki kiuk[aalla],
Tois[en] kenki latt[ia]lla,
Veräjillä vyöteleksen,
Ulkona kävysteleksen.
Otti Teuri keih[äänsä],
50 Ei ole keiho suuren suuri,
Eikä keiho [pienen pieni],
Keiho keskikertain[en]:
Susi putkessa puhusi,
Kasi nauku naglan pääs[sä].
55 Lykkelöö keihoansa
Muien keih[oje]n sekaah.
Nuoret souti, a[irot] n[otku],
Yanhat sout[i], p[äät] v[apisi],
Airon pyyryt p[yynä] v[inku],
60 Nenä joiku j[outsene]na,
Perä kratsko kaarn[ehena],
Hangat hanh[ina] hatsahti.
V[aka] v[anha] V[äinämöine]n
Käänti käyrän polv[illensa],
65 Soitti sorm[in] kant[eletta],
Kielin kant[ele] pak[asi].
Itse itk[i] V[äinämöine]n
Omoa on soitantoa:
Veet on vieri s[ilmistänsä]
70 Pyöriem̄ät p[yyn] m[unia],
Häriem̄[ät] p[äitä] härän.
Mujehetko muut kalatki⁵
Rinnoin ruokohon ajaksen,
Evin eille⁶ ehtelevät
75 Virtt' on Väinön kuulom[ahan].
Itsek[i] v[een] emäntä
Veiäksen vesi kivelle,
Vattalolla⁷ vaivoaks[en]
Virttä V[äinö]n kuulom|ahan].
80 Mets[ä]n ukko hallip[arta]
Sini sukkah sujoksen,
Puna paulah paneks[en],
Virttä Väinön⁸ ku[ulomahan],
Rinnon aialle ajaks[en]
85 Virttä V[äinö]n kuul[omahan].
Sillon kylmi suuren kyl[män],
Väki pakkasen paleli,
Kun Ahin merelle kylmi.
Yhtenä kesässä yönä
90 Kylmi jäätä kyynär⌈ä⌉[n],
Sato lunta sauan varren,
Kylmi k-n p-n,
Varsan vats[ahan] hevosen,
Naisen kään on taikinah[an];
95 Ni[i]n Ahin merellä kylmi.
Siitä hän vuoen susta vuoli,
Kevän keetti kalvuons⌈e⌉,
Lykkäsi lylyn lum[elle],
Kun on ruskien repos[en],
100 Eli valk[ian] jäniks[en].
Itse läks[i] hiiht[ämään],
Lysmätti lylyn lävys⌈t⌉ä,
Sauvat taittu suoveroista,
Katkesivat kaikki värkit.

369. Ponkalaksi.

Borenius III, n. 84. - 7/9 1877.

Lukkańi Huotari, Prokkosia.

[Kanteleen soitto - Kanteleen synty - Kilpalaulanta - Laivaretki - Purren itku - Tuonelassa käynti - Vipusen virsi]

Olipa ennen vanha Väinö,
Laulaja ijän ikuińe,
Sanan on ponto polvehińe,
Viisas virsien tekijä,
5 T'ietäjä ijän ikuińe
Tekipä t'iiolla venehtä,
Loat'i¹ purtta laulamalla.
Eipä se puita purra šoata,
Veššetä² venehen puita.
10 Jopa se³ v[anha] V[äinämöi]ńe
Teki tiijolla v[ene]htä,
Uupu 3:ie sanoa
Parraspuuta pannessañša,
Peähä laijan peässeššähä,⁴
15 Tulliko puuta puuttoaśśa.⁵
Jopa se³ v[anha] V[äinämöi]ńe,
Šuorisi šuvannon šulho.
Lähti⁶ šaamahan šanoja
Pimieštä Pohjol'asta,
20 Tarkašta Tapiol'asta,
*Tuonen muššasta jovesta,
Manalan alantehelta,
Vatsasta Vipusen vanhan,
Alta kielen ankervoisen.*
25 Itsepä v[anha] V[äinämöińe]
Aštu p[äivä]n, a[stu] 2:sen,
Nuherteli⁷ nuorra miessä,
Verratoinna veššašteli
Päivän nieklojen neńiä,
30 Miesten miekkojen teria.
Jop' on peänä 3:tena
Joutupa Pohjol'an jovella.
P[o]hjan⁸ tytti,⁹ Turjan neito,¹⁰
Ulappalan umpisilmä
35 Pesi portto poukkujanša.
Räpähiensä räimytteli.¹¹
Sano v[anha] V[äinämöi]ńe:
"P[ohj]on t[ytti],¹² Turjan neito,
Tuopp' on Väinöllä venehtä."
40 P[ohj]on t[ytti]¹² noin šanovi,
Jo sano¹³ sanalla tuolla,
Virkki tuolla vintiellä:¹⁴
"Harvoin on hauki vierahia,¹⁵
Ei siika sinä ikänä,
45 Lohen poika polvenahe."
Noin sanovi P[o]hjon tyttö:
"Minne läksit vanho Väinö,¹⁶
Urkeńit Suvannon sulho?"
Sano v[anha] V[äinämöi]ńe,
50 *Vanha Väinö hoastoal'i,*
Sopivasta suossutteli:
"Läksin Tuonelta oraista,
Manalalta¹⁷ veäntietä?"
P[ohj]on tyttö, T[urja]n n[eito]
55 Jo sano s[analla] t[uo]lla,
Varsinpa tuoho vastajel'i:
"Jo tunnen valehtel'ijan,
T'iijän v[a]nhan Väi[nämöi]sen."
Jopa on v[anh]a V[äinämöi]ńe
60 Murti suunsa,¹⁸ m[urti] peänsä,¹⁹
*M[urti] mustoa haventa,*
Muuttu mussakse mavokse,
Keärmeheksi keännälläkse,
Sivuliuskakse²⁰ sivallakse;²¹
65 Itsepä uija ullottavi
Poikki P[ohjo]l'an jovesta.
Jo joutu j[ove]sta poikki.
Ajoa karettelovi²²
Hepośella hirvisellä,
70 Kalan hauvin karvaśella,
*Lohen mussan muotośella*
Tuonen mustoa jokie,
M[ana]lan alantehie.
Tuopa lieto Lem[min]käińi
75 Eli nuori J[ou]kahaińi
Varsin vastahan satutti,
Sattupa tiellä vassakkah,
Jo sattu hyvä hyvähä,
Jalo toisehe jaloho,
80 Rahis puuttu rahkehene,²³
Luokka luokkihen takeltu.
Sanopa v[anha] V[äinämöine],
Virkki t[uolla] v[in]tehellä:
"Kumpi tiiolta parempi,
85 Sempi tiellä šeisuoho⌈e⌉,²⁴
K[umpi] t[iiolta] vähempi,
S[empi] tieltä siirtyöhö."²⁵
Sano nuori J[oukahaini]:
"Laulan lammin lumpehikse,
90 Laulam (mie siun) veitšikse vesillä."²⁶
V[anha] V[äin]ö vastoal'i:
"Miepä laulan loavullańi,
Laulam mie siun suoho s[uo]ńivöistä,
Niittyhy²⁷ nisulihoista,
95 Silloikse likasijoilla,
Pahan paikan portahiks."
Jopa on n[uori] J[oukahaini]
Jo on suossa suońiv[öi]stä,
N'iityssä n[isulihoi]sta,
100 Siltana l[ikasijoi]ssa,
P[aha]n p[aika]n portahana.
Itkie vihertelövi:
"Oi on v[anha] V[äinämöi]ńe,
Peässä tästä pälkähästä,
105 Tästä seikasta selitä,
Annan ainuot hopiet,
[Annan] kultia kuparin,
Isäńi ikuśen kassan."
Sanopa v[anha] V[äinämöińe]:
110 "Kusen konna kultihis,
Ilkie hopejihis,
T'iesit t'iellä tullessaski
V[anha]n V[äin]ön vassuksiks."
Sano n[uori] J[oukahaińi],
115 Jo sano s[analla] t[uolla]:
"Oi on v[anha] V[äinämöińe],
Peässä [tästä pälkähästä],
Tästä [seikasta selitä],
An[nan] ain[uon] šisaren,
120 Lainnoan emońi lapšen."
Jopa v[anha] V[äinämöińe]
Šuoštu tuoho šuosioh,
Peästi tuosta [pälkähästä].
Siitä²⁸ seikasta [seli]tti.
125 Jopa n[uori] J[oukahaińi]
Ajoa karettelou,
Mennä luikerottelou
Alla p[äin], pahalla m[ielin],
Kaiken k[allella] kypärin,
130 Kotihinsa kohtoaks[e]
Rehellisen reisun peältä,
Kuin sopi hyvä h[yvä]h[ä].
Jalo [toisehe jaloho],
Sattu tiellä [vassakkah],
135 Sopi nuori J[oukahaińi],
Eli v[anha] V[äinämöińe].
Sano Päivöl'än emäntä:
"Oi on poikańi poloińe,
Mitäs itket poikuońi?"
140 Sano n[uori] J[oukahaińi]:
"Oi om moamo kantajańi,²⁹
El[i] emo ylentäjäńi,
Ompa syytä itkeäki,
Vikoa vesisteäki:
145 Sattu tiellä [vassakkah]
Sattu v[anha] V[äinämöińe],
Eli n[uori] J[oukahaińi]:
Annoin ain[oan sisaren],
Lain[asin emoni lapsen]
150 Oman peäńi peästimeksi,
Henkeńi lunastimeksi."
Sano P[äivö]l'än em[äntä]:
"Elä itke poikuońi,
Tuota toivoin tuon ikäńi
155 Vävykseńi V[äinä]möistä,
Šuvukšeńi šuurta miestä,
Lankokseni laulajoa."
Jopa v[anha] V[äinämöińe]
Ajoa [karettelovi]
160 Selässä sin[isen] hirven,
Sińilammin³⁰ lautasilla
Tuonen m[ustoa] jokie,
M[ana]lan al[ante]hie,
Mieli šoamahan sanoja
165 Vatsasta V[i]p[u]sen v[a]nhan,
Alta kielen ankervoisen.
Vai jo on viikon virpa kuollun,
Kauan ankervo katonun,
Paju kasvan³¹ peällä parran,
170 Kasvo kuusi kulmaluusta,
Hoapa suuri harteiltse,
Lepät³² leualta yleni.
Itse v[anha] V[äinämöińe]
Sai tuolta sanoa 3,
175 Luettavat luotteiks.
Itse v[anha] V[äinämöińe]
Ajoa kar[ettelovi]
Kot'ihinsa kulkiessa.
Jopa itki puińe pursi,
180 Veneh hankava havatti,
Kyhäeli kyynälensä:
"Ompa muut pahemmat purret
Peästäh sotoa käyty,
Tasoin oltu tappelussa,
185 Jo pit'i minun polośen
Peällä lastujen lahuo,
Vierrä vestämykšilläni."
Jopa v[anha] V[äinämöińe]
Alko purtta puujael'l'a,
190 Jo sano san[alla] tuolla,
Virkki t[uolla vint]ijellä:
"Eläs itke puińe pursi.
Viikon viipy V[äinämöi]ńe."
Itse v[anha] V[äinämöińe]
195 Lykkäsi venon vesillä,
Lato laian neitosia,
Toisen l[aian] sulhaśia,
Šukapäitä su[l]h[asia],
Vaskikampoja kanoja,
200 Itse iśśukse peräh
Niin kuin Suomen sulkavärtti,³³
Tukulmin tupakkisäkki.
Souti p[äivä]n suovesiä,
2:sen p[äivä]n moav[esiä],
205 3:nen kot'iv[esiä].
Nuoret³⁴ souti, airot notku,
Vanhat [souti], peät vapisi,
Nenä joiku jouhtenena,
Tel'l'ot hanhena hatšatti.
210 Vai³⁵ jo peänä 3:na
Jopa puuttu puine p[ursi],
Veneh hankava takeltu.
Kattso nuoret, k[attso] v[anhat]:
Kivelläkö, kannollako,
215 Vainkońi havon selällä.
Kattso v[anha] V[äinämöine]n,
Itseki isäntä purren,
Jo sano s[analla] t[uolla]:
"Ei kivellä, ei k[annolla]
220 Eikäńi h[avon] s[elällä],
Ompa hauin harteilla,
Vejen koiran koukku luulla."
Jopa v[anha] V[äinämöińe]
Jo veänti kalan veneheh,
225 Purren alta puujael'i,
Loat'i harpun hauin luisen,
Kantelvon kalan eväśen
Suuren hauin hartejista,
Vejen k[oira]n k[oukku]luista.
230 Soitti n[uore]t, s[oitti] v[an]hat,
S[oitti] miehet naimattomat,
S[oitti] nainehet urohot.
Ei ollunt ilo ilolla,
Eikä soittu soitannalla.
235 Itse v[anha] V[äinämöińe]
Otti soitun sormihinsa,
Laski lantehuisillah,
Poikki puolten polvillah,
Soitti kerran soiahutti,
240 [Soitti kerran], s[oitti] toisen,
[Soitti kerran] kolm[an]nenki,
Jo oli ilo ilolta,
Jo on s[oittu] s[oitanna]lta.
Ei ollun sitä vejessä
245 Joka ei kulken kuulomah,
Näkömäh imehintei.
Itseki vejen em[äntä]³⁶
Vejäkši vesikivellä,
Vattulalla vaivoakse
250 Soitantoa kuul[omah],
Näkömäh im[ehin]tie.
Eik' ollun s[itä] metšäššä
Siivin kaksin lentäjeä,
Jaloin nel'l'in juoksovoa,
255 Joka ei kulkent k[uulomah].
Itseki m[etsä]n em[äntä]
Rinnoin³⁷ aijoilla³⁸ rihuse,³⁹
Lymmyksillä lykkelekše
Soit[antoa kuulomah],
260 Näk[ömäh imehintie].

1 Päällä: Laitto.
2 Jäl.: (ei vestetä.)
3 Päällä: on.
4 |Parra| peähä peässeśśähä: P. *laijan* p.
5 Säkeiden 14 ja 15 alkuperäinen järjestys ollut päinvastainen; on numeroilla muutettu.
6 Päällä: [Lä]ksi.
7 Nuh|u|rt|i|: Nuherteli.
8 Päällä: [Pohj]o[n].
9 tytt|ö|: tytti.
10 |n|eit|i|: neito.
11 rämä|täyvi|: räimytteli.
12 P[ohj]on: P. *t[ytti].*
13 Sano: Jo S.
14 Päällä: [vint]ejella, -ehella.
15 Päällä: [vierah]ina.
16 |V[äi]nö v[anha]|: *vanho Väinö.*
17 Manalta: Manalalta.
18 Päällä [suu]ta.
19 Päällä: [peä]tä.
20 Päällä: Tsitsi[liuskakse].
21 siva|lsih|: sivallakse.
22 karettelo|u|: karettelovi.
23 rahkehe|he|: rakkehene.
24 seisuoho|t|: seisuoho⌈e⌉.
25 siirtyöhö|t|: s.
26 Ss:n 89 ja 90 alkup. järjestys ollut päinvastainen; on numeroilla muutettu.
27 Niitt|u|h|u|: Niityhy.
28 Päällä: Tuosta.
29 kantaja|i|ńi: k.
30 Sińi|hirven| : Sińilammin.
31 Päällä: [kasv]oi.
32 Päällä: [Lep]pä.
33 Selit.: = (höyhensäkki).
34 N|ou|ret: Nuoret.
35 Vai|n|: V.
36 |Ei o[llun] sitä mets[ässä]|: Itseki vejen em[äntä].
37 Päällä: [rinn]a[n]?
38 aioilla: aijoilla.
39 Päällä: r[ihus]i.

641. Vuonninen.

Borenius I, n. 72¹ - 10/10 1871.

Ontreińi Jyrki.

[Kanteleen soitto - Kanteleen synty - Kyynelten vierintä - Laivaretki - Purren itku]

Vaka viisas Väinämöini
Läksi ettšohon hevosen,
Suvi-kunnan kuunteluhun,
Suvi-kunnan on suitšet vüöllä
5 Varsan valjahat olalla.
Sekä mäni, jotta joutu
Voaran vankan liepiellä.
Seisataksi kuulomaha:
Kuuli purren itköväksi,
10 Venehen valittavaksi.
Loi heän suvi-kunnan suitšet suolla,
Varsan valjahat aholla,
Hietaha helut hevoⁱsen,
Moaha varsan marhaminnan.
15 Sekä mäni, jotta joutu
Tuonne luoksi puisem purren.
Kohta korvalla epäsi:
"Mitä itket pursi puini?
Ei ole süütä itkiesi,
20 Vaivoa valittoasi!"
Pursi vastahan sanovi:
"Ompa süütä itkieni,
Vaivoa valittoani!
Om muutki pahemmat purret
25 Peästähä sotoa käüväh;
Tuuvah täüteñsä² rahoja,
Perä-puilla penninkiä,
Aluksilla oartehie,
Vaim mie lahon lassuillani,
30 Venün vesselmüksilläni.
Joka puu puroa³ milma,
Joka sammakko sanoa,³
Ilkeimmät ilman linnut,
Pahimmatki moam matoset
35 Alla koareni asuvat,
Peälläni pesän pitävät;
Voam mie lahon lassuillani,
Venün vestämäisilläni."
Siitä vanha Väinämöini
40 Lato toisen laita-puolen,
Suka-peätä sulhaⁱsia,
Suka-peätä, vaski-vöitä,
Lato toisen laita-puolen
Tina-päitä neitoⁱsie.
45 Tina-päitä, vaski-vöitä.
Vielä jäi vähä tiloa,
Pani vanhoa väkie,
Ijän kaiken istunutta.
Lükkäsi venon vesillä,
50 Tammen lassun lainnehilla.
Itše noin sanoiksi virkki:
"Vesillä on venoⁱsem mieli,
Jos on tervassa teloilla,
Neijen om mieli miehelähä
55 Korkiestaki ko(j)ista."
Siitä vanha Väinämöini
Itše noin sanoiksi virkki:
"Juokse sinä pursi puini
Ilman airon auttamatta,
60 Huoparilla huopimatta."
Pursi vastaha sanoa:
"Ei ne juokse purret puiset
Ilman airon auttamatta,
Huoparilla huopimatta."
65 Siitä vanha Väinämöini
Pani vanhat soutamaha;
Vanhat souti, peä vapisi.
Siitä vanha Väinämöini
Pani nuoret soutamaha;
70 Nuoret souti, airot notku,
Nenä joiku jouttšenina,
Hankat hanhena hatšatti,
Teljo tetrinä kukerti,
Perä korsku koarnehina.
75 Siitä vanha Väinämöini
Laski päivän suo-vesie,
Toisem päiväm moa-vesie,
Kolmannem meren vesie,
Itše vanha Väinämöini
80 Piti miekalla pereä,
Tuijotti tupettomalla.
Jopa puuttu pursi kiini,
Takeltu veno merehe.
Sano vanha Väinämöini:
85 "Katšos seppo Ilmorini,
Mihi puuttu pursi kiini,
Takeltu veno merehe,
Kivelläkö, kannollako,
Vainko rattu-rauniolla?"
90 Kattšo seppo Ilmorini:
Ei ole kivellä, ei kannolla,
Eikä rattu-rauniolla;
Hauvin on suuren harte₍^jilla,
Ve₍en koiran koukku-luilla.
95 Siitä vanha Väinämöini
Nossalti melam merestä,
Sillä haukie sivalti.
Hauki kolmeksi palaksi.
Sen veti venoseheñsa,⁴
100 Talu talka-pohjahasa.
Kattšeloa, keäntelöä,³
Itše noin sanoiksi virkki:
"Saispa noista seppä soitun,
Takoja hüvän asien,
105 Ve₍en koiran koukku-luista.
Siitä vanha Väinämöini
Pani paitañsa⁵ pajaksi,
Turkkiñsa⁶ tuhuttimeksi,
Vasaraksi küünäs-peäñsä,⁷
110 Pienet sormeñsa⁸ pihiksi,
Polveñsa⁹ alusimeksi,
Takoa taputteloa,³
Lüüvä lünkehöttelövi.
Tako harpun hauvin luista,
115 Kantelon kalan evistä.
Tuosta tuoho naulat laitti:
Okahista Tuonen osran;
Tuosta tuoho kielet laitto:
Hivuksista Hiijen immen,
120 Hampsista halu-kapehen.
Soitti nuoret, soitti vanhat,
Ei ollut ilo ilolla,
Eikä soittu soitannolla.
Siitä vanha Väinämöini
125 Itše istuih soittamaha
Kivisellä portahalla,
Rahin rautaⁱsen nenällä;
Otti soitun sormillaha,
Kantelon käteñsä¹⁰ alla;
130 Jop' oli ilo ilolla.
Ei ollun sitä urosta
Eikä miestä naimatointa,
Jolla ei ituksi käünüt.
Itše itki Väinämöini.
135 Küünel vieri¹¹ küükerteli
Punasilla polvillaha.
Vieri vieläki alemma:
Läpi viijen villa-vaipan.
Vieri vieläki alemma:
140 Läpi kauhtanan kaheksan.
Ei ollun sitä ve₍essä,
Ku ei tullun kuulomaha
Soitantoa Väinämöisen,
Evin kuusin kulkovoa.
145 Itšeki vejen emäntä
Rinnoin ruokohon ajaksi,
Vejäksi vesi-kivellä.
Ei ollun sitä metšässä,
Ku ei tullun kuulomaha
150 Soitantoa Väinämöisen,
Jaloin nellin juoksovoa,
Siivin kaksin siukavoa.
Itšeki metšän emäntä
Rinnoin ajalla ajaksi,
155 Lümmüksellä lükkeleksi,
Veräjillä vieretäksi
Soitantoa kuulomaha.

1 Alk. muistoonpano kadonnut.
2 täütesä: täutensä.
3 Vuonnisen seudun omituinen 3 personan muoto.
4 venosehesa: venosehensa.
5 paitasa: paitansa.
6 Turkkisa: Turkkinsa.
7 küünäspeäsä: küünäspeänsä.
8 sormesa: sormensa.
9 Polvesa: Polvensa.
10 kätesä: kätensä.
11 "Vieri" on, ainakin laulajan käsityksen mukaan, tässä verbi. Vrt. edellisen runon 4 säettä. [Painetaan Pistoksen syntyyn.]

Vienan Karjala – SKVR I1, I2 ja I4

2. Kellovaara.

Borenius II, n. 170. - 15/8 1872.

Miihkalińe Simana.

[Kanteleen soitto - Kanteleen synty - Kilpalaulanta - Sammon taonta - Väinämöisen ammunta]

Üks' on vanha Väinämöińi,
Toińe on nuori Jougahaińi
Ajettihpa vassakkaha
Selvällä¹ meren selällä,
5 Vaingo² suureñ suoñ selällä,
Kaunehella kangahalla.
Rahis puuttu rahkehesse,³
Aiza aizahañ takeldu.
Sano nuori Jougahaiñi:
10 "Siirrü t'ieldä Väinämöińi!"
Vastai vanha Väinämöińi:
"Siirrü t'ieldä Jougahaińi!
Anna sie tappuran ajoa,
Töppö-langan töühötellä;
15 Siirrü t'ieldä silkki-langa.
Mie olen ennen üödä sündüt,
Si' olet päiveä jälestä."
Laulo vanha Väinämöińe,
Laulo nuoren Jougahaizen,
20 Laulo kautti kainaloida,
Läbi lämmindä lihoa,
Laulo suoho seizomahi,⁴
Kangasta kazottamahi.⁵
Sano nuori Jougahaińi:
25 "Oi nüd vanha Väinämöińi
Püörrütä pühät puhezi,⁶
Peruvuta lauziezi!"
"Midä annad Jougahaińe?"
Sano nuori Jougahaińe:
30 "Annan ainuon orihin,
Herneh-vardizeñ heboⁱzeñ."
Vastai vanha Väinämöińe:
"On kaksi itsellänegi,
Viel' on kaksi kaunokaista;
35 Üksi tarkka askelelda,
Toińe on käünnäldä kebie."
"Oi sie vanha Väinämöińe
Püörrütä pühät sanazi,
Peruvuta lauziezi!"
40 "Midä annad Jougahaińe?"
"Annan ainuon koirańi."
"On kaksi itsellänegi,
Viel' on kaksi kaunokaista,
Üksi tarkka haukunnalda,
45 Toińe on käünnäldä kebie."⁷
"Oi sie vanha Väinämöińi
Püörrütä pühät sanazi,
Peruvuta lauziezi!"
"Midä annad Jougahaińe?"
50 "Annan ainuon jouzeńi."
"On kaksi itsellänegi,
Kaks' on jousta kaunokaista:
Üksi tarkka ambuoksi,
Toiń' on kauńis kattsuoksi."
55 Sano vanha Väinämöińe:
"Jeäd nüt suoho seizomahi,⁴
Kangasta kazottamahi.⁵
Midäbä sie annad Jougahaine?
Anna ainuo sizäres,
60 Lainnoa emozi lapsi."
Niin se on nuori Jougahaińe
Ando ainuon sizäreh,
Lainnazi emohe lapsen
Iguⁱzeksi puolizoksi,
65 Kainaloizeksi kanaksi,
Nuotam pulom⁸ puistajaksi,
Verkon siglañ siirdäjäksi.
Vain se on vanha⁹ Väinämöiñi
Itse lähtöu merellä
70 Heboⁱzella hirvizella,
Kalahauvin karvaⁱzella,
Lohem mussam muodoⁱzella.
Ajoa karettelovi
Selvällä meren selällä,
75 Ulgozell' on augiella.
Lappalaiń' on küüttö-silmä,
Se on ambuja iguⁱńi.
Siid' on aina Pohjon akka
Keksi mustaⁱzem mereldä,
80 Sinnervöizen lainnehelda:
Mi sie ollet mustiezi,
Ku kumma sinnervöjäze!
Niin sanovi Pohjon akka:¹⁰
"Poiguońi, nuorembuońi!
85 Mi tuo ollou mustienza,
Ku kumma sinnervöjäñze?"¹¹
Se on vanha Väinämöińe.
Pohjom poiga küttö-silmä,
Ambuja ijän iguⁱńe,
90 Ved'i jouzen jouvahutti,
Raudaⁱzell' oñ¹² roassallutti,
Itse ńiin sanovi siidä:
"Kuin käzi ülendänövi,
Niin jouzi alendakkoho¹³
95 Kuin käzi alendanovi,
Niin nuoli¹⁴ ülendäkköhö!"¹⁵
Ambu kautti kainaloida,
Läbi lämmindä lihoa,
Alda vanhan Väinämöizeñ
100 Ambu ainuon orihin,
Herneh-vardizeñ heboⁱzen.
N'iin se oñ vanha Väinämöińi,
N'iin sormin merellä sordu,
Kämmeńin vezillä keändü,
105 Sormiñ sordu lainnehella.
Sielä kulgi kuuzi vuotta,
Selu seittsemen kezeä,
Karehti kaheksan vuotta:
Kulgi kuuzissa hagona,
110 Pedäjäissä pölkum peänä.
Se on akka Pohjon akka,
Ainut akka Väinämöizeñ¹⁶
Mäńi seppoⁱl'am pajahe:
"Oi sie seppo Ilmollińe!
115 Tavo miulańi harava,
Tavo piit sadoa süldä,
Varzi viittä valmistele."
N'iin on akka Väinämöizen
Haravoittsi mereldä pohjañ,
120 Mereñ luuvot tukkuoli,
Kaiken karhella vedeli;
Pañi soalla soabraⁱzella
Tuhannella tukkuⁱzella.
Eibä löuvä Väinämöistä. -
125 N'iin se on akka Väinämöizen,
N'iin he₍äm mäńi kod'ihe.
Püühki pienem pirttizeñžä,
Lagoaⁱl'i¹⁷ lattieñža.
Mäńi ullos usta müöte,
130 Pellolla pärettä müöte;
Seizataksi rikkazilla.
Kuuli miehen itköväksi,
Urohon vajuttavaksi:
Ei ole itku naizen itku,
135 Eigä itku lapsen itku,
Itku parda-suun urohoñ,
Jouhi-leuvañ juorottelu:
Tämä on itku Väinämöizen!
N'iin on akka Väinämöizen
140 Löüdi vanhañ Väinämöizeñ
Meren suurelda sivulda,
Lahen kaijan kannakselda.
Sano vanha Väinämöińe:
"Ei ole miestä männehessä,
145 Urosta uponnehessa!"
"Oi nüd armaz akkaⁱzeńi,
Tuo sie luikku lehmän luuda,
Kappaleh kalan eveä."
Load'i vanha Väinämöińe,
150 Load'i soitun sormillañze,
Käzin kandervon azetti. -
Eibä löuvu soittajoa.
Soitti nuoret, soitti vanhat. -
Ei se soittu muilla soita,
155 Jog' ei soita load'ijalla,
Iloitse azettajalla! -
Sormin soitti Väinämöińi,
Kielin kandeleh pagizi.
Ei ollut sidä metsässä,
160 Jog' ei tullut kuulomaha
Soitandoa Väinämöizen,
Soitandoa, laulandoa.
Itsegi metsän emändä
Nouzi koivun kongelolla,
165 Lepän lengolla üleńi.
Itsegi veen emändä,
Rinnoin ruogoho rubezi,
Veännäksi vezi-kivellä,
Vaivoaksi vattalolla,
170 Kuulomaha soitandoa,
Soitandoa, laulandoa.

1 Selvällägo.
2 Vaingon.
3 rahkeheze.
4 seizomagi.
5 kazottamagi.
6 puheezi.
7 Ensin: "Toine on kierä käünnäldägi."
8 pullon.
9 Sana puuttuu.
10 Ss. 81-3 poispyyhitty.
11 sinnervöjäze.
12 Raudazellän.
13 alendakoho.
14 j[ouzi].
15 ylendäköhö.
16 Ensin: "Se on akka Väinön akka, Se on akka aina tarkka."
17 Laguoli

596. Sappovaara.

Niemi n. 164-5. - 1904.

Hilippä Huotarińi. - Mp. Akonlahdessa.

[Kanteleen synty]

- - -
Pursto putosi,
Peä kavahti karpaha.
- - -
- - -
Hauin ruotainen romuo,
Kalanluinen kantele.
- - -

121. Uhut.

Genetz II, n. 25¹. - 6/7 1872.

Vaśśilei Häńńińi. Isä ja äiti Kuhmosta, itse Aunuksen puolella kasvanut. Asui loppu-ijällänsä Uhtuessa ja on siellä nähtävästi oppinut runonsa.

[Kanteleen soitto - Kanteleen synty - Laivaretki - Maailmansyntyruno - Sammon taonta - Väinämöisen ammunta]

Üöllä šündü Väinämöińi,
Mäni päivällä pajahan,
Pańi paidanže pajakše,
Polvenša aluzimekše,
5 Jo on taivoizet takouve,
Ilman rannad raškehtivi.
Tago raudaizen oroizen,
Hiijen karvaizen hevoizen.
Hüppäzi hevon šelällä,
10 Hüvän ruunan landehilla.
Ajella tohottelouve²
Kežellä meren šelällä,
Urokallan aukiella,
Šeläšš' on šinizen hirven;
15 Šelgüä hiän šilittelöüve,
Tal'l'oa taputtelove,³
Ei kaštun oron kabijed
Eigä vuohisted hevoizen.
Lappalaińi küüttöšilmä
20 Pidi viikoista vihaista,
Kauvon aijaista kat̮etta
Piällä vanhan Väinämöizen.
Üöd hän istu ikkunoissa,
Valvatti vajojen päissä,
25 Keksi mustaizen merellä,
Šinnel'vöizen lainnehilla;
Jo tulovi Väinämöińi
Šeläšš' on šinizen hirven,
Šelgüä hiän šilittelöüve,
30 Tal'l'oa taputtelove.
Lappalaińi küüttöšilmä
Vedi jouzen jouvahutti,
Käzikuarnen kiännällütti,
Ambuogo Väinämöistä.
35 Emo kieldi, vaimo käški,
Kieldi kolme luonnokašta.
Ambu kuiteng', ei totellun,
Ei šobing' on Väinämöistä,
Šobi Väinämön hevoista
40 Läbi längien lihoit̮t̮i,
Kaltti noijen kainaloit̮t̮i.
Jo šormin merehen šordu,
Käzin kiändü lainnehilla.
Kulgi šiinä kuuzi vuotta,
45 Šeizo šeit̮t̮emen kežövä.
Et̮itäh on ekšünüttä,
Kadonutta kaivataha
Kežäll' on venon kapella,
Talvell' on šukšen lülüllä.
50 Tuli tuuli luodehelda,
Ajo vanhan Väinämöizen
Pimiäh on Pohjol'aha,
Pirun pitkähän perähä,
Miešten šüövähän külähä,
55 Urohon upottajaha.
Lendi kokko koilda ilman,
Koilda ilman, alda taivon,
Liidelekše, luadelekši,
Et̮t̮ivi pežän šijova.
60 Tuob' oli viizaš Väinämöine
Pisti polvehen pežäkši.
Kokko rukka, kurja l'indu
Vanu vaškizen pežäizen
Väinämöizen polven piällä.
65 Jo muni muuaista kolme,
Hierel'öü hän, haudelouve.
Mi munašš' on valgijeda,
Še päiväksi paistamaha,
Mi munašša on ruškijeda,
70 Še kuukši kumottamaha,
Mi munašša on šińistä,
Še täheksi taivozella.
Tuob' on Pohjol'an emändä
Püühki pienen pirt't'izehe,
75 Läksi ruhkianše viemäh,
Kuuli miehen itköväkše,
Urohon ulisovakše.
Viit'it̮ekše, vuat'it̮ekše,
Nappipaidohoin paneudu,
80 T'inarindoih t'ilkit̮ekši,
Lähtöü itkuvo perimäh.
"Midä ited Väinämöine,
Ulautad Ulandolaini?"
Šidä itki Väinämöini:
85 "Kuin ujin⁴ omilda mailda
Pimiäh on Pohjol'aha,
Pirun pitkähän perähä,
Miešten šüövähän külähä,
Urohon upottajaha."
90 "Elä ite Väinämöińi,
Kirjuta šie kirjakanši,
Annan ńeijon palkoistasi."
Päivät kirjakantta kirjuttauve,
Üöd on šammuvo tagouve.
95 Šai kirjakanši kirjutetukše,
N'eidońe lunassetukši.
Mäńi seppien pajaha:
Oi on seppä Ilmollińi,
Tagoja ijän iguińe,
100 Tavo raudani harava,
Piit tavo šadova šüldä,
Varži kahta kalkuttele.
Jo seppä haravan tago,
Piit tago šadova šüldä,
105 Varren kahta kalkutteli.
Jo läksi hara'avoimah,
Haravoit̮t̮i rannan raizad,
Rannan raizad, kannan kaizl'ad,
Löüzi kaizl'ova palaizen,
110 Kalanluuda kappalehen.
Midä tuošta šeppä šaizi,
Mieš mahti mahittel'izi,
Šaisk' on šoitun šormenluizen,
Kannelvon kalanemäzen?
115 Šaig' on šoitun šormenluizen,
Kantelvon⁵ kalanemäzen,
Šormiah šovittelouve,
Eib' on šoittu šoitakkuana,
Eig' on laulu laulakkuana.
120 Mist' on tuohon kieled šuavad?
Jouhed juokšijan hevoizen,
Immen itkijän hivukšed.
Pańi šoitun šoittamaha,
It̮e ištuih⁶ laulamaha
125 Kokan kuldazen nojaha,
Melan vaškizen varaha.
Šoittelougo,⁷ laulelougo,
Ei ollu šidä veješšä,
Eig' ollu šidä met̮äššä,
130 Ku ei tullut kuulomaha.
It̮egi vejen emändä
Vedihin vezikivellä.
It̮egi met̮än emändä
Nouzi koivun koñgelvolla,
135 Lepän leñgolla üleñi
Tuod' on iluo kuulomaha,
Väinämöizen soitandova.
Tuob' oli viizaš Väinämöine
Šai hän šoitun sormistanše
140 It̮eštänše iskulinnun.
Pani vanhad šoudamaha,
It̮e istuih laulamaha.
Šoudelougo, laulelouve;
Vanhad soudi, kiäd vabizi,⁸
145 Nuored šoudi, airod notki,
Püürimed püinä viheldi,
T'el'l'od tedrenä kukerdi,
Nenä joigu jout̮t̮enena,
Perä kruakku kuarnehena,
150 Hañgad hanhena hat̮atti.

1 Väinämöiźen virši.
2 Päällä: [to]m[ottelouve].
3 Tal'l'ova taputtelo.
4 uine, päällä: ujin.
5 kannelvon, päällä: [kan]t[elvon].
6 istui.
7 Soudelougo, [So]itt[elougo].
8 V. s., |airod notki|: V. s., *kiäd vabiži*.

613. Kivijärvi.

Lönnrot A II 7, n. 7. - 1834.

[Kanteleen soitto - Kanteleen synty - Vellamon neidon onginta]

Kälyksellä aina käypi;
Talo talkopohjaansa.
"Luopusa lohen kalaksi,
Pää rihmaton [neitoseksi]."
5 Kala [kirjo kimmeltihen],
Äsen päätänsä kohotti
Kupehella 6:lla.
"Oi sie hullu hulluttasi,
Mieletön mielettömyyttä[si]."
10 "Kun ois veitseni kotoni,
Kala parstoin pannakseni,
Saatronaiseksi saroiksi,
Lohisisksi lounahiksi."
- - -
"Ikuseksi puolisoksi,
15 Jalkojesi jaksajaksi."
- - -
Allap[äin], paholla mielin.
"Oi sie seppo Ilm[arinen],
Takoja iän[ikuinen],
Tee se rautanen harava."
20 Tako 100 syltä,
Varren 2 kalkutteli.
Haravoitti rannan raivot,
- - -
Löysi ruoto palasen.
"Mitä tuosta[ki tulisi]
25 Hyvän mahtavan käessä,
Osavaisen arvatessa?"
*Kielet*
Jouhet juoksian hevosen.
lloa uventolaisen.
30 Itseki veen em[äntä]
Vattallolla vaivasekse
Soitantoa kuulem[aan],
Iloa uvantolaisen.
Metsässä,
35 Jok' ei tullut kuule[maan].
Metsän emäntä
Punasessa puujoaksen.
Sormin soitti Väin[ämöinen],
Kielin kantervo pakasi.

18. Pääkönniemi.

Genetz II, n. 65. - 14/8 1872.

Fekli Jouhkiman poika.

[Kanteleen soitto - Laivaretki - Maailmansyntyruno - Sammon ryöstö - Sammon taonta - Väinämöisen ammunta - Vieraalle maalle joutunut]

Tuob' oli vanha Väinämöine
Lähtieksengö se kägesi,
Tullaksehe toivotteli
Tädihisseh voattol'aha,
5 Langohoh, sisarihisseh.
Kolme on poigoa pahalla:
Üks' on rujo, toine ramba,
Kolmas on verisogie.
Tuob' on pidi viikoista vihoa,
10 Jännitti kovoa jousta;
Emo kieldi, äidi käski,
Kieldi kolme luonnotarda:
"Elä ammu Väinämöistä,
Väinäm' on tädisi poiga,
15 Sinisukka äidin lapsi."
Vedibä jousen juossessaha,
Käsi koaren keännällütti,
Ambu vain, e'ei totellut.
Eibä osat Väinämöistä,
20 Osai Väinämön hevoista.
Tuob' on vanha Väinämöine
Kobrin merehe kopsahti,
Päin on koadu lainehih.
Eksünüttä et̮itähä,
25 Kadonutta kaivatahe
Süksüllä lülün livulla,
Kesällä venon kevoilla.
Et̮ittih, vain ei löüvettü.
Käüttelöü kaheksijella,
30 Seit̮t̮emellä selkosella.
Sotkoseń on ilman lindu
Lendeä lepüttelöü,
Et̮t̮iü peson sijoa.
Tuob' oli vanha Väinämöine
35 Nosti polvie merestä;
Sotkosen' on ilmolline
Nägi vanhan Väinön polven,
Tuohonba muni munasen,
Jo heän muni toisen munan,
40 Muni heän¹ kolmannen munan.
Tuob' oli vanha Väinämöine
Kuuliba polven lämbümäksi,
Jäžimeh palavaseksi,
Liikahutti laihoja polviehe,
45 Järskähütti jännettähä,
Kuin munat muruilla mäni,
It̮e tuo sanoikse virkki:
"Mi on valgieda munassa,
Taivosell' on taivoseksi,
50 Mi on ruskieda munassa,
Päivöseks' on taivosella,
Mi on sinistä munassa,
Pilviksigö taivahalla."
Nosti tuulen luodehelda,
55 Ajau vanhan Väinämöisen
Pohjan pitkähä lahtehe.
Itkie ürehtelöüpi:
"Oi milma poloista poigoa,
Poigua polon alaista,
60 Kuin olen moalla vierahalla,
Äkki nouvoilla novilla,
Miesten süövillä sijoilla!"
Pohjol'an sogie akka
Nousou aivoin aiga huomenesta,
65 Püühki pikku perttisehe,
Lagasou hän lattiaha;
Veibä rikkaha pihalla,
Seisattauduu rikkasilla,
Kuulou miesten itkömässä.
70 Ei ole itku lapsen itku,
Eigä itku naisen itku,
Täm' on itku miehen itku,
Pardasuunu pauhuonda.
Lähtöü itkuo kuulomahe,
75 Ülisend'² tähüstämähe:
"Midäs itket Väinämöine,
Uliset hüvä suguni?"
"Onba süüdä itkiekseni,
Kuin olen moalla vierahalla,
80 Äkki nouvoilla novilla,
Miesten süövillä sijoilla."
"Eläs itke Väinämöine,
Eläs³ hüväsuguni,
Kirjuta sie kirjokansi,
85 Anan neijon palkoistassi."
Päivät samppuo tagou,
Üöt on neittä lepüttävi.
Saib' on sampuo⁴ valmeheksi,
Kirjokans' kirjutetuksi,
90 Neidoni lepütetüksi.
Tuliba lähtö kiirehesti;
Lükkäsi venon vesillä,
Sadalaijan lainehilla,
Paniba nuoret soudamahe.
95 Nuoret soudi, airot notku,
T'el'l'ot tedrenä kukerdi,
Hangat hanhina hat̮atti,
Perä kroakku koarnehina,
Nenä jougu jout̮t̮enina.
100 Tuob' on vanhan Väinön nuori vaimo
It̮e tuo sanoikse virkki:
"Oi on vanha Väinämöine,
Soitas nüt sie sormillasi,
Hüvän tien käüdüvösi,
105 Nuoren vaimon soaduvosi."
Tuo on vanha Väinämöine
Tuob' on varsin vastaupi:⁵
"Ei näü omat pihati,
Nägüü Pohjol'an pihatki."
110 Vanhan Väinön nuori vaimo
Tuost' on suuttu, tuost' on seändü,
Tuost' on viikokse vihastu:
Muurahaini musta lindu,
Kuse sie kurelda sorkat,
115 Kurgiba laskis kumman eänen,
Herähtäisi Pohjon pihat."
Pohjol'an sogie akka
Juosten aittaha mänöübi:
"Oi sie vanha Väinämöine,
120 Jo sie kannoit kirjokannen!"
Ottau kokon kobristanse,
It̮estänse iskulinnun:
"Kokkoseni, linduseni,
Mäne kunne mie käsen,
125 Vanhan Väinön purssen peällä,
Kanna sieldä kirjokansi."
Vanhan Väinön nuori vaimo
It̮e tuo sanoikse virkki:
"Oi on vanha Väinämöine,
130 Keännäs peädäs luodehella,
Luodehelda pilvi nousou."
Tuob' oli vanha Väinämöine
Keändibä peädä luodehella:
Joba tuold' on kokko lendäü
135 Vanhan Väinön purssen peällä.
Tuob' oli vanha Väinämöine
Nosti melahan merestä,
Löi hän kokkuo kobrie vasten,
Kokko merehen kopsahti,
140 Päin on lainehih langesi.
Vanhan Väinön nuori vaimo
It̮e tuo sanoikse virkki:
"Oi on vanha Väinämöine,
Keännäs peädäs luodehella,
145 Luodeheld' on pilvi nousou."
Tuob' oli vanha Väinämöine
Keändi peädäh luodehella:
Job' on Pohjon pursten tulou,
Sadahanga halgieupi.
150 Tuob' oli vanha Väinämöine
Tabauduu hän taskuhusseh,
Löüdäü piidä hän murusen,
It̮e tuo sanoikse virkki:
"Korgo tähä tulgasseh,⁶
155 Pohjol'aisen purste puuttuis,
Sadahanga halgieissi."
Joba Pohjon purste puuttu,
Sadahanga halgieli.
Ottiba soitun sormillanse,
160 Kandelen käsivarsillanse,
Sormin soitti Väinämöine,
Kielin kandeleh pagasi;
Jo on soittu soitannalla,
Jo ilo ilolla käübi.

1 hän.
2 Ulisend.
3 Ulise.
4 samppuo.
5 vastuaupi.
6 tulgahasseh.

86. Vuonninen.

Genetz II, n. 39. - 1/8 1872.

Tanila Kielöväińi. Kasvanut Uhtuessa, jossa sisällyksestä ja kielestä päättäen runon oppinut.

[Kanteleen soitto - Kanteleen synty - Laivaretki - Maailmansyntyruno - Sammon ryöstö - Sammon taonta - Väinämöisen ammunta]

Tuo on vakas Väinämöini
Käyäksense on käkesi,
Tullaksensa toivotteli
Luotoⁱlaha, lankoⁱlaha,
5 Emohi sisarihinse,
Vanhempihe veljihinse.
Lappalain' on kyytösilmä,
Piti viikoista vihoa,
Kaukoat' on katsetta suurta
10 Peällä on vanhan Väinämöisen.
Yöt heän istu ikkunoissa,
Valvatti vajojen päissä.
Keksi mustasen merellä,
Sinervöisen¹ lainnehilla:
15 Jo tuloopi Väinämöini
Selässä sinisen hirven.
Selkövä silittelövi,
Taljova taputteloopi.
Lappalain' on kyytösilmä
20 Piti viikoista vihoa,
Kaukoat' on katsetta suurta
Peällä vanhan Väinämöisen.
Emo kielti, vaimo käski,
Kielti kolme luonnokasta:
25 "Elä ammu Väinämöistä,
Väinäm' on tätisi poika."
Ampu kuitenk' ei totellut;
Ei on sopin Väinämöistä,
Sopi Väinämön hevoista
30 Läpi länkien lihoittsi,
Kalltinoien kainaloittsi.
Jo sormin merehen sortu,
Käsin keänty lainnehilla.
Siinä kulki kuusi vuotta,
35 Seiso seitsemen kesöä.
Etsitäh on eksynyttä,
Katonutta kaivataha,
Talvella lylyn lipiellä,
Kesällä venon kapilla.
40 Ajo vanhan Väinämöisen
Pimiehen Pohjolaha,²
Miesten syömähä kylähe,
Urosten upottajahe.
Kokko rukka, kurja lintu
45 Ettsiy heän pesän sijoa.
Kokko rukka, kurja lintu
Muni heän munaista kolme
Väinämöisen polven peähä.
Mi munassa ruskieta,
50 Se päiväksi paistamaha,
Mi munassa valkieta,
Se kuuksi kumottamaha.
Heänp' on itkuhun hyreyty,
Kuuli suonensa sulavan,
55 Jäsenensä lämpievän.
Itse Pohjolan³ emäntä
Pyyhki pienen pirttisense,
Läksi ruhkia ulos viemäh,
Kuuli miehen itköväksi,
60 Urohon urisovaksi:
Ei ole itku lapsen itku,
Itku on partasuun urohon,
Jouhileuan jorrotus.
"Elä itke Väinämöini,
65 Ujella Ulontolaini,
Kirjuta sie kirjokansi,
Annan nei'en palkoistasi!"
Yöt heän samppuja takove,
Päivät kirjokantta kirjuttavi.
70 Sai kirjokansi kirjutetuksi,
Neitoni lunassetuksi.
Meni⁴ seppien pajahe:
"Oi sie seppo Ilmorini,
Takoja i'än ikuni,
75 Tavos rautani harava,
Viittä vo satova syltä,
Varsi kahta kalkuttele."
Tako rautasen haravan,
Viittä vo satova syltä,
80 Varren kahta kalkutteli.
Haravoittsi rannan raiskat,
Rannan raiskat, kaislan kannat,
Löysi kaislova palasen.
Kalanluuta kappalehen.
85 Mitäp' on tuosta seppo saisi,
Saisko seppä kantelehen?
Sovittelovi sormianse,
Eip' on soitti⁵ soitakkoana.
Mistä tuoho kielet saisi?
90 Jouhet juoksijan hevosen,
Immen itkijän hivukset.
Pani soitun soittamahe,
Itse istuih laulamahe,
Soittelovi, laulelovi;
95 Ei ollut sitä metsässä,
Ku ei tullun kuulomahe
Väinämöisen soitantoa.
Itseki metsän emäntä
Nousi koivun konkelvolla
100 Tuota iluo kuulomahe,
Väinämöisen soitantoa.
Ei ollut sitä ve'essä,
Ku ei tullun kuulomahe
Väinämöisen soitantoa.
105 Itseki ve'en emäntä
Ve'äksi vesikivellä
Tuota iluo kuulomahe,
Väinämöisen soitantoa.
Tuop' on viisas Väinämöini
110 Loati kokon kopristahe
Itsestähe iskulinnun,
Pani nuoret soutamahe,
Itse istusih perähä.
Nuoret souti, airot notku,
115 Hankat hanhina hatsatti,
Pyyrimet pyinä vihelti,
Teljot tetrinä kujerti.
Itseki metsän emäntä
Loati kokon kopristahe,
120 Itsestähe iskulinnun,
Pani vanhat soutamahe;
Vanhat souti, peä vapisi,
Teljot tetrinä kujerti,
Nenä joiku jouttsenena,
125 Pyyrimet pyinä vihelti,
Perä kroatsku koarnehena

1 Sinnervöisen.
2 Pohjoⁱlaha.
3 Pohjoⁱlan.
4 Mäni.
5 soitti, päällä lyijykyn.: [soitt]u.

392. Lyttä.

Borenius I, n. 102. - 16/10 1871.

Mikihvoara Omenaińi. - Mp. Akonlahdessa.

[Kanteleen soitto - Kanteleen synty - Laivaretki - Purren itku - Vipusen virsi]

Tuop' oli vanha Väinämöini
Teki tiijolla venehtä,
Loatipa purtta laulannalla;
Uupupa kolmie sanoa,
5 Viittä virren tutkalmutta¹
Parraspuita pannessaha,
Peähä laijan peässessähä.
Itse noin sanoiksi virkki:
"Ois tuola² kolme sanoa,
10 Viis ois virren tutkalmutta
Hauvin on suussa, lohen peässä,
Joukoⁱsen kynän nenässä,
Ei ole sieltä ottamoina
Mahittoman, muissittoman,
15 Kunnottoman, tiijottoman."
Tuopa se vanha Väinämöini
Lähtövi sanoja soamah,
(Viittä virren tutkalmutta).
Astupa päivän helkytteli
20 Miesten miekkojen terijä;
Toisenpa päivän torkutteli
Miesten tapparan terijä.
Jop' on peänä kolmantena,
Iltana erähäntenä,
25 Naisten neulojen neniä.
Torkahtihp' on toini jalka,
Vaapaht' on vasenki jalka
Suuhu Antervon Vipuⁱsen.
Viikon on Vipuⁱni kuollut,
30 Kauvon on Antervo katonut,
Syli on syitä hartejilla,
Voaks on voahta peälajilla,
Kulmill' on oravakuuset,
Veneh (on) hoavat hartejilla,
35 Lepät leuvoista levitty,
Pajupehkot parran alta.
"Pois sie konna kouhkoistani,
Moar ranivo³ maksoistani!
Tulet on suuhuni tulovi,
40 Kekälehet kielilläni."
"Empon tästä ennen lähe,
Kuin en soa sanoa kolme.
Viittä virren tutkalmutta."
"Et so₍a sanoakana,
45 Etk' on puoltaki sanoa."
Tuop' on vanha Väinämöini
Panip' on paitasa pajaksi,
Polvesa alusimeksi,
Käsipävartesa vasaraks',
50 Turkkisa tuhut't'imeksi,
Housusa hohot't'imeksi.
Takuo taputtelove,
Ainapa helkähyttelöve.
Takopa rautaⁱsen korennon.
55 Poikkiko purret mellon rauvan,
Tiettänet teräksisenki.
Sieltä soat sanoja kolme,
Viisi virren tutkalmutta
Hauvin suusta, lohen peästä,
60 Joukoⁱsen kynän nenästä.
Tuop' oli vanha Väinämöini
Takuo taputtelove,
Aina helkähyttelöve,
Tako rautasen korennon.
65 Poikki puri mellon rauvan.
Sieltä sai sanoja kolme,
Viisi virren tutkalmutta
Hanhi-parvien parista.
Astu ta ajatteleksi;
70 Kulkuohot⁴ kummeksiuve.
Pursi varsin vastoaⁱl'i:
"Muut purret sotija käypi,
Mie lahon lassulmuksillani,
Venyn vessalmuksillani;
75 Ilkijemmät ilman linnut
Peälläni⁵ pesän pitävi;
Pahemmat on moan matoⁱset
Allan' on pesän teköve."
Tuop' oli vanha Väinämöini
80 Saip' on purren valmeheksi.
Puolen purtta sulhosi(j)a,⁶
Sukapäitä sulhosia,
Toisen puolen neitosia,
Kampapäitä neitosia.
85 Panou purjehta venehes,
Niin kuin mäntyjä meällä.
Itse istusih perähä,
Niin kuin Suomen suolasäkki,
Viipurin⁷ tupakkimassi.
90 Ajoa karettelove
(Alla päin, pahoilla mielin,
Kaiken kallella kypärin.)⁸
Puuttu(pa) pursi nyt vesillä,
Sata-laita lainnehilla.
95 Sano vanha Väinämöini:
"Mih' on pursi puuttununna,
Havollako vain kivellä?"
Ei havolla, ei kivellä:⁹,¹⁰
Suuren on hauvin harteilla.
100 Tuop' oli vanha Väinämöini
Tuosta loati kantelehen,
Kalanluisen kantelehen.
Itse lähtöy soittamahe.
Tuop' on vanha Väinämöini
105 Eik' on pannu polven peähä,
Eik' on varpahan nenähä,
Keskell' on sitä välie;
Sormin soitti Väinämöini,
Kielin on kantervo pakasi.
110 Mi oli siivin siitäjijä,
Ku oli jaloin juoksovo(v)a,
Tuoltapa tultih kuulomaha
Väinämöisen soitantoa;
Itsekihä vein emäntä
115 Lymmyksellä lykkeäksi.

1 Myös: tutkalmuo.
2 tuolla.
3 Moan ranio.
4 Kulkohot, päällä: [Kulko]⌈u ta⌉.
5 Peälläni, päällä: [Peälläni] on.
6 sulhosia.
7 Viipuri, päällä: [Viipur](in?)
8 Nämä kaksi värssüä jäivät toisen kerran pois. Samoin 18:s.
9 Ensi kerralla paremmasti ja yleisimmän tavan mukaan: Kivelläkö vain havolla? Ei kivellä, ei havolla.
10 98 1/2. Eik.

622 a). Tsena.

Lönnrot A II 6, n. 48-54. - 1834.

Jyrki Kettuńe.

[Kanteleen soitto - Vipusen virsi]

Joutsen karjan juonen päässä etc.
- - -
Kauan lentossa levännyt (Antero).
- - -
Sano v[anha] Väin[ämöinen]:
"Kun sanot 100 sanoo,
5 Tuhat virren tutkelmusta,
Lähen konna koukustasi,
Maksostasi maan venyjä."
Siitä s[eppo] Ilm[arinen]
Pisti miekkansa mereh,
10 Lapionsa alla laivan;
Miekka muruiksi mureni,
Kala pääsi terveheksi.
Siitä v[anha] V[äinämöine]n
Pisti miekkansa mereh.
- - -
15 Peukaloansa peseepi,
Sormiansa suorittaap[i],
Soitteleep[i]
- - -
Itse noin san[oiksi] virkk[i]:
"Ku ei liene ennen kuullut
20 Soitantoa V[äinämöi]sen,
Iloa iki runojen,
Kajahusta kanteloisen,
Ne on tulko kuulemahan."
- - -
Itsek[i] metsän emäntä
25 Astu aittonsa perille
Kuulemaan [iloa tuota].
Mikä lie veessä ollut
Ev⌈i⌉n 6 kulkevata.
- - -
Itsek[i] veen emäntä
30 Rikka rinnalla tuleepi,
Vatsallen [vaivoaksen].
Kuulem[aan iloa tuota],
Lohen ruotuista lojua.

641 a). Vuonninen.

Borenius I, n. 72:n vert. - 1877.

Ontreińi Jyrki.

[Kanteleen soitto - Kanteleen synty - Kyynelten vierintä - Laivaretki - Purren itku]

1. Tuopa vanha [Väinämöi]nen.
2. [Läksi ettoho](n) [hevosen].
5. [Varsan va]l'l'[ahat olalla].
12. [Varsan va]l'l'[ahat aholla].
17. Purtta [korvalla epäsi].
18 1/2. Veno hankava halajat.
19-20. Säkeet sulkujen välissä.
21. [Pursi vaštahan san]oa.
25. [Peäštähä šotoa käüvä]t.
26. [Tu]ovat [täütesä rahoja].
28. [Aluk]šella [oartehie].
32 1/2. Joka rietta riivoapi.
33. [Ilke](j)[immät ilman linnut].
35. [Alla koareni asu]u.
36. [Peälläni pesän pitäv]i.
37-8. Säkeet sulkujen välissä.
41. [Šuka-]päitä [šulhasia].
42. [Sukap]äi[tä, vaskivöitä].
51. [I]tš[e noin šanoiksi virkki].
54. [Neijen] (on) [mieli miehelähä].
58. [Juokše] sie [purši puini].
61 1/2. Ei sitä sinä ikänä.
71. [Nenä joiku joutt̮en]e[na].
72. [Hankat] raššašša [hat̮atti].
73. [Te]l'l'[o tetrinä kukerti].
74. [Perä koršku koarneh]e[na].
81 1/2. Jopa peänä 3:ntena.
82. [Jopa puuttu pursi kiin][i].
89. [Vainko rattu-rauni]v[olla].
89 1/2. Vainko vanhalla sialla.
92-92 1/2. Järjestys numeroilla muutettu: 92 1/2, 92.
92 1/2. Eikä vanhalla sijalla.
94. [Ve][en koiran koukkuluilla].
107. [Pani paita]han [pajakši].
108. [Turkki]hin [tuhuttimekši].
109. [Vasaraksi küünäspeä]hän.
111. [Polvesa al]a[simeksi].
113. [Lüüvä lünkeh]ü[ttelö]ä.
114. [Tako harpun hauvin] luusta.
116. [Tuosta tuoho naulat laitt]o.
122. [Ei ollu]n[t ilo ilolla].
123. [Eikä šoittu soitann]a[lla].
125-9. Järjestys numeroilla muutettu: 128-9, 125-7.
132. [Eikä mieštä naimato]i[nta].
135. [Küün]ä[l vieri küükerteli].
136. [Punaśilla] poskillaha.
137 1/2. Punaśilla polvillaha,
Vieri [vieläki alemma].
139. Säe sulkujen välissä.
141. [Ei ollun sitä ve]j[essä].
141 1/2. Evin kuusin [kulkovoa].
144. Säe on sulkujen välissä.
145. [I]tš[eki vejen emäntä].
146. [Rinnoin ruokoho](n) [ajaksi].
147 1/2. Soitantoa k[uulomaha].
148 1/2. Jaloin [nellin juokśovoa],
Šiivin [kaksin siukavoa].
151-2. Säkeet sulkujen välissä.
153. [Iteki me]tš[än emäntä].
154. [Rinnoin a]ij[alla ajakši].

