1307. Soikkola, Viistinä.
Volmari Porkka. III 174. 1881-83.
Tari Loan kylästä.
[Hirvet tappelevat - Kanteleen soitto - Kanteleen synty]
Mänin metsää kesoilla,
Kesk' kesoilla, heinajoilla,
Parahalla paistehella
Kupua kukittammaa,
5 Lehtiä levittämmää,
Lapohia laatimaa.
Näin miä hirven heutaiseva,
Rautoikapion rapsakkoiva,
Polvelta joen koveran,
10 Joen valkean väännäkiltä.
Miä hirviä lähemmäs;
Hirvoi potkais polvellaa,
Takakapioil tavoitti,
Miä itkien kottii.
15 Isoi aitassa assuu,
Emoi aitan trappusilla;
Issoin kysyttellöö,
Emmoin läköittellöö:
"Mitä itet tyttäreen,
20 Kaljut kyllin kantamain?"
"En voi emoi sannooa."
"Elä ite tyttäreen,
On miul pojutta kolme:
Yks on pyssylle pyrriiä,
25 Toin on kerkäs kervoille,
Kolmaas nuolelle noppiia!"
"Miunpa vedroi velvyeent,
Ehtoisat emmoin lapset,
Käykkää hirviin aijoo,
30 Rautoikapioin ammukkii!"
Miun vedroi velv[yeent],
Ehtoisat em[moin] l[apset]
Männiit hirviin aijoo,
Rautoikapioin ammukkii.
35 Hirvi maaha ammuttii,
Rautoikapio kaaettii,
Sarvet päästä päässettii,
Miulle sarvet annettii.
Miä sarvet sepoille:
40 "Seppyeen, selvyeen,
Takojaan, tammueen,
Taoit ennen, taoit eglen,
T[aoit] tuonoin toissa päänä,
Taoi i tänäki päänä,
45 T[aoi] kanteloi kummiia,
Hirven sarvi helliiä!"
Linttuin lehon allain
Lehon päälle luotteloo
Kanteloja kuulomaa,
50 Hirvoin sarvoista illoo.
Matokkainen maan allain,
Kirjava kulon allain
Kulon päälle luotteloo
Kanteloja kuulomaa,
55 Hirvoin s[arvoista] il[loo].
Susi särki suuren päähä,
Karhu kankkiat nissaahat
Korpia kävellessää
Kanteloja kuulomaa,
60 Hirven sarvoista illooa.
SKVR III1
305. Soikkola.
J. Länkelä. v. VI 17 a. 1858.
[Hirvet tappelevat - Kanteleen soitto - Kanteleen synty - Luutaan lehosta]
Oute-Koute neitsykkäinen,
Tina helmi tiltukkainen,
Vaski helmi vaapukkainen
Meni luutaan lehosta,
5 Vastakseen varvikosta.
Taitto luuan, t[aitto] toisen,
Taitto kolmatta vähäsen,
Katso itse kailon alle,
Nosti päätään ylemmä:
10 Kuuluu kumu lehosta,
Suuri sumuin, kuun kumuin,
Korven korkian helinä.
Hirvet sarvet tappeleet,
Luusarvet lutaeleet,
15 Kankisarvet kaateleet,
Tina rinnat riiteleet.
Johtu miulle mieleheen:
Koiss' on kolme velloani,
Yksi on pyssyltä pyriä,
20 Toinen on kerkäs kerveheltä,
Kolmas veitseltä verevä,
Neljäs kerkäs keihäkseltä.
Mentiin, hi[r]vet hillottiin,
Kankisarvet kaaettiin,
25 Luusarvet lutaeltiin,
Miulle sa[r]vet annettiin.
Mie sarvet seppolaan:
"Seppyeen, selvyeen,
Tee tästä miulle kannel,
30 Hirvoin sarvesta hillo!"
Viipy tuosta viikko toinen,
Menin katson kanneltani,
Jok' on kantelot teloilla;
Viel' ei kannel valmihina
35 Kahta kieltä kuutta kantta.
Sai tuo kannel valmihiksi.
Tuokaa sormille sokian,
Ennelle epänäköisen!
Tuotiin sormille sokian,
40 Ennelle epänäköinen.
Kuin tuo soitteli sokia,
Enteli epänäköinen,
Susi juoksi suota suurta,
Susi tappo suuret luut,
45 Suota suurta juostessaan,
Karhu kankiat nis'at
Kangasta karatessaan,
Kanteloja kuullessaan;
Repo reiet revitti,
50 Juostessa Neva jokea,
Kanteloa kuullessaan;
Jäneksell' oli väärät silmät,
Kokka polvet koverat,
Neki silloin oikeniit
55 Kanteloja kuullessaan.
1969. Soikkola, Säätinä.
V. Alava. VI 1045. 1891.
Naastoi, Tarinaisista.
[Hirvet tappelevat - Kanteleen soitto - Kanteleen synty - Luutaan lehosta]
Oute Koute neitsykkäin,
Tinahelmi, tiltukkain,
Vaskihelmi, vaapukkain,
Mäni luutaa(n) lehost',
5 Vassaksee(n) varvikost'.
Taitto luuan, taitto toisen,
Taitto kolmatta vähäisen.
Kuuluu kumu lehost'.
Nosti päätää yllää:
10 Mikä on kumu lehoss'? -
Hirvet sarvet tappeloot,
Kankisarvet kaateloot.
Miä juossell' kottii(n).
Koiss' on kolmet vellojain:
15 Yks' on pyssylle pyriä,
Toine(n) on veitsellä verevä,
Kolmas on kerkäs keihäkselle.
