2018. Hevaa, Vepsä.
Volmari Porkka. I 211. 1881-83.
Olgoi.
[Kanteleen soitto - Kanteleen synty - Luutaan lehosta]
Anoi tyttöi, ainoi tyttöi,
Anoi ainavoi emoin,
Yksi lapsi laukojan,
Mäni luutaan lehosta,
5 Vassakseen varvikosta.
Taittoi luuan, t[aittoi] toisen
Taittoi kolmannen keralla
Nii taittoi sylehen tävven,
Nii sylehen, nii selähän,
10 Taittoi kaksi kaaniloja.
Lintuin lehosta lauloi,
Pienoilintuin pesoista,
Vakoilintui vaateresta:
"Anoi t[yttöi], ainoi t[yttöi],
15 Elä taita luutiaan,
Millä miä kesoilla laulan.
Siivosäillä sirkuttelen
Parkutan pahalla säällä!"
Varas katsoi varvikosta,
20 Mies vihhain vitsikosta:
"Anoi t[yttöi], ainoi t[yttöi],
Elä taita luutiaan,
Vassaksiaan varasta!"
Anoi t[yttöi], a[inoi] t[yttöi]
25 Väänsi pään päivyellen,
Loi silmät luotimellen:
Hervoit, tarvoit tappeliit,
Sinisorkat sorteliit,
Lautoikapioit kaateliit.
30 Anoi t[yttöi], a[inoi] t[yttöi],
Anoi kerssoilla kottiin:
"Hoi miun ehtoisa emmoin,
Hoi m[iun] kallis kantajaan,
Onka miulla velloloja,
35 Onka velloin poikoloja?"
Emoi vassen vastaeli,
Vassen vastaan läkkäis:
On siul kolme velloja,
Männiit herviin aijoon,
40 Tarvaksiin tappeloon.
Siellä hervoi hiiattiin,
Sarvet päästä päässettii,
Kapiot alta kaivettiin,
Miulen sarvet annettiin,
45 Miulen s[arvet], m[iulen] kapioit.
Miä nuot sarvet seppoilaan,
Sarvet seppoilan paijoin:
"Seppäiseen, selväiseen,
Tarkka entiin takoja,
50 Taoi miulen kanteloin,
Herven sarvesta illoin!"
Seppäiseen, selv[yeen]
Takoi tuosta kanteloisen,
Herven sarvesta illoisen.
55 Soitti Untoi, s[oitti] ventoi,
Soitti Luojoi lapsineen,
Jummala perehinneen.
Tantsi U[ntoi], t[antsi] v[entoi],
Tantsi L[uojoi] l[apsineen],
60 Jummala p[erehinneen].
Eipä kantele kummaja
Eikä heläjä herven sarvi.
Sopesta sokkea lausui,
Kolkasta vähänäkköin:
65 "Tuokaan sormillen sokean,
Käsillen vähänäkköisen,
La soittaa sokkea,
Vääntää vähän[äkköin]!"
Vietiin sormillen sokkean,
70 Käsillen vähän[äkköisen],
Alkoi soitella sokkea,
Väännellä vähän[äkköin];
Kahta ei oo kieltä kanteloissa.
Sopesta sokkea lausui,
75 Kolkasta vähän[äkköin]:
"Anna, tyttöi, tukkiaas,
Kaht ei oo kieltä kanteloissa!"
Antoi tyttöi tukkiaan,
Hienoisia hiuksiaan;
80 Kaksi laatiis kieltä kanteloin.
Alkoi kanteloi kumata,
Helätä herven sarvi.
Susi särki suuren päähän,
Karhu kankeat nissaan
85 Läpi korven juossessaan
Kanteloja kuulomaan,
Lintuist pehon allaist,
Vassan varvikon allaist
Lehon päällen lentelööt
90 Kanteloja kuulomaan;
Mattoist kulon allaist
Kulon päälen luottelesse
Kanteloja kuulomaan.
2025. Hevaa, Kantokylä.
Volmari Porkka. I 219. 1881-83.
Natelja.
Poimetteli Puoloin maalta,
Puri varvoin juostessaan,
Joi järvet janoissaan,
5 Juoksi uuteen tuppaan,
Korkiaan kornitsaan.
Hiioin hervoi hiioittiin,
Sarvet päästä päässettiin,
Sarvet päästä, kapiot alta.
10 Vietiin sarvet seppoilaan,
Sarvet seppyen paijaan:
"Seppyeen, selvyeen,
Takojaan tammueen,
Taoit ennen, taoit eglen,
15 Nii taoit tänäi päin,
Taoi miulle kanteloin,
Hervensarvin illoin!"
Seppoi takoi, taksutteli,
Kun vetoi vieretteli.
20 Uupui kantta kanteloin,
Hervensarviin illoin.
Miä tyttöi pikkarain,
Miä Maaria, maan tassain
Mänin kannen etsiäksi,
25 Kuun tarkoin tavoittajaksi.
Mänin matkaa vähhäisen,
Tein tietä pikkaraisen,
Näin suolta suoran koivun,
Niityltä nivveerrän koivun,
30 Tuost sain kannen kanteloin,
Hervensarviseen illoin.
Seppoi takoi taksutteli,
Kun vetoi vieretteli.
Uupui kannel kahta kieltä,
35 Kahta kieltä keskimäistä
Sekä toista reunimaista.