661 b). Uhut.

Borenius I, n. 44:n vert. - 1877.

Huotarińi Jouhko.

[Kanteleen soitto]

58. [Mäńi matko]j[a vähäsen].
59. [Kävi teitä pikkarais]t[en].
61. [Housu]v[onse palkehekse].
69. [Kattseloup' on keäntel]evi.
74. [Kattšeloupa, keäntel]evi.
75. [Sormia sovittel]eve.
76. [Eipä soitt]u [soitakkoana].
80. [Soittelo]o[pi], [laulel]evi.
81. [Kattselo]p' on [keänt]elevi.
83. [Jok' ei tullun kuul]e[mahan].
85 1/2. Väinön virttä kuulemahan.
89. [Väinän virttä kuul]e[mah]a.

950. Tsiksa.

Meriläinen n. 2133. - 1889?

Tanila Ontronen. Kuullut isältään Voijärvessä.

[Kalevanpojan kosto - Kanteleen synty]

Sotaan lähtiessään sitoo punasen langan ympärilleen ihoa vasten ja siihen lankaan sitoo kotkan pään ja semmoisen tuliraudan, jolla on yheksään kaskeen isketty tuli ja sanotaan:

Tien mä soiton sorsan luusta,
Kantelen kalan evästä;
Laulain ennen isoni läksi,
Soittaen meni sotahan,
5 Toitotellen tappelohon.
Sinne kaski kaatukohon,
Sotipelto sortukohon,
Kuime ääni kuuluevi,
Laulun kaiku laajenuevi.

4. Kellovaara.

Borenius II, n. 163. - 15/8 1872.

Riigoⁱńe Maksima.

[Kanteleen soitto - Kanteleen synty - Laivaretki - Maailmansyntyruno - Sammon ryöstö - Sammon taonta - Väinämöisen ammunta - Vieraalle maalle joutunut]

Tuob' on vanha Väinämöińe
Läht'iekšehe kägeźi,
Tullakšehe toivotteli
Vuotoⁱl'aha¹,² langohoisse,
5 Väinöhö šizärihisse.
(Emo kieldi, vaimo käski,
Kieldi kolme luonnokasta:
"Elä lähe Väinämöińe.")³
Lappalaińe küüttö-silmä
10 Pid'i viikoista vihua,⁴
Kauvaista ülen katsetta
Piällä vanhan Väinämöiźen."
Tuog' on vanha Väinämöińe
(Läksi kuiteng' ei totellut.
15 Hüppäźi hüvän šelällä,
Hüvän laukiñ laudaⁱźella),
Ajua⁵ karetteloubi
Šelässä šińizen hirven. -
Lappalaińe küüttö-silmä
20 Ved'i joužen jouvahutti,
Käzi-kuaren⁶ kiännällütti. -
Emo kieldi, vaimo käski,
Kieldi kolme luonnokasta:
"Elä sie ammu Väinämöistä!
25 Väinäm' on täd'izi poiga."
Ambu kuiteng', ei totellut.
Ei sobinu Väinämöistä,
Sobi Väinämöñ hevoista
Kautti noijen kainaloijeñ,
30 Läbi lämmindä lihoja.⁷
Jo sormin merehe sordu,
Käzin keändü lainnehisse.⁸
Sielä kulgi kuuži vuotta,
Šelu seittsemen kezüä,⁹
35 Kulgi kuužissa hagoⁱna,
Pedäjäissa pölküm piänä.¹⁰ -
Nosti piädähä merestä
Jäzendäh oñ¹¹ lainnehista.
Sotkoⁱne ilman linduⁱńe
40 Liideleksi, luadeleksi,¹²
Piähä¹³ polven Väinämöiźen.
Muńi om munaista kolme
Piähä¹³ polven Väinämöizen.
Tuog' on vanha Väinämöińe
45 Tundi polvehe palavan,
Jäzenehe lämbiöväñ.
Liikahutti polviañza,
Jäzendäh on järkähütti. -
Jo munat muruiksi vieri.
50 Mi munan ülińe puoli,
Ülizekši taivoⁱzekši,
Mi munan alaⁱńe puoli,
Alaⁱzekši mua-emäkši,¹⁴
Mi munassa¹⁵ ruskieista,
55 Se päiväksi paistamaha;
Mi munass' oñ valgieista,
Se kuuksi kumottamaha;
Mid' om munam muut murutte,
Ne täheksi taivahalla,
60 Pilkut¹⁶ pilvien lomihi.
Tuog' oñ vanha Väinämöiñe
Kussa päim muaha¹⁷ kiändü¹⁸
Siihi hauvan siunuaⁱl'i,
Kussa külim muaha¹⁹ kiändü,¹⁸
65 Siihi koron siunuaⁱl'i.²⁰
Kussa jaloim muaha¹⁷ kiändü,¹⁸
Siihi loi lohie parveñ.
Tuli tuuli luodehelda,
Ajo vanhañ Väinämöiźeñ
70 Pohjom pitkähä perähä. -
Voi milma poloista poigoa,
Poigoa polon alaista,²¹
Kuiñ jouvuiñ omilda mailda
Näillä mailla vierahilla,
75 Äkki ouvoilla ovilla!
Tuogo Pohjoⁱl'an emändä
Nouzi aivoin aivozehe,
Aivoin aiga huomenessa,
Püühki pikku pert't'izehe,
80 Laguaⁱl'i lattiehe. -
Veibigo rikat ulosse,
Vei on ullos usta müöte,
Pellolla pihua²² poikki.
Seizataksi rikoillaha. -
85 Siidä kuuli kuuzienne,
Karehti kaheksienne:²³
Kuuli miehen itköväššä
Urohon urizovašša.
Juoksi aittaha mäjellä;
90 Viititseksi, vuatitseksi,²⁴
Piä-somihi²⁵ suorejeksi.
Läksi iändä²⁶ kuulomaha,
Itkuo perustamaha,
Ei se ol'27 itku lasten itku,
95 Eig' ole itku naizen itku,
Itk' om parda-suun urohon,
Jouhi-leuvan juorotanda.
"Midä sie itket Väinämöińe,
Uriźed Uvandolaińe?"
100 "Om miun süüdä itkiekseńi,
Vaivua²⁸ valittovoabi,²⁹
Kuin jouvuim omilda mailda,
Näillä mailla vierahilla,
Äkki ouvoilla ovilla!"
105 Pohjoⁱl'an sogie akka
Sanoin virkki noim pagazi:
"Oi sie vanha Väinämöińe,
Kirjutteleš kirjo-kañži,
Soat on neijem palkoistazi."
110 Tuog' oñ vanha Väinämöiñe
Päivät sampuja tagoubi,
Kirjo-kantta kirjuttaubi,
Üöt neittä lepüttelöübi.
Sai on sampu valmeheksi,
115 Kirjo-kañzi kirjatukši,
Neidoⁱńe lepütetüksi.
Tuog' on vanha Väinämöińe,
Astu oñ sepäm pajaha:
"Oi sie seppä Ilmolliñe.
120 Tagoja ijän iguⁱńe,
Tavo sie raudaⁱńe harava,
Tavo piit sadua³⁰ süldä,
Varži viittä valmistele."
Tuog' on seppä Ilmollińe
125 Tagoja ijän iguⁱńe,
Tago raudaⁱzen haravan,
Tago piit sadua süldä.
Varren viittä valmisteli.
Tuog' on vanha Väinämöińe
130 Haravoittsi ruuvon ruiput,
Ruuvon ruiput, kaizl'añ³¹
Löüzi ruodua muruⁱzen,
Kalañ luuda kappalehen.
Mingäs tuosta šeppo šaizi,
135 Mies mahti mahittelizi?
Sai on seppo kandalehen.
Mistä naulat suadanehe?³²
Kala-hauviñ hambahista,
Loheñ leinäñ leuga-luista.
140 Mistä kielet suadanehgi?³³
Immen itkövän hivukset,
Jouhet juoksovan orihin.
Šai kandeleh valmeheksi.
Šoitti nuoret, soitti vanhat,
145 Soitti miehet keski-kerrat.
Ei ilo ilolla käünüt,
Eigä šoittu šoitannalla.
Tuogo vanha Väinämöińe
Sanoin virkki, noim pagazi:
150 "Ana³⁴ sie luadijan³⁵ käzihi,
Sormihi šovittelijan,
Alla parram, piällä³⁶ polveñ,
Keskellä sidä välie!"
Tuog' on vanha Väinämöiñe
155 Sormin soitti Väinämöińe,
Kielin kandaleh pagaźi.
Jo ilo ilolla käübi,
Job' on soittu soitannalla.
Ei ole sidä metsässä
160 Siivin kaksin siugavua,³⁷
Jaloin ńel'l'in juoksijua,³⁸
Jog' ei tullut kuulomaha
Soitandua³⁹ Väinämöiźen,
Soitandua,³⁹ laulandua:⁴⁰
165 Sormin soitti Väinämöińe,
Kielin kandervo⁴¹ pagazi.
Itsegi metsän emändä
Nouzi koivun kongelolla,
Lepän lengolla üleńi
170 Soitandua³⁹ kuulomaha,
Soitandua, laulandua:
Sormin soitti Väinämöińe,
Kielin kandervo pagazi.
Ei ole sidä vejessä
175 Evin kuuzin kulgijua,⁴²
Kaheksin karehtijua,⁴³
Jog' ei tullut kuulomaha
Soitandua³⁹ Väinämöiźen,
Soitandua,³⁹ laulandua:⁴⁰
180 Sormin soitti Väinämöińe,
Kielin kandaleh pagazi.
Itsegi vejen emändä
Vedäksi vezi-kivellä,
Vattalolla vaivuaksi⁴⁴
185 Soitandua³⁹ kuulomaha,
Soitandua³⁹ Väinämöiźen,
Soitandua³⁹ laulandua:⁴⁰
Sormin soitti Väinämöińe,
Kielin kandaleh pagazi.
190 Vaga vanha Väinämöińe
Lado ühen laida-puoleñ
Suga-päidä sulhaⁱźie;
Lado toiźen laida-puolen
T'ina-päidä neidoⁱźie.
195 Pańi nuoret soudamaha,
Nuoret soudi, airot notku,
Airom püürim püinä vingu,
T'el'l'ot tedrenä kukerdi,
Nenä joigu jouttsenina,
200 Perä kruatsku⁴⁵ kuarnehina.⁴⁶
Tuog' oli nuori Jougahaińe⁴⁷
Sanoin virkki, noim pagazi:
"Oi sie viizas Väinämöińe,
Mindäh ed laula Väinämöińe,
205 Hürehi hüvä-suguⁱńe,
Hüvän sammon suaduozi,⁴⁸
T'ien hüvän kävidüözi?"
Tuog' oñ vanha Väinämöine:
"Viel' ei näü omad veräjät,
210 Omad uksed uljottele:
Viel nägüü Pohjoⁱl'an veräjät,
Pohjan ukset uljottelou."
Muurahaińe murha-poiga
Jo kuzi kuren jaloilla.
215 Kurgi laski kumman iäneñ⁴⁹
Kaikki Pohjoⁱl'a heräzi.
Pohjoⁱl'an sogie akka
Juoksi aittaha mäjellä,
Sanoin virkki, noim pagazi:
220 "Oi sie viizas Väinämöińe,
Koska kannoit kirjo-kannen?"
Kokoñ hiero kobristaha,
Itsestäh on isku-linnun:
"Kokkoⁱźeńi, linduⁱzeńi,
225 Lennäs tuonne, kunne käsken,
Piällä⁵⁰ purreñ Väinämöiźeñ,
Kannas tuolda kirjo-kañzi!"
Kokkoⁱzeńi, linduⁱzeńi
Lendüä⁵¹ lepüttelöübi
230 Piällä⁵⁰ purren Väinämöizen.
Tuogo vanha Väinämöine
Nosti melah om merestä,
Labieh on lainnehista,
Kokon kobrie kolisti.
235 Kokko vieröubi merehe,
Itsestäh on iskulindu.
Tuogo Pohjoⁱl'an emändä,
Pohjoⁱl'an sogie akka
Hangittsou on sada-hangañ.⁵²
240 Pañi vanhat soudamaha,
Vanhat soudi, piäd⁵³ vabiźi.
Tuog' on nuori Jougamoińe
Sanoin virkki, noim pagaźi:
"*Oi sie viizas Väinämöińe,*
245 Luona silmie luodehella,
Kiännä piädä⁵⁴ päivän alla:
Jo tuloubi Pohjom pursti,⁵⁵
Sada-hanga halgioubi."
Tabazihi taskuhusse,
250 Löihe kukkaroizehesse,
Löüzi piidägi muruⁱźen.
Sen merehe miestuaⁱl'i,⁵⁶
Siihi koron siunuaⁱl'i.⁵⁷
Siihi tuli Pohjom pursti,
255 Sada-hanga halgeźibi.
Tuog' oli Pohjoⁱl'an emändä
Vassam pańi šiivekšehe,
Toizem puolem purstoksehe,
Lendüä⁵¹ lepüttelöübi,
260 Piällä⁵⁰ purren Väinämöizen.⁵⁸

1 Ensin: "Luotoⁱl'ah on".
2 Luotolaha, päällä: V[uotolaha].
3 Sulkujen välillä olevat säkeet tulivat vasta ukon uudestaan laulaessa lisään.
4 vihoa.
5 Ajoa.
6 -koaren.
7 Sic.
8 lainnehize.
9 kezöä.
10 peänä.
11 Jäzendäh on, korj.: [Jäzen]ehe.
12 loadeleksi.
13 Peähä.
14 moa-
15 m[unass] on.
16 Pilkat.
17 moaha.
18 keändy.
19 moaaha.
20 siunoali.
21 Näihin kahteen säkeesen vastasi uudestaan laulettaessa seuraavat: " Tuog' on vanha Väinämöińe Nosti piädähä merestä, Jäseneh on lainnehesta: Voi poloⁱzem päivieńi" (j.n.e.).
22 pihoa.
23 kaheksiene.
24 voatitseksi.
25 Peä-
26 eändä, päällä: i[ändä].
27 ole.
28 Vaivoa.
29 Sic. -pi pääte on epäkarjalainen (yksitavuisissakin verbissä) jonka tähden sitä varsinkin pehmeäkerakkeisellä alalla joskus arvellaan joutavaksi värsyn täytteeksi. Siten seuraavissa runoissa: koriebi, pikkuⁱźembi, neidoⁱźembi. - (Muuten valittua, valittoa, valittuva, valittova, värsyn vaikutuksesta, koska ua puhekielessä on kaksoisääni, ja tästä on värsyn koron vaikutuksesta vielä synt. valittuvua, valittovoa.)
30 sadoa.
31 Bor. huomauttanut: ? - Konsehdissa: "kaizlat"; - oikeastaan siinä oli: kaizlat k[aiskut].
32 soadanehi.
33 soadanehgi.
34 Tavallinen lyhennys pehmeäkerakkeisellä alalla.
35 loadijan.
36 peällä.
37 siugavoa.
38 juoksijoa.
39 Soitandoa.
40 laulandoa.
41 Päällä: [kand]aleh.
42 kulgijoa.
43 karehtijoa.
44 vaivoaksi.
45 kroatsku.
46 koarnehina.
47 "Väinämöizen naińe" selitti laulaja.
48 soaduozi.
49 eänen.
50 Peällä.
51 Lendöä.
52 sadahanga, lisätty musteella: [hanga]n.
53 peät.
54 peädä.
55 Sic.
56 miestuali, päällä: [miest]o[ali].
57 siunuali, päällä: [siun]o[ali].
58 Laulaja tähän lisäsi: Šiidä hiän kirjokannen Väinämö lükkäi mereh; Pohjoⁱl'an emändä ei šidä šuanut. Müöstü jälellä šiidä. - Šendäh oñ rikaš meri, kuin kirjokanši mereh lükättih. [Sillä] kirjokanteh pańi kaikki rikkahuod da viizahuod Väinämöine, kuin laitto šen.

624. Tsena.

Sjögren n. 419. - 1825.

Petri (?) Kettuńe. - Mp. Vuokkiniemessä.

[Hiidestä kosinta - Kanteleen soitto - Kanteleen synty - Kilpakosinta - Laivaretki - Purren itku - Vellamon neidon onginta]

Kanteleen synty.

Se oli vanha Väinämöinen
Oli ehtiä hevoisen,
Kulo¹ harjan kuuntelii,
Tuiman tunturin lajella,
5 Suvikunnan² suihtet vyöllä,
Varsan valjahat olalla.
Seisattuupi kuuntelemah.
Kuuli purren itkeväxi,
Venehen valittavaksi.
10 Mäni luota kahtomaan,
Likeltä tähystämään.
"Mitä itket pursi puinen,
Veneh hangava halajat?"
Pursi varsin vastoaapi:
15 "En mie itkis suuruttani,
Enkä itkis pienuuttani,
Hankavuttani halajasi.
Pahimmatki muutki purret
Kolmasti tänä kesänä
20 Tuovat täytensä eluo,
Alasensa aartehia,
Minä lahon lassullani,
V[enyn] vestamoisillani.
P[ahimmatki] m[aan] m[atoset],
25 Ilkeimmät ilman linnut
Päälläni pesäh pitää,
P[arras]puuni pask[antaa]."
Sitte vanha Väinäm[öinen]
Hevosen kevolle heitti,
30 Laski tamman tanterelle
Suin sulahan, päin pälvehen,
Otschin onnen mättäässä.
Laati soitun sorsan luista,
Kantelvon kanan evistä,
35 Hiuksista hiien immin.
Rupioovi soittamaan,
Soitti päivän, soitti toisen,
Jo päivänä kolmantena
Ei ollut sitä metässä,
40 Jok' ei tullut kuulemahan.
Itekin metän isäntä
Nousi koivun konkelolle,
Lepän lenkolle yleni
Soitantaa kuulemahan.
45 Itekin veen emäntä
Vetiin vesi kivelle,
Sylin ryönään ajaksi
Soitantaa kuulemahan;
Siinä päätänsä sukiuuv,
50 Hampsiansa harjoaa
Kammalla hopiapäällä,
Sitte nuin sanoxi virkki:
"Empä lienne monta kuullut
Soitantaa Väinämöisen,
55 Iloo iki runojen."
Sitte vanha Väin[ämöinen]
Lato toisen laita puolen
Sukap[äitä] sulhas[ia],
Sukapäitä, piipivoja,
60 Lato toisen laita puolen
Tina päitä neitosii,
Tina päitä, vaskivöitä,
Ite istuu[n] perähän.
Pani nuoret soutamaan,
65 Nuoret souti, airot notku,
A[iron] p[yyryt] p[yinä] v[ingut],
Teljot t[etrinä] k[ukersit],
Nenä joiku jouhtenina,
Perä karsku kaarnehena.
70 Pani vanhat sout[amaan],
V[anhat] s[outi], pää vap[isi].
Piti miekalla perää,
Tuijotti tupettomalla.
Laski päivän maavesiä,³
75 T[oisen] päiv[än] suovesiä,
Kolmannen merivesiä,
Jo puuttu pursi kiini.
Sitte nuin sanoxi virkki:
"Oi sie seppo Ilmorinen
80 Pistä miekkasi mereen,
Lapiosi lainehese."
Sitte seppo Ilmorinen
Pisti miekkansa mereh,
Lapionsa lainehese,
85 Niin miekka muruiksi vieri.
Sitte vanha Väinäm[öinen]
Nosti miekkansa merestä,
Pisti miekkansa mereh,
Lapionsa lainehese,
90 Kala hauin harteih,⁴
Veen konnan koukkuluihi.
Niin veti venosehensa,
Talu talkapohjaansa.
Kahteloovi, kääntelöövi,
95 Sitte nuin sanoxi virkko:
"Suurehkos meri kalaxi,
Pieni Väinön tyttösexi,
Olisko kotoni veihti,
Eli veihti veikkoseni,
100 Lohi viiplon⁵ viilläkseni,
Kala parstin⁵ pannakseni,
Lohin leikkaellakseni."
Lohi loiskahti mereh,
Kala kirjo kimmertih,⁶
105 Äsken päätänsä kohotti⁷
Seittemennellä selällä,
Aallolla yheksännellä,
Vihurilla viiennällä.
"Oi sie huima Väinämöine,
110 Kuin et tuntenut pitää
Ahin laista ainoata.
En minä sinulla tullutkana,
Lohi viiplon viilläksesi,
Kala parstin pannaksesi.
115 Lohin leikkaellaksesi;
Tulinpa minä sinulle
Ikuseksi puolisoksi,
Siasi levittäjäksi,
Petaajaksi päänalases,
120 Sin'⁸ et tuntenu pitää."
Sitte vanha Väinämöine
Tuleepi pahalla mielin
Pohjon pitkään perään,
Tarkkahan Tapiolahan,
125 Itse on pahalla mielin,
Kuin ei tuntenut pitää
Ahin lasta ainoata.⁹
Emo vastaan tuloovi.
"Poikuoni nuorempani,
130 Lapseni vakavuteni,
Mit' olet pahalla mielin,
Kuta kallella kyperin?"
Poika varsin vastoaavi:
"Oi emoni vaimo vanha,
135 Ompa syytä ollaxeni,
Vaivoa valittaak.
Lohi puuttu ongeheni,
Taimen talkarautahani,
Niin vein venoseheni,
140 Talun talkapohjahani.
Niin lohi loiskahti mereh,
Kalo kirjo kimmertih."
Niin sitten sanoxi virkki:
"Oi sie huima Väinämö[inen],
145 Kuin et tuntenu pitää
Ahin lasta ainoata."
Emo varsin vastoaapi:
"Poikuoni nuorempani,
Lapseni vakavuteni,
150 Ellös ollo millähkänä."
Sitten nuin sanoixi virkki:
"Anni tyttö, aino tyttö,
Lämmitä salaa sauna,
Pian pirtti riuvuttele
155 Halkosilla hienosilla,
Pino-puilla pikkusilla.
Lähen neittä Pohjolasta,
Tarkasta Tapiolasta."
Ajetahan kirja korin,
160 Souetaan veno-punaisin¹⁰
Ulkopuolen Uuen linnan,
Maapuolen meri saloo.
Pohjon eukko, harva hammas
Nousi uhkaen unesta,
165 Voivotellen vuoteesta,
Sitten nuin sanoixi virkki:
"Hiien piika pikkarainen,
Vaimo valkia verinen,
Mäne luota kahtomahan,
170 Likeltä tähystämään,
Mitä meillä koira haukku,
Mitä haukku linnan hakki,
Linnan lukki luksutteli,
Perin lyyen pientareh."
175 Hiien piika pikkarainen,
Vaimo valkia verinen
Nuin sanoxi virkki:
"Ajetaan kirjo korin
Ulko puolen Uuven linnan,
180 Souetaan veno punasin
Maa puolen meri saloo."
Sitten vanha Väinämöinen
Otti neijen myötähänsä,
Hiien piian pikkaraisen,
185 Vaimon valkia verisen.

1 Selitetty: lång.
2 Selitetty: ett års gl. fåle.
3 Alkuaan ollut: Laski päivän, laski toisen.
4 Alkuaan ollut: harteissa.
5 Selitetty: stycke.
6 Selitetty: slinta.
7 Sivulle on ensin kirjoitettu: den bruden, mutta poispyyhitty ja alapuolelle kirjoitettu: Pohjan eukkos dotter erbjöd sig åter.
8 Alkuaan ollut: Sinä.
9 Sivulle on kirjoitettu: En mångkunnig vetare.
10 Sivulle on kirjoitettu: Båda bröderna fara ut att söka laxen.

1010. Koljola.

Inha n. 258. - 1894.

Simanaińi Sohvonja. Ilmoittanut Pistojärven laulajalta Homalta oppineensa.

[Kanteleen soitto - Kanteleen synty - Lemminkäisen virsi]

Lemmink[äinen] merimieheksi.

"Oi emoni kantajani,
Miulla miel[eni] tek[evi],
Lähtemäh meren kululla,¹
Kalasaarta katšomah,
5 Joka oli kuuluna komia;
Sattusinko kalaseh soareh,
Niinpä veisin verkkojani,
Ottasin on oiva pyynnit."
Emopa kielsi ja epäsi:
10 "Elä lähte poikuoni,
Hauki harvoin kutoo."²
"Kyllähän minä senki tiiän,
Mitä milloin tarvitahan.
Veän verkkoni joilla,
15 Jos saisin halian hauin,
Mitä mieleni teköö,
Ottasinpa oi⌈v⌉a ruuat,
Katšosinpa kanteleeksi,
Veisin siitä sen Väinämöisellä,
20 Se kun on kuulu kumppani,
Loatija alinomanji.
Jos se loatis kantelehen,
Hauvin hampaasta hyvästä,
Se ois kuuluisa komia,
25 Harppu hauin hampahainji.
Minunpa miel[eni] tekis[i]
Kuulla se komia eäni,
Soitto on hyvän somanji.
Kannanpa hauin hampahaisen
30 Väinämöisellä etehen:
"Loaji tästä mulla laulu,
Jotta kuulis kulkiessa,
Soittasin kujan solilla,
Astuveessa ahojen mailla,
35 Niin linnut likentelis,
Pyynki poiat siihen pyrkis,
Soitantoh hyvän³ haluiset."
Nyt on kansa kaikki koolla,
Ilolla ne istumassa,
40 Aina ne akatki laulaa,
Vain ei varsin varmah tiiä.
Vain kuin kanteleh kajahti,
Soitanto soreallainji,
Silloinpa ne seinät raiku
45 Soitannosta Väinämöisen.
Miepä itse lieto Lemminkäńe
Illat istuin ikkunoissa,
Päivän kaiken kammiossa,
Laittelenpa laulujani
- - -
50 Kysynenkö kylältä,
Anunen apua muilta,
Joko en outo osanne.

1 kulu|i|lla: k.
2 kuto|a|: kutoo.
3 hyvä|hä|: hyvän.

661 c). Uhut.

Genetz kons. v., Bor. III, k. 21. - 5/10 1871.

Huotarińi Jouhko.

[Kanteleen soitto - Kanteleen synty]

Houšuvoṅše palkehekše.
Tako rautaseṅ haravaṅ,
Piit tako šatova šültä,
Varren kahta kalkuttel'i.
5 Haravoitt̮i rannaṅ-raiskat,
R[annaṅ]-r[aiskat], kaisl'an kannat;
Löüśi ruoku'o palasen,
Kalaṅ-luuta kappaleheṅ.
Katt̮eloopa,¹ kiäntelööpi,
10 Mitä tuošta šeppo šaisi,
Mieš mahti mahittelisi?
Luat'i šoituṅ² šoršaṅluisen,
Kantelvon kalaneväseṅ.
Katt̮eloopa,³ kiäntelöö,
15 Sormiah šovitteloo;⁴
Eipä šoittu šoitakkuana.
Mistä tuoho kielet šaisi:
Jouhet juokšijaṅ hevoseṅ,
Immen itkijäṅ hivukšet.
20 Soitteloopa,⁵ lauleloopi.⁶
Katt̮[eloopa], k[iäntelöö]:
Ei olluṅ šitä vesillä,
Jok' ei tulluṅ kuulomah;⁷
It̮eki veen-emäntä
25 Vetäütü vesi-kivellä.
I[t̮eki] met̮än-em[äntä]
Nousi koivuṅ konkelvolla,
Lepäṅ liekolla üleńi
Väinän virttä kuulomah,
30 Laulantua pätösem poijan.
N'iimpä kaislaset karattih,⁸
Mereṅ ruokoset rojattih.⁹

1 Päällä: [Katt̮eloop]i.
2 šoit|o|n: šoitun.
3 Päällä: [Katt̮eloop'] on.
4 Päällä: [šovitteloo]pi.
5 Päällä: [Soitteloop] on.
6 Päällä: [lauleloo]vi.
7 Päällä: [kuulomah]a.
8 Päällä: [kara]si.
9 Päällä: [roja]si.

643. Vuonninen.

Genetz II, n. 42. - 1/8 1872.

Jehrimä Karjalaińi. Lonkasta tullut, Martiskan veljen, Hilipän, poika.

[Kanteleen soitto - Kanteleen synty - Laivaretki - Purren itku - Saarenneidot]

Vaka vanha Väinämöini
Läks' on ettsohon hevosen,
Suvikunnan kuunteloho,
Suvikunnan on suitset vyöllä,
5 Varsan valjahat olalla.
Omin teitäsä mänövi,
Matkojasa mittelövi,
Kuuli purren itköväkse,
Venehen valittavaksi,
10 Purtta korvalla hepäsi:
"Mitä itket puini pursi,
Vene hankava halajat?"
"Kuin ei ole syytä itkieni,
Vaivoa valittoani:
15 Onpa muut pahemmat purret
Käyvät peästähän sotie,
Kohastahan kelpoavat,
Tuovat täytesä rahoja,
Aluksilla oartehia."
20 Pursi varsin vastoapi:
"Ei on pursina hyvänä
Ei se on juokse soutamatta,
Huoparilla huopimatta,
Melall' ei meloamatta,
25 Ei on purjehpuuhusitta,
Varsin voateriepusitta."
Vak' oli vanha Väinämöini
Sukapäitä otti sulhasia,
Neitosia vaskivöitä,
30 Niit' on airolla asetti,
Itse istuhun perähä,
Loajittautu laskimilla,
Piti miekalla pereä,
Tuijotti tupettomalla.
35 Laski päivän moavesiä,
Toisen päivän suovesiä,
Kolmannen meren vesiä.
Kysytteli, lausutteli:
"Oisko soarella sijoa
40 Veteä venehtä moalla,
Purtta kuivilla kumota?"
Soaren impyöt sanovat,
Kalman lapset kalkehtivat:
"Ei ole soarella sijoa
45 Veteä ei venehtä moalla,
Purtt' ei kuivilla kumota."
Toki mäni, ei totellut
Soaren impien iloho,
Kalman lapsen kalkehtuhu.
50 Soan heän neitoista piteli,
Jo tuhannen tunnusteli
Yhtenä kesäissä yönä,
Sykysyissä valkiena.
Jo työnti venon vesillä,
55 Lainnehilla tammen lassun;
Sini itki soaren immet,
Kuni purjehpuut näkyvät,
Satahankat haimenteli
Peälittsi satamasoaren,
60 Meren luotojen lomittsi:
Ei hyö itken purjehpuuta,
Itki purren haltieta.
Puuttupa pursi Väinön poian,
Takeltu veneh punani.
65 Vaka vanha Väinön poika
Itse noin sanoikse virkko:
"Nouses kaunis Kaukomieli,
Nouses sie kattsomaha,
Kivelläkös, kannollakos,
70 Vainkos vatturauniolla!"
Kattselovi, keäntelövi,
Kiikarista kirkottavi:
Ei kivellä, ei kannolla,
Eikä vatturauniolla,
75 Suuren hauvin¹ harteilla,
Vejen² koiran koukkuluilla.
Vaka vanha Väinön poika
Jo nosti melan merestä,
Lainnehilla tammen lassun,
80 Sillä haukie sivalti,
Hauk' on kolmeksi palaksi;
Sen veti venosehensa,
Talu talkapohjahansa.
Vak' oli vanha Väinön poika
85 Kattselovi, keäntelövi:
Mitäpä tuosta seppo saisi
Suuren hauin hampahista,
Ve'en koiran koukkuluista?
Vaka vanha Väinön poika
90 Itse noin sanoikse virkko:
"Noita noista seppo soapi,
Soapi soitun sorsanluisen,
Kantelvon kalan eväsen."
Sekä loati, jotta joutu.
95 Soitti nuoret, soitti vanhat,
Ei ilolla ole milläkänä,
Kunnioll' ei kullakana.
Vak' oli vanha Väinämöini
Itse noin sanoikse virkko:
100 "Ei se on muilla soita soittu,
Kuin ei soitun loatijalla,
Kaikune kaninehella."
Otti soitun sormillansa,
Soitti sormin kantelvoista,
105 Kantelvo käsin pakasi.
Vak' oli vanha Väinämöini
Itse noin sanoikse virkko:
"Ei ole sitä vejessä,³
Evin kuusin kulkovia,
110 Seittsemin vajeltajoa,
Ku ei tulle kuulomaha."
Itseki ve'en emäntä
Jo veäksi vesikivellä,
Vatterolla vaivoaksi.
115 Vak' oli vanha Väinön poika
Itse noin sanoikse virkko:
"Ei ole sitä metsässä,
Jaloin neljin juoksijoa,
Siivin kaksin siukavoa."
120 Itseki metsän emäntä
Veäkse voaran kukkuroilla,
Lykkelekse lymmyksillä.

1 hau(v)in.
2 Ve(j)en.
3 ve(j)essä.

102. Alajärvi.

Inha n. 16. - 1894.

Vasselei.

[Kanteleen soitto - Kanteleen synty - Maailmansyntyruno - Sammon taonta - Väinämöisen ammunta - Vieraalle maalle joutunut]

Lappalainji on kyytösilmä,
Piti viikoista vihoo,
Kauon aiaista katšetta
Peällä vanhan Väinämöisen.
5 Lappal[ainji] kyytös[ilmä]
Keksi mustasen merellä,
Sinervöisen lainehilla:
Jo tulovi V[äinämöinen],
Ajoa tomottelou
10 Selässä sinisen hirven.
Lappal[ainji] kyytös[ilmä]
Veti jousen jouahutti,
Käsikoaren keännällytti
Peällä vanhan V[äinämöise]n.
15 Äiti kielti, vaimo käski,
Epäsi kavetta kaksi,
Kielti kaksi Luonnotarta:
"Elä ammu Väinämöistä,
Väinäm' on tätisi poika!"
20 Lappal[ainji] kyytös[ilmä]
Ampu kuitenj, ei totellu.
Eipä sopi Väinämöistä,
Sopi Väinämön hevoista,
Mänji kautti kainaloien,
25 Liki länkijen lihoja.
Itše tuosta Väinämöinji
Sortu sormin lainehilla,
Kämmenin merehen keänty,
Siellä kulki 6 vuotta,
30 Seiso 7 kesöö.
Kokko rukka, kurja lintu,
Lenti kokko koilta ilmon,
Alta taivon aavetteli,
Katšelekse, keäntelekse,
35 Jo katšoo pesän sijoa.
Tuopa viisas V[äinämöinen]
Nosti polvensa pesäksi;
Kokko rukka, kurja lintu
Tuohon teki pesänsä
40 Väinämöitten polven peähän;
Muni hän munaista kolme,
Hierelövi, hautelovi.
Tuopa viisas Väinämöini
Heänpä tuon san[oiksi] virkk[i]:
45 "Mi munass' on ruskijaista
Se kuukse kumottamah;
Mi munass' on valkiaista
Se päiväksi paistamah."¹
Tuopa Pohjol'an emäntä
50 Läksi vastoah kastamah,
Kuuli miehen itkeväkse,
Urohon urisevaksi:
Ei ole itku lasten itku,
Itku on partasuun urohon,
55 Jouhileuvan jorrotus.
Läksi hän itkua peräh,
Eksynytt' etšittäneh,
Katonutta kaivatah.
Jo hän astu aian viikon,
60 Hyvän hemmon hetkutteli,
Löyti sieltä Väinämöisen.
Itše tuon sanoikse virkki:
"Mitäpä itköy Väinämö,
Urisoo Ulantolainji?"
65 Tuopa viisas V[äinämöinen]
Heänpä tuon san[oiksi] virk[ki]:
"Onpa syitä itkijällä,
Vaivoja valittajalla;
Jouvuin moalla vierahalla,
70 Pohjon pitkähän peräh,
Perin tietämättömäh,
Urohon upottajah,
Miehen syöpähän kyläh."
Tuopa Pohjol'an emäntä
75 Heänpä tuon san[oiksi] virkki:
"Elä ite V[äinämöinen],
Urise Ulantolańi,
Kirjuta sie kirjakansi,
Soat on neien palkoistas."
80 Tuopa viisas V[äinämöinen]
Kirjutti hän kirjakannen.
Saipa kirjakansi kirjutetuksi,
Neitońi lunastetusse.
Läksi tuosta astumah,
85 Mäni hän seppien pajah,
Itšepä tuon san[oiksi] virkki:
"Oi on seppä Ilmorińi,
Takoja ijän ikuńi,
Tavos rautańi harava,
90 Piit tavo sataa syltä,
Varsi kahta kalkuttele."
Tuopa seppä I[lmorińi]
Tako rautasen haravan,
Piit tako 100 syltä,
95 Varren kahta kalkutteli.
Tuopa viisas V[äinämöinen]
Otti hän sen kätehensä,
Haravoitši rannan räisvät,
Rannan räisvät, kaislan kannat.
100 Löysi hän murusen luuta,
Puolamarjan suurukkaisen,
Vei hän seppien pajah,
Itše tuon san[oiksi] virkk[i]:
"Oi on seppä Ilmorińi,
105 Takoja iän ik[uńi]:
Mikä tuosta syntynöö
Kalun kaunehen käsissä,
Hyvän immen hyppysissä?"
Tuopa seppä Ilmorińi
110 Loatipa hän kantelvoisen.
Suutansa sovitteloo,
Säveltänsä säätelövi;
Eipä soitto soitakkana.
Tuopa viisas V[äinämöinen]
115 Heänpä tuon san[oiksi] virkki:
"Mistä tähän kielet pannaan?"
"Hivuksista hiien immen,
Jouhet juoksevan hevosen."
Siitäpä viisas V[äinämöinen]
120 Otti soiton sormillanse;
Sormin soitti V[äinämöinen],
Kielin kantelvo pakasi.
Kutšu kaikki kuulomah
Lohen ruuvaista rojuo,
125 Kalanluista kanteletta.
Itšekin vejen emäntä
Vetih on vesikivellä
Kantelehta kuulemah,
Lohen ruuaista rojuo,
130 Kalanluista kanteletta,
Väinämöisen soitantoa.
Itšekin metšän isäntä
Nousi koivun konkelolla,
Lepän lenkolla yleni
135 Kanteletta kuulomah,
Loh[en] ruu[aista] roj[uo],
Kalanl[uista] kant[eletta],
Väin[ämöisen] soitantoa.

1 Loppu epäselvä; paista⌈m⌉eh?

394. Hietajärvi.

Europaeus K, n. 99. - 1845.

Tarija l. Toarie, o. s. Lesosia, Lari Huovisen vaimo, Latvajärvestä tuotu.

[Kanteleen soitto - Kanteleen synty - Laivaretki - Sammon ryöstö - Vipusen virsi]

Jopa päänä 3:tena
Jalka 2:n torkahtavi,
Vasen jalka vaapahtavi
Suuhun Antervo V[ipusen],
5 Jok' [on viikon maassa maannut],
K[auan kaihossa siassa],
Perin pehkossa levännyt.
"Ulos koira k⌈ou⌉lkoistani,¹
Maan rasia max[oistani],
10 Syet [suuhuni tulovi.]"
- - -
- - -
Sano v[anha] V[äinämöinen]:
"Lähtee koira kouh[koistasi],
M[aan rasia maxoistasi],
Kuin sanot sanoa 3,
15 5 virren kommermoista."
Sano A[ntervo] V[ipunen]:
"En sano sanoakana,
Enkä 1/2:na s[anoa]."
Sil[loin] v[anha] V[äinämöinen]
20 Pani pait[ansa pajaksi],
Pienet sorm[ensa pihiksi],
- - -
Tako rau[tasen] kor[ennon]
Suuhun A[ntervo] V[ipu]sen.
100 miest[ä] sau[vomissa],
25 100 2:n sau[vomi]tta;
1000 airoista urost[a],
1000 2:n airotonna.²
- - -
- - -
Lohen ruotaista romua,
Kalan luista kanteletta.

1 Ensin: kulkustani, korj.: k⌈ou⌉lkoistani.
2 airoton|t|a: airotonna.

614. Kivijärvi.

Marttińi 4 l. n. 45. - 1893.

Maura Marttińi.

[Kanteleen soitto - Kanteleen synty - Laivaretki- Purren itku - Vellamon neidon onginta]

Itse vanha Väinämöini
Hiän oli etsijä hevosen,
Kuloharjan kuuntelia,
Etsi päivän, etsi toisen,
5 Jo päivänä kolmantena
Kuuli purren itkeväksi,
Venehen valittavaksi.
Itse vanha Väinämöini
Itse noin sanoiksi virkki:
10 "Mitä itket pursi puini,
Veneh hankava halajat?"
"Sitä itken pursi puini,
Vene hankava halajan,
Muut purret sotia käypi,
15 Tuhansin eloa tuopi,
Miepä lahoin lassuillani,
Venyn vestämäisilläni."
Itse vanha Väinämöini
Katselekse, kääntelekse,
20 Ympäri molemmat puolet,
Kahenpuolen kaikki paikat.
Katkai vassan vaskilatvan,
Vaskilatvan, tinavarvan,
Pyyhki purren puhtahaksi,
25 Venehen valittavaksi.
Latjai laijan laitapuolen
Tinapäitä neitosia,
Tinapäitä, vaskivöitä,
Latjai laijan laitapuolen
30 Sukapäitä sulhasia,
Sukapäitä, pii pivoja.
Työnsipä venon vesille,
Työnsi purren lainnehille,
Vanhat pani soutamahan.
35 Itse issukse perähän
Kokan kultasen nojahan,
Melan vaskisen varahan.
Vanhat souti, pää vapisi.¹
Pani nuoret soutamahan.
40 Nuoret souti, airot notku,
Teljot tetrenä kukerti,
Nenä joiku joutsenena,
Hankat hanhena hatsatti,
Perä kruotsku koskelona.
45 Laski päivän, laski toisen,
Jo päivänä kolmantena
Puuttu jo veno vesille,
Puuttu pursi lainnehille.
Itse vanha Väinämöini
50 Katselekse, kääntelekse
Ympäri molemmat puolet,
Kahenpuolen kaikki paikat,
Kivelläkö on vai havolla,
Vaiko hauvin harteilla,
55 Ve'en koiran kovilla luilla.
Otti onken taskustansa,
Väkärauvan väskystänsä,
Vetipä lohen venoseen.
Otti veitsen huotrastansa,
60 Tupestansa tuiman rauvan,
Katselevi, kääntelevi,
Lohiviiploin viilläksehen,
Lohipärstöin pannaksehen,
Lohisiksi lounahiksi.²
65 Lohipa loiskahti merehen,
Kala kirjo kammertihe.
Ensin päätänsä kohotti
Vihurilla viijennellä,
Kuhurilla kuuvennella,
70 Aalloilla yheksännellä.
Itse noin sanoiksi virkki:
"Ohos vanha Väinämöini,
Enpä siula tullutkana
Lohisiksi lounasiksi,
75 Lohipärstöin pantaviksi.
Lohiviiploin viiltäviksi;
Tulinpa mie siula
Ikuseksi puolisoksi,
Sijasi levittäjäksi,
80 Panijaksi pään aluses,
Jalkojesi jaksajaksi.
Itse vanha Väinämöini
Laski seppien pajahan.
"Ohoh seppo veijoseni:
85 Taos rautani harava,
Mill' on piit satoa syltä,
Varsi kahta kalkuttele."
Haravoitsi rannan ruuvot,
Rannan ruuvot, rannan raivot,
90 Löysi ruokoa murusen,
Kalanluuta kappalehen.
Katselevi, kääntelevi
Ympäri molemmat puolet,
Kahenpuolen kaikki paikat,
95 Mikä tästäkin tulisi
Hyvän mahtavan käessä,
Takojan ijän ikuisen.
Tulis koppa kanteletta.
Mistä kielet saatanehen?
100 Hiuksista hiijen immen,
Jouhista juoksevan hevosen.
Sotka soitti soitulla,
Vesilintu vellutteli;
Ei ollut ilo ilolla,
105 Eikä soittu soitullansa.
Itse vanha Väinämöini
Otti soitun sormillansa;
Sitt' oli soittu soitulla,
Sitt' oli ilo ilolla.
110 Tulipa maasta maan eläjät,
Vejestä vejen eläjät
Soitantoa kuulemahan,
Iloa uvantolaisen.
Itsepä vejen emäntä
115 Sini sukkihin sitoihe,
Punapakloihin panihe,
Nousi koivun konkelolle,
Lepän lenkolle yleni.

1 Kk:ssa on tämän jälessä: |Laski päivän, laski toisen, Jo päivänä kolmantena.|
2 Lounaaksi sanottiin ennen vanhaan päivällisateriaa.

597. Akonlaksi.

Topelius, Keckmanin kopio 651 a) n. 3. - 10/6 1920.

Remsosen renki Timońe. Mp. Kuddnäsissä likellä Uuttakaarlepyytä.

[Kanteleen soitto - Kanteleen synty - Laivaretki - Purren itku]

Itse vanha Väinämöinen
Läksi hevoisen hakohon,
Kulo¹ harjan kuuntelohon.
Kuuli neien itkemässä;
5 Tuonne kengättä kepitti,
Ilman hamsi hattaratta.²
"Mitä itket uusi pursi,
Venet hankanen halajat?"
"Sitä itken uusi pursi,
10 Vene etc.
Muut purret sotaa käyvät,
Minä [lahon lastuillani],
Venyn vessamaksillani,
Ilkiäm[mät ilman linnut]
15 Päälläni pesän pitävät,
Karkeimmat maan matoset,
Minun allani asuvat."
Työntipä venon vesille,
Satalaian lainehille.
20 Itse istui perähän
Kokan kultasen nojaan,
Melan vaskisen varaan.
Lauloa hyrehtilöö,
Laulo laian neitosia,
25 *Tinapäitä neitosia,*³
Toisen laian sulhasia,
*Sukapäitä sulhasia.*³
Pani vanhat soutamahan,
Vanhat souvit, päät vapisit.
30 Pani nuoret soutamahan,
Nuoret souvit, airot notkut,
Nenä joiku joutsenena,
Airon pyyryt pyynnä vingut,
Tellot tetrinä kukerti,⁴
35 Perä kraakku kaarnehina.⁵
Souti päivän suovesiä,
Toisen päivän maa vesiä,
*Kolmannen kotivesiä*,⁶
Puuttu venet puutoksehen.
40 Kivelläkö vaan havolla,
Vaiko hauvin [hartioilla],
Veen k[oiran koukkuluilla].
Mi ollon vanhin sulholoista,
Venettä kahtomahan.
45 Hän tuon sanoiksi virkki:
"Ei kivell', ei havolla,
Täm' on hauvin [hartioilla],
Veen [koiran koukkuluilla]."
Tuo oli vanha V[äinämöinen]
50 Veti veitsen huotrastahan⁷
Vasemmelta puoleltahan.
Veti vettä veitsellähän:
Pää kaheksi palaksi,
Terä mullaksi mureni.
55 "Mi ollon vanhin sulholoista,
Tuota hauki pahkoomahan."
"Saajan on käet sulimmat,
Pyytäjän on puhtaimmat."
Laski Luotolan merelle.
60 Lohen luita sieltä otti,
Lohen luita, hauvin päitä,
Suuren hauvin hampahia;
Laitti soiton sorsan luisen,⁸
Kalan luisen kantelehen.
65 Pani vanhat soittamahan,
Vanhat soitit, päät vapisi;
Pani nuoret [soittamahan],
Nuoret soitit, naulat notkut:
Ei ilo ilolle tulle,
70 Eikä soitto soitannolle,
Eikä laulu laulannolle.
Ilo tuonne vietyöhön,
Kantelo kannettakohon
Miehen tehneen käsille,
75 Sormille sovittelian.
Soitteleepi V[äinämöinen].
Ei sitä metässä [ollut].
Ittekin metsän emäntä
Lepän lengolle levitti.⁹
80 Ei sitä vedessä [ollut]
Evän [kuuen kulkevata].
Itsekin veen emäntä
Vetiin vesikivellen,
Tukkiahan tuuheloo,
85 Hansiahan¹⁰ harjeloo.

1 hvit.
2 trasor, sylingar.
3 Sivulle myöhemmin kirj.
4 kuker⌈si⌉: kukerti.
5 korp.
6 Sivulle myöhemmin kirj.
7 huotrasta|nsa|: huotrastahan.
8 Laitti sorsan luisen: L. *soiton* s.
9 på kroken af en al.
10 l. hapsi, hår.

122. Uhut.

Berner n. 79. - 6/7 1872.

Hilippäińi Arhippa, Ohvokaisia.

[Kanteleen soitto - Kanteleen synty - Laivaretki - Maailmansyntyruno - Sammon ryöstö - Sammon taonta - Väinämöisen ammunta]

Vakas oli vanha Väinämöini
Läksihekse käkisi,
Tullakseksi toivotteli
Luotolah lankoloho(hko,)¹
5 Emohon sisarehesi.
Lappalaini on kyysilmä
Piti viikoista vihoa,
Kauan on katsetta suurta
Peällä vanhan V[äinämöi]sen;
10 Yöt hän istu ikkunoissa,
Valvatti vajojen päissä.
Keksi on mustasen merellä,
Sinervöisen lainehilla:
Jo tulopi V[äinämöi]ni,
15 Ajova karettelouve²
Selässä sinisen hirven;
Selkövä silittelöyve,³
Taljoa taputtelouve:⁴
Sopisi selällä moata,
20 Ketun(?)⁵ peällä kellitellä.
Lappalaini on kyysilmä
Veti jousen jouvahutti,
Käsikoaren keännällytti.
Emo kielti, vaimo käski,
25 Kielti kolme luonnokasta:⁶
Älä ammu V[äinämöi]stä,
Väinäm' on tätisi poika.
Ampu⁷ kuitenk', ei totellut.
Ei sopin V[äinämöi]stä,
30 Sopi V[äinämö]n hevoista
Kaltti noijen kainaloitse,
Läpi länkihi lihoitse.
Jo sormin merehe(n) sortui,
Käsin keäntyi lainehilla,
35 Siin' on kulki kuusi vuotta,
Seiso seitsemän kesöä.⁸
Etsitehkö etsinyttä⁹,¹⁰
Katonutta kaivatahko¹¹
Talvella lylyn livun,
40 Kesällä venon kävellä;¹²
Etsitähä¹³ etsinyttä,
Katonutta kaivataha.
Tuli tuuli luotehesta.
Ajo vanhan V[äinämöi]sen
45 Pimiähä¹⁴ Pohjolaha,¹⁵
Pirun pitkähä perähä,
Miesten syövähä kylähä,
Urosten upottajaha.
Lenti kokko koilta ilmoin,¹⁶
50 Koilta ilmoin,¹⁷ alta taivon,
Liitelekse, loatelekse,
Etsivi pesän sijova.
Tuop' oli viisas V[äinämöi]ni
Pisti polvehe pesäksi;
55 Muni kokko munaista kolme.
Hierelövi, hautelouve.¹⁸
Mi munasta¹⁹ ruskieta,
Se päiväksi paistamahe;
Mi munassa valkieta,
60 Se kuuksi kumottamahe.
Liikahutti polven peätä,
Munaset merehe vierti,
Lapsukaiset lainehilla.
Tuop' oli Pohjolan emäntä
65 Pyyhki pienen pirttisehe,
Läksi ruhkia ulos²⁰ viemäh:
Kuuli miehen itkevän,²¹
Urohon ujeltavanna:
Ei ole itku lapsen itku,
70 Itku on partasuun urohon,
Jouhileuvan²² jorrotus.
Viititsekse, voatitsekse,²³
Läksi itkuvo perimäh.²⁴
"Mi itet Väinämöini,
75 Uikutat Ulantolaini?"
"Sitä iten V[äinämöi]ni,
Uikutan Ulantolaini,
Kuin uin omilta mailta
Pimiähä Pohjolaha,
80 Pirun pitkähä perähä,
Miesten syövähä kylähä,
Urosten upottajaha."
"Elä ite V[äinämöi]ni,
Uikuta Ulantolaini,
85 Kirjuta sie miulla kirjokansi,
Mie annan neijen palkostasi."
Yöt hän sammuo takove,
Päivät kirjokantta kirjottavi.
Sai kirjokansi kirjotetuksi,
90 Neitoni lunassetuksi.²⁵
Oi sie seppo Ilmollini,
Takoja ijän²⁶ ikuini,
Tavo rautaini harava,
Piit tavo satoa syltä,
95 Varsi kahta kalkuttele.
Tako hän rautasen haravan,
Piit tako satoa syltä,
Varren kahta kalkutteli.
Haravoitsi rannan raiskat,
100 Rannan raiskat, kaislan kannat;
Löysi kaislova palasen,
Kalaluuta kappalehen.
Mäni seppihen pajahe:
"Mit on tuosta seppä saisi,
105 Saisko seppä kantelehen?"
Tako seppä kantelehen.
Mist on tähä kielet soamma?
Jouhet juoksia²⁷ hevosen,
Immen itkien hivukset.
110 Pani soiton soittamahe,
Itse istui laulamahe.
Ei ole sitä metsässä,
Ku ei tulle kuulomahe
V[äinämöi]sen soitantova:
115 Ei ole sitä vejessä,
Ku ei tulle kuulomahe²⁸
V[äinämöi]sen soitantova;
Itseki metsän emäntä
Nousi koivun konkelvolla
120 Tuota iloo kuulomahe,
V[äinämöi]sen soitantova;
Itseki²⁹ vejen emäntä
Vetihi vesikivellä
Tuota iloa³⁰ kuulomahe,
125 V[äinämöi]sen soitantova.
Tuop' oli viisas V[äinämöi]ni
Loati kokon kopristansa,³¹
Itsestänsä iskulinnun;
Pani nuoret soutamahe,
130 Itse istuhe perähän
Kokan kultasen nojahe,³²
Melan vaskisen varahe.
Nuoret souti, airot notku,
Hankat hanhena hatsatti,
135 Nenä joikui joutsenena,
Perä kroakkui koarnehena,³³
Tellat tetrenä³⁴ kukerti,
Pyrimöt pyinä vihelti.³⁵
Tuop' oli Pohjolan emäntä
140 Loati kokon kopristansa,
Itsestänsä iskulinnun;
Pani vanhat soutamahe.
Itse istuhe perähän
Kokan koivusen nojahe,³⁶
145 Melan varpasen varahe.
Vanhat souti, peät vapisi.

1 Ensin: lankolahohko, korj.: lankolohohko.
2 karettelovi.
3 silittelöve.
4 taputtelovi.
5 Ketun.
6 luonokasta.
7 Myös: [Ampu]han.
8 kesövä.
9 Päällä: [e]ksy?[nyttä].
10 et[sinyttä.]
11 kaivataahko.
12 kavella.
13 Etitähä.
14 Päällä: [Pimi]e[hä].
15 Pimiähän Pohjolahan.
16 ilm[a]n.
17 ilmon.
18 hautelovi.
19 munassa.
20 ullos.
21 Päällä: [itkevän]nä; kons.:ssa: itkevän.
22 = leuan.
23 vaatit̮eksi.
24 Päällä: [perimä]än, kons.:ssa: perimään, päällä: [perimä]h.
25 lunastetuksi, korj.: lunasetuksi.
26 ijan.
27 Loppu epäselvä; kenties; juoksev[an].
28 kuulemahe.
29 Itek[i].
30 Päällä: il[ua]; kons.:ssa: iloa.
31 kopristanse.
32 nojohe.
33 kraakku kaarnehena.
34 Tellot tetreni.
35 vihelsi.
36 nojah|an|: nojahe; kons.:ssa: noj⌈o⌉.

30. Akonlaksi.

Lönnrot A II 2, n. 2. - 1832.

Trohkimaińi Soava.