Kuin ehin sanan sanoa,
Mäntii, hirvet hillottii(n),
20 Kankisarvet kaaettii(n).
Miulle sarvet annettii(n).
Miä sarvet seppolaa(n).
"Seppyein selvyein!
Tao miulla tästä kannel,
25 Hirven-sarvest' illooa!"
Otti tuonki te(h)häksee,
Kuite ilma ollaksee.
Viipyi tuost' viikko, toine(n),
Viipyi viikko, sai netelä.
30 Mänin, katsoin kanneltain.
Viel' oli kanteloi kesikkoin,
Kahta kantta, viittä keeltä.
Noisin poisi lähtömää(n)
Ja poisi pakenomaa(n).
35 Näin mie tieltä tervas-kannon;
Siit' sain kannet kantelelle.
Sai kannel valmiheks'.
Soitti untoi, soitti ventoi1,
Soitti kaikk' viisi velvyttäin;
40 Tantsi untoi, tantsi ventoi,
Tantsi viisi velvyttäin,
Seitsemän siaruttan'.
Saoi kolkasta sokkiia,
"Enteli epä-näkköin:
45 "Tuokaak sormille sokian,
Ennelle epä-näkköisen2!"
Annettii(n) sormille sokian,
Ennelle epä-näkköisen.
Alkoi soitella sokia,
50 Ennellä epä-näkköin.
Susi taittoi suuret luut,
Karhu kankiat nissaat,
Repoi reitee revitti3
Järven jäätä juossessaa,
55 Karhu kankiat nissaat
Suurta suota juossessaa,
Kankasta karatessaa,
Kanteloja kuullessaa.
1 = "veli".
2 Sanelija ei tiennyt mikä "untoi" on, eikä tiennyt mitä "ennelle" merkitsi.
3 Tämä säe luultavasti jonkun toisen lisäämä.
2087. Narvusi, Kallivieri.
V. Alava. VII 93. 1892.
Helena Säkki.
Tinahelmi, tiltukkain,
Vaskihelmi, vaapukkain,
Punahelmi, pulpukkain,
5 Mäni luutaa lehost',
Vassaksee varvikost'.
Kuuli, hirvet tappeloot,
Luu-sarvet lutaelloot.
1 Kts. edellistä.
2 = kaunis.
306. Soikkola.
J. Länkelä. v. VI 17 b. 1858.
[Hirvet tappelevat - Kanteleen soitto - Kanteleen synty - Luutaan lehosta]
Toisinto.
Anu tyttö, ainu tyttö,
Anu aino neitsykkäinen,
Anu ainoa emolle
Meni luutaan lehosta,
- - -
5 Hirvoit tarvoit tappeleet,
Hirvoin sarven satutti.
Anu tyttö, ainu tyttö
Tuo kotihin juoksi:
Koiss' on kolmet vellojani,
10 Käykää hirmun hirttäjäksi,
Mustan sarven murtajaksi!
Yks' on p[yssyltä] p[yriä],
- - -
Neljäs kerkäs keihäkselle,
Lähti hirven hillojaksi,
15 Mustan sarven murtajaksi,
Laukkipään latistajaksi.
Tuohon hirvoi hillottiin,
Musta sarvi murrettiin,
Päästä sarvet koiettiin,
20 Vietiin sepon pajaan,
Tehtiin kumia kannel,
Kannel hirvoin hammasluista.
- - -
Sanoi kolkasta sokia,
Kolkasta epänäköinen:
25 "Tuokaa kolkasta sokia,
La ko soittaa sokia!"
Kuuroi kolkasta sanoo:
"Sokialle soita silmät,
Rammalle jalan takojat,
30 Mie oon soittajan sukua!"
1308. Soikkola, Viistinä.
Volmari Porkka. III 175. 1881-83.
Maaroi Tarinaisista.
[Hirvet tappelevat - Kanteleen soitto - Kanteleen synty]
Oute, Koute neitykkäin,
Tinahelmi tiltukkain,
Vaskihelmi vaapukkain
Mäni luutoa lehosta,
5 Vassaksee varvikosta.
Taittoi luuan, taittoi toisen,
T[aittoi] kolmatta vähhäisen.
Kuuluu kumu lehosta,
Hirvoin sarvet tappeloot,
10 Luusarvet lutaelloot,
Kankisarvet kaateloot.
Johtui miulle mieloiheen
Ja syttyi syämmellee:
Koissa on kolmet vellojaan,
15 Yks on pyssylle pyrriiä,
Toin on kärkäs kervehelle,
Kolmaas veitselle verröövä.
Miä juossella kottii,
Saoin miä velloilleen:
20 "Hitokaa terräävä veitsi,
Tehkää kerves kerkiäksi,
Käykää sinne katsomaa!
Kuuluu kumu lehosta,
Hirvoin sarv[et] tap[peloot],
25 Luusarvet lut[aelloot],
Kankisarvet k[aateloot]."
Nii miun vedroit velvyeent
Ottiit pyssyt pylvellee,
Hanat hartiaisellee,
30 Männit metsää kesoilla.
Miä vaite vast[aelin]:
"Nii antais hyvä Jummaala,
Antais tummeeri-ilman
Ja toisis pimmiiän pilven!"
35 Nii teki hyvin Jummaala
Ja tassaisin taivoin herra,
Nii teki tummeerin ilman
Ja nosti pimmiiän pilven.
Nii miun vedroit velvyeent,
40 Ehtoisat emmoin lapset
Hirvoit maaha hilloittii,
Kankisarvet kaaeltii,
Luusarvet lutaeltii.