Mänin kieliin etsijäksi,
Mänin matkoi vähhäisen,
Tein mie t[ietä] p[ikkaraisen],
40 Tuli tyttöi vastaa.
"Näytä, tyttöi, tukkiaas,
Silehiä hiuksiaas!"
Näytti t[yttöi] tukkiaan,
Silehiä h[iuksiaan],
45 Tuost sain kielet kanteloin,
Hervensarviseen illoin.
Seppoi takoi, t[aksutteli],
Kun vetoi vieretteli.
Alkoi kanteloi kumissa,
50 Hervensarviin helissä.
Soitti Unto, soitti Vento,
Eipä soita, soittuiseen,
Hervensarviin ei hellisee.
Sokkee sopesta lausui,
55 Kolkasta vähänäkköin:
"Tuokaa sormille sokkeen,
Käsille vähänäkköisen!
La sokkee soitteloo,
Vääntää vähänäkköin,
60 Soittaa kun sormikintahassa,
Laskoo kun lapikkaassa."
Vietiin sormille sokkeon,
Käsille vähänäkköisen,
Alkoi kanteloi kumissa,
65 Hervensarviin helissä.
Kuuli Untoi, kuuli Ventoi,
Mattoisetkin maanallaiset
Kulon päälle luottelisiit
Kanteloja kuulomaan,
70 Hervensarvista illoo.
Lintuiset lehon allaiset
Lehon päälle luottelisiit
Kanteloja kuulomaan,
Hervensarvista illoo.
SKVR IV1
82. [Venjoki].
D. E. D. Europaeus. J 442. 1847.
Oli miull osmo otrassain,
Sinisa[rvi] saar[essain].
Juoksin itkien kotihin1.
5 Isoin kysytteleepi:
Mitäs itket (latsueni)2?
Sitä itkin mie isoin,
Kuin oli osmo otsassain,
Sinisa[rvi saaressain].
10 Tuo se osmonen kotihin,
Sinisarvi saata tänne.
- - -
Soitti Unto, soitti vento,
Soittiit miehet naimatto[mat].
- - -
Alko soitella sokea,
15 Väännellä3 vähänäkönen:
Itki Unto, itki vento,
Itkiit miehet naimattomat,
I[tkiit] nain[ehet] ur[ohot],
Kuin tuo soitteli sokea,
20 Väänteli vähänäkönen.
1 Säkeen alussa: |Tuo|.
2 kk:ssa: Mitäs itket (latsueni) (tyttären).
3 Vään|ä|ellä: Väännellä.
2019. Hevaa, Kantokylä.
Volmari Porkka. I 212. 1881-83.
Käin Viroissa käskyläissä,
Otin odrat palkastaan;
Kylvin odrat Ruotsin maalle,
5 Viskaasin Viron saroille,
Viron pellon pientarille.
Mäni aikoi vähhäisen,
Kulu kuuta pikkaraisen,
Mänin katsoin odrajaan:
10 Oli oina odrassaan,
Sinisarvi saarellaine.
Otin oinan, toin kottiin,
Panin oinan karsinaan,
Syötin oinan, juotin oinan,
15 Oinan kylässä pitelin.
Mäni aikoi vähhäisen,
Otin oinan päästä sarvet,
Vein sarvet sepoin paijaa:
"Seppyeen, selvyeen,
20 Takojain aivoin tarkka,
Taoit ennen, taoit eglen,
Niin taoi tänäkin päin,
Taoi miulle kanteloi,
Herven sarvine illoin,
25 Millä miä soittelen soassa,
Alla linnan liiroittelen!"
Seppoi takoi taksutteli,
Tietäjäine tieksytteli;
Uupui kantta kanteloin.
30 Mänin kantta etsimään,
Näin miä suolta suuren koivun,
Niityltä niverän koivun,
Sain miä kannen kanteloin.
Seppoi takoi taksutteli,
35 Tietäjäine tieksytteli;
Uupui kieltä kanteloi,
Uupui kieltä keskimäistä
Sekä toista reunimaista.
Mänin kieltä etsimään,
40 Mänin matkoi vähhäisen,
Tein miä tietä pikkaraisen,
Tuli neitoi vastaan.
Aloin neiolta kysellä:
"Anna, neitoi, tukkiaas,
45 Sileää hiuksiaas!"
Neito vassen vastaeli:
"Mihen miun tukkiaan?"
Miä vassen vastaelin:
"Siihen siun tukkiaas,
50 Uupui kieltä kanteloi."
Antoi neitoi tukkiaan,
Sileiä hiuksiaan,
Sain miä kielet kanteloin.
Alkoi kanteloi kumissa,
55 Hervensarvi helistä.
Mänin yhteen kyllään,
Yhteen kylän kaulle,
Mänin yhteen tuppaan
Alkoi kanteloi kumissa,
60 Herven sarvi helissä.
Mit oli miehii tuvassa,
Kaikki oli hatutta päin;
Mit oli naisii tuvassa,
Kaikk olliit käsin posilla;
65 Mitä poikii tuvassa,
Kaikki olliit maassa polvillasse;
Mitä tyttöjä tuvassa,
Kaikki olliit vesillä silmin,
Kanteloista kuunteliit,
70 Hervensarvista illooa.
Mänin rannoille meroille,
Alkoi kanteloi kumissa,
Hervensarvi helissä.
Kallaiset veoin allaiset
75 Rannalle rapaelliist,
Lintuisetki lentäväiset
Oksilla ojentelliist,
Mattoisetki maan alaiset
Mullissa muhaelliit.