[Kanteleen soitto - Kanteleen synty - Kilpakosinta - Laivaretki - Maailmansyntyruno - Sammon ryöstö - Sammon taonta - Tuonelassa käynti - Väinämöisen ammunta]

Lappalainen kyytösilmä
P[iti] viikoist[a] v[ihoa]
P[äällä] v[anhan] V[äinämöisen];
Sulitti tulista nuolta.
5 Mistä jänne saatane?
Hivuksista Hiien neien.
Siinä kulu kuusi vuotta,
Selo seiht[emän] k[eseä],
Ynnä hän yheksän vuotta.
10 Jo läksi Väin[ämöinen]
Sini hirvellä selässä.
Veti jousen jouahutti
Pään päällä Väin[ämöi]sen.
Emo kielti, [vaimo käski]:
15 "Elä ammu Väin[ämöis]tä,
Väinö on tätisi poika!"
Jos nuoli alentoo,
Niin käsi ylentäö,
Jos käsi alentuo,
20 Niin nuoli ylentyö.
Ampu kuitenk' ei totellut;
Eipä kosket Väinämöistä,
Sopi Väin[ämöi]sen hevoista,
Läpi nuiten kainaloihin,
25 Läpi lämpymen lihojen.
Koprin käänty veteen,
Käsin käänty lainesen.
Siellä k[ulki] 6 vuotta,
Selu 7 keseä,
30 Ynnähän 9 vuotta,
Kulk[i] kuusissa hak[ona],
Pet[äjäissä] p[ölkyn] p[äänä].
Omat kumut kuokkimani,
Kalahauat kaivamani.
35 Etsitäänpä eksynyttä,
Katonutta kaivataan
Talvella lylyn livulla,
Kesällä veno kapeilla.
Nosti po[l]vien merestä.
40 Sotkoinen ilman lintu
Etsi p[esän] s[ioa];
Muni munaista 3
Väin[ämöis]en polven päällä.
Kuuli polv[ensa] pal[avan],
45 Jäsen[ensä] lämpiävän,
Järkähytti polviaan,
Munat vieräy vetteen.
Niin munan alanen puoli
Alaseks[i] maaemäksi,
50 Munan ylinen puoli
Yliseksi taivoseksi,
Jäälitässä valkeata
Se kuuksi kuumottaan.
Jäälitsässä ruskeata
55 Se päiv[äksi] paist[amaa]n,
Jäälitän muut muruiset
Ne tähiksi taivaalla.
Tuuli tuuli luoteesta,
Kanto miehen Pohjolaan,
60 Miehen syöpähän siaan,
Urosten upott[ajaan].
Tuopa musta Pohjo akka,
Ulopall' on umpisilmä
Nousi aivan aikasin,
65 Pyyhki pikku perttiään.
Lakaili lattiaan.
Pani päällähän parasta,
Kaunihinta kaulalleen;
Se oli ongella osava,
70 Käsi verkolla käviä,
Mäni nosti Väinämöisen.
"Oi on viisas Väinäm[öinen],
Syötä miehen syölääksi,
Apata alanenäksi,
75 Kirjottele kirjakansi,
Niin saat neion palkastas[i]."
Tuo on viisas Väin[ämöinen]
Laulo nään kultarin[nan],
Kaksi kullaista käkiä
80 Joka kuuta kukkumaan,
Joka lehvän lekkumaan.
Vaka vanha Väin[ämöinen]
Mäni seppojen pajaan,
Tako raut[asen] haravan,
85 Tako piit satoa syltää,
Varren viittä valmisteli.
Haravoitti ruoon ruusut,
Ruoon ruusut, kaislan kaikut,
Tuli ruoto muruinen,
90 Kalan luuta kappale.
Oisi seppojen pajassa,
Tuosta seppo soiton saisi,
Saisi soiton sorsanluisen,
Kantervon kalaneväisen.
95 Mistä naulat saatane?
Kalahauin hampaista.
Mistä jänne saatane?
Hiuksista hiien immin,
Immen itkiän hiukset.
100 Saippa soitto valmiiksi,
Saip̄a soitto sorsan luinen,
Kantelo kalaneväinen.
"Soitas nuori Joukahainen;"
Ei ilo iloksi käytä,
105 Eikä soitto soitan̄aksi.
Soitti seppo Ilmorinen.
Ei ilo iloksi käytä,
Eikä soitto s[oitannaksi].
Soitto laatian häsiin,
110 Soitto v[anhan] Väin[ämöise]n.
Sormin soitti Väin[ämöinen],
Kielin kantervo pakasi.
Ei sitä metsäsä ollut,
Kuk' ei tullut kuuleman,
115 Ei mets[äsä], ei meresä.
Tarkotin metsän emäntä
Nousi haavan konkelolla,
Koivun lengolla lepää;
Tarkotin vein emäntä
120 Vetääksin vesikivellä¹
Tuota soittoo kuuleman,
Tuota soitto[o] sorsanluista,
Kantelta kalaneväistä,
Sormin soitti Väin[ämöinen],
125 Kielin kant[ervo] pakasi
Petäjäisen pienan pääsä,
Rahin rautasen nenäsä,
Kivisillä rappuloilla.
Tuopa seppo Ilmorinen
130 Takoja ijän ikuinen
Päivät sampuu takoo,
Yöt neittä lepyttelöö;
Sai sampu takoneeksi,
Vaan ei neity miessutuksi.
135 Anni tyttö saaren neity,
Pitän portan nenässä
Se on poukkujen pesiä,
Räpähien räiskyttäjä,
Sepä kuuli kuusoalta,
140 Karehti kaheksaltai⌈n⌉.
"Kuin ollet lohinen kareh,
Niin sie uimaan ureu;
Kun sie lienet hanhikari,
Niin siä lentoon levii.
145 Kun ollet pursi Väin[ämöi]sen,
Niin sie luokseni lähene,
Pakinoille painelete."
"Kunne läksit Väin[ämöinen],
Olkosit suvan on sulha?"²
150 "Läksinkö lohta pyytäm[ään]?"
"Toisin ennen miun isäni,
Venet täysi verkkoloita,
Laiva täysi laskimia."
"Oi on viisas Väin[ämöinen],
155 Läksit hanhien ajoon."
"Koira suuri kahlehissa,
Jousi suuri jäntehissä.
Kunne läksit Väin[ämöinen],
Ulkosit suvanon sulha?"
160 "Läksit neittä kosimaan
Pimeästä Pohj[olasta],
Miehen syöjästä siasta,
Urohon upottajasta."
Anni tyttö, saaren neity
165 Käsin kääri vaattejaan,³
Koprin helmaan kokosi,
Juoksi seppojen pajaan.
"Taos miulle viiet vitjat,
Kolmet korvirenkaat,
170 Otettiin sinun omasi,
Saoin markoin maksettusi,
Tuhansin lunastettusi,
Kolmin vuosin kosiottusi."
"Anni tyttö, saaren neity,
175 Lämitä sie saloa sauna,
Laai saippu säikkyväistä,
Miehen pään valottajoo;
Tuo taattoni tulinen turkki,
Maammoni panonen paita,
180 Taattoni sotihevonen."
Ajetaanpa kirjakorjin,
Soueta[an] punavenehin.
Rikkoin reki kivinen,
Jalas paasinen pakahtu.
185 "Läksin Tuonelta oroa,
Manalalta vääntiötä."
"Mikäs siun Manalle saatto,
Ilman t[auin] tappam[ata],
Surman muun murottamata?"
190 "Tuli mi[u]n⁴ Manalle saatto."
"Kun tuli M[ana]lle vie,
Tuli vaattehi[s] palaa,
Hurmehin hyvät sopasi."
"Mikä s[iun] M[analle] saatto?"
195 "V[esi] m[iun] M[analle] saatto."
K[un] v[esi] M[analle] vie."
"Mitä sie tänne läksi[t]?"
"Läksin Tuonelta oroo,
Manalalta vääntiötä,
200 Rikkoin reki kiviin,
Jalas paasinen pakehtu.
Hoi sie tuhma Tuonen t[ytti],
T[uo] venettä T[uonen] t[ytti],
Laivoa Manalan lapsi!"
205 "Tulen kyynä käärmehinä,
Tulen mustana matona,
Tulen saunaan saloo,
Saan sisästä salvoksesta."
Tuopa musta Pohjon akka,
210 Ulomollen umpisilmä:
"Oi on piika pikkarainen,
Mitä haukku lin̄an halli,
Linnan lusku luskuttaa?"
"Ei halli valetta hauku,
215 Linnan lusku luukuttele,
Ajeta[a]npa kirjokorjin,
Soutaan punavenehin."
"Mitä vieraat sanoo?"
Tuopa viisas Väin[ämöine]n,
220 Ulkonen suvanon sulho:
"Läksin neittä kosiomaan."
"Ässen annan tyttäreni,
Kuin kyn̄ät k[yisen] p[ellon],
Käärm[ehisen] kään[nättelet]
225 Vaskisilla vaarnahilla,
Atralla tuliterällä.
Ässen annan tyttäreni,
Kun saanet suuren hauin
Tuosta Tuon[ela]n joesta,
230 Manalan alantehestä,
Ilman muutta py'yksettä."
Pani vassat hän̄äkseen
Tuo viisas Väin[ämöinen];
Otti hän kokolta koprat,
235 Linnulta lihanpitimet,
Hav[ukalta] haarott[imet].
Saipa sieltä suuren hauin
Tuosta Tuon[ela]n joesta,
M[analan] alanteestä.
240 Tuos' on saatu suuri hauki,
Ilman muutta p[y'yksettä].
"Söitpä koira saalihisi."
"Kokki ruokahan kokoo,
Makiahan maisteloo."
245 "Ässen annan tyttäreni,
*Kuin sie varsan valjastat."*
"Saappa Ukko uutta lunta,
Herra hienoista vitiä,
Kokonaan 6 syltä
250 Jolla varsan valjastat,⁵
Suitsetat punasen ruunan."
Sitte läksi Pohjon tyttö.
"Oi sie viisas Väin[ämöinen],
Ulkonen suv[annon] sulho,
255 Tien hyvän käveltyäsi,
Hyvän samun saatuasi."
Laulo laian sulholoita,
Sukapäitä neit[osia],
Itse istuvi perässä.
260 Nenä hanhena hahahti,
Perä joiku joutsenena.
Muurahainen musta koira
Hän k[usi] k[uren] jalall[e],
Kaikki Pohjola heräsi.
265 Jo tuloovi P[ohjan] pursi,
Satahanka halkioovi.
Tapasitpa taskuhussa.
Tapaat tauloa palasen,
Tempaa piitä pikkaraisen,
270 Senpä mestelöö merehen.
"Tulkoot tulinen korko,
Ylihtini ympärini,
Päitsini päällitsini!"
Siihen puuttu P[ohjon] pursi.
275 Tuopa m[usta] P[ohjon] akka,
Ulmollen umpisilmä
Laati kokon itsestään,
Itsestään iskulinnun,
*Pani vassat hännäkseen,*
280 Lenti purteen Väin[ämöi]s[e]n.
Tuopa viisas Väin[ämöinen]
Iski kynsiä melalla:
Koprin kääntyy veteen,
Käsin kääntyy laineeseen.

404. Tsena.

Sjögren n. 418. - 1825.

Petri (?) Kettuńe. - Mp. Vuokkiniemessä.

[Kanteleen soitto - Kanteleen synty- Laivaretki - Vellamon neidon onginta - Vipusen virsi]

Väinämöinen tekee venettä.¹

- - -
Kolmas² juoni juostakseni,
Polku poimetellakseni
Leukaluulta leukaluulle.
Torkahtavi toinen jalka,
5 Vaapahti vasemuensa
Suuh Antervo Vipuisen.
Sitten Antervo Vipunen
Kulaseepi³ kulkkohonsa.
Sitte vanha Väinämöinen etc.
10 P[ani] pait[ansa] paj[aksi],
Turkkinsa tuhuttimeksi,
- - -
Vas[araksi] kyyn[äspäänsä],
Polvensa alasimexi,
Tako naisten tarpehia,
15 V[yöllis]k[oukkuja] koh[enti].
Sano Antervo Vipuinen:
"Lähe konna koukkoistani,⁴
Maan katala maksoistani,
Ilkii ikenistäni.
20 Jo olen syönny sata urosta,
Tuhonnu tuhannen miestä,
Empä lienne monta syönnyt,
Engä lienne monta juonnut,
Kuin söin vanhan Väinämöisen.
25 Sylet suuhuni tuloo,
Kekälehet kielelleni."
Sano vanha Väinämöinen:
"Lähen konna koukkoistasi,
Maan katala maxoistasi,
30 Ilkii ikenistäsi,
Kuin sanot sata sanoo,
Tuhat virren tutkalmuo."
Sitte Antervo Vipuinen
Virsilippaan⁵ viritti
35 Poikki puolin polvillansa.
Niin sano sata sanoo,
Tuhat virren tutkalmuo.
Sitten vanha Väinämöinen
Rupiovi lähtemäh;
40 Tako rautasen korennon,
Veti päälle m[ellon] r[auan].
Sanoi vanha Väinäm[öinen]:
"Oi sie Antervo Vipuinen!
Longottele leukojasi,
45 Irvissä ikeniäsi,
Lähen konna koukkoistasi,
Maan katala maxoistasi,
Ilkii ikenistäsi."
Sitte Antervo Vipuinen
50 Longotteli leukojansa,
Irvisti ikeniänsä.
Sitte vanha Väinämöinen
Syösti rautasen korennon
Suuhun Antervo Vipuisen,
55 Luiskahtaavi pojes tuolta,
Niinkuin valkei orava
Eli näätä kultarinta.
Sano Antervo Vipuinen:
"Voi polosen päiviäni.
60 Purin rautasen korennon,
En tiennyt teräst' olevan.
Pääsit konna koukkoistani,
Ilkii ikenistäni."

Nu följer:

---
Laulo unervon vesille etc.

Efter slutet tilläḡes:

65 Kahteloovi, kääntelöövi,
Sitte nuin sanoiksi virkki:
"Suurehk' ois' merikalaksi,
Päärihmat on neitoseksi,
Vyöt on Väinön tyttöseksi,
70 Korvet on kotikanaksi."
Sitte vanha Väinämöinen
Laati soitun sorsan luusta,
Kantelvon kalan evästä,
Hiuksista hijen immen.
75 Rupioovi soittamah,⁶
Soitti päivän, soitti toisen,
Jo päivänä kolmantena
Läksi (pääsi) pursi juoksemaan.
Sitte vanha Väinämöinen
80 Piti miekalla perää,
Tuijotti tupettomalla.
Laski päivän, laski toisen,
Jo päivänä kolmantena
Pohjon pitkään perään,
85 Tarkkaan Tapiolaan,
Ulappahan aukieen,
Miehen syöpähän kylähän,
Urohon upottajaan,
Tukan tuiki menneheseen.

1 Jälessä: Tillägg.
2 Viitattu Topeliuksen Vanh. runoihin: p. 28.
3 Selitetty: sluka.
4 Alkuaan ollut: koukkoistansa.
5 Selitetty: lipas = skrin.
6 Alkuaan ollut: soittamaan.

123. Uhut.

Borenius II, n. 62. - 11/7 1872.

Kormilaińi T'ero.

[Kanteleen soitto - Kanteleen synty - Laivaretki - Maailmansyntyruno - Sammon ryöstö - Sammon taonta - Väinämöisen ammunta]

Sammon sekä kanteleen tekeminen.

Vakaš vanha Väinämöini
Läksi heäñ, kehen käkesi,
Luotoⁱl'ahko, lankoⁱl'ahko,
Emoho šisarihinsi.
5 Lappalainen küütö-šilmä
Pit'i viikoist'a vihoa,¹
Kaukoten katšetta šuurta
Peällä vanhañ Väinämöisen.
Üöt heän ist'u ikkunašša,
10 Vahtasi vajojem² peäššä.
Keksi muštasem merellä,
Šinervöisen lainnehilla:
Jo tulovi Väinämöinen³
Šeläššä šiniseñ hirveñ;
15 Šelköä⁴ šilittelövi,
Taljoa⁵ taputtelovi.
Lappalaini⁶ küütö-šilmä
Veti joušen jouvahutti,
Käsi-koaren keännällütti,
20 Väinämöist'ä ampuokšañša.⁷
Emo kielti, vaimo käški,
Kielti kolme luonnokašta:
Eläš on ammu Väinämöist'ä,
Väinäm' oñ tät'isi poika.
25 Ampu kuitek'⁸ ei totelluñ,
Ei ošannuñ Väinämöist'ä,
Šattupa Väinämöñ hevoist'a,
Läpi länkien⁹ lihoist'a,
Kaltti noijeñ kainaloittši.
30 Jo šormin mereheñ šortu,
Käsin keäntü lainnehella.
Šiinä kulki kuuši vuotta,
Šeiso šeittemen³ kešöä.¹⁰
Etšitähän ekšünüttä,
35 Katonutta kaivataha
Talvella lülüñ livulla,
Kešällä venon kapella.
Tuli tuuli luotehelta,
Ajo vanhan Väinämöisen
40 Pimiähä Pohjoⁱl'aha,
Miešteñ šüöpähä külähä,
Urošten upottavahan.
Lenti kotka koilta ilmañ,
Koilta ilmañ, alta taivoñ,
45 Alta ilman oavettoman.¹¹
Liitelekši, luotelekši,
Ettšivi pešän sijoa.¹²
Toipa viisaš Väinämöine¹³
Pist'i polveñša pešäkši.
50 Kotka rukka, kurja lintu
Muni heän munaist'a kolme.
Hierelövi, hautelovi.
Mi munašša ruškiata,
Se päiväkši paist'amaha.
55 Mi munassa valkiata,
Se kuukše kumottamaha.
Toip'³ om Pohjoⁱlan emäntä
Püühki pikku pirttiseñšä.
Läksi roškie ulloš viemäh.
60 Kuuli miehen itköväkše,
Urohon urisovakše.
Viititšekše, voatitšekše;
Läksi itkujem perillä:
"Mitäpäs itket Väinämöińen,
65 Uikutat ulontolaineñ?"
"Sitä itken Väinämöiñeñ,
Uikutan ulontolaiñeñ,
Kuin uin pois omilta mailta
Pimiähän Pohjoⁱl'ahan,
70 Miešteñ šüöpähä külähä,
Urošten upottavahan."
"Elä itke Väinämöinen,
Ujella ulontolaini;¹⁴
Kirjotappas kirjakañsi,¹⁵
75 Annan neijom palkoist'asi."
Šano vanha Väinämöini:
"Hüväpähän toi tulisi,
Kui³ oñ toi kätehen šaisi."
Toipa viisaš Väinämöinen
80 Päivät kirjoa kirjottavi,
Üöt oñ šammuo³,¹⁶ takovi.
Kirja-kañš' on kirjotettu,
Neito šai lunaštetukši.
Mäni heän šeppiem pajaha:
85 "Oi on šeppo Ilmorini,
Takoja ijän ikuni,
Ijäñ¹⁷ kaiken kapšuttaja!
Tavo rautanen harava;
Piit tavo šatoa¹⁸ šültä,
90 Varši kahta kalkuttele."
Jo tako šeppä rautaseñ haravañ:
Piit tako šatoa¹⁸ šültä,
Kahta varreñ kalkutteli.
Toi on viisaš Väinämöini
95 Haravoittši rannañ raiskat,
Rannan raiskat, kaisl'an kannat;
Löysi kaisl'oa¹⁹ palasen,
Kalañ luuta kappalehen.
Mäni šeppiem pajahañ.
100 Mitä täštä šeppä šaisi,
Šaisko täštä kanteletta?
Teki šeppä kantelehen.
Šormia šovittelovi;²⁰
Eipä šoittu šoitakkana.
105 Mist' on tuoho kielet šaisi?
Jouhet juokšijan hevoisen,
Immen itkijän hivukšet.
Toi on viisaš Väinämöine²¹
Pani šoituñ šoittamaha,
110 Itte³ istu laulamahan.
Ei ollun šitä veješšä,
Ku ei tulluñ kuulomahan
Väinämöisen šoitantoa;²²
Eik' olluñ šitä metäššä,
115 Ku ei tulluñ kuulomahan
Väinämöisen šoitantoa.²²
Itteki metän isäntä
Nousi koivun kontelvolla
Tuota iloa kuulomaha,
120 Väinämöisen šoitantoa.
Iteki²³ vejen emäntä
Vetihi vesi-kivellä
Tuota iluo kuulomaha,
Väinämöisen šoitantoa.
125 Toipa viisaš Väinämöini
Teki kotkan kouristañša,
Itteštäñšä iskulinnuñ.
Pani nuoret šoutamaha;
Šouti nuoret, notku airot,
130 Teljot³ teirinä kukerti,
Püürimet vitisti püinä,
Hankat hanhina²⁴ hatšatti,
Nenä joiku jouttšenena,²⁵
Perä kroakku koarnehena.
135 Toipa Pohjoⁱl'an emäntä
Teki kotkañ koiristañša;²⁶
Pani vanhat šoutamaha.
Vanhat šouti, peät vapisi,
Vaikk' ei matka joutunkana;
140 Teljot teirinä kukerti,
Püürimet vihelti püinä,
Hankat hanhina hatšatti,
Nenä joiku jouhtenena,
Perä kroakku koarnehena.

1 vihova.
2 "vajot: trampit" (portaat).
3 Sic.
4 Selkövä.
5 Taljova.
6 Myös: Lappalainen.
7 Sic. Kova e usein kuuluu melkein kuin a niin kuin nimissä Paaeñ, Paadenen (Paadanen), Suonnel (Suonnal), Suondelen - (molemmat eteläisessä Karjalassa Siezjärven länsirannalla.)
8 kuitenk.
9 länkijen.
10 kesövä.
11 "ei ole mittoa, kuinka pitkä se oñ."
12 sijova.
13 Ensin: Väinämöini.
14 ulontolaińen, päällä: [ulontolai]nen.
15 kirj|o|kañsi: kirjakañsi. Kirjakansi selitettiin maailman kartaksi. Kons.:ssa lisäksi: Siitä heän rupei riitaamaan karttaa.
16 sammuo, korj.: [sammu]v[o].
17 Iän.
18 satova.
19 kaislova.
20 Sormias sovittelevi.
21 Ensin: V[äinämöi]ni.
22 soitantova.
23 I|t|teki: I.; kons.:ssa Itteki.
24 hanhin.
25 joike jouttšehena.
26 kouristansa.

597 a). Akonlaksi.

Topelius , Vanh. run. III, ss. 24-7.

Remsosen renki Timońe. Ks ed.

[Kanteleen soitto - Kanteleen synty - Kyynelten vierintä - Laivaretki - Purren itku]

Kanteleen synty.

(Toisin.)

Itse vanha Väinämöinen,
Läksi hevosen hakohon,
Kulo-harjan kuuntelohon:
Kuuli neijen itkemässä,
5 Tuonne kengätä kepitti,
Ilman hamsi hattaratta.
"Mitä itket uusi pursi,
Venet hankanen halajat?"
"Sitä itken uusi pursi,
10 Venet hankanen halajan:
Muut purret sotia käyvät,
Minä lahon lastuillani,
Venyn vessamuksillani;
Ilkiämmät ilman linnut
15 Päälläni pesän pitävät;
Karkeimmat maan matoset,
Minun allani asuvat."
Työntipä venon vesille,
Sata-laijan lainehille,
20 Itse istui perään,
Kokan kultasen nojaan,
Melan vaskisen varaan.
Lauloa hyrehtilöövi,
Laulo laijan neitosia,
25 Tina-päitä neitosia,
Toisen laijan sulhasia,
Suka-päitä sulhasia.
Pani vanhat soutamahan,
Vanhat souvit, päät vapisit.
30 Pani nuoret soutamahan.
Nuoret souvit, airot notkut,
Nenä joiku joutsenena,
Airon pyyryt pyynnä vingut,
Tellot tetrinä kukerti,
35 Perä kraakku kaarnehina.
Souti päivän suo-vesiä,
Toisen päivän maa-vesiä,
Kolmannen koti-vesiä.
Puuttu venet puutoksehen,
40 Kivelläkö vaan havolla,
Vaiko hauvin hartiolla,
Veen koiran koukku-luilla.
Tuo oli vanha Väinämöinen,
Veti veitsen huotrastahan,
45 Vasemmalta puoleltahan.
Veti vettä veitsellähän,
Pää kaheksi palaksi,
Terä mullaksi mureni.
Mi ollon vanhin sulhaloista,
50 Tuota halki pahkomahan.
Saajan on kädet sulimmat,
Pyytäjän on puhtahimmat.
Laski Luotolan merelle,
Lohen luita sieltä otti,
55 Lohen luita, hauvin päitä,
Suuren hauvin hampahia;
Laitti soiton sorsan luisen,
Kalanluisen kantelehen.
Pani vanhat soittamahan,
60 Vanhat soitti, päät vapisit.
Pani nuoret soittamahan,
Nuoret soitit, naulat notkut,
Ei ilo ilolle tullu,
Eikä soitto soitannolle,
65 Eikä laulu laulannolle.
Ilo tuonne vietyöhön,
Kantelo kannettakohon
Miehen tehnehen käsille,
Sormille sovittelian.
70 Soitteleepi Väinämöinen
Käsin pienin, hoikin sormin,¹
Peukalo ylös keveni:
Itkit nuoret, itkit vanhat,
Itensäki Väinämöisen
75 Veet vyöryit silmistähän,
Kaseammat karpaloita,
Pyyliämmät pyyn munia,
Häriämmät härjän päitä,
Reheille rinnoillehen,
80 Rinnoiltahan polvillehen.
Ei sitä metässä ollut
Jalan neljän juoksevata,
Kahen siiven siuhkavata,
Jok' ei tullut kuulemahan,
85 Tehessä Isän iloa;
Itekkin metän emäntä,
Lepän lengolle levitti.
Ei sitä veessä ollut,
Evän kuuen kulkevata,
90 Jok' ei tullut kuulemahan;
Itsekkin veen emäntä,
Vetihin vesi-kivellen,
Tukkiahan tuuheloovi,
Hansiahan harjeloovi.

1 Ss. 71-85, 90, (92) on Topelius ottanut Gananderin aikuisesta toisinnosta 1222 a) n. 2 (ks. allekirj. tutkimusta Sakari Topelius-vanhemman runonkeräyksistä, Suomi III, 13, sivv. 20-21).

4a. Kellovaara.

Bor. II, n. 163:n vert. - 26/9 1877.

Riigoⁱńe Maksima.

[Kanteleen soitto - Kanteleen synty - Maailmansyntyruno - Sammon ryöstö - Sammon taonta - Vieraalle maalle joutunut]

4. [Vuotoⁱl'ah] on [langohoiss]a.
13-18. Ss. pantu hakasiin ja muistutettu: "se on toińi laulu, Kal'ovan pojan."
19. Säe pantu hakasiin.
23. [Kieldi kolme luonno]tarda.
37. [Nosti] polvehe [merestä].
54. [Mi] munass' on [ruskieista].
58. [Mid' on muna]n [muut murutte].
70 1/2. Miesten šyvähän kylähä,
Urošten upottajaha.
72. 21:ssä muistutuksessa mainitun säkeen Tuog' on v[anha] V[äinämöi]ne jälkeen lisätty:
Sanoin virkki, noin pagazi:
"Voi milma poloista poigoa¹,
Poig[oa] p[olo]n al[aista],
Kuin [jouvuin omilda mailda]."
76. [Tuog'] [o]n [Pohjoⁱlan emändä].
" = P[ohjo]l'an sogie akka.
83. [Pellolla pih]oja [poikki].
101. [Vaiv]oja [valittovoabi].
109. [Soat] sie [neijem palkoistazi].
111. [Päivät sam]pp[uja tagoubi].
114. [Sai on sam]pp[u valmeheksi].
119. [Oi sie sepp]o [Ilmollińe].
121. [Tavo] [raudaⁱńe harava].
131. [Ruuvon ruiput] [ka][zl'at] kaiskut.
136. [Sai]s [on seppo kandalehen];
viimeisessä sanassa on toisen a:n päällä: (ë=a).
143. Alk. kk:ssa: kand|a|leh: kandeleh. V. 1877 päälle pannun e:n alle vedetty pieni viiva.
156. [Kielin kan]dervo [pagaźi].
159. [Ei] ollut [sidä metsässä].
184. [Vattalolla vaiv]ua[ksi].
206. Muistutettu: "Šamppo se oli kandeleh'."
221 1/2. Tuog on P[ohjo]l'an emändä.
229. [Lend]yä [lepütteloübi].
232. [Nosti]go [melah]a [merestä].
239. [Hangittsou]bi [sada-hanga].
248 1/2. Tuog on vanha V[äinämöińi].
251 1/2. Kalanluuda kappalehen.
254. Tuoho [tuli Pohjom pursti].
260. 58:nen muistutuksen alku korjattu kuulumaan: [Siidä] kisko P[ohjola]n emändä kirjokannen mereh. P[ohjola]n emändä j.n.e.

1 Päällä: [poig]uva.

30a. Akonlaksi.

Gottlund n. 590. - 1830-luvulla.

Trohkimaińi Soava (Gottlundin Samuli Nykytti).

[Kanteleen soitto - Kanteleen synty - Sammon taonta - Väinämöisen ammunta]

Lappalainen kyytösilmä
Piti viikoista vihoa
*Iankaiken katkeroa*¹
Peällä vanhan Väinämöisen.
5 Sulitta tulista nuolta,
*Siinä kului kuusi vuotta,
Selu seihtemän keseä*¹
Peällä vanhan Väinämöisen.
Kexy mustaisen merellä,
10 Sinärvöisen lainehelta:
Jo ajaavi Väinämöinen
Sinihirvellä selässä.
*Koprin keäntyypi vetehen,
Käsin keäntyy lainehes[en].
15 Kulki kuusissa hakona,
Petäjässä pölkyn peännä.
Omat kummut kuokkimaani,
Kalahauvat kaivamani.*¹
Emo kielti, vaimo käski,²
20 Epäisi kavetta kaxi,
*Kielti kolmet luon̄otarta:*¹
"Elä ammu Väinämöistä,
Väinämöin on tätisi poika."
Ampu kuitenki, ei totellut.
25 Etsitäänpä exynyttä,
Katonutta kaivatahan
Talvella lylyn livuilla,
Kesällä venon kapella.
Tuli tuuli luotehesta,
30 Kanto miestä Pohjolahan,
Miesten syövähän siaan,
Urosten upottajahan.
Tuo musta Pohjon akka,
*Ulamoihin umpisilmä*¹
35 Nousi aivon aikaisehen,
Kuuli kuusoalta,
Karehti kaheksoalta,
*Mäni nosti Väinämöisen.
"Terveh viisas Väinämöinen,
40 Ulkoinen suvannon sulho,
Tien hyvän kävältyöi."*¹
Ei ole itku³ vaimon itku
Eikä itku lapsen itku,
Itku on partasuun urohon,
45 Jouhi leuvan juorutos.
*Toi musta Pohjon akka,
Ulamoilla umpisilmä*¹
Syötti miehen syölähäxi,
Apatti ala-nenäxi.⁴
50 *"Kirjutteleh kirjokansi,
Saat sie neijon palkoistasi."*¹
"Laula viisas Väinämöinen,
Ulkoinen suvannon sulho!"
Laulo neän kultarinnan
55 Joka kuuta kukkumahan,
Joka lehvän lekkumahan.
Mäni sepponen pajahan,
Tako rautaisen haravan,
Tako piit satoa syltä,
60 Varren viittä valmisteli;
Haravoitti ruuon ruusut,
Ruuvon ruusut, kaislan kaikut,
Tuli ruotoa muruinen,
Kala luuta kappaleh.
65 Katseloopi, keäntälööpi:
Oisko seppoinen pajassa,
Saisipa soiton sorsan luisen,
Kantervon kalan eväisen.
Soitto loatian käsillä!
70 Sormin soitti Väinämöinen,
Kielin kantervon pakaisi:
Ei sitä veessä ollut
Evin kuusin uivio,
Kaheksan karettajoa.
75 Tarkoitti veen emut
Veteäxi vesi kivellä
Tuota soittua kuulemaan,
Tuota soittua sorsan luista,
Kantervoo kalan eväistä.
80 Tarkotti metsän emut
Nousi haavan konkelolla,
Koivun lenkoilla lepäisi,
Sit' oli kumma kuulliella
Tuota soittoo sorsan luista,
85 Kantervoo kalan eväistä.

1 Tässä väliinkirjoitetuiksi merkityt ss. ovat lisäyksinä sivulla ja asianomaisiin kohtiin kuuluviksi osotetut.
2 Sivulla sulkusissa: Lappalaisen äiti ja vaimo.
3 Ei |ouk itku m| ole itku: E. o. i.
4 Sivulla jälessä: (humalaxi).

664. Uhut.

Borenius II, n. 40. - 6/7 1872.

Teppińi Lari.

[Kanteleen soitto - Kanteleen synty - Kyynelten vierintä - Veneenveisto - Vipusen virsi]

Kanteleen keksiminen.¹

Vaka vanha Väinämöińi
Teki tiijolla venehtä,
Loat'i purtta laulamalla.
Uupu kolmie sano^va
5 Peri-koaren liitoksessa.
Läksi soamah on sanoja,
Ottamah on onkelmoita.
Läksi matkoja vähänne,²,³
Kulki maita pikkaraiseñ,
10 Lankesi heän laijaltaȟe,
Sortu sorminki mereȟe.
Kuulu kun küüt olutta juovat,
Mavot virttä veisoaⁱl'ou.
Kanto päiväñ, kanto toiśeñ;
15 Kuulu kun küüt olutta juovat,
Mavot virttä veisoaⁱl'ou.
Nousi kerran rannallaki:
Mitäs tässä meinataȟe?
Pańi paitañsa pajaksi,
20 Puksuñsa puhut't'imekši.
Haravoittši rannan raiskat,
Rannañ raiskat, kaislañ kannat.
Löüsi kaisloa⁴ palaⁱseñ,
Kalañ luuta kappaleheñ,
25 Sormia sovittelovi;
Itše aina ajatteloupi:
Tulispa tuosta kantelvoińi.
Mistä seppo kielet saisi?
Jouhet juoksijan hevoⁱśen,
30 Immen itkijän hivukset.
Teki tuosta kantelvoisen;
Soitteloupi, lauleloupi.
Ei ollun sitä metšässä,
Ku ei tullun kuulomaȟe
35 Väinämöiśen soitantoa.
Itšeki metšän isäntä
Šińi sukkaha sivokši,
Puna-paulaham paneksi,
Rinnoin aijalla ajakši
40 Väinön virttä kuulomaȟe.
Mujehetki, muut kalatte³,⁵
Rinnoin ruokoho tulovat,
Evin elvekehtelöuve.
Itšeki vejen emäntä
45 Sińi šukka⁶ sivoksi,
Puna-paklaham panekši,
Rinnoin ruokoho ajakši,⁷
Ve^jäksi vesi-kivellä,
Vattulalla vaivoaksi
50 Virttä Väinöñ kuulomah.
Itše itkuhun hyreyty
Omoaȟe soitantoaȟe:⁸
Püriemmät püüm munie,
Häriämmät häräm päitä,
55 Vejet vieri silmistähe.

1 Nimitys puuttuu.
2 vähäne.
3 e lisätty värsyn täytteeksi ja edell. konsonantti sen tähden kerrottu.
4 kaislova.
5 kalate.
6 sukkaha.
7 ajaksi (?); päällä: tulouve (?).
8 Omovahe soitantovahe.

630. Vuokkiniemi.

Genetz II, n. 12. - 2/7 1872.

Nekka-Jyrin leski; Vuonnisesta syntyisin.

[Kanteleen soitto - Kanteleen synty - Laivaretki - Purren itku - Vellamon neidon onginta]

Väinämöisen virsi.

Tuo on vanha Väinämöini
Kuuli purren itköväkse,
Venehen urisovakse.
Hiän heittäy helyn heposen
5 Heposen helyh on päihe.
Luopi tamman tanterella,
Mäni tuota kattsomahe:
"Mitä itet pursi puini,
Veneh hankava halajat?"
10 "Onp' on syytä itkijällä,
Vaivoa valittajalla:
Linnut liiat lentelöve,
Kuareni kaikki sittuve,
Parraspuuni paskantave.
15 Tähä lahon lassuillani,
Venyn vestämäisilläni."
Tuop' on vanha Väinämöini
Mänöy hiän sepän pajahe,
Luaitti soitun sorsanluisen,
20 Kantelvon kalaneväsen.
Soitti nuoret, soitti vanhat,
Ei ollut soittu soitannalla,
Eikä ole ilo ilolla.
Sano vanha Väinämöini:
25 "Äsen on soittu soitannalla,
Asen on ilo ilolla,
Kuin soittau seppo Ilmorini,
Takoja ijänikuni."
Soitti seppo Ilmorini,
30 Ei ollut soitto soitannalla,
Eik' ollut ilo ilolla.
Soitti vanha Väinämöini,
Sormin soitti Väinämöini,
Kielin kantelvo pakasi.
35 Eikä ollut sitä metsässä,
Siivin kaksin siukavoa,
Ku ei tullun kuulomahe
Soitantoa Väinämöisen.
Itseki metsän emäntä
40 Tuli koivun konkelvoilla,
Lepän lenkoilla vetihe
Kuulomah on soitantoa;
Eikä ollun sitä veessä,
Evin kuusin kulkovie,
45 Kaheksin karehtivie,
Ku ei tullun kuulomahe.
Itsekin¹ veen emäntä
Veäksi vesikivellä,
Sylin ryönäh on ajaksi
50 Kuulomah on soitantoa,
Soitantoa Väinämöisen.
Sormin soitti Väinämöini,
Kielin kantelvo pakasi.
Piäsi pursi juoksomahe,
55 Veneh on pakenomahe;
Väinämöin istuih on perähe.
Laski päivän suovesie,
Toisen päivän muavesie,
Kolmannen venehvesie.
60 Pietty pursi juoksomasta,
Veneh on pakenomasta.
Sano vanha Väinämöini:
"Kivelläkö vain havolla."²
Sano seppo Ilmorini:
65 "Ei ole kivell'³ ei havolla,
Kalahauin harteilla."
Tuop' on vanha Väinämöini
Otti hä miekkah on merestä,
Vetäy hä venosehese,
70 Kattselove, kiäntelöve:
Suurehk' ois veen kalaksi,
Pieni pohjon tyttöseksi.
Olisko kotini veittsi,
Piä kulta, terä hopie,
75 Lohin viiploin viilläkseni,
Lohin leikkoaⁱllakseni⁴
Murkinaisiksi muruiksi!
Viere veittsi taivahasta,
Puukko pilvestä putuoⁱle,⁵
80 Niinkuin on kotini veittsi!
Lohi loiskahti merehe,
Kala kirjo kimmeltihe,
Hiän se nosti piähyttähe
Vihurilla viiennellä,
85 Uallolla yheksännellä,
Jo vejellä kolmannella
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Enpä mie siula tullun
Lohin viiploin viilläksesi,
90 Lohin leikkoaⁱllaksesi,⁶
Tulinpa mie siula
Ikuseksi puolisoksi,
Kainaloiseksi kanaksi,
Jalkojes on jaksajaksi,
95 Sijas on levittäjäksi."

1 Itseki.
2 ha(v)olla.
3 haolla.
4 leikkoal'l'akšeni.
5 putuol'e.
6 leikkoal'l'akšesi.

644. Vuonninen.

Borenius II, n. 95. - 2/8 1872.

Homańi Ohvo.

[Kanteleen soitto - Kanteleen synty - Laivaretki]

Kantele.¹

Susi se kiiti² suo-jakuo,
Kärppäńi³ käsi-rüsüö;
Suo nousi suten⁴ jaloissa,
Kankas karhun kämmenissä.
5 Tuoho hañ pajañsa laitto
Suten suurilla jälillä,
Karhun kannan hieromilla.
Pani paitañsa pajakse,
Vasarakse küünäs-peäñsä.
10 Takuo taputtelovi,
Lüüvä lünkähüttelövi,
Tako hañ ruotaista romuo,
Kalan-luista kantelehta.
Sai heän soituñ valmehekse.⁵
15 Soitti nuoret, soitti vanhat;
Ei ilolla milläkänä,
Kuńńivoll' ei kullakana.
Rupei it̮e soittamaȟa
It̮e seppo Ilmorini
20 Otti soitun sormillañsa,
Kantelon käteñsä alla,
Ite nuin sanoikse virkki:
"Ei oñ silloin soittu soita,
Kun ei soita loatijalla."
25 Ei ollun sitä met̮ässä
Jaloin nellin juoksovo^va,
Ku ei tullun kuulomaȟañ
Soitantoa Ilmoriseñ.
Ei olluñ sitä met̮ässä
30 Siiviñ kaksin siukavoa,
Ku ei tullun kuulomaȟañ
Soitantoa Ilmoriseñ.

1 Nimitys puuttuu.
2 kiitti.
3 Kärpäni.
4 Sic.
5 valmeheksi.

SKVR I4

2088. Tsiksa.

Meril. n. 2133. 00.

Tanila Ontrońe; kuullut isältään Voijärven kylässä.

[Kanteleen synty -Kalevanpojan kosto - Sotaan lähtiessä]

Sotaan lähtiessään sitoo punasen langan ympärilleen *ihoa vasten* ja siihen lankaan sitoo kotkan pään ja semmoisen tuliraudan, jolla on yheksään kaskeen isketty tuli ja sanotaan:¹

1 Poispyyhittynä: Sinne kaski kaatukohon, Soti pelto sortuohon.

614 a). Kivijärvi.

Karjalainen n. 110. - 1894.

Maura Marttińi.

[Kanteleen soitto - Kanteleen synty - Laivaretki - Purren itku - Vellamon neidon onginta]

Kanteleh.

Itse vanha Väinämöini
Oli etsijä heposen,
Kuloharjan kuuntelija.
Etsi päivän, etsi toisen,
5 Jo päivänä kolmantena
Kuuli purren itköväkse,
Venehen valittavakse.
Katselekse, keäntelekse
Ympäri molommin puolin,
10 Kahen puolen kaikki paikat.
"Mitä itket pursi puini,
Veneh hankava halajat?"
"Sitä itken puini pursi,
Veneh hankava halajan:
15 Muut purret sotija käypi,
Tuhansin eluo tuopi,
Mie lahon lassuillani,
Venyn vestämäisilläni.
Ilkejimmät ilman linnut,
20 Matelijat moan matoset
Peälläni peseä pitäy,
Alla koareni asuuve,
Parraspuuni paskantau."
Katkoau vassan vaskilatvan,
25 Vaskilatvan, tinavarvan,
Pyyhkiy purren puhtahakse,
Venehen valittavakse.
Työnsipä venon vesillä,
Työntäy purren lainehilla,
30 Latjoau laijan laitapuolen
Sukapäitä sulhasie,
Sukapäitä, piipivoja.
Latjoau laijan laitapuolen
Tinapäitä neitosie,
35 Tinapäitä, vaskivöitä.
Itse istukse perähe,
Kokan kultasen nojahe,
Melan vaskisen varahe.
Panou vanhat soutamahe,
40 Vanhat souti, peä vapisi.
Pani nuoret soutamahe.
Nuoret souti, airot notku,
Tel'l'ot tetrenä kukerti,
Nenä joiku joutsenena,
45 Hangat hanhena hatsatti,
Perä kroatsku koskelona.
Laski päivän, laski toisen,
Jo päivänä kolmantena,
Jo puuttu veno vesillä,
50 Puuttu pursi lainehilla.
Itse vanha Väinämöini
Katselekse, keäntelekse
Ympäri molommin puolin,
Kahen puolen kaikki paikat.
55 Kivelläkö on, sanou, vai havolla,
Vai on hauvin harteilla,
Vejen koiran kovilla luilla?
Itse vanha Väinämöini
Otti ongen taskustansa,
60 Väkärauvan väskystänsä,
Veti lohen venoseh.
Otti veitsen huotrastah,
Tupestah on tuiman rauvan.
Katselouve, keäntelöyve,
65 Lohi viiploin viiltävikse,
Lohi pärstöin pantavikse,
Lohisikse lounasikse.
Lohi loiskahtau mereh,
Kala kirjo kammerrakse.
70 Ensin peätänsä kohotti
Vihurilla viijennellä,
Kupehella kuuvennella,
Oallolla yheksännellä.
Itse noin sanoikse virkki:
75 "Ohoh vanha Väinämöini,
Vet en siula tullunkana
Lohisikse lounasikse,
Lohi viiploin viiltävikse,
Lohi pärstöin pantavikse.
80 Mie tulin siula
Ikusekse puolisokse,
Sijasi levittäjäkse,
Panijakse peäalasen,
Jalkojesi jaksajakse."
85 Itse vanha Väinämöini
Läksi seppien pajahe:
"Oi sie seppo veijoseni,
Tao sie rautani harava,
Jossa on piit satoa syltä,
90 Varsi kahta kalkuttele."
Tako rautasen haravan,
Jossa on piit satoa syltä,
Varsi kahta kalkutteli.
Itse vanha Väinämöini
95 Haravoitsi rannan ruuvot,
Rannan ruuvot, rannan raivot,
Löysi ruokuo murusen,
Kalanluuta kappalehen.
Katselouve, keäntelöyve:
100 Mitä tuostaki tulisi
Hyvän mahtavan keässä,
Takojan ijänikusen?
Tulis koppa kantelehta.
Mistä kielet soahahe?
105 Kielet soahah
Jouhista juoksovan heposen,
Hivuksista Hiijen immen.
Sotka soitti soitullaki,
Vesilintu vellutteli;
110 Ei ollut soittu soitullaki,
Eikä ollut ilo ilolla
Vesilinnun soittoassa.
Itse vanha Väinämöini
Otti soitun sormillahe,
115 Käsillähe kantelvoisen;
Siitä oli soittu soitullaki,
Oli ilo ilolla.
Tuli moasta moan eläjät,
Tuli vejestä vejen eläjät
120 Tuota iluo kuuntelomah,
Itseki vejen emäntä
Sini sukkah sitoihe,
Puna pakloih on panihe,
Nousi koivun konkelolla,
125 Lepän lengolla yleni
Tuota iluo kuuntelomah,
Iluo uvantolaisen.

103. Jyvöälaksi.

Karjalainen n. 9. - 1894.

Toarie Petrovna Tsiigojeff, synt. Kenttijärvessä.

[Kanteleen soitto - Kanteleen synty - Kilpalaulanta - Veneenveisto - Väinämöisen ammunta]

Se oli vanha Väinämöini,
Toini oli nuori Joukahaini,
Vestipä vuorella venehtä,
Kalkutteli kallivolla.
5 Soapa pursi valmehekse;
Lykkeäy heän venon vesillä,
Kuusikoaren kuplamahe.

"Tuompa nuoren Joukahaiśen kera šyntyy heillä riita. Tultih tiellä vaššakkah. Kumpi on t'iijolla parempi."

Tuopa nuori Joukahaini
Piti viikkoista vihoa,
10 Kaukaista ylen-katsetta.
Peällä vanhan Väinämöisen.
Illat istuu ikkunoissa,
Yöt valvou vajojen päissä;
Vuotti vanhoa Väinämöistä.
15 (Katsou)¹ jo tulou vanha Väinämöini.
Nostiko ponnen polvellahe,
Vetikö jousen jouvahutti,
Ampuko vanhoa Väinämöistä.
Eipä koske Väinämöistä,
20 Koski Väinämön hevoista;
Kävi kautta kainalojen,
Läpi lämpimalihan.
Tuopa siitä nuori Joukahaini
Sormin vetehe sortu,
25 Kämmenin vetehe keänty;

(Kun pölašty, kun tappamah toiśta rupieu.)¹

Puissallutti polviehe,
Vapahutti varvastahe.
Kuhun keäntyy kämmenih,
Siihi soari tulkahate;
30 Kuhun sormini sopinou,
Siihi luoto tulkahate,
Selvällä meren selällä,
Kaijan lahen kaurumalla.
Tuopa siitä vanha Väinämöini
35 Ajau sepän pajahe;
Loati rautasen haravan,
Loatiu piit satoa syltä,
Varren viittä valmistauve.
Jopa se sai valmehekse.
40 Haravoitsi ruuvon ruuput,
Ruuvon ruuput, kaislan koakut,
Niin löysi luuta palasen,
Kalanluuta kappalehen.
Katselou tuota luupalaista:
45 "Tuosta soittu soatanehe,
Mistä kielen keksinöyve,²
Jouhesta hyvän upehen,
Hivuksista Hiitten hirven."
Jopa on soittu valmehena;
50 Soitti nuoret, soitti vanhat,
Ei ilo ilolta käyny,
Eikä soitto soitannalta.³
Tuopa vanha Väinämöini
Otti soitun sormillahe,
55 Soitti kerran, soitti toisen,
Soitti kohta kolmannenki,
Jo ilo ilolta käypi,
Jopa soitto soitannalta.
Ei sitä metsässä ollu
60 Nelin jaloin juoksevoa,
Kaksin siivin lentäveä,
Ku ei peätyn kuulomassa.
Itseki metsän isäntä,
Nousi koivun konkelolla,
65 Lepän lengolla yleni
Soitantoa kuulomahe.
Jo ilo ilolta käypi,
Jopa soitto soitannalta.
Eikä sitä vejessä ollu,
70 Ku ei peätyn kuulomassa.
Itseki vejen emäntä
Sini sukkah sitoihe,⁴
Puna pakloih panihe,
Vetiih heän vesikivellä
75 Soitantoa kuulomahe.
Jo ilo ilolta käypi,
Jopa soitto soitannalta.

Kuulu šiihi vielä jotta:

Mi munass' alaista puolta
Alaiseksi moa emäksi,
80 Mi munasta ylistä puolta
Yliseksi taivoseksi.

1 Tois. kertaa.
2 keisovoa? tois. kertaa.
3 soitt|u| soitann|o|lta: soitto soitannalta.
4 sitoie: sitoihe.

405. Vuokkiniemi.

Lönnrot R, n. 581. - 1837.

[Kanteleen soitto - Laivaretki - Vipusen virsi]

Oli v[anha] V[äinämöinen]
Teki tieolla [venettä],
Sanoja etsimähän
Luoksi nuoren Joukahaisen.
5 Päättömästä pääskysiä (tappo).
Kauan lehtona levännyt.
- - -
Vasen jalka vaapahtavi,
Jalka toinen torkahtaa
Suuhun Antervo Vip[usen].
10 Puri päältä mallon¹ rauon,
Ei terästä tiennytkänä.
Laski selviä vesiä
Puuttomah luotoseh.
Aina näist' ase tulisi,
15 Kun oisi sep[on] pajassa.
Pani paitansa paj[aksi].
Soittelopi, joittelopi.
Rinnoin rikkohin veäksen;
Ei se soitto muilla soita.

1 Sana alleviivattu.

604. Lyttä.

Borenius I, n. 106. - 17/10 1871.

Ossippa Omenaińi. - Mp. Akonlahdessa.

[Kanteleen soitto - Kanteleen synty - Kyynelten vierintä - Laivaretki - Purren itku - Veneenveisto - Vipusen virsi]

Oli vanha Väinämöini
Teki tiijolla venehtä,
Loati purtta laulamalla.
Uupu kolmie sanoa,
5 Viittä virren tutkalmuo,
Parraspuita pannessaha,
Peähä laijan peässessähä.
Itse noin sanoiksi virkki:
"Mistä soan sanoa kolme,
10 Viisi virren tutkalmuo?
Ois tuola¹ sanoa kolme,
Viis ois virren tutkalmuo:
Lohen suussa, hauvin peässä,
Joukosen künän nenässä,
15 Petralaukan peälajella.
Ei ole sieltä ottamoina
Tavattoman, tiijottoman,
Mahittoman, muissittoman."
Läksi vanha Väinämöini;
20 Astu päivän helkütteli
Naisten neulojen nenie,
Toisen astu torkutteli
Miesten miekkojen terie.
Jopa peänä kolmantena,
25 Iltana erähäntenä
Suuhu Antervon Vipuⁱsen.
"Pois on koira kouhkoistani,
Moan ranio² maksoistani,
Alt' on pernani penikkä.
30 Tulet suuhuni tulovi,
Kekälehet kielelläni."
Sano vanha Väinämöini:
"Empon tästä ennen lähe,
Kuin en soane sanoa kolme,
35 Viitt' on³ virren tutkalmuo
Suuhu Antervon Vipuⁱsen."
Et so₍a sanoakana,
Etkä puoltana sanoa.
Viikon on Vipuⁱni kuollut,
40 Kauvon Antervo katonut,
Süli on süitä⁴ hartijoilla,
Voaks on voahta peälajella;
Lepät on leuvoista levittü,
Pajupehkot alta parran,
45 Kulmilla oravi kuuset,
Veneh-hoavat hartijoilla,
Suuhu Antervon Vipuⁱsen.
Purret poikki mellon rauvan,
Tientelet teräksisene,
50 Siitä soat sanoa kolme,
Viisi virren tutkalmuo.
Tuo on vanha Väinämöini
Pani se paitasa pajaksi,
Polvesa alusimeksi,
55 Käsi-vartesa vasaraks.
Takuo taputtelovi,
Aina helkähüttelövi.
Tako rautaⁱsen korennon:
Vaski peässä, vaski peällä.⁵
60 Pani suuhu poikki-puolin.
Puri poikki mellon rauvan,
Tienteli teräksisene.
Siitä sai sanoa kolme,
Viisi virren tutkalmuo.
65 Läksi vanha Väinämöini,
Pursi vastaha vajuvi:
"Oi on vanha Väinämöini!
Muut purret sotie käüpi,
Mi' on lahon lassuillani,
70 Venün vessalmuksillani.
Ilkejimmät ilman linnut
Peälläni pesän pitävi,
Matalimmat moam matoⁱset
Neki allani asuve."⁶
75 Oi on vanha Väinämöini
Saip' on purren valmehekse.
Nostau purteh purjehija,
Niinkuin mäntüjä mäkehe.
Lato puolen purtta neitosija,
80 Neitosia kampa-päitä.
Toisen lato sulhosija,
Sulhosia suka-päitä.
Tüönsi laivasa merellä,
Itse istusih perähä,
85 Melan vaskisen varaha,
Kokan kultasen nojaha.
Oli vanha Väinämöine
Läks' ajoa karettamaha
Selvällä meren selällä,
90 Urapalla aukiella.⁷
Jo pursi merellä puuttu.
Sano vanha Väinämöini:
"Kattsuot neitoset merellä,⁸
Mih' on pursi puuttunuñte;
95 Kivessäkö vain havossa?"
Neitoset merehe kattso:
Ei kivessä, ei havossa,
Suuren hauvin hartejissa.⁹
(Tuop' on vanha Väinämöini
100 Se ol' onkella olova,
Käsiverkolla kävijä.
Loiskahti lohi meressä,
Kala kirjo kimmertihe,
Oallolla üheksännellä,
105 Seittsemennellä selällä.
Äsen peätähä kohotti.
Tuopa vanha Väinämöini:
Vellet verkkuvo¹⁰ kutomah,
Sisärekset kesreämäh,
110 Kälükset käpüöⁱl'ömäh!
Saipa¹¹ nuotta valmehekse.
Tuo oñ vanha Väinämöine
Nuoret nuotalla panove.
Veittih eñsim pitkiñ vettä,
115 Ei tullut sitä kaloa,
Jota vass¹² on nuotta tehtü.
Veittih siitä poikki vettä,
Ei tullut sitä kaloa,
Jota vass' on nuotta tehtü.
120 Läksi vanha Väinämöine,
Laskettih vähä vitahan;
Puuttu nuotta puutoksehe.
Tuop' on¹³ vanha Väinämöini
Lakka-peän petäjän taitto;
125 Tarpo nuotan tappuraksi,
Vejen velliksi sevotti.
Jo tuli lohi punaⁱńi.
Kattselelou¹⁴ ta keäntelöve,¹⁵
Ei kärsi käsiñ ruveta
130 Ilmañ rauta-rukkasitta,
Ilman vaski-vanttuhitta.
Tuo on vanha Väinämöini
Saip' on¹⁶ rauta-rukkasehe,
Sai on vaski-vanttuhusa.¹⁷
135 Veti veittsesä tupesta,
Tuhat-jatkosta tupesta.
Halkasi lohi-punasen.)¹⁸
Loati vanha Väinämöine
Kalanluisen¹⁹ kantelehen,
140 Lohen ruotasen romune.
Soitti vanha Väinämöine.
Ensin soitti neitoⁱsia,
Ei soittu mitänä maksa.
Siitä soitti sulhoⁱsia,
145 Ei soittu mitänä maksa.
Tuop' on vanha Väinämöine
Pani jalkasa välillä
Eikä oiki²⁰ olka-peähä,
Eikä varpahan nenähä,
150 Keskellä sitä välie.
Sormin soitti Väinämöine,
Kielin kanteleh pakasi.
Nousi itse vein emäntä
Tuota soittuo kuulomahe,
155 Kalan-luista kantelehta,
Väinämöistä kattsomaha.
Viel' on tuossa soittoaⁱśśa,
Kirpoi küünäl silmästäki
Itseltäh on Väinämöltä,
160 Niin kuin suolla suo-karpalo.
Suurehkoin' ois suo-karpaloksi,
Pień' ois sotkan jeälitsäksi,
Niin kuin peäskün jeälittsäine.
Siit' on süöjä süöpünüñte,
165 Luun-purija luupunuñte.²¹
Söitkö²² luuta, joitko²³ verta,
Ilman poalla keittämättä,
Vaskella varistamatta.

1 tuolla.
2 tahi myös: "Moar-ranio."
3 Päällä: [5:tt]ä.
4 syy: årsring.
5 Säe alleviivattu; samoin kopiossa.
6 asuve, korj.: [asu]u[ve].
7 aukijella.
8 Tästä alkaen loppuun on säkeiden alku Bor:n, loppu Genetzin muistoonpanema.
9 Myös: hartijoissa.
10 verkkuo.
11 Sai on, päällä: Saipa.
12 Päällä: [vas]t.
13 Tuopa, päällä: Tuop' on.
14 Kattselo.
15 kiäntelöve.
16 Saipa, päällä: [Saip'] on.
17 Myös: vanttuhuhe.
18 Mikihvoara sanoi edelliset värsyt vieraiksi tälle runolle.
19 Bor.: Kalanluisen, Gen.: Kalaluisen.
20 S. o. juuri.
21 tahi: luutunuñte.
22 Päällä: [Söitkö]s.
23 Päällä: [joitko]s.

667. Uhut.

Berner n. 88. - 6/7 1872.

Hilippäińi Arhippa.