Velloit vaite vastaelliit:
45 "Mihe sarvet, kuhu sarvet?"
Saoi velloi nuorempain:
"Annamma sarvet sisoille."
Sisoi sarvet seppoilaa
Vei seppyen pajjaa:
50 "Sepyeen, selvyeen,
Takojaan, tammueen,
Taoi tuosta miulle kannel,
Hirven sarvesta illoin!"
Seppä takoi traksutteli,
55 Polvin liettä liekutteli.
Sai tuo kannel valmiheksi,
Alkoi kanteloi kumissa,
Hirvoin sarvi helissä.
Kuului kanteloin kummiine,
60 Hirvoin sarvoin helliine:
Jänis tantsi juossessaa,
Järven jäätä kävvessää.
Soitti Untoi, soitti Ventoi,
Soitti viisi vellojaan,
65 Seitsemän siaruttaan.
"Miks'ei kantelo kummiise,
Hirven sarviin helliise?"
Sokkiia sopesta lausui,
Nurkasta epänäkköin:
70 "Tuokaa käsille sokkiian,
Sormille epänäkköisen!"
Vietii käsille sokkiian,
Sormille epän[äkköisen];
Alkoi kanteloi kumissa,
75 Hirven sarviin helissä.
307. Narvusi.
J. Länkelä. v. VI 17 c. 1858.
[Kanteleen soitto - Kanteleen synty]
Teki kauniista kalervan,
Ei tehnyt puusta eikä luusta,
Valoi vaahteran vesasta.
5 Ei se kantele kahissut,
Viiskieli ei vieretellyt.
Sanoi nurkasta sokia,
Kolkasta epänäköinen:
"Kalervikko, poisikkainen,
10 Kanna tänne kanteleesi
Käteen epänäköisen,
Sormille pojan sokian!"
Kalervikko poisikkainen
Kanto sinne kanteleensa
15 Käteen epänäköisen.
Alko kantele kahissa,
Viiskieli vieretellä:
Linnut taivaan alaiset,
Neki sinne lentelee
20 Kanlee[!] kuulemaan;
Kalat rannalla ujuut,
Susi mursi suuret luunsa,
Karhu kankiat nisat
Yli nurmen juossessaan
25 Kanteleen kuulemassa.
# [Oikaisuja. Länkelan toisinnoista 83-452 (osassa III1) on muut julkaistu alkuperäisen käsikirjoituksen mukaan uudelleen, paitsi seuraavat, joihin ennen käyttämistä tehtäköön korjaukset. Oikaisussa on käytetty seuraavia erikoislyhennyksiä: js. = jäljessä seuraa; pt. = poistettava, pyyhittävä sana tai säe; rv = rivien välissä; s = säe; s. järj. = säkeiden järjestys.] 307. kk. n:o 228. Arsia. s. 2 ⌈kauneste⌉, Kalervan; s. 4 vaahtera- verosta; s. 8 epänäkönen; s. 10 kantelesi; s. 11 Kättee epänäkösen; s. 15 Kätreen epänäkösen; s. 16 kahessa; s. 17 Viiskielet; s. 18 alaset: s. 19 lentelöö; s. 20 Kantelee; s. 22 luisa; s. 24 nummen, juossessa.
2165. Narvusi, (Kullan kylä?).
V. Alava. VII 181 1892.
Matin nainen.
Teki kannesta kalervan1;
Ei teht luusta eikä puusta,
Valo vaahteran vesasta.
5 Ei se kannel kahissut,
Viisi-kielyt vieretellyt.
Sano nurkasta sokia,
Kolkasta epä-näkönen:
"Kalervikko poisikkaine,
10 Kanna tänne kantelesi,
Sormille pojan sokian,
Kättee epänäköisen!"
Siis se kantele kahis',
Viisikielyt vieretteli.
15 Susi mursi suuret luut,
Karhu kankiat nisat
Yli nommen juossessaa,
Kanteleja kuulemaa.
Linnut taivaan-alaset
20 Nekii sinne lentelivät
Kanteleja kuulemaa.
Kalad veen-alaset
Neki rannalle ujuvat
Kanteleja kuulemaa.
1 t. kanteleisen; "se mänee paremmin". Laulaja oli kuitenkin oppinut laulunsa niin, että siinä oli: - - kalervan.
1309. Soikkola, Suija.
Volmari Porkka. III 176. 1881-83.
Okoi Oussimäeltä.
[Hirvet tappelevat - Kanteleen soitto - Kanteleen synty]
Oute, Koute neitykkäin,
Tinahelmi tiltukkain,
Vaskihelmi vaapukkain
Mäni luutaa lehosta,
5 Vassaksee varvikosta.
Taittoi luuvvan, taittoi toisen,
T[aittoi] kaksi kahmaloa.
Soitti lintuin lehosta,
Pieni lintuin pehosta.
10 Kuuluu kumu lehossa.
Mikä kumu l[ehossa]?
Hirven sarvet tappeloot,
Luusarvet lutaelloot,
Kankisarvet kaateloot.
15 Johtui miulle mieleheen
Ja syttyi syämmellee:
On miul koissa kolt vellooja,
Yks on pyssylle pyrriiä,
Toin on kärkäs kervehelle,
20 Kolmas on veitselle verröövä.
Mäntii hirvoit hilloittii,
Alta kapiot kaivettii,
Päästä sarvet päässettii,
Sarvet miulle annettii,
25 Miä saatoin sarvet paijaa:
"Seppyeen, selvyeen,
Takojaan, tammueen,
Taoi miulle kanteloi,
Hirvoin sarvi illoin!"