80 Susi taittoi suuren päähän
Järven jäätä juossessaa,
Karhu kankeat nissaan
Kanteloista kuulemaan,
Hervensarvista illoo.
93. [Venjoki].
D. E. D. Europaeus. J 453. 1847.
[Kalervo ja Untamo - Kanteleen synty - Soittamalla nukuttaminen]
Hello1 heinissä makasi,
Luusarvi luterikossa,
Sata syltä sarvet pitkät,
Tuhat syltä turpa paksu;
5 Ei olt hellon tappajaista,
Luusarven lutistajaista.
Kasvo miulle aino vello,
Aino vello valkopääkkö,
Kasvo hellon tappajainen,
10 Luusarven lutistajainen,
Kalasarven kaatajainen,
Sarvet päästä päästeleepi,
Kapiat alta kaiveleepi.
Vei sarvet sepän pajahan:
15 Sepposein oot selvosein,
Taoit eilen, t[aoit] e[nnen],
Tao viel t[änäi] p[äänä],
T[ao] näistä kantelo[inen],
Kuusi kielinen kutokka2!
20 Takoi nuoista kanteloisen,
Kuusikielisen kutokan.
Ei tuo kantelo kumissut.
Anna, neito, hiuksiasi,
Luo sie pitkiä piolla,
25 Lyhyviä kahmalolla!
Antoi neito hiuksiansa,
Alko kanneloin kumissa,
Hälön sarvinen helissä.
Soitti Unto, s[oitti] Vento,
30 Soitteli sokia poika,
Väänteli vähäväkinen,
Väkeä nukutteleepi,
Rahvahaista raukaseepi.
Sai väen nukutetuksi,
35 Rahvahaisen rauvaissuksi,
Tek tuo soan sormistansa,
Väen varp[ahaisistansa],
Tap[po] s[uuret], t[appo] p[ienet],
Jäi t[uo] yks[i poikalapsi].
- - -
40 Vieäänkö vetehen poika;
Ei po[ika] v[etehen] jäänyt.
1 yl. |Hällö|.
2 yl. Г удокъ.
2026. Hevaa, Pulkkala.
Volmari Porkka. I 220. 1881-83.
Anni Ahvolasta.
[Hirvi ohrassa - Kanteleen soitto - Kanteleen synty]
Näin miä hervoin heutaisovan,
Rautakapilan kauhkaisovan
Polvella joen kovveeran,
Joen väljän vääntimellä.
5 Mänin hervoi likemmäs,
Hervoi potkais polvellaan,
Takasarvella tavoitti.
Miä itkien kottiin,
Kaljutellen kartanoille.
10 Isoi aitassa assuu,
Emoi aitan rappusilla;
Emoi kysyttellöö,
Isoi läköittellöö:
"Mitä itket, tyttärein,
15 Kaljut, maalle kannetuin?"
Miä vassen vastaelin,
Vassen vastaan läkkäisin:
"Hoi isoi, hoi emoi,
Onko meillä velloloja,
20 Onpa velloin poikaloja?"
Isoi vassen vastaeli:
"Ohan siulla kolt velloa,
Kolt velloin poikaloja,
Yks on pyssyyn pyrreeä,
25 Toinen nuoleen noppeea,
Kolmas kebiäin keihäässe.
Mänkää herviin aijoo,
Tarvaksiin tappeloon!"
Miun vedroit velvyein,
30 Laatuisat emoin lapset
Männiit herviin aijoon,
Tarvaksiin tappeloon.
Tapettiin hervoit tarvoit,
Alta kapiat kaivettiin,
35 Päästä sarvet päässettiin,
Sarvet miulle annettiin.
Miä sarvet seppälään:
"Seppyeen, selvyeen,
Tarkka entiin takkooja,
40 Tao miulle kanteloin,
Hervensarviin illoin!"
Seppyeen, s[elvyeen],
Tarkka e[ntiin] t[akkooja]
Takoi miulle kanteloisen,
45 Hervensarvisen illoison.
Eipä kantele kumaja,
Hervensarviin helliise.
Sopeesta sokkee lausui,
Kolkkaassa vähänäkköin:
50 "Tuokaa sormille sokkeen,
Käsille vähänäkköisen!"
Vietiin sormille sokkeen,
Käsille vähänäkköisen,
Toisin soittaa sokkee.
55 Vietii sormille sokkeen,
Käsille vähänäkköisen,
Alkoi kanteloi kumata,
Hervensarvi helissä.
Susi särki suuren päähän,
60 Karhu kankeet nissaan
Läpi korven juossessaa,
Läpi korven kuusamisen,
Läpi rautaisen rissakon,
Läpi painuvan pajukon
65 Kanteloja kuulomaan.
364. [Nuolij. - Liissilä].
D. E. D. Europaeus. III 2. 260. 1848.
Luus[arvi] lut[erikossa],
Kalasarvi kaislik[ossa],
Ei ollt suuri e[ikä] p[ieni],
5 Ol tuo oik[ia] vas[ikka].
*Ei ollt h[ellon] tap[pajaista],*
Luusar[ven] lut[istajaista],
K[alasarven] kaat[ajaista].
Kasvo miulle aino vello,
10 Aino v[ello], valkop[ääkkö],
K[ävi] hell[on] tapp[ajaksi],
Luus[arven] lut[istajaksi],
K[alasarven] ka[atajaksi].