[Kanteleen soitto - Kanteleen synty - Kultaneito - Laivaretki]

Tuop' oli vanha V[äinämöi]ni
Veräjillä vyöteleksi,
Pihalla kevysteleksi,¹
Otti nuoren Joukahaisen,
5 Istui purrella perähä.
Puuttu pursi juoksomasta,²
Takeltu veno punani
Noill' on väljillä³,⁴ vesillä,
Uhamoilla⁵ aukejilla,
10 Sorajoisten salmen suilla.
Sanoi v[anha] V[äinämöi]ni:
"Oi sie nuori J[oukahai]ni,
Otta⁶ sie lepästä lastu,
Arvottele sie on tuolla,
15 Kivelläkö on vai⁷ havolla,
Vainko on muilla murtosilla."
Otti hän lepästä lassun,
Arvotteli hän on tuolla:
Ei ole kivellä,⁸ ei havolla,
20 Eikä ole muilla murtosilla,
Hauvin⁹ on suuren hartejilla.
"Oi sie nuori J[oukahai]ni,
Vejä sie¹⁰ veitsi huotrastase,¹¹
Kyleltäsi rauta kylmä,
25 Tupestasi rauta tuima,
Halko hauvin¹² hartijete."
Veti hän veitsen huotrastahe,
Kyleltäsä¹³ rauvan¹⁴ kylmän,
Tupestansa rauvan¹⁴ tuiman,
30 Halkoi hauvin¹⁵ hartijete;
Hauki hampaha hajotti,
Yhen purtehe¹⁶ puhalti.
Sano vanha V[äinämöi]ni:
"Mitäs tuosta seppä saise?
35 Saisko tuosta seppä soitun,
Kalan luusta kantelvoisen?"
Yöllä synty V[äinämöi]ni,
Päivällä pajaha mäni,
Takuvo taputtelouve,¹⁷
40 Lyyvä helkähyttelövi;
Jopa nyt ahjoni alaisti.
Mikä tunkeksi tulesta,
Kuka¹⁸ ahjosta ajaksi?
Miekka tunkekse tulesta,
45 Miekka ahjosta ajaksi.
Jo seppo pahoin pahastu,
Muu miero hyvin hyvästyi.
Ajo ahjoho jälellä,
Takuvo taputtelouvi,¹⁷
50 Lyyvä helkähyttelöyve;¹⁹
Jopa nyt ahjoni alasti.²⁰
Mikä tunkekse tulesta,
Kupa ahjosta ajaksi?
Oro tunkeks⌈i⌉ tulesta,
55 Oro ahjosta ajaksi.
Jo seppo pahoin pahastui,
Muu miero hyvin hyvästyi,
Ajo ahjoho jälellä,²¹
Takuo²² taputte[louvi],¹⁷
60 Lyyvä helkähytt[elöyve];¹⁹
Jopa nyt ahjoni alaisti.
Mikä tunkeks⌈e⌉²³ tulesta,
K[upa] ahjosta ajaksi?
Soittu tunkekse tulesta,
65 Soittu ahjosta ajakse.²⁴
Jo seppo hyvin hyvästy,
Muu miero pahoin pahastu.
Mist' on tähän kielet soam̄a?
Jouhet juoksijan hevosen,
70 Immen itkijän hivukset.
Otti hän soiton polvillahe,
Pani parmahaisillahe,
Kuni ulvuo²⁵ upehen jouhi,
Kuni²⁶ karjuu emä kapehen,
75 Hauvin⁹ hampahat heläteä²⁷
Meren ruokoisesta rojahoa,²⁸
Meren kaislat kaikerella.
Itseki²⁹ vejen emäntä
Vetihe vesikivellä,
80 Hänki³⁰ tuota kuulomahe,
Kuni²⁶ ulv⌈u⌉o upehen jouhi,
Kuni²⁶ karjuu emä kapehen,
Hauvin hampahat heläteä,³¹
Meren ruokoset rojahoa,³²
85 Meren kaislat kaikerella.
Itseki metsän Tapivo
Lepsähtelö³³ lehväsellä,
Lehväseltä lehväsellä,
Hänki tuota kuulemahe,
90 Kuni³⁴ ulvuo upehen jouhi,
Kuni³⁵ karjuu emä kapehen,
Hauvin hampahat heläteä,²⁷
Meren ruokoset rajatoa,³⁶
Meren kaislat kaikerella.³⁷
95 Sano vanha V[äinämöi]ni:
"Oi sie nuori J[oukahai]ni,
Ota soittu polvillasi,
Pane parmahaisillasi."
Otti soiton polvillahe,
100 Pani parmahaisillahe:
Ei ulvo upehen jouhi,
Ei karju emä kapehen,
Hauvin hampahat heläteä,²⁷
Meren ruokoset rajatoa,³⁸
105 Meren kaislat kaikerella.
"Oi sie nuori J[oukahai]ni,
Ei ole siussa puolta miestä,
Eikä miestä kolmannesta:
Ku³⁹ ei ulvo upehen jouhi,
110 Ei karju emä kapehen,
Hauvin hampahat helätä,
Meren ruokoset rojohta,
Meren kaislat kaikerella."⁴⁰
Otti soitun polvillahe,
115 Pani parmahaisillahe,
Kuni⁴¹ ulvo u[pehen] j[ouhi],
K[uni] ⁴¹ k[arju] e[mä] k[apehen],
H[auvin] h[ampahat] h[elätä],
M[eren] r[uokoset] r[ojahtaa],
120 M[eren] k[aislat] k[aikerella].

1 kävysteliksi.
2 juoksemasta.
3 vällillä.
4 Päällä: [vä]ll[illä].
5 Ulam⌈o⌉illa.
6 Ota.
7 vain.
8 kivell'.
9 Hauin.
10 se.
11 huotrastasi.
12 hauin.
13 Kyleltänsä.
14 rauan.
15 h[au]in.
16 purtehen.
17 taputtelovi.
18 Päällä: [Ku]pa; kons:ssa: Kupa.
19 helkähyttelöve.
20 J[opa] a[hjoni] alaisti.
21 jälelle.
22 Takuvo.
23 tunkeksi.
24 ajaksi.
25 Kuin ulvoo.
26 Kuin.
27 helätää.
28 rojahtaa.
29 It̮ekin.
30 Hänkin.
31 h[elätää].
32 r[ojahtaa].
33 Lepsahtelo.
34 Ku[in].
35 K[uin].
36 rojahtaa.
37 kaikerellaa.
38 r[ojahtaa].
39 K[uin].
40 kaikeralla.
41 Kui⌈n⌉.

2134. Vuonn.

Paulaharju n. 6041. 15.

Jeremie Malińi; "Pissonsuun Jeremie".

[Kanteleen soitto - Kanteleen synty - Laivaretki - Sammon ryöstö - Sammon taonta - Taivaan taonta - Väinämöisen ammunta - Oikein on otavat tehty - Rikkaan raha kuluu, köyhän raiskan pää menee]

Lappalaini kyttäkynsi
Viikon hän vihoa pitää,
Kauvan kantavi karetta¹
Päälle vanhan Väinämöisen.
5 Veti jousen jouvahutti,
Käsikoaren keännähytti,
Ampu vuoksi Väinämöistä.
Tuo vanha Väinämöini
Alko tuota tuumoalla:
10 Velka maksoa pitää,
Verosta rahoa viijä
Pimiähän Pohjolahan.
Ajoa karettelevi
Selässä sinisen hirven,
15 Hiijen hirven lautasella,
Pimiähän Pohjolahan.
Lappalaini kynsikyttä
Veti jousen jouvahutti,
Käsikoaren keännähytti,
20 Jop' on ampu Väinämöisen
Selästä sinisen hirven,
Hiijen hirven lautasilta!
Ampu kerran, ampu toisen,
Eipä sattun Väinämöistä.
25 Siitä noin sanoiksi virkki:
"Min nuoli ylentänöö,
Sen käsi alentakkah;
Min nuoli alentanoo,
Sen käsi ylentäkkäh!"
30 Siitä sattu Väinämöistä
Selästä sinisen hirven,
Hiijen hirven lautasilta,
Kautta kainalon vasemman.
Siitä vanha Väinämöini
35 Käsin keänty lainehisih.
Siellä kulki kuusi vuotta,
Seuro seitsemän keseä
Selvällä meren selällä.
Kussa pohjoa käveli,
40 Kalahauvat kaivaeli,
Kussa päätänsä kohotti,
Siihen loi luotosia.
Siitä alko tuumoalla:
Köyhän miehen pää mänöö,
45 Rikkahan raha kuluu,
Kun loi luotosia merehen,
Kari päitä kasvatteli.
Siitä joutu Väinämöini
Saksan salmilla² syvillä,
50 Ulapoilla aukioilla.³
Siitä katseloo, keäntelöö:
Portti Pohjolan näkyvi,
Hiien uksi ulvottavi.
Itku silmihin tuloo,
55 Kun jouvuin poloni poika
Mailla näillä vierahilla,
Paikoilla papittomilla!
Pohjan akka harvahammas
Pyyhki pienen pirttisensä,
60 Vaskilattian lakaisi,
Siitä vei rikat pihalla;
Seisottautu kuulomahan,
Mitä kuuluvi mereltä;
Itku alko kuuluo mereltä.
65 Sitä parenti kuulomahan:
Ei ole itku lapsen itku,
Kun on vanhan Väinämöisen.
Siitä pian pirttih mänöö,
Siitä niin san⌈o⌉ksi virkko:
70 Pian purrella perähän!
Itse istuvi kesellä,
Lähen luoksi Väinämöisen;
Siitä kun mänöö luoksi Väinämöisen:
"Jo nyt jouvut, Väinö parka,
75 Tänne paikoilla pahoilla;
Äijän on tänne tullehia,
Ei paljo palannehia,
Onko syytä itkijällä,
Vaivoa valittajalla?"
80 Sano siitä Väinämöini:
"Onpa syytä itkijällä,
Vaivoa valittajalla."
Sano siitä Pohjan akka:
"Saatatko sampuo takuo,
85 Kirjokantta kirjovalla?"
Sano vanha Väinämöini:
"En saata sampuo⁴ takuo,
Kirjokantta kirjovalla.
Kyllä mie sepänki tiijän,
90 On seppä omilla mailla,
Ken soattaa sammon takuo,
Kirjokannen kirjovalla".
Pohjan akka niin sanoo:
"Soata seppä näillä mailla,
95 Annan mie neijen palkoistah:
Lihan läpi luu näkyy,
Luun läpi yjin näkyy."
Siitä nostaa tuulen tuppurah,
Ilman raivohon rakentaa.
100 Siitä ottaa Väinämöisen
Viijä viiletelläkseh
Entisen emonsa luokse.
Siitä vanha Väinämöini,
Kuu mäni omilla mailla,
105 Laulo kuusen kultalatvan⁵,
Kultalatvan, kultalehvän.
Mänöö siitä sepän⁶ pajah,
Luokse seppä Ilmarisen.
Sanoo seppä Ilmarilla⁷:
110 "Lähe kummoa katseloh!
Seppä siitä niin sanoo:
"Et se kutsu kummaa katsoh,
Kutsut peäsi peästimiksi
Pimeästä Pohjolasta,
115 Paksusta Palehtolasta".
Sano siitä Väinämöini:
"Nyt lähe sampuo⁴ takomah
Pimeähän Pohjasehen,
Soat neijen palkoistah:
120 Lihan läpi luut näkyy,
Luun läpi yjin näkyy."
Sanoo seppä Ilmarini:
"Nyt mäne omilla mailla,
Nyt laivojas' rakenna,
125 Loajin mie viel' viiet vitjat,
Kuuet kultakoltuskaiset."
Päivät laitto laivojah,
Laitto päivän, laitto toisen,
Laitto kohta kolmannenki.
130 Jo lähetäh laskomahan
Pimeähän Pohjolahan.
Siitä päivän laskoo suovesiä,
Toisen päivän moavesiä,
Päivänä kolmantena
135 Joutuo meren vesillä.
Siitä puuttu pursi kiinni,
Takeltu vene punani.
Sano vanha Väinämöini:
"Katso nyt, seppä Ilmarini,
140 Kivelläkö vai kannollako,
Vaiko hauvin hartejilla!"
Siitä seppä Ilmarini
Katso puolin, katso toisin:
Ei ole kivellä, ei kannolla,
145 Vain on hauvin hartejilla,
Ve'enkoiran koukkuluilla.
Siitä seppä Ilmarini
Nossalti melan merestä,
Sillä haukia sivalti:
150 Hauki kolmeksi palaksi.
Sitä kun veti veneheh,
Talu talkapohjahah,
Katselevi, kääntelevi:
"Tuostapa tulis' kelpo soitto,
155 Kun olis' sepän⁵ pajassa,
Miehen mahtavan käsissä".
Näin sanoiksi virkki:
"Panen paitani pajaksi,
Turkkini tuhuttimeksi,
160 Sormet pienet pihtilöiksi,
Polveni alusimeksi."
Jo sai soiton valmeheksi.
Pani nuoret soittamah,
Ei soitto soitakkana.
165 Pani vanhat soittamah,
Ei soitto soitakkana.
Siitä itse⁸ seppä Ilmarini
Otti soiton polvillah,
Kanteleen käsieh alla:
170 Johan siitä soitto soitti.
Siit' ei ollun sitä vejessä,
Ei ollun sitä metsässä
Neljän jalan juoksovata,
Siivin⁹ kaksin lentävätä,
175 Kun ei tullut kuulomahan
Soitantoa Ilmarisen.
Lähettihin laskomah
Pimiähän Pohjolahan.
Pimiä Pohjola¹⁰
180 Piti miehillä merellä,
Tuijotti tupettomalla.¹⁰
Pohjan akka harvahammas
Jopa vastahan tulovi:
"Tiäsiäkö, tuntiako,
185 Näkiäkö, kuuliako
Sitä seppä Ilmarista?"
Sano seppä Ilmarini:
"Sekä olen nähnyn¹¹, jotta kuullun,
Kun olen itsekin seppä.
190 Katso itä, katso länsi,
Katso pitkin pohjan ranta,
Katso taivaskin peäs peältä,
Onko oikein otava,
Tähet taivon taitavast⌈i⌉:
195 Mie olen taivoni takon,
Ilman koaret kalkutellun".
"Soatatko sampuo⁴ takuo,
Kirjokantta kalkutella
Kahesta karitsan luusta,
200 Soat neijen palkastah:
Lihan läpi luu näkyy,
Luun läpi yjin näkyy."
Sanoo seppä Ilmarini:
Soatan mie sammon⁴ takuo,
205 Kirjokannen kalkutella
Yhestä oztranjyvästä,
Vielä puoleista sitäki."
Siitä seppä Ilmarini
Päivät sampuo takoo,
210 Yöt neittä huvitteloo.
Loatii päiveä yheksän,
Jo soa sampo valmeheks',
Kirjokansi kirjatuks'.
Päivät jauho myötäviä,
215 Yöllä jauho syötäviä,
Jauho kesät, (jauho talvet.)
Siitä juurti juuret sammon
Yheksän sylen syvyöh.
Siitä vanha Väinämöini
220 Alko tuosta tuumoalla:
"Saisko sampo omalla maalla?
Härän suullani sukeutan,
Sillä kynnän juuret sammon.
Ota soitto sormillas',
225 Kantele käsies' alla,
Nukuttele nuhtimiehet,
Uinota pahan väkie!"
Siitä seppä Ilmarini
Otti soiton sormillah,
230 Kanteleen käsieh alla,
Nukutteli nuhti miehet,
Kut oli miehet miekka käessä,
Miekkojen nenih,
Kut oli miehet keihäs käessä,
235 Ne keihäihen nenih.
Siitä vanha Väinämöini
Kynti juuret sammon
Yheksän sylen syvyöh.
Soatettih veneheh sampo,
240 Lähettih laskomah omilla mailla.
Siitä kun lasettih päivä,
Sano seppä Ilmarini:
"Nyt ruvekkah laulamaha!"
Sano vanha Väinämöini:
245 "Aikani on ilon teoksi,
Varahaini laulannaksi,
Parempi on ilo jälestä,
Kun soahah sampo omilla mailla."
Siitä seppä Ilmarini
250 Laulo kuitenki, ei totellun.
Siitä muurahaini mustalintu
Se kusi kuren jaloilla:
Kurki päästi kumman eänen,
Parkasi pahan sävelen.
255 Siitä Pohjolan valta¹² valpastu,
Siitä Pohjola herääpi.
Pohjan akka harvahammas
Juoksi ulos pihalla:
Eipä näy neätäsie,
260 Kuulu kultarintasie
Kuusissa kuhajamassa,
Lehvillä lekkumassa¹³
Siitä pian pirttih mänöö:
"Nyt sata miestä soutamah,
265 Tuhat airolla urosta,
Lähemmä sammon⁴ javolla
Peäh saaren terhenisen,
Nenäh utuisen niemen!"'
Itse istuutu kesellä.
270 Sanoi vanha Väinämöini:
"Nouse purjepuun nenäh,
Katso itä, katso länsi,
Katso pitkin pohjan ranta,
Eikö näy ketänä tulovan!"
275 Siitä seppä Ilmarini
Nousi purjepuun nenäh:
"Ei näy mitänä muuta,
Soari kaukoa näkyy
Meren luotojen lomitsi:
280 Variksia on voarat täynnä,
Havukkoja läyvet hoavat."
Sanoi vanha Väinämöini:
"Ei ne variksia lienekkänä,
Ne on Pohjan poikasia."¹⁴
285 Nyt keksikkäh vähäni kumma,
Luokah luotoni merellä,
Karipäitä kasvakkah,
Johon puuttuis' Pohjan pursi,
Satahanka halkieis'!"
290 Siitä vanha Väinämöini
Loi piitä pikkaraisen,
Taki tauloa vähäsen:
Tuohon pursi puuttukkah,
Satahanka halekkah,
295 Takeltukkah vene punani!
Siihen puuttu pursi kiinni,
Takeltu vene punani.
Siitä Pohjan akka harvahammas
Läksi kuitenkin jälellä,
300 Läksi lemmon lentimillä,
Sirkan siivillä yleni,
Sata miestä siiven alla,
Toinen toisen siiven alla,
Tuhat päällä purston.
305 Otti vielä viisi viikatetta
Alasiksi kynsikseh.
Istu purjepuun nenäh,
Mäni luokse Väinämöisen.
Siitä vanha Väinämöini
310 Nossalti melan merestä,
Sillä kynsiä sivalti.
Vielä jäi sakarisormi.
Siitä sano Väinämöini:
"Sie olet portto Pohjan emäntä,
315 Pimentolan pihkasilmä,
Ei neittä tukulla myyvä,
Oravathan tukulla myyväh,
Revot kansan kaupitah."
Pohjan akka noin sano:
320 "En mie neittä lähten,
Lähin javolle sammon,
Peäh soaren¹⁵ terhenisen,
Nenähän utuisen niemen."
Sano vanha Väinämöini:
325 "Soata nyt veteh sampo,
Peäh soaren terhenisen,
Nenähän utuisen niemen.
Vain meillä kyntö, meillä kylvö,
Meillä kasvu kaikenlaini."
330 Sano Pohjolan emäntä:
"Keksin mieki siihen kumman:
Mie työnnän vilun vihakan,
Sillä kylmän kynnön pellon."
Sano seppä Ilmarini:
335 "Keksin miekin siulla kumman:
Miun on taivoni takoma.
Sa'an mie rautasii rakeita,
Teräksie tellittelen
Pohjan peltojen perillä,
340 Ulapoilla aukeilla."¹⁶

1 |karehta|: * karetta*.
2 salmill|e|: salmilla.
3 Ulapoill|e| aukioill|e|: Ulapoilla aukioilla.
4 Kk:ssa iso alkukirjain.
5 ku|kk|alatvan: kultalatvan.
6 sep[o]n: sepän.
7 Ilmarill|e|: Ilmarilla.
8 Myöh. lisätty.
9 Siiv|e|n: Siivin.
10 Säkeen jäljessä: ?
11 nähny[t]: nähnyn.
12 Pohj|an|: Pohjolan.
13 Kun se jauho neätäsie, Sampo.
14 poikasi|e|: poikasia.
15 s|a|aren: soaren.
16 auke|o|illa: a.

632. Vuokkiniemi.

Genetz pikakirj. vihko, siv. 8. - 1/7 1872.

Trohkiman leski.

[Kanteleen synty - Laivaretki - Veneenveisto]

Tuo vanha Väinämöinen
Laati tiijolla venehtä;
Uupu kolmeva sanova
Parraspuita pannessaha.
5 Siitä puuttu purren pohja,
Veneh Väinämön väkästy.
Haravoittsou¹ rannan rais[kat],
R[annan] r[aiskat], k[aislan] kaist[at]
Šiitä luatiu kantelvoista.

1 Haravoitts|i|: Haravoittsou.

645. Vuonninen.

Borenius II, n. 96. - 2/8 1872.

Homańi Ohvo.

[Kanteleen soitto - Kanteleen synty - Laivaretki - Purren itku]

Kantele.¹

Oli se enneñ Väinämöineñ
Läksi ett̮oȟoñ hevoseñ,
Suvi-kunnan kuunteluȟun,
Suvi-kunnan suit̮et vüöllä,
5 Varsan val'l'ahat olalla.
Seisatakse kuulomaȟan.
Kuuli purren itköväkse,
Veneheñ valittavakse.
Loi suolla hevosen suit̮et,
10 Varsan val'l'ahat aholla.
Mäni luokse puisem purreñ.
Purtta korvalla hepäsi:
"Mitäs itket puinem pursi,
Veneh hankava halu^vat?
15 Ei ole süütä itki^jesi,
Vaivoa valittoasi."
Pursi varsiñ vastajeli:
"On nüt süütä itki^jeni,
Vaivoa valittoańi.
20 Om muutki pahemmat purret
Tuuvah täüteñsä rahoja,
Aluksilla oartehi^ja,
Mie lahoin nüt lassullani,²
Venüñ vestämäisilläni.
25 Kaikki miun koareni kusovat,
Pahimmatki moam matoset,
Ilke^jimmat linnut ilman
Peälläni pesän pitävät."
Siitä se vanha Väinämöineñ
30 Lato puolem parras-puuta
Tina-päitä neitosi^ja,
Lato toisen parras-puita
Suka-päitä sulhasi^ja.
Pani vanhoa väki^je.
35 Vanhat souti, peä vapisi,
Nuoret souti, airot notku.
Laski paivän, laski toisen,
Jo päivänä kolmantena,
Jo om puuttu puinem pursi,
40 Takeltu veno punani.
Sano vanha Väinämöinen:
"Oi oñ seppo Ilmorinen,
Mihi puuttu puinem pursi,
Takeltu veno punani,
45 Kivelläk' oñ,³ kannollak' oñ,
*Vaink' oñ vanhalla sijalla*,
Vaink' oñ voaran kukkuralla?"
Sano seppo Ilmorinen:
"Ei ole kivell' eikä kannolla,
50 Eikä voaran kukkuralla,
Eikä vanhalla sijalla,
Suuren oñ hauvin harte^jilla,
Vejen koiran koukku-luilla."
Nossalti melam merestä,
55 Tupettomañ lainnehesta,
Sillä se hauki^je sivalti.
Hauki kolmekse palakse.
Señ vet'i venoseȟeñse,
Talu talka-pohjaȟañse.
60 Katt̮elovi, keäntelövi.
It̮e vanha Väinämöinen:
"Toastapa seppä soituñ soapi,
Soapi soituñ sorsañ-luiseñ,
Kantelon kalan-eväseñ."
65 Siitä seppo Ilmorinen
Tako ruotaista romuo,
Kalan-luista kantelehta.
Soitti nuoret, soitti vanhat;
Ei ilolla milläkänä,
70 Kuńńivoll' ei kullakana.
It̮e seppo Ilmorinen
It̮e nuin sanoikse virkki:
"Ei oñ silloin soittu soita,
Kun ei soita loatijalla."
75 Otti soituñ sormillañsa,
Kantelon käteñsä alla.
Ei ollun sitä merellä,
Ku ei tullun kuulomaȟan
Soitantoa Ilmorisen.

1 Nimitys puuttuu.
2 kiitti.
3 Kärpäni.
4 Sic.
5 valmeheksi.
3 Kivelläko.

105. Uhut.

Lönnrot A II 5, n. 73. - 1834.

Arvatenkin Matron laulama. Ks. ed.

[Kanteleen soitto - Kanteleen synty - Laivaretki - Maailmansyntyruno - Sammon taonta - Väinämöisen ammunta]

Vak[a] v[anha] Väin[ämöinen]
Läht[eäksensä] käkeepi,
Tulla[ksensa] toivottaap[i]
Luotolahan lankohinsa.
5 Lappalain[en] kyyttö[selkä]
Yöt on istu ikkunassa,
Valvatti [vajojen päissä],
Keksi must[asen] m[erellä],
Sinervöise[n lainehella].
10 Jo tuloop[i] V[äinämöine]n,
Ajoa karetteloop[i]
Selässä sinis[en] hirven;
Selkeä silettele[e],
Taljoa taputtelee:
15 "Sopisi selällä maata,
Ketun päällä keljetellä."
Veti j[ousen] jouhatt⌈i⌉,
Käsi kaaren käännällytt[i];
Emo kielsi, [vaimo käski],
20 Kielsi 3 [luonnotarta]:
"Elä ammu V[äinämöi]stä,
V[äinämöine]n on tätisi poika."
Ampu k[uitenk', ei totellut];
Ei sopint V[äinämöi]stä,
25 Sopi V[äinämöi]s[e]n hevosen,
Kautti noien kainal[oien],
Läpi länk[ien] lih[ojen].
Jo sorm[in] mereh sortu,
Käsih käänty [lainehisin];
30 Sero 7 kesöä.
Etsittää[n] eksynyttä,
Katonutta kaivat[aan]
Talvella lylyn lipuilla,¹
Etsit[ään] eksynyttä,
35 K[atonutta] k[aivataan].
Tuli tuuli luotehelta,
Ajo v[anhan] V[äinämöi]s[e]n
Pimeäh Pohjol[ah],
Pirun pitkah peräh,
40 Miesten s[yöväh] k[ylääh],
Urost[en] upott[ajah].
Lenti kokk[o] k[oilta] i[lman],
Koilta ilm[an], alta t[aivon],
Liiteleks[e], laateleks[e],
45 Etsi pesän sioa.
Tuopo viisas V[äinämöine]n
Pisti polv[ensa] pesäksi.
Muni kokko mun[aista] 3
Hierelöö[pi, hauteloopi].
50 Mi munassa ruskieta,
Mi munassa valk[ieta],
Se kuuksi kumott[amaan].
Liikahutti polven päätä.
Tuopa P[ohjolan] emäntä
55 Pyhki p[ienen] p[irttisensä],
Läksi ruhkia
Kuuli m[iehen] itkev[äksi],
Uroh[on] ujert[avaksi],
Ei ole l[apsen] itku,
60 Itku on partasuu uro[hon],
Jouhil[euvan] jorrotusta.
Viitisekse, [vaatisekse],
Läksi itkua perim[ään].
"Mitä itet [Väinämöinen],
65 Uikutat uvant[olainen]?"
"Sitä iten V[äinämöine]n,
Uikutan uvant[olainen],
Kuin ma uin omilta mailta
Pimiäh Pohj[olah],
70 Miesten syöväh kylääh."
"Elä ite V[äinämöine]n,
Uikuta uvantol[ainen],
Kirjuta sie kirjo kansi,
Mie annan neion palk[oistasi]."
75 Yöt on sampua tako[vi],
Kirjo[kantta kirjottavi];
Sai sampu taot[uksi],
Neitonen lunastetuksi.
"Oi si[e] seppo [Ilmarinen],
80 Tao rautanen harava,
Piit tao satoa syltä,
Varsi kahta kalkuttele."
Tako [rautasen haravan],
Piit [tako satoa syltä],
85 Varren [kahta kalkutteli].
Haravoitti ran̄[an] raiskat,
Ran̄[an] raiskat, kaislan kannat,
Löysi raiskoa palasen.
Saisko seppo kant[eleen]?
90 Tako sepp[o] k[anteleen].
Sormia sovitteloo,
Eip' on soitto soittakan.
Millä tähä[n] kielet [saamma]?
Jouhet juoks[ian] hevo[sen],
95 Immen itk[iän] h[ivukset].
Ei ole sitä veessä,
Ku ei tule kuul[emaan];
Ei ole sitä mets[ässä],
Ku ei tulle kuul[emaan].
100 Itsekki veen emäntä
Vetihi vesi kivelle;
Itse m[etsän] emäntä
Nousi koiv[un] konkelvolle
Tuopa viisas Väin[ämöinen]
105 Laati kokon kopristan[sa],
Itsestän[sä] iskulinnun.
Pani nuoret sout[amaan],
Itse istuup[i] peräh.
Nuoret souti, [airot notku],
110 Hangat [hanhena hatsahti],
Pyyrimet pyynä viherti,
Teljot tetrenä kukert[i].
Tuopa Pohj[olan] emäntä
Laati kokon koprist[ansa],
115 Itsest[änsä] iskulin[nun],
Pani v[anhat] sout[amaan],
Itse [istuupi perähän],
Koivusen kokun kohalle.

1 Päällä: [lip]ei[llä].

615. Latvajärvi.

Lönnrot A II 6, n. 75. - 1834.

Arhippa Perttuńe.

[Kanteleen soitto - Kanteleen synty - Kyynelten vierintä - Laivaretki - Purren itku]

V[aka] vanh[a] Väin[ämöinen]
Käypi teitä asteloo
Ympäri meren sinisen;
Kuuli purren itkev[äksi],
5 Veneh[en] valittavak[si].
Mäni luokse uuen p[urre]n,
Kysytteli, lausuttel[i]:
"Mitä itet uusi pursi,
Venet hankaton¹ halo[at]?"
10 "Hankatuuttani haloan,
Kaarituuttani ka[i]pael[en],
*Muut kaikki pah[emmat] p[urret],*
Ne kaikk[i] sotia käyvät,
Täytens[ä] eloa tuovat,
15 Alasehen aartehia,
Mie lahon lastuillen[i],
Venyn vestämöisill[äni].
Pahim̄at m[aan] matoset
Alla kuoren[i] asuva[t],
20 Ilman l[innut] ilk[eimmät]
Päällän[i] pes[än] pitäv[ät]."
Sill[on] v[anha] Väin[ämöinen]
Päivän airoa asetti,
Toise[n] laati laitapuita,
25 Puita kaari kapsutteli,
Sillon teljoa tekeep[i];
Sai v[enon] val[mihiksi].
Lykkäsi v[enon] v[esille]
Kuori kiskoilta teloilta,
30 Mäntysiltä järkälöiltä,²
Itse n[oin] san[oiksi] v[irkki:
"Kuplikse v[eno] vesille,
Lumpehiksi lainehille."
Lato t[oisen] laitap[uolen]
35 Suka p[äitä] s[ulhasia],
[Sukapäitä], piipivoj[a];
Lato 2:se[n] l[aita]p[uolen]
Tina päitä neitosi[a];
Itse issukse peräh,
40 Ni[i]n k[un] Suomen suolasäkki,
Tukhulmin humala tukk[u].
Pani vanhat sout[amaan],
Vanhat sout[i], p[äät] v[apisi],
Ei vanh[oi]ssa soutajoa;
45 Pani nuoret sout[amaan],
Verevät vetelem[ään],
Nuoret s[outi], airot not[ku].
Laski p[äivän], l[aski] t[oisen]
Nenätse u[tusen] n[iemen];
50 Keksi luotosen m[erellä],
*Siit' on luota luotoselta,*
Läksi luota luotoselt[a],
Lohen luita luotos[ella],
[Lohen luita], luunmuruja,
55 Hauin suur[en] hamp[ahia].
Täss' ois alku kantelett[a].
Mistä koppa saatane[e]?
Tuolta tuomikko purolta,
Kuusesta kumajavasta.³
60 Mistä kielet saat[anee]?
Jouhista ujon upehen.
Sillon v[anha] V[äinämöine]n
Laati harkon haui[n] luista,
Kant[ervon] kalan evästä.
65 Soitti n[uoret], s[oitti] v[anhat],
Eipä soitto soitakkan[a].⁴
Itse v[anha] V[äinämöine]n
Pani ponnen polvelleh,
Kären käänti taivos[eh],
70 Itse soitt[i], jotta laulo,
Kantelvo sanoin pakasi:
"Ei se soitt[o] muilla soita,
Kun ei soine laatialla,
Vanku vaivan nähnehellä."
75 Itseltä soittajalta
Kyynäl vieri silmältähän,
Toinen toisesta norahti,
Häriämmät päätä pääskyn.
Itsek[i] mets[än] emäntä
80 Kantervoa kuulem[aan].
Itsek[i] veen em[äntä]
Rinnon ruok⌈u⌉h ajaks[en]
Kantervoa kuul[emaan],
Kanterv[oa] kalan evästä.
85 Kun on kyynäl vieremässä,
Kyynäl vieri silm[ältähän],
*Jo aina alemma vieri*
Leveille leuoill[e],
Niin aina alemma vieri
90 Riveille rinnoille,
Niin aina al[emma] v[ieri]
Jalka pöyille jaloille,
Niin aina a[lemma] v[ieri]
Alle selvien vieri,
95 Päälle must[ien] murien.
Sano v[anha] V[äinämöine]n:
"Onko tässä nuor[isossa],
Eli suuressa suussa,
Isossa isän alassa
100 Kyyneleni⁵ poimioita
Alt[a] selvien vesien?" etc.
Sekä nuorem̄at sanoo,
Sekä n[uoret] että v[anhat]:
"Ei ole tässä nuorisossa
105 Eikä suur[essa] suus[sa],
Isossa isän alassa,
Kyyneleisi poimioa
Alta selvien vesien,
Päältä must[ien] murien."
110 Sano v[anha] V[äinämöine]n:⁶
"Usein sininen sotko
Suullansa sukelteleks[e],
Hyyssä vilottelekse."
Sillon poimi kyynelensä
115 Alta selvien vesien etc.

1 Sana alleviivattu.
2 jä|y|kälöiltä: järkälöiltä.
3 Päällä: [kum]i[javasta].
4 Kk:ssa on: soittakan[a].
5 Kk:ssa on: Kynneleni.
6 Sivulla on huomautettu: jfr. pag. 9.

145. Liedma.

Genetz II, n. 72. - 16/8 1872.

Ahappeińe Iivana.

[Hiiden hirven hiihdäntä - Kanteleen soitto - Kilpalaulanta - Maailmansyntyruno - Sammon taonta - Väinämöisen ammunta]

Se oli vanha Väinämöini,
Tuog' oli nuori Jougahaini,
Satuttih tiellä vassakkahe,
Koskigo vemmel vembelehje,
5 Rahis rahkehen nenähä,
Veri juoksi vembelestä,
Rasva rahkehen nenistä.
Tuog' oli vanha Väinämöini
Noin tuo sanoiksi virkki:
10 "Kumban' on tiijolda parembi,
Laulannalda loaskavembi,
Sen on suolla seisatamma,
Laulamma lambihavoksi,
Kaivoho kalattomahje,
15 Aivin ahvenettomahje."
Laulo lambihi havoksi,
Kaivoho kalattomahe,
Aivin ahvenettomahe.
"Oi on vanha Väinämöini,
20 Püöritäs pühät sanassi,
Labehuta lauluvossi."
Tuo on vanha Väinämöini
Noin tu'o sanoiksi virkki:
"Midä annat lunnahiksi?"
25 "On miula kaksi hevoista,
Üks' on kilvoissa kebie,
Toin' on rausas rahkehissa."
"Kuski koinan orhillasi,
On miun oma orihje
30 Kaht' on, kolmie parembi,
Viitt' on, kuutta kuulusambi:
Juossen juomaha mänövi,
Juossen juomasta tulovi,
Hettijest' on heinät süöü,
35 Vein on pilvistä vedävi,
Piettäü pilvet juoksomasta,
Hattarat havisomasta."
Tuog' oli nuori Jougahaini
Noin tu'o sanoiksi virkki:
40 "Oi on vanha Väinämöini
Püöritäs¹ pühät sanassi,
Labehuta lauluvossi."
"Midäg' on annat lunnahiksi?"
"On miula kaksi venoista,
45 Üks' on souvussa kebie,
Toin' on äijän kannattauvi."
Tuog' oli vanha Väinämöini,
Noin tu'o sanoiksi virkki:
"Küll' on meilä niidä koissa,
50 Kullat lapsien kukkasia,
Hobiat² käsihelüinä."
"Oi on vanha Väinämöini,
Püöritäs³ pühät sanassi,
Labehuta lauluvossi,
55 Vaigie teäl' ois ollakseni
Kaivossa kalattomassa,
Aivin ahvenettomassa:
Oaldo peädäni ajavi
Rannalla haguo vasse."
60 "Midäg' on annat lunnahiksi?"⁴
"Annan ainuon sisaren,
Kuldakangahan kudojan,
Mesileivän leibojanne."
Tuo oli vanha Väinämöini
65 Püöritti pühät sanahe,
Labehutti lauluvohe.
Tuo oli nuori Jougahaini
Hüppäsi hüvän selällä,
Hüvän laukin landehilla,
70 Ajua karettelovi
Selvüä merüttä müöti
Ilman kabien kastumatta.
Jo heän joudu moamoh luoksi:
"Oi on moamo kandajaisen!"
75 "Poiguoini nuoremboini,
Mid' olet alla päin, pahalla mielin?"
"Annoin ainuon sisaren
Iloksi igilopulle,
Turvaksi tudisovalle."
80 "Poiguoini nuoremboini,
Tuod' on igäne himotti
Vävükseni Väinämöistä,
Sukukseni suurda miestä,
Langokseni laulajoa."
85 Tuoh' oli vanha Väinämöine
Ajua karettelovi
Selvüä merüttä müöti
Ilman kabien kastumatta.
Vuohisen livottamatta.
90 Tuog' oli nuori Jougaine⁵
Ambumah asetteleksi.
Emo kieldi, vaimo käski:
"Poiguoini nuoremboini,
Kuin sie ammut Väinämöisen,
95 Ilo ilmalda kadouvi,
Laulu moalda langieuvi,
Väinön' on tädisi poiga,
Il' olis ilmalla⁶ parembi,
Laul' ois moalla loaskavembi."
100 Ei on kuullut, ei totellut,
Tuo on nuori Jougahaini
Ambu kuitengi hevoista,
Ambu kautti kainaloijen,
Läbi längien lihojen.
105 Tuoh' oli vanha Väinämöini
Sordug'⁷ on merehe sormin,
Keändü käsin lainehilla.
Siel' on kulgi kuusi vuotta,
Seilu seit̮t̮emen kesüä,
110 Karetti kaheksan vuotta.
Tuog' oli vanha Väinämöini
Nosti polvensa merestä;
Sotkago lindu lendiä lepettelöüvi,
Kat̮t̮ou on pesän sijoa,
115 Muni kümmenen munaista
Vanhan Väinön polven peähä.
Hierelöü on haudelouvi;
Tuog' oli vanha Väinämöini
Kuul' on polveh lämbimäksi,
120 Jäsendäh on jäpsähütti,
Jo munat muruiksi mändih.
Sotkago lindu lendiä⁸ lepettelöüvi:
Kunnego nämä ruskieset,
Kunnego nämä valgieset,
125 Kunnego nämä muut muruset?
Tuo oli vanha Väinämöini
Noin tu'o sanoiksi virkki:
Ruskieset päivöseksi taivahalla,
Valgieset kuudamaksi taivahalla,
130 Muut muruset tähtilöiksi taivahalla.
Siid' on vanha Väinämöini matkuau da itköü,
Itkie hüräüttelövi.
Tuog' oli puoli Pohjon akka
Püühkigö pikku pirttisehje,
Labuoli lattihuohe,
135 Seisattih on topillahe:
Ei, sanou, itku lapsen itku,
Se on itku miesten itku,
Pardasuun urohon miesten,
Jouhileuan juorotusse.
140 Jo turbie Tugielan neidi:
Jo, sanou, on moalla Väinämöini⁹
Tunduu soittu soitannalla,
Jo ilo ilolla tunduu.
Se oli vanha Väinämöini
145 Sormin soitti Väinämöini,
Kielin kandeleh pagasi.
Mi oli met̮än otusta,
Kaksin siivin sulgavia,
Neljin jaloin juoksijia
150 Tuldih vanhan Väinön soitandahje.
It̮e hän on vein emändä
Vedih on vesikivillä,
Alikoivun kongelolla,
Lepän lengolla üleni
155 Vanhan Väinön soitandahje.
Poropedra Hiiten hirvi
Potkasi kovasta korvan,
Kovan on korvan keikahutti,
kandelen murotti.
160 Kat̮t̮elou on keändelöüvi,
Soittuoh kohendelouvi,
Rubei heän on soittamahe.
Ei ilo ilolla tunnu,
Eigo soittu soitannalla.

1 Pyöritä.
2 Hobijat.
3 Pyör[itä], ks. 1†.
4 Tämän jälkeen: Tuo on v[anha] V[äinämöini]. Noin t[uo] s[anoiksi] v[irkki].
5 Jougahaine.
6 ilmall⌈e⌉.
7 Sorduh.
8 lendeä.
9 Väinämöine.

49. Kenttijärvi.

Inha n. 37. - 1894.

Oksenie Iivanan tytär, Karppasia. Oppinut "ristimoamoltaan" Out'ilta Kenttijärvestä.

[Kanteleen soitto - Kanteleen synty - Maailmansyntyruno - Väinämöisen ammunta - Vieraalle maalle joutunut - Juomariksi joutunut]

Oi milma poloista poikaa,
Oi poikoa polon alaista,
Kuin olen joutun juomariksi,
Lankenn on kylän rakiksi,
5 Näillä mailla vierahilla,
Äkkiouvoilla ovilla.
Kylän naiset nakretah,
Piiat pilkka veśśetäh;
Naisiss' on itšess' nakramista,
10 Piioissa on itšessä pilkka.
Peäsin peällä kallivon,
Alatše alakiven,
Jott'ei pistyis noian nuolet,
Elikk' on tietäjän teräkset.
15 Tuop' on Turjan lappalaińi
Piti hän viikoista vihoa,
Kauan aiaista katšetta;
Jäńńitti tulista nuolta
Tulisilla jänt'imillä,
20 Peäskyn pienillä sulilla,
Varpusen vivut't'imilla.
Emo kielti, vaimo käski
Kielti kolme Luonnotarta;
Ei kuullu niien sanaa.
25 Vaka v[anha] V[äinämöinen]
Ajoa karettelevi
Selässä sinisen hirven,
Selköä silittelöö,
Tal'l'oa taputteloo:
30 "Oisko ontta ollakseni,
Leviätä levätäkseni
Nuoren ńeitosen keralla,
Kaunokaisen kainalossa."
Tuop' oli Turjan lappalaińi,
35 Piti hän viikoista vihoa,
Kauan aiaista katšetta;
Ampu vanhaa V[äinämöi]stä
Selästä sinisen hirven.
Vaka v[anha] V[äinämöinen]
40 Sormin on vetehen sortu,
Kämmenin vetehen keänty.
Siellä kulki 6 vuotta,
Seiso 7 keseä,
Kareht'i 8 vuotta,
45 Kulki kuusessa hakoina,
Petäjissä pölkyn päinä.
Kuh' hänen kylet koskoo,
Siihen rannat laajitteli;
Kuh' hänen polvet koski,
50 Siihen pohjan potkoaili;
Kuh' hänen parta koski,
Siih' hän luuon luiskai.
Luotońi on merellä luotu,
Selon soari siunaeltu,
55 Siih' on puuttun purren pohja,
Väinämön veno väkästy.
Vaka v[anha] V[äinämöinen]
Tuuli rannalle tuhoi,
Oalto rannalla ajeli.
60 Vaka v[anha] V[äinämöinen]
Itkie hyrytteley
Kahen kallion kesessä,
Loukan luotojen lomassa.
Kokkoseńi, lintuseńi
65 Etsii hän pesän sijoa,
Liiti Väin[ämön] polven peähän;
Muńi hän munaista kolme.
Vaka v[anha] V[äinämöinen]
Hiivahutti hivettäh,
70 Voapahutti varvastah,
Jo munat muruiksi meni,
Kirjokanta katkieli.
Mi munašš' alista puolta,
Aliseksi moaemäksi;
75 Mi munass' ylistä puolta,
Yliseksi taivoseksi;
Mi munassa ruskieta,
Sepä sieksi taivosella.
Vaka v[anha] V[äinämöinen]
80 Itkie hyryttelöö.
Tuop' oli akka Pohjolan,
Umpisilmä Ulmol'an
Nousi aivoin aikaseh,
Aivoin aiko huomenessa,
85 Pesih, kumartelih,
Pyyhki pikku pirttiseh,
Siivail'ee hän sintšiseh
Vaskisilla varpasilla,
T'inasilla lehtisillä.
90 "Kunne¹ pannen ruuhkaseni?
Panen vaskivakkaseh.
Kunne vienen ruuhkaseni?
Perimmäisen pellon peähän,
Kaijimmalla pientarella."
95 Seisatti hän riikol'ah.
Kuuli miehen itkemässä,
Urohon urisemassa,
Eikä se ole² ilmin itku,
Eikä ole lapsen laulu,
100 Se on partasuun urohon.
Tuop' ol'i akka Pohjol'an
Pistih pikku pirttiseheh,
Viititsih hän, voatitsih,
T'inavöin hän t'jilkitsih,
105 S'inisukkihin sitoutu,³
Läksi itkua perustamah.
"Mitä itet v[anha] V[äinämöinen],
Turiset Tuvantorańi?"
Nosti vanhan V[äinämöise]n
110 Kahen kallivon kesestä,
Loukan luotojen⁴ lomasta.
"Mäne seppien pajahan."
Tuop' oli v[anha] V[äinämöinen]
Mäni hän seppien pajah,
115 Tavotti rautaisen haravan,
Piit 100 syltä,
Varsi viittä valmisteli.
Haravoitsi ruuon ruonut,
Ruuvon ruovut, kaislon koamut,⁵
120 Löysi ruotia murusen,
Kalanluuta kappaleen.
Loatji soitun sormillah,
Kären keänti taivosella.
Mistä kielet soatanee?
125 Hiuksista hiien hirven,
Jouhista ujon upehen.
Pańi hal'l'it haukkumah
Yles nenin taivosella,
Ales hännin maaemäh.
130 Soitti nuoret, soitti vanhat,
Soitti keskikertaiset;
Soitti miehet naiselliset,
Soitti naiset lapselliset,
Ei ilo ilolla käy,
135 Eikä soittu soitannalla.
Alkoi ilo ilolla käyä,
Alkoi soitto soitannalla.
Mi sitä vejessä olloo
Kuusin evin kulkijie,
140 Ku ei peässyn kuulomah
Lohen ruuaista rojuo,
Kalanluista kanteletta.
Itše on vejen emäntä
Sińisukkih hän sitoutu,
145 Punapakloih hän pańii,
Vetih on vesikivellä,
Väinämöisen soitantoa.
Mi sitä metšäss' olloo
Neljin jaloin juoksioa,
150 Kaksin siivin lentäjöä,
Ku ei tullun kuulomah
Lohen ruuaista rojua,
Kalanluista kanteletta.
Itše on metšän isäntä
155 Nousi koivun konkelolle,
Lepän lenkolla⁶ yleńi,
Väinämöiśen soitantoa.

1 Kunne|n|: K.
2 ol|lun|: ole.
3 sitou|si|: sitoutu.
4 Lokan |tuo| luotojen: Loukan l.
5 ko|o|mut: koamut.
6 lenk|a|lla: lenkolla.

9. Suurijärvi.

Europaeus K, n. 30. - 1845.

Ond'ŕeińe Gostja.

[Kanteleen soitto - Kanteleen synty - Laivaretki - Maailmansyntyruno - Sammon ryöstö - Sammon taonta - Väinämöisen ammunta - Vieraalle maalle joutunut]

T[uopa vanha] V[äinämöinen]
Lähteäk[sensä] käk[esi],
T[ullaksensa toivotteli]
Tätihins[ä] Vuottolahan,
5 Lankohon sisorihins[a].
Hyppäsi hyvän sel[ällä],
H[yvän laukin lautasilla]
Selkeä sil[ittelöövi],
Talj[oa taputteloovi];
10 Aj[oa karetteloovi]
Suloa meryttä myöten,
Kapiois[en] kast[umatta],
Vuohuon li'o[ttamatta].
Oli n[uori] J[ougamoini]
15 Sulitsi tulist[a] nuol[ta]
Tuliniemien nenäs[sä],
T[uli]kaiskun¹ kainal[ossa],
Tahto ampua V[äinämöistä].
E[mo] kie[lti], v[aimo] käs[ki],
20 Kielti 3 syöjätärtä:
"Elä [ammu Väinämöistä];
V[äinö on tätisi poika],
Lankosi sisorin poika."
Ampu V[äinämöise]n, ei tot[ellut],
25 Ei osannut V[äinämöi]stä,
Osai V[äinä]mön hev[oista]
Kautti noien kainaloien,
Läpi lämpymien lihojen.
V[ak' oli vanha Väinämöinen]
30 Sortu [sormin] on mereh,
Käsin käänty lai[nehilla].
Tuolla k[ulki] 6 [vuotta],
Seu[lu] 7 [keseä],
K[arehti 8 vuotta],
35 P[etäjäissä] pölkyn päänä.
Eksyny[ttä] ezitti[he],
Kaonn[utta] kaiv[attihi],
Kesäl[lä] v[enoin kepein],
Ta[lvella lyly-livutin],
40 Ez[ittihin], ei[kä löytty].
Sotkoinen on il[man lintu]
Lenteä lepyttel[öövi],
Ezivi pesän sioa;
Ez[ivi], eipä löy[ä].
45 V[aka vanha] V[äinämöinen]
N[osti polviah merestä],
Jäävähytti jännettähän.
Sotkuone ilm[oin lintuni]
Muni tuoh 3 munoa
50 V[äinämöisen] pol[ven päähän];
Hau[teloovi, hierelöövi].
V[ak'on vanha Väinämöinen]
Tu[nsi polvensa palavan],
Lek[ahutti polviahan],
55 Järskähyt[ti] jännettäh[än];
Kaikk' munat muorille meni.
- - -
- - -
Silput pilvien lomiksi.
Nousi tuuli luotehesta,
V[anhan] V[äinämöi]sen
60 Lykkäi P[ohjolan] perähä,
M[iesten syövähän sijahan],
Ur[osten upottavahan].
V[ak' oli vanha Väinämöinen]
Nosti päätäns[ä] merest[ä],
65 Koh[otteli] kokkoans[a].
"V[oi] minä pol[oinen poika],
V[oi poika polon alainen],
Olen ma[alla] v[ierahalla]!"
I[tse] P[ohjolan] em[äntä]
70 Kuuli uron itk[ömässä].
Juosten aittah me[nöövi],
Viit[itsekse], va[atitsekse].
"Ei [täm' oo itku lapsen itku],
Eikä i[tku nais-inehmisen];
75 Täm' on itk[u] mie[sten] it[ku],
I[tku] par[tasuun urohon],
Jouhileu'an jouatanta."
"Mitä i[tet] V[äinämöinen]?"
"Omp[a] työtä itkiäk[seni],
80 Olen m[aalla vierahalla.]"
"E[lä] i[tke] V[äinämöinen],
Kirjutas on kirjokansi,
Annan n[eijen] p[alkoistasi]."
V[aka] v[anha] V[äinämöinen]
85 Päivät Samppua tak[oovi],
Kir[jokantta] kirjot[taavi],
Yöt on neitoa l[epyttäävi].
Sai o[n] sam[ppo] val[meheksi],
Ki[rjokansi] k[irjutetuksi],
90 Neitonen lepytetyk[si].
V[aka] v[anha Väinämöinen]
Lykk[äsi] v[enon] v[esillä],
100 laia[n] lai[nehella];
Lato laian nei[tosia],
95 L[ato] toi[sen] l[aitapuolen]
Tukkapäi[tä] sulha[sia].
Pani v[anhat] sout[amaha].
V[anhat] s[outi], p[eä] v[apisi],
Airon pyyrin² pyy[nä vinku],
100 Teljut te[yrinä] ku[kerti],
Han[gat hanhina havisi],
Nenät jouhu joutseni[na].
*V[aka] v[anha] V[äinämöinen]*
Pani n[eiot] sou[tamaha].
105 Neiot kerta veällettih
S[ilmän] siitäm[ättömäksi],
N[eiot] toi[nen] v[eällettih]
K[orvan] kuul[omattomiksi];
N[eiot] 3 v[eällettih],
110 Puut[tu] p[ursi Väinämöisen],
Ei [kivellä, ei havolla],
Hau'[in suuren hardeilla].
V[aka vanha] V[äinämöinen]
Hän tuon³ on san[oiksi] [virkki]:
115 "Onk[os] täs[sä] nuo[risossa],
K[ansassa] ylen[ijässä],
Täm[än] purr[en] päästäjäist[ä]?"
O[li] n[uori] J[ougamoini],
Veälti miek[an] vi[erestähe],
120 Luun [puroman puolestahe],
I[ski miekalla meryttä],
Lasett[eli laian alla],
Ei hau[ki totellutkana].
V[ak' oli vanha Väinämöinen]
125 V[eti] m[iekan] v[ierestähe],
Is[ki miekalla meryttä],
L[asetteli laian alla],
Ei m[iekka] totell[utkana].
Hauki 3 palaksi,
130 Hänt[ämuru] häil[ähteli],
Kes[kimuru] keil[ahteli]
Meren mus[tihin] muti[hin],
Saatiin pääp[ala] kä[tehen].
V[aka vanha Väinämöinen]
135 Astu sep[pojen] paj[ahan].
"O[iot seppo] I[lmarinen],
T[akoja ijän ikuinen],
Ta'os miulle tarpehuet,
T[aos] rau[tainen] harav[a],
140 Piit ta'o 100 syl[tä],
Varsi 5 valmist[ele]."
V[aka vanha Väinämöinen]
Otti har[avan] kät[ehen],
Haravoi ruoon ruitut,
145 R[uoon] r[uitut], kaislan kaitut;
Löyti⁴ ruotoa palais[en],
Kal[an] luu[ta] kappalehen.
Kuin ois sep[on] paj[assa],
Tulis noista tarpehutt[a].
150 V[ak' oli vanha Väinämöinen]
It[se] t[uon] s[anoikse] virk[ki]:
"Mistä kanteleh puut on saaha?"
"Poropetr[an] perseluist[a]."
"M[istä kanteleh] naul[at] s[aaha]?
155 "Hau'[in suuren hampahista]."
"M[istä kanteleh] kie[let saaha]?
Hiien im[men] hivu[ksista]."
V[ak' oli vanha Väinämöinen]
Hän on tuon sanoiks[e] vi[rkki]:
160 "Onk[os] t[ässä] nuori[sossa],
K[ansassa ylenijässä],
Täm[än] soiton soittajais[ta],
T[ämän] ilon iloajais[ta]?"
O[li] n[uori] J[ougamoini],
165 Ott[i] soi[ton] sor[millahe],
Il[on] its[ieh] läh[emmä];
Ei on soitto soitakkan[a],
Ei ilo iloak[kana].
V[aka vanha Väinämöinen]
170 It[se] t[uon] sa[noikse] vi[rkki]:
"Annas laatian käsill[ä]!"
V[ak' oli vanha Väinämöinen]
Otti soi[ton] sor[millaha],
Il[on] iz[ieh lähemmä],
175 Soitt[eloo], sovittel[oovi];
Sormin soitti V[äinämöinen],
K[ielin kanteleh pakisi].
Mi oli vein kalais[ta],
Kaikki parvihin panih,
180 Tukkupäihin tunkelih.
M[i oli] met[sän] otust[a],
K[aikki parvihin panih],
T[ukkupäihin tunkelih]
V[äinämöi]sen soitant[aha].
185 Kälykset kaleva[n]⁵ nai[set]
Kesken purha⁶ heitettih[i];
Sisärekse[t] sotkokset
K[esken] kirja heitett[ihi].
Tarkoin its[e] veen em[äntä]
190 Vetih v[esi] ki[vellä],
Katso on k[iven] takoa.
Tarkoin metsänkin isän[tä]
Riutu rinnoin aiakse[lla]
V[äinämöisen] soit[antaha].
195 V[äinämöisen] kaunis vaimo
Hän tuon on sanoiks[i] vi[rkki]:
"Mit' et laula V[äinämöinen],
Hyre[ksi] hyväntöläin[en],
Hyvän tien käytyäsi,
200 Kaunon vaimon saat[uose]?"
Vi[rkki vanha] V[äinämöinen]:
"Ei nä'y omat verä[jät],
Näk[yy] P[ohjolan] v[eräjät]."
V[äinämöisen] kau[nis] vai[mo]
205 Tuosta suu[ttu], t[uosta] s[eänty],
T[uosta] vii[koksi] vi[hastu]:
"Muurahainen, musta po[ika],
Kuses on kurelt[a] sork[at]."
Kusis o[n] k[urelta] s[orkat];
210 Kurk[i] laskis k[umman] ää[nen],
Herättäis P[ohjolan] ak[an].
P[ohjolan] sokia ak[ka]
Juoksi aittah[an] mä'[ellä]:
"Oi sie v[iisas] V[äinämöinen],
215 Jo sie kannoit kir[jokannen]."
Koppo kokon kopris[taha].
Izestäh iskulin[nun]:
"Kokkos[eni], lintuseni,
Menes lennä, kunne käs[ken],
220 Pääl[le] purr[en] V[äinämöi]sen."
Väinämöis[en] kau[nis] vai[mo]
H[eän] t[uon] s[anoikse] v[irkki]:
"Oi [sie] vii[sas] V[äinämöinen],
Käännä pää p[äivän] al[la],
225 Luo[nnas silmäs luotehella]."
V[ak' oli vanha Väinämöinen]
Käänt[i peäh on päivän alla],
L[uonti silmät luotehella]:
Jo tulovi Pohjan kok[ko],
230 Iz[e P[ohjan] isk[ulintu].
V[aka] v[anha] V[äinämöinen]
Nost[i] m[elaseh merestä],
Lap[ivoiseh lainehelta],
Iski kokkoa kopria vast[e],
235 Ize⌈ä⌉ on isk[u] lint[uo];
K[okko] koksa[hti] mereh.
Pohjolan sok[ie] akk[a]
Lyk[käsi] v[enoh] ves[illä],
Sovittihen soutam[aha].
240 "En on saane soutamall[a]."
Puolen alleh asetti,
Toi[sen] sito siivikseh.
Lenteä lepytt[elöövi]
Pääll[ä] purr[en] V[äinämöisen];
245 Siitä kanto kirjokannen.

1 kaita, pitkä ni[emi].
2 Päällä: handtag.
3 H. *tuon* o.
4 Löy|s|i: Löyti.
5 Sana epäselvä; viim. kirjain l?
6 Päällä: kivillä varistaminen

607. Hietajärvi.

Hannikainen n. 27.#1 - 28/8 1877.

Larisen T'imon leski Ańńi Jouhkon tytär. Tuotu Vuokkiniemestä. Sanoi oppineensa laulunsa Latvajärvestä kotoisin olleelta äidiltänsä.

[Kanteleen soitto - Kanteleen synty - Laivaretki - Maailmansyntyruno - Väinämöisen ammunta]

Kanteleen soitto.