30 Seppoi takoi taksutteli,
Takoi miulle kanteloin,
Hirvoin sarvisen illoisen.
Mänin miä kaiho katsomaa,
Onka kanteloi kummiia,
35 Hirvoin sarvi illoin.
Kahta ei oo kantta kantelella,
K[ahta] kantta äärimäistä,
K[ahta] kieltä keskimäistä,
Sill ei kanteloi kummiise,
40 Hirvoin sarvi ei illoise.
Seppoi takoi taksutteli,
Pani kaksi kieltä keskimäistä,
Kaksi pani kantta äärim[äistä],
Siis tuli kanteloi kummiia,
45 Hirvoin sarvoi illoisa.
Toin miä kaiho kanteloin,
Noisin kanteloja soittamaa,
Kyll' oli kanteloi kum[miia],
Hirvoin s[arvoi] il[loisa].
50 Mitä oli naisia tuvassa,
Ne kaikk kyllin kyynelillä;
Mitä oli poikia t[uvassa],
Ne kaikk pahoille mielin;
Mitä oli neitoja t[uvassa],
55 Ne olliit kaikki ituilla suin.
Sutoi taittoi suuret luuhut,
Karhu kankiat nissaahat,
Repoi reitee revetti
Järven jäitä juossessaa
60 Kanteloja kuulomaa.
724. Narvusi, Kulla.
Volmari Porkka. II 129. 1881-83.
Katriina.
[Kanteleen soitto - Kanteleen synty}
Kalervikko poissikkaine
Teki kannesta Kalervon,
Ei teht luusta eikä puusta,
Valo vaahteran vesasta.
5 Ei se kannel kahissut,
Viisi-kielyt vieretellyt.
Kalervikko poissikkaine
Sano itse itsellee:
"Mikä kumma kantelella,
10 Ku ei kantele kahise,
Viisikieli vierettele?"
Sano nurkasta sokia,
Kolkasta epänäköne:
"Kalervikko poissikkaine,
15 Kanna tänne kantelesi
Sormille pojan sokian,
Kättee epänäkösen!"
Kalervikko poissikkaine
Kanto sinne kanteleese
20 Sormille pojan sokian,
Kättee epänäköisen.
Alko kannel kahista,
Viisikieli vieretellä.
Linnut taivaan alaiset
25 Neki sinne lentelivät
Kanteleja kuulemaa;
Kalat veen alaset
Noin rannalle ujuvat
Kanteleja kuulemaa.
30 Susi mursi suuret luut,
Karhu kankiat nisat
Yli nommen juostessaa
Kanteleja kuulemaa.
[Toisinnot II 127-128 ovat "Pienestä Runon-sepästä" opittuja].
2315. Soikkola, Oussimäki.
V. Alava. VII 502. 1892.
Olena, 70 v., syntyisin Uudestakylästä, Mapun sisar.
Tina-helmi, tiltukkain,
Vaski-helmi, vaapukkain
Mäni luutaa lehost',
5 Vassaksee varvikost'.
Taitto luuvan, taitto toisen,
Taitto kolmatta vähhäisen,
Niin kuuluu kumu lehost' -
Hirvet harvet tappeloot,
10 Kala-sarvet kaateloot,
Luusarvet lutaelloot.
Juohtu miulla mielehein
Ja sytty syä(m)mellein:
Koiss' on miulla kolmet velvyttään;
15 Yks' on pyssylle pyriä,
Toine kerkäs kervehelle,
Kolmas on veitselle veröövä.
Miä juossell' kottii.
Juoksin juossell', käin miä kävvell'
20 I hyppäsin jänön hypäll',
Käin miä kärpän varpahill',
"Miun vetroi velvyein,
Ihalat emoin lapset,
Käykää, hirvoin hilloitaa,
25 Luu-sarvi lutissettaa!"
A miun vetroi velvyein,
Ihalat emoin lapset,
Kump' ei ehtint ovest',
Se pakeni ikkunast', -
30 Mäntii, hirvoi hillo(i)ttii,
Luusarvi lutissettii.
Otettii päältä sarvi,
Päältä sarvi, alta kapia.
Vietii sarvi seppoilaa,
35 Vietii seppyven pajaa.
"Seppyvein selvyvein,
Takojain, tammuvein!
Taoit enne, taoit ekle,
Tao i tänäki pän'!"
40 Otti hää toon tehhäksee
Kuiten ilman ollaksee.
Takoi noista kanteloisen.
Sokia sopessa istui,
Kolkassa epä-näköin;
45 Soitti Suomen kintahall'.
Miks' ei kannel kumise?
A kantelell' ei kahta kielt'.
"Anna, Varpu, tukkias',
Heitä, hellä1, hiuksias'!"
50 Anto Varpu tukkiaa,
Heitti helle hiuksiaa.
Pantii kielet kantelelle.
Alkoi kannel kumissa.
Sokia sopessa istui,
55 Soitti Suomen kintahall'.
Mitä naisii tuvass',
Kaikk' ovat ituilla silmin;
Mitä miehii tuvass',
Kaik(k)' ovat käet posell';
60 A mitä tyttöi tuvass'
Ja mitä poikii tuvass',
Kaik(k)' ovat Pohulle polvin,
Maassa Maarian iess'.
Sutoi taittoi suuret luuhu,
65 Karhu kankiat nisaa
I repo reitee revitti
Järven jäätä juossessaa,
Kantelo(o)ja kuullessaa.
Kaikk' tultii suet ja kaikk' kannelt' kuulemaa, tultii kuulomaa sitä kannelt', ku soitettii.