Tek tuo luusta luisen pillin,
15 Kalan luusta kanteloisen.
Soitti kauan kanteloa,
Viikon viimo pillillänsä,
Taittu kieli kanteleesta.
Mänpä velloni Virohon,
20 Virohon Viron sepille:
Seppäsein, selväsein,
Taoit ei[len], t[aoit] enn[en],
T[ao] n[yt] t[änäi] p[änä],
Tao' kieli kantelohon!
25 Takoi kielen kanteloihin,
Alko kantelo kumissa,
H[ellon] s[arvinen] h[elissä]2.
Ukko nurkasta nurahti:
La miä sokia soitan,
30 Vääntelen vähänäkönen!
Susi taitto suuren päänsä,
Karhu kank[eat] ni[sansa]
Läpi korv[en] juos[tessahan]
Kanteloa kuulemah[an].
1 Runon alussa: |Puistin maata vell[oltani]|.
2 Järjestys ensin = 26-27, 19-25, muutettu numeroilla.
2020. Hevaa, Tönttölä.
Volmari Porkka. I 213. 1881-83.
Paroi Sakun nainen.
Anoi ainavoin emoin
Mäni luutaan lehosta,
Vassakseen varvikosta.
5 Juoksi hervoi Hiien maalta,
Potki puoloi kankahalta,
Puri varvat juostessaan,
Joi järvet janoissaan
Läpi korven juostessaan,
10 L[äpi] k[orven] kuusamisen,
Läpi rautaisen1 raisikon.
Anoi t[yttöi], a[inoi] t[yttöi],
Se juossella kottiin.
Emoi aitoista tulloo,
15 Yksi on jalka kynnyksellä,
Toinen aitan portahalla.
"Hoi miun ehtoisa emmoin,
Ja miun kaunoi kantajaan,
Onka miulla velloloja,
20 Onka velloin poikoloja?"
Emoi vassen vastaeli:
"Onhan siulla velloloja,
On i velloin poikoloja.
Mänkää tuohon katsomaan,
25 Hervoi juoksi Hiien maalta,
Potki puoloi kankahalta!"
Männiit tuonne katsomaan,
Ottit sarvet herven päästä.
Anoi t[yttöi], a[inoi] t[yttöi]
30 Vei sarvet sepoin paijaan:
"Seppyeen, selvyeen.
Tarkka entiin takkooja,
Taoit ennen, t[aoit] eglen,
Niin taoit tänäi päin,
35 Taoi miulen kanteloja,
Herven sarvesta illoa!"
Takoi tuosta kanteloisen,
Herven s[arvesta] i[lloa];
Alkaant ei kanteloi kumata,
40 H[erven] s[arvesta] illota.
Sokkea sopesta lausui,
Kolkasta vähänäkköin:
"Tuokaa sormilen sokkean,
Kolkkaan v[ähä]n[äkköisen]!"
45 Vei hän sormilen s[okkean],
K[olkasta] v[ähä]n[äkköisen],
Alkoi kanteloi kumata,
Herven sarvi illota.
Kaikki tulliit kuulomaan,
50 Mitä suurta, m[itä] pientä,
I vanhat tai vakkahat.
Sutoi taittoi suuren päähän,
Karhu kankeat nissahat
Läpi korven juostessaan,
55 L[äpi] k[orven] kuusamisen,
L[äpi] rauta raisikon
Kanteloja kuulomaan,
Herven s[arvesta] i[lloa].
Kallain kivoin allain
60 Kiven päälen luotteliis
Kanteloja k[uulomaa],
H[erven] s[arvesta] i[lloa].
Matoi kuloin allain
Kulon päälen luotteliis
65 K[anteloja] k[uulomaa],
H[erven] s[arvesta] i[lloa].
Lintuin lehon allain
Lehon päälen luotteliis
K[anteloja] k[uulomaa],
70 H[erven] s[arvesta] i[lloa].
1 ra|n|taisen.
2027. Sereb., Uusi-Dobranitsa.
Volmari Porkka. I 221. 1881-83.
Rikina.
[Kanteleen soitto - Kanteleen synty]
Olin orjanna Viroissa,
Käin Viroissa käskyläissä,
Otin oinaan palkastain,
Otin oinaan, toin kottiin,
5 Syötin oinan, juotin oinan,
Oinan kyllillää pitelin.
Otin oinan päästä sarven,
Vein sarven sepän paijaa,
Siit sanoin sanoilla näillä:
10 "Seppäsein, selväsein,
Taavoit ennen, taavoit eilen,
Taavo vielä tänäki päin,
Taavo miulle kanteloi!"
"Minkä luinen kanteloi?"
15 "Oinaa luinen kanteloi."
Uupui kannel kanttajaasen.
Mänin kantta etsimää,
Mänin sorjaa suota myöte,
Kopiaista koivikkoo.
20 Löysin suolta sorjan koivun,
Niityltä niverän koivun,
Sain miä kannen kanteleehen.
Uupui kannel kahta kieltä.
Mänin kieltä etsimää,
25 Puuttui neitoi vastahain,
Miä siit neioilta kyselin:
"Anna, neito, tukkijais,
Heliöitä hiuksiais!"
Antoi tyttöi tukkiaasen,
30 Helehiiä hiuksiaa,
Vein kielet seppälää,
Sain miä kielet kanteleehen,
Kannoin kanteleen kottiin.
Oli kotona sokea ukko,
35 Sokia soitti sormillaa.
Kaikki itkiit ukot kylässä
Sekä naiset naapurissa
Sokian ukon soittamista.