Lappalainen on kyyttösilmä
Piti viikkoista vihoa,
Kauvon aikuista katsetta²
Päällä vanhan Väinämöisen,
5 Tietäjän ijän-ikuisen.
Yötp' on istui ikkunassa,
Valvatti vajojen päissä.
Jo tuloove Väinämöinen,
Ajoi karetteloove,
10 Selkelle³ silittelööve,
Sinisen hirven selässä.
Emo kielti, vaimo käski:
"Elä ammu Väinämyö!
Väinämö on tätisi poika."
15 Ampui kuitenk', ei totellut.
Ei ole sopi[tki]³ Väinämöini,
Sopi³ Väinämö[n] hevoista,
Liki länkien lihoitse,
Kaiken kautti kainaloien.
20 Nousipa tuuli luotehelta,
Vei on tuuli Väinämöisen
Pimijeh o[n] Pohjolaha,
Miesten syövähän kylähä,
Urosten upottajaha.
25 Kokko rukka, kurja lintu
Lenteä lepettelööve
Pimijeh o[n] P[ohjolahe],
Miesten sy[övähän] ky[lähä];
Etsivi pesän sijoa.
30 Tuo oli viisas V[äinämöinen]
Pisti polvesa pesäkse.
Kokko rukka, kurja lintu
Jo muni munoa kolme.
Mi munassa ruskieta,
35 Nepä päiväkse paistamahan,
Mi munassa ruskieta,
Ne kuuksi kumottamaha,
Mi munassa muita muruja,
Ne tähöksi⁴ taivosella.
40 Niin on vanha Väinämöinen,
Tietäjä ijänikuinen
Mäni seppoin pajaha:
"Oi sie seppo Ilmarini,
Tavo rautani harava,
45 Piit on 12 syltä,
Varsi kahta kalkuttele."
Niin on seppo Ilmarini
Takoi piit on 12 syltä,
Varret kahta k[alkutteli].
50 Haravoitsi kaikki rannat,
Kaikki kaisla juurikotki.
Löysi kaisloa palasen,
Kalanluuta kappalehe:
"Mip' on tuostakin tulisi,
55 Kuin olis sepon käsissä?"
"Tulis koppa kannelvoine."
Vei siitä sepon käsihe,
Takoi seppo kannelvoisen.
Panipa vanhat soutamahe,
60 Itse istuihe perähä
Melan vaskisen varaha.
Sovitteli sormijaha;
Eipä soitto soitakkana.
Vanhat souti, päät vapisi.
65 Mistä [tähän kielet] saamme?
Immen itkijän hivukset,
Hevon jouhet juoksij[an].³
Niin on vanha Väinämöini
Saip' on kannel valmehekse.
70 Pani nuoret soutamahe.
Nuoret souti, airot notkui,
Airon pyyrät pyinä vilkkui,⁵
Hangat⁶ hanhina hatsatti,²
Teljot [tetrinä kukerti],
75 Itse istuikse perähä,
Melan v[askisen] v[arahan].
Niin on vanha V[äinämöini]
Sovitteli sormijahe,
Sovitteli, suoritteli,
80 Itse noin sanoiksi virkki:
"Nyt ilo ilolle käypi,
Laulu laululle pätövi!"
Ei ole sitä metsässä,²
Ku⁷ ei tullut kuulemahe
85 Lohen ruotaista romua,
[Kalan-luista kantelehta],⁸
Tuota Väinön soitantoa.
Itseki² metsän² emäntä
Sinisukkaha sivokse,
90 Punapaulaha [panekse]
Nousi koivun konkelolla,
Lepän lenkolla yleni
Soitantoa kuulemaha,
Soitantoa Väinämöisen.
95 Sormin soitti Väinämöini,
Kielin kannelvo pakasi.
Nyt ilo ilolle käypi,
Laulu laululle pätövi,
Ei ollut sitä vejellä,
100 Jok' ei tullut kuulemaha
Lohen ruotaista romua,
Kalanluista kantelehta.
Itseki² vejen emäntä
Sinisukkaha sivoikse,
105 Punapaulahan panekse,
Niin veäikse vesikivelle
Soitantoa kuulemaha,
Soitantoa Väinämöisen,
Iloa Uvantolaisen.
110 Kielin kannelvo pakasi.
Nyt ilo ilolle [käypi],
Laulu laululle pätövi.

1 Kuten muutkin Hannikaisen runot, on tämäkin painettu alkuperäistä, muuttamatonta, kirjaanpanoa mikäli mahdollista noudattaen.
2 Kk:ssa on kaari ts:n päällä.
3 Sanan jälessä: ?.
4 Korj.: tähyöksi, mutta y poispyyhitty.
5 Bor. huomauttanut että pikakirjoituksen mukaan on luettava: vinku.
6 Han|k|at: Hangat.
7 Ku|in|: K.
8 Säkeen on Bor. lisännyt tyhjälle riville.

442. Kiimasjärvi.

Borenius II, n. 145. - 12/8 1872.

Nasto, Huotarin vaimo. Sanoi oppineensa runon eräältä Akonlahden akalta.

[Kanteleen soitto - Kanteleen synty - Kilpakosinta - Kilpalaulanta - Kultaneito - Laivaretki - Sammon ryöstö - Sammon taonta - Tuonelassa käynti - Veneenveisto - Väinämöisen ammunta - Miehen kolme pahaa]

Se oli vanha Väinämöińe
Vesti t'iijolla venehtä,
Luad'i¹ purtta laulannalla;
Uubu kolmie sano^va
5 Parras-puida² pannessaha,
Liitoksie litteäⁱśśäh.
Läksi Tuonelda orie,
Manalda vi₍änd'imie.³
Huhuoⁱl'i heijahutti:
10 "Tuo venehtä Tuonen tüt't'i,
Laivoa Manalan ńeid'i!"
"Veneh tiäldä⁴ tuodanehe,
Kuin süü sanottanehe:
Mi sium Manalla suatto?"⁵
15 "Vezi mium Manalla suatto."⁶
"Kuiñ veź'⁷ ois Manalla suattañ,⁸
Veziñ vuatties⁹ valuiźe,¹⁰
Hurmehiñ hüvät sobasse."¹¹
Se oli vanha Väinämöińe
20 Huhuoⁱl'i heijahutti:
"Tuo venehtä Tuonen tüt't'i,
Laivoa Manalan ńeid'i!"
"Veneh tiäldä tuodanehe,
Kuin¹² süü sanottanehe:
25 Mi sium Manalla suatto."
"Tul'i mium Manalla suatto."
"Kuin tul' ois Manalla suattant,
Tulin vuatties⁹ valuiźe,
Hurmehiñ hüvät sobasse."
30 Se oli vanha Väinämöińe
Huhuoⁱl'i heijahutti:
"Tuo venehtä Tuonen tüt't'i,
Laivoa Manalan ńeid'i!"
"Veneh tiäldä tuodanehe,
35 Kuin süü sanottanehe:
Mi sium Manalla suatto."
"Se mium Manalla suatto:
Vessiñ t'iijolla venehtä,
Luajim¹³ purtta laulannalla;
40 Uuvuin kolmie sanoa
Parraspuida pannessańi,
Liitoksia¹⁴ liitteäⁱśśä.
Läksin Tuonelda orie,
Manalda viänd'imie."
45 Vei venehen Tuonen tüt't'i,
Laivan om Manalan ńeid'i.
Käü on Tuonelda oratte,¹⁰,¹⁵
Manalda viänd'imette.¹⁰,¹⁶
Vestäü t'iijolla venehen,¹⁷
50 Kivellä on kilkutteli,
*Kallivolla kalkutteli;*
Ei kirves kivehe kosket,
Eigä kaza kal'l'ivoho.
Sai oñ veno valmeheksi.
55 Mistä suan¹⁸ oñ soudajatte?¹⁰,¹⁹
Pirulla ois kolme poigoa;
Üks' oñ rujo, toińe ramba,
Kolmas oñ veri-sogie.
Tuogoa rujot, käügöä rammat,
60 Rujot rejin reikuttoat'e,
Rammat rattsahin ajoat'e,
Veri-sogiet venehin²⁰ soudoat.
Pańi vanhat soudamaha.
Vanhoilda pi₍ät vabizi,
65 Airom püürimet püretti,
Tel'l'ot tedrenä kukerdi,
Hangat hanhena hatsatti,
Nenä joudu jouttsenina,
Perä-koari koarnehina.
70 Pańi nuoret soudamaha.²¹
Nuoret kerda viäⁱl'l'ettihi²²
Silmän siidömättömäksi;
Nuoret toińe viäⁱl'l'ettih
Korvan kuulumattomaksi;
75 Nuoret kolmas viäⁱl'l'ettihi,²⁴
Puuttu purzi Väinämöizen,
Takeldu veno jumalan.
Kivellägö vain havolla?
Ei kivellä, ei havolla,
80 Hauvin suuren hardeilla,
Suuren koiran kouhko-luilla.
Se oli nuori Jougamoińe
Ved'i miekalla merüttä,
Alla laijañ langetteli.
85 Ei on haugi i totellut,
Miekka kolmeksi²⁵ palaksi.
Se oli vanha Väinämöińe
Vedi miekalla merüttä,
Alla laijañ langetteli.
90 Ei om miekka i totellut,
Haugi kolmeksi palaksi,
Händä-muru häilähteli,
Keski-muru kiekahteli,
Piä-pala²⁶ kädehe soauve.¹⁰
95 Kattselouba, kiändelöüve:²⁷
Mi oñ tästägi tulouve.
Viegämä sepäm pajaha,
Ikkunattomaha, ovettomaha!
Se oli seppo Ilmorińe,
100 Tagoja ijän iguⁱńe,
Tago päivän, tago toizen,
Jo om piänä²⁸ kolmandena
Luad'I²⁹ soituñ sormillaha.
Soittelou, sovittelouve,
105 Kattselouba, kiändelöüve;³⁰
Näütti soittu soitullaha,
Jo ilo ilolla kuulu.
Ańńi tüt't'i aino ńeid'i
Pezi piendä poukuistaha,
110 Valgazi valandehutta
Luajan³¹ laidurin ńenässä,
Pitäm pordaham peäššä³²
N'enässä uduⁱzen ńiemen,
Piässä ńiemen pörhöńizen.
115 Keksi mustaⁱzet mereldä,
Sinervöizet lainnehilda.
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Kuin sie l'ienet lindu-karja,
N'iin sie lendoho levie!
120 Kuin l'ienet kalaⁱńe karja,
N'iin sie uimaha uleuvu!
Kuiñ lienet vezi-kivoⁱńe,
Vezi peälläzi vedähä!
Kuin lienet vanha Väinämöińe,
125 Tahi veikkońi³³ venoⁱńe,
Sanomilla suavustoate,³⁴
Paginoilla painustoate!"
Se oli vanha Väinämöińe,
Purzi-puu oli Väinämöizen;
130 Sanomilla suavustihi,³⁵
Paginoilla painustihi.
Aina Ańńigi küzüuve,
T'ina-rinda riidelöuve:
"Kunne läksi vanha Väinämöińe,
135 Ulgońit Suvennoñ sulho?"
"Läksin jouttseńien ajoho
Tuonem mussasta jovesta,
Manalan alandehesta."
"Jo tunnen valehtelijan,
140 Keksin kielahin sanojan!
Toizin ennem miun izońi,
Toizin valda-vanhembańi,
Kuin läksi jouttsenien ajoho:³⁶
Koira suur' oli³⁷ kahlehissa,
145 Jouzi suuri jänte^jissä."
Aina Ańńigi küzüuve,
T'ina-rinda riidelöuve:
"Kunne läksi vanha Väinämöińe,
Ulgońi Suvennon sulho?"
150 "Läksiñ lohta püüdämähä
Tuonem mussasta jovesta,
Manalan alandehesta."
"Jo tunneñ valehtelijañ,
Keksin kielahiñ sanojañ!
155 Toizin ennem miun izońi,
Toizin valda-vanhembańi,
Kuin läksi lohta püüdämähä
Tuonem mussasta jovesta,
Manalan alandehesta:
160 Verkku' oli venehen täüzi,
Laivan täüzi laskomista,
Alla kuaren³⁸ azroaⁱmet oli.
Aina Ańńigi küzüuve,
T'ina-rinda riidelöuve:
165 "Kunne läksi vanha Väinämöińe,
Ulgońi Suvennon sulho?"
"Läksin ńeittä koⁱźjomaha,
Taimenda tavottamaha
Pimiestä Pohjoⁱl'asta,
170 Tarkasta Tavivoⁱl'asta."
Ańńi tüt't'i, aino ńeidi
Helmah kobraha kogozi,
Käzin keäri vuattiehe,³⁹
Juoksi i sepäm pajaha:
175 "Oi on seppo Ilmorińe,
Tagoja ijän iguⁱńe!
Kuules seppo Ilmorińe,
Tavos miula viijet vidjat,
Kolmet korvi-rengahaizet,
180 Mie sanoñ hüvät sanomat,
Pagajañ hüvät paginat."
Se oli seppo Ilmorińe,
Tagoja ijän iguⁱńe
Hiän⁴⁰ on tago viijet vidjat,
185 Kolmet korvi-rengahaizet.
Ańńi sen sanuo suatto:⁴¹
"Kuules seppo Ilmorińe!
Otetah nüt siun omasse,⁴²
Kolmin vuozin koⁱźjottusse,⁴³
190 Kaksin kaupoteldavasse⁴⁴
Pimiestä Pohjoⁱl'asta,
Tarkasta Tavivoⁱl'asta."
Kirbozi pihet pivosta,
Jo vaibui vazara kiäⁱstä.⁴⁵
195 Laskihi pahalla mieliñ,
Alla päin, pahalla mielin,
Kaiken kallella kübäriñ.
Pańi orihin val'l'ahihi,
Ruskien re₍in edehe.
200 Iski virkkuo vitsalla,
Helähütti helmis-piällä;⁴⁶
Virkku juoksi, matka joudu,
Regi vieri, tie lüheni.
Hiän⁴⁷ ajoa korottelouve.
205 Sielä haukku halli-koira,
Halli haukku hardahasti,
Suaren⁴⁸ lukki luskutteli.
Ukko Pohjoⁱl'an sanouve:
"Mänes kazakka kattsomaha,
210 Midä haukku halli-koira.
Ei halli valehta hauku,
Suareñ⁴⁸ lukki luskuttele."
Kazakka varziñ vastovaⁱl'i:
"Em mie jouva kattsomaha!
215 Pin' oñ suuri ladjattava;
Pino suuri, halod hienot."
Hiän⁴⁷ ajoa karettelouve,
Sielä haukku halli-koira,
Suaren⁴⁸ lukki luskutteli.
220 Akka Pohjoⁱlañ sanove:⁴⁹
"Mäne piiga kattsomaha.
Ei halli valehta hauku,
Suaren lukki luskuttele."
Piiga varziñ vasto^vaⁱl'i:
225 "Em mie jouva kattsomaha!
Kivi suuri oñ jauhottava,
Kivi suuri, jauhot hienot."
Hiän⁴⁷ om piäzi Pohjoⁱl'aha.
Sielä ńeittä koⁱźjotaha,⁵⁰
230 Taimenda tavotellaha.
Ukko Pohjoⁱlañ sanouve:
"Ässen tästä annetaha,
Kuin soat sampon valmeheksi."⁵¹
Se oli seppo Ilmorińe,
235 Tagoja ijän iguⁱńe,
Tago päivän, tago toizen,
Joba piänä kolmandena
Sai oñ sampon valmeheksi.
Se oli vanha Väinämöińe⁵²
240 Uinotteli Pohjan ukoñ,
Pohjon ukom, Pohjon akañ,
Kaikem Pohjoⁱl'am peräⁱzeñ.
Siidä ńeid'i otetaha,
Da i mellittsa otetaha.
245 Ajoa karatellaha
Kokan kuldaⁱzen nojassa,
Melañ vaskizeñ varassa
Selvällä mereñ selällä,
Sinervöllä⁵³ lainnehella.
250 Akka Pohjoⁱl'an sogie,
Undamoⁱl'an umbi-silmä
Havattsihi, huomattsihi:
Joba vied'ih kaikki teäldä!
Hiän⁵⁴ oñ läksi lendämähä,
255 Kana-piänä⁵⁵ kauvotteli,
Siibi-puona⁵⁶ siuvotteli;
Lendi tuoho purzi-puuhu,
Purzi-puuhu Väinämöizen.
Hädä on kädehe tuli.
260 Se oli vanha Väinämöińe
Turvazih⁵⁷ tuluksihisse,⁵⁸,⁵⁹
Tabazihi taglohoisse.⁶⁰
Iski tulda ilman ukko,
Välähütti Väinämöińe
265 Viijellä vivuttsimella,
Kolmella kokon sulalla.
Kirbozi tuli-kibuⁱńe
Läbi muañ,⁶¹ läbi manuñ,
Läbi kolmen kirjo-kanneñ,
270 Läbi kuuven kuokañ silmäñ,
Läbi nel'l'än ńieglañ silmäñ.
Läbi reppänän reduⁱzen,
Läbi lasten kätküöⁱstä.
Poltti parmoⁱzet emolda,
275 Rikko rinnat neidoⁱzilda,
Tissit pissyt piigaⁱzilda.
Jougo ambu Väinämöistä
N'iemen uduⁱzen ńenästä,
Käzi kieldi, toińe käski,
280 Sormet suońizet ebäzi:
Elä ammu Väinämöistä,
Ilo ilmalda kadouve,
Laulu moalda langieuve!
Hiän⁵⁴ on ambu Väinämöizen.
285 Väinämöiń' merehe mäńi.
Sielä kulgi kuuzi vuotta,
Seilu seittsemen keze^jä,
Kulgi kuuzissa hagona,
Pedäjäissä pölküm piänä,
290 Jo om piässyt⁶² Väinämöińe,
Raju rannalla ajauve.
Kogozi kogoho puida
Kolmekümmendä regi^je,
Koivuja kovie puida,
295 Huaboja⁶³ hüvä-haluja,
Pihlajie piugavi^je.
Pańi kuldie tulehe,
Hobeida huobañ täuveñ,
Valgieñ jänöⁱzeñ verrañ.
300 Pańi orjat liettsomaha,
Palkkalaizet painamaha,
Liettso päivän, liettso toizen,
Jo om piänä kolmandena⁶⁴
Ei ottat orja liettsuoksehe,
305 Palkkalaińe painoaksehe.
Rubei itse liettsomaha,
Liettso päivän, liettso toizen,
Joba piänä kolmandena,
Jo tuli ńeidi tulesta,
310 Kulda-kassa kuumoksesta.
Eleä⁶⁵ karettelouve.
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Elgeä poijat puoletkana,
Ei on kolmannet urohot,
315 Naista kullasta kuvakkoa,
Hobiesta huolitelgoa!
Vilun kulda kuumottauve,
Külmäñ hu₍ohtau hobie.
Se on külgi küllä külmä,
320 Ku oñ vasseñ vaimuoni;
Se oñ külgi küllä lämmiñ,
Ku oñ vasseñ vaippoani.
Sill' om mie pahasta peäzeñ:
Naizen tauvilla tapatañ,
325 Heboⁱzen šuzilla šüötäñ,
Veneheñ tulella poltañ.
Mie sillä pahasta peäzen."
Ajoa karattelouve.
Ühtü t'iellä vassatusta,
330 Üks oli nuori Jougamoińe,
Toiń' oli vanha Väinämöińe.
Hiäñ#66† tu₍oñ sanoiksi virkki:
" Kumbaⁱńe t'iedänöu enämmän,
Sembäⁱńe t'iellä seizokkaha,
335 Kumbaⁱńe t'iedänöu vähemmän,
Sembäⁱńe t'ieldä vältükkähä.⁶⁷
Se oli nuori Jougamoińe
Hiäñ tu₍oñ sanoiksi virkki:
"Tiijän kolkot kuokitukši,
340 Kala-hauvat kaivetukši,
Ilmam pielet pissetükši,
Taivoⁱzet tähitetükši."
Se oli vanha Väinämöińe
Hiän tu₍on sanoiksi virkki:
345 "Omat on kolkot⁶⁸ kuokkimani,
Kala-hauvat kaivamańi,
Ilmam pielet pistämäńi,
Taivoⁱzet tähittämäńi".
Laulo suoho suońi-vöistä,
350 Kangahaha kainaloista,
Niittuhu ńizuiz-lihoista.
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Kuin annat ainuon sizaren,
Luvannet emozi lapsen,
355 Müössütäm pühät sanańi,
Lasem pois lauzieni,
Peässäm pois Jougamoizen."
Ando ainuon šizareñ,
Lubazi emohi lapsen.
360 Müössütti pühät sanaha,
Laski poisse⁶⁹,⁷⁰ lauziehe,
Piästi⁷¹ poijes Jougamoizeñ.
Ajoa⁷² karettelouve,
Itkie hürüttelöüve.
365 Emo vastaha tulouve:
"Midä itet poiguońi?"
"Oi on emo kandajaizeń!
Annoin ainuon sizaren,
Lubaźin emoni lapsen.
370 Annoiñ vanhalla varaksi,
Iloksi igi-lopulla,
Turvaksi tud'izijalla!"⁷³
"Elä ite poiguoni!
Mie it'in sidä igäńi:
375 Vävükseńi Väinämöistä,
Suvukseńi suurda miestä,
Langokseńi laulajoa."

1 Loadi.
2 puuda, päällä: [pu]i[da].
3 veändimie.
4 teäldä.
5 soatto.
6 s[oatto].
7 vesi.
8 soattau.
9 voatties.
10 e lisätty värsyn täytteeksi.
11 sobasi.
12 Kui.
13 Loajin.
14 Liitoksie.
15 orate.
16 veändimete.
17 venehe.
18 soan.
19 soudajate.
20 venehi.
21 soudamah.
22 veällettihi.
23 veällettih.
24 veäl[lettihi].
25 3:kse.
26 Peä-.
27 keändelöüve.
28 peänä.
29 Loadi.
30 keänd[elöüve].
31 Luojan.
32 piässä.
33 Sana alleviivattu.
34 soavustoate.
35 s[oavu]stihi.
36 ajohe.
37 ol'.
38 koaren.
39 voattiehe.
40 Heän.
41 soatto.
42 oma[s]e.
43 koižottuze.
44 kaupoteldavaze.
45 keästä.
46 peällä.
47 Heän.
48 Soaren.
49 sanouve.
50 koiźotaha.
51 valmehe.
52 V[äinämöi]ni.
53 Sinervöillä.
54 Heän.
55 -peänä.
56 ? - konsehdissa: "puonna".
57 Turvasihi.
58 e lisätty värsyn täytteeksi.
59 tuluksihise.
60 taglohoise.
61 moan.
62 peässyt.
63 Hoaboja.
64 p[äivä]n 3:n.
65 Eliä.
66 Heän.
67 välttükkähä.
68 kolkkot, päällä: [kol]k[ot].
69 poise.
70 e lisätty värsyn täytteeksi.
71 Peästi.
72 Päällä: (Jougamoine).
73 tutisijalla.

106. Uhut.

Lönnrot A II 5, n. 86. - 1834.

Kenties Arhippa Ohvokaisen isän tai sedän laulama. Ks. n. 122.

[Kanteleen soitto - Kanteleen synty - Laivaretki - Maailmansyntyruno - Sammon taonta - Väinämöisen ammunta]

V[aka] v[anha] V[äinämöinen]
Lähtiekseni käkesi,
Tullaksehen toivotteli
Luotolah langollah,
5 Emohos sisarehesi.
Lappal[ainen] k[yyttö]s[elkä]
P[iti] v[iikkoista] v[ihoa],
Kaukoa katsetta suurta
P[äällä] v[anhan] V[äinämöise]n,
10 Yöt on istu [ikkunassa],
Valvatti vajoj[e]n päissä;
Keksi m[ustasen] m[erellä],
Sinerv[öisen] lainehilla.
Jo tuloo V[äinämöine]n,
15 Ajoa karittele[e]
Selässä sinis[en] hirv[en].
Selkiä silittelee,
Taljoa taputt[elee]:
"Sopisi selällä maata,
20 Ketun päällä kellitellä."
Veti jous[en] jouahutti,
Käsi kaare[n] käännällytt[i].
Emo kielti, v[aimo] k[äski],
K[ielti] 3 luonn[otarta]:
25 "Elä ammu V[äinämöi]stä,
V[äinö] on tätisi p[oika]!"
Ampu kuitenk', ei totellut;
Ei sopint V[äinämöi]seen,
Sopi V[äinämöise]n hevoista,
30 Kautti noien kainal[oien],
Läpi länk[ien] lih[ojen].
Jo sormin mereh sortu,
Seitso 7 keseä.
Etsit[ään] eksynytt[ä],
35 K[atonutta] kaivat[aan]
Talv[ella] lyly lipeillä,
Kesällä venon¹ kapeilla,
Etsit[ään] eks[ynyttä],
Kat[onutta] kai[vataan].
40 Tuli tuuli luotehesta,
Ajo v[anha]n V[äinämöi]sen
Pim[iäh] Pohjolah,
Pirun pitk[äh] perääh,
M[iehen] syöväh kyläh,
45 Uroh[on] upottajah.
Lenti kokko koilta ilm[an].
Koilta ilm[an], alta taiv[on].
Liiteleks[e], luoteleks[e],
Ets[i] p[esän] sioa.
50 T[uopa] v[iisas] V[äinämöinen]
P[isti] p[olvensa] pesäksi.
M[uni] kokko munaista 3;
Hierelöö[pi, hauteloopi].
Mi munassa ruskieta,
55 Se päiv[äksi] paist[amaan],
M[i] m[unassa] v[alkieta],
Se k[uuksi] kum[ottamaan].
Liikahutti polv[en] päätä,
Munaset veteh[en] vierti.
60 Tuo Pohj[olan] em[äntä]
Pyhki pien[en] pirttis[ensä].
Uroh[on] ujeltavahan.
Ei oo itku l[apsen] i[tku],
I[tku] p[arta]s[uun] u[rohon],
65 J[ouhi]l[euvan] jorrotusta.
Viitiseksen, vaatis[eksen],
Läksi itkua perimään:
"Mitä itet V[äinämöine]n,
Uikutat uvantolain[en]?"
70 "Sitä [iten Väinämöinen],
Uikuta[n uvantolainen],
Kuinpa uin omilta m[ailta]
Pim[iäh] Pohjolah,
M[iehen] s[yöväh] kyläh,
75 Uroh[on] upottajah."
"Elä ite V[äinämöine]n,
Uikuta ulantol[ainen],²
Kirjota sie [kirjokansi],
Mie annan n[eion] palkoista[si]."
80 Yöt s[ampua] tako[ovi],
P[äivät] k[irjo]k[antta] kirj[ottaavi],
Neitonen lunastet[uksi].
"Oi sie seppo Ilmorinen,
Takoja i[jän]i[kuinen],
85 Tao raut[anen] harava,
Piit tao 100 syltä,
Varsi kahta kalkuttele."
Tako rautas[en] harav[an],
Piit tako [satoa syltä],
90 Varren [kahta kalkutteli].
Harav[oitti] rannan raiskat,
Rannan raiskat, kaisl[a]n kanna[t];
Löysi kaisloa palas[en],
Kalan luuta kappale[en].
95 Mitä tästä seppo s[aisi],
Saisko s[eppo] k[anteleen]?
Tako s[eppo] k[anteleen].
Sormia sovitteloo.
Ei on soitto soitak[kana].
100 Millä tähän kielet saama?
Immen itk[iän] hivuks[et].
Pani soiton soittam[aan],
Itse istu laulamaan.
Ei olle sitä veessä,
105 Ku ei tulle kuule[maan]
V[äinämöi]sen soitantoa;
Ei olle sitä m[etsässä],
K[u] e[i] t[ulle] k[uulemaan]
V[äinämöi]sen soitan[toa].
110 Itseki vejen em[äntä]
Vetih vesikivel[l]e,
Itsek[i] m[etsän] em[äntä]
Nousi k[oivun] konkelvolle.
Tuop[a] viisas V[äinämöinen]
115 Laati kok[on] kopristansa.
Itsest[änsä] iskulinnun;
Itse istuup[i] peräh,
Kultas[en] kokah nojah,
Melan vask[isen] varah.
120 N[uoret] s[outi], a[irot] notku,
Hangat hanhene hatsahti,
Pyyrimet pyy[nä] vihelti,
Teljot [tetrenä] kujerti.
Tuopa P[ohjola]n emäntä
125 Laati kokon kopr[istansa],
Itsest[änsä] iskulinnun;
Itse istuupi perääh,
Koivusen kokan nojah,
Melan vask[isen] varah,
130 Vanhat [souti, päät vapisi].

1 ven|eh|: venon.
2 u|v|antolainen: ulantolainen.

2150. Vuonninen.

Paulah. n. 4277. 11.

Ańńi Lehtońi.

[Kanteleen soitto - Kanteleen synty - Laivaretki - Vellamon neidon onginta - Veneenveisto - Venepuun etsintä]

Pikku mies merestä nousi,
Pissyn peukalon pituńi,
Kolmen sormen korkehuińi,
Kirves on uusi olkapeällä,
5 Kirves uusi, varsi vanha.
Löi hän puuta kirvehellä,
Tammie tasaterällä.
Itše noin sanoiksi virkko:
"Oisko puuta tässä puussa
10 Purreksi pojan pätöisen,
Veneheksi Väinämöisen ?"
Puu se vastah puhuu:
"Ei ole puuta tässä puussa
Purreksi pojan pätöisen,
15 Veneheksi Väinämöisen?
Kolmitše tänä suvena
Mavot juureńi mateli,
Korpit korsku oksillańi!"
Yhä lyöpi puuta kirvehellä,
20 Tammie tasaterällä.
Itše noin sanoiksi virkko:
"Kyll' on puuta tässä puussa
Purreksi pojan pätöisen,
Veneheksi Väinämöisen!"
25 Siitä vanha Väinämöini
Veisti vuorella venettä,
Kalkuttel'i kall'ivolla;
Ei kirves kivehen koskent,
Kasaterä kall'ivohon.
30 Jo veno telolla joutu,
Puińi pursi partahilla.
Jo veno telolta puhu:
"Tähän mie lahon lassuillańi,¹
Venyyn vessahuuksillani."
35 Siitä vanha Väinämöińi
Lato yhen laitapuolen
Tinapäitä neitosie,
Lato toisen laitapuolen
Vaskivöitä sulhasie;
40 Jäi vielä vähä tiloa,
Pani vanhoa väkie.
Pańi vanhat soutamahan,
Vanhat sousit, peä vapisi.
Pańi nuoret soutamahan,
45 Nuoret souti, airot notku,
Airon pyyryt pyinä viŋku,
Haŋkat hanhina haserti,
Nenä joiku joutšeńina,
Teljot tetrinä kukerti,
50 Perä korsku koarnehena.
Siitä
Päivän souti suovesiä,
Toisen päivän moavesiä,
Kolmannen venovesiä.
Siitä vasta rupes oŋkimah.
55 Oŋki päivän, oŋki toisen,
Jo päivänä kolmantena
Sil'iäni siima siuku,
Vapa vaskińi vapisi
Oŋkiessa Väinämöisen.
60 Veteli venoseheh,
Talu talkapohjahas,
Katšelovi, keäntelövi,
Itše noin sanoiksi virkko:
"Kuin olis sepon käsissä,
65 Saisp' on tästä seppo soiton
Hauvin suurin hartehista,
Ve'en koiran koukkuluista."
Itše noin sanoiksi virkko:
"Hyvinp' on sepon käsissä."
70 Pani paitansa pajaksi,
Turkkinsa tuhuttimeksi,
Pienen sormen pihtilöiksi,
Polvensa alaisimeksi.
Tuolta kielet siuno^vali
75 Hivuksista Hiien immen,
Jouhista hyvän heposen.
Jopa loat'i seppo soiton,
Kannervon kalaneväsen.
Siitä
Pańi nuoret soittamah.
80 Soitti nuoret, soitti vanhat,
Soitti nainehet urohot;
Ei ollut soitto soitantoa,
Ei ollut ilo iloa.
Siitä itse vanha Väinämöińi
85 Istuutu rautasen rahin kesellä,
Petäjäisen penkin peähä;
Otti soiton sormillah,
Kannervon käsien peällä.
Siitä
Tanssi nuoret, tanssi vanhat,
90 Tanssi miehet naimattomat,
Tanssi nainehet urohot;
Siit' oli soitto soitantoa,
Siit' oli ilo iluo.
Ei ollun sitä vejessä,
95 Kuin ei tullut kuulemaha
Soitantoa Väinämöisen.
Ei niin kuusin kulkijoa,
Kaheksin karehtijoa.
Itšekin vejen emäntä
100 Rinnoin ruokohon ajakse
Soitantoa kuulemahan,
Soitantoa Väinämöisen.
Eikä ollun sitä metšässä
Jaloin neljän juoksevoo,
105 Siivin kaksin siukajoo.
Itšekin metšän emäntä
Rinnoin aitoan ajakse
Soitantoa kuulemahan,
Soitantoa Väinämöisen,
110 Kun hivus ulvo Hiien immen,
Ratši jouhi raikahuitše
Yhtenä kesäissa yönä.
Se oli soitto soitantoa,
Se oli ilo iluo
115 Tuon vanhan Väinämöisen.

1 las|t|uillańi: lassuillańi.

616. Latvajärvi.

Europaeus K, n. 174. - 1846.

[Kanteleen soitto - Kanteleen synty - Laivaretki - Purren itku]

Vaka v[anha] V[äinämöinen]
Meni ez[ohon] hevoisten,
Kulokasten kuuntelohon.
- - -
"Mitä i[tket] pursi uusi?"
- - -
5 "Itken purjepuun alaista,
Hankkinuoran haltiata.
- - -
Päälläni pes[än pitävät],
Parraspuuni paskantavat."
- - -
Perä kārs(k)u kaarn[ehena];
10 Laski päivän, laski 2:sen,
Jo päivänä 3:na,
Laski luotohon loviten,
Kalpeitten kalliolle.
On luoossa luita hauin,
15 Hauin suuren hampahia.
Mipä tuostaki tulisi?
- - -
- - -
Soitti sormin kantelvoista,
Sormin hoikin, käsin paksuin,
Peukaloin ulos kiverin.
20 Ei se soitto muilla soita,
Kuin ei soita laatialla,
- - -
Vattalolle vaivoax[en].

157. Miinoa.

Karjalainen n. 47. - 1894.

Mikko Jehkimäińi Potapoff. Kuullut Tsolmossa Liedman Iivanalta ja muilta.

[Kanteleen soitto - Kanteleen synty - Kilpalaulanta - Kultaneito - Maailmansyntyruno - Väinämöisen ammunta]

Väinämöisen virsi.

Oli ennen vanha Väinämöini,
Ei heän tietän mistä naija.
Tunki kultie tulehe,
Hopioita hiiloksehe;
5 Rupieu heän i lietsomahe,
Morsienta loatimahe.
Lietso päivän, lietso toisen,
Jopa päivän kolmannenki,
Ei sieltä sitä tullūte.
10 Rupieu itse lietsomahe,
Lietso päivän, lietso toisen,
Jopa päivän kolmannenki;
Neitoni tulesta tulou.
Kultakassa kuumoksesta.
15 Makai yön i neijon kera,
Makai yön, i makai toisen,
Makai yön on kolmannenki,
Vilu kullasta tulouve,
Hopiesta huovottauve.
20 Itse läksi i pakohe,
Morsienta piilömähe,
Hyppäsi hyvän selällä,
Hyvän laukin lantehilla.¹
Ajoa karettelouve,
25 Silkkie silittelöyve,
Tal'l'oa taputtelouve,
Suon selillä, moan noroilla,
Kahen kankahan välillä.
Satuttih hyö vassakkahe
30 Suon selillä, moan noroilla,
Kahen kankahan välillä,
Puuttu vemmel vempelehe,
Rahis rahkehen nenähe,
Veri vuoti vempelestä,
35 Rasva rahkehen nenästä.
Toi on nuori Joukahaini:
"Rupeamma laulamahe.
Kumpani on laululla parempi,
Virsillä i viisahampi,
40 Niin, sano, tiellä seisotamma."
Laulo laulun, laulo toisen,
Laulo laulun kolmannenki,
Ei heän i sitä totellun.
"Annas vuoro toisellasi!"
45 Tuo on vanha Väinämöini
Laulo lampihe kalaksi,
Kaivohe kalattomahe.
"Oi on vanha Väinämöini,
Lapehuta lauluvosi,
50 Pyöritä pyhä sanasi!"
"Mitäs annat lunnahiksi?"
"Annan kaksiki venehtä,
Jotk' on souvussa kepiet,
Ne on raskaan kannattajat.
55 Oi on vanha Väinämöini,
Pyöritä pyhä sanasi,
Lapehuta lausuvosi!"
"Mitäs annat lunnahiksi?"
"Annan kaksiki orihta,
60 Juossen juomahe männähe,
Juossen juomasta tullahe,
Hettiästä heinä syyväh,
Pilvestä vejen vetäy."
"On meillä niitä itsellä."
65 "Oi on vanha Väinämöini,
Pyöritä pyhät sanasi,
Lapehuta lausuvosi!"
"Mitäs annat lunnahiksi."
"Annan kultie kopallisen,
70 Hopioita huovin täysi."
"On meillä niitä itsellä
Lapsen helykukkasina."
"Oi on vanha Väinämöini,
Pyöritä pyhä sanasi,
75 Lapehuta lausuvosi!"
"Mitäs annat lunnahiksi?"
"Annan ainuon sisaren,
Kultakankahan kutojan,
Mesi leivän leipojaisen."
80 Kun heän mänöy moamon luokse,
Istuu alla suin, pahalla mielin,
Nenä sulin sullituini.
"Mitäpä issut poikuoni,
Poikuoni nuorempuoni?"
85 "Annoin ainuon sisaren
Miehellä mitättömällä,
Turvaksi tutisijalla,
Varaksi on vapisijalla."
"Sitä vuotin inhun ikäni,
90 Sukuhuni suurta miestä,
Vävykseni Väinämöistä,
Laulajoa langokseni."
Katselekse, keäntelekse,
Jo ajauve Väinämöini
95 Selvällä meren selällä,
Ulapalla aukiella,
Hevosella hernehvartisella,
Ilman kapien kastumatta,
Vuohisen livottamatta.
100 Ampumah ajettelekse.²
Emo kielti, vaimo käski:
"Elä ammu Väinämöistä!"
Ampu Väinämön hevoista
Läpi länkien sijoista,
105 Läpi rintojen rivautti.
Keänty kämmenin merehe,
Sormin sortu lainehese.
Siellä kulki kuusi vuotta,
Seilu seitsemen keseä
110 Petäjäissä pölkyn peänä.
Tuuli kanto soaren luokse.
Nosti polvesa on pystyh.
Se on sotka ilman lintu
Muni kuusie munaista
115 Väinämöisen polven peähä.
Sepä polvea lämmittäyve.
Nousou heän i soarellahe,
Itkie urauttelouve.
Pohjan akka sattu kuulomahe,
120 Loati rautasen haravan
Meren rantoja harata,
Meren hauskuja kerätä.
Löyti sieltä sorsan luune.
"Kyllä siitä soittu tulis."
125 Loati soitun sormillahe,
Kantelen kalan evästä.
Sormin soitti Väinämöini,
Kielin kanteleh pakasi,
Tulivat rujot, tulivat rammat,
130 Tulivat metsänki otukset,
Vetihki vejen emäntä,
Ruohon rintahe yleni.

1 la|u|t|as|illa: lautehilla.
2 aj⌈a⌉ttelekse: ajettelekse.

633. Vuokkiniemi.

Rautell 2 l. n. 920. - 1892.

Okahvie Mäkeläińi; oppinut Saarijärvessä.

[Kanteleen soitto - Kanteleen synty - Purren itku]

Vaka vanha Väinämöini
Läksi ostamah oritta,
Suvikunnan suitset vyöllä,
Varsan valjahat olalla.
5 Kuuli purren itköväksi,
Venehen halajavaksi.
"Mitä itet pursi puini,
Veneh hankava halajat?"
"Mie lahon lassuillani,
10 Venyn vessalmuksillani,
Ilkeimmät ilman linnut,
Peälläni pesät pitävät
Matalimmat moan matoset
Allani matelovat."
15 Tuop' oli vanha V[äinämöin]i
Lykkäsi venon vesillä;
Iže issukse perähän,
Piti miekalla pereä,
Tuijotti tupettomalla.
20 Mihimpä miula pursi puuttu,
Kivelläkö vai havolla?
Ei kivellä, ei havolla,
Hauvin suuren harteilla.
Vejätti melalla vettä,
25 Hauki kolmeksi palaksi.
Katselekse, keäntelekse.
Ei ruohi käsin ruveta,
Ilman kirja kinttahitta,
Rautaisitta rukkasitta.
30 Mitäpä tuosta seppä saisi,
Kun tuo ois sepän pajassa.
Siitä panoo paitah pajaksi,
Turkkih tupitsemeksi,
Housuh hohottimeksi,
35 Polvih alusimeksi,
Vasaraksi kyynäspeäh.
Takuo taputteloo,
Tako päivän, tako toisen,
Tako päivä[n] kolmannen,
40 Tako soiton sorsanluisen,
Kantelehen kalaneväsen.
Siitä sormin soitti V[äinämöin]i,
Kielin kanteleh pakasi.
Ei ole sitä mežässä,
45 Ku ei tule kuulomaah,
V[äinämöise]n soitantoa,
Kalan ruuvaista romua.
Ižekkin mežän emäntä
Nousi koivun konkelolla,
50 Lepän lenkolla yleni
Soitantoa kuulomah
K[alan] r[uuvaista] r[omua].
Sormin soitti V[äinämöin]i,
Kiel[in] kant[eleh] pakasi.
55 Ei ole sitä vejessä
Uijoa evin yheksin,
Kaheksin karehtijoa,
Ku ei tule kuulomah
Soitantoa V[äinämöise]n,
60 Kal[an] ruuv[aista] romua.
Sormin soitti V[äinämöin]i,
Kielin kanteleh pakasi.
Ižekkin vejen emäntä
Sinisukkih sivoikse,
65 Punapagloih paneikse,
Vetihe vesikivelle,
Soitantoa kuulomah,
V[äinämäise]n soitantoa,
K[alan] r[uuvaista] romua.

669. Uhut.

Karjalainen n. 83. - 1894.

Poavila Varahvonttańi Sirkeińi.

[Kanteleen soitto - Kanteleen synty - Kultaneito - Laivaretki - Tuonelassa käynti - Vipusen virsi]

Vako vanha Väinämöini
Teki tiijolla venehtä,
Loati purtta laulannalla,
Uupu kolmie sanoa
5 Parraspuita pannessansa,
Nenäpuita liittemeässä.
Läksi Tuonelta sanoa,
Veännintä manan alasta.
Tuonen tyttiset toruu,
10 Tinarinnat riitelöy:
"Hoi sie vanha Väinämöini,
Hullu vanha Väinämöini!
Mi siun manalla toi?"
"Miun tuli manalla toi."
15 "Oi sie vanha Väinämöini,
Hullu vanha Väinämöini!
Jos tuli manalla tuo.
Tulin voattejet valuu,
Kypenin kykähtelöy."
20 "Oi sie vanha Väinämöini!"
Tuonen tyttiset toruu,
Tinarinnat riitelöy:
"Oi sie vanha Väinämöini!
Mi siun manalla toi?"
25 "Miun vesi manalla toi."
"Jos vesi manalla toi,
Vesin voattejet valuu.
Oi sie vanha Väinämöini,
Hullu vanha Väinämöini!"
30 "Jopa syön nyt Väinämöisen;
Enkä ole inhussa ijässä,
Kuuna Herran valkijana
Niin hyveä ruokoa syönyn,
Kuin mie söin nyt Väinämöisen."
35 Vako vanha Väinämöini
Teki tiijolla venehen,
Loati purren laulannalla.
Sai heän Tuonelta sanan,
Veäntiemen manan alasta.
40 Heän läksi soutamah
Suolen peästä suolen peähä.
Tuonen tyttiset toruu,
Tinarinnat riitelöy:
"En ole inhussa ijässä,
45 Kuuna Herran valkijana,
Niin huonuo ruokoa syönyn,
Kuin mie söin vanhan Väinämöisen.
Mie oksennan Väinämöisen."
Vako vanha Väinämöini
50 Tuolla heän tuon rovin vajelti.
Sai heän Tuonelta sanan,
Veäntiemen manan alasta.
Teki tiijolla venehen,
Loati purren laulannalla;
55 Nosti purjon puun nenähä,
Voattien varpojen varaha.
Laskie köröttelövi;
Puuttu pursi juoksennasta,
Takeltu veno punani
60 Selvällä meren selällä.
"Oi sie nuori Joukahaini,
Ota sie lepästä lastu,
Arvottele sie on tuolla,
Kivelläkö on, vai havolla,
65 Vain on muilla murtoloilla!"
Tuopa nuori Joukahaini
Otti heän lepästä lassun,
Arvotteli heän on tuolla:
"Ei ole kivellä, ei havolla,
70 Hauvin on suuren hartehilla,
Vejen koiran koukkuluilla."
"Oi sie nuori Joukahaini,
Ota veitsi huotrastanse,
Kyleltänse kylmä rauta,
75 Vejä tuolla hauki halki."
Tuopa nuori Joukahaini
Otti veitsen huotrastanse,
Kyleltänse kylmän rauvan,
Veti tuolla hauvin halki.
80 Vako vanha Väinämöini
Otti hauvin polvellanse,
Keäntelevi, katselevi:
"Mitä tuosta seppo saisi;
Saisko tuosta seppo soitun,
85 Kalan luusta kantelvoisen?"
Vako vanha Väinämöini
Pani paitansa pajakse,
Puksunsa puhutsimekse,
Vasarakse kulakkanse.
90 Tako yön lepäjömättä,
Päivän pouvahuttamatta.
Jo nyt ahjoni alaistau,
Urokulta kuumottau.
Mikä tunkekse tulesta,
95 Mikä ahjosta ajakse?
Neiti tungekse tulesta,
Neiti ahjosta ajakse,
Jo seppo pahoin pahastu,
Muu miero hyvin hyvästy.
100 Itse lyökse lietsojakse,
Itse panekse palkeheh.
Tako yön lepäjömättä,
Päivän pouvahuttamatta,
Jopa nyt ahjoni alaistau,
105 Urokulta kuumottau.
Mikä nyt tunkekse tulesta,
Mikä ahjosta ajakse?
Uro tunkekse tulesta,
Uro ahjosta ajakse.
110 Muu miero hyvin hyvästy,
Jo seppo pahoin pahastu.
Itse lyökse lietsojakse,
Itse panekse palkeheh.
Takou yön lepäjömättä,
115 Päivän pouvahuttamatta,
Jo nyt ahjoni alaistau,
Urokulta kuumottau.
Mikä nyt tungekse tulesta,
Mikä nyt ahjosta ajakse?
120 Soittu tungekse tulesta,
Soittu ahjosta ajakse.
Vako vanha Väinämöini
Otti soitun polvillanse.
Kuin ulvou upehen jouhi,
125 Kuin karjuu emäkapehen.
Ei ollun sitä metsässä,
Ei ollun sitä vejessä,
Ku ei tullun kuulomah
Väinämöisen soitantoa.
130 Itseki metsän isäntä
Jo heän tuli kuulomah
Väinämöisen soitantoa.
Itseki vejen emäntä
Vetiih heän vesihavolla,
135 Tuota heänki kuulomah
Väinämöisen soitantoa.
"Oi sie nuori Joukahaini,
Ota sie soittu sormillanse,¹
Pane parmahaisillanse!"
140 Otti soitun polvillanse,
Pani parmahaisillanse;
Ei ulvo upehen jouhi,
Ei karju emäkapehen.
"Oi sie nuori Joukahaini!
145 Ei ole siussa puolta miestä,
Eikä miestä kolmannesta."
Vako vanha Väinämöini
Otti soitun sormillanse,¹
Toas ulvo upehen jouhi,
150 Toas karju emäkapehen.

1 Tois. kertaa: polvillanse.

647. Lonkka.

Lönnrot A II 5, n. 21. - 1834.

Martiska Karjalaińi.

[Kanteleen soitto - Kanteleen synty - Kyynelten vierintä - Laivaretki - Purren itku - Sammon ryöstö]

Tuopa v[anha] V[äinämöine]n
Läksi etsohon heposen,
Suvikunnan kuunt[eluhun],
Suvik[unna]n [suitet] vyöllä,
5 Varsan valjahat olalla.
Käveleepi, kuunteloop[i],
Kuuli purren itk[eväksi],
Veneh[en] valittavaksi.
Siit' on v[anha] V[äinämöinen]
10 Suvikunnan suitet suolla,
Varsan valj[ahat] aholla.
Meni tuonne, jotta joutu,
Meni luoksi puisen purren.
Sano tuonne saatuonsa:
15 "Mitä [itket puinen pursi],
Venet [hankava halajat]?
Ei ole syytä itk[eäsi]."
Pursi varsin vastoali:
"Ompa syytä [itkeäni],
20 Vaivoja [valittoani]:
Tähän lahon lastuillani,
Venyn [veistämäisilläni]."
Sano v[anha] V[äinämöinen]:
"Kun nyt juosset soutamatta".
25 Pursi taiten [vastoali]:
"On muutkin pahem̄at purret
Juostu ilman soutamatta,
Airoilla [avittamatta],
Huoparilla huopimatta;
30 Päästä on sotia käyty,
Tuotu täytensä rah[oja],
Aluks[ensa aartehia]."
Siitä v[anha] V[äinämöine]n
Lykkäsi venon vesille,
35 Tammen lastun [lainehille]
Teloilta teräksisiltä.
Siitä v[anha] Väin[ämöinen]
Laitto puolen parraspuita
Tinapäitä neitosia;
40 Lato toisen parrasp[uita]
Sukapäitä sulh[asia],
Sukap[äitä], vaskivöitä.
Siit' on v[anha] V[äinämöine]n¹
Itse istuksen perään,
45 Laatiuupi laskemaan,
Sanoopi [sanalla tuolla],
Virkko [tuolla vintiöllä]:
"Juokses pursi puittomia,
Vene väljiä vesiä!"
50 Nuoret souti, airot notku,
Vanha[t souti], pää vapisi.
Airon pyyryt pyynä v[inku],
Nenä joiku [joutsenena],
Hangat hanhina pajahti
55 Laskiessa V[äinämöi]s[e]n.
Puuttu pursi juoksomasta,
Takeltu veno punanen.
Sano v[anha] V[äinämöine]n:
"Katso seppo Ilm[arinen],
60 Kivelläkö, kannollako,
Vaik' on vanhalla sialla,
Vai on vatturauniolla?"
Katso s[eppo] Ilm[arinen],
Sanoopi s[analla] t[uolla],
65 Virkko tuolla [vintiöllä]:
"Ei kivellä, ei kannolla,
Eikä vanh[alla] si[alla],
Eikä vattur[auniolla],
Suuren hauin hartehilla,
70 Veen koiran k[oukku]l[uilla]."
Siitä v[anha] V[äinämöine]n
Nostaapi melan merestä,
Tammen lassun l[ainehesta],
Sillä haukia sivalti,
75 Hauki 3:si muruksi;
Sen veti venoseensa.
Katseloo, k[ääntelöö],
Sanoopi s[analla] tuolla,
Virkko [tuolla vintiöllä]:
80 "Minpä tuosta seppä saisi,
Kun on taitava [takoisi],
Suuren hauin hampahista,
Veen koiran k[oukku]l[uista]?"
Sano s[eppo] Ilm[arinen]:
85 "Soiton tuosta seppo saisi,
Saisi soiton sorsan luise[n],
Kant[ervon] kalan eväse[n]
Suuren hau[in] hamp[ahista],
Veen k[oiran] k[oukku]l[uista]."
90 Siitä s[eppo] Ilm[arinen]
Laski miekkansa mereen,
Tammen lassun lain[ehesen];
Piti miekalla pereä,
Tuiotti tupettomalla.
95 Siitä s[eppo] Ilm[arinen]
Lati soiton sorsan[luisen].
Nuoret soitti, vanhat soitti.
Sano v[anha] Väin[ämöinen]:
"Ei ole soitto soitannalle,
100 Ei ole ilo ilolla,
Kunnivoilla kullakana,
Ei se soitto muulla soita,
Kun ei soita laatialla,
Kaikune kaninehella!"
105 *Otti [seppo Ilmarinen],*
Soitti sepp[o] I[lmarinen].
Sano v[anha] V[äinämöinen]:
"Ei ole soitto" etc.
Otti vanha V[äinämöine]n,
110 Otti soiton sormill[ehen] etc.
Soitti vanh[a] V[äinämöinen],
Sormin soitti k[antervoista],
Kielin kantervo pakasi
Soitellessa V[äinämöi]s[e]n.
115 Soitti v[anha] V[äinämöine]n;
Ei ollut sitä metässä,
Eikä ilm[as]sa oloa,
Siivin 2:n siukavaa,
Ilotessa Il[mari]s[e]n.
120 Ei ollut veessä,
Ku ei tullut kuulem[ahan]
Soitellessa [Väinämöisen],
Ilotessa [llmarisen].
Itseki veen emäntä
125 Iloa imehtimähän,
Soitteloa V[äinämöi]s[e]n.
Ei ollut sitä metäss[ä].
Rinnoin aialle ajaksen,
Risukoillen reutoaksen,
130 Kunnioa kuulemaan,
Iloa [imehtimään].
Kyynäsvieri kyykesteli
Mustilla muotopäillä,
*Pyöremmät pyyn munia,
135 Kariem̄at karpaloita.*
Siitä v[anha] V[äinämöinen]
Kaiken P[ohjolan] nukutti,
Pahan vallan vai[vutteli].
Sano nuori J[oukahainen]
140 Nenäst' on utusen n[iemen],
Päästä saaren terh[enisen]:
"Sie v[anha] V[äinämöinen],
Jok' olet rannalla oleva,
Ota mieki purt[ehesi]!
145 Olen [mieki miessä siellä]."
Toi se laian tullessaan
Venehesen V[äinämöi]s[e]n,
Purtehen pojan pätösen.
Siitä v[anha] V[äinämöine]n
150 Meni tuone, jotta joutu.
Tuonne sampu salvattuna,
Kirjokansi suojeltuna
Takasalpojen taaksi.
Siitä n[uori] Jouk[ahainen]
155 Meni jouhissa matona
Sykysyissä käärmehenä;
Sylin sampo[a] piteli,
Polvin maassa puujoeli,²
Sammon juuret juuretteli;
160 Eipä sampo [liikukkana],
Kirjokansi käännykkän[ä].
Ompa härkä [Pohjolassa],
Sillä sampo kynnetääh,
Sammon juuret kynnetä⌈äh⌉
165 Satasarvella härällä;
Saapi sammon [liikkeelle],
Sylin sampua piteli.
Tuonne sampu kannet[aan]
Veneheseen V[äinämöise]n,
170 Purtehen puhantolaisen.
Sai on sampu kannetuksi,
Sai sampu kann[etuksi],
Itse istuupi perään,
Laatiupi laskema[a]n,
175 Piti miekalla pereä:
"Juokse pursi puittomia
Pimeästä Pohjolasta!"
Piti miekalla pereä,
Tuiotti t[upettomalla].
180 Sano n[uori] Jouk[ahainen]:
"Miks' ei laula [Väinämöinen],
*Hyrehi hyvä isäntä,*
Hyvän sammon [saatuoon],
Kirjokannen tuotuoon
185 Pim[eä]stä P[ohjolasta],
Tuo[s]ta kylm[ästä] kyl[ä]stä?"
Sano v[anha] V[äinämöinen]:
"Aikanen [ilon teoksi]
Saan taipaleen takoa,
190 Päässä 5:n päiväyksen!"
Siitä v[anha] V[äinämöinen]
Lauloa hyrehteli:
Suu liikku, järisi parta
Laulellessa [Väinämöisen],
195 Vaan ei leuat longaillut.
Kurki kuuli kumman äänen
Laulellessa V[äinämöi]s[e]n:
Kurki päästi k[umma]n kulkun,
Parkasi pahan [sävelen],
200 Kaiken P[ohjola]n herätti,
Pahan vallan valp[astutti],
Kaikki P[ohjola] heräsi.
Siitä P[ohjola]n emän[tä]³
Vassan varvut⁴ siiveksensä:
205 *Laitto rautaista sota[a],
Teräksistä teljetteli
Jälkeen v[anhan] V[äinämöi]s[e]n;
Pani 100 miestä huopariin,
Tuhat airon pyyrymih,*
210 Sat[a]⁵ laivoa rakentaa,
Ajaapi V[äinämöi]stä,
Sampua tavottaa.
Siitä v[anha] V[äinämöine]n
Virk[ko tuolla vintiöllä]:
215 "Sie on seppo Il[marinen],
Nouse nyt purje[puun nenähän],
Ruokonuoraan rupia,
Katso itä, [katso länsi],
Eikö näy ketään tulevan?"
220 Siitä seppo I[lmarinen]
Nouseepi purjepuuhun etc.
Sanoopi sanalla tuolla,
Virkko [tuolla vintiöllä]:
"Havukkoj' on haavat t[äynnä],
225 Korvet kirjokokkoih."
Sano v[anha] Väin[ämöinen]:
"Sano on toet⁶ toteesi,
Valehuksesi vakavat,
Eikö näy ketän tule[van]?"
230 Sano [seppo Ilmarinen]:
"Jo tule[epi] P[ohjan] p[ursi];
Sata on miestä huoparissa,
1000 airon pyyrymessä."
Sano v[anha] V[äinämöine]n:
235 "Nyt sie seppo Ilm[arinen],
Anna piitä pikkar[ainen],
Tao takloa vähäsen!"
Anto [piitä pikkaraisen],
Tavi [takloa vähäsen].
240 Siitä v[anha] V[äinämöinen]
Sen se mestasi [merehen],
Sano sanalla [tuolla]:
"Tuohon juosso P[ohjan] pursi,
100 hanka hakko[otoho]
245 Saarehen nimettöm[ähän],
Päähän saar[en] ter[henisen]!"
Sihen juoksi [Pohjan pursi].
Siitä P[ohjola]n emäntä
Jo tunsi tuhon [tulevan],
250 Kun puuttu [Pohjan pursi].
Otti viisi viikatetta
6 kuokan kuoliota,
Ne kyhäsi kynsiksensä.
Nousi leivon [lentimille],
255 Lenteä leh[uttelevi],
Lyöksen vanh[an] V[äinämöi]s[e]n,
Mastohon rakenteleksen.
Sano tuonne saat[uonsa]:
"Nyt sie v[anha] V[äinämöine]n,
260 Läkkään elon jaolle
Päähän saar[en terhenisen]!"
Siitä v[anha] V[äinämöinen]
Nostaapi melan [merestä],
Sillä kynsiä sivalti.
265 Jäi yksi sakari kynsi,
Sillä sampoa nostatti,
Kaikki vuoatti merehen;
Maa köyhä, meri pohatta.
"Tänne kyntö, tänne kylvö,
270 Tänne ilman lintuisetkin!"

63a. Tsena.

Topelius , Keckmanin kopio 651 a), n. 6.¹ - 23/1 1821.

Jyrki Kettuńe. - Mp. Kuddnäsissä likellä Uuttakaarlepyytä.