1 Vai: Hellä?
1310. Soikkola, Oussimäki.
Volmari Porkka. III 177. 1881-83.
Mapu Uudestakylästä.
[Hirvet tappelevat - Kanteleen soitto - Kanteleen synty]
Oute, Koute neitsykkäin,
Tinahelmi tiltukkain,
Kaksin kanain hoppiia
Mäni hän luutaa lehosta,
5 Vassaksee varvikosta.
Taittoi luuvvan, taittoi toisen,
T[aittoi] kolmatta vähhäisen.
Kuuluu kumu lehosta,
Hirvoit, harvoit tappeloot,
10 Luusarvet lutaelloot,
Kalan sarvet kaateloot.
Juohtui miulle mielehee:
Koissa on kolme vellojaan,
Yks on pyssylle pyrriiä,
15 Toin on veitselle verröövä,
Kolmaas on kärkäs kervehelle.
Käykää hirvoin hillojaksi,
Hirvoin sarvoin leikkojaksi!
Veljet sanan kuulovaist,
20 Kumpa ei ehtint ovesta,
Se pakkeeni ikkunasta.
Mäntii hervoi hilloittii,
Hirvoin sarvet leikoittii,
Päältä kapiat kaivattii,
25 Tehtii luista kanteloi.
Sokkiia sopessa istui,
Nurkassa epänäkköin.
Ei oo kieltä kanteloilla,
Kahta kieltä k[anteloilla]:
30 "Anna Varpu tukkaisiaas,
Heita helle hiuksiaas!"
Antoi Varpu tukkaisiaa,
Heitti h[elle] hiuksiaa.
Pantii kielet kanteloille.
35 Sokkiia somasta soitti,
Soitti kui Suomen kintahilla.
Kielet vaskiist helliisiit,
Kuuluit kuuen verssan päähä,
Seitsemän taloin takkaaks.
40 Mitä oli miehiä tuvassa,
Kaik istuit hatutapäin;
Mitä oli naisia t[uvassa],
Kaik olliit vesillä silmin;
Mitä oli poikia t[uvassa],
45 Kaikki olliit maassa polvillaa;
Mitä tyttöjä t[uvassa],
Kaikki käet posella.
Sutoi taittoi suuret luuhut
Kanteloja kuulomaa;
50 Repoi reitehe revitti
Järven jäätä juossessaa,
Kanteloja kuulomaa.
1311. Soikkola, Savimäki.
Volmari Porkka. III 178. 1881-83.
Olgoi.
Tinahelmi tiltukkain,
Vaskihelmi vaapukkain
Mäni luutaa lehosta,
5 Vassaksee varvikosta,
Taittoi luuvvan, taittoi toisen,
Taittoi kolmatta vähhäisen.
Kuuluu kumu lehosta,
Hirvoit sarvoit tappeloot,
10 Luusarvet lutaelloot,
Kankisarvet kaateloot.
Miä kiireestä kottii.
Johtui miulle mieloihee
Ja syttyi syämmellee:
15 Koissa on kolme vellojain,
Yksi on veitselle verröövä,
Toin on kerkäs keihäksee,
Kolmas pyssylle pyrriiä.
Tultii hirvoit hilloittii,
20 Kankisarvet kaaettii,
Luusarvet lutaeltii,
Miulle sarvet annettii.
Miä sarvet seppolaa:
"Seppyeen, selvyeen,
25 Takojaan, tammueen,
Taoit enne, taoit egle,
Taoit tuonoin toissa päänä,
Taoi i tänäi päin,
Taoi miulle kanteloi!"
30 Seppyeen, selvyeen,
Takojaan, t[ammueen]
Takoi miulle kanteloisen.
Kyllä tuo kanteloi kummiisi,
Viisikieloi vieretteli.
35 Kaikki juoksiit kantelolle
Kanteloja kuulomaa.
Susi taittoi suuret luuhut,
Karhu kankiat nissaat,
Jänis väärät silmäiseen
40 Kantelelle juossessaa
Kanteloja k[uulomaa].
Kyllä tuo kanteloi k[ummiisi],
Viisikieloi vieretteli.
SKVR III3
3426. Soikkola, Harkkola.
J. Lukkarinen. n. 8. 1909.
Onttaman nainen.
Tinahelmi tiltukkainen
Mäni luutaan lehosta,
Vastakseen varvikosta.
5 Taittoi oksan, taittoi toisen,
Taittoi kolmatta vähäsen;
Kuunteloo kurja piika,
Katseloo kaihopiika,
Mikä on sumuinen lehossa;
10 Luusarvet lutaeloot,
Kankisarvet kaateloot,
Hirven sarvet tappeloot.
Johtui mulle mielehen'
Ja syttyi syämellein:
15 On mull' koissa 3 velloa,
Yks on kerkäs kervehelle1,
Toinen pyssylle pyreä,
Kolmas veitselle verövä.
Mänin juosten kotihin:
20 "Voi mun vetro veljyen',
Ehtosat emoni lapset,
Tulkaa sinne katsomaan,
Mikä on sumu2 lehossa!"
Mänit veljet katsomaan.
25 Hirvet maahan kaaettiin,
Mulle sarvet annettiin.
Mie seppien pajaan:
"Seppyen', selvyen',
Tarkahan takou'en',
30 Taoit ennen, taoit eilen,
Tao tänäkin päänä,
Tao mulle kanteloinen!"
Kun tuli pyhäinen päivä,
Mänin mä nuori nuoristoon,
35 Nuori nuorien sekaan,
Otin kantelen käteen,
Aloin soittaa kantelella;
Ei tuo kannel soitakaan.