762. [Gubanitsa?].
A. Törneroos. n. 21. 1859.
Isälleni ikuinen piika,
Tein työtä koko käellä.
Pyysin kurja kunniaa,
5 Palkan piika passippoo,
Luulin aitan annettavan,
Tupasihen toukattavan
Sekä viitat viskattavan
Sekä turkit tungettavan.
10 Eipä viittoi viskattukaan,
Turkkiloi ei tungettukaan,
Sain mie otrat palkastani,
Kauravakan vaivoistani.
Kylvin otrat tarhahan,
15 Kaurat peltojen takkaan,
Viskasin Viron saroille.
Mänin katsoin otrajani,
Jo oil otra orasnenällä,
Kaur ol kirkon kannaksella,
20 Oil miun hirvi otrassani,
Karh oil kaurapellossani.
Otin hirven päästä sarven,
Tuosta hirvi hirtettiin,
Sarvet päästä päästettiin.
25 Vein mie sarven seppälään:
"Seppuveni, selvueni,
Sie tarkka takoisiani,
Taoit en[nen], taolt eilen,
Tao viel tänäki päinä,
30 Tao miulle kanteloinen!"
"Minkä luinen kanteloinen?"
"Hirven luinen kanteloinen."
Puuttui1 kannel kahta kieltä.
Kuta kieltä kannel uupu?
35 Uupu kieltä keskimäistä
Sekä kieltä reunimmaista.
Saatiin kannel valmihiksi,
Pantiin sokia soittamaan.
Sokia soitti suruisill mielill,
40 Suruisilla sormillaan,
Soitti tunnot2, soitti vennot,
Soittiit Moskovan molotsat
Sekä puolet puotimiehet,
Soitti unnot, soitti vennot,
45 Sokia somasti soitti
Suruisilla sormilla,
Soitti päältä orjan päivät,
Luetteli lesken päivät,
Moitti päivät morsiamen.
1 yl. Uupu.
2 yl. unnot.
2028. Tyrö, Yhinmäki.
Volmari Porkka. I 222. 1881-83.
Paroi Kantokylästä.
[Hirvet tappelevat - Kanteleen soitto - Kanteleen synty -Kaukamoisen virsi - Maie - Oluen synty]
Kaksi kallion jänöjä,
Kolme korven kirjavaista,
Kalliolla kääntelesse,
Alla vuoren voittelesse.
5 Hirvoit, tarvoit tappeloot,
Tarvakset murentelloo,
Sinisorkat siertelöö,
Rautakapiot kaatelesse.
Miä olin tyttöi pikkarain
10 Juoksin juossella kaulle,
Tuost miä sain hirven sarvet.
Vein miä sarvet seppolaan,
Vein miä sarvet sepoin paijaan:
"Seppyeen, miun selvyeen,
15 "Takojain tammuein,
Taoit eglen, taoit ennen,
Taoi i tänäi päin,
Taoi miulle kanteloin,
Hirven sarvesta illoin!"
20 Ala ei kanteloi kumissa,
Hirven sarvi helissä.
Sokkee sopesta lausui,
Kolkasta vähänäkköin:
"Anna sormille sokkeen,
25 Käsille vähänäkköisen!"
Alkoi soitella sokkee,
Väännellä vähänäkköin,
Alkoi kantelo kumissa,
Hirven sarvi helissä.
30 Tuohon siit veitikka vettiis,
Tuohon kaatu Karjalain,
Tuohon joutui jollinenkin
Kanteloja kuulomaan,
Hirven sarvista illoo.
35 Käherpää pojut Kalervut,
Tuo oloisen keittäjäin,
Tuo kurnan kupahuttajain;
Ei ala oloi kääyy,
Metoi miehen mellakkoi.
40 Kapan hään kantoi, toisen kaatoi
Päälle kaavun Kaukamoin,
Päälle veitikan verröövän.
Kankoi suuttui kaavustaan,
Verestään venhäläin:
45 Ei oo kaapu kassettava,
Kaapu on Kaukamoin kuttooma,
Verka on velloin tekömä,
Verka saama velvyeen.
Sanoi kallis Kaukamoin:
50 "Männään myö ulos tarelle,
Tanhavalle tappeloon,
Tässä on ahas arjakkoi!"
Männiit ulos tarelle,
Tanhavalle tappeloon.
55 Tuopa kallis K[aukamoin]
Veti veitsen, riisui ravvan,
Tempais tupesta tuiman,
Oli päällä iskevänä,
Hamoilla tappaavana,
60 Kuoppais koko terällä,
Koko ravvoin rappais.
"Jopa tein, mit ei pitänyt,
Tapoin miehen, saatoin päähän,
Itse nyt painun pakkoon
65 Pimittäin piirtämään."
Juoksi meroin rantueelle:
"Hoi meroi, ota minnuu!"
Meroi vassen v[astaeli]:
"Mihenpä miulle sinnuu?
70 Siä ved nuotin nossellaan,
Kalaverkoin kannellaan,
Kontilla tuoaan kottiin,
Haukena siä haletettaan."
Juoksi messoin rantueelle:
75 "Hoi metsoi, ota minnuua!"
Metsoi vassen v[astaeli]:
"Mihenpä miulle sinnuua?
Siä ved puina pilkotaan,
Halkona haletettaan."
2021. Hevaa, Tönttölä.
Volmari Porkka. I 214. 1881-83.
Oppoi-akka Hevaan kylästä.