[Sammon ryöstö - Sammon taonta - Väinämöisen ammunta]

Pohjan akka harva hammas
Kuuli miehen itkevänsä,
Urohon urisevansa;
Ei oo itku lasten itku,
5 Eikä itku naisten itku,
Itku on partasuun urohon,
Urina Uvantolaisten,
Jouhi leuvan jorjottama."
Syötti miehen, juotti miehen.²
10 Pani varsan valjasehen,³
Ruskian reen etehen.
Läksi siitä⁴ katsomahan,
Laski virkkoa vitsalla,
Helähytti helmi vyöllä,
15 Ei virkku vitsatta⁵ juokse,
Helmin lyömättä hevonen.
Seppä vastaan tuloovi,⁶
Sano seppä veiollensa:⁷
"Voi sie vanha Väinämöinen,
20 Mit' olet paholla mielin,
Kuta kallella kypärinä?"⁸
Sano vanha Väinämöinen:
"Ompa syytä ollakseni,
Lainasin enosi⁹ lapsen¹⁰
25 Pohjon pitkään perään,¹¹
Miesten syömähän kylään,
Urosten upottajain."
Siitä seppo Ilmarinen
Viitiseksi, vaatiseksi,
30 Rauta paitoin paneksi.
Lustuhus on meis lujempi,
Rauta paijasa parempi.
Käsi on oron ohjaksesa,
Toinen neitosen nisissä.
35 Päivät sampua¹² takuo,
Yöt neittä läpyttelö.¹³
Saapi sampon valmihiksi,
Neitysen lepytetyksi.
Pohjon akka harva hammas
40 Saatto sitte sammon tuonne
Pohjolan kivi mäkeen,
Yheksän lukun taaksi,
Vaaran vaskeen takana.
Sano vanha Väinämöinen
45 Sepälle Ilmariselle:
"Tavo kuokka kolmi tjorpa,¹⁴
Jolla saisin sammon tuolta
Pohjolan kivi mäestä,
Yheksän lukun takoa,
50 Lukut minä¹⁵ sormin loukuttelen."
Siit on vanha Väinämöinen
Sormin soitti kanteletta,
Kielin kantelen pakasi.¹⁶
Nukuttihin pohjon¹⁷ kansa.
55 Siitä vanha Väinämöinen
Saapi sitte sammon tuolta
Pohjolan kivi mäestä,
Yhäksän lukun takoa.
Siitä vanha Väinämöinen
60 Laski pitkin Pohjon merta.
Muurahainen¹⁸ murha poika
Se kusi kuren jalalle.
Kurki laski kumman äänen,
Parkasi pahan sävelen.
65 Havaitsi¹⁹ Pohjon akka,
Meni sampoo katsomaan:
"Jok' on täältä sampo saatu
Yheksän lukun takoa,
Pohjolan kivi mäestä?"
70 "Jo on täältä sampo saatu
Yheksän lukun takoa,
Pohjolan kivi mäestä."
Pohjon akka harva hammas
Läksi sampoo tapoamaan
75 Vyöltä vanhan Väinämöisen.
Trenki vanhan Väinämöisen,
Iki Liera Tieran poika
Sill' on purje puun nenässä
Katso iän, katso lännen,
80 Katso pitkin pohjan merta:
Nyt tuloo pohjan pursi,
Sota hanka hailattaapi.
Näki sen vanha Väinämöinen,
Löysi piitä pikkarainen
85 Tosin tauloa vähänen,
Senkin mestäsi merehen,
Kaotti kainalon vasemman,
Oikiasta olka päästä,
Juoksi puhki pohjan pursi,
90 Sota hanka halki lenti.
Pohjon akka harva hammas
Vastat siiveksi sitoo,
Sat' on miestä siiven alla,
Tuhat on kynän tutkamessa.
95 Siitä vanha Väinämöinen
Nosti miekkansa merestä,
Lappionsa alta laijan,
Siitä hän siipiä sivalti.

1 Käsikirjoituksen julkaisijalle tuntematon henkilö kirjoittanut. Lisäykset ja muutokset Keckmanin.
2 Säe poispyyhitty.
3 Päällä: [valjas]i[hiń].
4 Päällä: sitä.
5 vit|t|satta: v.
6 Sivulle kirj.: (Nb. Ilmarinen).
7 vei|j|ollensa: v.
8 Sivulla selitetty: (hufvud på sned.)
9 Päällä: Enonsi.
10 lapse|n|: lapset.
11 Päällä: perähän.
12 Päällä: sampuo.
13 Päällä: lepyttelö.
14 Sivulla selitetty: (hanko).
15 L. *minä* s.
16 Sivulla selitetty: (puhu).
17 Päällä: Pohjon.
18 Murahainen: Muurahainen.
19 Sivulla selitetty: (vaknade.)

9a. Suurijärvi.

Genetz II, n. 76. - 17/8 1872.

Ond'ŕeińe Gostja.

[Kanteleen soitto - Kanteleen synty - Laivaretki - Maailmansyntyruno - Sammon ryöstö - Sammon taonta - Väinämöisen ammunta - Vieraalle maalle joutunut]

Vag' oli vanha Väinämöine
Hüppäsi hüvän selällä,
Hüvän laukin laudasilla;
Ajoa karettelouvi,
5 Taljoa taputtelouvi,
Selgeä silittelöüvi,
Suloa merüttä müödi,
Ilman kabien kastumatta,
Vuohuon livottamatta.
10 Se oli nuori Jougamoini
Sullit̮t̮i tulista nuolda,
Tuliniemien nenässä.
Tulikaiskun kainalossa,
Taht' on ambuo Väinämöistä.
15 Emo kieldi, vaimo käski,
Kieldi kolme süöjätärdä:
"El' on ammu Väinämöistä,
Väinö on tädisi poiga,
Langosi sisorin poiga."
20 Ambu vain on, ei totellu,
Ei on osat Väinämöistä,
Osai Väinämön hevoista
Kautti noien kainaloien,
Läbi lämbümien lihojen.
25 Vag' oli vanha Väinämöine
Sormin on merehe sordu,
Käsin keändü lainehilla.
Tuoll' on kulgi kuusi vuotta,
Selu seit̮t̮emen keseä,
30 Kulgi kuusissa hagoina,
Pedäjäissä pölkün peänä.
Eksünütt' on et̮ittihe,
Kadonutta kaivattihi
Kesällä venoin kebein,
35 Talvella lülü-livutin,
Et̮ittih, vai ei löüvettü.
Sotkoni ilmoin linduni
Lendeä leputtelouvi,
Et̮t̮iü on pesän sijaista,
40 Et̮t̮i, vain on ei löüdätte.
Se on vanha Väinämöine
Nosti polviah merestä,
D'iäve'ütti jännettä.
Sotkoni ilmoin linduni
45 Muni tuoh kolme munaista
Väinämöisen polven peähä.
Haudelou on hierelöüvi.¹
Vag' on vanha Väinämöini
Kuuli polveh palavaksi,
50 Jäsimeh on lämbümäkse,
Lekahutti polviehi,
Järskähütti jännettähä,
Kai munat murulla mäni.
Mi munass' alane puoli,
55 Alaseksi moaemäksi,
Mi munass' ülini puoli,
Üliseksi taivoseksi,
Mi munassa ruskiaista,
Päiväseksi paistamaha,
60 Mi munassa valgiaista,
Kuudamaks' kumettamaha,
Mi munassa muruloja,
Tähtilöiksi taivahalla,
Silput pilvien lomikse.
65 Loadi on tuulen koiliselda,
Vag' on vanhan Väinämöisen
Lükkäi Pohjol'an perähä,
Miesten süövähä sijaha,
Urosten upottavaha.
70 Vag' oli vanha Väinämöini
Nosti peädähä merestä,
Kohotteli kokkoaha:
"Voi minuo poloista poigoa,
Voi poigoa polon alaista,
75 Kuin olen moalla vierahalla,
Opponoovilla novilla,
Pimiessä Pohjol'assa,
Miesten süövässä sijassa,
Urosten upottavassa!"
80 Pohjol'an sogie akka
Nousi aivoin huomenessa,
Aivoin aiga huomenessa,
Püühki pikku pirttisehe,
Laboali lattiehe,
85 Läksi ullos ortta müöti,
Pihalla on pellon poikki.
Rivahutti rikkasehe,
Tomahutti toppasehe,
Kuusielda kuundelouvi,
90 Kaheksoald' tähüstelöüvi.
Kuuli uron itkömässä:
Ei täm' oo itku lapsen itku,
Eigo itku nais-inehmisen,
Täm' on itku miesten itku,
95 Pardasuun urohon itku,
Jouhileuan jouotanda.
Pohjol'an sogie akka
Juosten aittahan mänöüvi,
Vitit̮ekse,² voatit̮ekse,
100 Lähtöü itkuo et̮t̮imähä,
Ulińeht' perustamaha.
"Mid' on itket Väinämöine?"
"Onba³ tüödä itkiekseni,
Kuin olen moalla vierahalla,
105 Opponoovilla novilla,
Pimiessä Pohjol'assa,
Miesten süövässä sijassa,
Urosten upottavassa."
"El' on itke Väinämöine,
110 Kirjutas on kirjokansi,
Annan neijen palkoistasi."
Vag' oli vanha Väinämöine
Päivät samppuo tagouvi,
Kirjokantta kirjuttauvi,
115 Üöd on ńeiduo lepüttäüvi.
Sai on samppo valmeheksi,
Kirjokans' kirjutetuksi,
Neidoni lepütetüksi.
Vag' oli vanha Väinämöine
120 Lükkäsi venon vesillä,
Sadahangan lainehella,
It̮e istusih perähä
Kuldasen kokan nojaha,
Melan vaskisen varaha.
125 Pani vanhat soudamaha,
Vanhat soudi, peä vabisi,
Airon püürin püinä vingu,
Teljut teürinä kukerdi,
Hangat hanhina havisi,
130 Nenä jouhu jout̮t̮enena.
Väinämöisen kaunis vaimo,
Heän tuon sanoiksi virkki:
"Mid' ed laula Väinämöine,
Hürehi hüvändöläine,
135 Hüvän tien käüdüösi,
Kaunon vaimon soaduose?"
Vag' oli vanha Väinämöine
Heän on varsin vastoali:
"Ei nävü omat veräjät,
140 Nägüü Pohjol'an veräjät."
Väinämöisen kaunis vaimo
Tuosta suuttu, tuosta seändü,
Tuosta viikoksi vihastu:
Muurahaine musta poiga,
145 Kuses on kurelda sorkat!
Kurg' on laskou kumman eänen,
Herahtau Pohjol'an pihat.
Pohjol'an sogie akka
Juossen aittahan mänöüvi:
150 "Oh sie viisas Väinämöine,
Jo sen kannoit kirjokannen!"
Pohjol'an sogie akka
Kobristeli kokon kobristaha,
It̮estäh on iskulinnun:
155 "Kokkoseni, linduseni,
Mäne lennä leühüttele
Peällä pursten Väinämöisen,
Kanna tuolda kirjokansi."
Väinämöisen kaunis vaimo
160 Heän tuon sanoiksi virkki:
"Oi sie vanha Väinämöine,
Luonnas silmäs luodehella,
Keännä peäs on päivän alla!"
Vag' oli vanha Väinämöine
165 Keändi peäh on päivän alla,
Luondi silmät luodehella,
Kat̮t̮ou: lendäü koine kokko.
Vag' oli vanha Välnömöine
Nosti melaseh merestä,
170 Labivoiseh lainehelda,
Isk' on kokkuo kobrie vasse,
It̮t̮ieh on iskulinduo;
Kokko koksahti merehe.
Pohjol'an sogie akka
175 Lükkäsi venoh vesillä,
Sadahangan lainehella,
Pani vanhat soudamaha.
Vanhat soudi, peä⁴ vabisi,
Airon püürin püinä vingu,
180 Teljut teürinä kukerdi,
Hangat hanhina havisi,
Nenä jouhu⁵ jout̮t̮enena.
Väinämöisen kaunis vaimo
Heän tu'on sanoiksi virkki:
185 "Oi sie vanha Väinämöine,
Keännäs peäs on päivän alla,
Luonnas silmäs luodehella!"
Vag' oli vanha Väinämöine
Keändi peän on päivän alla,
190 Luondi silmän luodehella,
Kat̮t̮ou: tulou Pohjon pursto,
Sadahanga halgieuvi.
Vag' oli vanha Väinämöine
Tabasih on taskuhusse,
l95 Löüdi piidä on murusen,
Siid' on koron siunoali,
Jott' on puuttuis Pohjon pursto,
Sadahanga halgieisse.
Pohjol'an sogie akka
200 Puolen allaha asetti,
Toisen sido siiviksehe,
Lendeä lepüttelöüvi
Peällä pursten Väinämöisen;
Tuost' on kando kirjokannen.
205 Vag' oli vanha Väinämöine
Pani nuoret soudamaha.
Neijot kerda veällettihi
Silmän siidämättömäksi,
Neijot toine veällettihi
210 Korvan kuulomattomiksi,
Neijot kolmas veällettihi,
Puuttu pursi Väinämöisen
Takeldu veno jumala,
Ei kivellä, ei havolla,
215 Hauin⁶ suuren hardeilla.
Se on vanha Väinämöine
Heän tu'on sanoiksi virkki:
"Ongos tässä nuorisossa,
Kansassa ülenijässä
220 Tämän purren peästäjäistä?"
Oli nuori Jougamoini
Veäldi miekan vierestähe,
Luun puroman puolestahe,
Isk' on miekalla merüttä,
225 Langettel' on laian alla:
Eib' on meri totelkuana,
Miekka kolmeksi palaksi.
Vag' oli vanha Väinämöini
Veäldi miekan vierestähe,
230 Luun puroman puolestahe,
Iski miekalla merüttä,
Langetteli laian alla:
Eib' on meri⁷ totelkuana,
Haugi kolmeksi palaksi;
235 Keskimuru keilahteli,
Händämuru häilähteli
Meren mustihi mudihi,
Peäpala kädehe soadih.
Vag' oli vanha Väinämöini
240 Heän tuon sanoikse virkki:
"Tulis noista tarbehutta
Hauin⁶ suuren hambahista."
Se on vanha Väinämöini
Heän tu'on sanoikse virkki:
245 "Mist' on kandeleh-puud on soahah?"
"Poron peuron perseluista."
"Mist' on kandeleh-naulat soahah?"
"Suuren hauin⁶ hambahista."
"Mist' on kandeleh-kielet soahah?"
250 "Hiiten immen hivuksista."
Vag' oli vanha Väinämöini
Heän tuon sanoikse virkki:
"Ongos tässä nuorisossa.
Kansassa ülenijässä,
255 Tämän soitun soittajaista?"
Oli nuori Jougamoine,
Otti soitun⁸ sormillahe,
Ilon it̮t̮ieh lähemmä,
Soittelou, sovittelouvi,
260 Ei on soittu soitakkoana,
Ei ilo ilolla käütä.
Se oli vanha Väinämöini,
Heän tu'on sanoikse virkki:
"Annas loadijan käsillä!"
265 Vag' oli vanha Väinämöini
Otti soitun sormillaha,
Ilon it̮t̮ieh lähemmä,
Poikkipuolin polvillahe.
Soittelou, sovittelouvi,
270 Läks' on soittu soittamaha,
Läks' ilo ilolla käümäh,
Sormin soitti Väinämöini,
Kielin kandeleh pagisi.
Mi oli vein kalaista,⁹
275 Kaksin evin uieaista,
Kaikki parvihi panihe,
Tukkupäihi tungielihe
Väinämöisen soitandaha.
Mi oli met̮än otusta,
280 Neljin¹⁰ jaloin juoksovoa,
Mi oli met̮än otusta,
Kaksin siivin lendäjeä,
Kaikki parvihi panihe,
Tukkupäihi tungielihe
285 Väinämöisen soitandaha.
Käluksi kädövän?...
Kessen burha¹¹ heitettihi
Väinämöisen soitandaha.
Sisarekset sotkoksette
290 Kessen kirja heitettihi
Väinämöisen soitandaha.
Tarkoin it̮' met̮än isändä
Riudu rinnoin aijaksilla.

1 hierilöyvi.
2 Viititsekse.
3 Omba.
4 peäd.
5 jougu, korj. lyijykynällä: [jou]h[u].
6 Hauvin.
7 Näht. luettava, kuten Bor.: m[iekka].
8 soittu.
9 kaloista.
10 Nellin.
11 Vaatteenpesu. Konsehdissa: Kuin kivie pannah dai burhatah vuattiet.

576 a. Kellovaara.

Bor. II, n. 163:n vert. - 26/9 1877.

Riigoⁱńe Maksima.

[Kanteleen soitto - Kanteleen synty]

119. [Oi sie sepp]o [Ilmollińe].
121. [Tavo] [raudaⁱńe harava].
131. [Ruuvon ruiput] [ka][zl'at] kaiskut.
136. [Sai]s [on seppo kandalehen].
Sanassa kandalehen jälkimäisen a:n päällä: (ë = a).
143. Alk. kk:ssa: kand|a|leh: kandeleh. V. 1877 e:n alle vedetty pieni viiva.
156. [Kielin kan]dervo [pagaźi].
159. [Ei] ollut [sidä metsässä].
184. [Vattalolla vaiv]ua[ksi].

608. Niskajärvi.

Borenius III, n. 5. - 29/8 1877.

Iivanaińi Omośśo (ja Ossippa.)

[Kanteleen soitto - Kanteleen synty - Laivaretki]

Kanteleh.¹

Yks' oli v[anha] V[äinämöi]ni,
Toini lieto Lemminkäini,²
Kolmas nuori Joukahaińi.
Se oli pursi V[äinämöi]sen
5 Ajoa karetellaha
Šelvällä meren šelällä,
Ulovalla aukialla.
Puutti pursi V[äinämöi]sen,
Takertu veno punaⁱni.
10 Millä se on venoni kiińi,³
Kivelläkö vai havolla,
(Vain on hau[vin hartioilla.])
Kattso n[uori] J[oukahaińi]:
Ei kivellä, ei havolla,
15 Suuren hauen hartiella.
Sittä n[uori] J[oukahaińi]
Pani miekkañša merehe,
Ašetteli laian alla,
Miekka mullaksi mureni,
20 Kala peäsi terveheksi.
Sittä l[ieto] L[emminkäińi]
Pani [miekkañša merehe],
Ašetteli [laian alla],
Miekka [mullaksi mureni],
25 Kala [peäsi terveheksi].
Sittä v[anha] V[äinämöine]n
Pani [miekkañša merehe],
Aše[tteli laian alla],
Sanoin virkki, noin nimesi:
30 "Kala m[ulla]ksi murene,
Miekka peäse t[erveheksi]."
Peäsi pursi juoksomah,
Venoni vetelömäh.
Itse v[anha] V[äinämöi]ni
35 Istuksih purren perähä,
Piti miekalla pereä,
Tuijotti tupettomalla.
Oli nuori J[oukahaini]
Otti šoitun šormillaha,
40 Kantelen käsivarsillah,
Šoitti päivän, š[oitti] toisen,
Soitti peänä 3:ntenä:
Ei ole šoitanta šomašti,
Karkoanta kaunehešti.
45 Otti l[ieto] Lemm[inkäińi]
Otti šoit[un šormillah],
Kant[elen käsivarsillah],
Soitti [päivän, soitti toisen],
Soitti [peänä kolmantenä]:
50 Ei ole [šoitanta šomašti],
Kark[oanta kaunehešti].
Otti v[anha] V[äinämöine]n
Otti soitun [sormillah],
Kan[telen käsivarsillah],
55 Soitti [päivän, soitti toisen],
Soitti [peänä kolmantenä]:
Jop' on soitanta som[ašti],
Kark[oanta kaunehešti].
Ei ollut sitä metšäššä
60 Kaksin siivin lentäjeä,
Nellin jaloin juoksovoa,
Joka ei tullut kuulomaha
Vanhan Väinön soitantuo,
Ošmon kulleroitantuo.
65 Itseki metsän emäntä
Nousi⁴ konkelolle,
Lepän lenkolle yleni
Soitantoa kuulomaha,
Vanhan [Väinön soitantuo],
70 Ošmon [kulleroitantuo].
Ei ollut sitä mereššä
Evin kuusin kulkijoa,
Kaheksin karehtijoa,
Joka ei t[ullut kuulomaha]
75 Vanh[an Väinön soitantuo],
Ošm[on kulleroitantuo],
Kantilvuo⁵ kalan eväistä.
Itseki vejen em[äntä]
Vetihe⁶ vesi havolla,⁷
80 Kiven kirjavan šelällä
*Soitant[oa kuulomaha],*
Vanhan [Väinön soitantuo],
Osm[on kulleroitantuo],
Itše peätähän sukiuve,
85 Hampsiahan harjoau.

617. Latvajärvi.

Borenius I, n. 91. - 14/10 1871.

Arhippaińi Miihkali.

[Kanteleen soitto - Kanteleen synty - Kyynelten vierintä - Laivaretki - Purren itku - Saaren neidot]

Vaka vanha Väinämöińi
Läksi oštoho orihiñ,
Kulo-harjan kuunteluȟe,
Šuvi-kunnan šuitśet vüöllä,
5 Varšan valjahat olalla.
Aštuo taputtelouve,¹
Männä luikerettelouve.²
Aštu tietä pikkaraisen,
Mäńi matkoja vähäⁱsen,
10 Kuuli purren itköväkše,
Veneȟen valittavakše.
Läheñ luota kattśomaȟe,³
Tarkašta tähüštämäȟe.
"Mitä itket uuši purši,
15 Veneȟ hankala⁴ halajat?
Itet purši puisuttaše,
Hankatuttasi halajat."
"Em mieⁿ itkis puisuttańi,
Hankatuttańi halajais.
20 Item purjeȟ-puun alaista,
Liina-hankin haltieta.
Muut purret, pahemmat purret,
Kolmittśi tänä kešänä
Täütešä eluo tuovat.⁵
25 Mie purši, parempi purši,
Mie lahoin oñ laššuillańi,
Venüñ veštämäisilläńi.
Pahimmatki moam matoⁱset
Allańi matelovatki,
30 Alla koareńi ašuuve.⁶
Ilkeimmät ilmañ linnut
Peälläńi pešäȟ pitäüve,
Parraš-puuńi paškantauve."
Taitto vaššañ vaški-latvañ,
35 Vaški-latvañ, kulta-tüveñ.
Püühki purrem puhtahakše.
N'iiñ tüöñši venoñ vesillä,
Nošti peällä purjeȟ-puuša.
N'iin latovi laijañ toisen
40 Šuka-päitä šulhaⁱsi^ja,
Šuka-päitä, vaški-vöitä.
N'iin latovi laijañ toisen
T'ina-päita neitoⁱsia.
Itśe istuhun peräȟe
45 Melañ vaškiseñ varaȟe,
Kokan kultaⁱsen nojaȟe.
Laški päiväm moa-vesi^jä,
Toisem päiväñ šuo-vesi^jä,
Kolmanneñ veno-vesiä.
50 Jop' on peänä kolmantena
Šoareh on šelälliseȟe,
Mantereȟ om puuttomaȟe.
Itśe ńiin⁷ šanoikse virkko:
"Onkoš šoarella šijoa
55 Veteä venehtä moalla,
Purtta kuivilla kumata?"
Šoareñ vanhimmat šanouve,
Šoaren nuorimmat šanouve:
"Omp' on šoarella šijoa,
60 Još šoa šata venehtä,
Tuhat purtta puujoal'e."
Mi oñ šoaren nuorimpia,
Mi oñ šoaren vanhimpia,
Ne veti venehtä moalla,
65 Purtta kuivilla kumasi.
Makasi šata on neittä,
Tuhat muuta moršienta,
Ühtenä kešäissä üönä,
Šüküšüissä valkiena.⁸
70 "Oi poloⁱseñ päiviäńi,⁹
Oijantehen¹⁰,¹¹ aikojańi!
Jo ennätti päivüt noušša,
Armaš aurinko ületä;
Jäi neijet šüliemättä,
75 Šületüt makoamatta."
Laški laivaša vesillä,
Nošti peällä purjeȟ-puuša.
Itśe istuhu peräȟe,
Melan vaškisen varaȟe,
80 Kokan kultasen nojaȟe.
Šińi itki šoaren immet,
Kuńi purjeȟ-puu näküüve,¹²
Liina-hankki haimentauve.
Em mie itkis purjeȟ-puuta,
85 Liina-hankkie halajais,
Iten purjeȟ-puun alaista,
Liina-hankin haltieta.
Šińi itki Väinämöińi,
Kuńi šoari-moat näküüve,
90 Kirkko-harju haimentauve.
Em mie itkis šoarem maita,
Kirkko-harjua halajais,
Iten šoaren impüsiä,
Kirkko-harjun haltieta.¹³,¹⁴
95 Puuttu purši Väinämöisen
Kivelläköš, vain havolla,
Vain on hauvin harte^jilla,
Vein koirañ vet'imä-luulla,
Vejen koiran koukku-luulla?
100 Ei kivellä, ei havolla,
Ompa hauvin harteilla,
Vein koiran vet'imä-luulla,
Vejen koiran koukku-luulla.
*Vaka vanha Väinämöini:*¹⁵
105 Mitäpä tulis' oñ tuošta
Peäštäkö halien hauvin?¹⁶
Tuošš' ois naulat kantelvoista
Hampahista halien hauviñ.
Mist' on koppa šoataneȟen?
110 Juurešta kumien kuušeñ,
Paju-pehkom peršieštä.
Mistä kielet šoataneȟe?
Hivukšista Hiitten immeñ.
Šaip' on šoittu valmeȟekše,
115 Pańi nuoret šoittamaȟe;
Ei ilo ilolta kuulu,
Šoitt' ei kuulu šoitannalta.
Pańi vanhat šoittamaȟe;
Ei ilo ilolta kuulu,
120 Šoitt' ei kuulu šoitannalta.
Eip' oñ šoittu muilla šoita
Kuin ei šoinne loatijalla,¹⁷
Vanku vaivan nähnehellä.
Itśe vanha Väinämöińi
125 Pańi ponnen polvillaȟe,
Kären keänti taivoⁱsella,
N'iin ilo ilolta kuulu,
Šoittu kuulu šoitannalta.
Itśeki vejen emäntä
130 Šińi-šukkahañ šivokše,
Puni-paklaham panekše.
N'iin veäkše vesi-kivellä,
Vattalolla vaivoakše
Šoittuoko kuulomaȟe.
135 Itśeki metśän emäntä
Šińi-šukkahan šivokše,
Puni-paklaham panekše.
Nousi koivun konkelolla,
Lepäñ lenkohon üleńi,
140 Soittuoko kuulomaȟe.¹⁸
Itśeltäȟki šoittajalta
Vieri küünel šilmäštäȟe,
Püriempi¹⁹ püüm munoa,
Häriempi¹⁹ peätskün peätä.

1 Astuvo taputtelove.
2 luikerettelove.
3 kattoomahe.
4 hankala, korj.: [han]kava.
5 tuopi, päällä: [tuo]vat.
6 asuve.
7 noin, päällä: [n]iin.
8 valkijena.
9 päivijäni.
10 Ojantehen, korj.: Oiankehen.
11 Tai oijankehen? M. ei osannut k:ta ääntää.
12 näküve.
13 haltijeta.
14 Vrt. Miihkalin 7 runoa [n. 766] 336 seur. säkeet. Joko haukiluodon (= saaren) tai veneen itkun tähden tähän joutunut.
15 Säe puuttuu.
16 Myös: Hampahista halien hauvin.
17 laat'ijalla.
18 140 1/2. Niin ilo ⌈i⌉[lolta kuulu].
19 Pyrie, härie: iso, laulajan selityksen mukaan.

670. Koljola.

Berner n. 53. - 30/7 1872.

Martiskaińi Teppana.

[Kanteleen soitto - Kanteleen synty - Laivaretki - Maailmansyntyruno - Vellamon neidon onginta - Veneenveisto - Vipusen virsi]

Ol' ennen v[anha] V[äinämöi]ni,
Teki hän tiiolla¹ venettä,
Loati purtta laulamalla,
Tietäjä oli ijänikuine,
5 Virren portto polvuhine,
Voan² uupuhe kolmea sanoa
Laijan peähä³ peästessähe,
Parraspuita pannessahe.
Itte hän sanoiksi⁴ virkki:
10 "Pitäis männä soamaha(n)⁵ sanoja,
Ongelmoita ottamaha."
Itte noin⁶ sanoiksi virkki:
"Ois siellä satoa⁷ sanoa
Peäskyparven peän laella,
15 Hanhiparven harteilla,
Mutta kaikki mitättömiä.
Itse hän s[anoiksi] virkki:
"Tuoll' ois satoa sanoa,
Tuhat⁸ muuta muukerusta⁹
20 Suussa suuren Ankervoisen,
Vatsassa Vipusen vanhan;
Sielt' ei ole ottamista
Tunnottoman, tiiottoman,
Mahittoman, maltittoman."
25 Yks' on juoni juostavana¹⁰
Akan nieklojen¹¹ neniä,
Toinen juoni juostavana¹²
Ukon tapparan teriä,
Kolmas on juoni juostavana¹³
30 Miesten miekkojen teriä.
Jo häneltä¹⁴ jalka hairahti,
Vasimitsi voapahti,¹⁵
Jo pelkää tuhon tulovan,
Hätäpäivän peällä soavan.¹⁶
35 Laitto paitansa pajaksi,
Puksunsa puhuttimeksi,
Rauvan ahjohon asetti
Hätäpäivän peästessä.
Itse noin s[anoiksi] v[irkki]:
40 "Tietäjä olin i[jänikuine],
Virr[en] p[ortto] p[olvuhine],
Voan¹⁷ uuvuin kolmea sanoa
Laivan peähä¹⁸ peästessä,
Parraspuita pannessa."
45 Siitä sano Ankervoini:
"Pane puolella venettä
Vaskivöitä sulhasia,¹⁹
Pane toisella puolella
Tinarinta neitosii,
50 Ja vanhat keskellä venettä."
Hän työnsi venosen vesillä,
Satalaian lainehilla.
Itte n[oin] s[anoiksi] virkki:
"Juokses pursi puittomia,
55 Venet väljiä vesiä!"
Itte istuisi perähä,²⁰
Piti miekalla perää,
Tuijotti tupettomalla,²¹
Laski päivän moavesiä,
60 Toisen päivän suovesiä,
Kolmannen merivesiä.
Jo päivänä kolmantena
Puuttuu pursi juoksemasta,
Takeltuu veno punani.
65 Itte v[anha] V[äinämöi]ne
Itte noin s[anoiksi] v[irkki]:
"Kattokaa työ nuoret miehet,
Kivelläkö on vai kannolla,
Vai on vanhalla sijalla."
70 Siitä katso nuoret miehet:
Ei ole kivellä eikä kannolla
Eikä vanhalla sijalla,
Voan¹⁷ on vatturaunivolla.
Sanoi v[anha] V[äinämöi]ne:
75 "Katsokaa vanhat miehet,
Kiv[elläkö] o[n] v[ai] k[annolla],
Vai on vatturaunivolla."
Ei ole k[ivellä], eikä kann[olla],
Eikä vattur[aunivolla],
80 Vaan²² hauvin hartejella,
Vejen koiran koukkuluilla.
Siitä itte v[anha] V[äinämöi]ne
Nosti melan merestä,
Tamminlastun lainehista,
85 Jolla hän haukia sival⌈t⌉i,
Hauki mäni²³ kolmeksi palaksi,
Veti hauvin venosehe.
Mitä tuosta seppo saisi
Suuren hauvin hampahista,
90 Vejen koiran koukkuluista?
Sais hän soiton sorsanluisen,
Kantelvon kalaneväisen.²⁴
Siitä loati soiton sorsanluisen,
Kantelvon k[alaneväisen].
95 V[anha] V[äinämöi]ni
Itte noin sanoiksi virkki:
"Soitat nuoret, s[oitat] vanhat,
Kellä nyt se soitto soipi?"
Itse v[anha] V[äinämöi]ne
100 Otti soiton sormillansa,
Polvillansa poikkipuolin.
Itse noin s[anoiksi] v[irkki]:
"Eihän muilla soitto soine
Eikä kantele kalise,
105 Kui ei soine²⁵ loatijalla,
Kantelen kaninehella."
*Itte h[än] s[anoiksi] v[irkki]:
"Ei ole sitä metässä*²⁶
Jaloin nelin²⁷ juoksovoa,
110 Siivin kaksin siukovoa,
Jok' ei tule²⁸ kuuloma⌈h⌉e."²⁹
Itteki vejen emäntä
Vetäypi vesikivellä,
Vattulolla vaivovakse
115 Soitantoa kuulomaha,
Kuin se soitti V[äinämöi]ne.
I[tse] v[anha] V[äinämöi]ni
Laski purren puittomia,
Venon velliä vesiä,
120 Saksan salmilla syvillä,
Ulapilla aukehilla,
Nenäh on utuisen niemen,
Peähä³⁰ soaren terhenisen.
Siinä onki V[äinämöini]
125 Nenässä³¹ utuisen niemen,
Peässä soaren terhelisen,
Vapa vaskine³² vapisi
Onkiessa V[äinämöi]sen,
Hopiainen siima siukui,
130 Onki kultanen kumotti,
Lohi puuttu onkeheni,
Kala kirja koukkuhoni.
Veti lohen venosehensa,
Talu talkapohjahansa,
135 Katselouvi, keäntelöyvi,³³
Ei tunne kaloa tuota:
Suomuton olis lohen kalaksi,
Halii olis haukiseksi,
Vyötön³⁴ Väinön tyttöseksi,
140 Peä-rivaton neitoseksi.
Siitä v[anha] V[äinämöi]ni
Ittepä noin s[anoiksi] v[irkki]:
"Veits' on vyöllä V[äinämöi]sen,
Kattil' on sepon pajassa,
145 Lohi on leikkajellakseni,
Kala palstoin pannakseni,
Murkinaiseksi muruksi,
Soatronaiseksi saroiksi."
Lohi loiskahti merehe,³⁵
150 Kala kirjo kimmertihi,
Kala noin sanoiksi virkki:
"Oh, hullu, hulluuttasi,
Vähämieli, miehuuttasi!
Tietäjä olit ijänikuine,
155 Virren portto polvuhine.
Tuota et tuntenut piteä
Vellamon vetistä neittä,
Ahin lasta ainuota
Allolla yheksännellä,
160 Kupahalla³⁶ kymmenellä;
Empä mie ois siulla tullut
Lohin leikkaellaksesi,
Kalan palstoin pannaksesi;
Miepä oisin siulla tullu
165 Pirtin pienen pyyhkiäksi,³⁷
Taikinan taputtajaksi,
Suuren leivän leipojaksi."
Siitä se virkki V[äinämöi]ne,
Paino mielensä pahaksi,
170 Sylin syttäsi merehe,
Kämmenin lainehesi,
Siellä kulki kuusi vuotta,
Seulo seitsemän keseä;
Siellä tuuli tuuvitteli,
175 Oalto³⁸ rannoilla ajeli,
Siellä kulki kuusissa hakona,
Petäjässä pölkyn peänä;³⁹
Sata oli hoavoa urossa,
Tuhat tuulen pieksämöä:
180 Siellä tuuli tuuvitteli,
Meren lieto liikutteli.
Sotka lenti merta myöti,
Etsivi pesän sijova,
Tokkavi mustasen merellä,
185 Mättähäisen lainehella,
Siihin hieroo hieta pesän
Peähän polvehen V[äinämöi]sen.
Siitä muni⁴⁰ munoa kuusi,
Seitsemännen rauta munan;
190 Hierelövi, hautelovi
Polvessa pojan pätösen,
Peässä polven V[äinämöi]sen.
Tunsi polvensa palavan,
Jäsenensä lämpiävän,
195 Liikahutti hän polviensa,
Jäsentänsä järkähytti;
Munat ne vierähti merehen,
Karskahutti karihin.
Itse sanoiksi virkki:
200 "Mi munassa luumuruja,
Se tähiksi taivosella;
Mi munassa valkiaista,
Se kuuksi kumottamahe;
Mi munassa ruskiaista,
205 Se päiväksi paistamahe."
Siitä vanha V[äinämöi]ni
Itse noin sanoiksi virkki:
"Loput luo, luoja, luotoloikse,
Karipäiksi kasvatelkoo."⁴¹

1 tiiola.
2 Vaan.
3 peähän.
4 sanoikse.
5 mennä saamahan.
6 niin.
7 100.
8 1000.
9 muuke⌈r⌉usta.
10 juostava⌈o⌉.
11 neulojen, päällä: nieklojen.
12 j[uostavao].
13 juostava|o|: juostavaa.
14 hänellä.
15 vaapahti.
16 peälle saavan.
17 Vaan.
18 peähän.
19 sulhasii.
20 perähä, korj.: peräh.
21 tupettomalla, korj.: tupettomall'.
22 Vaan on.
23 meni.
24 kalaneväine.
25 soinne.
26 Itteh s[anoiksi] v[irkki]: Ei ole sitä metässä.
27 nel'l'in.
28 Joka - tulle, ensin: J. - tule.
29 kuulomaha.
30 Peähän.
31 Nenäss'.
32 vaskinen.
33 Kat̮eloovi, keäntelöövi.
34 Vyötöin.
35 merehen.
36 = korkea aalto.
37 pyyhkijäksi.
38 Aalto.
39 päänä.
40 munii.
41 kasvatelka.

634. Tollonjoki.

Lönnrot A II 4, n. 3. - 1834.

[Kanteleen soitto - Kanteleen synty - Kyynelten vierintä - Laivaretki - Polvenhaava - Purren itku - Vipusen virsi]

Veri pääsi juoksem[ahan],
Hurme hupperehtamahan,
Ei ollut sitä puroa.
- - -
Mist' on salpa saatanehe,
5 Kusta tukko tuotanehe¹
Tulovalle tukkiaksi.
- - -
Tuo turve tuvan takoa.
- - -
Jos et siitä [totelle],
Kyll' on muuta muistelemm⌈a⌉,
10 Kyll' keksin neuon,²
Ei maito maahan joua.
Neitsy M[aaria] e[moinen]!
Aina muita muistelemma,
Kutsun Hiiestä patoa,
15 Helvetistä kattiloa,
2:n sormen mentävätä.
Kokkien kohentimilla,
Sano virkki, noin nimesi:
"Oi on taitava takoja,
20 Saas minulle sanoa 3:t,
Lain purtta laulamalla."
Sano seppo Ilmarin[en]:
"Tuolta saat sanoa [kolme]
Pääsky karjan päälaelta,
25 Hanhi karjan hartehilta."
Niin meni pihalle;
Päättömän pääskyjä tuhosi,
Tuho joukon jouhtenia,
*Harkun hanhoja menetti;*
30 Eikä puoltakan sanoa.
"Oi on seppo Ilm[arinen],
Taos raut[ainen] korento,
Teräksinen tienaele,
Veä päälle melto rauta,
35 Teräs on sisälle heitä."
- - -
Ei tieä teräksen synty.
Astu toisen torkutteli
Mie[s]ten miekkojen teriä,
Torkahti 2:n jalansa
40 Suuhun Antero Vip[usen],
Vatsah[an] poj⌈a⌉n pätösen.
Puri poikki mellon [rauan].
"Lähes konna kohusta[ni],
Maan liakko maksostan[i]."
45 "En lähe
Kun ⌈e⌉n saa 100 sanoa,
Tuhat virren tutkam[u]st[a]."
Jo sai 100 sanoja.
- - -
Astu toise[n] torkutteli
50 Naiste[n] neuloje[n neniä].
Niin tuli sepon paja[a]n.
- - -
"Joko sait sanoja 3:⌈e⌉?"
"Jo ma sain 100 sanoa."
Niin tuli venosen luok⌈si⌉,
55 Sai venon valmiks[i],
Heitti venon teloille,
Heitt[i] laivan lastuillens[a].
Ni[i]n tuli kotiin.
Emo kysy:
60 "Oi on poikuoni nuorem[pani],
Lapsen[i] vakuueteni,
Viikon olit uro³ erissä.
Kauan sammo saalehissa."
"Viipyellen⁴ on erät paremmat,
65 Katuellen kaunehimmat."
*"Oi emo vanhempan[i],
Pane ruoka ruttosesti,
Syöä miehen nälkäisen*,
Haukata halun alasen."
70 Sekä söi että jout⌈i⌉.
Niin läksi hevon hakuun,
Varsan valjahat vyöll[ä];
Niin astu ahoa myöten,
Kuuli purren [itkeväksi].
75 "Mitä itket p[uinen] p[ursi],
Venet h[ankava] h[alajat]?"
"Empä itki puisuttaan.
- - -
Muut purret tänä kesänä
3:sti sot⌈i⌉a käyvät,
80 Täytensä eloa tuovat,
Perälläni paskant[avat]
Pahim̄atk[i ilman linnut]."
Siitä vanha Väin[ämöinen]
Niin heitti hevon aholle,
85 Suvikunnan syönnin päälle,
Ohjat oksahan ojenti.
- - -
Neitosia kypärä päitä.
Sano virkki, noin nimesi:
"Neitsy M[aaria] e[moinen],
90 Sie on airoille asetu,
Sovitate soutam[ahan]!"
N[eitsy] M[aaria] e[moinen]
Se on vastasi vak[ainen]:
"Sie vanha Väinäm[öinen]
95 Itse istu perän [pitohon]."
Laskettin he tuonne
Ison laiturin loalle,
Korvalle tulisen kosen.
Sano vanha V[äinämöinen]:
100 "Sovitate soutam[ahan],
Mäkipäitä mentäisä,
Kukkuroita kulkejasi.
Kosken tyttö, kuohu neiti,
Impi virran vierelli[nen],
105 Virran vierellä as[u]ja
Koprin kuohuja kokoo,
Käsivarsin vaakahasi.
Kivi pain⌈o⌉ kirsojasi,
Paasi alle hartehisi,⁵
110 Tieltä tervasen venehen.
Anna juosta puisen purren,
Mennä mäntysen venehen
Kesällä venein kepein,
Talvella lyly lipein,
115 Meren selvällä selällä."
Jop' on puuttu Pohj[an] pursi,
Venet Väinölän takeltu.
Kivelläkö [vai havolla]?
Eikä hauin hartehilla;
120 Luotosessa puuttumassa,
Meren selvällä seläll[ä].
Siitä vanha Väinäm[öinen]
Itse meneepi maalle.
Lohen on luita luotosessa,
125 Lohen luita, hauin päitä,
Kian kylki luin paloja,
*Sorsan sääri luun muruja*.
Soitteloop[i], joitteloopi.
Vasaraks kyynäs päänsä.
130 Takoa taputteleepi.
Evin kuusin kulkevata,
8 karehtivat[a],
Jok' ei tullut [kuulemaan],
Iloa iki runojen.
135 Niin kaikki veen kalaset
Rinnon rikkahan tulevat.
Itseki veen emäntä
Viitiseksi, vaatis[eksi],
Vetih[en vesikivelle].
140 Metsän em[äntä]
Sini sukkihin sivoksen,
Puna paulohin panekse.
Pyöriämät⁶ pyyn munia,
Karkeimmat karpaloia,
145 Pienemmät pääskyn munia.

1 tuo|r|anehe: tuotanehe.
2 Päällä: keinon.
3 o uro|on|: *olit* u.
4 Päällä: [Viipy]in.
5 Säettä seuraa kk:ssa isompi väli.
6 Päällä: [Py]y[riämät].

649. Lonkka.

Genetz II, n. 47. - 3/8 1872.

Maksima Karjalaińi, Martiskan poika.

[Kanteleen soitto - Kanteleen synty - Laivaretki - Purren itku - Sammon ryöstö]

Oli ennen vanha Väinämöini,
Läksi ettsohon heposen,
Suvikunnan kuunteluun;
Mäni matkoja vähäsen,
5 Kulki teitä pikkaraisen,
Suvikunnan suitset vyöllä,
Varsan valjahat olalla.
Kuuliko purren itköväksi,¹
Venehen valittavakse,
10 Suvikunnan loi suitset suolla,
Varsan valjahat aholla,
Mäni tuonne, jotta joutu,
Purtta korvalla hepäsi:
"Mitä sie itket puinen pursi,
15 Veneh hankava halajat?
Ei ole syytä itkiessä,
Vaivoja valittovassa."²
Pursi varsin vastoapi:
"Oho vanha Väinämöini,
20 Kyll' on syytä itkijällä,
Vaivoja valittajalla:
On muutki pahemmat purret
Peästähän sotie käyvät,
Seisovat meren selällä,
25 Tuovat täytensä rahoja,
Aluksillan oartehilla,
Katajaisen koaren peällä.
Mie lahon on lassuillani,
Venyn veistämäisilläni.
30 Joka sammakko sanovi,
Joka rietta riivoavi,
Pahimmatki moan matoset,
Ilkeimmät ilman linnut."
Siitä on vanha Väinämöini
35 Vejälti venosen moalla,
Purren kuivilla kumosi
Teräksisillä teloilla,
Rautasilla rahkehilla.
Siit' on vanha Väinämöini
40 Pani puolen parraspuita³
Sukapäitä sulhasia,
Toisen puolen parraspuuta
Tinapäitä neitosia,
Tinapäitä, vaskivöitä;
45 Jäi on pikkune kesellä,
Pani vanhoa väkiä.
Työntää on venon vesillä,
Tammen lassun lainnehilla,
Itse issukse⁴ perähä,
50 Lajitakse laskomaha,
Itse noin sanoikse virkko:
"Nyt sie juokse puine pursi,
Veneh hankane halaja,
Ilman tuulen tuulomatta,
55 Viemätt' on vilun vihurin."'
Pursi varsin vastoapi:
"Oho vanha Väinämöini,
Ei sitä sinä ikänä,
Jotta juossa puisen purren,
60 Männä mäntysen venehen,⁵
Katajaisen kaikatella,
Ilman tuulen tuulomatta,
Viemättä vilun vihurin."
Siit' on vanha Väinämöini
65 Itse issukse perähä,
Lajitakse⁶ laskomaha.
Piti miekalla pereä,
Tuijotti tupettomalla,
Laski päivän suovesie,
70 Toisen päivän moavesie,
Kolmannen meren vesie.
Puuttu pursi juoksomasta,
Takeltu veno punane.
Sano vanha Väinämöini:
75 "Katso seppo Ilmorine,
Kivelläk' on, kannollako,
Vainko voaran kukkuralla,
Vainko vanhalla sijalla,
Vainko vatturauniolla?"
80 Siit' on seppo Ilmorine
Kattselovi, keäntelövi,
Itse noin sanoikse virkko:
"Ei ole kivell', ei kannolla,
Eikä voaran kukkuralla,
85 Eikä vatturauniolla:
Suuren on hauvin⁷ harteilla,
Vejen⁸ koiran koukkuluilla."
Siit' on vanha Väinämöini
Nossalti melan merestä,
90 Tammen lassun lainnehesta,
Sill' on haukie sivalti,
Hauki kolmeksi palaksi.
Sen veti venosehese,
Talu talkapohjahase,
95 Kattselov'⁹ on keäntelövi,
Itse noin sanoikse virkko:
"Mitä tästä seppo saisi
Suuren hauvin⁷ hampahista,
Vejen⁸ koiran koukkuluista?"
100 Saisp' on soitun sorsanluisen,
Kantelen kalaneväsen.
Siit' on seppo Ilmorine
Loati soitun sorsanluisen,
Kantelen kalaneväsen.
105 Saipa soitun valmehekse,
Kalun on kaninehekse.
Soitti nuoret, soitti vanhat,
Soitti keskikasvusetki,
Eipä soittu soitakkana,
110 Eikä kalhu eäntä anna.
Nytp' on vanha Väinämöini
Otti soitun sormillaha,
Poikkipuolin polvillansa,
Itse noin sanoikse virkko:
115 "Ei ole sitä vejessä,¹⁰
Evin kuusin kulkovoa,
Kaheksan vajeltavoa,
Ku ei tulle kuulomaha,
Soitantoa on Väinämöisen,
120 Jouhileuan juorutusta."¹¹
Itseki vejen⁸ emäntä
Aina rannalla ajakse,
Vejäkse¹² vesikivellä
Tuota kummoa kuulomaha,
125 Soitantoa on Väinämöisen,
Jouhileuan juorutusta.
Ei ole sitä metsässä,
Siivin kaksin siukajoa,
Ku ei tulle kuulomaha
130 Soitantoa on Väinämöisen,
Jouhileuan juorutusta.
Itseki metsän emäntä
Vejäkse veräjän suuhu,
Lykkelekse lymmyksellä
135 Tuota kummoa kuulomaha,
Jouhileuan on joruo.
Siitä on vanha Väinämöini
Läksi tuonne laskomaha,
Mäni tuonne, jotta joutu.
140 Portin Pohjoⁱlan ovilla.
Jo on sampo salpoaⁱltu
Yheksän on lukun toakse,
Jo on juurtun sammon juuret
Yheksän sylen syvyöhö.
145 Sano vanha Väinämöini:
"Vesiviitto, Väinön poika,
Kule lukkujen lomie!"
Lukut vierövät lusuna,
Takasalvat tainehteli.
150 "Nyt sie seppo Ilmorine,
Siepä kynnä sammon juuret
Satasarvella härällä,
Tuhatpeällä tursahalla."
Siit' on seppo Ilmorine
155 Sepä kynti sammon juuret
Satasarvella härällä,
Tuhatpeällä tursahalla
Yheksän sylen syvyöstä.
Nytp' on vanha Väinämöini
160 Sylin sampuo piteli,
Moassa polvin puujoali,
Sen soatto venosehesa,
Talu talkapohjahasa:
"Lähen poikes Pohjoⁱlasta."
165 Sano seppo Ilmorine:
"Miks' ei soita Väinämöini,
Hyrehi hyvä isäntä,
Hyvän sammon soatuoho,
Kirjokannen tuotuoho?"
170 Yks' on rautamuurahaine,
Yhen kärpäsen kokone,
Se kusi kuren jaloilla.
Kurki laski kumman eänen,
Parkasi pahan sävelen,
175 Kaikki tuo Pohjoⁱla heräsi,
Paha valta valpastuvi.
Sano Pohjolan emäntä:
"Jo on meiltä sampo viety
Yheksän sylen syvyöstä."
180 Siitä on vanha Väinämöini
Laskie karettelove,
Läksi poikes Pohjolasta.
Tuli teitä pikkaraisen,
Kulki matkoja vähäsen.
185 Itse noin sanoikse virkko:
"Nyt sie seppo Ilmorine
Nouses puuhu kattsomaha,
Ruokonuoraha rupie.
Katso itä, katso länsi,
190 Katso pitkin Pohjon ranta,¹³
Eikö näy ketä tulovan."
Siit' on seppo Ilmorine
Kattso i'än, kattso lännen,
Kattso pitkin Pohjon ranta,¹³
195 Sano on sanalla tuolla,
Virkko tuolla vintiellä:
"Jo tulovi Pohjon pursi,
Satahanka hakkoapi,
Tuhat on airoilla apuo,
200 Sata miestä soutimilla."
Siit' on vanha Väinämöini
Sanov' on sanalla tuolla,
Virkko tuolla vintiellä:
"Annas piitä pikkaraini,
205 Taki takloa muruni!"
Siit' on seppo Ilmorine
Anto piitä pikkaraisen,
Taki takloa murusen.
Siit' on seppo Ilmorine
210 Iski tulta Ilmorine,
Välkähytti Väinämöini
Kolmella kokon sulalla,
Vii'ellä Viron kivellä,¹⁴
Seittsemellä sieran peällä,
215 Kaheksalla kannikalla,
Tulitaulan loi merellä
Kautti kainalon vasemen,
Yli olkasa merehe.
Itse noin sanoikse virkko:
220 "Tulkahan tuline luoto,
Karipeä on kasvakkohot
Selvällä meren selällä,
Ulapalla aukiella.
Siihe juoskat Pohjon pursi,
225 Satahauka halki soakah!"
Siihe juoksi Pohjon pursi,
Satahanka halki sai.
Siitä on Pohjoⁱlan emäntä
Otti viisi viikatehta,
230 Sito vassat siiviksehe,
Lenteä lekuttelovi
Luokse vanhan Väinämöisen.
Sano Pohjolan emäntä:
"Läkkämäs javolla sammon
235 Nenähä utusen niemen,
Peähä soaren terhenisen!"
Mäntihin javolla sammon
Nenäh' on utusen niemen,
Peähä soaren terhenisen,
240 Sampo soatettih merehen,
Eip' on sampo moalla soatu.
Riieltih, riieltih; V. olis tahton šammon moalla, ńi šillä olis moa tullun jos kuin elośa; vain kuin šoatettih mereh, ńiin šillä on meri pohatta; šiinä on kaiken-nävöistä eluo, simt̮ukkoa ta muuta. Šampo oli eläjä pohatta, šiinä oli šeämeššä kaiken-näköni hyvyš.

1 itköväkse.
2 valitto(v)assa.
3 parraspuuta.
4 issuksi.
5 venhen.
6 La(j)itakse.
7 hau(v)in.
8 Ve(j)en.
9 Kattselou.
10 ve(j)essä.
11 juorotusta.
12 Ve(j)äkse.
13 Päällä: [rant]oa.
14 Myös: [Viiellä] virostimella.

11. Jyskyjärvi.

Lönnrot A II 9, n. 15. - 25/4 1835.

[Kanteleen soitto - Laivaretki - Maailmansyntyruno - Sammon ryöstö - Sammon taonta - Väinämöisen ammunta]

Vaka v[anha] Väinäm[öinen]
Lähtiäks[ensä] käkesi,
Tullaks[ensa] toivott[eli]
Luotola[han]¹ [lankoihinsa],
5 Väinämöin sisorih[insa].
Emo kielti, v[aimo] k[äski],
Kielt[i] 3 luonnot[arta]:
"Elä lähle² V[äinämöi]nen."
Lappal[ainen] kyyttö[silmä]
10 Piti viik[oista] vihoa,
Kauk[ai]sta [ylenkatsetta],
Päällä Turjan lap[palaise]n.
Jännitti [tulista jousta],
Sulitti tulista nuolta
15 Varpu[sen vivustimilla],
Yön istu ikk[unoissa],
Valvatti vaj[ojen päissä],
Tulovaks[i] V[äinämöistä].
Jo tulevi V[äinämöine]n
20 Ajoa karett[elevi]
Selässä sin[isen] hirv[en],
Selkeä sil[ittelevi],
Taljo[a] ta[puttelevi]
Vak[a] v[anha] V[äinämöi]nen.
25 Keksi must[asen merellä],
Sinervöisen [lainehilla]:
Jo tulev[i] V[äinämöine]n;
Veti jousen [jouahutti],
Käsikoaren k[äännällytti].
30 Emo kielt[i], v[aimo] k[äski],
K[ielti] 3 l[uonnotarta]:
"Elä am[mu Väinämöistä],
V[äinö] on tätis[i poika]."
Ampu kui[ten, ei totellut].
35 Ei sopin V[äinämöi]stä,
Sopi V[äinämö]n hevois[ta],
Kautti noi[en] kai[nalojen],
Läpi lämm[inten lihojen].
Jo sormih vet[ehen sortu],
40 Käsih käänty [lainehisin];
Siinä kulk[i] 6 v[uotta],
Seulu 7 kes[eä].
Etsitäh [eksynyttä],
Kaonutt[a kaivataha],
45 Etsitäh ei[pä löytty].
Kussa päin on maahan käänty,
Sihen hauan siunaeli,
Kussa kylin maah[an] käänty,
Sihen koron siunaeli,
50 Kussa jaloi[n] moah[an käänty],
Sihen loi lohikaloja.
Ajo v[anha] V[äinämöine]n
Pah[an] pitk[ään] perä[än],
Miesten syöjä[hän kylähän],
55 Sotk[onen] ilm[an] lin[tu]
Liittelek[si, laateleksi].
Vak[a] v[anha] V[äinämöine]n
Nosti polv[ensa merestä],
Jäsenensä [lainehista].
60 Liitelekse, [laatelekse],
Muni mun[ia] 3,
Hierelev[i, hautelevi].
Vak[a] v[anha] V[äinämöinen]
Tunti p[olvensa] p[alavan],
65 Liikautti polv[iansa].
Mi munan alanen puol[i],
Min munassa valk[eata],
Se kuuk[si kumottamahan],
Ne täheksi [taivahalla].
70 Tuo on Pohj[olan] emän[tä]
Nousi aivon [aikasehen],
Aivon [aika huomenessa],
Lakuoli latti⌈e⌉n[sa];
Pellolle pihoo po[ikki];
75 Kuuli [miehen itkevänsä].
"Mitä itket V[äinämöinen]?"
"On mun syytä itkiä,
Kun ma uin omilta mail[ta]."
"Kirjottele [kirjokansi]."
80 Päivät sam[pua takoo],
Sai on sampu [valmihiksi],
Neitone[n] lepytet[yksi].
"Oi sie seppo Ilmar[inen],
Varsi viittä valm[istele]."
85 Ruoon ruuhut, kaislan [kaiskut],
Löysi ruotoa muruse[n]
Mistä naulat [kantelessa]?
Mistä kielet saatan[ee]?
Immen itkev[än] hivuk[set].
90 Ei ilolle ilo.
Soitti vanh[a] V[äinämöinen].
Alla parran,³ päällä polv[en],
Keskellä sitä väliä.
Ku ei tullut kuulom[ahan]
95 Soitantoa V[äinämöi]sen;
Itsek[i] metsän emäntä,
Itse veäkse,
Vartalolle va⌈iv⌉akse.⁴
Sano nuori Jouk[ahainen]:
100 "Miks et laula V[äinämöine]n?"
Muurah[ainen] murha[poika].
Kaikki Pohjola hav[aitsi].
Oi sie viisas V[äinämöinen]
Pan[e] nuoret sout[amahan].
105 Airon pyyryt pyinä v[inku].
Tuo oli P[ohjolan] emäntä
Kokon hiero kopr[istansa],
Itsest[änsä] iskul[innun]:
"Kokkosen[i], lintus[eni].
110 Päähän purr[en] V[äinämöi]sen."
Nosti melan [merestä],
Kokon kopria kolisti.³
Tuo oli P[ohjola]n emäntä.
Tuo oli viisa[s] V[äinämöine]n
115 Tapasi taskuh,
Löyti pa[lasen],
Sen meren mestelepi,
Sihen koron siunaeli.
Vanhat souti, pää v[apisi].
120 Sito vastan siiveks[ensä],
Toisen puolen purstoks[ensa].
[Jatko Karjan sanoja].

1 Kk:ssa sivulla: Vuotolah.
2 Näht. kynänerehdys.
3 Sanat alleviivattu.
4 Voi myös lukea: valuakse.

2153. Akonl. r. a.

Lönnrot A II 10, n. 4. 35.