Sokia sokossa3 istui,
40 Epänäköinen nurkkases:
"Näytä, tyttö, kanneltas!"
Sokia soitti sormiloil,
Laskihe lävittimil.
Mit ol naisia tuvassa
45 Kai oli käsi poskella,
Mit ol tyttöjä tuvassa,
Kai ol itkusilmillä,
Mi oli poikia tuvassa,
Kai ol maassa polvilla,
50 Kuuntelit sokean soittamist.
1 kirves.
2 selitetty: ääni.
3 selitetty: rätti silmillä.
725. Narvusi, Arsiansaari.
Volmari Porkka. II 130. 1881-83.
Vappu.
[Kanteleen soitto - Kanteleen synty]
Ivanut pojut Kalervo
Teki kannelta Kalervon,
Ei teht puusta eikä luusta,
Valo vaahteran vesoista.
5 Ei se kantele kahissut,
Viisi kielyt vieritellyt.
Sano nurkasta sokia,
Kolkasta epänäköine:
"Kanna tänne kanteleesi
10 Sormille pojan sokian,
Kättee epänäköisen!"
Kanto sinne kantelee(se)
Sormille pojan sokian,
Kät[tee] e[pä]n[äköisen].
15 Alkoi kantele skahissa
Viisikielyt vieretellä.
Linnut taivaan alaiset,
Neki sinne lentelööt
Kantelia kuulemaa;
20 Kalaiset veen alaiset,
Neki rannoille uijuut
Kantelia kuulemaa.
Susi mursi suuret luuse,
Karhu kankiat nissasse
25 Yli nommen juossessaa
Kantelia kuulemaa.
1312. Soikkola, Suur-Somero.
Volmari Porkka. III 179. 1881-83.
Taria.
[Kanteleen soitto - Susi itki poikiaan]
Susi itki poikojaa,
Karhu kantamaisiaa:
Ojat täynnä on onkiloja,
Lehot t[äynnä] on liekkuloja,
5 Ei oo kussa otuksen olla,
Villahännän vilkoitella.
Susi taittoi suuret luuhut,
Karhu kankiat nissat
Joen tietä juossessaa
10 Kanteloja kuulomaa
Polvella pojoin sokkiian,
Käsillä epänäkköisen.
Soitti kolkassa sokkiia,
Euksessa epänäkköin.
SKVR III2
1304. Soikkola, Mäkkylä.
Volmari Porkka. III 171. 1881-83.
Natelia Otsuesta. Runo opittu Yhimäen (Tyrön) puolelta.
[Hirvet tappelevat - Kanteleen soitto - Kanteleen synty]
Oute, Koute neitsykkäin,
Tinahelmi tiltukkain,
Vaskih[elmi] vaapukkain
Mäni luutaa lehosta,
5 Vassaksee varvikosta.
Taittoi luuvvan, t[aittoi] toison,
Nii taittoi pörömön
Koivun oksia kovviia.
Kuuluu sumu lehosta.
10 Missä summuin, missä kummuin,
Mikäpä sumu lehossa,
Kumu kurja kivikossa?
Hirvoin sarvet tappeloot,
Kankisarvet kaateloot,
15 Luus[arvet] lut[aelloot].
Juoksin sinne katsomaa,
En voinut mitäkään tehhä,
Kovin sarvet tappeliit.
Juohtui miulle mieloihee
20 Ja syttyi syämmellee:
Koissa on kolme vellojaan.
Yks on pyssylle pyrriiä,
Toin on v[eitselle] v[erriiä],
Kolmas k[erveelle] k[erkäs].
25 Miä kiireest kottii:
"Oi miun vedroint velvyeent,
Ehtoisat emmoini lapset,
Kumpa on pyssylle pyrriiä,
Puhastele suuri pyssy!
30 Kumpa on veitselle ver[riiä],
Hiuta veitsi valmiheksi!
Kumpa on k[erkäs] kerv[eelle],
Laai kerves valm[iheksi]!
Määmmä sinne katsomaa:
35 Luusarvet l[utaelloot],
Hervoin s[arvet] tap[peloot],
Kankis[arvet] k[aateloot]."
Männiit velloit katsomaa.
Kankis[arvet] kaaettii,
40 Luusarvet lutaeltii,
Hirvoin s[arvet] leik[ottii],
Miulle sarvet annettii.
Miä juosseella seppolaa:
"Seppyeen, selvyeen,
45 Takojaan, tam[mueen],
Taoit enne, t[aoit] egle,
Taoi i t[änäi] p[äi],
Taoi miulle kanteloi,
Hervoin s[arvet] il[loo]!"
50 Takoi seppoi kanteloin,
Hervoin s[arvet] il[loo].
Mistä nuo kanteloin kielet pantu?
Tuonen tyttären tukista.
Mistä nuo kanteloin naaglat pantu?
55 Suuren havven hampahista.
Kertin kerran kanteloja,
Eipä kanteloi kummiise,
Hervoin sarvinen hellise.
Miä kantelen sepoille:
60 "Laai kannel valmihiksi,
Ei kannel helliise hyväst!"
Laati seppoi kanteloin,
Alkoi kanteloi helissä,
Hirvoin s[arvet] il[loo],
65 Kertti kerran kanteloja.
Sokkiia sopessa istui,
Nurkassa epänäkköin;
Sokialle sai silmät päähän,
Rammalle sai jalat molloomat.
70 Mitä miehiä tuvassa,
Nuo tantsit vettoisin silmin,
Mitä naisia t[uvassa],
Nuo lauloit vett[oisin] s[ilmin].