[Hirvi ja lähde - Kanteleen soitto - Kanteleen synty]
Juoksi hervoi Hiien maalta,
Potki puolakankahista,
Joi joet janoissaan,
Söi varvat juostessaan,
5 Juoksi suureen salloon,
Korkeaan koivikkoon.
(Susi särki suuren päähän,
Karhu kankeat nissaahan).
Oli miula ainoi velloi,
10 Otti päästä herven sarven,
Teki tuosta hään kanteloisen,
Herven sarven illooja.
Soitti Unto, s[oitti] Vento,
Soitti Luojoi lapsineen,
15 Jummaala perehineen;
Eipä soittu soitakkaan,
Herven sarvi helliisek.
Sokkeea sopesta lausui,
Kolkasta vähänäkköin:
20 "Tuokaa sormilen sokkean,
Käsilen vähänäkköisen!"
Käi siit soittu soittamaan,
Kanteloi kumajammaan,
Matoi oli kuloin allain
25 Kuloin päälen luottelihe
Kanteloista kuulomaan,
Kallain kiven allain
Kiven päälen luotteliis;
Tuli Unto, t[uli] Vento
30 Kanteloja kuulomaan,
Herven sarvista illooja.
1403. [Serebetta].
O. Groundstroem. n. 59. 1861.
Viskasin Viron saralle,
Mänin käymähän kotiin,
Mänin mie yheksi yöksi,
5 Tuol mie viivyin viikkokauven
Ja olin yheksään yötä,
Päälle päivän kymmenen.
Mänin, katsoin otrajain.
Oli oino otrassan,
10 Otin oinon1, toin kotiin,
Otin oinon päästä sarven.
Tuon mie kannoin seppola[a]n:
"Tao miulle kanteloin,
Seppyeni, selvyeni!"
15 Seppo vaston vastaeli:
"Minkeluinen kanteluinen?"
"Oineluinen kanteluinen."
Etsin suosta suoran koivun,
Niityltä niverän koivun,
20 Sain mie kannen kanteloihe,2
Menin, katsoin sinojain;
Jo sino sinikukalle,
Pellervoinen sini kalkalalle.
1 yl. ori.
2 kanteloihe|n|.
2022. Medussi, Koski.
Volmari Porkka. I 215. 1881-83.
Maattu Paavilan tytär Huuralasta. (Hev.)
[Iso härkä - Kanteleen soitto - Kanteleen synty]
Hämöilässä hällöi kasvoi,
Sinisorkka Suomen maassa,
Vaskikapia Kaarassassa,
Ylleeni yli kylässä.
5 Hällöi nurmella makkaa,
Sarvet pilviä pittäät,
Hattaroist hallikkoit;
Kuukavven orraava juoksi
Hällöin selkäpiitä myöten,
10 Päivöin lensi pääsköilintu
Härän sarviin välitsek.
Ei oo hällöin tappajaista,
Mulliken murentajaista.
Musta mies meroista nousi,
15 Musta mies, meroin ikkäin,
Uros allon aikain
Kultaisen kurikan kanssa,
Hopeaisen nuijan kanssa.
Se on hällöin tappajain,
20 Mulliken murentajain.
Iski hällöjä häkkään,
Hällöi päätä häilähytti,
Silmiä mölkähytti.
Kellen sarvet annetaan,
25 Kellen sarvet, k[ellen] kapiot?
Miulen sarvet a[nnetaan],
Miulen s[arvet], miul[en] k[apiot].
Miä mänin seppoilaan,
Mänin seppiin paijaan:
30 "Seppyeen, selvyeen,
Tee siä miulen kanteloi!"
Seppyeen, s[elvyeen],
Takoi miulen kanteloisen,
Miä kantelen kottiin;
35 Ei tuo kanteloi kummiise,
Herven sarvi helliise.
Sokkea, sopesta kaljui,
Kolkasta vähänäkköin:
"Tuokaa sormilen sokkean,
40 Käsilen vähänäkköisen!"
Vietiin sormilen s[okkean],
Käsilen v[ähä]n[äkköisen],
Alkoi kanteloi kumissak,
Härän sarvi helissäk.
2561. [Tyrö?].
P. Putkonen. n. 243. 1893.
Otin otrat palkastaain,
Kakrat kavvan oltuvaain,
Roimaisin Ruotsin saroile,
5 Viroin pellon pientarille.
Mäni yötä 2, 3,
Kului kuu'ta pikkaraisen,
Mänin otraa katsomaa.
Oli oinoi otrassaain,
10 Sinisarvi sarassaain.
- - -1
Seppä takoi taksutteli,
25 Rahan iest raksutteli,
Takoi miule kanteloisen.
Uupui kanne[l] kahta kielt,
Yhtä kielt reunimaaist,
Toista kieltä keskimääist.
30 Mänin kieltä etsimää,
Tuli hako vastahaain.
En pääse haon ylitse,
En ylitse, enk alaitse.
Tuli M[aaria] vakkaaine vaimo,
35 Viskaais tuo viinan tulisen,
Tuikkaais tulen punaisen;
Jo pääsin haon ylitse,
Jo yl[itse], jo alaitse
Sekä ympäritsekkii.
40 Mänin tietä pikkaraisen,
Löysin neijoin lehoost,
Hienohelman heinikoost.
Aloin neijooilt kysellä:
"Anna, neitoi, tukkijaais,
45 Hilehii hiuksijaais!"
Neitoi vassen vastaeli:
"Mihi siule tukkijaain,
Hileh[ii] h[iuksijaain]."