[Kanteleen soitto - Kanteleen synty - Kyynelten vierintä - Laivaretki - Veneenveisto - Vipusen virsi]

Oli v[anha] Väin[ämöinen],
Teki tieolla [venettä],
Lato p[urtta] l[aulamalla],
Puuttu 3 sanoa.
5 "Ois tuolla 100 san[oa]
Suussa Antervo V[ipusen],
Vaan on äiä mentä[veä],
Hetki hemputelta[voa],
Eikä matkoja pahoja:
10 Naisten neulojen [neniä]."
Astu tuonne aian päähän.
Maan rotimo maksoi[s]tans[a].
Maksa leiväksi pätövi,
Maru maksan särpimeksi.
15 "Läksin saamah[an] sanoja,
Etsimähän luottehia."
Sano Ant[ervo] V[ipunen]:
"On tuolla 100 sanoa
Pääsky pannan päälaella."
20 Siitä vanha Väin[ämöinen]
Tappo etc.
Sai sieltä 100 sano[a].
Sai venonen valm[ihiksi].
Lykkäsi venon vesille,
25 Niin k[uin] kyyn kulon alasen
Eli käärmeh[en] elävän.
*2:sen päivän maavesiä,*
Kolman̄en venevesiä.
On luoto merellä luotu,
30 Sala saari [siunaeltu].
Sihen puuttu Pohj[an] pursi,
Vene Väinölän väsähty.
On luita luotosella:
Kokon kynkkäluun neniä,
35 Hauvin suuren hampahia,
Hivuksia Hiitten immen,
Jouhia uvet upetten.
Itse loihen sepäksi.
Sai soitto valmih[iksi].
40 Pani ponnen polvillaan,
Kären käänti taivoseen.
Virkko [vanha Väinämöinen]:
"Ken ei liene en̄en kuullut
Lohen ruotosta lojua."
45 Ei sitä metsässä ollut,
Ei sitä veessä ollut.
Vattalolla vaivoaksen.
Veet vieri silm[istänsä]
Kauhiam̄at karpaloita,
50 Päriem̄ät pääskyn päitä.

117. Uhut.

Borenius I, n. 44. - 5/10 1871.

Huotarińi Jouhko.

[Kanteleen soitto - Kanteleen synty - Sammon taonta - Väinämöisen ammunta]

"Väinämöisen virsi."

Vaka vanha Väinämöińi
Lähtieksensä käkieli,
Tullakseñse toivotteli
Luotol'ahko, lankol'ahko,
5 Emoihko sisarihinse.
Jo tuloupi Väinämöine
Selässä sinisen hirven;
Selkövä silittelöü,
Tal'l'ova taputtelou.
10 Ajou heän karetteloupi
Pitkin soita, pitkin maita,
Pitkin palokankahia,
Ammuin roattuja ahoja.
Lappalaińi kütösilmä¹
15 Veti jousen jouvahutti,
Käsi koaren keännällütti.
Emo kielti, vaimo käski,
Kielti kolme luonnollista:
Ellös ampuh² Väinämöistä,
20 Väinäm' on tätisi poika."
"Ampu kuitenk', ei totellut.
Eipä sopit³ Väinämöistä,
Sopi Väinämön⁴ hevoista,
Läst on länkien lihojen,
25 Kaut't'i kainalon vasemen,⁵
Oikiesta⁶ olkapeästä.⁷
Keäntü⁸ kämmenin merellä,
Suistu⁹ sormin lainehella.
Sielä¹⁰ kulki kuusi vuotta,
30 Seilo seittšemen kesevä.
Etsitähpä¹¹ eksünüttä,
Katonutta¹² kaivatahan
Talvella lülün livulla,
Kesällä venon kavella.
35 Nousi tuuli luotehelta,
Toini kohta koiliselta.
Ajo vanhan Väinämöisen
Pimiehen Pohjol'ahan,
Paikkahan papittomaha,
40 Miesten süöpähä külähä,
Urohon upottajaha.
Tuopa Pohjol'an emäntä
Püühki pikku-pirttiseñse,
Sivuoli kamariseñse.
45 Läksi ruhkie ulos viemäh;
Kuuli miehen itkeväksi,
Urohon ulisevaksi.
Kävi¹³ itkuva perillä:
"Mitäs itket Väinämöiñi,
50 Uliset Ulontolaińi?"¹⁴
"Sitä¹⁵ itken Väinämöińi,
Ulisen Ulontolaini,
Kuin uuvuin omilta mailta
Pimiehe Pohjol'ahan,¹⁶
55 Paikkaha papittomaha,
Miesten süöpähä küläh,
Urohon upottajah."
Mäni matkova¹⁷ vähäsen,
Kävi teitä pikkaraisen,
60 Pani paitanse pajaksi,
Housuonse palkeheksi.¹⁸
Tako rautasen haravan,
Piit tako satova sültä,
Varren kahta kalkutteli.
65 Haravoittši rannan raiskat,
Rannan raiskat, kaislan kannat,
Löüsi ruokuvo palasen,
Kalan luuta kappalehen.
Kattšeloupi, keäntelööpi:¹⁹
70 "Mitä tuosta seppo saisi,
Mies mahti mahittelisi?"
Loati soitun sorsanluisen,
Kantelvon kalaneväsen,
Kattšeloupa, keäntelöüpi,
75 Sormia sovittelou.
Eipä soitto soitakkana.
Mistä²⁰ tuoho kielet saisi?
Jouhet juoksian²¹ hevosen,
Immen itkijän hivukset?
80 Soitteloupi,²² lauleloupi,
Kattseloupi, keäntelöüpi.
Ei ollun sitä vesillä,
Jok' ei tullun kuulomah.
Itseki veen emäntä
85 Vetäütü vesi-kivellä.
Itseki metšän emäntä
Nousi koivun konkelvolla,
Lepän liekolla üleni
Väinän virttä kuulomah,
90 Laulantoa pätösen poijan.
Niinpä kaislaset karattih,²³
Meren ruokoset rojattih.²⁴

1 küüttösilmä, päällä: (kütö).
2 Elä ammu, päällä: Ellös ampuh.
3 sopit, päällä: [sop]inu.
4 Väin|ösen|: Väinämön; kons.:ssa: V-n, 1872 korj.: V[äin]ämön.
5 Ss. 25-60 Genetzin käsialaa paitsi väliinkirjoitetut ss. 40-1.
6 Päällä: [Oikiesta] on.
7 = piästä.
8 Kiäntü, päällä: [Kiänt]ih.
9 Päällä: [Suist]ih.
10 Päällä: [Sielä] on.
11 Päällä: [Et̮itähpä] on.
12 Päällä: [Katonutta] on.
13 Päällä: [Kävi] on.
14 Päällä: [Ul]a[ntolaińi].
15 Päällä: [Sitä] on.
16 Pohjolah, päällä: [Pohjolah]a.
17 Päällä: [matko]j[a].
18 palkehekse.
19 Päällä: [Katt̮elo]o[p]i o[n] [kiäntel]ie[pi].
20 Päällä: [Mistä] on.
21 juoksian, korj.: [juoksi]j[an].
22 Päällä: [soittelo]o[pi].
23 Päällä: [ka]raśi.
24 Päällä: [ro]jaśi.

304. Tollonjoki.

Genetz II, n. 17. - 4/7 1872.

T'eńesseińi Kauro.

[Kanteleen soitto - Kanteleen synty - Laivaretki - Polvenhaava - Purren itku - Verensulku - Vesille venehen mieli, naisen miehelään]

Tuopa vanha Väinämöini
Vesti vuorella venehtä,
Kallivolla kalkutteli,
Luati purtta laulamalla.
5 Vesti päivän, vesti toisen,
Jopa piänä kolmantena
Uupu kolmia sanoa,
Parraspuuta pannessahe,
Laian piähä piässessähe;
10 Kirves kilpistih kivestä,
Kalpistihi kallivosta¹
Polvehe pojan pätösen.
Väinämöisen varpahaha.
Läksi vertä varpahasta,
15 Vertä seittsemen venehtä,
Kantokorvuo kaheksan.
Ei ollun sitä mäkie,
Eikä vuorta korkieta,
Ku ei tullun tulvillansa;
20 Eik' ollun sitä mäkie,
Eikä vuorta korkieta,
Kust' ei peällittse² pärännyn.
Neitsyt Muarie, emoni,
Rakas äiti armollini,
25 Tule tänne tulvillasi,
Tuopa turveh tullessasi,
Tuo turveh tuvan takoa,
Sammal saunan seinän alta
Tulijalla³ tukkeiksi,
30 Salvaksi samuojalla,
Veren teillä telkkimikse.
Itsepä vanha Väinämöini
Pisti paksun peikalonsa,
Liitti sormensa lihavan
35 Tulijalla tukkeiksi,
Salvaksi samuojalla,
Veren teillä telkkimikse.
Sai venehen valmeheksi,
Heitti heän venon teloilla,
40 Heitti laivan lassuillansa,
Kohennaksi korjahansa,
Rekehensä reutuoksi,
Läksi siitä ettsimähe
Rauan synnin tietäjeä.
45 Ajoa karettelove
Ylimäisehen taloho,
Ylimäistä tietä myöte;
Alta ikkunan anove,
Alta kynnyksen kysyve:
50 "Onkopa talossa tässä
Rauan synnin tietäjeä?"
"Ei ole talossa tässä."
Rekehensä reutuoksi,
Kohennaksi korjahansa,
55 Ajau toisehen talohon,
Keskimmäistä tietä myöte,
Keskimmäisehe taloho;
Alta ikkunan anove,
Alta kynnyksen kysyve:
60 "Onkopa talossa tässä
Rauan synnin tietäjeä?"
"Ei ole talossa tässä
Rauan synnin tietäjeä."
Rekehensä reutuoksi,
65 Kohennaksi korjahansa.
Ajau toisehen taloho
Alimmaista tietä myöte,
Alimmaisehen taloho.
Alta ikkunan anove,
70 Alta kynnyksen kysyve:
"Eik' ole talossa tässä,
Eli täss' emon alassa,
Nykysessä nuorisossa,
Polvessa ylenövässä
75 Rauan synnin tietäjeä?"
Ukko uunilta urahti,
Akka vanha vaipan alta,
Poika portahan nenältä,
Pieni parma pankon piästä:
80 "Jo on sulettu suuremmatki,
Jalommatki jaksettunna,
Salvattu veriset salmet,
Jovet suittsi, järvet päittsi,
Lahet niemien nenättsi,
85 Jok' ennen jokena juoksi,
Myötävirtana vilasi.
Siitä vanha Väinämöini
Lähtöy heän venonsa luoksi.
Kuuli purren itköväksi,
90 Venehen hyrehtiväksi.
"Mitä sie itket puini pursi,
Veron⁴ vaivani valitat,
Kuin ei ole syytä itkijällä,
Vaivoa valittajalla?"
95 "Ompa syytä itkijällä,
Vaivoa valittajalla,
Vesillä on venosen mieli,
Tervasiltaki teloilta,
Miehysill' on neien mieli,
100 Korkiestaki koista,
Matalaisehki majaha.
Pahimmatki ilman linnut
Piälläni ne paskantavi,
Pahimmatki muan matoset
105 Alla kuareni asuvi."
Tuopa vanha Väinämöini
Lykkäi hiän venon vesillä,
Laski laivan lainnehilla,
Lato laian neitosia,
110 Neitosia vaskipäitä,
Lato toisen sulhosia,
Sukapäitä sulhosia.
Neitsyt Muarie emoni,
Rakas äiti armolline,
115 Sovitate soutimilla!
Itse vanha Väinämöini,
Itse issuksi perähe.
Siitä läksi laskomahe
Melan vaskisen varassa,
120 Kokan kultasen nojassa.
Laskie karauttelovi:
Jopa puuttu puini pursi,
Veren vaivani venehe.
Neitsyt Muarie emoni,
125 Nouses tuota kattsomahe,
Kivelläkö vain havolla,⁵
Vainko hauvin⁶ hartejilla?
Ei kivellä, ei havolla,
Eikä hauvin⁷ hartejilla,
130 Puuttu luotoh puuttomahe,
Korolla kivettömällä.
Itsepä vanha Väinämöini
Nousi mualla kotvaseksi,
Otti sorsan seäriluita.
135 Kian kylkiluun muruja,
Kaitoja kalan eviä:
Tulis soittu sorsan luini,
Kannelvo kalan eväni,
Kuin olis sepon pajassa.
140 Pani heän paitansa pajaksi,
Turkkinsa tuhuttimeksi,
Polvehen alusimeksi,
Pihtilöiksi pikkusormet,
Vasaraksi kyynäspeänsä.
145 Takuo taputtelovi,
Lyyä helkähyttelövi:
Elä soittu muilla soita,
Soita sormin loatijalla.
Soitti nuoret, soitti vanhat,
150 Soitti nainehet urohot,
Soitti miehet naimattomat.
Ei ollun ilo ilolla,
Eikä soittu soitannalla.
Sano vanha Väinämöini:
155 "Tuokoas soittu sormillani,
Kannelvo käteni alla!"
Tuotih soittu sormillaha,
Kannelvo kätensä alla.
Sormin soitti Väinämöini,
160 Kielin kannelvo pakasi,
Kalanluista kantelehta,
Hauin ruuaista romuo.
Ei ollun sitä metsässä
Siivin kaksin lentäjeä,
165 Jalan neljin juoksijoa,
Ku ei tullun kuulomahe,
*Kuulomahe soitantoa*,
Soitantoa Väinämöisen,
Iluo uvantolaisen,
170 Kuin sormin soitti Väinämöini,
Kielin kannelvo pakasi.
Itseki metsän emäntä
Sinisukkihin sivoksi,⁸
Punapakloihe paneksi,
175 Nousi koivun konkelolla,
Lepän lenkolla vetihi,
Kuulomaha soitantoa,
Soitantoa Väinämöisen,
Iluo uvantolaisen,
180 Kuin sormin soitti Väinämöini,
Kielin kannelvo pakasi,
Kalanluista kantelehta,
Hauin ruuaista romua.
Ei ollun sitä veessä,
185 Evin kuusin kulkijoa,
Ku ei tullun kuulomahe,
Kuulomahe soitantoa,
Soitantoa Väinämöisen,
Iluo u[va]ntolaisen,⁹
190 Kuin sormin soitti Väinämöini,
Kielin kannelvo pakasi,
Kalanluista kantelehta,
Hauin ruuaista romuo.
Itseki vejen emäntä
195 Veäksi vesikivellä,
Vattalolla vaivoaksi
Kuulomaha soitantoa,
Soitantoa Väinämöisen,
Kuin sormin soitti Väinämöini,
200 Kielin kannelvo pakasi.

1 kal'l'i'osta.
2 peällittši.
3 Tulijalle.
4 Veren.
5 ha'olla.
6 hau|v|in.
7 hau'in.
8 si(v)oksi.
9 uv[antolaisen].

63b. Tsena.

Topelius , Vanh. r. II, ss. 15-18. - 23/1 1821.

Jyrki Kettuńe. - Mp. Kuddnäsissä likellä Uuttakaarlepyytä.

[Sammon ryöstö - Sammon taonta - Väinämöisen ammunta]

Väinämöisen kaikenlaisia Toimituksia.

Pohjan akka harva hammas,
Kuuli miehen itkevänsä,
Urohon urisevansa.
"Ei oo itku lasten itku,
5 Eikä itku naisten itku,
Itku on partasuun urohon,
Urina Uvantolaisten,
Jouhi leuvan jorjottama."
Syötti miehen, juotti miehen.
10 Pani varsan valjasehen,
Ruskian reen etehen,
Läksi siitä katsomahan,
Laski virkkoa vitsalla,
Helähytti helmi vyöllä;
15 Ei virkku vitsatta juokse,
Helmin lyömättä hevonen.
Seppä vastaan tuloovi,
Sano Seppä Veiollensa:
"Voi sie vanha Väinämöinen,
20 Mit' olet paholla mielin,
Kuta kallella kypärinä?"
Sano vanha Väinämöinen:
"Ompa syytä ollakseni,
Lainasin Enosi lapsen
25 Pohjon pitkään perään,
Miesten syömähän kylään,
Urosten upottajain."
Siitä Seppo Ilmarinen
Viitiseksi, vaatiseksi,
30 Rauta paitoin paneksi.
Lustuhus on meis lujempi,
Rauta paijasa parempi.
Käsi on oron ohjaksessa,
Toinen neitosen nisissä.
35 Päivät sampua takuoo,
Yöt neittä lepyttelöö,
Saapi sampon valmihiksi,
Neitysen lepytetyksi.
Pohjon akka, harva hammas
40 Saatto sitte sammon tuonne
Pohjolan kivi-mäkeen,
Yheksän lukun taaksi,
Vaaran vaskeen takana.
Sano vanha Väinämöinen
45 Sepälle Ilmariselle:
"Tavo kuokka kolmi tjorpa,
Jolla saisin sammon tuolta
Pohjolan kivi-mäestä
Yheksän lukun takoa,
50 Lukut sormin loukuttelen."
Siit on vanha Väinämöinen
Sormin soitti kanteletta,
Kielin kanteleen pakasi,
Nukuttihin pohjon kanssa.
55 Siitä vanha Väinämöinen
Saapi sitte sammon tuolta
Pohjolan kivi mäestä,
Yheksän lukun takoa.
Siitä vanha Väinämöinen
60 Laski pitkin Pohjon merta.
Muurahainen murha poika
Se kusi kuren jalalle,
Kurki laski kumman äänen,
Parkasi pahan säveleen.
65 Havaitsi pohjan akka,
Meni sampoo katsomaan:
"Jok' on täältä sampo saatu
Yheksän lukun takoa
Pohjolan kivi mäestä?"
70 "Jo on täältä sampo saatu
Yheksän lukun takoa
Pohjolan kivi mäestä?"
Pohjon akka harva hammas
Läksi sampoo tapoamaan
75 Vyöltä vanhan Väinämöisen.
Renki vanhan Väinämöisen,
Iki Liera Tieran poika,
Sill' on purje puun nenässä,
Katso iän, katso lännen,
80 Katso pitkin Pohjan merta:
"Nyt tuloo Pohjan pursi,
Sota hanka hailattaapi."
Näki sen vanha Väinämöinen,
Löysi piitä pikkarainen,
85 Tosin tauloa vähänen,
Senkin mestäsi merehen,
Kaotti kainalon vasemman
Oikiasta olka päästä,
Juoksi puhki pohjan pursi
90 Sota hanka halki lenti.
Pohjan akka harva hammas
Vastat siiveksi sitoo,
Sat' on miestä siiven alla,
Tuhat on kynän tutkamessa.
95 Siitä vanha Väinämöinen
Nosti miekkansa merestä,
Lappionsa alta laian
Siitä hän siipiä sivalti.

78. Aajuolaksi.

Borenius I, n. 78. - 11/10 1871.⌈

Toarie Joakon vaimo; syntyisin Vuonnisesta. Sanoi oppineensa eräältä Kuvassaaren naiselta ja tämä arvattavasti taas Homaselta Ohvolta.

[Kanteleen soitto - Kanteleen synty - Laivaretki - Päivän päästö - Sammon taonta - Taivaan taonta - Tuonelassa käynti - Väinämöisen ammunta - Laula, laula, kieli keito - Polin puulle pyörivälle - Oikein on otavat tehty]

Lappalaini küüttä-künsi¹
Küüttä künsi, luuhamuura,
Piti heän viikoista vihoa,
Ijänkaikeista karehta
5 Peällä vanhan Väinämöisen.
Veti heän jousen jouvahutti,
Käsi-koaren keännällütti,
Ampuvoksi Väinämöistä.
Kielti üksi, kielti toini,
10 Kielti kolme luonnillista.²
Ampu kuitenk', ei totellun.
Heänpä suin sulahe sortu,
Koprin lankie³ lainnehella
Hiiren karvasen heposen,
15 Lohen mussan muotoselta.
Heän sielä kulki kuusi vuotta,
Selu⁴ seittsemen keseä,⁵
Ümpäri üheksän vuotta,
Kaikkeheh⁶ kaheksan vuotta,
20 Oi Ukko ülijumala,
Üli toatto taivahańi,⁷
Taivahallińi jumala.
Luo sie pilvi luotehelta,
Toini on lännestä lähätä,
25 Kolmas on koko terältä.
Lomatusta loukahuta.
Kassa potkalta⁸ porohkat.
Sekä nousi, jotta joutu,
Kasto potkalta⁹ porohkat.
30 Tuop' on vanha Väinämöini
Itsepä noin sanoiksi virkko.
Laulopa vielä keito kieli,
Kuin suussa surman suitset,¹⁰
Kaklassa¹¹ on manalan kahlis:
35 "Nossa tuulta tutkutointa,
Seän mänüvö meäritöintä."
Sekä nousi, jotta joutu,
Kantopa vanhan Väinämöisen
Paikoilla papittomilla,
40 Maille¹² ristimättömillä.
Äij' on sinne männehijä,
Vaan ei pois palannehia,
Pirttih on ovettomah,
Ilman ikkunattomaha,
45 Miesten süöpähä külähä,
Urosten uponnehese.
(Heän huhuta huijahutti:
"Tuo venehtä, Tuonen tüttö,
Laps' on kalman karpassuvo."
50 Tuonen neitoset toruvo,
Lapset kalman kalkuttava:
"Mipä siun Manalla soatto ?")¹³
Pohjon akka küütäkünsi,
Küütäkünsi, luuhamuura
55 Püühki pikku-pirttisehe,
Vaski lattieh lakasi
Kolikoilla kultasilla,
Vaskisella¹⁴ varpasilla.
Vei heän rikkaha pihalla
60 Vaskisella vakkasella.
Seisattautupa kuulomahe:
Kuulupa itku on mereltä,¹⁵
Eli ole¹⁶ türskü lainnehelta.
Eik' ole itku lapsen itku,
65 Eik' ole itku vaimon itku,
Itku on partasuun urohon,
Jouhileuvan juorutusta.
Pohjon akka küütäkünsi
Koprin helmaha kokosi,
70 Käsin keäri voattiehe.
Itsepä istuutu perähä,
Ottipa orjat soutumaha."¹⁷
Itsepä itkuhun¹⁸ mänövä:
Teäll' on vanha Väinämöini
75 Pirttissä ovettomassa,
Ilman ikkunattomassa,
Miesten süövässä külässä,
Urosten uponnehessa.
Itse noin sanoiksi virkko:
80 "Ohoh pa silma ukko utra,
Eli on vanha Väinämöini!
Kuin jouvuit puulla püörüvällä,¹⁹
Varvalla vapisovalla,
Äij' on tänne tullehija,
85 Voan ei pois palannehija.
Soatko sampuvo takuvo,
Kirjokantta kirjoval'l'a
Kolmesta jüvästä osran,
Kahesta karitsan luusta."
90 Itse²⁰ noin sanoiksi virkko:
"On on seppo Ilmorini,
Ku on taivosen takonuñ,
Ilman kannen kolkutellun,
Oikein otavat tehnüñ,
95 Tähen taivon taitavasta.
Kuun²¹ peässit, päivän peässit
Üheksän lukun takoata,²²
Miks' et minuo²³ peästän,
Kuks' et kurjova pelasta?
100 Heitit kurjan kuolomah,
Vaivasen häviemähä."
Tuop' on seppä Ilmorini²⁴
Ottipa kuusen kultaoksan,
Kuusen²⁵ kukkalatvan.
105 Siitä loati puisen purren.
Itse noin sanoiksi virkko:
"Tuop' on vanha Väinämöini:
Nousepa purren koari-puulla,
Venon keulalla vetäüvü."
110 Tuop' on seppo²⁶ Ilmorini
Itse istuutu perähä.
Siitäpä läksi laskomahe.
Laski päivän, laski toisen.
Jo päivänä kolmantena
115 Puuttu pursi juoksomasta,
Veneh hankańi halistu.
"Nouse vanha Väinämöini
Nouse sie jo kattsomahe
Kivelläk' on kannollak' on,
120 Vaink' on vanhoilla sijoilla.
Vaink' on voaran kukkuralla."
"Ei ole kivell' ei ole kannoll'
Eik' ole vanhoilla sijoilla,
Ei ole voaran kukkuralla,
125 Hauvin on suuren hartejilla,
Vejen on koiran konkkuluilla."
Tuop' on vanha Väinämöini
Ottipa veitsen huotrastaha,
Tupestah on tuiman rauvan.
130 Heän veti venosehese,
Talu tarkka pohjahase,
Loip sepolla etehe:
Mit' on tuosta seppä soapi?
Tuop' on seppo Ilmorini
135 Pani heän polvehe pajakse,
Turkkihe tuhuttsimekse,
Küünäspeän vasarakse,
Polveh on alusimekse.
Tako heän ruotaista romuvo.
140 Kalan luista kantelehta.
Itse noin sanoiksi virkko:
"Oi on vanha Väinämöini,
Soita ruotaista romuvo,
Kalan luista kantelehta."
145 Soitti ruotaista romuvo,
Kalan luista kantelehta.
Eik' on soittu soitakkana,
Eik' on jäntijet järäjä.
Itse vanha Väinämöini,
150 Itse noin sanoiksi virkko:
"Eipä soittu soita muilla,
Eikä jäntijet järäjä,
Kuin on soitun loatijalla."
Tuop' on seppo Ilmorini
155 Soitti ruotaista romuvo,
Kalan luista kantelehta.
Läksi soitto soittamahe,
Jäntijet järäjämähe.
Itseki metsän isäntä
160 Korvin korpehe ajakse,
Lükkelekse lümmüksellä
Soitantoa kuulomahe.
Itseki vejen emäntä
Rinnoin ruokoho vejäkse,
165 Vetäütü vesihavolla
Soitantoa on kuulomaha.

1 küüttäkünsi, korj.: küütäkünsi.
2 luonnollista.
3 lanki⌈e⌉.
4 "Selu s. o. seiloau".
5 keseä, korj. [kese]v[ä].
6 Kaikkehe.
7 taivahaińi.
8 Jos t:n viivat, kuten näyttää, ovat ylempänä olevien sanojen alleviivauksia, on luettava: polkalla.
9 p[olkalla]?
10 surma suitset.
11 Kaklass'.
12 Mailla.
13 Nämä runolle vieraat sanat jäivät pois runoa toista kertaa laulettaessa.
14 Vaskisilla.
15 Päällä: [Kuulup]o [itku mereltä].
16 on.
17 soutamaha.
18 itkuh on.
19 p[yörivällä?].
20 Myös: Heänpä.
21 Kuun on.
22 Ss. 96-7 alleviivattu.
23 minu^vo.
24 Päällä lyijykyn.: Nojo poika Pohjolaini.
25 K-n, luettava: Kulta-oksan.
26 s[eppä?], vrt. s. 102.

587. Pääkönniemi.

Genetz II, n. 66. - 14/8 1872.

Fekli Jouhkiman poika.

[Kanteleen soitto - Kanteleen synty - Laivaretki - Veneenveisto]

Tuob' oli vanha Väinämöine
Vesti vuorella venehtä,
Kalkutteli kalliolla,
Laitto purtta laulannalla;
5 Puuttu kolmie sanoa,
Laian liitti, laulun laulo,
Toisen liitti, toisen laulo,
Kolmannell' kokan asetti.
Saib' on veno valmeheksi,
10 Lükkäs' on venon vesillä,
Sadalaian lainehilla;
Paniba vanhat soudamahe,
Vanhat soudi, peä vabisi;
Paniba nuoret soudamaha,
15 Nuoret soudi, airot notku,
Teljot tedrinä kukerdi.
Nuoret kerd' on veällettihe
Korvan kuulomattomalla,
Nuoret toini veällettihe
20 Silmän siidämättömällä,
Nuoret kolmas veällettihe,
Vanhan Väinön purste puuttu,
Takeldu puno venone,
Ei havolla, ei kivellä,
25 Suuren hauin harde'ella,
Merikoiran kokkaluilla.
Tuob' oli vanha Väinämöine
It̮e tuo sanoikse virkki:
"Ongos tässä nuorisossa,
30 Kansassa ülenijässä
Tämän purren peästäjäistä,
Venosen kevendäjäistä?"
Tuob' oli nuori Jouhanaini
Ottiba miekan viereldänsä,
35 Luun puroman puoleldanse;
Iskibä miekalla merüttä,
Lasketteli laian alla,
Miekka mullaksi mureni,
Ei haugi midänä tiedät.
40 Tuob' oli vanha Väinämöine
It̮e tuo sanoikse virkki:
"Ongos tässä nuorisossa,
Kansassa ülenijässä
Tämän purren peästäjäistä,
45 Venosen kevendäjäistä?"
Kaikkiba kansa vassattihi:
"Ei ole tässä nuorisossa,
Kansassa ülenijässä
Tämän purren peästäjäistä,
50 Venosen kevendäjäistä."
Tuob' oli vanha Väinämöine
Otti miekan viereldänse,
Luun puroman puoleldansa,
Iskibä miekalla merüttä,
55 Lasketteli laian alla;
Haugi kolmeksi muruksi,
Händämuru häilähteli,
Keskimuru keilahteli
Meren mustihi mudihe,
60 Peämuru kädehe soadih,
Meren koiran¹ kokkaluutki.
Tuob' oli vanha Väinämöine
It̮e tuo sanoikse virkki:
"Mid' on tuost' on seppo saisi,
65 Saisko² tuost' on kandelehta?"
"Sepposen' on Ilmolline,
Tagoja ijänigune,
Tavos raudane harava,
Vars' on viittä valmistele,
70 Puud' o'on sadova süldä
Miehen käüttävän käsillä."
Haravoit̮t̮' on ruuon ruutot,
Ruuon ruutot, kaisl'an kautot,
Löüdäü luuda murusen,
75 Kalan luuda kappalehen,
It̮e tuo sanoikse virkki:
"Mid' on tuost' on seppo saiski?
Saisko luuhuosta ilosen,
Kalan luusta kandelehen?"
80 Mist' on tuoho naulatsoahah?
Suuren hauin³ hambahista,
Merikoiran kokkoluista.
Mist' on tuoho kielet soahah?
It̮en Hiien⁴ hivuksista.
85 Mist' on tuoho roka soahah?
Juoksijan orihin jouhet.
Saib' on kandele valmeheksi;
Tuob' oli vanha Väinämöine
It̮e tuo sanoikse virkki:
90 "Ongos tässä nuorisossa,
Kansassa ülenijässä
Tämän soitun soittajaista,
Ilosen ilottajaista?"
Tuob' oli nuori Jouhanaine
95 Otti soitun sormillanse,
Kandelen käsivarsillanse,
Soitti päivän, soitti toisen,
Ei ole soittu soitannalla,
Ei ilo ilolla käütä.
100 Tuob' on vanha Väinämöine
It̮e tuo sanoikse virkki:
"Ongos tässä nuorisossa,
Kansassa ülenijässä
Tämän soitun soittajaista,
105 Ilosen ilottajaista?"
Kaikkiba kansa vassattihi:
"Ei ole tässä nuorisossa
Tämän soitun soittajaista,
Ilosen ilottajaista."
110 Tuob' oli vanha Väinämöine
Otti soitun sormillanse,
Kandelen käsivarsillanse,
Alla parran, peällä polven,
Keskell' on sidä väli'e.
115 Sormin soitti Väinämöine,
Kielin kandele pagasi,
Soitti päivän, soitti toisen,
Job' on soitti kolmannengi.
Job' on soittu soitannalla,
120 Jo ilo ilolla käübi:
Mi on met̮ässä met̮än otusta,
Nellin jaloin juoksovaista,
Kaikki nuoho tuoho tuldih
Soitandoa kuulomahe,
125 Iluo tähüstämähe.
Mi on met̮ässä met̮än otusta,
Kaksin siivin lendäväistä,
Kaikki nuoho tuoho tuldih
Vanhan Väinön soitandua,
130 Soitandua kuulomahe,
Iluo tähüstämähe.
It̮eg' on met̮än isändä
Vedih koivun kongelolla
Vanhan Väinön soitandua
135 Soitandua kuulomahe,
Iluo tühüstämähe.
Mi on veissä vein kaloja,
Kuusin evin kulgijoida,
Kaheksin karehtelija,
140 Kaikki nuoho tuoho tuldih
Vanhan Väinön soitandua,
Soitandua kuulomahe,
Iluo tähüstämähe.
It̮e tuo vejen emändä
145 Vedihe vesikivellä
Vanhan Väinön soitandua,
Soitandua kuulomahe,
Iluo tähüstämähe.

1 Merikoiran.
2 Saisk' on.
3 hauvin.
4 Ittsen Hiijen.

609. Kostamus.

Lönnrot R, n. 619. - 1837.

[Kanteleen soitto - Kanteleen synty - Kyynelten vierintä - Laivaretki - Purren itku]

Kuulin immen itkeväksi,
Venehen valittavak[si],
Sinne harppi hattaroitta.
V[äinämöinen]:
5 "Oi pursi J[um]alan puista,¹
Luotu luojan tervaksista,
Sie itse veny vesille,
Ilman ollan ottamatta,
[Ilman] käen kosettamatta."
10 Lasetteli laivojahan,
Melan vaskisen [varahan].
V[äinämöinen]:
"Anna Ahti suuri hauki,
Tahi kaksi pienem̄äistä,
15 Annan suolet soutajalle,
Pään perä piteliällä;
Keski murun keittäjällä,
Rasvat rannan kiertäjällä,
Sappi ilman istujalla,
20 Maksat maalta katsojalla."
Eipä ollut aikojaa,
Jo puuttu veno - -
"Ku on vanhin sulhol[oista],
Se menkö katsom[ah],
25 Kivelläkö vai havolla."
Veti haukia veitsellä,
Pää poikki, terä muruiksi,
Terä mullaksi mureni.
"Ku ollo vanhin [sulholoista],
30 Sepä hauin nosta'kahan."
Kääntä[ä] venen
Olotse omille maille,
Perin maille vier[ahille].
Pani sotkot soutimille,
35 Allit airoille ylenti.
*Tultih maalle.*
"Ku ollo vanhin sulhol[oista],
Sepä hauin kanta'kahan."
Siitä hauki keitetäh.
Tehään² harppu hampahasta.
40 Itki soitantoaan.
Kyynel meren pohjaan. Pani korpin käymään kyyneltä meren pohjasta, "mie siulle annan sulkaturkin", paljas korppi sitä ennen oli. - Kävi korppi - sai turkin.

1 |luoma|: *puista*.

2 Päällä: Tuli.

637. Venehjärvi.

Karjalainen n. 93. - 1894.

Hoto Laurin tytär Lesońi ("Sokie Hoto").

[Kanteleen soitto - Kanteleen synty - Laivaretki - Purren itku]

Läksi vanha Väinämöini,
Läksi ostamah orihta,
Suvikunnan kuuntelohe,¹
Suvikunnan suitset vyöllä,
5 Varsan val'l'ahat olalla.
Itse vanha Väinämöini
Kuuntelekse, keäntelekse,
Mitä itköy puini pursi,
Kaksihankani halajau.
10 "Mitä itket puini pursi,
Kaksihankani halajat?"
"Sitä itken puini pursi,
Kaksihankani halajan:
Muut kaikki pahemmat purret
15 Käyväh kolmitsi Kemihe,
Tuuvah täytenä eluo;
Mie pursi, parempi pursi,
Miepä lahon lassuillani,
Vieren veistämäisilläni.
20 Kaikki ilman lintusetki
Pietäh peälläni pesijä;
Kaikki moan matosetki,
Kaikki tuonen toukkasetki
Pietäh allani pesijä."
25 Itse vanha Väinämöini
Otti kartun kankahalta,
Pyyhki purren puhtahakse,
Kaksihangan kaunehekse.
Lykkäipä heän puisen purren,
30 Työnsi venosen vesillä;
Latjai laijan neitosija,
Toisen laijan poikasija,²
Itse issukse perähe.
Pani vanhat soutamahe;
35 Vanhat souti, peät vapisi.
Pani nuoret soutamahe,
Itse issukse perähe,
Merimela kainalohe.
Nuoret souti, airot notku,
40 Nenä joiku joutsenena,
Airon pyyrit pyinä vinku,
Hangat³ hanhina hatsatti,
Perä kroatsku koarnehena,
Tellot tetrenä kukerti.
45 Laski päivän, laski toisen,
Jop' on laski kolmannenki;
Päivän laski moavesijä,
Toisen päivän suovesijä,
Kolmannen merivesijä,
50 Jop' on pietty puini pursi,
Kaksihankani vakautu.
Tuopa vanha Väinämöini
Tuopa noin sanottelekse:
"Kivelläkö vai havolla,
55 Vai hauvin koiran hartehilla,
Vesikoiran selkäluilla?"
"Ei kivellä, ei havolla,
Kuin hauvin koiran hartehilla,
Vesikoiran selkäluilla."
60 Otti ongen oškaštahe,
Veärän rauvan väskystähe,
Veti hauvin venehehe.
Katseloupa, keäntelöyve.
"Tulispa somani soittu,
65 Kalanluini kantelehe
Hyvän loatijan käsissä,
Hauvin koiran hampahista,
Vejen koiran koukkuluista."
Jopa loati somasen soitun,
70 Kalanluisen kantelehen.
Jopa on soitti päivän, toisen,
Soitti kohta kolmannenki
Kalanluista kantelehta.
Itseki metsän emäntä
75 Vyötitsekse, voatitsekse.
Sinisukkahan sivokse,
Punapaklahan panekse,
Kohoi koivun konkelolla,
Lepän lengolla yleni
80 Tuota kummoa kuulomahe,
Kalanluista kantelehta.
Itseki vejen emäntä
Vyötitsekse, voatitsekse,
Sinisukkahan sivokse,
85 Punapaklahan panekse.
Vetäyty vesikivellä,
Hankikse vesi havolla
Tuota kummoa kuulomahe,
Kalanluista kantelehta.

¹ kuuntel|u|he: kuuntelohe.
² Tois. kert.: purlakkoja.
³ Han|k|at: Hangat.

2160. Vuokk.

Salminen V., n. 1965. 18.

Muarie Remsuńi, o. s. Marttińi, Kivijärvestä tuotu.

[Kanteleen soitto - Kanteleen synty - Laivaretki - Purren itku - Vellamon neidon onginta]

Olipa vanha Väinämöińi,
Tietäjä ijän ikuńi,
Porras polven päiväll'ińi,
Heän oli etšijä hevosen,
5 Kuloharjan kuuntelija.
Etši päivän, e[tši] toisen,
Jo päivänä kolmantena
Kuuli hän purren itköväkse,
Venehen valittavakse.
10 "Mitä itket, pursi puińi,
Vene hankava halajat?
Itketkö sie puuhuttasi,
Hankatuttasko halajat ?"
"Enkä itke puuhuttani,
15 Hankatuttan' en halaja,
Sitä itken pursi puińi,
Vene hankava halajan:
Muut purret sotoa käyvvä,
Tuhansin eluo tuuva,
20 Miepä lahon lassuillani,
Venyin vestämäisilläni,
Ilkijämmät ilman linnut,
Matelijat moan matoset
Peälläni peseä¹ pitävät,
25 Alla koareni asuvat,
Parraspuuni paskantoavat."
Itše vanha Väinämöini
Katkai vassan vaskilatvan,
Vaskilatvan, tinavarvan,
30 Pȳhki purren puhtahakse,
Venehe valittavakse.
Lykkäsi venon vesillä,
Laski purren lainehilla,
Itše issukse perähän,
35 Kokan kultasen nojahan,
Melan vaskisen varahan.
Latjai laijan laitapuolen
Sukapäitä sulhasija,
Vaskivöitä neitosia,
40 Sukapäitä, vaskivöitä.
Pani vanhat soutamahan,
Vanhat souti, peä vap[i]si.
Pani nuoret soutamahan,
Nuoret souti, airot notku,
45 Tel'l'ot tetrenä kukerti,
Nenä joiku joitšenena,[!]
Perä kroatšku koskelona.
Laski päivän, laski toisen,
Jo päivänä kolmantena
50 Jo puuttu veno vesillä
Pietty pursi lainehilla.
Itše vanha V[äinämöi]ńi
Katšelouvi, keäntelöyvi,
Ympäri molommin puolin,
55 Kahen puolin kaikki paikat,
Kivelläkö vain havolla,
Vainkon hauvin hartejilla,
Vein koiran kovilla luilla?
Ei kivellä, ei havolla,
60 Vain on hauvin hartejilla,
Vein koiran kovilla luilla.
Itše v[anha] V[äinämöi]ńi
Otti ongen taskustansa,
Väkärauan väskystänsä,
65 Tupestansa tuiman rauan,
Nostipaha lohen veno⌈s⌉se.
Katšelouve, keäntelöyve,
Ympäri molommin puolin,
Kahen puolin kaikki paikat,
70 Lohisikse lounasikse.
Lohiviploi vil'l'aksensa,
[Lohi] palstoi pannaksensa,
Lohi loiskahti merehen,
Kala kirjokammerrakse.
75 Sieltä peätänsä kohotti
Vihurilla viiennellä,
Kupehella kuuennella,
Oallolla yheksännellä:
Emp' on siulla tullukkana
80 Lohisikse lounasikses',
Lohiviploi viiltävikse,
Lohipalstoin pantavikse.
Miepä on tulinkin siulla
Ikusekse puolisokse,
85 Sijase levittäjäkse,
Jalkojesi jaksajakse,
Panijakse peänalasen.
Itšepä v[anha] V[äinämöi]ni
Laski seppijen pajahan:
90 "Oi sie seppo, veijoseni,
Tavo rautańi harava,
[Tavo] pit[!] satoa syltä,
Varsi kahta kalkuttele,
Läksisin neittä haroama."
95 Harasipa päivän, h[arasi] toisen,
Jo päivänä kolmantena,
Löysi heä ruskuan murusen,
Kalalluuta kappalehen.
Mihän tuostaki tulisi
100 Hyvän mahtajan käjessä,
Tulisko hänestä soittu?
Ottipa soittun[!] sormellansa,
Käsillänsä kantelvoisen,
Soittihan päivän, soitti toisen,
105 Jo päivänä kolmantena
Tulipa moasta moaneläjät,
Vejestä vejen elejät[!]
Sitä iluo kuulomahan.
Itšeki vejen emäntä
110 Nousi koivun konkelolla,
Lepän lenkolla yleni,
Sinisukkahan sivokse,
Punapauloihen paneikse.
(Aina loppuu kesen.) Näis' on Suomen sanoja seass', kuka lienee loatint: lounasiksi = hyvin vanha kansa - ei nykynen primeti.

1 pes|e|ä: pesää.

652. Jyvöälaksi.

Lönnrot A II 6, n. 31. - 1834.

[Kanteleen soitto - Kanteleen synty - Laivaretki]

Oli v[anha] Väinämöin[en],
Läksi merta laskem[aan],
Somerta sirottam[aan]
Venehellä vask[isella],
5 Ruuhella rautapohj[alla].
Löysi luotos[en] m[erellä],
*Luottosessa puuttosessa,*
Puuttu pursi juoks[emasta],
Venet Väinölän väs⌈e⌉hty.
10 Katselo[o], k[ääntelöö],
Keri koiran koukkuluita.
Katseloo, k[ääntelöö]:
"Mitä noista ei tulisi
Suuren hauin hamp[ahista]?"
15 V[aka] v[anha] V[äinäinöinen]
Pani paitansa p[ajaksi],
Turpansa [tuhuttimeksi],
Vasaraksi [kyynäspäänsä],
Pienet sor[mensa pihiksi],
20 Takoa [taputteloopi],
[Lyöä] helkähött[elööpi].
Tako soiton sorsanl[uisen].
Soitteloopi, joitteloopi.
Sano v[anha] V[äinämöine]n:
25 *"Annas soitto sormilleni!"*
Itse istu [soittamaan]
Raito rantakalliolla.
Ei ollut veess[ä]
*Evin kuusin kulkevata.*
30 Itsek[i] mets[än] em[äntä]
Nousi koiv[un] k[onkelolle],
Haavan harjalle yleni,
Iloa iki runoisen.

670 a). Koljola.

Inha n. 264 (= n. 154). - 1894.

Martiskaińi Teppana.

[Kanteleen soitto - Kanteleen synty - Laivaretki - Polvenhaava - Sammon ryöstö - Veneenveisto - Vipusen virsi]

Väinämöisen veneen veisto.

Vaka v[anha] V[äinämöini]
Teki tiiolla venettä,
Laati purtta laulamalla.
Vesti vuorella venettä,
5 Kalkutteli kalliolla,¹
Ei kirves kiveen² koske,
Eikä kalka kalliohon.
Pirupa varren vaapahutti,
Lempo tempasi terästä
10 Polvehen³ pojan pätöisen,
Varpahasen V[äinämöise]n.
Siitä veri tulla tupruoovi,⁴
Hurme huppuroitteloovi,
Verin mättähät mänöövät,
15 Marjan varsikot valuvat.
Siitä v[anha] V[äinämööni]
Sitä puhu polveheessa,
Siitä sylki jalkahaase.
"Ukkopa kultańi kuningas,
20 Vaari vanha taivahińi,
Itse pilvien pitäjä,
Hattarojen hallitsija,
Tuos turve tuvan takoa,
Salpa saunan seinän alta
25 Veren tiellä telkkimeksi,
Salvaksi⁵ samujoella.
Eipä maito maahan joua,
Miesten hempu heinikköhön,
Kumpuhun urosten kulta,
30 Miesten kauni kankahassa.
Syömessä on veren sija,
Alla maksojen majasi,
Alla keuhkon kellarisi.
Veri seiso niinkuin seinä,
35 Asu niinkuin aitan parvi;
Salvakse olkoot sanat Jumalan⁶,
Siiteiksi⁷ on Luojan silkki,
Koapu Herran kattehiksi."
Its[e] noin sanoiksi virkki:
40 "Rautaraukka, kuotokoira,
Teräs tenhopäivällińi,
Mistä⁸ lie liikkunut lihoa,
Siihen liittelen lihoa;
Mistäpä suonta sorkahtanu,
45 Siihen suonta solmieehe.
Neits[yt] M[aaria] emońi,
Rakas äiti armollińi,
Ompele utuisin neuloin,⁹
Tiinaneuloin¹⁰ tikkaele;
50 Alta aivin terveheksi,¹¹
Vian tietämättömäksi.
Kusta lie liikk[unu] l[ihoa],
Siihen liittel[e] lih[oa];
Kusta suonta sorkah[tanu],
55 Siihen suonta solmiehe.
Pääll'on kalvo kasvattele,
Alla rasva räyhyttele,
Alt'on aivin terveheksi,¹¹
Päältä tuntumattomaks[e],
60 Keskihe kivuttomakse,
Vian tietämättömäkse.
Veäppäs päällä¹² lemmen lehti,
Kultalumme luijahuta!"
*V[aka] v[anha] V[äinämöni]*
65 Teki tiiolla venettä,
Laati¹³ purtta laulamalla.
Uupu 3 sanoa
Laian päähän peässessäähe,¹⁴
Parraspuuta pannessaahe.
70 Itse noin sanoiksi virkki:
"Ois tuolla 100 san[oa],
1000 on muuta munkerrusta,
Peäskyparven on päälaella,¹⁵
Hanhiparven harteilla,
75 Ne on kaikki mitättömiä.
Tuolla olis 100 sanoa
Suussa suuren angervoisen,¹⁶
*Vatšass[a] Vipusen vanhan,*
Ne olis kaikki [avullisia],
80 Töissä tarpehellisia;
Sieltä ei ole ottamista
Tunnottoman, tiiottoman,
Mahittoman, maltittoman.
Sinne 3 juonta juostavoa,
85 Toinen nieklojen neniä¹⁷
Yks' on tapparojen teriä,¹⁸
Kolmas miest[en] miekkojen teriä.¹⁹
Josp'on jalka hairahtuisi,
Vasenki jos vaapahtaisi,
90 *Peäki²⁰ pahoin menisi,*
Hius hieno lankieepi.
Kertoo V[äinämöise]n matkan Vipusen luo, vaan sanoo ettei laulettu, sai se 3 sanaa.²¹
Työnsi venon on vesill[ä],
Satanaulan lainehilla,
Pani puolen²² parraspuuta,
95 Pani puolen²³ neitosia,
Toisen vanhoa väkeä,
Itse istui on peräähän,²⁴
Pitihän²⁵ miekalla pereä,
Tuijotti²⁶ tupettomalla.
100 Laski päivän maavesiä,
Toisen päivän suovesiä,
Kolmannen meren vesiä;
Puuttupa pursi juoks[e]masta²⁷
Takeltuu veno punańi.
105 Itse noin sanoiksi virkki:
"Katsokaa on nuoret miehet,
Mihinkä se pursi puuttu,
Takeltu²⁸ veno punańi?"
Siitä katsoo vanhat miehet:
110 Ei ole kivell[ä], eikä kannoll[a],
Suuren on hauin hartehella,
Vejen koiran koukkuloilla.
Nosti melan on merestä,²⁹
Tammen³⁰ lastun lainehesta,
115 Sillä hauki[a] sivalsi;
Hauki on 3 palakse.
Siitä otti hauiin luita,³¹
Laati soitun³² sorsan luisen,
Kantelon kalan eväisen.
120 Virkko v[anha] V[äinämöni]:
"Soittakaa on nuoret³³ miehet!"
Soitti nuoret, soitti vanhat,
Eipä niillä soitto soita,
Eikä kantelo kalise.
125 Siitäpä v[anha] V[äinämöni]
Ottipa soiton sormillaahe,
*Polvilla poikkipuolten,*³⁴
Itse noin sanoiksi virkki:
"Ei se muilla soitto soita,
130 Kuin ei soine loatijalla,
Kanteleen on kanijalla."³⁵
Sanopa v[anha] V[äinämöni]:
"Ei ole sitä metsässä
Jaloin neljin juoksevata,
135 Ei ole sitä metsässä
Siivin kaksin lentäjeä,
Jok' ei tulle kuulemahan."
Itsepä vejen emäntä³⁶
Vetäytyy³⁷ vesihavolla,
140 *Lykkelekse lymmyksellä*³⁸
Soitantoa kuulemaahe.³⁹
Laski⁴⁰ sammun javolle,⁴¹
Siell[ä] kynti sammon juuret,
Juurtu⌈i⌉ sampo juuret
145 9 sylen syvähän.
Siitä v[anha] V[äinämöni]
Kynti sammon juuret
Satasarvella härällä,
1000 päällä tursahalla.
150 Siitä sampu sai mereehe,
Sitä⁴² vesi rikkahammaksi.⁴³

1 Ss. 4-5 ovat alkuperäisessä kk:ssa kirjoitetut syrjään 1:n ja 2:n säkeen kohdalle.
2 N:ssa 154: kivehen.
3 Polve|n|: Polvehen.
4 N:ssa 154: Veri tulla tupruoovi.
5 N:ssa 154: Salvakse.
6 Salva|t| olkoot Jumalan: Salvakse o. *sanat* J. N:ssa 154: Salvakse (olkoot) sanat Jumalan.
7 Siit ei |eksy|: Siiteiksi. N:ssa 154: Siteikse on Luojan silkki.
8 Mistä|pä|: M.
9 N:ssa 154: nekloin.
10 N:ssa 154: Tinanekloin.
11 N:ssa 154: tervehekse.
12 Veäppäs lemmen: V. *päällä* l.
13 N:ssa 154: Loati.
14 peäs|ty|: peässessäähe. N:ssa 154: peähän.
15 N:ssa 154: peälaella.
16 Sivulla: (sukunimi, Teppana). N:ssa 154: Ankervoisen.
17 N:ssa 154: seuraavat ss.: Yksi nieklojen neniä, Toinen tapparain teriä.
18 Ss. 85-6 järjestys, alkuaan päinvastainen, on numeroilla muutettu.
19 N:ssa 154: Kolmas (miesten) miekkojen teriä.
20 Peäk|k|i: P.
21 N:ssa 154: (Kertoi, että V[äinämöinen] kävi Vipusen luona, mutta sanoi kertomusta siitä niin hirveäksi ja syntiseksi, ettei hän ruvennu sitä laulamaan.)
22 Päällä: [puo]lella; samoin n:ssa 154.
23 Päällä: nuoria; samoin n:ssa 154.
24 N:ssa 154: perähän.
25 N:ssa 154: Piti hän.
26 Tuijott|o|: Tuijotti.
27 N:ssa 154: juoksemasta.
28 Takeltu|u|: T.
29 melan merestä: m. *on* m.
30 Tamm|in⌈en⌉|: Tammen. N:ssa 154: Tammilastun lainehista.
31 Otti hauiin lu|u|ta: *Siitä* o. h. luita, n:ssa 154: hauin l.
32 N:ssa 154: soiton.
33 Soittakaa nuoret: S. *on* n.
34 N:ssa 154: Polvilla (on) poikkipuolten.
35 Kanteleen kanijalla: K. *on* k.
36 Tämän jälkeen on alkuperäisessä kk:ssa: |Vetäytyi kynn|.
37 V|i|täytyy: Vetäytyy.
38 Sivulla selitetty: (kaatuva puu, hakoja).
39 N:ssa 154 on tämän säkeen jälkeen rivi viivoja.
40 |Viiletti| Laski: L.
41 N:ssa 154: jaolle.
42 N:ssa 154: Siitä.
43 N:ssa 154: rikkaammaksi.

617 a). Latvajärvi.

Bor. I, n. 91:n vert. - 1/9 1877.

Arhippaińi Miihkali.

[Kanteleen soitto - Kanteleen synty - Laivaretki - Purren itku - Saaren neidot]

2. [Läksi] ettsohon [orihin].
13 1/2. Loi suolla hevosen šuitset,
Varsan val'l'ahat aholla,
Niin on tuonne šoatuoho,
Niin siitä sanuo šoatto.
14. [Mitä itket] puińi [pursi].
50 1/2. Huomenna mońikkahana.
51-94. Huomautettu: Jätettiin pois 1/9 77.
81. [Sini]pä [itki soaren immet].
86. [Iten p[urje]p[uu]n alaista.
87. Liinahankin haltieta. (Lemm.)
91 1/2. Enkä itkis s[aare]n puita.
95 1/2. N'iin šiitä šanuo šoatto.
98. Päällä poispyyhitty: [V]ejen.
101. Se on [hauvin harteilla].
107. [Tuoss' ois naulat ka]ntelv[oista].
111. Raitap[ehkon peršieštä].
112. [Mistä]pä [kielet soatanehe].
126. [Kären] (on) [keänti taivo(i)sella].
135. [Itse]ki [metsän emäntä].
Runon alla: 1/9 77 "tämä oikein nyt on."

359. Akonlaksi.

Karjalainen n. 55. - 1894.

Poahkomie Omenaińi.

[Tuonelassa käynti - Väinämöinen sotaan]

"Väinämöińi."

Sormin soitti Väinämöini,
Kielin kanteleh pakasi.
"Lähen miehittä sotahe,
Urohitta ampumahe,
5 Ettei lyijy lykkeäisi,
Tinapalli paiskoaisi,
Hevosella hirvisellä,
Kalan mustan muotosella."
Ajau heän Ahin aitojen peritsi
10 Kivisellä kirkkotiellä;
Rikkoi on reki runoilta,
Taittu tammini jalas
Ahin aijan keäntimillä,
Veitikän veräjän suilla.
15 Heän huhuta huijahutti:
"Onko tässä nuorisossa,
Kansassa kasuavassa
Runoreen kohentajoa?"
Eipä tuota kuullutkana.
20 Lähtöy Tuonelta oroa,
Manalalta veäntietä.
Astuo tututtelouve
Tuonen mustoa jokie.
Heän huhuta huijahutti,
25 Vihelteä viuvahutti:
"Tuo venettä Tuonen tytti.
Laivoa Manalan lapsi!"
Tyttö varsin vastoauve:
"Veneh teältä tuotanehe,
30 Kun syy sanottanehe."
"Tytti tuo taltan ta oran ja šiitä reki korjautuu."

14. Jyskyjärvi.

Berner n. 47. - 11/7 1872.

Mikko Huitturi.