Jäniksell on väärät sääret,
75 Kokkapolvet ja kovveerat,
Nekin silloin oikeniit
Kanteloja kuullessasse,
Hirvoin sarvista iloista.
Susi särki suuren päähän
80 Suurta suota juossessaan
Kanteloa kuulomaa;
Karhu kankiat nissaat
Kangasta karatessaa
Kant[eloa] kuul[omaa].
4097. Soikkola.
J. Länkelä. n. 719. 1858.
[Hirvet tappelevat - Kanteleen soitto - Kanteleen synty]
Anu tyttö ainu tyttö,
Anu ainoa emolle
Meni luutaan lehosta,
Vastakseen varvikosta.
5 Taittoi luuvan, taittoi toisen,
Taittoi kolmatta vähäisen.
Kuuluu kumu lehosta,
Hirvoit tarvoit tappeloot.
Hirvoin sarven satutti.
10 Anu tyttö, ainu t[yttö]
Tuo ju[o]ksi kotiin;
Koiss' on kolmet vellojani:
Käykää hirvuen hirttäjäksi,
Mustan sarven murtajaksi.
15 Anoi t[yttö], ainoi t[yttö]:
Yks' on pyssylle pyriä,
Toinen on kerkäs keihäkselle.
Lähtti hirven hillojaksi,
Mustan sarven murtajaksi,
20 Laukkipään latistajaksi.
Tuohon hirvi hilloitiin,
Mustasarvi murrettiin:
Päästä sarvet koiettiin,
Vietiin sepon pajaan,
25 Tehtiin kumia kannel
Hirvoin hamaraluista.
Sanoi kolkasta sokia,
Kolkasta epänäköine:
"Tuokaa kolkasta sokia,
30 [Nurkasta] epän[äköinen],
La ka soittaa sokia."
Kuuro kolkasta sanoo:
Sokialle soita silmät,
Rammalle jalan takojat!
35 Mie oon soittajan sukua.
Jänöi temppi teikkumaan,
Vein viestin vellolleni,
Käytiin hirven hillojaksi.
1313. Soikkola, Savimäki.
Volmari Porkka. III 180. 1881-83.
Tammikonnun nainen.
[Hirvet tappelevat - Kanteleen soitto - Kanteleen synty]
Mänin metsää kesoilla
Puhetessa puten juuren,
Lehen kannan kasvaessa.
Kuuluu sumu lehosta.
5 Mikäpä sumu lehossa?
Hirven sarvet tappeloot,
Luusarvet lutaelloot,
Kankisarvet kaateloot.
Johtui miulle mieloihee
10 Ja syttyi syämmellee:
Koissa on kolme vellojaan,
Yks on pyssylle pyrriiä,
Toin on veitseltä verröövä,
Kolmas kerkäs kervehelle.
15 Miä juosseella kottii,
Juoksin juossella, käin miä kävvell,
Hyppäisin jänöin hypällä,
Keikuin kärpän varpahilla.
Velloit veitsii hittoot,
20 Pyssyä puhistelloot,
Kervehiä kerttelööt.
Mäntii hirvoit hilloittii,
Lautasarvet leikoittii,
Liha liusoin, nahka palsoin,
25 Alta kapiat kaivettii,
Päästä sarvet päässettii,
Miulle sarvet annettii.
Miä juossulla seppolaa:
"Seppyeen, selvyeen,
30 Takojaan, tam[mueen],
Taoit enne, taoit egle,
Nii taoi tänäki päin,
Taoi miulle kanteloin,
Hirven sarvesta illoin!"
35 Sai tuo kanteloi valmiheks.
Miks'ei kanteloi kummiise,
Hilaele hirven luinen,
Kalanluinen luikuttele?
Sokkiia sopessa istui,
40 Euksessa epänäkköin:
"Oi siä tyttöi pikkarain,
Kesen kasvain kannain.
Kanna tänne kantelees
Polville pojoin sokkiian,
45 Ettee epänäkköisen!
Vielä on kanteloi vaijaa
Yhtä kieltä, kahta kantta,
Yhtä on kieltä keskimäistä,
Kahta kantta äärimäistä."
50 Alkoi kanteloi kumissa,
Hilaella hirven luinen,
Kalanluinen luikutella.
Jäniksell oli väärät silmät,
Kokkapolvella kovveerat,
55 Neki silloin oikeniit
Kanteloa kuullessasse.
Karhun nissat kankiaist,
Katkoi kaikki nissaahat
Läpi linnan juossessaa
60 Kanteloja kuullessaa.
1305. Soikkola, Väärnoja.
Volmari Porkka. III 172. 1881-83.
Kati-akka.
[Hirvet tappelevat - Kanteleen soitto - Kanteleen synty]
Mänin luutaa lehosta,
Vassaksee varvikosta,
Taitoin luuan, taitoin toisen,
Taitoin kolmatta vähhäisen.
5 Kuuluu kumu lehosta,
Kallistaisin katsomaa,
Kuumottaisin kuulomaa:
Hirvoit sarvin tappeloot,
Luusarvin lutaelloot.
10 Ei oo hirvoin hillojaista,
Kaalisarven kaatajaista,
Mulliken murentajaista.
Juohtuipa miulle mielehee:
Koissa on kolmet vellojaan,
15 Miäpä juosseella kottii;
Yksi oli nuolelle noppiia,
Toin oli pyssylle pyrriiä,
Kolmas oli kärkäs keihäkselle.
Tuoho hirvoit hilloittii,
20 Kaalisarvet kaaettii,
Mulliket murennettii,
Sarvet päästä päässettii,
Kapiat alta kaivettii.