Miä vaa vassen vastaelin:
50 "Uupui kanne[l] 2 kielt,
Yhtä k[ielt] reun[imaaist],
Toista k[ieltä] kesk[imääist]."
Antoi neitoi tukkijan,
Hil[ehii] h[iuksijan].
55 Saimma kielet kantelooi,
Kintelooi, kantelooi,
Siit soitti uro sokkee.
Mattooisetkii maan allaaist
Mullaas muhoelliit,
60 Lintuisetkii lentävääist
Oksille ojentelliit.
1 Pienestä Runon-sepästä opitut säkeet jätetty julkaisematta.
SKVR IV3
2938. Kubanitsa, Suur-Kikkeri.
J. Fr. Ruotsalainen. n. 983. 1901.
Helena.
Soitti ko sormikintahalla,
Laski ko lankapeukalolla.1
1 kk:n n:o 984 on Pienestä Runon-sepästä s. 9 "Lappalaisen hiihdäntö"; n:o 985 s. 8 "Kauhea sika"; n:o 986 s. 3 "Pääskyläinen".
2023. Serebetta, Terenttilä.
Volmari Porkka. I 216-7. 1881-83.
Mari Jämpsäläinen, kotoisin Ojakylästä läheltä Hevaan laskua.
[Kantelen soitto - Kanteleen synty]
Olin orjana Viroissa,
Palkkoinna pahoilla mailla,
Olovilla otramailla,
Leveillä leipämailla,
5 Kaunihilla kauramaill;
Otin otrat palkastain,
Kaurat kavvan oltuain.
Tulin tuualt kottiin.
Kylvin otran Ruotsin maille,
10 Viskaisin Viroin rajoille;
Tulin tuualt kottiin.
Vieri tuosta viikko, toinen,
Mänin katsoin odrastain:
Oli oinas odrassain,
15 Sinisarvi saarellain.
Otin oinaan, toin kottiin,
Syötin oinaan, juotin oinaan,
Oinaan kyllillä pitteelin.
Otin oinaan päästä sarvet,
20 Pääst sarvet, kapiat jaloist,
Vein sarvet sepoin paijaan:
"Seppyvein, selvyvein,
Tao miulle kanteloinen,
Hirvensarvinen iloinen!"
25 Seppoi takoi taksutteli
Kui vetoi vieretteli,
Takoi miulle kanteloisen,
Hirvensarvisen iloisen.
Muites kaikk oli kannel valmis,
30 Vaan oli kansii vaijaas.
Mänin kansii etsimään,
Mänin matkoi vähhäisen,
Tein miä tietä pikkaraisen,
Näin miä suolta suuren koivun,
35 Niityltä nivveerän koivun;
Sain miä kannet kanteloon.
Muites kaikk oli kannel valmis,
Vaan oli kielii vaijaas,
Kannel uupui kahta kieltä,
40 Yhtä kieltä keskimäistä,
Toista [kieltä] reunimaista.
Mänin kielii etsimään,
Mänin matkaa vähäisen,
Tein miä tietä virssan verran,
45 Neitoi vastaan tulloo.
Miä vaan vassen vassaelin:
"Anna, neitoi, tukkiais,
Sileii hiuksiais!"
Neitoi miulle tukkiaan,
50 Sileii [hiuksiaan];
Sain miä kielet kanteloon.
Soitti Untoi, soitti ventoi,
Miks ei soita velloin soittu,
Velloin kantele kummiise?
55 Sokkiia sopast lauloi,
Nurkast vähänäkköin:
"Tuokaan sormille sokkeen,
Näpille vähänäkköisen!"
Siit vietiin veikon kannel
60 Näpille vähänäkköisen,
Siit soitteli sokkiia,
Väänteli vähänäkköin,
Laski kuin lapikkahaal,
Soitti kun sormikintahaal.
65 Mitä miehii tuvaas,
Kaik olliit hatut käees,
Kanteloi kuunteliit.
Mitä poikii [tuvaas],
Kaik olliit kuin pohuul polvin.
70 Mitä naisii [tuvaas],
Kaik olliit vesiil silmin.
Mitä neitoi tuvaas,
Kaik olliit käsi poseel,
Kanteloi kuuntelut.
75 Mattoist maanallaist
Maan päälle luotteliit,
Mulliis muhertelliit,
Kanteloi kuunteliit.
Kallaist kiven allaist
80 Kiven päälle luoteliit,
Kanteloi kuunteliit.
Lintuiset lehon allaist
Lehon päälle luotteliit,
Varvuille varustelliit,
85 Kanteloi kuunteliit,
Kun tuo soitteli sokkiia,
Väänteli vähä näkköin,
Laski kuin lapikkahaal,
Soitti kun sormikintahaal.
1454. Hevaa, Tönttölä.
O. Groundstroem. n. 115. 1861.
[Hirvi ja lähde - Kanteleen soitto]
Puolan maalta poimetteli
Kanteloija kuulema[a]n.
Tuoka[a] sormille sokean,
5 Polville vähennäköisen!
Alkoi1 sitt soitta[a] sokea,
Vääntä[ä] vähäväkinen.
Susi tait[t]oi suuren päähän,
10 Sata miest oli salvomel,
Tuhat hirren tutkamel2,
Miun vello oli yksinä[ä]n3.
1 yl. [Alk]aa.
2 yl. otsalle.