[Kanteleen soitto - Kanteleen synty - Maailmansyntyruno - Sammon ryöstö - Sammon taonta - Väinämöisen ammunta - Vieraalle maalle joutunut]

Tuop' on vanha V[äinämöi]ni
Lähtieks' hän käkesi,
Tullakses hän toivotteli
Luotolaha lankohoinsi¹,²,
5 V[äinämöi]sen³ sisarihinsa.
Lappalaine kyyttösilmä
Piti viikoista vihoa,
Kaukaista ylenkatsetta
Peällä vanhan V[äinämöi]sen.
10 Emo kielti, vaimo käski,
Epäsi kavehta kaksi,
Kielti kolme luonotarta.
Lappalaine kyyttösilmä
Ei tuo kuitenkaa⁴ totellu.
15 Tuop' on vanha V[äinämöi]ni
Hyppäsi hyvän selällä,⁵
Hirven sinisen selällä,⁶
Karvoja silittelöyve,⁷
Taljoa taputtelouve,⁸
20 Ajoa karettelouve.⁹
Lappalaine kyyttösilmä
Yöt issu ikkunoissa,
Valvatti vajojen päissä.
Sulitti tuliset nuolet
25 Peäskyn¹⁰ pienillä sulilla,
Varpusen vivuttimilla,
Veti jousen jouahutti,
Käsikoaren keännälytti.
Lappalaine kyyttösilmä
30 Keksi mustasen merellä,
Sinervöisen lainehilla,
Ampu tuota V[äinämöi]stä;
Ei sopinut V[äinämöi]stä,
Sopi Väinämön hevoista
35 Kautti noijen kainaloijen,
Läpi länkisten lihojen.
Tuop' on vanha V[äinämöi]ni
Jo sormin merehen sortui,
Käsin keäntyi lainehihi.
40 Jo kulki kuusianne,
Karehti kaheksianne,
Kulki kuusissa hakoina,
Kulki petäjäissä pölkyn päinä
Jo kulki kuusi vuotta,
45 Seilu seitsemän kesoa.
Etsittih' on eksynyttä,
Katonutta kaivattihi¹¹
Talvella lylyn livulla,
Kesällä veno kepeillä;
50 Etsittih'¹² ei löyvetty.
Tuop' on¹³ v[anha] V[äinämöi]ni
Nosti polvensa merestä,
Jäsentensä yleni.
Sotkoine¹⁴ ilmanlintu,
55 Lentöä leputtelovi,
Etsivo pesän sijoa,
Jo muni munaista kolme
V[äinämöi]sen polven peähä;
Hierelöypi, hauteloupi.¹⁵
60 Tuop' on v[anha] V[äinämöi]ni
Tunti polven palavan.
Jäsenen on lämpievän,
Liikahutti polvia(n)sa,¹⁶
Jäsentäsä¹⁷ järskähytti,
65 Jo munat muruiksi vieri:
Mi munan ylini¹⁸ puoli,
Yliseksi taivoseksi;
Mi munan alini¹⁹ puoli.
Alaiseksi maaemäksi;
70 Mi munaista ruskieista,
Se päiväksi paistamaha;²⁰
Mi munaista valkiaista,
Se kuuksi kumottamaha.²¹
Mit munaiset²² muut murut
75 Ne tähiksi taivahalla,
Pilkat pilvien lomihi.
Loati tuulet luotehesta,
Luotehesta koilisehe.²³
Tuop' on v[anha] V[äinämöi]ni
80 Kuhu(n)²⁴ kylin moahan²⁵ keäntyi,
Siihe²⁶ loi lohiapajan;
Kuhu(n)²⁴ jaloin moahan keäntyi,
Siihe(n) hauan siunaoli;²⁷
Kuhu käsin moahan keäntyi,
85 Siihe korot siunaoli.²⁷
Tuop' on v[anha] V[äinämöi]ni
Nosti peätänsä merestä,
Itkie urustelouve:²⁸
"Jouuin omilta mailta
90 Näillä mailla vierahilla,
Äkki ouvoilla ovilla."
Tuop' on Pohjolan emäntä,
P[ohjo]lan sokia akka,
Nousi aivan aika huomenesta,
95 Pyyhki pienen pirttise(n)sa²⁹,
Lakuoli lattiasa,³⁰
Otti rikat yskähänsä,³¹
Vei³² ulos usta myötä
Pellolla pihojen poikki.
100 Seisahtii³³ on rikollansa,
Rupee eäntä kuulomansa,
Itkuo perustamansa:
Ei olis itku lapsen itku
Eikä itku naisen itku,
105 Itk' on partasuun urohon,
Jouhisuun³⁴ juorrutus.
Tuo P[ohjo]lan emäntä
Mäni aittaha³⁵ mäellä,
Viititsihe, voatitsihe,
110 Peäsomihi suorieivi,
Läksi eäntä kuulemaha,³⁶
Itkua perustamaha:
"Elä itke V[äinämöi]ni,
Urase Uvantolaine."
115 Tuop' on v[anha] V[äinämöi]ni
Tuop' on varsin vastooli:
"Ompa syytä itkeäki,
Vaivoja valitt⌈o⌉aki,
Kuin jouuin³⁷ omilta mailta
120 Näillä mailla vierahilla."³⁸
Tuop' on P[ohjola]n e[mäntä]
T[uo] varsin vastoali:
"Elä itke, V[äinämöi]ni,
Ulise³⁹ Uvantolaine,
125 Kirjota sie kirjokansi,
Soat neion palkoistasi."
Tuop' on⁴⁰ v[anha] V[äinämöi]ni
Päivät samppuja tekeöpi,⁴¹
Kirjokantta kirjuttoopi,⁴²
130 Yöllä neittä leputteloupi.⁴³
Sai on samppu valmehekse,⁴⁴
Kirjokansi kirjutukse,⁴⁵
Neien on leputetuksi. -
Tuop' on v[anha] V[äinämöi]ni:
135 "Oi sie seppo Ilmollini,"⁴⁶
Takoja ijän ikuini,
Tavo rautaine⁴⁷ harava,
Panes piit satoa syltä,
Varsi viittä valmistele!"
140 Tuo on seppo Ilmollini
Tako rautasen haravan,
Pani piit s[atoa] s[yltä],
Varren v[iittä] valmisteli.
Tuop' on v[anha] V[äinämöi]ni
145 Mäni rannalla mereni,
Haravoitsi kaislan kaikut,
Kaislan kaikut, ruuvon ruikot,
Löysi rautoa⁴⁸ murusen,
Kalan luutoa kappalaisen,
150 Mäni sepon pajaha:
"Mitäs tästä seppo soapi,
Mies mahti mahitteloupi?"⁴⁹
"Soan⁵⁰ ma kaksi kanteletta."
Sai on kanteleh valmihiksi.
155 Seppo varsin vastaeli:
Mistäs kielet soataisiki?⁵¹
Immen itkien hivusta,
Jouhet juoksevan orohen.
Sai on kanteleh valmihiksi.
160 Jopa seppä soitteloupi,⁵²
Sormia sovitteloupi,⁵³
Ei ilo iloksi käy,
Eikä soitto soitann⌈a⌉ksi.
Otti v[anha] V[äinämöi]ni,
165 Pani tuoho⁵⁴ parran alla,
Parran alla, polven peällä,
Keskellä sitä väliä,
Jo sormia sovitteloupi;⁵³
Jo ilo ilolla käy,
170 Jo soitto soitannalla.
Ei ollut sitä metsässä,⁵⁵
Ku ei tullut kuulemaha⁵⁶
V[äinämöi]sen soitantoa,
Soitantoa, laulantoa,
175 Siivin kaksin siukovaa,⁵⁷
Jaloin neljin juoksevaa.
Viimaine metsän emäntä
Nousi koivun konkelolla,
Lepän lenkolla yleni
180 Tuota tuoksi⁵⁸ kuulemaha
V[äinämöi]sen soitantoa,
S[oitantoa], laulantoa.
Ei ollut sitä vejessä
Evin kuusin kulkovoa,
185 Ku ei t[ullut] k[uulemaha]
V[äinämöi]sen s[oitantoa],
S[oitantoa], l[aulantoa].
Viimaine vejen⁵⁹ emäntä
Vetih' on vesi kivellä
190 Vattalolla vaivoaksi⁶⁰
Tuota tuoksi⁶¹ k[uulemaha]
V[äinämöi]sen s[oitantoa],
S[oitantoa], l[aulantoa].
Tuop' on⁶² Pohjolan emäntä
195 Hiero kokon koprista(n)sa,⁶³
Itsestäsä⁶⁴ iskulinnun,
Työns' on Väinön perästä
Kirjokantta ottamaha.
- - -
Laulajan suorasanaisen kertomuksen mukaan saikin kotka viimein kirjokannen ja siitä tuli kylmä Pohjolaan. Pohjolan emäntä teki sen, vakuutti laulaja, ilkeydestä. Jos tuota kantta ei silloin olisi saatu, niin ei Karjalassa olisi halloja eikä pohjan tuulia.

1 Lankohoins|a| : [lankohoins]i?
2 lankohoinsi.
3 Vae, arv. = Väi[nämöin].
4 kuitenkaan.
5 selälle.
6 [selälle].
7 silittälöö.
8 taputeloo.
9 karetteloo.
10 Pääskyn.
11 kaivatii.
12 Et̮itii.
13 Sana puuttuu.
14 Sotkoinen.
15 Hierelööpi, hauteloopi.
16 polviansa.
17 Jäsentä.
18 ylinen.
19 al[inen].
20 paistamahe.
21 kumottamah.
22 mun[an].
23 koiliseh.
24 Kuhun.
25 maahan.
26 Siihen.
27 siunoali.
28 urusteloo.
29 pirttisensä.
30 lattiansa.
31= syli.
32 Vei *on*.
33 Seisattiins.
34 Jouhi[leuan].
35 aitahan.
36 kuulemahe.
37 jouin.
38 120 1/2. Ä[kki] ou[voilla] ovil[la].
39 |Ulaja| Ulisi.
40 Sana puuttuu.
41 teköpi.
42 kirjuttopi, korj.: [kirjutto]o[pi].
43 leputtelopi, korj.: [leputtelo]o[pi].
44 valmeheksen.
45 kirjutetukse, korj.: [kirju]ttoa.
46 Ilmollin⌈e⌉.
47 rautane.
48 ruotoa.
49 mahitteloopi.
50 Saan.
51 saatasiki.
52 soitteloopi.
53 sovitteloopi.
54 tuohon.
55 met̮essä.
56 kuulemah.
57 siukavaa.
58 tuok[in]; loppu epäselvä.
59 ve|j|än.
60 vaivoaksin.
61 t[uokin].
62 Sana puuttuu.
63 koprist[aan].
64 Itsestänsä.
65 Kotka saikin viimein kirjokannen, siitä tuli kylmä Pohjolaan; jos ei kirjokanta olisi silloin saatu, niin ei täällä olisi halloja eikä pohjan tuulia.

117b. Uhut.

Borenius I, n. 44:n vertaus. - 1872.

Huotarińi Jouhko.

[Kanteleen soitto - Sammon taonta - Väinämöisen ammunta]

16. Lappalaińi küü]t[ösilmä].
23. [Sopi Väin]ämön [hevoista].
29. [Sielä kul]g[i kuusi vuotta].
37. Lykkäi [vanhan Väinämöisen].
49. [Mitäs itket Väinämöi]ńen.
76. [Eipä soitto soitakk]o[ana].
83. [Jok' ei tullun kuulomah]an.

618. Latvajärvi.

Borenius II, n. 22. - 30/6 1872.

Jyrkińi Riiko, Perttusia.

[Kanteleen soitto - Kanteleen synty - Laivaretki - Purren itku]

Kanteleen keksiminen.¹

Tuopa vanha Väinämöińe
Läkši ettšohoñ hevośeñ,
Šuvi-kunnan kuunteluhu,
Šuvi-kunnañ šuitšet vüöllä,
5 Varšañ val'l'ahat olalla.
Kuuli purren itköväkše,
Venośeñ valittavakše.
Mäni luokše puisem purreñ:
"Mitä itket puińe purši,
10 Veneh hankava halajat,
Itetkö,² purši, puuñ vähüttä,
Vainko³ hankañ harvevutta?"
Purši varšin vaštoal'i:⁴
"En on itkis puuñ vähüttä
15 Enkä hankañ harvevutta;
Muut purret, pahemmat purret
Kolmittši tänä kešänä
Täüteñšä eluo tuoupi,⁵
Mie purši, parempi purši,
20 Miepä lahoñ laššuillańi,
Vetüñ veštämäisilläńi,
Pahimmatki moam matośet
Alla koareńi ašuupi:
Ilkeimmät⁶ ilmañ linnut
25 Peälläńi pešäm pitäüpi,
Parras-puuńi paškantaupi!"
Tuopa vanha Väinämöińe
Taitto vaššañ vaški-latvañ,
Vaški-latvañ, kulta-tünkän.
30 Püühki purrem puhtahakše,⁷
Laulo toiseñ laita-puoleñ
Šuka-päitä šulhaśia,
Laulo toiseñ laita-puoleñ
Vaski-päitä neitośia.
35 Tüönšipä venon vesillä,
Itse⁸ issukše⁹ perähä
Melañ vaškisen varaha,
Kokan kultaśen nojaha.
Läkši šiitä laškomaha:
40 Laški päiväm moa-vesiä,¹⁰
Toisem päiväñ šuo-vesiä,¹¹
Kolmanneñ venoñ-vesiä.¹²
Jopa puuttu puińe purši,
Veneh talkava takeltu.
45 Kivelläkö, vaiñ havolla,
Vain oñ hauviñ harteilla,¹³
Vien koirañ vet'imä-luulla?
Otti onkeñ taškuštaha,
Väkä-rauvan väšküštähä,
50 Vet'i hauviñ venośeheñsa,
Talu talka-pohjahañša.¹⁴,¹⁵
Mipä tuoštaki tulisi
Hauvin peäštä pättäväštä?¹⁶
Tuošta kantelvo tulisi!
55 Mistä kielet kantelvoho?
Hauvin šuonista šomista.
Mistä naulat kantelvoho?
Hauvin šuuren hampahista.
Šai kantelvo valmehekše.
60 (Pańi nuoret šoittamaha,
Ei peli peliltä kuulu,
Eikä šoittu šoitannalta.
Pańi vanhat šoittamaha,
Ei ilo ilolta kuulu,
65 Eikä šoittu šoitannalta.
Rupei itše¹⁷ šoittamaha.
Pańi ponnem polvillaha.)¹⁸
Šormin šoitti Väinämöińe,¹⁹
Kieliñ kantelvo puheli.
70 Ei ollun sitä metšäššä
Jaloin nel'l'in juokšovoa,
Šiivin kakšin šiukavoa,
Joka ei tulluñ kuulomaha
Šoitantoa Väinämöiseñ,
75 Pelie pätöśem poijan.
Itšeki metšän emäntä
Nouši koivun konkelolla,
Lepäñ lenkolla üleńi.
Šormiñ šoitti Väinämöińe,
80 Kielin²⁰ kantelvo puheli.
Ei ollun šitä veješšä
Eviñ kuušin kulkovoa,
Joka ei tulluñ kuulomaha
Šoitantoa Väinämöisen,
85 Pelie pätöśem poijan.
Itše vejen emäntä
Vejäkše²¹ vesi-kivellä.

1 Nimitys puuttuu.
2 Itketkä.
3 Vainka.
4 vastoval'i.
5 tuopi.
6 Ilkejimmät.
7 puhtahaksi.
8 Itseh.
9 istukseh, päällä: [is]s[ukseh].
10 moavesijä.
11 suovesijä.
12 venon-vesijä.
13 hartejilla.
14 Mitä ollou, sanan mutka semmoińi.
15 Sanan merkitys laulajalle tuntematon.
16 pättävä: "suuri".
17 itšeh.
18 Edelliset värsyt lisätyt Arh. Miihkalin muistutuksesta.
19 V[äinämöi]ni.
20 Kieli.
21 Vejäkseh.

640. Vuonninen.

Lönnrot A II 3, n. 41. - 1833.

Ontrei Malińi.

[Kanteleen soitto - Laivaretki - Purren itku - Vesille venehen mieli, naisen miehelään]

Veneh mäntynen sano:
"Ompa syytä itk[eäni],
- - -
Vesill' on venosen mieli,
Joss' on tervossa teloilla,
5 Mieli neion mieholaan,
Joss' on koissa korkiassa.
- - -
Minä venyn vessämyksilläni,
Joka puu pure⌈e⌉ milla,
Joka sammakko samati,
10 Joka ilma riettaeli."
- - -
Jopa puuttu pursi kiini,
Pietty venet punanen.
- - -
Ite istu Väin[ämöinen]
Kiviselle portaalle,
15 Rahin raut[asen] nen[ään].
- - -
Itseki metsän emäntä
Rinnoin aioille ajakse,
Veräj[älle] vieretäkse.
Hyvin soitti hauvin hammas,
20 Lohen pursto pyörähteli,
Ulvovat upean jouhet,
*Itkivät hivukset immen*,
Ratsun jouhet raikauvat;
Itse itki Väinäm[öinen],
25 Kyynelvieri kyykästeli.
Itse soitti Väin[ämöinen].
Ei ollut sitä urosta
Eikä miestä naimatonta,
Kullen ei ituksi käynyt.
30 Vietiin harppu Pohj[olahan];
Ei käy ilo ilolle.
Sano Pohj[olan] em[äntä]:
"Viekää laatian käteen,
Sovittelian sormille."

658. Uhut.

Lönnrot A II 9, n. 36. - 27/4 1835.

Varahvontta Sirkeińi l. Jamala.

[Kanteleen soitto - Kanteleen synty - Kultaneito - Laivaretki - Lemminkäisen virsi - Sammon ryöstö]

Sano vanha V[äinämöi]nen:
"Oi s[ie] nuori Joukah[ainen],
Läkk[ä] Päivil[än] pitoh,
Menkäät mäntys[eh] venoseh,
5 Elikk' on punaseh purteh."
Mentih mänty[seh venoseh],
Laskevi
Noita vienoja vesiä,
Ulamoita [aukeita],
10 Sarajaisten salm[en] suulle.
Puuttu pu[rsi] juok[sema]sta,
Takeltu v[eno] puna[nen]
Noilla vien[oilla] vesillä,
Ulam[oilla aukeilla].
15 Sano nuor[i] J[oukahainen]:
"Oi sie v[anha] V[äinämöinen],
Laulaja iäni[kunen],
Virren porras polv[uhinen],
Puutt' on pursi juok[semasta],
20 Takeltu [veno punanen],
Näill[ä vienoilla vesillä],
Ulamoilla auk[eilla],
Saraj[aisten] sa[lmen suulla]."
Sano v[anha] V[äinämöinen]:
25 "Oi si[e] n[uori] J[oukahainen],
Pistä sie mela mereh,
Lastu kuuse[n] lain[ehesen].
Päästyä nytystelete,
*Ei⌈ko⌉ pääse pursi puutoksesta,
30 Veno väljillä vesillä."*
Hän pisti melan me[reh],
Lastu[n kuusen lainehesen];
Pääst[yä] nytystele,
Ei pääse pursi pu[utoksesta],
35 Veno väl[jillä vesillä],
Noill[a v[ienoilla] v[esillä].
Sano n[uori] J[oukahainen]:
"Oi s[ie] v[anha] V[äinämöinen],
Laulaja i[änikuinen],
40 Virr[en porras polvuhinen],
Pistin mi[e] m[elan] m[ereh],
Lastun k[uusen] l[ainehesen],
Päästel[in] nyt[ystelin],
Ei päässyt pursi puutok[sesta],
45 *Vene väljillä vesillä*."
Sano v[anha] V[äinämöinen]:
"Oi s[ie] n[uori] J[oukahainen],
Ota sie lepästä lastu,
Arvottele sie on sillä,
50 Kivelläkö vai haol[la],
Vaiko muilla murtoloilla."
Otti h[än lepästä lastun],
Arvotteli:
Ei k[ivellä], ei h[aolla],
55 Eikä m[uilla] murtoloilla,
Hauin suur[en] hart[ioilla] etc.
Sano v[anha] Väin[ämöinen]:
"H⌈auin⌉ on suur[en] hart[ioilla],
Ota sie n[uori] J[oukahainen].
60 Veä veitsi huotras[tasi]
Kyleltäsi rauta kylmä,
Tupesta[si] rau[t]a tuima,
Sillä hauki halkoele."
Veti etc.
65 Hammas purteh putosi.
Katselema,¹ kääntelemmä:
Mitä tuosta seppo s[aisi],
Mahikas mahitteleis[i],
Saisko tuosta seppo [soiton],
70 *Kalanluisen kantel[ehen],
Hauin hampah ilosen.*
Itse v[anha] V[äinämöinen]
Yöll' oli hän synty,
Päiväl[lä] ⌈m⌉[eni] ⌈p⌉[ajahan],
75 Pani pait[ansa] pa[jaksi],
Puksunsa puhott[imeksi],
Tako yön lepeämättä,
Päivän pouahuttamatta.
Jo nyt ahjoni al⌈aisti⌉,
80 Uros kult[a] kumpuhu,²
Mi nyt tunkek[se] tul[esta],
Ku nyt ahjos[ta] aja[kse]?
Neiti tun[kekse] tul[esta],
[Neiti] ahjoista ajaks[e],
85 Käät on kullan käärim[öissä],
Sormet kull[an] sorm[uksissa].
Muu miero hyvin hyv[ästy],
Jo seppo pahon [pahastu].
Itsekö lyöks[e] lietsoj[aksi],
90 Ku paneks⌈e⌉ palkimeh.
Tako yön lepeäm[ättä],
Päivän pouvautt[amatta].
Jo nyt ahjoni ala⌈i⌉st⌈i⌉,
Uro kulta kun puhuvi;
95 Mi nyt tu[nkekse] tul[esta],
Orit tun[kekse] tul[esta],
[Orit] ahjosta ajak[se].
Karva kulta, toin[en] hopia.
Muu miero h[yvin hyvästy],
100 It[se] seppo pahon [pahastu].
Itse lyöksen lietsomah,
Panekse palkimeh.
Tako yön lepeäm[ättä],
Päiv[än] pouahuttamatta.
105 Jo nyt ahjoni alaist⌈i⌉,
Uros kulta kumpuhuvi.
Mi nyt tung[e]kse tulest[a],
[Mi nyt] ahjust[a] aj[a]kse?
Soitto tung[e]ksi tu[le]st[a],
110 [Soitto] ahjosta ajaksen.
Laati soit[on] sotk⌈o⌉n luusta,
Kalan luusta kant[elehe]n.
Otti soit[o]n polvill[en]sa,
Pani parmahaisillensa;
115 Kun ulvo upehen jouhi,
Kun karju emä kapehen,
Hauin hampahat helähtä,
Meren kaislat kaikerrellah,
Meren ruokoset rojat⌈iin⌉.³
120 Kalaset kulonalaset
Tuota hyöki kuulem[ahan]
Vanh[an] Väin[ö]n soit[an]toa,
Kun ulvo upeh[en] jouhi,
[Kun] karju emä kapehen,
125 Hauin hampah[at] heläjää,
Meren ruokoset rojah⌈iin⌉.
Tuli nuori J[oukahaine]n.
Sano v[anha] V[äinämöine]n:
"Oi sie n[uori] Jouk[ahainen],
130 Ota soitto polvilles[i],
Pane parmahaisilles[i],
Ku[n] ulvo upehen jouhet,
[Kun] karju emä kap[ehen]" j. n. e.
Ei ulvo upehen jouhi,
135 Ei karju emä kap[ehen] j. n. e.
Meren ruovot ei rojata.
Tuli v[anha] V[äinämöine]n,
Sano v[anha] V[äinämöine]n:
"Oi sie n[uori] Jouka[hainen],
140 Ei oo siusta puolta miestä,
Eikä miestä 3:nesta."
Iski tulta ilm[an] ukko,
Välähytti V[äinämöine]n
6 kokon sulalla,
145 5 vipustimella.
Otti soiton polv[illensa],
Pani parmahaisil[lensa],
Kuu ulvo upeh[en] jouh[et], j. n. e.
Meren ruok[oset] rojaho.
150 Sisarekset sotkottaret,
Kalaset kulon alaset,
Rannan ruokoset kälykset
V[äinämöi]sen soitantoa,
Kun ulvo etc.
155 Itse on vein emäntä
Veäkse vesik[ivelle],
Vatsal[lensa] vaiv[oakse]
Tuota hänk[i] kuulem[ahan],
V[äinämöi]sen soitan[toa],
160 Kun ulvo [upehen jouhet].
Itse on metsän Tapio
Lepsaht⌈i⌉e hän lehväselle,
Lehväseltä lehväselle,
Tuota hänki kuulem[ahan],
165 Kun ulvo upeh[en] jouh[et],
- - -
Meren ruokoset rojahoon.
Mentih Päiv[ölän] pitoh,
Salajouk[on] juomink[ih],
Sieltä saatih kirjok[ansi].
170 Laskea karehtelev[i]
Noita vienoja vesiä,
Ulamoita aukeita.
Käänny pursi omille ma[ille],
Kohin on omille maille,
175 Perin maille vierahille.

1 Katsele|v|: Katselema.
2 ku|ut| |on| kumpuhu: kult k.
3 roja|h|t⌈iin⌉: r.

672. Haikola.

Borenius II, n. 66. - 13/7 1872.

Vaśke, Kalaškaisia.

[Kanteleen soitto - Kanteleen synty]

Väinämöiseñ virši. Kantele.

Tuopa vanha Väinämöińe
Kuto nuotañ šültä kuutta kümmentä¹
Ühtenä šüvüissä üönä,
Kahtena kezäissä päivänä;
5 Tüöndi nuoret nuotalla.
Vejettih hüö vasta vettä,
Vejettih hüö müötä vettä;
Ei soatu sitä kalu^va.
Läksi itse vanha Väinämöińe² nuotalla.
10 Veti hiän oñ vasta vettä,
Veti hiän om müötä vettä.
Otti männüñ kangahalda,
Tarpuo taputtelovi;
Nuotan liinaksi levitti,
15 Vetäjät vetehe sorti.
Tuli harppu hauviñ luist'a,
Kandeleh kalan evistä.
Soitti sormin Väinämöińe,
Kielin kandeleh pakazi.
20 Soitti soilla männeššähe,
Kangahilla kullervoitti
Kulev' on Kalevam poika;
Sormiñ soitti Väinämöine,
Kielin kandeleh pakazi.
25 Ei olluñ sitä ilu^vo,
Eikö vasta lienekkänä³
Väinämöizen soitantu^va.⁴
Vetih heän vejen emäntä,
Vetih vezi-kivellä
30 Eli hoavan hantsakolla,
Eli koivun kongelolla,
Eli lepän lümmüksellä.
Ei ollut sitä ilu^vo
Eikö⁵ vasta lienekkänä:
35 Tulipa metsän emäntä,
Rinnoin aijoilla⁶ ajoihe
Soitantua⁷ oñ kuulomah.
Ei olluñ sitä ilu^vo,
Eikö⁵ vasta lienekkänä,
40 Väinämöizen soitantu^va.
Sormiñ⁸ soitti Väinämöine,
Kielin kandeleh pakazi.

1 kymment[ä].
2 Sana puuttuu.
3 lienekköänä.
4 soitantuvo.
5 Eikä.
6 aijolla.
7 Soitantoa.
8 Sormi.

610. Kostamus.

Lönnrot R, n. 649. - 1837.

[Kanteleen soitto - Laivaretki]

Väin[ämöinen].¹
Joukahaine
Veti miekalla meryttä,
Laian alta lasketteli.
Veti miekan viereltänsä,
Luunpureman puoleltansa,
Laian alta läimähytti:
Hauki kolmeksi palaksi,
Keski muru keilahteli,
Häntä muru häilähteli,
Päämuru kätehen saapi.
Otti soiton sorm[illensa],
Ilon itsensä lähemmä.
Mi oli metsän otusta edl.

1 Sana alleviivattu.

365. Latvajärvi.

Borenius III, n. 73. - 4/9 1877.

Piirteińi Moiśśei, Ahosia.

[Kanteleen soitto - Kanteleen synty - Laivaretki - Tuonelassa käynti - Veneen veisto - Vipusen virsi]

Tuo⌈n⌉ on vanha V[äinämöi]ńi
Teki t'iijolla venehtä,
Loat'i purtta laulannalla,¹
Uupu 3:ie sanoa
5 Peähä laijan peäššeššähä,
Hankoja asettoaśśah.
Läksi Tuonelta oroa,
Manalalta veäntietä.²
Tuonen tyt't'iset šanovi,
10 Lapšet kalman kalkuttavi:
*"Mi³ Väinön Manalla tuo[nut],
Kuka⁴ tuonut Tuonelaha?"
Sano v[anha] V[äinämöińi]:
"Tuli miun Manalla tuonut,
15 Tuli on tuonut Tuonelaha."
Tuonen ty[t't'iset šanovi],
Lapset kalm[an kalkuttavi]:*
"Kyllä tunnen V[äinämöi]sen,
Arvoal'en kielaštajan,
20 Kuin ois tuli Man[alle] tu[onut],
Tuli tuonut T[uonela]ha,
Tulin vaatties valuisi,
Kypeńinä kyyvättäisi."⁵
Vesi om miu⌈n⌉ Manalla tuonut,
25 Vesi tuonut Tuonelaha."
Tuonen [tyt't'iset šanovi],
Lapset [kalman kalkuttavi]:
"Kuin ois vesi Man[alla tuonut],
Vesi [tuonut Tuonelaha],
30 Vesin voattieš valuisi,
Hurmehin hukahtelisi.
Kyllä [tunnen Väinämöisen],
Arv[oal'en kielaštajan]."
Tuo v[anha] V[äinämöińi]
35 Nurin turkkihi nuserti.
Veärin veänti voattiehe,
Pańi paitasa pajaksi,
*Turkkisa tuhut't'imekši,*
Vasarakši kyynäspeäsä,
40 *Polvesa alusimekši,*
Sormet pienet pihtilöiksi,
Takuo naputtelovi,⁶
Lyyvä helkähyttelou,⁷
Tako rautasen korennon.
45 Syöksi syöjällä kitaha,
Anto kulkkuh⁸ appajalla.
Suuhu Antervon Vipusen,
Jok' on viikon maassa maannut,
Kauvan mannussa levännyt.
50 Sano A[ntervo] V[ipunen]:
"Ulos koira kulkuistańi,
Moan ratimo makšoistańi!"
Sano v[anha] V[äinämöińi]:
"Lähen koira [kulkui]stasi,
55 Moan [ratimo maksoi]sta[si],
Kuin sanot 100:ta sanoa,
Tuhat v[irttä] tutkoate."
Tuo⁹ A[ntervo] V[ipunen]
Avasi šanaśen arkun
60 Virsilippan viritti¹⁰
Poikkipuolin polvillaha,
Sanovi¹¹ sata sanoa,
Tuhat virttä tutkoavi
Peähä v[anha]n V[äinämöi]sen.
65 Tuoko v[anha] V[äinämöi]ni
Niin¹² tuli venosa luoksi,
Hyvän laivan lastuloilla,
Niin venehtä veštelöuvi,
Noin purtta kavertelouvi
70 Noilla soavuilla¹³ sanoilla,
Opituilla luottehilla.
Sai venosen valmehekši,
Kaksi hankan hankituksi,
Ty[ö]ntävi venon vesillä,
75 Kaksilaivan lainnehilla
Pani vanhat soutamaho.
Va[nha]t souti, peä vapisi.
Tuoko v[anha] V[äinämöińi]
Sanovi sanalla tuolla:
80 "Ei ole vanhasta varoa,
Turvoa tut'isovašta."
Pańi nuoret soutamah' on.
Nuoret souti, airot notku.
Päivän¹⁴ souti suovesi[ä]
85 Toisen p[äivä]n moavesiä,
3:nnen veno vesiä.
Jop'¹⁵ puuttu pursi puińe,
Veno hankala asettu.
Tuoko v[anha] V[äinämöini]
90 Katts[elovi, keäntelövi],
Mihi puuttu p[ursi] p[ui]ne,
Veno ha[n]kala asettu.
Kivelläkö, kannollako,
Vainko hauvin harteilla,
95 Lohen suuren suomuslu[illa]?
Tuoko v[anha] V[äinämöini]
Otti piitä pikkaraisen,
Takloa¹⁶ takimurusen,
Pirahutti piim merehe,
100 Sanan v[irkko, noin nimesi]:
"Tuosta luoto luot[u]oho,
Salasoari sy[nty]öhö."¹⁷
*Tuosta l[uoto] luotoakse.
Sa[la]s[oari] synnytäkse
105 Pikkusesta piimurusta,
Taki takla kappalehesta.*
Tuoko v[anha] V[äinämöini]
Loat'i šoitun šorminluisen,
Kantelvon kalaneväisen,
110 Soittelovi, laulelovi.
Ei ole sitä metśäššä
Jok'¹⁸ ei tule kuulomaha
Soitantoa V[äinämöi]sen,
Meren ruokoista rojuo,
115 Kalanluista kantelehta.
Itseki metsän emäntä
*Sińišukkahan sivoksi,
Punapaklahan panekše,*
Nousi koivun konkelolla
120 Lepän lenkolla yleńi
Soitantoa kuulomaha,¹⁹
Merenruot[oista rojuo],
Kalanl[uista kantelehta].
Itseki vejen emän[tä]
125 Sin[isukkahan sivoksi],
Puna[paklahan panekše],
Vetihi²⁰,²¹ vesikivellä
Soitantoa kuulomaha,
Meren [ruotoista rojuo],
130 Kal[anluista kantelehta].²²

117c. Uhut.

Borenius I, n. 44:n vertaus. - 1877.

Huotarińi Jouhko.

[Väinämöisen ammunta - Kanteleen synty - Kanteleen soitto]

1. Nuoteissa v. 1877:
[Vaka vanha] Väinämöińen.
2. Huomautettu: 77 nuot.:
[Lähtiekseñsä käkie]l'i.
3. [Tull]e[ksensa toivotteli].
4. [Luotol'ahko, lan]t[ol'ahko].
6. [Jo tuloupi] on [Väinämöine].
7. [Selä]llä [sinisen hirvem].
8. [Selkövä silittel]evi.
9. [Tal'l'ova taputtel]evi.
9 1/2. Sopisipa¹ tuolla moata,
Ketun peällä kelletellä.
10. [Ajou heän karettel]evi.
41. [Uro]sten [upottajaha].
51. [Sitä on itken Väinämöi]ńen.
52. [Ulisen Ulantolai]ńen.
56. [Miesten süöpähä küläh]ä.
57. [Urohon upottajah]a.
58. [Mäńi matko]j[a vähäsen].
59. [Kävi teitä pikkarais]t[en].
61. Housu]v[onsa palkehekse].
69. [Kattseloup' on keäntel]evi.
74. [Kattšeloupa, keäntel]evi.
75. Sormia sovittel]eve.
76. [Eipä soitt]u [soitakkana].
81. [Soittelo]o[pi] [laulel]evi.
82. [Kattselo]p' on [keänt]elevi.
83. Jok' ei tullun kuul]e[mah].
85 1/2. Väinön virttä kuulemahan.
89 1/2. [Väinän virttä kuul]e[mah]a.

1 Sopisi|pa|: *Jo* s.

15. Jyskyjärvi.

Basilier 8:o sivv. 7-16. - 6/7 1879.

Feodor Jaakonpoika Kallioinen. Oppinut Piismalahdessa Jussi Rahikaiselta s.o. Iivana Rahuselta, ks. n. 17.

Piti viikkoista vihoa,
Kauan aikaista kasetta;
Nuolisti tulista nuolta
Tulisilla jäntehillä,
5 Pääskön pienillä sulilla,
Varpusen vivutsemilla.¹
Illat istui ikkunoissa,
Valvatteli vajojen² päässä.
Veimo³ kielti,⁴ vaimo käski.
10 Kielti⁴ kolme luonnollista:
"Eläs ammu Väin[ämöi]stä,
Väinämöinen tätisi poika."
Ei se kuitenki totellut;
Veti jousen jovahutti,
15 Käsi kuaren⁵ käännällytti;
Ampus kuitenkin, ei totellut.
Ei hän osannut Väin[ämöistä],
Osai Väinämön hevoista
Oikeahan olkapä[ä]hän,
20 Vasemp[ahan]⁶ kainalohon,
Läpi länkien lihojen.
Tuo se vanha V[äinämöinen]
Lankei⁷ lainehin merehen.
Kulki siellä kuusi vuotta,
25 Seuloi 7 keseä.
Etsittihin eksynyttä,
Kaivattihin katonutta.⁸
Nousi suuri tu[u]li suvelta,
Kova ilma koillisesta.
30 Toi se vanha V[äinämöinen]
Istui hyryttelee.
Sotkuune lintuune
Hiero heinäistä pesoa,
Kanarvoista kuaputteli
35 Väin[ämöi]sen polven päällä,
Jo tuohon munaista muni.
Tuo se vanha Väin[ämöinen]
Tuntis polvesta palavan,
Jäsenestä lämpimän,
40 Lekahutti polve[ansa],
Jo munat muruiksi meni:
Mi⁹ on tuos' ylinen puoli
Yliseksi taiv[ahaksi],
Mi⁹ on tuossa alin[en] puoli
45 Aliseksi maaemäksi,
Mi⁹ on tuossa ruskeata
Päiväseksi taivas alla,
Mi⁹ on tuossa valkoista¹⁰
Kuutamoksi taiv⌈o⌉s alla.
50 Minnes muuttui munan murut?
Pitkien pilvien lomien,
Tähtilöiksi taivas alla.
Tuo se vanha Väin[ämöinen]
Itkeä hyryttelee.
55 Tuo se Pohjolan emäntä
Nousi aivan huomenesta,
Aivon aika huomenesta;
Pyytti¹¹ pikku pirttinsä.
Vei hän ruhkatkin pihalle
60 Pihan poikki pellollensa,
Kuului se itku itkemässä.
Kaheksin karehtimassa:
Ei se ole itku naisen itku,
Ei ole itku lapsen itku,
65 Se on itku miehen itku,
Jouhileuan jorotusta.
Jo¹² hän aittaki menevi;
Viitisekse, vaatesekse,
Pään somii suoriaa,
70 Itkua perustamahan.
"Mitäs itket Väin[ämöinen],
Urajat uvantolainen?"
"En tiiä poloinen poika,
Poikua polon alainen,
75 Kuin olla, kuin eleä:
Satuin maalla¹³ vierahalla;
Parempi on omalla maalla
Ropehesta vettä juoa,
Ei kuin maalla vierahalla
80 Tuopista olutta juoa."
"Eläs itke Väi[nämöinen]!
Kirjotas mulle kirjokansi,
Saat nuoren neion palkoistas."
Tuo se vanha Väin[ämöinen]
85 Päivät kirjokantta kirjottaa,
Yöt on neitoa lepytti.
Sai se kirjokansi kirjotuksi,
Sai neito⌈a⌉ lepytetyksi.
Astu se sepän pajahan:
90 "Seppä se rukka Ilmarinen,
Takoja iän ik[uinen],
Tavos rautainen harava,
Tavo piit satoja syltä,
Varsi viittä valmistele."
95 Haravoise ruu'on ruhka¹⁴
Kasilon kalkut.
Löyti se luuta murosen,
Kalaluuta kappalehen.
Astu se¹⁵ sepän pajahan:
100 "Seppä se rukka Ilm[arinen],
Takoja iän ik[uinen]!
Mi(e) on tästä luun murusta,
Kalanluista kappaleesta?"
"Siitä tulee koppi kantale."¹⁶
105 "Mist' on tähän kielet saamme?"
"Itkiän ihmisen hiuksen,
Juoksian orihin häntäjouen."
Tuo se vanh[a] V[äinämöinen]
Soitti päivän, soitti toisen;
110 Ei ilo iloksi käynyt,
Eikä soitto soitannaksi.
Otti alla parran, päällä polven,
Keskellä sitä väliä,
Soitti päänä kolmantena:
115 Jo ilo iloksi käypi,
Jo tuo soitto soitannaksi.
Mi oli metsän otusta
Tuli Väinön soitantohon;
Mi oli meren kaloa,
120 Kuusin evin kulkevia,
Kaheksin karehtivia,
Tuli Väinön soitantohon.
Tuo itse mets(j)än emäntä
Nousi koivun konkelolle,
125 Lepän lehville yleni,
Tuo[h] se Väin[ön] soitantoihin.
Tuo itse vien emäntä
Vetise vesi kivelle
Tuohon Väin[ön] soitantoihin.
130 Tuo se vanha Väin[ämöinen]
Hankitse kaheksi-hanka[n],#17
Pani laian soutajia,
Suka-päitä¹⁸,¹⁹ neitosia,
Pani toisen soutajia
135 Tinarinta neitosia;
Itse istuutu²⁰ perähän,
Kokan kultasen nojahan,
Melan vaskisen varahan;
Laskee karetteloo.
140 Muurahainen murha poika
Se kusi kuren jaloilla;
Kurki laski kumman äänen
Pohjan pitkähän perähän,
Miesten syönehen kylähän,
145 Urohon upottajahan.
Tuo se Pohjolan emäntä
Hankitse satahankan;
Pani vanhat soutamahan:
Vanha souti, pää vapisi.
150 Tuo se v[anha] V[äinämöinen]
Luonti silmän luotehen,
Käänti päätä päivän nousuhu:
Satahanka halki meni.²¹
Muurahainen murhapoika
155 Se kusi kuren jaloilla,²²
Kurki laski kumman äänen
Pohjan pitk[äh] p[eräh], etc.
Tuo se Pohj[olan] emäntä
Hiero kokon kopristansa,
160 Voakalinnun²³ varpahista:
"Lennäs kokko lehyttele
Väinämölle kirjokantta kantamah."
Tuo se v[anha] V[äinämöinen]
Luonti silm[ieh luotehehi] etc.
165 Nosti labin²⁴ lainehelta,
Löi se kokkoa kobria vasten,
Kokko lankee lainehen.
Tuoss' on muurahainen murhapoik[a],
Se kusi [kuren jaloilla] etc.
170 Urohon upottaja[han].
Tuo se Pohj[olan] em[äntä]
Sito vastat²⁵ siiviksehen,
Läksi lentää leyhyttämään
Väinäm[ölle] kirjokantta kantamaha.

1 Alk.: vivutsenilla, päällä: [vivutse]m[illa].
2 Kk:ssa erehdyttävästi: valojen.
3 Vei|kko|: Veimo. Sama kuin veikko, jota tässä laulajan mielestä ei sopinut käyttää.
4 kiel|s|i: kielti.
5 Päällä: [k]aa[ren].
6 Päällä: [Vase]mehen.
7 Lank|ehe|: Lankei.
8 Sivulla: (selvä.)
9 Kk:ssa: Mie.
10 Päällä: [valk]eata.
11 Päällä: [Pyy]hki.
12 Jo|s|: J. Bor. lukenut: J[u]ossen aittahi mänö[y]vi.
13 Päällä: [maall](e).
14 Viimeisten sanojen alla: (ruohon) (roska).
15 Päällä: [Astu]kse.
16 Selit. alla: (Kantele = peili.)
17 Sivulla: = hankavene.
18 S|o|ka: Suka.
19 Selit. = kampa.
20 Alleviivattu uu ja huomautettu: katso runo-oppi.
21 Tämän jälkeen on kk:ssa säe: |(Tuo se v[anha] V[äinämöinen])|.
22 Päällä: [jaloill]e.
23 Päällä: (Korppi).
24 Päällä: melan.
25 Va|ss|at: vastat.

589. Kiimasjärvi.

Europaeus K, n. 36. - 1845.

[Kanteleen soitto - Kanteleen synty - Kyynelten vierintä - Laivaretki]

Kuul⌈in⌉ im[men] itkeväx,
Veneh[en] halaj[avax],
Siitä kengättä kipitti,
S[iitä] harppi hattaratta.
5 Siell[ä] itki pui[nen] pur[si],
V[ene] hankaton hal[asi].
"Mit[ä itet puinen pursi]?"
"Mie on itk[en] puu⌈h⌉[uttani],
Hankatutt[ani] halo[an],
10 Muu[t purret sotia käyvät],
M[inä] l[ahon lastuillani],
Ven[yn vessalmuksillani],
Il[keimmät ilman linnut]
P[esän päälläni pitävät],
15 Matal[immat maan matoset]
Nepä allani [asuvat]."
"Hoi p[ursi] J[umalan luoma],
Luotu luojan tervaksi[nen],
Sie veny itse vesill[ä],
20 Ilman ol'an ott[amatta],
I[lman] käen kos'ett[amatta].
Tuo v[anha] V[äinämöinen]
Las'etteli laivoans[a]
Kok[an] ku[ltaisen nojassa],
25 M[elan] vas[kisen varassa],
Laul[oa] hyreht[elevi],
L[aulo] lai[an] sulholoi[ta],
Sukapäit[ä], piipitoja.¹
T[uopa] v[anha] V[äinämöinen]
30 Las[etteli laivoansa]
K[okan kultaisen nojassa],
M[elan vaskisen varassa].
L[auloa hyrehtelevi];
L[aulo laian] neitis[iä],
35 Tinavöit[ä], vaskipäi[tä].
T[uopa] v[anha] V[äinämöinen]
- - -
- - -
Lauloa hyreht[elevi]:
"Anna Ahti hauki suuri,
Ei 2 pienemmäist[ä],
40 Annan suolen soutajil[la],
Pää perän pitel[iällä],
Keskimuru keittäj[ällä],
Paras m[uru] paist[ajalla],
Sappi il[man] istuj[alla],
45 Rasvat rannan kiertäj[ällä],
Maxat maalla kazoja[lla]."
Ei aikoa ollutkana
Kuin veno vesillä puuttu,
100 lait[a] lai[nnehilla].
50 Kyselevi joukolt[ansa],
Vä'eltä ylenev[ältä]:
"Onko täs[sä] nuo[risossa],
Ka[nsassa y[lenevässä],
Sen tietäjä⌈ä⌉
55 Mintäh veno v[esillä] p[uuttu],
100 [laita lainuehilla]."
Ei kiv[ellä, ei haolla],
Hau[vin on suuren hartioilla],
Vesikoiran [koukkuluilla].
60 Veti veiz[en] h[uotrastansa],
Tup[estansa tuiman rauan],
Pää kulta, ter[ä] ho[pie],
Pää paloik[s], terä muruix,
Terä mullax mereh.
65 Kysel[evi] jouk[oltansa],
Vä'e[ltä] y[lenevältä]:
"Onko täs[sä] jouk[kuessa],
Vä'[essä] y[lenevässä],
Täm[än] hau'[in] nostajoa."
70 "Saajan on k[äet] sulim[mat],
Pyytäj[än] on puhtahim[mat]?"
Tuo v[anha] V[äinämöinen]:
"Hoi pursi J[umalan] puista,
Luotu luo[jan tervaksista],
75 Ole ozin omill[a] mail[la],
Perin ma[illa] vier[ahilla]."
Pani vanh[at] sout[amahan];
Vanhat so[uti], päät vap[isi].
P[ani] nuor[et soutamahan];
80 N[uoret] s[outi], [airot notku],
Nen[ä] joiku jouz[enena],
Pyyrimet ne pyinä vieri,
Teljet t[etrinä kukerti],
Hang[at] h[anhina] hats[atti].
85 Ku on nuorin sulh[oloista],
Sepä hau'[in] kantak[ohon]!
Saaj[an on käet sulimmat],
Pyyt[äjän on puhtahimmat].
Siitä hau[ki] keitettih.
90 Kantele laaitt[ih].
T[uopa] v[anha] V[äinämöinen]
Kutsu kurjat, keräi köy[hät],
Sok[iat venehin souti],
Ram[mat ratsahin ajeli],
95 Ruj[ot rein reutoeli].
Ei käynyt ilo ilox,
E[ikä] lau[lu] l[aulux].
Rupei v[anha] V[äinämöinen]
Siitä² kävi ilo [ilox],
100 Siitä lau[lu laulux],
S[iitä] soitanta somax.
Izeki veen kunin[gas]
Veältih vesiha[olle]
Päätäh sukimah,
105 Hapsulojah harjoamah.
M[it'] oli v[e'essä] kaloa,
Kaik[ki] tultiin kuu[lemahan].
Izeki metsän mies
Loihen koi[vun konkelolle],
110 Lepän len[golle] y[leni]
V[äin]ön vi[rttä] kuul[emahan].
Mi olloon metsän otust[a],
2 siivin³ [siukavoa],
4 jal'oin [juoksevoa],
115 Kaik[ki tultiin kuulemahan].
"Ken sais kyyneleen meres[tä],
Antaisin mie sulkaturkin;
Käy sie kokko kyyn[eleni] merest[ä],⁴
Mie siull' an[nan] su[lkaturkin]."

1 Päällä: Yhentasaiset kuin su'an piit.
2 |Jo|: *Siitä*.
3 |jal'oin jo|: *siivin*.
4 Kokko kyyn[el] merest[ä]: *Käy sie* k. k. m.

83a. Vuonninen.

Borenius II, n. 88. - 2/8 1872.

Homańi Ohvo.

[Kanteleen soitto - Maailmansyntyruno - Sammon ryöstö - Sammon taonta - Taivaan taonta - Väinämöisen ammunta - Polin puulle pyörivälle - Vieraalle maalle joutunut]

Samporuno.

Lappalain' oli küütö-silmä¹
Pit'i heän viikoista vihoa,
Ülen kaukaista karehta,
Peälle² vanhañ Väinämöisen.
5 Veti jouseñ jouvahutti,
Käsi-koaren keännällütti.
Kielti üksi, kielti toini,
Kielti kolme luonnollista:
"Elä ammu Väinämöistä,
10 Väinö oñ tätisi poika."
Ampu kuitenk' ei totellunt.
Se mäni liki lihoa,
Kautti kainaloñ vasemeñ.
Siitä vanha Väinämöini
15 Jo heäñ sortu suim merellä,
Karskahti meren karilla.
Nousi tuuli tuppurihin,
Ilman raivohon rapasi.
Siitä kanto Väinämöisen,
20 Kanto paikkoih om pahoihe,
Maihe ristimättömiȟin,
Paikkoihe papittomihin,
Pimieȟen Pohjol'aȟan,
Paksuhun Palehtol'aȟan,
25 Miesteñ süöpäȟän küläȟäñ,
Urosten upottajaȟañ.
Hanhut oli ilmañ lintu,
Lenteä lekuttelovi,³
Liitelekse, loatelekse,
30 Ett̮ivi pesäñ sijoa.
Siitä vanha Väinämöinen
Nosti polvensa merestä,⁴
Jäsenensä lainnehelta.
Hanhutpa on ilmañ lintu
35 Liitih polvella Väinämöiseñ,
Munie⁵ munoa kuusi,
Seitt̮emenneñ rauta-munañ.
Hierelövi, hautelovi.
Siitä vanha Väinämöinen
40 Luuli polvensa palavan,
Jäsenensä lämpi^jeväñ.
Liikahutti polvi^jensa;
Munat vierövi veteȟeñ.
It̮e nuin sanoikse virkki:
45 "Mi munassa ruskieta,
Se päiväkse paistamaȟa.
Mi munassa valki^jeta
Se kuukse kumottamaȟa.
Murskaha muna muruikse,
50 Taivosella tähtüsikse."
Siitä vanha Väinämöinen
Kussa maitu maita lässä,
Siihi siunasi apajañ.
Kuhu seisattu merellä,
55 Siihi luopi luotoloja,
Kari-päitä kasvatteli.
Portti Pohjol'an näküvi,
Savi-harju haimentavi.
Jopa vanhañ Väinämöiseñ
60 Itku silmähäñ tulovi:
"Jo jouvuim, poloni poika,
Jouvuim moalla vierahalla,
Moalla ristimättömällä,
Paikkoiȟe papittomihin,
65 Pimieȟen Pohjol'aȟ,
Paksuȟ Palehtol'aȟ,
Miesten süöpäȟ küläȟ."⁶
Tuo portto Pohjalaini
Püühki pienem pirttisensä,
70 Vaški-lattieñ lakaisi,⁷
Viepi rikkaset pihalla
Vaškisella vakkasella.
Šeisatakse kuulomaȟan:⁸
Kuuluvi joru mereltä,
75 Ilman itku lainnehilta.
It̮e noin sanoikse virkki:
"Ei ole itku lapsen itku,
Eik' ole itku vaimon itku,
Itk' om parta-suun urohon,
80 Jouhi-leuvañ juorottelu."
Siitä portto Pohjalaini
Kopriñ helmansa kokosi,
Käsin keäri voattiensa;
Juoksi purrella peräȟä.
85 Otti orjañ soutamaȟañ.
Mäni tuonne, jotta joutu,
Mäni luokse Väinämöisen:
"Oho⁹ silma, ukko utra,
Eli vanha Väinämöinen,
90 Jo¹⁰ jouvuit, poloni poika,
Jouvuit puulla püörivällä,
Varvoilla vapisijilla;
Sat' oñ hoavoa sivulla,
Tuhat tuulem pieksemeä!"¹¹
95 Sano vanha Väinämöiñi:
"Teäl' olen kulkent kuusi vuotta,
Helluin seitt̮emen keseä,
Kuljin kuusissa hakona,
Petäjäissä pölküm peänä."¹²
100 Sano portto Pohjalaini:
"Soatatko sampuo takuo,
Kirjo-kantta kirjajella
Kahesta karit̮an luusta,
Kolmesta jüvästä ośran,
105 Vielä puolesta sitäki?"
Sano vanha Väinämöinen:
"En soata sampuo takuo,
Kirjo-kantta kirjajella
Kahest' on karit̮añ luusta,
110 Kolmest' on jüvästä ośrañ,
Vielä puolesta sitäki.
Oñ seppo omilla mailla,
Jok' oñ taivoseñ takonunt,
Ilman kannen kalkutellunt,
115 Ei tunnu vasaran jäljet,
Eik' om pihtiem¹³ pit'imet.
Sem mie sepäksi tiijäm,
Takojakse tarkimmakse,
Se on seppo Ilmorinen.
120 Soattau se sampu₍o taku₍o ,
Kirjo-kantta kirjajella
Kahesta karit̮an luusta,
Kolmesta jüvästä ośran,
Vielä puolesta sitäki."
125 Süötti miehen süölähäkse,
Juotti mieheñ juolahakse.
Siitä vanha Väinämöini¹⁴
Mäni heän omilla mailla.
Laulo kuusem kulta-latvam,
130 Kulta-latvam, kulta-lehväm;
Laulo ne₍än kulta-rinnam
Oksilla kumien kuusem.
"Kuules seppo Ilmorinen,
Tule tänne katt̮ojakse,¹⁵
135 Katt̮ojakse kummam paikam,
Kun¹⁶ on kuusi kulta-latva,
Kulta-latva, kulta-lehvä;
Oksilla kumien kuuseñ,
Siel' on neätä kulta-rinta."
140 Siitä seppo Ilmorinen
Näki kuusen kulta-latvañ,
Kulta-latvañ, kulta-lehväñ.
Näki ne[än kulta-rinnan]¹⁷
Oksilla kumien kuuseñ.
145 Sano portto Pohjalaini:
"Et ollum puhiella enneñ;
Sano tarkkoja tosi^ja,
Valehia muinosi^ja:
Siek' olet taivosen takonunt,
150 Ilman kannen kalkutellunt,
Ei tunnu vasaran jäljet,
Eikä pihtiem pit'imet?"
Sano seppo Ilmorinen:
"Min' olen taivosen takonunt,
155 Ilman kannen kalkutellunt."
Sano portto Pohjalaini,
Portto Pohjol'an emäntä:
"Soatatko sampuo takuo,
Kirjo-kantta kirjajella
160 Kahesta karit̮an luusta,
Kolmesta jüvästä ośran,
Vielä puolesta sitäki,
Soat on neijem palkoistasi?"
Sano seppo Ilmorinen:
165 "Soatan sampuo takuo
Kirjo-kantta kirjajella
Kahesta karit̮an luusta,
Kolmesta jüvästä ośran,
Vielä puolesta sitäki."
170 Päivät sampuo takovi,¹⁸
Üöt neittä leputtelovi.
Sai on sammon¹⁹ valmehekse,
Kirjo-kannen kirjatukse.
Siitä turpu, siitä täütü,
175 Siitä juurtu sammon juuret
Üheksän sülen süvüöhö.
Siitä se seppo Ilmorinen
Otti soituñ sormillanse,
Kantelon kätensä alla,
180 Soitti ruotaista romuo,
Kalañ-luista kantelehta.
Nukutteli uuhti-miehet,
Pahañ vallañ vaivutteli:
Kut oli miekkojen keralla,
185 Ne om miekkojen nenihiñ,
Kut oli keihästen keralla,
Ne on keihästen nenihin.²⁰
Siitä seppo Ilmorini
Härjän suustansa sukesi,
190 Sata-sarven kieleltänsä,
Jolla künti sammoñ juureñ
Üheksän sülen süvüöstä:
Sata-sarvella härällä,
Tuhat-peällä turilahalla.
195 Sai sammoñ venosehense,
Kirjo-kannen kannetukse.
Nousi tuuli tuppurihin²¹
Ilma raivohoñ rapoau.
Siitä vanha Väinämöini,
200 Siitä läksi laskomaha,
Läks' oman emonsa luokse;
Piti miekalla pereä,
Tuijotti tupettomalla.²²
Laski päiväñ, laski toista.
205 Sano vanha Väinämöini:
"Kuule seppo Ilmorini,
Nouse purjeh-puun nenihi;
Kat̮o itä, kat̮o länsi,
Kat̮o pitkim Pohjoñ ranta
210 Tulovoa vierastasi."
Nousi seppo Ilmorini,
Nousi purjeȟ-puun nenihiñ,
Voate-varpojen varaȟan,
Katt̮o ijäñ, katt̮o länneñ,
215 Katt̮o pitkim Pohjoñ rannañ:
"Jo tulovi Pohjom pursi,
Sata-hanka haimentavi."
Siitä se vanha Väinämöini
Heäñ tunkih tuluksihinse,
220 Tavottihin taklohoinse;
Otti piitä pikkaraiseñ,
Luopi luuvoksi merehen:
Tuoho tullus Pohjom pursi,
Sata-hanka halki soahus!
225 Siihi tuli Pohjom pursi,
Sata-hanka halki soapi.
Tuo oli portto Pohjalaini
Sirkuñ siivillä üleni,
Nousi leivon²³ lentimillä.
230 Otti viisi viikatehta,
Ne kühäsi künsiksensä;
Lenti luokse Ilmorisen;
Sillä sampuo tavotti.
Siitä vanha Väinämöinen
235 Nossalti²⁴ melam merestä²⁵
Tupettomañ lainnehilta,
Sillä künsi^jä sivalti.
It̮e nuin sanoikse virkki
It̮e seppo Ilmorinen:
240 "Meilä küntö, meilä külvö.
Meilä kuu oñ, meilä päivä,
Meilä armas aurinkoinen,
Meilä tähet taivahalla!"²⁶,²⁷

1 Selitettiin: "vilusilmä, vilussa olija."
2 Myös: "peällä."
3 Lenteä lekuttelou, päällä: [Lent]ävi [lekuttelo]vi.
4 Päällä: [mere]l[tä].
5 Murteen omituisuus, jota tavataan Vuonnisen ympäristöiltä. Myös: "munivi."
6 Mitta vaillinainen, koska laulaja nämä säkeet luki, käyttäen puhekielen muotoja.
7 Sana murteelle vieras. Olisi puhekielen mukaan tässä muodossa lakais; i mitan täytteeksi.
8 kuulomah.
9 Ohos.
10 Päällä: Sie.
11 pieksämeä.
12 Korjattu numeroilla: [peänä] [pölkyn].
13 pihtijen.
14 Täman jälkeen kk:ssa: |Läks' omam emonsa luokse|, sama kon:ssa väliinkirjoitettuna.
15 katt̮ojikse.
16 Kuin.
17 Näki ne[än] k[ulta-rinna]n.
18 takou, päällä [tak]uovi.
19 "Sammossa", selitti laulaja, "oli kaikki moailman hüvüs, kuu ja päivä ja armas aurinkoinen".
20 Ss. 178-187 alleviivattu.
21 Tätä ja seur. säettä vastaavat kons.:ssa seuraavat väliinkirjoitetut ss.: Sano s[eppo] I[lmarine]n: "Nouse tuuli tuppurihin, Ilma raivohon rapoa."
22 Tämän jälessä kon.:ssa: Oi on s[eppo] I[lmarini].
23 Myös: "Lemmon."
24 Nostavi, päällä: [No]ssalti.
25 mereltä, päällä: [mere]s[tä].
26 Lopussa: ("Muu kaikki mäni mereh, siitä merell onki paras hyvys, sill on kalat ja hylkehet, kaikki sillä on. - Kaikki sammossa oli ennen mitä meressä on elävätä.")
27 Viimeiset neljä säettä alleviivattu.

Tip

Tip

SKVR I2

Vienan Karjala – SKVR I1, I2 ja I4