Sarvet miulle annettii,
25 Miäpä juoksin seppolaa:
"Seppyeen, selvyeen,
Taoit enne, taoit egle,
Taoi i tänäki päänä,
Taoi miulle kanteloi,
30 Hirven sarvesta illoin!"
Tuo oli seppä aivoin selvä,
Takojain aivoin tarkka
Takoi miulle kanteloin,
Hirvoin sarvesta illoisen.
35 Eipä tuo kanteloi kummiise,
Satakieloinen sanneele,
Tuhatkieloi tuikuttele.
Sanoi kolkasta sokkiia,
Nurkasta epänäköin:
40 "Tuokaa tänne kanteloinen,
Hirvoin sarvesta illoinen,
Tuokaa sormille sokkiian,
Käsille epänäköisen!"
Vietii sormille sokkiian,
45 Käsille epän[äköisen].
Alkoi kanteloi kumissa,
Satakieloinen sanella,
Tuhatkieloi tuikutella,
Tuoho lensiit luojoin linnut,
50 Maarian halatut hanhet
Kanteloja kuulomaa.
Jänöiksellä oli väärät sääret,
Nekin silloin oikeniit
Järven jäätä juossessaa,
55 Kangasta karatessaa
Kanteloja kuulomaa.
Susi rikkoi suuret suitset,
Karhu kankiat päitsyee
Järven jäätä j[uossessaa],
60 Kangasta k[aratessaa]
Kanteloja kuulomaa.
4133. Soikkola.
J. Länkelä. n. 765. 1858.
[Hirvet tappelevat - Kanteleen soitto - Kanteleen synty]
Oute koute neitsykkäinen,
Tina-helmi tiltukkainen,
Vaskihelmi vaapukkainen
Mäni luutaan lehosta,
5 Vastakseen varvikosta.
Taitto luuan, t[aitto] toisen,
T[aitto] 3:tta vähäisen,
Katso itse kailan alle,
Nosti päätään ylemmä,
10 Kuuluu kumu lehosta,
Suur sumuin, kuien kumuin
Korven korkian helinä:
Hirvet sarvet tappeloot,
Luusarvet lutaeloot,
15 Kankis[arvet] kaateloot,
Tinarinnat riitelööt.
Johtu miulle mieleheen:
Koiss' on kolmet velloain,
1 on pyssyltä pyriä,
20 2 on kerkäs kerveheltä,
Kolmas veitseltä verevä,
[Neljas] kerkäs keihäkseltä.
Mentiin hirvet hillöttiin,
Kankisarvet koaettiin,
25 Luusarvet lutaeltiin,
Miulle sarvet annettiin.
Miä sarvet seppolaan.
"Seppyein selvyeen,
Tee tästä miulle kannel,
30 Hirvoin sarvesta hillaa."
Viipy tuosta viikko, toinen,
Menin katsoin kanneltain
Jok' on kantelot teloill'.
Viell' ei oo kannel valmihina;
35 Kahta kieltä, kuutta kantta.
Sai tuo kannel valmihiksi.
Tuokaa sormille sokia,
Ennelle epänäköinen!
Tuotiin sormille sokia,
40 Ennelle epänäköinen.
Kui tuo soitteli sokia,
Enteli epänäköinen,
Susi juoksi suurta suota,
Susi tappo suuret luut
45 Suurta suota juostessaan,
Karhu kankiat nisaat
Kangasta karatessaan,
Kanteloja kuullessaan.
Repo reiet revitti
50 Juossessa Neva jokia
Kanteloo kuullessaan.
Jäneksell' oli väärät silmät,
Kokka polvet koverat,
Näki, silloin oikiniit
55 Kanteloja kuullessaan.
- -
1306. Soikkola, Loukkula.
Volmari Porkka. III 173. 1881-83.
Kalina.
[Hirvet tappelevat - Kanteleen soitto - Kanteleen synty]
Mänin metsää kesoilla,
Kesk kesoilla, hein'ajoilla,
Puhetessa puten juuren,
Lehen kannan kasvaessa
5 Ja parahalla paistehella.
Hirvet hervoin tappeliit,
Luusarvet lutaelliit,
Kankisarvet kaateliit.
Miä juosseella kottii,
10 Kussa on kolme velloaan;
Yks on pyssyllä pyrriiä,
Toin on kerkäs keihäksellä,
Kolmas nuolelta noppiia.
Mäntii hirvoit hilloittii,
15 Kankis[arvet] kaaettii,
Luutasarvet leikoittii,
Miulle sarvet annettii.
Miä juosseella seppolaa:
"Seppyeen, selvyeen,
20 Takojaan, tammueen,
Taoit enne, taoit egle,
Taoi i tänäi pään,
Taoi miulle kanteloi,
Hirvoin sarvesta himmiiä,
25 Viisi kieltä vierettäjää!"
Sai tuo kannel valmiheksi,
Vein kanteleen velloilleen.
Velloi soitti kanteloja,
Hirven sarven himiää,
30 Viisi kieloi vierettäjää.
Susi särki suuren päähä,
Karhu kankiat nissaat
Kanteloja kuulomaa,
Ku kannel kumaelloo,
35 Viisikieloi vierettää,
Hirven sarvoi himmiiä.
Jäniksel oli väärät silmät,
Kokkapolvella kovverat,
Nekin silloin oikeniit
40 Siltsin suota juossessaan,
Kangasta karatessaa
Kanteloja kuulemaa,
Ku kannel kumaelloo,
Viisikieloi vierettää,
45 Hirven sarven himmiiä.