3 |Mitä vestät vello miulle, Kuhu lastu prisaha, sinne|.
SKVR IV2
1559. Skuoritsa.
K. Stråhlman. n. 56. 1856.
Soittiit nuoret, soittiit vanhat,
Ei kestän käynnyt milloinkaan,
Siitten soitti kuin sormikintahalla,
5 Laskin kuin lapukahalla.
Susi särki suuren päänsä
Meren jäätä juosessansa,
Kanteloista ku[u]ndelmaan.
2024. Kaprio, Ojut.
Volmari Porkka. I 218. 1881-83.
Kati Vääskölästä.
[Kanteleen soitto - Kanteleen synty]
Olin orjana Viroissa,
Otin odrat palkakseen,
Kylvin odrat Ruotsin maalle,
Viskasin Viroin rajoille,
5 Kylvin pellon pientarelle.
Mänin katsoin odriaan:
Oli oina odrassa.
Sinisarvi saarelaine.
Otin oinan, toin kottii,
10 Panin oinan karsinaa,
Syötin oinan, juotin oinan,
Oinan kylläst' pitelin.
Otin oinan päästä sarven,
Vein sarven sepän paijaa:
15 "Seppyeen, selvyeen,
Takojaine, aivoin tarkka,
Tao miulle kanteloin,
Hirven sarvine illoin,
Millä soittelen soassa,
20 Alla linnan lierettelen!"
Seppo takoi, taksutteli,
Takoi miulle kanteloisen,
Hirven sarvesta illoisen.
Uupui kantta kanteleen.
25 Mänin kantta etsimää,
Näin miä suolta suuren koivun,
Niityltä nivveerän koivun,
Tästä sain kannen kantelee.
Uupui kannol kahta kieltä,
30 Yhtä kieltä reunimaista,
Toista kieltä keskimäistä.
Mänin kieltä etsimää,
Mänin matkaa vähhäisen,
Tein miä tietä pikkaraisen.
35 Neitoi vastaan tulloo:
"Anna, tyttöi, hiuksiaasi,
Sileiä tukkiaas!"
Neitoi vaste v[astaeli]:
"Mihe miun hiuksiain?"
40 Miä vaste v[astaelin]:
"Muites kaikki kannel valmis,
Vaa on kielii vaijaa."
Antoi neitoi hiuksiaa,
Sileiä tukkiaa,
45 Tuost sain kielet kantelee.
Alkoi kantele kumista,
Hirven sarvine helistä;
Vietii kanteloi tuppaa.
Soittiit nuoret, soittiit vanhat,
50 Soittiit miehet naimattomat,
Soittiit naineet uroit,
Ei ilo uo milläkää.
Sokea sopessa istui,
Kolkkaassa vähänäköine,
55 Sokkee sopesta lausui,
Kolkasta vähänäköine:
"Tuokaa tänne kanteloi
Sormille pojan sokkeen,
Näpille vähänäköisen!"
60 Se siitä somasti soitti,
Ku sokkee soitteloo,
Soitti ku sormikintahilla,
Laski ku lapikkahilla,
Mit oli poikiit tuvassa,
65 Kaikki olliit käsi posella;
Mit oli tyttöjä tuvassa,
Kaikki olliit vesissä silmin,
Kanteloista kuunteliit,
Soittuu pojan sokkeen,
70 Väännättyy vähänäköisen.
Lintusetkin lentäväiset
Oksille ojentelloot,
Varvoilla varustelloot
Kanteloista kuulomaa.
75 Mattoiset maanallaiset
Mullalla muhaelloot,
Jänikset juoksellessaa
Kynnyksillä kykkyellööt.
Siisi taittoi suuren päänsä,
80 Karhu kankeat nissaan
Järven jäätä juostessaa
Kanteloista kuulomaa,
Soittuu pojan sokkeen,
Väännettyy vähänäköisen.
85 Se siit somasti soitti,
Ku sokkee soitteloo,
Soitti ku sormikintahilla,
Laski ku lapikkahilla.
3404. Koprina, Korkka.
Väinö Salminen. n. 1282. 1907.
Toavoit ennen, toavoit eilen,
Toavo viel tänäkin peännä,
Toavo miulle kanteloine!"
5 Takoi seppä kanteloisen.
Uupui kannel kahta kieltä,
Yhtä kieltä ylpiäistä.
Läksin kieltä etsimää,
Puuttui neito vastahain:
10 "Ann miul, neito, tukkijais,
Hilpehii hiuksiais!"
Vein mie sepälle hiukset.
Jo tul kannel valmeheks,
Kannon kantelen kaulle.
15 Soitti unto, soitti vento,
Soitti kaik kylässä miehet,
Soitti naiset nakkijaiset;
Ei ilo ilolle (tunnu) millenkää.
Sokija sopessa huusi:
20 "Kantakais kannel miulle,
Miu sokijan sormillein,
Näppisil vähänäkösen."
Sokija somasti soitti.
Ko aloit kaikki katsomaa
25 Teän sokijan soitteloi,
Ko aloit miehet, ko aloit naiset;
Kaik olliit vesissä silmin
Miun sokijan soittojain.
Mitä miehiä tuvassa,
30 Ne olit muas polvillaan;
Mitä akkoja tuvass,
Kaik olit käsi posel;
Mitä ol tyttöjä tuvass,
Kaik vierit vesissä silmin;
35 Mitä poikia tuvassa,
Kaik ilman hattuloita.